Rock vs. reggaeton

Tämänvuotisessa kotimaahansopeutumisprosessissani on tullut esiin yksi (minua) yllättävä seikka: en voi enää SIE-TÄÄ suomalaisten radioasemien musiikkia!

Tai siis Radio Rockia mä ennen kuuntelin aina autossa; heh Joel sanoi, että sitä nyt ei voi sietää kukaan muukaan. Mutta mulle se on ollut mieleisin siksi, että sieltä joskus kerran kolmessa viikossa autonajomatkan aikana saattaa tulla hyvä vanha biisi – monella muulla asemalla kun edes sitä potentiaalia ei ole.

Lisäksi aamuohjelma ja Jone Nikulan ohjelmat ovat olleet välillä ihan mukavaa kuunneltavaa. Silloin kun ei puhuta urheilusta tai talvisodasta, haha.

Mutta nyt – aaaaaaargh!

Kun yritin laittaa Radio Rockia päälle, ensimmäinen ajatukseni oli, että ÄKKIÄ TÄMÄ KIINNI. Ettei kaikki tämä kamala negatiivisuus tartu!!!!

Kun koko talven ajan oli ”taustaääniraidalla” (en kuunnellut radiota itse, mutta esimerkiksi ravintoloissa ja kahviloissa sitä tietysti kuului) ollut letkeä positiivinen lattari-pop (?) shaky-shaky-shaky bum-bum, niin rock-musiikin (jota olen koko ikäni kuunnellut!) melankolia ja angsti tuntuu yhtäkkiä aivan luotaantyöntävältä. Pois tämä negatiivisuus minusta, hui!

Juonnoista nyt puhumattakaan; apua, älkää ihmiset valittako ja angstatko kaikesta!

Ja pahinta tässä on se, että jos vaan nielen tämän fiiliksen ja kuuntelen taas tätä, luultavasti parissa päivässä taas sopeudun enkä enää huomaakaan sitä negatiivista vyöryä. Vaan pidän sitä taas ihan normaalia. Eiiiih! En halua! Mä haluan shaky-shaky-shaky-bum-bum-bum!

Repeilimme Joelin kanssa pitkän aikaa tällaiselle kuvitteelliselle rock-musiikin ja reggatonin keskustelulle, olkaapa hyvä:

Rock:
”Join me in death!”

Reggaeton:
”I like you boom boom girl!”

Rock:
”I hurt myself today, to see if I still feel”

Reggaeton:
”Shaky shaky shaky shaky shaky shaky shaky shaky.”

Rock:
”I’m your pain when you can’t feel, sad but true.”

Reggaeton: ”De guayarte mami, ese ram-pam-pam, yeah”
(haluan hinkata sinun mami ram-pam-pam, yeah)

Rock: ”Hold my breath as I wish for death.”

Reggaeton: ”Dame una de azúcar, dame dos de azúcar, dame tres de azúcar”
(anna minulle yksi sokeri, anna minulle kaksi sokeria, anna minulle kolme sokeria)

Lisäksi – hmm – olisikohan rock-muusikkojen minäkuvassa jotain… …vinoutumaa, kenties?

”I feel stupid and contagious”
”I’m a loser baby, so why don’t you kill me.”
”I’m a creep, I’m a weirdo.”

Jepjep.

…ja sit mä vielä haluaisin, että joka ikinen katsoo nyt seuraavaksi tämän videon – tää on vaan niin niin niiiiiiin paras mahtavin järjettömänsuperhuipuin!

Mä katson tän nykyisin monta kertaa päivässä, putkeen. Tuo tanssi on jotain niin jär-je-tön-tä, VAU! Tahtoo!!!

…ja sanathan tässä menee (lauloin täysillä mukana zumbatessa) luonnollisesti näin:
”Come on de la sukka,
come on villasukka!”

Ja kyllä, musta on tullut Daddy Yankee -fani!

 

PS. Huomasin, että mun jakama video oli yhtäkkiä muuttunut MY LITTLE PONYKSI, WHAAT! Ilmeisesti olin jakanut jonkun soittolistan? Nyt uusiksi, videon pitäis olla siis Daddy Yankeen Azukita.

7
Like
3

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply
    Julia
    9.4.2019 at 21:17

    Uh, reggaeton best ❤️❤️❤️ Voittaa rock-musan kyllä 10-0 😍 Sulle sopis varmaa harrastuksenaki ku oot sellanen salsanainen! Mä muuten aloitin harrastamaan reggaetonia toissatalvena, mut aika pian jouduin jättäytymään pois – Hytkytys oli mun puoliväliin edenneelle raskaudelle vähän liikaa 😅 Nytpä oiskin suunnitelmissa alottaa tää ihana tanssilaji uudestaan ens syksynä 💪🏾🍑

    • Reply
      krista
      9.4.2019 at 21:34

      Mulle tää jotenkin ”löi läpi” tänä vuonna Espanjassa! Aiemminkin oon tietysti rakastanut siellä zumbailua (tämä oli kolmas zumba-talvi), mutta oikeastaan vasta nyt hoksasin, että musiikilaji on reggaeton ja että kaikki parhaat biisit on tuolta Daddy Yankeeltä. En ois IKINÄ kuvitellut fanittelevani jotain tyyppiä, jonka nimi on DADDY YANKEE, omg :D

      Mut siis JOO, mä oon itse asiassa katsellut reggaeton-tanssitunteja, ja (jos flunssa suo) menen varmaan jo tällä viikolla testaamaan! Jos tuntuu kivalta, niin syksyllä otan sieltä jonkun vakkariviikkotunnin! Hih joo voin kuvitella, että raskausmahalle saattaa olla vähän raskasta :D Mutta toisaalta ihanaa! Ja raskauksien jälkeen MAHTAVASTI treenaa keskivartaloa just nämä kaikki hytkytykset!

  • Reply
    Raisa
    9.4.2019 at 21:28

    Minä en kuullut villasukka, mutta kovasti kriminaalista kyllä laulettiin. Mutta joo, ymmärrän innostuksesi. Mulla lattarirymit saa koko kehon ja mielen kuplimaan, ei voi olla jammailematta.

    • Reply
      krista
      9.4.2019 at 21:39

      HIhi, kriminaalista – mä taas en kuule sitä! :) Parasta on muuten Espanjassa tanssi/zumbatunnilla, kun pokkana ”laulaa mukana” niitä lauluja ihan millä tahansa sanoilla. Kaverin kanssa huomattiin just talven loppumetreillä, että me ollaan laulettu ”Casablanca”, vaikka niissä sanoissa sanotaan ”casa hablara”. No, lähellä oli! :D

      Joel laittoi mun kännykälle Spotifyn (mulla ei ole ennen ollut, koska en kuuntele musiikkia kuin just radiossa autossa) ja laittoi siellä päälle just Daddy Yankeen. Heti eka sekunnilta aloin spontaanist hytkyttää ja vispata, ja päivällisestä ei meinannut tulla mitään, kun lapset ja mä vaan hytkyttiin :D Sitä ei VOI olla jammailematta ja tulematta hyvälle tuulelle, niiii-iiin samaa miltä!

  • Reply
    Torey
    9.4.2019 at 22:21

    Mä olen musiikin suhteen aika sellanen ”kaikki menee”. Kotimaista kuuntelen eniten, mut siis sopeutuisin varmaan vallan hyvin tollaseen shaky-shaky-bumbumbum -menoon. Rakastan jammailua!

    https://naissanelioissa.wordpress.com

    • Reply
      krista
      10.4.2019 at 09:43

      Joo shaky-shaky-bum-bum sopii kyllä jammailuun! Kuuntelitko ton videon, laittoiko hytkyttämään? <3
      -
      Mulle itselleni kotimainen musiikki on vähän henkisesti hankala. Joskus huomaan salaa tykkääväni jostain yksittäisestä biisistä, mutta ihan ääneensanotuksi "tykkään tästä" -musiikiksi en ole tainnut nimetä suomalaista (suomeksi laulettua) musiikkia... hmm... ikinä? Eiku joo, teininä tietysti Neljä Ruusua, CMX, Ismo Alanko ja silleen!

      • Reply
        Torey
        10.4.2019 at 11:37

        JOO! Mä ilmottaudun samantien noiden tanssitunnille! Mäki haluun sheikkaa!

        • Reply
          krista
          10.4.2019 at 11:49

          Mäkin! Löysin jo tanssikoulunkin :D Jos mun flunssa ei pahene (orastus päällä), niin menen huomenna kokeilutunnille! :D

  • Reply
    Anna
    9.4.2019 at 23:07

    En ala väitellä musiikkimausta (oikeasti en niin välitä kummastakaan näistä tyyleistä vaan kuuntelen vanhaa iskelmää, countrya, irlantilaista musiikkia ja joitain suomalaisia rokkareita joilla on sanoitukset kohdillaan, mutta en niitä raskaimpia) enkä yritä muuttaa kenenkään mieltä musiikista, mutta tuon esille yhden puolen noissa ranteet autki sanoituksissa olipa niiden musiikkityyli nyt mikä vaan. Nimittäin toki ne voivat viedä syvälle murheen alhoon ja masentaa, mutta todella monille nuo ovat terapiaa. Niiden kautta käsitellään tunteita. Niiden kautta voi huomata miten joku muukin voi kokea samaa ja ymmärtää. Kappaleesta joka on yhtä musta kuin oma mieli tulee kuin hyvä ystävä.
    Olen opetellut kuuntelemaan hyvin erilaisista kappaleista niitä asioita joita niiden kautta käsitellään. Ja se on avannut minulle monia kappaleita jotka ovat aiemmin olleet todella luontaantyöntäviä.
    Minä joka olen elänyt hetken alkoholistin kanssa ja siitä johtuen en enää juo kuin hyvin harvoin ja vain vähän alkoholia kerralla pidän esimerkiksi tällaisesta kappaleesta joka sukeltaa ojassa makaavan juopon tuntemuksiin ja oikeasti pidän tätä omalla tavallaan todella kauniina kappaleena joka kertoo aika rehellisesti jonkun elämästä ja tuntemuksista.

    ”Olen viikon ollut tiettömällä tiellä
    Rapakosta krapulassa heräsin
    Eivät ruusut kuki eikä tuoksu siellä
    Yhden horsman mukaan keräsin
    Sinne maantien ojaan viimein taju sammui
    Niin kuin sika röhkin kuravedessä
    Sittisontiainen pörräs lehmä ammui
    Paluu arkeen oli edessä
    Saat multa horsman
    Se rentun ruusu on
    (rentun ruusu on)
    Sen poimin tuolta maantien ojasta
    Saat multa horsman
    Se rentun ruusu on
    (rentun ruusu on)
    Kuin juoppolalli tuli pojasta
    Tämä horsmankukka on kuin antajansa
    Rikkaruoho elon yrttitarhassa
    Voiko muuta tuoda renttu reissultansa
    Hortoiltuaan kauan harhassa
    Tämän lahjan annan silti sydämestä
    Niin kuin anteekspyynnön katumuksenkin
    Pian se kuihtuu ei se maljakossa kestä
    Niin käy joka lupauksenkin”

    Tai mun sydämeni tänne jää, joka on kuin suoraan omasta vaaristani kirjoitettu ja jota kuunnellessa itken aina. Mutta se on silti puhdistavaa itkua.
    Mutta oikeasti tykkään enemmän kuunnella arkimusiikkina paljon hilpeämpiä kappaleita, kuten Tapani Kansan R A K A S tai Taiskan Moi moi vain ;) Myös vanhat polkat ja jenkat uppoavat. Sellaista musiikkia ei kukaan enää tunnu tekevän.

    • Reply
      krista
      10.4.2019 at 09:45

      Noin sanoiksi kirjoitetuna Rentun ruusu on KAUNIS, ihan ihokarvatnostattavan kaunis! Mulle toimisi paremmin runona varmaan just tuo kuin biisinä :D

      Noissa vanhoissa suomalaisissa on kyllä joissain se, että tekee mieli alkaa laulaa ääneen ja kovalla äänellä :D Sellainen fiilis tuli heti, kun näki tuon R A K A S (kulta kultasein!), tai vaikka ”sata salamaa iskee tulta”, se on yksi mun (suht harvoista) iskelmäklassikkolemppareista! Ja siis Virve Rostina, ei uutena versiona :)

  • Reply
    murina
    10.4.2019 at 06:34

    Mun lemppari radiokanava on ylex, mutta mieluiten kuuntelen autossakin spotifyta. Videota en nyt pysty katsomaan kun muu perhe vielä nukkuu, eivät ehkä arvostais shaky shaky herätystä :D pitää muistaa palata myöhemmin.

    • Reply
      krista
      10.4.2019 at 09:49

      Mä oon sitä YleX:ää kokeillu, muta jotenkin en päässyt ”sisään”. Ja viime kesänä koko perheen kanssa autoillessa alettiin kuunnella jotain vanhoja 70-80-luvun hittejä soittavaa kanavaa – hitsi kun ei tule nimi mieleen – kun Joel ei kestä sitä Radio Rockia. Se kanava toimi jonkin aikaa niin, että meillä oli aina kilpailu, että kuka tunnistaa biisin ensin, ja kerättiin pisteitä :) Hyvin pian se kuitenkin vesittyi, kun tuli aina samat biisit eikä arvailussa enää ollutkaan sitä hohtoa :)

      Joel laittoi nyt mulle tosiaan spotifyn nyt kännykälle ja lupasi hankkia jonkun piuhan, jolla saan kännykän kytkettyä auton radioon. Se neuvoi, että jos laitan vaikka ”Daddy Yankee kanavan” (vai radion? jotain sellaista?), tulee sekä sen biisejä että samantyyppisiä. Ja se ois just hyvä! Toivottavasti pian pääsen testaamaan! Nyt olen ajanut hiljaisuudessa, kun en halua saastuttaa itseäni tuolla negatiivisuudella :D

  • Reply
    Laura
    10.4.2019 at 12:12

    Aah mä tykkään kans reggaeton-musiikista ja just siitä et tekee mieli sheikkaa :D pitäis useemmin muistaa se. Radion kuuntelua en harrasta, sieltä ei oikein tuu mulle mitään.

    • Reply
      krista
      10.4.2019 at 12:21

      Joo siitä tulee VÄKISIN hyvälle mielelle! <3 <3 <3
      -
      Mulla oli muuten ennen jotenkin sellainen (väärä) sterotypia, että siinä ois sellaista machomaista itsekorostusta ja siksi se ei jotenkin houkuttanut. Nyt oon jonkin verran kääntänyt noita Daddy Yankeen sanoituksia, ja oon ihan yllättynyt, että siellä ei olekaan sitä "mä oon naistenmies, mä saan kaikki naiset" -hehkutusta niin kuin oon luullut, tai ainakaan näissä biiseissä, joita oon katsonut käännöslyriikoita. Vaan niissä kehutaan vaan naisia, kuinka upeita ne on ja kuinka hienosti ne tanssii! (mutta toki herutetaan, että anna mami vähän ram-pam-pam :D :D :D )

  • Reply
    pinsu
    10.4.2019 at 12:32

    Musta on selkeästi tullut keski-ikäinen. En kerta kaikkiaan jaksa kaupallisia radiokanavia! Studiossa kaksi juontajaa kertoo mitä söivät tänään aamupalaksi, sitten välilä hirnutaan jollekin sisäpiirin vitsille, tai kerrotaan kakka/pissa/kikkelivitsejä. Soitetaan kaksi biisiä, sitten 5 minuuttia mainoksia. Ja tietysti mainokset tulee joka ikiseltä kanavalta yhtä aikaa (kuten telkkarissakin)! Mainosten jälkeen luetaan radiokanavasta riippuen joko Iltasanomien tai Iltalehden uutisotsikoita, tai jutellaan siitä miten kiva on sunnuntaiaamuisin lukea rauhassa Hesaria. Sitten taas kaksi biisiä ja 5 min mainoksia. Jonka jälkeen radiokanavasta riippuen ruoditaan joko tanssii tähtien kanssa tai selviytyjien viimeisintä jaksoa. Jne. Kyllä pannaan ohjelmaa kasaan halvalla!

    Radio Suomi on ainoa kanava, jolta tulee oikeasti _toimitettua_ sisältöä. Siis että toimittaja on käynyt haastattelemassa ihmisiä nauhurin kanssa. Tai edes tehnyt puhelinhaastattelun.

    Miten tämä liittyy sun postauksen aiheeseen? Ei mitenkään, mutta oli pakko päästä avautumaan! Tai sillä tavalla liittyy, että olen valmis kuuntelemaan vaikka itkuvirsiä kunhan väliin ei tule seksi/alapääjuttuja eikä mainoksia. =)

    • Reply
      krista
      10.4.2019 at 12:36

      Apua, miten tarkka kuvaus kaupallisista radiokanavista :D …ja sit taas tosiaan ”jotta elämä olisi nautinnollisempaa” -kaalimatomainos joka väliin :D Radiomainokset puolestaan, AAAARGH en voi edes alkaa niistä :D :D :D Samat Kummeli-jätkät lukee kaikki mainokset vuosikymmenestä toiseen!

  • Reply
    Mirva
    11.4.2019 at 00:40

    Daddy Yankee on ihan paras, mulla tällä hetkellä pauhaa Con Calma tunneilla, Gasolina on vanha hitti ja Dura on kanssa yksi lemppareita. Pitbull on niitä ”Mä oon macho naistenmies mami löytyy joka kaupungista” jne..

  • Reply
    Kolibri
    11.4.2019 at 13:31

    Ihan paras biisi, kiitos!!! 😄 Mä taas kuulin, että kertsissä lauletaan ton sokerihomman jälkeen ”nakkimoreena, nakkimoreena” 😂 Pitäis varmaan itekin kokeilla tota reggaetonia! Ei kai se ole yhtä kauheaa nylkyttämistä ja herutusta kuin dancehall? 😯

  • Leave a Reply