Miksi annoin lasteni perustaa blogin?

Kun lapset perustivat oman blogin, Puutalolasten taikablogin, odotin heti alkuun kysymystä: miksi annoin lasteni perustaa blogin? Hui sentään, netin vaarat ja silleen.

Kysymystä ei kuitenkaan koskaan tullut.

Sen sijaan tuli kommenteiksi ”mahtava idea!” ja jopa isoksi ilokseni tämä: ”Pisteet vanhemmille mediakasvatuksesta!”. Ah, te ymmärrätte mua.

Ehkä tämä on siis kaikille teille ihan selvää. Olen kuitenkin ikään kuin henkisesti jäänyt valmiuteen vastaamaan tähän kysymykseen (heh), joten kirjoitan tämän vastaukseni silti. Haha, parasta aina just vastata, kun ei kukaan ole kysynytkään mitään.

Mutta joo. Siis.

Meidän lapset ovat jo alkujaan syntyneet maailmaan, jossa äidillä on blogi. Se on äidin harrastus ja työ (ja syy, miksi äiti jumittaa koneella) ja aivan yhtä luonnollinen juttu lapselle kuin jos äiti olisi vaikka opettaja, bussikuski tai töissä supermarketin kassalla. Jossain vaiheessa toinen lapsi kertoi unelma-ammatikseen siivooja ja bloggaaja. Että isona hän haluaisi edelleen kirjoittaa Puutalolasten taikablogia, mutta sitten sen ohella hän voisi siivota, koska se on niin kivaa. Ja maalata simpukoita ja myydä niitä.

Sounds like a plan, ha.

Lasten kasvaessa samalla on kasvanut (ja kasvaa edelleen) ymmärrys siitä, että mitä se blogi tarkoittaa, mitä on Facebook ja Insta, mitä netti ja google, ja niin edelleen. Mulle nämä kaikki jutut ovat tulleet vasta aikuisiällä – ensimmäisen sähköpostisoitteeni sain vasta lukion jälkeen – mutta lapsille nämä ovat olleet jo maailmassa silloin, kun he ovat siihen syntyneet.

Voi vain kuvitella (tai ei ehkä edes voi), millainen on maailma, kun he ovat yli kolmekymppisiä. Paljon varmaan juttuja ja ilmiöitä, joita nyt ei voi edes ajatella olevan olemassa.

Mutta takaisin nykymaailmaan.

Koska maailma just tällä hetkellä on just tällainen kuin on, mä uskon, että vanhemman (ja toki päiväkodin ja koulunkin) tehtävä on opettaa hyvää, rakentavaa ja soveliasta käyttäytymistä tässä maailmassa. Miten käytetään vaikkapa somea – ja mitä se tarkoittaa, kun laittaa kuvan nettiin.

Toisaalta pakko sanoa, että me aikuisethan ollaan jo ihan nytkin monin osin tipahtaneet kelkasta tai ainakin keikkumassa just siinä tipahtamisen partaalla. Teineillä on tictacit sun muut, meitsit vaan täällä vanhassa maailmassa vielä bloggaa, kalkkikset!

Monelle lapselle tällaisen mediakasvatuksen paikka voi alkaa ehkä ministi myöhemmin, ehkä joskus koululaisena. Tulee vaikka omat puhelimet ja pääsy nettiin, ja sen myötä tulee ajankohtaiseksi näitä alkaa opetella. Meillä on kuitenkin ehkä vähän erikoistilanne, bloggaajan lapset ja silleen. Siksi pidän tärkeänä, että heille vähitellen ja ikätasoisesti rakentuu ymmärrys siitä, mitä muuta se tarkoittaa kuin että ”äiti tykkää kirjoittaa blogia ja muut tykkää lukea sitä”.

Oon aika iloinen, että lapsille näyttää jo syntyneen vähän niin kuin automaattisesti sellaista sisäistä tutkaa siitä, että mitä kannattaa vaikka kertoa ja mitä ei. Mitä näyttää ja mitä ei. ”Hei! Tää on MUN blogi!”, lapsi torui nauraen, kun eiliseen asupostaukseen yritin vähän vinkata, että kertoisi alkuun vähän enemmän siitä, että mihin me oltiin eilen menossa ja kenen kanssa.

Mutta mitä sitten 6- tai 4-vuotias ymmärtää? Tai mitä edes 41-vuotias ymmärtää? Sanotaan, että ikätasonsa mukaan. Että jos tää bloggaajakalkkis tosiaan tipahtaa siitä tictac-kelkasta, niin voi ehkä vastata, että ikätasonsa mukaan, kato.

Lasten blogi on siis heidän oma toiveensa ja sen takia ajatus lähti. Mutta samalla se on myös hyvä pieni yksittäinen mediakasvatuksen juttu. Ja mä toivon, että se voi olla pieni hauska mediakasvatuksen juttu myös teidän lapsille, jos luette sitä yhdessä oman lapsenne kanssa! Jos hauatte, voitte siis vastata pikkubloggaajille ja keskustella samaan tapaan kuin äiti keskustelee ”omien bloggaajiensa” kanssa.

Ainakin näin alkuun (tämä voi olla hyvinkin lyhyt kokeilu eli katsotaan ihan lasten innostuksen mukaan) Puutalolasten taikablogi on minun blogini alla, enkä perusta heille omaa Facebookia, Instaa tai mitään. Ja lasten bloggaukset on tehty tiiviissä yhteistyössä äidin kanssa. Kokonaan itsenäisen somen käyttö tulee sitten paaaljon myöhemmin – en edes kyllä tiedä, että missä iässä se sitten tapahtuu. Ilmeisesti joskus varhaisteininä lapset nykyään kai aloittavat?

Tavallaan pidän ihan vahvuutena sitä, että lapsilla on silloin jo kokemusta somen maailmasta, ehkä toivottavasti joistain ”mediankäytäytön mahdollisista kompastuskohdista” mennään silloin sujuvasti yli. Ehkä. Ei sitä tietysti tiedä. Mutta tavallaanhan tämä on ”heikkouden” (se klassinen ”eikö ole kamalaa, kun lapset ovat jo somessa vauvasta asti”) kääntämistä ”vahvuudeksi” (rakentaa lapsille ymmärryksen ja vahvan pohjan siitä, mitä somen käyttö oikein on).

Näin olisin ehkä vastannut, jos joku olisi kysynyt.

No, ei kysynyt. Vastasin silti, haha!

22
Like
4

You Might Also Like

  • Nina
    30.1.2019 at 12:13

    Hei mielenkiinnosta kyselen, kun itsellä samanikäiset lapset kuin teillä: ymmärtävätkö he, että käytännössä kaikki voivat nähdä heidän kuviaan ja lukea heidän elämästään? Kysytkö koskaan heiltä lupaa jonkin kuvan julkaisuun? Itse olen aika huoletta, joidenkin paheksunnasta huolimatta, postaillut lapsista kuvia omilla sometileilläni. Viimeaikoina olen kuitenkin aina kysynyt lupaa kuvien julkaisuun ja yllättäen en ole enää lupaa saanut ja näin ollen kuvat on jäänyt julkaisematta.

    Tuntuu tavallaan epäreilulta, että lapsi joka ei edes ymmärrä mitä tarkoittaa kuvan julkaisu instassa, saa päättää että en voi omalla sometililläni jakaa tuota niin rakasta osaa elämästäni, mutta toistaiseksi olen ainakin osittain halunnut tuota kunnioittaa.

    Eli ihan vain kokemuksianne kyselen :)

    • krista
      30.1.2019 at 12:39

      Hmm ehkä vähän hankala aukottomasti vastata, että mitä ymmärtävät ja millä tasolla – sitä oikeastaan tuolla ikätasoisuudella tarkoitinkin. Eli alkavat vähitellen ymmärtää enemmän (sanojen tasolla tietävät, mutta mikä on YMMÄRTÄMISTÄ sitten…), mutta mä ajattelen tosi pitkään vastuu on vielä vanhemmilla, mutta silti lasten näkemyksiä arvostaen kuunnellaan ja otetaan huomioon – just jos vaikka eivät haluaisi, että otetaan kuvaa jostain tms.

      Meillä ehkä helpottaa se, että mä en 24-7 kuvaa, vaan usein kamera (tai siis kännykkä kuvaustarkoituksessa) on laukussa koko päivän. Mutta joskus on tilanteita, jolloin lapsi on sanonut, että älä äiti kuvaa, niin sitä totta kai kuunnellaan.

      Juttujen ”hyväksyntä” meillä on jo niin luonteva osa elämää – ehkä just kun aina oon blogannut, kun on ollut lapsia – että sitä ei oikeastaan muista edes mainita. Mutta joo, lapsille näytän, että mitä olen julkaisemassa. Esimerkiksi jos kuvaan Insta Storyyn, niin sanon että mihin menee ja näytän, miltä kohta näyttää. Nelivuotiaan vastaus on tietysti vielä vähän arpakuutiolla heittämistä (heh), mutta kuusivuotiaalle on jo rakentunut omaa näkemystä. Ja Joel lukee ennakkoon kaikki jutut, joissa sivutaan häntä/perhettä millään tavalla. Esimerkiksi tän, mutta lähes kaikki muutkin. Joelin kanssa meillä on silleen kivan yhteinen linja, harvoin ollaan eri mieltä minkään julkaisusta, mutta joskus jotain kohtaa yhdessä hiotaan.

      • Anna
        30.1.2019 at 12:58

        Olisi aika mielenkiintoista oikeastaan lukea näitä teidän perheen some- pohdintoja jonkunlaisena sarjana. jos nyt pohdit lasten blogia niin myöhemmin vaikka sitä millaisilla perusteilla valitsette mitä julkaisette ja mitä ette ja noista teidän yhteisistä näkemyksistä. Ehkä jopa ihan joku yhteistyöprojekti jonkun sopivan lastenb mediakasvatukseen liittyvän tahon kanssa. Nämä asiat kun ovat paljon pinnalla varmaan melkein jokaisessa lapsiperheessä.

        • krista
          30.1.2019 at 18:14

          Hei onpa hyvä idea! Joko just omana sarjana, tai sitten jos joku mediakasvatustahon saisi mukaan ja voisi yhdessä vaikka miettiä harjoituksia/tehtäviä jaettavaksi perheille niin, että pääsisi koko blogiporukka lastensa kanssa harjoittelemaan ja pohtimaan somekäytöstä… Uuu, vähänkö ois hieno projekti!

      • Nina
        31.1.2019 at 07:51

        Niin ehkä tätä voisi verrata siihen, kun entisaikoina (hehe) vanhemmat näyttivät perhealbumeita vieraille sen enempää kyselemättä, eikä mistään sen ”vaarallisemmasta.” :)

        Itselleni on ehkä vaikeaa vetää rajaa siihen, että mikä on lapsen toiveen kunnioittamista ja toisaalta milloin lapsi saa liikaa vastuuta asiasta, jonka käsittelyyn ei ole valmiuksia.

        Mutta ehkä jatkossakin kysyn lupaa ja kunnioitan sitä, kun lupaa ei heru. Ikinä. Hitsi vie.

        • krista
          31.1.2019 at 09:57

          Joo ja varmaan oma vanhempi saa lapsestaan paremmin sen näppituntuman, että onko lapsi oikeasti sitä mieltä vai tuleeko se vastaus just arpakuutiotyyppisesti :) Jos se on ihan sellainen juu-ei-vaarinhousut (vai miten se sanonta meneekään), voi ehkä vanhempi vähän ”auttaakin” tyyliin ”kato tää on ihan kiva, eiks tää ois kiva laittaa” :) Voisko se olla teillä joku vaihe, että julkaisulupaa ei tule?

  • Anna
    30.1.2019 at 12:55

    Tosi hyvää pohdintaa.
    Minua pelottaa ajatus siitä kun oma pieni (5V) lapseni alkaa joskus käyttää nettiä vapaasti, jakaa kuvia ja kirjoitella tekstiä. Pitäisi varmaan jonkinlainen harjoitusalusta yrittää keksiä myös hänelle. Ehkä joskus kun menee kouluun niin voisin perustaa hänelle oman blogin tms. joka olisi rajatulle yleisölle ja jonka sisältöä mietittäisiin yhdessä. Katsottaisiin millaisia kuvia on hyvä laittaa ja pohdittaisiin sitä että kaikki minkä sinne laittaa on sellaista että sen saattaa vaikka oma opettaja tai koulukaveri tai vaikka se koulun mahdollinen kiusaaja lukea.
    Näitä oppeja lapsi voisi sitten toivottavasti aikanaan soveltaa kun alkaa itsenäisesti käyttää sosiaalistamediaa.

    Minulla on ollut vähän ristiriitaiset mietteet omien lasteni kuvien jakamisesta. Olen jakanut aikoinaan joitain yksittäisiä kasvokuvia tarkkaan harkiten ja miehen luvan asiaan kysyen, mutta pääasiassa vain kuvia joissa kasvoja ei näy. Sitten poistin kaikki kuvat joissa lapsia on . Tietysi ne ovat FB:n arkistoissa olemassa ja muistoina niitä poistettuja kuvia pompsahtelee vastaan jatkuvasti. Nyt olen sen jälkeen laittanut myös Instagramiin harkiten kuvia joissa lapsia vilahtelee, mutta en kasvokuvia. Siellä käyttöehdot ovat vähän erilaiset vaikka onkin saman puljun alla. Mutta olen aika epäluuloinen niidenkin suhteen. En oikeastaan edes tiedä mitä pelkään ja miksi olen varovainen. Minusta on myös tosi ihana että kaverit jakavat kuvia lapsistaan ja että bloggaajat jakavat kuvia perheestään. Se tuo perheen jotenkin tutummaksi ja lähemmäksi lukijaa. Ristiriitaista.

    • krista
      30.1.2019 at 18:01

      Hyvää pohdintaa kuule samoin sullakin! Ja tosi hyvä idea tuon rajatun blogin/instan/tms perustaminen, sehän vois olla ihan vaan vaikka sukulaisille, ja siinä pääsisi sitten harjoittelemaan ja pohtimaan näitä. Ja kivaahan se on, ottaa kuvia ja kirjoittaa ajatuksia :) Ja samalla opettavaista. Mun mielestä on kans hyvä, että lapsi on rauhassa näitä harjoitellut aikuisen kanssa, eikä vaan niin, että kännykkä ekaluokkalaiselle käteen ja lapsi alkaa itse tuuttaamaan julki (jopa aikuisten tietämättä) mitä vaan :) Mutta varmaan suuri osa vastuullisista vanhemmista pyrkii kyllä valvomaan – TOISAALTA kaikkea ei voi sitten jossain vaiheessa vieressä valvoa, eli ois hyvä että siinä vaiheessa lapsella ois jo ikään kuin selkäytimessä se, että miten siellä somessa oikein käyttäydytään.

      Mulla on ystäväpiirissä/tuttavapiirissä hyvin erilaisia toimintatapoja lasten kuvien jakamisesta. Osalta ei osaisi somen perusteella edes arvata, että heillä on lapsia – kun taas jotkut tykittävät vaikka kuinka paljon. Mä uskon, että tämä on sellainen asia, jossa ei ole oikeaa tapaa (kaikki on ”puolensa ja puolensa”) ja siksipä kannattaa vaan luottaa siihen omaan näppituntumaan ja tehdä niin, kuin itselle/omalle perheelle tuntuu luontevalta. Jos esimerkiksi lapsen kuvien jakaminen tuntuu itsestä ahdistavalta (oli siihen perustetta tai ei), niin sitten mun mielestä kannattaa kuunnella sitä. Tai jos tuntuu hyvältä jakaa eikä koe niitä riskejä akuuteiksi, niin sitten vaan jakaa – toki vastuullisesti ja järjen kanssa silloinkin. Omassa ystäväpiirissä menee siis tosi laajalla skaalalla, ja se on ihan ok, kaikki tavallaan <3

  • Miitu
    30.1.2019 at 17:30

    Meillä lapset – tai no lähinnä isompi – tietää, että luen tätä blogia, mutta en oo näyttäny lasten blogia. Siitä alkais vain ”Miksen mäkin vois?!” -keskustelu, mitä en (vielä) jaksais käydä.
    .
    Teillä on aika ihanteellinen tilanne lasten perustaa oma blogi, kun miettii tämän blogin keskustelukulttuuria – ja miksei myös lukijamääriä. Myönteistä palautetta omille ajatuksilleen sitä kait suurin osa toivoo. Olisko tilanne eri, jos kommentit olis hyökkääviä/henkilökohtaisuuksiin meneviä? Todennäköisesti oma bloggaaminen olis jo loppunut ja ainakaan lapsia ei päästäis riepoteltavaksi.
    .
    Mua ei siis niinkään mietitytä ”ne netin vaarat” teidän tapauksessa. Hyvin ootte tähänkin asti rajanneet asioita, mitä jaatte. Se pikemminkin mietityttää, muodostuuko bloggaamisesta turhan hyvä mielikuva. Tosin tääkin on varmaan sellainen ikätasojuttu, minkä osaatte huomioida.

    • krista
      30.1.2019 at 18:11

      HIhi, meilläkin idea lähti kaverin esimerkistä, joten hyvinkin näen tuon sun skenaarion tapahtuvan. ”Äiti, mäkin haluun!” Toisaalta eikö silleen joskus aikoinaan suuri osa aikuisten blogeistakin käynnistynyt :D ”Hei mäkin haluun!” :D

      Ja totta, tämän blogin alla ja keskustelukulttuurissa on tosiaan hyvä alkaa harjoitella tällaista. Ja siis TODELLAKIN: tilanne olisi ihan eri, jos täällä ois erilainen ilmapiiri. Ja jos olisi erilainen, en tosiana itsekään välttämättä olisi blogannut tätä kohta seitsemää (!!!) vuotta. Ja mähän siis tosiaan siihen ensimmäiseen tän asian pohjustukseenkin, että äiti sitten todellakin moderoi kommentit eikä mitään ikävää päästetä läpi – no, ei ole tarvinnut moderoida :) (niin kuin ei nyt täällä muutenkaan). Joten tää on kyllä turvallinen ympäristö harjoitella. Ja varmasti syntyy liian ihanteellinen mielikuva, netti ei ole tällainen lintukoto kuin tämä tontti :) Mutta tällaisessa on hyvä harjoitella ja se raadollinen puoli saakin vielä tämänikäisten maailmasta (toivottavasti mahdollisimman pitkään) pysyä poissa <3
      -
      Tuosta tuli muuten idea: oispa hauska sellainen lasten oma blogialusta, vaikka kirjautumisen vaativa/suljettu yhteisö. Vähän niin kuin entisajan Lily, mutta vain nimellään rekisteröityneille auki. Siellä voisi harjoitella somea yhdessä aikuisen kanssa, eli olisi rakennettuna sellainen turvallinen suojattu mediakasvatusyhteisö. Tai ehkä sellainen onkin...? Onkohan?

      • Anna
        30.1.2019 at 20:15

        Tosi hyvä idea tuo lapsille suunnattu suljettu blogialusta harjoittelua varten! Kuin hiekkalaatikko minkä laidalla istutaan ja jutellaan ja näytetään omia luomuksia muille.
        Tuon soisi olevan myös sellainen että jos ei tietyn ajan sisällä kirjaudu sinne niin se poistaa kirjoitukset. Tai vaikka niin että ne ovat esillä vain tietyn aikaa muille paitsi itse käyttäjälle.
        Siinä voisi olla myös joku systeemi että kirjoituksia voisi tehdä myös yksityisesti tai jakaa jonkun vierailijatunnuksen jolla pääsee vain siihen omaan blogiin lukemaan jos haluaa että lapsen kirjoitukset ja kuvat menisivät vain vaikka sukulaisille tai koulukäytössä omalle koululuokalle tms.
        Tuo voisi sisältää myös hyviä vinkkejä ja käytösohjeita sekä ohjeita miten toimia jos näkee jotain ahdistavaa tai mietityttävää netissä. Ja aikuisille tietopaketti jossa ohjeita ja vinkkejä lasten mediakasvatukseen.

      • Miitu
        30.1.2019 at 20:59

        Kyllähän noita on koululuokilla käytössä (tässä yksi esimerkki https://peda.net/ohjeet/työvälineet/blogi), mut hyvä idea olis myös vanhempien kans käytettävä. Aika tiukan moderoinnin taitais vaan kaivata, kun ei-niin-asiallista keskusteluakin netistä löytyy… Mut siinä olis kyllä mahdollisuudet sekä harjoitella, mitä tietoja nettiin (tai ylipäätään minnekään) kirjottaa. Jos oikein menis maaliin, niin lapsi ymmärtäis vielä paremmin arvioida löytyvän tiedon luotettavuutta/tarkoitusperiä.

  • A
    30.1.2019 at 19:02

    Lapset ja some on vähän haastava juttu. Lähtien nyt siitä, että esim. Googlen (ml. Youtube, Gmail, …) , Instagramin , Whatsupin, Facebookin ikärajat vaatii ainakin 13 vuoden ikää (jotkut 16). Että käsi ylös kaikki alle 13 vuotiaiden koululaisten vanhemmat joiden lapsilla ei ole Whatsupia….Oman eskarin kohdalle näen niin, että hän saa käyttöönsä sähköpostiosoitteen jonka rekisteröin heti sen jälkeen kun lapsen nimi oli päätetty ja varmaan Whatsup tulee käyttöön myös. Mutta Facebookin, Instan jne kanssa kyllä saa odotella (mieluusti hyvinkin lähelle sitä ikärajaa että on oikeasti sallittua, mutta lienee mahdotonta). Tähän käytän samaa periaatetta kuin 70-vuotiaalle äidilleni, älä turhaan rekisteröidy, et jää mistään tärkeästä paitsi :D

    Oman lapsen kohdalla näkisin, että hän varmasti tykkäisi blogikirjoitella (kirjoittaa tarinoita mielellään niin käsin kuin tietokoneellakin ja kirjoittelee vanhempien kännyköillä viestejä isovanhemmille ja serkuille, plus skypettää…ja kirjoittaa myös paperikirjeitä!), mutta toisaalta lapsen yleisöksi riittää tällä hetkellä tutut ja sukulaiset, joten siihen ei oikeaa netissä olevaa paikkaa tarvitse. Meillä lapsi on kovasti kiinnostunut valokuvaamisesta (sekä kuvaa itse vanhalla digipokkarilla / kännykän raadolla, jossa ei ole simmiä, eli toimii kamerana & musiikkisoittimena että tykkää välillä kuvissa poseeraamisesta). Pyytää siis, että ”ota äiti kuva/video” (lapsesta, piirustuksesta, laulu/tanssiesityksestä tms) ja sitten kertoo kenelle se lähetetään (serkuille, mummulle tms). Tää maailma tulee toki nyt syksystä lähtien laajentumaan, kun tulee koulukaverit ja oma kännykkä, mutta harjoitellaan sitä sitten. Meillä sekä vanhempien privaatielämän somepresens on täysin olematon (mm. ei ikinä lapsen kuvaa ladattuna someen). Ollaan siinä mielessä varsin vanhanaikaisia tai jotain. Työminän puolesta taas netistä löytyy paljonkin tietoa sekä minusta että miehestä, mutta se on täysin työsidonnainen juttu ja pysyy työaiheissa. Tätä meidän valintaa on lapselle ikätasoisesti perusteltu vuosien mittaan ja sanoisin, että lapsella on jo jonkinlainen käsitys mitä ladata kannattaa nettiin itsestä ja mitä ei (meidän lapselle esim. on hyvin outoa kun eskarikaveri esiintyy paljonkin vanhempansa Insta-kuvissa ja se oli hyvä keskustelun aloitus meille).

    • krista
      30.1.2019 at 19:18

      Kyllä, mäkin ajattelisin (näin ennakkoon, toisaalta hankala tietää etukäteen), että meillä mennään kans mahdollisimman lähelle noita ikärajoja ennen kuin lapsi vaikka rekisteröityy Facebookiin tai Instaan itsekseen. Toisaalta jos kaveripiirissä tulisi ”jutuksi”, että mennään Facebookiin, en ehkä kieltäisi vaan tehtäisiin yhdessä tili ja käytettäisiin yhdessä, valvotusti. Mutta vois kuvitella, että Whatsapp tulisi aiemmin… Valvotusti kuitenkin alkuun sekin. Mutta tosiaan veikkaan, että nämä on niitä, joita voi etukäteen kaavailla jotenkin, mutta suunnitelmat voi muuttua lapsen kasvaessa – nyt on edelleen vähän hankala ajatella, että miten vaikkapa tokaluokkalainen kännykkäänsä käyttää. Sen tuntee varmasti vasta sitten, kun on itsellä senikäisiä lapsia.

      Tuo tutuille suuntautuva valokuvaus/kirjoittelu onkin hyvää harjoittelua! Mä en usko, että meidänkään lapsilla olisi omaa blogia (eikä julkista), jos mä en bloggaisi – siinä mielessä meillä tosiaan erilainen tilanne, kun ovat kasvaneet ”perhebloggaajan lapsiksi” ja siksi ehkä muita aiemmin tulee heillä tämä somemaailma eteen. Ja tällaisessa erityistapauksessa on mun mielestä hyvä, että ottavat sitä jo vähitellen opetellen haltuun ja samalla ehkä kasvaa valmiudet erilaisiin tilanteisiin; just tästä ”hieman erilaisesta some-läsnäolon” taustasta katsoen. Tai jotain.

      Me ei olla vielä päätetty, tuleeko lapselle oma kännykkä syksyllä. Aijaijai, sekin pitäis kai päättää :D Varmaan sit kuitenkin tulee, vaikka just nyt en näe sille vielä tarvetta; ehkä se tulee sitten, kun se tarve syntyy. Niin se varmaan menee. Siinäkin muuten postauksen aihe, voisin tästä joskus kirjoittaa!

      • A
        30.1.2019 at 21:14

        Joo varmasti blogitausta teillä vaikuttaa ja musta on ihanaa, että teillä lapset saavat blogata niin että kommentteihin on äiti-moderaattori olemassa. Kännykkä ei varmasti ole ekaluokkalaiselle tarpeellinen, etenkin jos ei itsenäisesti kulje koulumatkoja. Meillä se on lapselle kauan odotettu juttu (tosiaan hänellä on ikivanha Lumia ilman sim-korttia käytössä ja isoin juttu olisi varmaan päästä viestitteleen isovanhempien / serkkujen kanssa ”ihan itse”) ja on sitten luvattu, että ennen koulun alkua hän kännykän saa. Voipahan sitten lasta paikantaa ;) Niin joo ja lapsen tulevassa koulussa kännykät eivät saa olla käytössä päivän aikana, paitsi jos opettaja antaa luvan opetuksellisiin tarpeisiin (tämä pätee ihan 6.lk asti), joten senkään puolesta ei ole mitään oikeaa tarvista kännykälle.

        Niin ja omalle kohdalle on jo ehtinyt mahtua sellainenkin, että serkku 8v. (jolla kännykkä jo siis oli) näytti 5v. lapselle videoita Lintsin Iik-viikoista (jotain kauhujuttuja) kun isovanhempi ajatteli että lapset jotain kivaa yhdessä kattoo kännykältä. Vähän traumoja pienelle (ei onneksi liikaa, mutta tosiaan tää paljastui siinä vaiheessa kun lapsi ei meinannut uskaltaa lähteä Lintsille) ja toisaalta hyvä herätys meille vanhemmille. Omalla kohdalla lapsella ei siksi ole kännykkää vielä, kun en jaksaisi säätää laitteen kanssa niin, että olisi tarpeeksi rajattu käyttöympäristö…mutta pakko kai sitä jos jossain vaiheessa perehtyä kunnolla aihepiiriin…

      • Tilia
        31.1.2019 at 15:56

        Nykylapsia ei FB kiinnosta, niillä on ihan muut touhut somessa. :)

        Ja hyvin saa vääntää, jos aikoo ekaluokkalaisen saada pysymään netistä tänä päivänä kokonaan erossa. Jos ei ole omaa puhelinta, sitten katsotaan ja pelataan kaverin kännykällä, jonka asetuksiin ei pääse vaikuttamaan. Ja kaikkien vanhemmat eivät ole ihan hirmu tarkkoja näistä ikärajoista ja someasioista ylipäätään.

        Itse en näkisi teidän tapauksessa tätä lasten omaa bloggaamista minään kysymyksenä, kun lapset ovat omilla nimillään ja kuvillaan olleet jo vuosia eetterissä. Ihan luontainen jatkumo tälle.

        • krista
          31.1.2019 at 18:36

          Nämä on varmaan just niitä, joita ei osaa välttämättä ihan loppuun ajatella ennen kuin omat lapset on just siinä iässä :) Tai siis itsestä tuntuu oudolta, että lapsi, joka tällä hetkellä ei ole yhtään kiinnostunut pelaamisesta/omasta kännykästä, olisi yhtäkkiä puolen vuoden päästä silleen BOOM PAKKO SAADA TAI KATSOA KAVEREILTA. Mutta sit taas – sitä ei tosiaan tiedä, ja varmasti riippuu myös kavereiden kännykkä/pelikäyttäytymisestä. Meidän lähipiirissä saattaa olla sellainen erikoinen kupla, että kaikilla muillakaan ei ole kännyköitä tai jos on, ne ovat netittömiä kännyköitä – hih me kun eletään tuolla ”käpylehmäalueella” Helsinkiä kuitenkin. Mutta tosiaan… …ei sitä tiedä ennen kuin se kolahtaa vastaan. Niinhän se prinsessabuumikin kolahti meidän esikoiseen tyyliin ensimmäisenä päivähoitopäivänä, vaikka sitä ennen prinsessat olivat vain yksi leikki muiden joukossa :)

          Joten – katsotaan vuoden päästä, sitten senhetkisen tilanteen taas tietää :)

  • Erika
    1.2.2019 at 17:23

    Pakko korjata, se on TikTok, ei tictac :D
    Muutenhan en tietäisi sitä mistään, mutta 11-vuotiaan esiteinin äitinä on pakko yrittää pysyä kelkassa mukana. Itse uskon, että meidän lapset tulevat käyttämään somea paljon järkevämmin ja kriittisemmin kuin me, juuri siitä syystä että se on ollut heidän elämässä aina. Oma tyttäreni ymmärtää todella hyvin, ettei kaikkeen mitä internetissä tulee vastaan pidä uskoa ja lähdekritiikki on todella tärkeää. Olen sitä mieltä, ettei lapsilta voi kieltää somea, ainoastaan opettaa sen turvallinen käyttö.
    Teidän tyttöjen blogi on aivan mahtava! <3