Ihan vasta reilun vuoden tämä vaatehuoneen siirtäminen ja makuuhuoneiden järjestely on kestänyt – täällä oli alku.
Ja tässä tilanne nyt! Aiemmin tämännäköinen aikuisten ja lasten yhteismakuuhuone…
…näyttää tällä hetkellä tältä:
Aikuisten sänky siirtyi siis jo viime syksynä entiseen vaatehuoneeseen, ja tuohon ”viistoon koloon” syntyi uusi pieni sisävarasto – tästä projektista aiemmin täällä.
Koko homma me on pyritty tekemään mahdollisimman pitkälti omista jo-olevassaolevista jutuista. Ai että, miten palkitsevaa löytää oman kodin uumenista kaikenlaista hyödynnettävää! Väliseinäksi varastohyllyjä peittämään pääsivät vanhat verhot jostain 90-luvun lopusta. Nämä ovat olleet aikaisemmin myös ulkona terassikatoksen verhoina, ja nyt ne saivat uuden värin pintaan.
Tältä verhot näyttivät ennen värjäystä.
Valitut värit poimittiin makuuhuoneen tapetista – ja väriaineet puolestaan ovat tässä röykkiössä Dylonilta saatuja värejä vuodelta 2013. Kyllä, niitä on edelleenkin jäljellä! Ei kylläkään enää kovin monta.
Lila ja turkoosi näistä olivat pesukonevärejä, mutta pinkistä oli jäljellä vain käsinvärjäykseen tarkoitettuja värejä. Joten värjäsin sitten pinkin verhon käsin. Jepjep, sanon vaan, että on se pesukonevärjäys ehkä noin tuhat prosenttia (about, hehe) helpompaa.
Pienenpieni (?) kämmikin toki matkalla tuli.
Turkoosiin värjäyskoneelliseen oli siis jostain mystisestä syystä eksynyt värinkerääjäliina. Hup-sis! Värjäyksen tulos olikin turkooseissa verhoissa vähän epätasainen; ehkä johtuu tuosta värinkerääjäliinasta, ehkä myös siitä, että verhot olivat olleet ulkona ja mahdollisesti auringosta jo epätasaisesti haalistuneet.
Mutta eipä ne epätasaisuudet niin isoja olleet, että häiritsisivät! Tuonne ryppyjen sekaan (minähän en muuten silitä!) ne oikein hyvin häviävät.
Joel nikkaroi vanhoista laudanpätkistä (keittiön hyllyköstä ylijääneitä) pienen hyllyn verhojen päälle. Maaliksikin löytyi jämämaaleja. Hyllylle nostettiin vaihtuvaksi taidenäyttelyksi kaikkea sekalaista epämääräistä sälää, jolle ei ole muuta järkevää sijoituspaikkaa sisustusesineitä.
Ainoa uutena ostettu juttu tähän projektiin oli pitkä valkoinen verhotanko – sellaista ei omasta takaa löytynyt.
Lasten makuuhuone sinänsä on vielä kesken – niinpä pihtailen muuta huonetta vielä vähän ja esittelen koko huoneen (ja tuon verhon takana olevan siistin varastotilan, jahuu) myöhemmin. Mutta hei yhden seinämän verran näyttää jo oikein kivalta!
Verhoratkaisun oli alunperin olla tilapäisratkaisu ennen kuin laitetaan tuohon joskus liukuovi. Mutta toisaalta meidän ”tilapäisratkaisukeittiö” kirkkaine väreineen on ilahduttanut meitä jo kohta yhdeksän vuotta (eikä todellakaan luovuta niistä väreistä), joten tilapäisyyden käsite on hyvin suhteellinen. Tilapäistä kaikki on vaan, ja silleen.
Mitä mieltä muuten olette noista ylipitkistä verhoista – lyhentäisittekö? Verhojen pituus näkyy parhaiten ekassa kuvassa.
Mun oli tarkoitus lyhentää, mutta nyt kun noita katsoo, niin… …enpä taida jaksaa, haha. Eiks sellainen ylipitkä tyyli ollut jotenkin trendikästäkin jossain vaiheessa? Tai ehkä se trendi meni jo? Tässä kun muutenkin näin trendien aallonharjalla eletään, heh.
23
Hanna
12.5.2020 at 12:28Ihanat ❣️❣️❣️
krista
12.5.2020 at 12:29Oi! <3 Kiitos! <3
A
12.5.2020 at 15:16Hienot on ja sopii teidän talon tyyliin! Ylipitkät verhot näyttää kivalta, saattaisin lyhentää siksi että pölyä kerääntyisi vähemmän (mutta oikeasti, en kyllä jaksaisi).
—
Meilläkin on pikkuvärjäys operaatio (joskus 2013 ostettu väripussi käytössä, hahahaaa). Nimittäin kävin läpi lapsen viime kesän vaatteita ja bongasin muutaman valkoisen, joissa oli aurinkorasvatahroja, sellaista kellertymää (P20-aurinkorasva on muuten oikein jees ja taas ensi kesänä käytössä, mutta vaatteita se tahraa…). Ajattelin sitten näpsäkästi, että kloriitillahan ne valkaisee, kun kokovalkoisia ovat. Mutta joo-o…kävi sitten joku hassu kemiallinen reaktio…nimittäin kun nakkasin vaatteet kloriittiveteen, niin hups, esiin tuli kirkasta pinkkiä…oukei. Aattelin että noh, mikäs siinä, käyhän pinkki mulle ja kaatelin lisää kloriittia veteen, että tulisi tasaisen pinkkiä (öö, what was I thinking). No joo, ei tullut tasaisen pinkkiä, kun ne aurinkorasvatahrat värjäytyi pinkiksi. Dou! No, sit hoksasin että meillä on yksi vihreä käsinvärjäyspussukka monen vuoden takaa, joten eikun värjäyshommiin (siis Dylonin käsivärihän on just pop, niin helppoo kun riittää 40 asteinen vesi ja senkus antaa olla kun ekaksi on vähän sekoitellut). Puuh, tuli kauniin vihreät vaatteet ja se pinkkikin haalistui/melkein kokonaan peittyi vihreän alle (näkee pahimmissa kohdissa jos tarkasti katsoo, mutta en katso). Vähän pidempi projekti tuli kun suunnittelin, mutta onneksi lapsesta lopputulos oli ihana! Mutta tosiaan varoituksensano, P20 aurinkorasvaa ei kannata valkaista kloritella ;D
krista
12.5.2020 at 19:42Jaiks, mikä operaatio :D Mutta siis eipä todella olisi tullut mieleen, että PINKIKSI se värjäytyy :D Mutta hienoa, että vihreällä toimi – mä melkein odotin, että värjäät pinkiksi ja sit se aurinkorasvasta pinkki kohta onkin valkoinen (tai jokin muu mysteeri), mutta ei sentään :D
–
Mä jäin ihmettelemään, että mitenköhän meillä ei tuosta P20-rasvasta ole jäänyt mitään tahroja, vaikka ollaan ihan vannoutuneita sen käyttäjiä… Mutta sitten tajusin, että johtuuko siitä, että meillä on suuri osa vaatteista kirjavia joten niissä ei varmaan näy niin hyvin kuin valkoisessa! Koska aika ronskisti ollaan kuitenkin levitelty, sen kummemmin varomatta… Tai sit me ollaan vaan sokeita tahroille, sekin voi olla :D Mutta mä veikkaan että se johtuu tuosta, että valkoisessa varmasti näkyy paremmin kuin kirjavissa!
A
12.5.2020 at 21:06Juu, meilläkin valkoiset vaatteet on harvassa, eikä kirjavissa noin näkynytkään (tarkalla syynillä pystyin bongaamaan lapsen värikkäistä kesämekoista hitusen, mutta noissa valkoisissa oikein pisti silmiin…ja niissäkin vielä nyt vasta, eli ei näkynyt silloin kun jemmaan laitoin syksyllä). Toinen juttu on, että ei se varmaan sotke vaatteita, jos on ehtinyt imeytyä, eli osin voi olla huonoa tuuriakin (ts. huomattu vasta pukemisen jälkeen että pitää lapsi rasvata :D).
Anna
12.5.2020 at 15:50Ylipitkät verhot olisi kivat. Meillä vaan pyörii niin paljon hiekkaa ja koirankarvoja yms pitkin kämppää että verhot olisivat vaan yksi pölynkerääjäläjä lisää joka näyttäisi kahden päivän päästä harmaalta ja kamalalta alareunastaan xD
Hyvät värit valitsit ja verhot on kivempia kuin liukuovet.
krista
12.5.2020 at 19:44Hih meillä ei ole koirankarvoja eikä hiekkaa, mutta villakoiria sitäkin enemmän :D Joten voi olla, että meille käy just noin – nooh, tuleepa hyvä syy sitten alkaa lyhennyshommiin, jos niin käy :)
–
Ja kiitos! <3
Riika A
12.5.2020 at 20:50Onhan noi nyt paljon kivemmat kuin liukuovet. ☺️ Lattialle asti ylettyvät verhot kyllä pölyyntyy hirveesti. Nimim. Verhot lyhentämättä since 2009 (tai jotain sinne päin).
krista
13.5.2020 at 10:09Mä ajattelin, että erityisesti sellaiset peililliset liukuovet ois lasten mielestä iiiiiihanat, kun tuota peilin edessä tanssahtelua meillä niin massiivisesti harrastetaan :D Mutta ehkä ne alakerran peilit riittää tai kohta me asutaan sellaisessa peilitalossa :D Ja liukuovien ongelma on myös sellainen, että vanha talo on tiestysti kaikkiin mahdollisiin suuntaan vino – eli liukuovia ei voisi kiinnittää lattiaan/kattoon, vaan pitäisi rakentaa jokin pohjaviritelmä vatupassin kanssa… Joten kyllä, verhot siis :D
–
Mä veikkaan, että mäkin ”sitten joskus lyhennän”. Eli katsotaan joskus 2030 vuoden paikkoilla asiaa uudestaan :D
Anna
12.5.2020 at 23:05Tosi hienot verhot, kiva huone tulee! Jos lyhennät verhoja, niin mulla on yksi elämää suurempi vinkki, silitettävä liimanauha!! Niin super kätevä ja nopea! En ole laiskana edes ottanut verhoja pois seinältä, vaan tuonut silityslaudan verhojen eteen ja ”lyhentänyt” verhot jo ripustettuina:D. Kätevä myös jos verhoja tarvitsee joskus toiseen tilaan, joka on eri korkuinen, niin liimanauha lähtee pois pesussa.
krista
13.5.2020 at 10:11Oi no tuo kuulostaa helpolta, täytyypä tutustua, jos pituus alkaa häiritä = kerätä pölyä liikaa. Kuulostaa just siltä, mitä mä tekisin: ei edes verhoja pois tangolta, vaan siihen vaan ripustettuna lyhentäminen!
Tilia
13.5.2020 at 08:19Joo lyhentäisin juurikin tuon pölyn takia. Tai oikeasti en lyhentäisi ompelukoneella, vaan ostaisin rinkulat verkotankoon ja taittaisin yläreunasta sopivasti sisään vain ja nostaisin siten verhoja vähän ylemmäs. Mutta ei tuo suora ommel alareunaankaan vaikea olisi tehdä. Sadepäivänä saattaisi syntyäkin.
krista
13.5.2020 at 10:14Meillä noita rinkuloitakin löytyy omasta takaa – ei tosin varmaan riittävän monta – mutta niiden ongelma on vähän se, että silloin sinne ylös jää ”kurkistusaukko”, josta saattaa näkyä noita varastolaatikoita… Tätä nimittäin mietin silloin, kun verhoja ripustelin… Mutta ehkä se pitäisi ihan kokeilla, että millä tavalla se näkyy. Jos näkyy vain ihan vähän, niin sitten se ei ehkä haittaa – kyllähän noista kuultaakin vähän läpi.
–
Mutta joo ehkä se suora ommelkin onnistuisi, jos sopiva toimenpideboosti löytyisi vaan. Tai sitten tuo liimanauha, mitä Anna tuossa yllä ehdottaa!
Tilia
17.5.2020 at 19:08Hakaneuloilla voisi testata myös ”väliaikaisesti”.
Eeva
13.5.2020 at 08:39Pahoittelut jo etukäteen, että takerrun postauksen epäolennaisimpaan asiaan:
Mainitsit, että et tasan silitä verhoja. Nyt on nyt pakko kysyä: miksi et?
En tarkoita tätä tuomitsevalla tavalla, vaan ihmisenä joka oikeasti tykkää silittämisestä. Ja tuollaisten isojen kankaiden silittäminenhän on kaikkein helpointa ja palkitsevinta! Ah, näkee miten rypyt häviävät ja kangas muuttuu kauniin sileäksi! <3 Jos kyseessä on monimutkainen muotolaskoksia täynnä oleva paita, tilanne on jopa minun mielestäni vähemmän tyydyttävä. Mutta yleisesti ottaen silittäminen on minusta nimenomaan _tyydyttävää_: näkee kättensä jäljen hirveän konkreettisella tavalla, ja vaatteet näyttävät paljon paremmilta. Silittäminen myös sulkee kankaan kuidut, joten hyvällä säkällä tekstiilin käyttöikä pitenee. Sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta silitän itse kaiken, mukaanlukien lakanat ja muut liinavaatteet. Niiden kanssa vasta onkin ihanaa, kun ei ole turhia laskoksia tai saumoja tiellä, ja saa höyryjyrätä rypyt kuumimmalla asetuksella! :D Silitys on myös mukavan hiljaista ja paikallaan pysyvää puuhaa, siinä voi helposti katsella leffaa/Youtubea/mitä nyt vaan, toisin kuin esim. tiskatessa tai imuroidessa.
Olen ymmärtänyt, että silityksen vihaaminen on hirveä yleistä, joten kertokaa nyt silityksen vihaajat, mikä siinä oikein ärsyttää? Minä siis oikeasti yritin googlettaa tätä, mutta why do people hate ironing -hakusanoilla löytyi pelkästään silityksenvälttämisvinkkejä! :D Okei, silittäminen vie tilaa, ja laudan ja raudan esille ottaminen on ärsyttävää, ymmärrän. Ja joo, saahan silittämisen kulumaan aikaa, mutta niin saa useimpiin muihinkin kotitöihin. Onko vika vain siinä, että silittäminen tuntuu ylimääräiseltä ja turhalta askelelta vaatehuollossa? Vai onko silittämisessä ihan vaan toimenpiteenä jotain perustavanlaatuisella tavalla vastenmielistä?
krista
13.5.2020 at 11:26Hihi! Tällaiset keskustelut ja kommentit on just hyviä! Mä en siis silitä m-i-t-ä-ä-n, en ole silittänyt varmasti kymmeneen vuoteen yhtään mitään, varmaan pidempäänkään aikaan. Joskus muinaisessa elämässä saatoin silittää jonkun juhlamekon ennen juhlaa, mutta nykyään vaan ripustan kosteana ja tulos on ihan riittävän sileä. Eikä Joel silitä. Esimerkiksi silitysrautaa ei ole täällä asuessa (8,5 vuotta) taidettu ottaa kertaakaan kaapista esiin. Koen sen vaan täysin turhaksi jutuksi, en siis vaan näe siinä mitään hyötyä eivätkä rypyt mua häritse vaan ikään kuin kuuluvat siihen vaatteeseen.
–
Mutta siinä mielessä en sitä ”vastusta”, että jos jonkun mielestä se on kivaa ja mielekästä hommaa, niin sehän on vain hyvä juttu! Enkä oikeastaan koe sitä edes vastenmieliseksi, mun elämässä turhaksi vaan. Tavallaan voin hyvin kuvitella, että se on palkitsevaa (näkee tuloksen heti) eli tavoitan sen ”silityksestä tykkäämisen” tunteen ajatuksen kyllä :)
–
Tuon ”minähän en silitä” -huomion laitoin lähinnä siksi, että ajattelin, että muuten joku heti kommentoi ryppyisistä verhoista. Tämä on tämä some ja silleen :)
A
13.5.2020 at 12:56Meillä silitysrauta kaivetaan useammin esiin hamahelmien silityksen takia, kuin tekstiilien silittämisen takia :) Jos on isompi juhla, niin saatan joutua silittämään miehen paidan (osaa se itsekin, mutta mä olen parempi) tai oman/lapsen mekon, tai pöytäliinan saattaa joutua silittämään jos mies on laittanut sen kuivausrumpuun (itse laitan siliäksi kuivumaan narulle ja se on yleensä tarpeeksi hyvä). Muuten, eipä kyllä tule silitettyä. Vaatteet menee kuivausrumpuun ja sen perään hetkeksi narulle (etteivät rypisty), sitten kaappiin. En ymmärrä yhtään miksi haluisin trikoovaatteita tai farkkuja silittää :) Sileetä puuvillaa on harvemmin käytössä ja sekin kuivaa tarpeeksi hyväksi, kunhan ripustaa nätisti. Pyyhkeiden silittäminen on ihan käsittämätöntä (etenkin kun on tottunut kuivausrummun tekemiin pehmoisiin versioihin). Lakanoiden osalta mankelointi olisi mahtavaa luksusta, mutta lakanoiden silitys se vasta turhauttavaa hommaa on, siis ihan älytön määrä silitettävää (joten joko ulkokuivatus tai kuivausrumpu ja tiiviksi laskostus ja kaappiin pätee lakanoihinkin).
—
Verhot, ne mä kyllä silitän (ja kiroilen, taas siksi kun on iso pinta-ala ja aina jää ryppyjä). Mutta kun asunnossa on tasan yhdessä ikkunassa verhot (lapsen huoneessa valon poissulkemiseksi) jotka on viimeksi vaihdettu v. 2015, niin ei kovin usein tuu tehtyä (joo ja oon tuulettanut ja imuroinut verhot pariin otteeseen, mutta sen jälkeen ei silitystä tarvii, pestä ei voi, kun ei ole varaa kankaan 5% kutistumiselle :D).
MMinne
14.5.2020 at 09:34Mä kuulun kans niihin ihmisiin, jotka silittää todella vähän. Tai noh, nykyisin ehkä hieman enemmän, kun on tullut ostettua pari sitä tarvitsevaa paitaa, joskus oli aika, etten kaivanut välttämättä koko vuonna rautaa ja lautaa esiin. Mutta en mäkään sitä vihaa, ehkä sen välttely perustuu juuri siihen ylimääräisyyteen ja turhuuteen, ilmankin pärjää. Meillä on kuivauskaappi, johon ripustan pyykit kuivumaan ja sen lämpö kyllä suoristaa. Siinä on myös paksut ne ripustustangot, joten ei jää sitä vekkiä keskelle paitaa, jota inhoan tuollaisissa koottavissa kuivaustelineissä.
_
Muistan lapsuudesta, että äiti silitti usein ja mä sain aina silittää isän kankaiset nenäliinat. Ne oli parasta! Riittävän pieniä, niissä näki sen siliämisen heti ja ne sai ihanasti taitella siistiksi! Niitä mä voisin edelleenkin silittää vaikka miten paljon! Petivaatteet olisi kyllä ihana silittää, mutta ne on liian isoja! Ei jaksa käännellä ja väännelllä sitä tuplaleveätä pussilakanaa siinä laudalla ja sit kumminkin jäis joku kohta väliin. Tyynyliina vielä menis, niitä nykyisin olen välillä jopa silittänyt, jos silityslauta on sopivasti esillä (tässähän on myös se ongelma, että kun jaksan kaivaa sen laudan vaatehuoneen uumenista, niin se jää siihen olkkariin jumittamaan moneksi päiväksi, kun en saa aikaiseksi laittaa takaisin, kaunis sisustuselementti :D ). Voi olla, että silittäisin enemmän, jos minulla olisi kodinhoitohuone ja siitä näppärästi tulisi lauta esiin jostain ja rauta olisi vieressä..
Darja
13.5.2020 at 09:36Todella makoisat värit ja hyvä idea!!!
krista
13.5.2020 at 10:15Kiitos! <3 Mäkin oon tyytyväinen väreihin ja mahtava sattuma, että just tapettiin sopivia väriaineita löytyi kaapista omasta takaa! Toisaalta tapetissa on värejä niin paljon, että se teki asian ehkä helpommaksi :D