5 x viime aikoina luettua

Mun lukutahti on romahtanut Suomeen-paluun jälkeen. Miten siellä Espanjassa oli enemmän aikaa LUKEAKIN? Tää alkaa olla jo ihan naurettavaa, Suomessa täytyy olla joku aikavääristymä, vuorokaudesta on pihistetty tunteja tai jotain.

Lyhyen helmikuun aikana mä luin peräti neljä kirjaa (täällä). Ja tammikuussa kolme (täällä).

Sen jälkeen en ole sitten näitä kirjakuvauksia kirjoittanutkaan.

Maaliskuussa Fuengirolassa meni vielä kolme kirjaa, kun Suomeen paluun jälkeen lukeminen unohtui oikeastaan kokonaan. Tai no, ei ihan kokonaan: kahdeksan viikon aikana kaksi kirjaa, oikestaan kirja kuukaudessa siis. Mutta vähän nihkeästi jotenkin.

Ehkä luettavatkaan eivät ole olleet just sitä mun parasta kirjaskeneä. Pitäisi tehdä taas toiviosessio kirjaston helmet-hakujärjestelmään, kera vanhojen kirjavinkkienne! (Uusiakin saa laittaa)

Tässä viime aikoina luettua!

1. Cecilia Samartin: Mofongo

(kääntäjä: Seppo Raudaskoski)

Ilmeisesti olen antanut Cecilia Samartinille anteeksi sen (mulle katkeran kalkin), että yksi muuten kiva kirja kääntyi loppumetreillä yliluonnolliseksi.

Okei, en ole antanut anteeksi. Vieläkin alkoi suututtaa, haha.

Mutta siihen verrattuna olen lukenut Samartinilta nyt paljon. Päällimmäisin syy sille on varmaan se, että Samartinin kirjoja on ollut helposti saatavilla, myös Fuengirolassa suomalaisessa kirjakaupassa. Ne ovat olleet helppo ja varma valinta. Kepeähköä ja tunnelmallista tekstiä, kaunista ja hyvä (joskin mun makuun kevyehkö) tarina.

Mofongo on ollut yksi Samartinin parhaista, ehkäpä paras.

Kirja kertoo pikkupojasta, jolla on vakava sydänvika. Ja hänen isoäidistään, ja heidän lämpimästä suhteestaan. Ja ruoasta myös; itsehän en ole sen sellaisen ”ruokahekumakirjallisuuden” fani ollenkaan, mutta sanotaan niin, että tässä se ruokaulottuvuuskaan ei häirinnyt.

Kaunis tarina sai ihan kyyneliä silmäkulmaankin. Tää vois olla kivaa (joskin vähän haikeaakin) kesäluettavaa.

2. Lucinda Riley: Myrskyn sisar

(Kääntäjä: Hilkka Pekkanen)

Haha, pitäiskö mun mennä jollekin vihanhallintakurssille, kun tästäkin haluan ensin kirjoittaa ärsyttävyydet.

Ykkösosan (siitä puolison näkökulmasta täällä) luin puhisten. Olen tottunut lukemaan köyhimmästäkin köyhimpien tarinoita kirjoissani, joten Seitsemän sisarta -sarjan sisarusten rikkaus oli mulle jotenkin ihan punainen vaate. EI MUA KIINNOSTA RIKKAIDEN IHMISTEN ELÄMÄNKOHTALOT! Paitsi että mitä kun kuitenkin tarinat ovat aika hyviä ja… …kiinnostavia. MUTTA NÄÄ ON JOTAIN RIKKAITA ÄRSYTTÄVÄÄ. Mutta kun sittenkin tekee mieli lukea, että mikä sen sisaren tarina on.

Ristiriitaista tämä lukeminen, ha.

Tykkäsin Myrskyn sisar -kirjasta ehkä enemmän kuin ykkösosasta (Seitsemän sisarusta). Idea on siis sellainen, että adoptoitujen sisarusten ökyrikas isä kuolee, ja kussakin kirjassa joku siskoista lähtee tutustumaan vihjeiden perusteella omaan alkuperäänsä. Ensimmäinen tarina vei Brasiliaan ja tämä toinen Norjaan, ja tässä jotenkin paremmin pystyin katsomaan läpi sormien pakollisia huvivenekuvailuja ja sitä, että majoitukseen varattiin aina luksussviitti.

Apua, kuulostaa just siltä, mitä mä en lukisi. Mutta luen varmasti seuraaviakin osia!

3. Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

(Käännös: Heli Naski)

Hömppää, hömppää! Mutta hyvinkirjoitettua hömppää, kohta mä oon tainnut lukea Moyesin kaikki kirjat. Tai no, en ehkä ihan vielä, niitä taitaa olla aika paljon.

Oon tykännyt Moyesin kirjoista eniten niistä, joissa on vähän historiallista ulottuvuutta. Siinä missä Parillisia ja parittomia -kirja (siitä täällä) oli täysin ennalta-arvattava, Ne, jotka ymmärtävät kauneutta oli mun mielestä oikeasti hyvä. Ei pelkästään hömppäviihdettä, vaan syvempiäkin tunteita.

Tämä Ole niin kiltti, älä rakasta häntä oli jossain näiden välissä. Tarinassa on kaksi aikaulottuvuutta, 60-luvun ja 2000-luvun Lontoo. Ehkä just se teki tarinasta monipuolisemman.

Ja osaahan Moyes kirjoittaa, sitä en ole ensikirjan jälkeen kyseenalaistanut!

Mutta siis aaaargh tuo kirjan nimi! Ensin kuvittelin, että Ole niin kiltti, älä rakasta häntä olisi typerästi suoraan käännetty nimestä Please don’t love him/her. Mutta ei! Kirjan alkuperäinen nimi onkin ihan eri, The Last Letter from Your Lover. En ehkä kestä, niiiiiin paljon parempi nimi!!! Ja kuvaisi kirjan ideaakin paremmin! Kyse on siis kirjeestä.

Mitä ihmettä kääntäjä on ajatellut? Viimeinen kirje rakastajaltasi? Anyone?

Tässä vaiheessa siirryttiin sitten Suomeen, ja täällä olen lukenut nämä:

4. Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

(kääntäjä: Helinä Kangas)

No nyt! Ferranten Napoli-kirjasarjan kolmas osa oli mun makuun tähän mennessä paras! Tuntui, että nyt oli ihan juontakin, ja yllättävyyttä – eikä vaan teini-ikäisten märehdintää.

Ehkä johtuu tietysti siitä, että eka kirjassa kirjan ystävykset olivat lapsia ja toisena teiniä, nyt jo aikuisia.

Silti mussa on jotain sellaista sisäsyntyistä suorasukaisuutta, että mun mielestä päähenkilön tekemä ystävien välien ja dynamiikan jatkuva märehtiminen on ra-sit-ta-vaa. Mutta tässä se oli sitten vähän vähemmän rasittavaa kuitenkin. Ehkä.

Neljäs ja viimeinen osa tätä vielä lukematta! Kiva lukea se viimeinenkin, toisaalta olen sit ihan tyytyväinen, että nyt se on luettu. Mitään ultimate Ferrante-fania musta ei kuitenkaan tullut.

4. Cecilia Samartin: Señor Peregrino

(kääntäjä: Tiina Sjelvgren)

Ahhahaha, mä siis luulin, että mä olin lukenut tän. Mutta sitten Fugen suomalaisessa kirjakaupassa kirjoja hypistellessäni vilkaisin takakanteen ja totesin, että hei ehkä en olekaan.

Alussa vielä arvoin, että oonko lukenut vai en, mutta muutaman sivun jälkeen tajusin, että en ole.

Luultavasti olen joskus aloittanut, mutta jättänyt kesken. Nyt meni sitten loppuun asti.

Luin siis tämän trilogian vähän nurinkurisessa järjestyksessä: ensin kakkonen (La Peregrina; just se, jossa oli se kamala traumaattinen yliluonnollisuusloppu), sitten kolmonen (Los Peregrinos) ja nyt vasta tämä ykkönen.

Järjestyksellä ei tavallaan ollut väliä, ainakin ykkönen ja kakkonen olivat aika itsenäisiä; kolmosessa puolestaan piti yrittää kelata henkilöhahmoja, että miten tämä homma menikään. Toisaalta nyt ykkösen jälkeen tekisi mieli lukea uudestaan se kakkonen, josko aiemman kirjan juonen tunteminen toisi kakkoseen jotain uutta. Mutta ehkä en sittenkään. Ehkä jossain hätätapauksessa. Paitsi ne viimeiset sivut jättäisin kyllä lukematta.

Mutta ehkä vähän sellaista… …no sellaista ”ihan ok”-lukemista, ei kovin värisyttävää.

Oi, kun löytäisikin seuraavaksi lukulistalle pitkästä aikaa jotain värisyttävää! Vinkit siis edelleen tervetulleita!

(Mun suosikkiskene siis: köyhistä köyhimmille naisille käy huonosti jossain kaukaisessa ympäristössä, mieluiten sukupolvien ajan. Suosikkikirjailijat Khaled Hosseini ja Chimamanda Ngozi Adichie.)

Oliko näissä yllä olevissa teille tuttuja kirjoja, ja oletteko tykänneet?

6

You Might Also Like

  • Laura/ iloa, eloa! -blogi
    21.5.2019 at 17:24

    Oon lukenu kaikki noi, kuuluu mun lukugenreen :p Osasta tykkäsin enemmän, osasta vähemmän.
    Kaipaisin kans jotain päräyttävää luettavaa, lähiaikoina oon lukenu vaan ok-tasoa. Varmaankin Cecilia Samartinin Kirottu kauneus ja Andy Weirin Yksin Marsissa on ollu lähiaikojen lemppareita.

    • krista
      21.5.2019 at 17:27

      Sattuipa hauskasti, ihan kaikki! :) Mulla on ollut se Kirottu Kauneus ainakin lainassa ja oon sen aloittanut, mutta hitsi kun ei ole mitään muistikuvaa, että luinko loppuun. Ehkä se pitäisi lainata vielä uudestaan!

  • Torey
    21.5.2019 at 19:48

    Jojo Moyesin laatu vaihtelee mun mielestä. Kaikki suomeksi julkaistut oon lukenut ja iso osa löytyy hyllystäkin. Osaa olen rakastanut, osa ollu sellasia, että kyllähän ne luki, mutta… Viimeksi luin sen kirjoittaman Elä rohkeasti-kirjan ja se oli IHANA! Tosin kaipasin Kerro minulle jotain hyvää-kirjan Williä. <3

    Listasin jokin aika sitten tänne viimeaikaisia joita voin suositella:

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/05/05/tartu-naihin/

    Nyt on menossa kirja nro. 25 tälle vuodelle. :D

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/05/18/yksi-lukijoista-on-poissa/

    • krista
      21.5.2019 at 20:22

      Tuota Moyesia en olekaan lukenut! Googlasi, niin mulla on lukematta suomeksi jukaistuista uusimmat, Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia, Kuinka painovoimaa uhmataan ja Elä rohkeasti. Oisko joku niistä hyvä? Oisko jossain sellaista historiallista ulottuvuutta? Tuosta Pariisi-kirjasta mä en varmaan tykkää, koska en tykkää novelleista, haluan lukea PIIIIIITKÄÄÄN yksien henkilöiden tarinaa :D

      Sulla on ihan valtavasti luettua kyllä! Mä oon ilmeisesti lukenut 12 kirjaa tänä vuonna, mikä on kyllä mulle varmaan eniten teini-iän jälkeen. Menen kurkistelemaan sun vinkit!

      • Torey
        21.5.2019 at 21:50

        Mä oon kanssa skipannu noi novellit ja tota painovoima-kirjaa en oo vielä saanu käsiini! En muista laitoinko kirjastoon jo varauksen siitä. Jos en, niin täytyy. 😄

        • murina
          22.5.2019 at 11:06

          Oon Toreyn kanssa samaa mieltä et Moyesin taso vaihtelee paljon. Itse en tykännyt yhtään siitä painovoima kirjasta, koska…. No en spoilaa, mutta luin kyllä kokonaan.

          • krista
            22.5.2019 at 11:16

            Okei, ei sit ehkä painovoimaa mulle! (paitsi hätätapauksessa :D )

  • Sanna
    21.5.2019 at 21:30

    Kyllä, tuttuja kirjoja. Samartinia aloin myös lukemaan Fuengirolassa ja jatkoin jollain kirjalla täällä (en muista nimeä), Moyesin koko tuotanto (lukuunottamatta sitä novellikirjaa) on kahlattu läpi ja Paulo Coelho myöskin josta osa luettu jo kahteen kertaan (näitäkin löytyi Los Bolichesin kirkkoa union kupeesta kirppikseltä).
    Muita hyviä vähän samaa kategoriaa on mm. Mikael Bergstrandin trilogia alkaen Delhin kauneimmat kädet, sit Shantaram on ihan legendaarinen, ja peruspokkareista esim. Pieni kylä Bretagnessa, Huono karma (sikahauska, pitääkin lukea uudestaan), Piin elämä ja vaikka mitä!!! Lukeminen on ihanaa!!!

    • krista
      22.5.2019 at 10:24

      Ei hitsi miten tuo Delhin kauneimmat kädet on nimenä niin tuttu, oonko lukenut vai en… Täytyypä googlailla ja katsoa! Shantaram ei soita mitään kelloja myöskään, iik oisko jotain kiinnostavaa > säntää selvittämään! Piin elämän oon katsonut leffana, kirjana oon pyörittänyt usein kädessä ja harmitellut, että hitsi oisin mieluummin lukenut ensin kirjan ja SIT vasta leffan!

    • Puutalon asukas
      22.5.2019 at 22:15

      En tiennytkään, että Delhin kauneimmat kädet on osa trilogiaa, luin kuukausi sitten. Pitää laittaa lukulistalle, kiitti vinkistä :)

  • 5veen ja 1veen äiti
    21.5.2019 at 21:50

    Itsellä ei ole niin tuo rikkaus Rileyn kirjoissa pistänyt silmään (vaikka poikkeaakin omasta elämästä :D ), mutta olen nyt lukenut viiden sisaren kohtaloista ja jokaisesta tykännyt. Siirryin lukemaan englanniksi, kun en jaksanut odottaa käännöksiä – mutta nyt joudun odottamaan niitä englanninkielisiä kuitenkin, ääh.

    • krista
      22.5.2019 at 10:26

      Joo siinä on jotain yhtä aikaa ihanaa ja ärsyttävää, kun pitää odottaa! :D Mä laitoin kolmannen kirjan just eilen varaukseen, ja oisko jotain 600 varausta ennen mua :D Joten odottamaan joudun mäkin, ääääh :D :D :D

  • Tessa
    21.5.2019 at 22:16

    Mä oon sanonut tän ennenkin, mutta apua miten mua huvittaa nää sun kirja-arviot :D Oot mun täydellinen vastakohta lukemisen suhteen. Mä RAKASTAN novelleja, ja yliluonnollista, ja vihaan köyhien kaukaisten kohtaloiden romantisointia 😂

    • krista
      22.5.2019 at 10:26

      Haha joo hauska, miten vastakkaisia tässä voidaankin olla!

  • Annm
    22.5.2019 at 06:58

    En muista oletko maininnut lukeneesi nämä (tai olenko jo aikaisemmin suositellut), mutta tulee semmoinen fiilis että voisit ehkä tykätä:
    Yaa Gyasi: Homegoing
    Delia Owens: Where the Crawdads Sing

    • krista
      22.5.2019 at 10:28

      Eka ainakin ihan nimeltään tuttu, mutta oisko kaatunut siihen, että ois englanniksi eikä käännetty suomeksi… TOISAALTA aikoinaan reissussa luin aina englanniksi ja lempparikirjakokemuskin on englanniksi (Thousand Splendid Suns) eli periaatteessa tuo on varmaan vain henkinen kynnys, jonka pääsisi varmaan ekassa parissakymmenessä sivussa yli! Googlaan, kiitos!

      • Manna
        22.5.2019 at 14:09

        Yaa Gyasin kirja on suomennettu nimellä Matkalla kotiin :)

        • krista
          22.5.2019 at 14:40

          Heeeeeei mä oon lukenut tämän!!!! Joo, oli ihan tosi tosi TOSI hyvä! <3 Tää on just sitä mun ylivoimaista lempparigenreä!

  • Tilia
    22.5.2019 at 08:46

    Tuo Jojo Moyes on juuri yöpöydällä. Ei ole vielä alkanut vetää, tipun unisena joka kerta kyydistä, kun ”hän sanoi sitä ja hän vastasi siihen tätä”. Että kumpi oli miehen ja kumpi naisen repliikki… Englanniksi ei olisi sitä ongelmaa.

    Veikkaan, että lukuaikaa on Suomessa huvennut puutarhanhoitoon ja operaatio aikuisten makuuhuoneeseen yms., mistä ”etelänlomalaisena” arjessa ei tarvinnut huolehtia. Ylipäänsä kotona asuessa menee aikaa nuohoojan tilaamiseen, rännien putksaamiseen, kesäkukkien ostamiseen, haravointiin, ruohonleikkuuseen, terassin öljyämiseen, ulkokalusteiden etsimiseen, viemärinputsaukseen, autonpesuun ym. miljoonaan pikkuasiaan, jotka yksin ei kestä hirmu kauaa, mutta joista koostuu vuoden mittaan monen kirjan lukemisen mittainen aika. Kesämökin huoltamisesta puhumattakaan.

    • krista
      22.5.2019 at 09:04

      Totta! Ja tuota lukiessa melkein kiljaisin ääneen, että AI NIIN NUOHOOJAN TILAAMINEN :D Eli kyllä, just tuollaisten hoidettavien pikkujuttujen (ja isompienkin) lista vie yllättävästi aikaa…

  • Anomuumioriginaali
    22.5.2019 at 09:13

    Hehee, paska kirjannimi kyllä valittu suomennokseen, mutta sepä onkin kustannustoimittajan ja markkinointiosaston syy! Suomentaja saa korkeintaan ehdottaa nimeä, mutta melko kaavamaisesti se menee niin että markkinointiosasto sanoo että ”ei kuule, kyllä sen pitää olla myyvempi”. Ja sitten lopputuloksena on jotain tuollaista. :D

    Oletko Jodi Picoultia lukenut? Ei mitenkään lähtökohtaisesti köyhiä naisia ongelmissa eksoottisissa oloissa vaan enemmän tavallisia ihmisiä Yhdysvalloissa, mutta jos nuo ei ole aivan ehdottomia vaatimuksia, voi olla, että saattaisit tykätä. Elämänmakuisia tarinoita, jotka kiertyy usein jonkin eettisen ristiriidan tai ongelman ympärille.

    • krista
      22.5.2019 at 10:29

      Aaa joo niinpä, ehkä turhaan syyttelen suomentajaa – markkinointiosaston syy! :D Mutta siis MITEN tuo mukamas ois edes myyvempi, toihan on IHAN KARSEA. Kuulostaa joltain Hertta-romaanilta, tai siis Harlekiini, tai mitä niitä nyt on. Tai ehkä sitä haettiinkin siellä markkinoinnissa :D

      En ole lukenut, kiitos vinkistä, ehdottomasti selvitän!!!

      • Sanna
        22.5.2019 at 12:29

        Mulle taas toi rakastaja-sana tuo Harlekiini-kirjat mieleen :D Englannin lover tuntuu omaan korvaan jotenkin neutraalimmalta tai kasuaalimmalta.

        • krista
          22.5.2019 at 12:45

          Hahaa, totta tuokin! :D

  • Aleksandra
    23.5.2019 at 10:05

    Siun skenemieltymyksiä ajatellen miun lukemista kirjoista suosittelisin ”Lumikukka ja salainen viuhka” kirjaa, kirjoittanut Lisa See. Kirja sijoittuu 1800-luvun Kiinaan ja ei sisällä mitään yliluonnollista twistiä :D

    Muutenkin Lisa Seen tuotantoon kannattaa tutustua, tosi hyviä ja hyvän oloisia (en oo kaikkia lukenut vielä) kirjoja! :)

    • krista
      23.5.2019 at 16:23

      Oijoij, kuulostaa ihanalta! Kiitos vinkistä, ihan ehdottomasti varaan tän kirjastosta!

  • Salla
    23.5.2019 at 16:20

    Ei nyt ole antaa kirjavinkkejä, kun oma lukemisto on viime aikoina keskittynyt ammattikirjallisuuteen, mutta IHANAA, että joku muukin ei tykkää Ferrantesta!

    Luin Ferranten kirjasarjan vähän pakolla, kun kaikki kehuivat sitä niin paljon, mutta musta se oli niin puuduttavaa ja ärsyttävää luettavaa :D Sinänsä hienosti kuvattu ihmisen sisäistä kokemusmaailmaa ja sitä, että oma kokemus maailmasta on täysin subjektiivinen, mutta sen loputtoman märehtimisen lukeminen oli niiiiiiiiiiiiin rasittavaa. Olisi tehnyt mieli käydä ravistelemassa vähän väliä jokaista henkilöhahmoa, että ”SKARPPAA NYT VÄHÄN!!!” :D

    Toisaalta eräs lukupiirini jäsen totesi kirjojen hahmojen olevan aika realistisia kaikkine ongelmineen ja pohdintoineen ja epävarmuuksineen, ja olen samaa mieltä tästä. Ehkä en vain kestä liian ’ihmismäisiä’ hahmoja? :D

    • krista
      23.5.2019 at 16:25

      Ahhhahahaha just sama fiilis mulla: just tuo ravistelu, että SKARPPAA NYT OIKEASTI :D :D :D Monen mielestä tuo on just hienoa sisäisen maailman kuvaamista, mutta AI ETTÄ JOS MULLA OIS TUOLLAINEN SISÄINEN MAAILMA, niin mä en kestäisi edes itse itseäni! :D :D :D Mä oon todennut (ja tiedän sen muutenkin), että mulla on varmaan liian suorasukainen tapa ajatella, eli mulla ei ole taipumusta tuollaiseen vatvomiseen, ja sen takia tuntuu ihan TODELLA raskaalta lukea henkilöhahmon loputonta märehtimistä jostain HEMMETIN KENGISTÄ NE ON VAAN KENGÄT OIKEASTI :D :D :D

  • M
    23.5.2019 at 21:06

    Amy Tanin kirjat on hyviä👍