Lähtö pitkästä aikaa ”ihmisten ilmoille” (lue: leikkipuistoon mutta vähän lähemmäs kaupunkia, haha) ja kamala kiire pestä tukka ennen lähtöä.
Koska onhan tää märkänä äitinutturalle sutaistu tukka tietysti ihan eri juttu…
…kuin likaisena äitinutturalle sutaistu tukka.
Jepjep.
Mä en ole koskaan viettänyt tipatonta tammikuuta, mutta jo viime vuona kaavailin kokeilla omaa ”tukka auki tammikuuta”. Että yhden kuukauden aikana en kertaakaan laittaisi tätä kolmen sekunnin kampausta, joka mulla on ollut viimeiset neljä vuotta koko ajan.
Mutta sitten se koko ajatus tuntui aaaaaivan liian vaikealta. Ja se tammikuu meni. Mietin sitten samaa viime toukokuulla – se t-kirjain hei, se oli kai se olennainen, haha. Mutta ei. Olen ihan liian koukussa tuohon nykeröön, en voi olla ilman. Ja ennen mulla oli aina hiukset auki…
Nyt huomaan olevani taas uudestaan tammikuun alussa ja kannan samaa sykeröä takaraivollani. Yhtä aikaa vihaan (”aina se sama”) ja rakastan (”no se on niin helppo ja nopea”) sitä.
Oisko tää ihan hölmöä? Tukka auki -tammikuu?
Ja että oikeasti tukka saisi olla muutenkin kuin auki, mutta ei kertaakaan (tän jälkeen) äitinutturalla. Helpotus: kotona sais olla äitisykeröllä, mutta ei ulkoilmassa.
Hahahahaha, mä en välttämättä pysty tähän. Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? ”Koukussa äitinutturaan” -anonyymit addiktit?
First world problems ja silleen.
31
Milla / Periaatteen Nainen
6.1.2017 at 19:42Mun mielestä täällä Espanjassa tää mun sotkunuttura, 24/7 hairstyle, on ihan kamala. Suomessa voi vaihdella pipon ja nutturan kanssa ja tällainen semisporttinen (hah) äitilook on ihan okei, mutta täällä kun nää kaikki käy kerran viikossa kampaajalla (väri & leikkaus n.40e) ja tosiaan aina ovat tukka hyvin, niin hävettää tää oma ”look”. Tosin olen niin pihi, etten viittis parin viikon takia ostaa suoristinta, mitä ilman ei oikein näitä käkkäröitä pidetä auki. First world problems!