Vuosi 2017 kuvina

Kliseisen perinteisen vuosikatsauksen aika!

Hehe voi olla, että näiden kuvakatsausten teko antaa eniten aina tekijälle itselleen. Mutta jokin siinä on. Ihmisen taipumus järjestää vapaasti virtaavaa aikaa minuuteiksi, tunneiksi, viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi. Joku järjestys tapahtumien virtaan. Tekee hyvää katsoa, mistä on lähtenyt ja mihin on päätynyt, vaikka olisikin oikeastaan pysynyt ihan paikoillaan.

Meidän tapauksessa vuosi 2017 alkoi Espanjassa ja päättyy myös Espanjassa – tosin välillä oltiin 7 kuukautta Suomessakin.

Tältä se näytti:

Tammikuussa elettiin onnellista arkea Fuengirolassa. Pienellä ”talvilomalla” kuitenkin kävimme, pari päivää Sierra Nevadassa lumessa leikkimässä.

Helmikuu – heh ei juurikaan näköjään uutta Fuengirolan taivaan alle. Arkea edelleen, iloista sellaista….

…tosin flunssien ja noron (uhh) rytmittämänä.

Maaliskuu oli meidän viimeinen Espanjan-kuukausi, ja vähitellen Suomeen-paluuangsti alkoi jo hiipiä. Nytkö tää jo loppuu, tässäkö tämä oli…? Fugessa oli jo täysi kesä, ja meille vakiintui tavaksi viettää keskiviikko- ja lauantaiaamupäivät biitsillä.

Maaliskuun lopussa vietettiin myös tyttöjen synttäreitä ja samalla läksiäisiä Espanjan-ystävien kanssa.

Huhtikuu, angstikuu. Huh heijaa, että otti koville. Muiden oli sitä ehkä (ainakin blogikommenttien perusteeella) vaikea ymmärtää, mutta kun ahdistaa niin ahdistaa. Se on tunne, todellinen, ja sekin on mun mielestä tärkeä sanoa ääneen. Elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta.

Ainakaan viime huhtikussa Helsingin keleillä.

Koska ahdistavista tuntemuksista kirjoittaminen selvästikin joitakin ärsytti, päätin olla kirjoittamatta sen enempää. Kirjoitin sitten vaikkapa kevään merkeistä tai mistä vaan. Vaikka ei se ahdistus siihen loppunut. Sitä kesti yllättävän pitkään, noin kuukaudessa alkoi helpottaa.

Lopullisesti se helpotti siinä vaiheessa, kun päätimme lähteä seuraavana talvena takaisin Espanjaan. Blogissa kerroin tästä päätöksestä vasta kuukautta myöhemmin.

Huhtikuun lopussa oli toisten synttäribileiden vuoro, kun tyttöjen synttäreitä vietettiin myös suomalaisten kavereiden kanssa. 16 lasta vanhempineen – oli niin kivaa!

Toukokuuta piristi tanssi, tanssi, tanssi! Sain valtavan sisäisen motivaation harjoitella tanssiryhmän viime talven koreografiat reilussa kuukaudessa, jotta pääsisin mukaan kesän esiintymisiin. Ja se onnistui! Minulla on ollut ”hitaan oppijan” minäkuva tanssiasioissa, mutta nyt yhtäkkiä opin lyhyessä ajassa paljon ja sain siitä hyvää palautetta tanssikavereilta. Se tuntui niin hyvältä, että tippa nousee linssiin vielä nyt sitä ajatellessa <3

Lapsiperhatautipuolella toukokuussa päästiin nauttimaan vesirokosta, phuuh. Ensin toinen ja sitten toinen.

Kesäkuun alussa käytiin ystävien luona Tampereella – niiden samojen, jotka myös ovat nyt täällä Fugessa. Viikonlopun tarkoitus oli suunnitella tulevaa talvea, mutta oikeasti me taidettiin vain huokailla, että ”ihanaa, kun kesä tuli”. Silloin tuntui ensimmäistä kertaa oikealta kesältä.

Kesäkuussa oli myös tanssiesiintymisiä, helmenä taas ihana Kuopio tanssii ja soi <3

Heinäkuussa odoteltiin (turhaan) kesäkelejä, mutta kuvissa näkyy kyllä ihan oikeaa kesää. Uimalassa ei kesän kalseuden takia polskuteltu kuin kerran tai kaksi, mutta sen sijaan nautittiin kahdesta omasta uudesta katoksesta. Terassikatoksesta…

…ja lasten leikkikatoksesta.

Muutaman viikon loma meni aivan liian nopeasti, ja elokuussa jatkui taas kiireinen Suomi-arki. Loman ”muumiangsti” helpotti loman loputtua, ja päädyimme suht ex tempore -henkisesti kuitenkin sitten päiväretkelle sinne Naantaliin – kiitos vain niille, jotka blogissa vinkkasivat, että niinkin voi tosiaan tehdä, ei se matka niin pitkä ole. Ja se oli ihanaa!

Syyskuussa oli kiirettä. Arkea. Onpa tässä ollut paljon näitä arkikuukausia, mutta sitähän se elämä enimmäkseen on. Kohokohtaa postausten perustella vähän vaikea löytää; aika tasaiselta näyttää. Näköjään olen saanut jännetuppitulehduksen tietokoneen maanisesta näppäilemisestä. Heh. Melkoinen kohokohta.

Toisaalta olen kirjoittanut vapautuneesta syysfiiliksestä, joten on se syksy sisältänyt hyvääkin.

Lokakuussa nautimme vielä hyvistä syyssäistä. Lähiretkeilimme Lammassaaressa…

…ja ”kauko”matkailimme Ikaalisissa, päiväreissulla sielläkin. Paljon ajamista yhdelle päivälle, mutta oli sen arvoista:

Marraskuu alku oli jo kyllä aika ankeaa. Monesti ehti käydä mielessä, että olisi pitänyt lähteä Espanjaan jo kuun alussa eikä vasta puolivälissä. Paljon aikaa kului taas lähtöön liittyvien pienten perusasioiden hoitamiseen: rokotuksia, passien uusimisia ja sensellaisia. Jotka tietysti kerääntyvät niille viimeisille viikoille.

Kuukauden puolivälin Espanjaan-saapuminen ei sujunut täysin sulavasti, mutta noin viikossa asetuimme ja saimme kotimme kotoisaan kuntoon. Ihan niin kuin joku päätä kiristävä vanne olisi taas ihanasti löystynyt. Aaaah, valoa ihmiselle!

Joulukuussa olimme jo täysin kotiutuneet. Ennen joulua koristeltiin kotia jouluun, leivottiin torttuja ja pipareita ja vietettiin useampiakin lasten pikkujouluja.

Tässäpä meidän vuosi kuvina ja vähän teksteinäkin.

Miltäs omaan silmään näyttää? Aika arkiselta ja tavalliselta, mutta pienten kivojen asioiden värittämältä. Ei sellaisia suuria myllerryksiä kuin niinä vuosina, kun tuli raskaaksitulemisia ja uusia perheenjäseniä maailmaan vuorovuosina :)

Silti ei tunnu tylsältä, vaan voi olla iloinen siitä, että on pystynyt tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka itselle tuntuvat hyvälle. Loppuunsa asti täydelliseksi viritettyä elämä ei toki ole (koska se nyt olisi) ja etenkin stressaavuus on viime huhtikuun jälkeen ollut liian korkealla.

Vuodenvaihteen lomapäivät ovat antaneet lisää puhtia siihen, että omaan stressitasoon pitää pystyä vaikuttamaan. Jonkinlaisia uudenvuodenlupauksia (tai pikemminkin päätöksiä) siis luvassa. Ei mitään suurensuuria, lähinnä työn ja vapaa-ajan erottamiseen liittyvää. Ensi vuodelta toivon, että olisin vähemmän kireä kuin vuonna 2017 ajoittain.

Siitä (toivottavasti) jatkossa lisää! Kohti vieläkin parempaa elämää! Nyt, kun fyysisiä muutoksia elämään on tehty (tämä Espanjassa asuminen, vakityöstä irtisanoutuminen) on aika saada vihdoinkin oma henkinenkin puoli sille samalle vapauden ja rentouden tasolle <3

Millainen vuosi sulla on ollut? Mitä toivot ensi vuodelle?

Kiitos tästä vuodesta, kun olette olleet ”virtuaaliystävinäni” täällä läsnä. Arvatkaa mitä: vaikka me ei tunneta, ootte mulle tärkeitä! <3 Jos yhtäkkiä lopettaisin bloggaamisen, mulla tulisi tosi monta teistä ihan oikeasti ikävä. Virtuaalimaailmalla on merkityksensä live-elämäänkin <3 Kiitos siis teille, ystävät!

Kivaa vuodenvaihdetta kaikille!

47