9 x havaintoja Disney-leffoista

Koronasta toipumisen huono puoli on, että enää ei ehdi katsoa päivittäin Disney-leffoja.

Me laitoimme siis tosiaan Netflixin hetkeksi pois ja otimme tilalle Disney Plussan – ja sieltä me katsottiin sairauspäivinä yhdessä leffa per päivä. Meillä olikin aika iso aukko elokuvasivistyksessä näiden kanssa; moni ihan ”perusleffa” oli vielä näkemättä.

No, nyt on sitten katsottu!

Tässä tähän mennessä katsotut (katsomisjärjestyksessä) yhdeksän leffaa ja muutamia havaintoja niistä.

1. Encanto

”Me ei mainita Brunoo, ei ei ei.”

Tämän suht uuden leffan lapset (ja minäkin) halusivat nähdä ihan ensimmäiseksi. Ja sehän olikin aivan huippuhyvä leffa! Värikäs, hersyvä, musikaalinen, tunnelmallinen – yllätyin positiivisesti.

Plussaa siitä, että leffassa ei ollut sellaista perinteistä ”olen musta noita ja haluan tuhota kuninkaan” -pahista. Tai varsinaista pahista ollenkaan. Kiva, että joskus on lastenleffa näinkin!

PS. Bruno oli kuulemma meidän isin näköinen. Huomaan yhdennäköisyyden.

2. Pocahontas

”Tuolla Pocahontasilla on ihan keski-ikäisen naisen ääni! Joku Katri Helena!”, lapset totesivat heti alkuun.

Hmmm, aloin itsekin kuunnella… oisko se tosiaan se, jota kuvittelen…? Oli! Haa, Pocahontas oli kuin olikin Arja Koriseva! Ja täytyy sanoa, että itseäni se kyllä vähän häiritsi, etenkin laulukohtaukset olivat jotenkin niin Arja Korisevaa, että siinä oli hankala jo eläytyä Pocahontasiin.

Arja Koriseva ei siis tietysti ollut keski-ikäinen ääntään lainatessaan; itse asiassa googlen mukaan 30-vuotias. Mutta laulamisen maneerit olivat se, mistä lapset hänet varmasti tunnistivat.

3. Pocahontas II, Matka uuteen maailmaan

Spoiler-varoitus.

Lasten (ja minunkin) mielestä Pocahontas valitsi väärän miehen. Pitäisi pysyä uskollisena sille ensimmäiselle hei! Siitä iso miinus Pocahontasin jatko-osaan.

 4. Aladdin

Joel muisti lapsuudestaan Aladdinin yhtenä suosikkileffoistaan.

Mun mielestä (ja näin eka kertaa aikuisena katsoessa) päällimmäinen fiilis leffasta oli mökäkaaos ja sekasotku. Tunnistin heti lampun hengen äänen Vesa-Matti Loirin ääneksi, mutta täytyy myöntää, että suuren osan ajasta en saanut siitä mitään selvää. Räminää ja räimettä.

Lapsia puhutti eniten alun sisältövaroitus, jossa kerrottiin, että ohjelmassa kuvataan negatiivisesti ja/tai kohdellaan kaltoin kansoja tai kulttuureita.

5. Aladdin ja varkaiden kuningas

Lapset halusivat katsoa jatko-osan, koska siinä on häät. Niillä elokuva lupaavasti alkoikin, mutta häät jäivät kesken ja niin jäi meilläkin tämä leffa. Liikaa… kaikkea.

Ihan käsittämätöntä, että nytkin tunnistin lampun hengen äänen, vaikka en edes kyseisen näyttelijän tuotantoa ole yhtään seurannut (kun ei meillä ole telkkariakaan). Jope Ruonansuu.

6. Kaunotar ja hirviö

Ei juurikaan yllätyksiä – ehkä eniten yllätti se, että laulut olivat minulle niin tuttuja.

Kukaan ei varsinaisesti tykännyt hirviön muuttumisesta prinssiksi. Se hirviö ois ollut ihan söpö sellaisenaankin, ei siihen mitään prinssejä olisi tarvittu.

7. Pieni merenneito

Lapset halusivat ennen leffaa tietää, että saako tässä versiossa Ariel sen prinssin vai ei. Olennainen tieto. Vasta kun se oli tarkistettu satukirjasta, valittiin leffa katsottavaksi.

Elokuva sinänsä oli aika sellainen harmittoman kiva.

Jatko-osakin löytyisi, sitä ei olla (vielä) katsottu.

8. Lumikki ja seitsemän kääpiötä

”Tuohan on ihan lapsi tuo Lumikki!”

”On varmaan aika hankala noilla korkkareilla juosta tuolla metsässä.”

Elokuvasta saatiin myös komediaviihdettä koko päiväksi, kun aloimme kävellä ja muutenkin liikehtiä ja elehtiä kotona niin kuin Lumikki. Kaikkeen silleen prinsessaisesti ”oi, ihanaa!”

Lumikilla oli muuten myös ihan järjettömän kimeä ja korkea ääni. Jännä havainto oli sellainen, että tapahtumia säesti musiikki: esimerkiksi kun hahmo hiipi, siellä oli taustalla sellainen ”hiipimismusiikki”.

Muutenkin aika huikea ajatus, että elokuva on tosiaan vuodelta 1937.

9. Prinsessa Ruusunen

Oho, tämähän on ihan erilainen Prinsessa Ruusunen. Tämä Ruusunen ei esimerkisi nukukaan sataa vuotta – heh asia, jonka luulisi olevan tarinassa keskeinen.

Lapset totesivat, että siihen sadan vuoden unen poisjättämiseen oli varmasti ihan hyvä syy: prinssi olisi nimittäin ollut noin 120-vuotias prinsessaa pussatessaan.

Mulle tutussa versiossa siis värttinä pistää prinsessaa, koko hovi nukahtaa, ja sadan vuoden päästä prinssi tulee läpi ruusupuskan ja pussaa prinsessaa. Disneyn versiossa ruusupuska oli orjantappuraa, ja siellä oli lohikäärmeeksi muuttunutta megapahista taistelemassa prinssin kanssa sun muuta. Yllättävää.

Pari yleistä huomiota vielä kaikista näistä yhdeksästä.

Ensinnäkin: en ollut tajunnutkaan, että nämä kaikki ovat oikeastaan niin kuin musikaaleja. Vähän niin kuin Bollywood-leffat! Tykkäsin tosi paljon siitä puolesta.

Ja se toinen on ikävämpi huomio – tai siis itse en tykkää tuosta puolesta yh-tään. Lähes kaikissa (vai ihan kaikissa? en niin tarkasti katsonut) osa huumoria on sitä, että toisia mäiskitään, lyödään ja sitten sattuu ja hah hah onpa hauskaa. Oon ilmeisesti niin tosikko, että mua ei naurata, kun hahmo juoksee päin puuta, tynnyri tipahtaa päähän tai tyhmä apuri hautautuu lumeen.

Joissain näissä mäiskitään ihmisiä (esimerkiksi Kaunottaren ja hirviön Gaston ihan lyö nyrkillä avustajaansa turpaan useaan otteeseen), mutta usein siinä on joku eläinhahmo (pahiksen tai sankarittaren lemmikki), joka saa jatkuvasti jonkun mäiskäyksen päähänsä.

Mun väkivaltahuumori-tosikkous on ehkä tarttunut jälkikasvuun, koska ei heitäkään naurattanut vaan enemmänkin tuntui ikävältä: ”mitä hauskaa tuossa nyt sitten on, että tuota mopsia koko ajan noin kidutetaan?” Niin-pä.

Nyt en muuten muistakaan, mäiskittiinkö tuossa uudessa Encantossa ”huumorin nimissä” ketään, vai onko tuo huumorilaji näiden vanhempien (onko ysärillä tehdyt vanhoja? on ne varmaan) elokuvien piirre. Ainakin Pocahontasissa (vuodelta 1995) sekä linnulle että koiralle käy koko ajan huonosti. Täytyypä katsella vähän sillä silmällä noita muitakin uudempia.

Ja kyllähän me näiden katselua aiotaan jatkaa! Teidän suositusten pohjalta ainakin Coco ja Ihmeellinen maailma sekä Raya ja viimeinen lohikäärme kiinnostaisi itseäni seuraavaksi.

15

You Might Also Like

  • Oliver
    19.1.2023 at 12:10

    ”Kukaan ei varsinaisesti tykännyt hirviön muuttumisesta prinssiksi. Se hirviö ois ollut ihan söpö sellaisenaankin, ei siihen mitään prinssejä olisi tarvittu.” –> Heh, muistan lapsuudesta selkeästi tämän saman pettymyksen elokuvan lopussa, ”miksi kivan ja söpön hirviön piti muuttua”.

    • krista
      19.1.2023 at 12:16

      Joo, siinä jotenkin menetettiin se hirviö! Noita Disney-prinssejä kun on tusinoittain, mutta hirviö on uniikki! :D

    • Anna
      19.1.2023 at 17:55

      Olen itse samaa mieltä! Ja olen kuullut monien suusta tämän. Hirviö oli prinssinä jopa vähän ahdistava ja pelottava. Itseasiassa tykkään tosi paljon enemmän näytellystä kaunottaresta ja hirviöstä. Siinä on valittu oikeat näyttelijät, tarina on yhtä kummallista siirtymää (lisätty alkuperäisen ulkopuolelta ja oli kyllä ihan koskettava, mutta vähän outo) lukuunottamatta sujuva ja sopivasti alkuperäistä seuraileva ja samalla omanlaisensa. Lapsille voi toki olla liian jännää kun on näyttelijät ja hirviö(?), mutta minä tykkään.

      • krista
        20.1.2023 at 09:08

        Oi hei onkohan se näytelty versio tuolla, täytyypä tarkistaa! Näyteltyä Tuhkimoa sieltä jo katselinkin sillä silmällä, että oiskohan tuo kiva vai liian jännä. Voisi kokeilla!

        • Anna
          20.1.2023 at 12:53

          Minä olen miettinyt, että näytelty Tuhkimo saattaisi olla noista näytellyistä se, jota uskaltaisin lasten kanssa katsoa. Minusta ei ole hurjan jännä, mutta hankala aina arvioida mikä ketäkin saattaa jännittää. Mitään pelottelua tai sillä tavalla hurjia juttuja tai väkivaltaa siinä ei ole (paitsi henkistä).

  • Kiia
    19.1.2023 at 12:37

    Lisätkää listaan Kaksin karkuteillä ja molemmat Frozenit!

    • krista
      20.1.2023 at 09:10

      Näistä lapset onkin käsittääkseni aiemmin katsoneet Kaksin karkuteilla ja Frozen ykkösen, mutta tietääkseni katsoivat ne harppoen – mutta kokonaisena tosiaan voisi katsoa, ja Frozen kakkosen tietysti myös!

  • Nellisi
    19.1.2023 at 12:49

    Reilu vuosi sitten, kun Encanto julkaistiin meillä oli aivan jäätävä Encanto-villitys ja katottiin jouluvapailla se elokuva varmaan ainakin 7 kertaa. Biisejä popiteltiin ja nytkin se tuntui sellaselta joulujutulta, joten ennen joulua katsottiin taas pitkästä aikaa. Ne biisit on aivan parhautta ja itkeä tihrustan siinä vieläkin, vaikka oon nähny sen niiin monta kertaa. Lisäksi siinä on tosi kaunis opetus.
    .
    Coco saa myös kyynelhanat auki, suosittelen sitä myös. Sitten tuli mieleen myös Eteenpäin-niminen Disneyn ja Pixarin leffa, joka ollaan katsottu vain kerran (harvinaista meillä). En muista siitä paljoa, mutta se yllätti meidät kaikki ja oli tosi hyvä. Kannattaa tsekata.
    .
    Inside out on myös opettavain ja koskettava elokuva johon kannattaa tutustua ja siinäkin mielestäni kivasti käsitellään sitä miten ihan kaikki tunteet on tärkeitä.
    .
    On kyllä totta, että vanhemmat (ysäri ja sitä vanhemmat) leffat tuntuu aika vanhanaikaisilta nykyään. Meillä oli esikoisella aikoinaan Ariel-villitys ja katsottiin ne kaikki lisäosaleffatkin, niitäkin on muutama. Ne on melko kivoja kyllä. Mutta esim. lapsuuteni suursuosikista Aladdinista olen hieman järkyttynyt. Aladdin valehtelee silmät ja suut täyteen ja vielä siinä kakkososassakin eli Jafarin paluussa. Melkosta shittiä siis Jasmine kattellut. Jasmine oli myös yks mun lemppariprinsessoista, kun oli niin tumma hipiältään ja hiuksiltaan. Samaistuin häneen. Ja olin rakastunut Aladdiniin. Aikuisminä on kauhuissaan. :D

    • krista
      20.1.2023 at 09:13

      Jesh, kiitos vinkeistä!

      Joo siis tämä Aladdinin valehtelu tosiaan olisi pitänyt kirjoittaa myös noihin huomioihin! Meillä lapsetkin olivat aika tyrmistyneitä, että ÄLÄ VALEHTELE. Ja tosiaan sitten se menee niin, että ”huijasin – okei saat anteeksi, kun oot niin ihana” niin kuin usein tämäntyyppisissä menee, aikuisten leffoissakin. Ärsyttävää :D

  • Tiina
    19.1.2023 at 12:57

    Ja ihan ehdottomasti, katsokaa Inside out – mielen sopukoissa. Aivan ihana koko perheen leffa, kertoo tunteista ja kasvamisesta, auttaa ymmärtämään oman mielen toimintaa. Tää leffa saa mut liikuttumaan joka kerta ❤️

    • krista
      20.1.2023 at 09:14

      Ooo, kuulostaa hyvältä! Tämä siis myös menee katseluun. Riittääköhän meille kuukausi :D

  • Hyry
    19.1.2023 at 13:00

    Muistan omasta lapsuudestani selkeästi Pienen merenneidon. Mun serkuille oli ostettu VHS-laite ja heidän vanhempansa ostivat heille myös kaikki Disney-filkat (meillä ei tuolloin vielä ollut VHS:ssää ja kun se aika pian tämän jälkeen saatiin, niin meille ostettiin vain sellaisia halpisdubattuja piirrettyjä, jotka aiheuttivat meissä katkeruutta ja kateutta :D). Pieni merenneito oli siis ensimmäinen VHS-leffa, jonka olen nähnyt :) Muhun teki silloin suuren vaikutuksen Ursula ja olen edelleen Ursula-fani. Ursulassa mua ei kiehtonut sen pahuus vaan sen taidot ja ennen kaikkea se magia! Ja olihan sillä upeat laulut. Ja upea Ulla Tapanisen ääni. Välillä vieläkin katson pätkiä Youtubesta ja ne saavat mut hymyilemään :)

    En ole Aladdinia katsonut aikoihin (meillä katsotaan mieluiten vain hevosjuttuja tällä hetkellä) ja nyt alkoi kiinnostamaan se alun sisältövaroitus, Miten se negatiivisuus ja kansojen ja kulttuurien kaltoinkohtelu siinä leffassa oikein ilmeni?

    • krista
      20.1.2023 at 09:21

      Oi miten mä en tunnistanut Ulla Tapanista! Mulle itselleni nämä ”uuden buumin” (eli ysärillä alkanut Pieni Merenneito, Kaunotar ja hirviö, Leijonakuningas jne) Disney-leffat menivät just niin, että olin vähän liian vanha niihin omaksi iloksi katsottuna, mutta en niin vanha, että olisin jo lasten kanssa katsonut. Siksi mulle itselle ne on jääneet vaan sellaisiksi, että suuri osa kohtauksista ja lauluista on jostain yhteydestä nähty, mutta kokonaisuus on katsomatta. Mulla muuten ekat VHS:t oli Poliisiopistoja (muistaakseni kolmonen) sekä Ghost Busters. Niitä katsottiin kymmeniä kymmeniä kertoja mummolan vintillä :)

      Apua en osaa kovin sujuvasti vastata tuohon sisältövaroitukseen. Liittynee stereotypioihin: esimerkiksi kyläläisissä oli sellaisia päällekäyviä kauppiaita ja toisaalta vatsatanssinaisia. Toisaalta sitten myöhemmin Kaunotarta ja hirviötä katsellessa totesin, että siellä kyläläisissä (ranskalaisia) oli ihan samat roolit :D Lisäksi ainakin kuningas mainitsi muutamaan kertaan Allahin. Mutta ehkä kuitenkin sellaista yleistä stereotypiaa ”itämaisesta kulttuurista” – kun kuluttuurin ulkopuolelta esitetään toista kulttuuria, ehkä…? Pocahontasissa muuten en samanlaista disclaimeria ainakaan nähnyt, eikös se silloin kuuluisi siihenkin…? Frozenin osalta tästä onkin ollut muistaakseni puhetta. Mutta en tiedä, toivottavasti joku muu tietää tarkemmin!

  • Sanna
    19.1.2023 at 14:20

    Suositukset seuraaville: inside out, zootropolis, punainen, luca, urhea ja big hero 6.
    Itse en katso kuin tiettyjä elokuvia suomeksi, muuten aina alkuperäiskielellä juurikin siksi etten jaksa suomenkielisiä ääniä 😅 Myös laulut on usein kivempia alkuperäisellä kielellä.

    • krista
      20.1.2023 at 09:22

      Jee, kiitos suosituksista! Mä kans mieluummin katsoisin alkuperäiskielellä, jos ilman lapsia katselisin :)

  • Karina
    19.1.2023 at 15:21

    Ai niin, edellisten suositusteni lisäksi meidän 15v suosikki Disney ”prinsessoista” on Urhea. Sen tyttö on katsonut tosi monta kertaa vuosien varrella. Ensimmäistä kertaa muistaakseni joskus 7-vuotiaana.

    • krista
      20.1.2023 at 09:24

      Joo hei tuo kiinnostaisi minuakin!

  • Hanna
    19.1.2023 at 15:48

    Juurikin noin: vanhat Disneyt ovat huumoriltaan ja henkilökuvauksiltaan nykyaikana jo melko karua tavaraa, mutta musikaalisempia lähes aina mitä uudet. Jotenkin hassua, jos ette tosiaan ole nähneet näitä klassikoita aikaisemmin – tosi vaikea edes kuvitella, miltä niitä tuntuisi katsoa nyt ns. tuorein silmin :D

    Suosittelisin itse aikuisena myös tuota Inside out ja Soul on kanssa ihana. Zootropolis on tosi hyvä, mutta pienemmille aika jännittävä. Uudenlaista naiskuvaa tuovat Frozen, Brave ja Red.

    • Karina
      19.1.2023 at 17:19

      Seuraan paria amerikkalaista äitibloggaajaa, ja niiden instassa oli että toi Red oli saanut amerikkalaiset vanhemmat pöyristymään. Itse en ole nähnyt niin en tiedä kuinka kamalia asioita siinä on mutta ilmeisesti…. kuukautisista?

      • Anna
        19.1.2023 at 17:58

        Nimenomaan kuukautisia. Tämä käsittelee hauskalla tavalla lapsen kasvamista teiniksi, mutta kuukautisten alkamisen sijaan alkaakin tapahtua ihan muuta kummaa. On kyllä hyvä leffa. Olen katsonut pientenkin lasten kanssa, mutta parhaiten tuo varmaan aukeaisi lapselle, joka alkaa lähestyä teini-ikää, mutta on edelleen lapsi.

      • krista
        20.1.2023 at 09:28

        Mä yritin ehdottaa tätä lapsille, mutta vielä eivät ainakaan innostuneet. Ehkä mä katson itsekseni :D

    • krista
      20.1.2023 at 09:27

      Joo siis mulle tosiaan meni itselle nämä niin, että olin jo ”liian vanha”, kun nämä alkoivat ilmestyä. Ja sitten lasten kanssa meillä on ollut pitkään tällaisten elokuvien katselu jäissä, kun lapset kategorisesti ovat kieltäytyneet milloin mistäkin syystä :) Mutta toisaalta näin tuorein silmin yhdessä katselu onkin sitten aika mukavaa!

      Jee, kiitos vinkeistä!

  • Anna
    19.1.2023 at 19:00

    Tuo jonkun hahmon jatkuva satuttaminen ja väkivaltainen kohtelu (vaikka kukaan ei aina edes suoraan kohtelisi häntä väkivaltaisesti, mutta sitten sattuu jatkuvasti muuta) on alaknut tympimään minuakin. En pysty esimerkiksi katsomaan Tiny Toonsseja ollenkaan.
    Minusta Encantossa tällaista ”hakattavaahahmo”a ei ole. Kapybara oli hahmo, jonka ajatreltiin täyttävän elokuvassa tällaisen persoonallisen sivuhahmon roolia omalla jäyhällä tavallaan, mutta oikeastaan olen iloinen, että sen osuus leffasta on juuri se mikä se on. Minä en pidä esimerkiksi Aladinin Jagosta tai Frozenin Olafista. Hahmoja, jotka roikkuvat mukana paljolti huumoriarvon takia, ettei varsinaisista päähahmoista tarvitsisi tehdä pellejä. Vähän kärjistetysti ilmaistu, koska esim. Olafillahan on oma kasvutarinansa, mutta ei vaan uppoa minuun nämä täytehahmot.
    .
    Tuosta Urheasta, jota muutama on suositellut sellainen varoitus, että siinä on sen verran pelottava karhu etten minä aikuisenakaan suostu katsomaan sitä myöhään illalla. Toki minä olen lapsena pelännyt karhuja ihan järjettömästi (koskaan en ollut tavannut) ja sen jälkeen pelotellut itseni Hopeanuolen Akakaputolla, mutta silti karhu on Urheassa aika hurja. Hieno elokuva silti, tykkään siitä (vaikka pikkuveljet ovat taas näitä pellehahmoja, mutta on heillä sentään oma oikea tehtävänsä myös).

    • krista
      20.1.2023 at 09:33

      Joo ja siis vanhat piirretythän oli just ihan kauheaa väkivaltaa, tyyliin Tom & Jerry, Tipi & Sylvesteri, Kelju K Kojootti ja Maantiekiitäjät jne. Perustui just siihen, että naurettiin, kun ”pahikseen” sattui mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Mua jotenkin kummastutti, että tätä samaa on myös Disneyn ”uudemmissa” – ja heh uudemmilla siis tarkoitan ysäriä :D Joelin kanssa tästä just juteltiin ja hän oli sitä mieltä, että todennäköisesti tuo ”satuttamishuumori” on ollut niin olennainen osa piirrettyjen genreä, että sitä on ollut ikään kuin ”pakko” ottaa mukaan noihin eli on odotettu, että sellainen puoli on leffoissa mukana. Mutta jotenkin kyllä soisi, että ainakaan nykyleffoissa ei tuollaista enää olisi. Väkivalta ei saisi olla vitsi, ei edes silloin kun se kohdistuu pahikseen. Tai vielä useammin se kohdistuu näköjään pahiksen lemmikkiin, joka kans on jotenkin ihan älytöntä.

      Kiitos Urhea-varoituksesta! Meillä on aika valikoivat katsojat, joten täytyy vähän varoitella etukäteen ennen kuin kyseinen leffa katsotaan. Ehkä sillä tavalla ei jää sitten leffa kesken.

  • Maarit
    19.1.2023 at 23:04

    Meinasin laittaa myös ”pari” suositusta, mutta näköjään listani on loputon 😂: Wall-E, muutamien muidenkin suosittelemat Inside Out ja Big hero 6, Vaiana, 101 dalmatialaista, Up, Ihmeperhe, Nemoa etsimässä, Monsters Inc., Leijonakuningas ja Hain tarina.

    • krista
      20.1.2023 at 09:34

      Ihanaa, kiitos! Jotenkin näyttää, että kuukausi ei riitäkään meille ton suoratoistopalvelun kanssa :D

    • Karina
      20.1.2023 at 12:15

      Oi tuo Moana/Vaiana on ihana! Mä en ikinä muista kumpi nimi oli eurooppalaisille suunnattu – oliko siinä niin että jossain tyyliin Italiassa oli sen alkuperäisen niminen pornotähti ja siksi piti nimi vaihtaa? :D
      Nemoa etsimässä! Olinkin jo unohtanut sen, pitääkin katsoa uudelleen kun oli niin ihana. Ja Wall-E ollaan katottu varmaan 10 kertaa että se riittääkin sitten muutamaksi vuodeksi :)
      Mun 12v pojalla on kavereittensa kanssa sellanen traditio, että aina kun ovat toisillaan yökylässä niin katsovat ihmeperheen. Aika monta kertaa katsottu eikä kyllästystä näy!

    • Nellisi
      20.1.2023 at 22:20

      Voi, miten unohdinkaan Up-elokuvan. <3 Siinä saa kunnon itkut heti leffan alkuun.

  • Anna A
    20.1.2023 at 15:45

    Tähkäpäätä ja Vaianaa olin tulossa suosittelemaan. Pidän siitä, että niissä ei ole niin vahvana se perinteinen prinssi pelastaa prinsessan vaan esitellään enemmän itsenäisiä sankarittaria :) Tähkäpäässä toki se noita on pelottava…

    Nuo Ruususet, Pocahontasit, Kaunotar ja hirviö, Kaunotar ja kulkuri etc muistan katsoneeni itse lapsena ja silloin ne sopivat siihen maailmantilaan ja aikaan ihan hyvin. Varmaan nuo samat asiat ärsyttäisivät, jos näin aikuisena ne katsoisin. Tähkäpään ja Vaianan olen nähnyt vasta aikuisena omien lapsien kanssa. Ihana oli muuten myös Groodit joka meillä oli perheen leffaillassa kerran… siitä tais olla jatko-osakin.

  • Jerphis
    20.1.2023 at 18:21

    Aiempiin hyviin listauksiin lisään vielä, vallankin aikuiseen makuun mutta toimii varmasti myös lapsille:
    – Prinsessa ja Sammakko
    – Risto Reipas ja Nalle Puh

    Ensimmäinen on siis varmaan viimeisiä piirretty-animaatioita Disneyltä ja omasta mielestä kyllä ihan kärkikastia, todella kiva musiikkineen kaikkineen. New Orleans, ah.
    Toiseksi mainittu on näytelty, sekä tietokoneanimoitu, missä pääosassa ihana Ewan McGregor ja kaikki Puh-hahmot rosoineen ja kolhuineen mutta kuitenkin kovin rakastettavasti. Itse en koskaan k.o maailmaan kauheasti päässyt sisään, mutta tämä antaa anteeksi ja toivottaa tervetulleeksi sinne ihme Metsään. (Puolen hehtaarin metsä?)

  • Emilia
    20.1.2023 at 20:26

    Meillä myös tykätty useimmista uudemmista enemmän, kun siellä ei niin sitä huumorimäiskintää. Suosikkeina Encanton lisäksi Luca (!), Coco, Monsterit oy, Wall-E ja Toy Storyt 1-4.

  • Petra
    20.1.2023 at 20:29

    Ääni Vaianalle! Ehdottomasti uudempaa naiskuvastoa mitä muistan omasta lapsuudesta. Jopa niin rohkea että vähän hirvittää välillä, että tollee uskaltaa lähteä yksin merille purjehtimaan :D

    • Annan
      24.1.2023 at 12:46

      Vaiana on ihana!! Monta vahvaa naishahmoa. Ja lisäksi sitä katsoessa saa nauttia upeista maisemista ja kuvitella itsensä uimaan sinne kirkkaaseen lämpimään mereen….. aah <3

  • Annennenne
    20.1.2023 at 21:22

    Mun lempparit lapsena (ja ehkä edelleenkin) just nimenomaan laulujen takia on olleet Kaunotar ja Hirviö, Notre Damen kellonsoittaja ja Mulan. Että jos sitä musikaalinäkökulmaa kaipailee, niin kannattaa laittaa harkintaan. Tosin noissa jälkimmäisissä on aika jänniäkin kohtia ja haastavampia teemoja (syrjintää ja naisen asemaa).

    • Nellisi
      20.1.2023 at 22:25

      Notre Damen kellonsoittajasta pidin myös lapsena tosi paljon. Mutta se on tosi hurja ja pelottavakin. Alussa jahdataan äitiä ja vauvaa ja sitä Quasimodoa kohdellaan tosi rumasti, vaikka ei toki kaikki ja sellainen erilaisuuden hyväksyminen siinä onkin ideana. Siinä myös poltetaan yksi talo ja se pahis on kyllä hurja tyyppi. Itse pidin lapsena elokuvan Esmeraldasta, koska samaistuin jälleen tällaiseen tummempihipiäisempään hahmoon.

  • Leena
    23.1.2023 at 14:14

    Mun disney-lemppari on Karhuveljeni Koda! Mielestäni kauniilla tavalla esitetään (ilmeisesti Amerikan) alkuperäiskansan elämää esihistoriallisella ajalla ja aimo annoksella mystiikkaa mausteena. Itkeä tirautan aina lopussa. Leijonakuningas myös hyvä! Ja tosi vanhoista mun suosikit on 101 dalmatialaista sekä Kaunotar ja kulkuri. Ainiin ja iki-ihana Bambi, niin surullinen mutta niin kaunis. Sitä en kyllä pitkään aikaan.ole.nöhnyt, liekö kestänyt aikaa. Vai oliko Disney+:lla vain noita uudempia piirrettyjä, en muista…