10 x vahva nainen, jolta haluaisin oppia jotain (ja viinisuositus!)

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Embrazen ja Indieplacen kanssa.

Pitääkö huolestua, jos viinipullon etikettiin painettu nainen alkaa jutella sinulle…?

Pitää.

Paitsi siinä poikkeustapauksessa, että kyseessä on Embrazen-viinien Nellie Bly (punaviinissä) tai Amy Johnson (valkoviinissä) ja puhuvan etiketin edessä on välikappaleena kännykän näyttö.

Aika hauska ilmainen appi, Living Wine Labels nimeltään – ja se tosiaan sai viinipullon puhumaan, hah! Nellie Bly siis ”kertoo itse” tarinansa, tosi hieno toteutus!

Oikeastaan meillä oli tarkoitus sinä viikonloppuiltana katsoa sarjaa, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Minä otin lasillisen punaviiniä ja Joel cokista. Ja pöytään pientä naposteltavaa, sellaista mitä kaapista löytyi. Kivan ja vauhdikkaan vapaapäivän pieni päätöshengähdys vielä aikuisten kesken, ihanaa!

Ennen sarjan starttaamista – kiitos vaan tuon punaviinipulloni etiketissä puhuneen Nellie Blyn – päädyimme kuitenkin jumiutumaan hetkeksi keittiön pöydän ääreen puhumaan esikuvista ja idoleista.

Tämä Nelly Bly siis kertoi (appin välityksellä) olleensa amerikkalainen journalisti ja tutkimusmatkailija 1800-luvun lopussa. Hän teki yksin maailmanympärysmatkan ennätyksellisessä 72 päivässä vuonna 1888, vaikka hänelle väitettiin, että nainen ei voi tehdä niin. Toimittajana häneltä pyydettiin juttuja muodista ja puutarhanhoidosta, mutta hän sitkeästi kirjoitti naisten oikeuksista ja suffrageteistä.

Ja jo 1800 luvun lopussa siis – vau! Esikuva-ainesta!

Mutta näistä idoleista siis.

Päädyin siinä pähkäilemään Joelille, että hassua kyllä: mulla ei ole ollut esikuvia teini-iän jälkeen. Silloin ihannoin kyllä bändejä tai laulajia. Päällimmäisenä naisista oli varmasti Madonna: voimakas nainen, joka teki tasan sitä, mitä tahtoi. Tai ainakin loi sellaista mielikuvaa, että tekee.

Huomaatteko: heti alan esittää varauksia ihailulleni.

Jos siis aikuikäni esikuvia yritän miettiä… Mä aina huomaan aina vaan ajattelevani, että me ollaan ihmisiä kaikki. Siksi mun on hyvin vaikea (mahdoton?) kertoa, että ketä ihailen. Ihailen kyllä erilaisia piirteitä, osaamista tai saavutuksia erilaisista ihmisistä. Mutta kun pitäisi nimetä jotenkin kokonainen ihminen, joka olisi oma esikuvani, mulle iskee päälle käsijarru ja takalukko.

Entä jos se tiuskii puolisolle tai lapsilleen ihan turhasta? Tai tekee töitä niin paljon, että laiminlyö läheisiään? Mitä jos se kiukuttelee assistentilleen, tai maksaa liian huonoa palkkaa? Entä mitä jos sillä on joku epäilyttävä poliittinen kytkös, enhän mä sitten uskalla sanoa sitä ihailevani! Ehkä se peittää itsevarmuudellaan jotain muuta? Jotain, minkä vuoksi hän oikeasti pohjimmiltaan on surullinen ja onneton…?

Ja kun syöksyn tuohon ajatuskulkuun, en yksinkertaisesti saa mielestäni ulos yhtään ihmistä, jota aidosti voisin sanoa idolikseni. Hassua!

Sen sijaan mun on helppo kääntää se ajatus niin päin, että mitä voin erilaisilta vahvoilta naisilta oppia – se listaus onkin yhtäkkiä helppo käynnistää!

Tällainen listaus tuli spontaanisti mieleen siinä viinilasillisen äärellä. Vahvoja naisia – ja mitä heiltä voi oppia:

1. Helinä Rautavaara. Hän tuli minulle ensimmäisenä mieleen! Ystäväni (terkut nimimerkille nro 26!) tästä huikeasta naisesta minulle joskus kauan-kauan sitten kertoi, ja tämä ystävä osaisi varmasti kertoa Rautavaarasta paljon enemmän kuin minä.

Mutta minä käännyn Wikipedian puoleen. Wikipedia kertoo, että Helinä Rautavaara oli suomalainen tutkimusmatkailija, joka liikkui usein joko polkupyörällä tai liftaten ympäri maailmaa. Hän lähti ensimmäiselle matkalleen vuonna 1954 ja matkusteli melkein 40 vuotta lähes yhtäjaksoisesti. Hän kirjoitti matkoiltaan artikkeleita ja koki elämäntehtäväkseen esitellä vieraita kulttuureja suomalaisille. Helinä Rautavaara -museo sijaitsee nykyään Espoossa kauppakeskus Entressessä. En ole koskaan käynyt siellä, mutta nyt tuli fiilis, että lähiaikoina voisi mennä!

Helinä Rautavaaralta voisi oppia ainakin sen, että… ….no, että polkupyöräily on hyvää hyötyliikuntaa, ha! Ja varmaan jotain henkevämpääkin, mutta ajatus eksyi jo seuraavaan naishenkilöön. Koska hän on…

2. Peppi Pitkätossu! Hei kuka sanoo, että näiden täytyy olla oikeita henkilöitä? Pepiltä olen oppinut sen miten joskus on ihan ok nukkua jalat tyynyllä ja elää muutenkin ihan heikunkeikusti.

Peppi näyttää, miten ikävistäkin lähtökohdista (äiti on enkeli, isä merillä) voi hyvällä positiivisella asenteella rakentaa itselleen omannäköisen elämän. Pepistä olen ihan konkreettisetikin ottanut mallia: jo lapsena yksi huippuleikeistä oli Pepiltä opittu lattiaan ei saa koskea. Harmi, että ei ollut hevosta käytössä tässä leikissä. Myös nuuskijoita on leikkitty ja löydetty kaikenlaista!

Ja onhan meidän puutalokin tietysti aikamoinen Huvikumpu.

Peppi Pitkätossulta haluan oppia mutkattoman, spontaanin elämänasenteen – ja ehkä olen jo vähän oppinutkin. Peppi on puolisalaisesti ollut esikuvani ihan sieltä lapsuudesta asti.

3. Riitta-täti eli Riitta Korpela tulee sujuvasti Peppi Pitkätossun jälkeen! Aivan huikea nainen, josta paistaa aitous ja ystävällisyys. Riitta on aivan itse luonut koko Ti-Ti Nallen maailman ja on hurmannut lapsia yhdessä nallejen kanssa jo yli 30 vuotta. Riitan työstä näkyy selvästi tausta lastentarhanopettajana ja musiikkileikkikoulun opettajana. Nallejen leikeissä on usein opetuksellista taustaa; esimerkiksi meidän lapset ovat nalle-videoiden myötä oppineet rytmittelemään (lukemaan nuottien rytmejä) jo 3-vuotiaina.

Samoin kun ihmettelin viime huhtikuussa, että miten meidän lapsilla sujuu hiiihtäminen niin hyvin jo ensimmäisellä kerralla, oli vastaus: ”No koska Ti-Ti Nallen perheeltä me ollaan tämä opittu!”

Kiitos siis Riitta-tädille, että opetit lapsemme rytmittelemään – ja hiihtämään! Riitalta haluan oppia myös sen, että kun tekee määrätietoisesti ja täydellä sydämellä omaa persoonallista juttuaan, siitä voi tulla jopa elinikäinen ura.

4. Maria Montessori. Pysytään kasvatuksessa vielä. Lapsemme ovat olleet Espanjassa ollessa montessorimenetelmää soveltavassa päivähoidossa, ja jo se on näyttänyt, miten hienoja ja toimivia ajatuksia Maria Montessorilla on ollut. ”Täysillä tehdystä” montessorista minulla ei siis ole omakohtaista kokemusta, mutta tämä soveltava on ollut juuri sopiva meille.

Maria Montessorin ajattelussa on monia mielenkiintoisia juttuja (enkä ole mitenkään superperehtynyt), mutta erityisesti haluan ottaa opikseni Montessorilta sen, miten lasten kehitystä voi tukea ottamalla huomioon lapsen kehityskaudet ja kiinnostuksen kohteet.

Yksi ahaa-elämys minulle itselleni oli tällainen pieni esimerkki: Jos vaikka pieni lapsi paukuttaa ja rymistelee pattereita, häntä ei välttämättä kielletä (öö paitsi ehkä keskellä yötä?), vaan hänelle kehitetään esimerkiksi kattiloista rummut, joilla hän pääsee paukuttelemaan luvan kanssa (ja sopivaan kellonaikaan, heh). Eli havaitaan lapsen luontainen kiinnostuksen kohde kussakin kehitysvaiheessa, ja annetaan lapselle tila ja mahdollisuus kehittää sitä! Hieno havainto.

5. Tarja Halonen. Kun ajatukseni tässä listan puolivälin tuntumassa vihdoinkin irtautuivat näistä lastenympyröistä, tuli seuraavaksi spontaanisti mieleen edellinen presidenttimme. Häntä ihailen monessa asiassa, päällimmäisenä ehkä siinä, miten tavallisena omana itsenään hän pysyi myös presidentiksi tultuaan. Kuulin esimerkiksi (en tiedä tämän asian faktapitoisuutta), että vielä presidenttinäkin hän kävi Kallion naisvoimistelijoiden jumpissa – ei siis millään hienoilla yksityistunneilla presidentinlinnan yksityissaleissa.

Tarja Halonen edustaa minulle monessa mielessä tavallista, upeaa suomalaista naista. Vahvaa, fiksua, empaattista ja ihmisarvoa keskeisenä arvona pitävää naista, jolla on jalat maassa ja joka uskaltaa avata suunsa ja kertoa näkemyksensä.

6. Prinsessa Victoria. Tämä nimi on varmasti periytynyt minulle tälle listalle jo lapsuudesta. Äitini nimittäin on usein maininnut siitä, miten Prinsessa Victoria on syntynyt samana vuonna kuin minä, vain muutamaa kuukautta myöhemmin – äitini ja kuningatar Silvia olivat siis raskaana yhtä aikaa. Ja kun uutiset prinsessa Victorian ensimmäisestä raskaudesta syksyllä 2011 tulivat julki – samaan aikaan, kun minä odotin Silvaa – soitti äitini minulle aivan innoissaan: nyt sinäkin olet yhtä aikaa raskaana kuin Victoria, aivan niin kuin minä ja Silvia aikoinaan! Veikkaan, että äitini salaa haaveili Silvan toiseksi nimeksi Victoriaa.

Itse vaikutuin Victoriasta erityisesti silloin, kun kuulin hänen lukihäiriöstään. Koulun käyminen ja kaiken oppiminen on tuottanut siksi hänelle normaalia enemmän työtä. Minusta on jotenkin niin hienoa, että hän ei ole silti antanut periksi. Hän esiintyy silmissäni aina jotenkin niin vahvana ja samanaikaisesti empaattisena ja lempeänä. Puheissaan muille lukihäiriöstä kärsiville Victoria on painottanut sitä, miten jokaisen kannattaa etsiä vahvuuksia itsestään.

7. Sofi Oksanen. Minulla on useita naispuolisia lempikirjailijoita, mutta heistä vain yksi on suomalainen. Sofi Oksanen pääsee listalleni oikeastaan pelkästään Puhdistuksen takia; muista hänen kirjoistaan en ole ollenkaan niin lumoutunut kuin siitä. Mutta Puhdistus oli jotain sellaista, mitä en ollut suomalaiselta kirjailijalta ennen lukenut.

Sofi Oksaselta ihastelen hänen paneutumistaan historiaan ja sen kytkemistä fiktiivisen tarinaan niin, että lukija oppii sekä historiasta että lumoutuu tarinasta. Tuon kirjan kirjoittamiseen on täytynyt tehdä paljon taustatyötä historian parissa. En ole tainnut lukea keneltäkään toiselta suomalaiselta kirjailijalta tällaista; ulkomaisilta kirjailijoita puolestaan tämä on tietty ”just sitä mun kirjaskeneä”. Tällaisia Puhdistuksen kaltaisia kirjoja kaipaisin valtavasti lisää!

8. Suvi Auvinen. Mietin, että voinko todella ottaa hänet listalle tuntematta häntä sen tarkemmin – mutta hitsi vie totta kai voin, enhän mä tunne Prinsessa Victoriaakaan! Ja Suvi Auvinen tuli nyt vaan sitten minulle tässä vaiheessa mieleen! Kun mietin tämän hetken suomalaisia naisia.

Suvi Auvisen nimi jäi minulle muistiin vuosia siten ensin ”kommentoivana anarkistina” eri uutisissa, ja sen jälkeen hänen kolumneistaan. Nyt viime aikoina olen huomannut, että hänet on rekrytoitu töihin viestintätoimistoon ja että häneltä on ilmestynyt Lihan loppu -niminen kirja. En siis ole lukenut kirjaa (enkä siis sen sisältöön voi ottaa kantaa), mutta Suvi Auvisessa näen jotain, mistä voisi oppia jotain: että voi esittää teräviäkin mielipiteitä, anarkiaa tai hyökkääviä näkemyksiä, mutta silti tehdä sen sivistyneesti, perustellusti ja ajatuksia herättelevästi.

Suvi Auvisesta siis ihailen sitä, miten hän on saanut vahvoja näkemyksiään esiin yhteiskunnalliseen keskusteluun, jopa kääntymään jotkut ajatukset ”pienen nurkkakunnan ääriajattelusta” vähitellen valtavirraksi. Näin sitä asioihin vaikutetaan!

9. Kirsi Salo. Minuun ei ole tehnyt vaikutusta hänen tv-uransa (en sitä oikein seuraa), mutta kun kuulin hänen ostaneen Kolumbiasta tilan ja että hän aikoo perustaa sinne jakamiseen perustuvan vapaan yhteisön, se oli aika suuri VAU. No, sittemmin kuvioon syntyi kai useampikin mutka eikä hän asukaan nyt siellä vakituisesti, mutta ei sillä ole mitään väliä vaan sillä, että todella tekee jotain tällaista. Että lähtee toteuttamaan jotain huikeaa unelmaansa. Kirsi Salo todellakin sai ihailuni tästä!

Ahhhahaaha, en ehkä kestä. Sain juuri tietää (kiitos Googlen), että Kirsi Salo ja Kirsi Piha ovatkin kaksi eri henkilöä – mulla on tähän asti mennyt aina nämä sekaisin! Oon vaan ajatellut, että kylläpä yksi nainen ehtii paljon. Ahhhahahaha! Mutta siis Kirsi Saloa tässä tarkoitin. Tai siis sitä, joka osti Kolumbiasta sen tilan, haha. Salo? Piha? Salo?

10. Madonna. No totta kai tämä pitää olla listalla. Ei enää ehkä samasta syystä kuin silloin teininä, vaan nykyään mun silmään erityisen ihailtavaa on se, miten hän on tehnyt pitkän uran ja pystynyt muuntautumaan ajan mukana – ja jopa luomaan trendejä vielä (kröhöm) kypsemmälläkin iällä. Tai ainakin aistimaan ilmasta nousussa olevia trendejä, ottamaan ne omakseen ja tuomalla valtavirtaan.

Madonnalta haluaisin oppia myös Voguen koreografian ihan kokonaisuudessaan.

Ja samalla myös tältä illalta nostan esiin viinisuosituksen: tuo Embrazen-viini on tosi hyvää. En osaa olleenkaan mitään rypäleitä, tanniinisuuksia ja kaikenmaailman viipyileviä ja suunmyötäisiä makumäärityksiä, joten en edes yritä lähteä sille linjalle.

Mutta jos minulta kysyttäisiin, että ”suosittele joku hyvä viini”, just nyt suosittelisin ihan ehdottomasti tätä.

Tavallisesti valitsen viineistä aina valkoviinin, ja tuo Embrazenin valkoviini onkin just mun valkoviinimakuun sopiva, sellainen kivan kuiva(hko?) mun makuun. Se on siis se, jonka etiketissä on lentäjä Amy Johnson: ensimmäinen nainen, joka lensi yksin Englannista Australiaan vuonna 1930.

Nyt tähän syksyyn ihastuin kuitenkin nyt erityisesti tuohon punaiseen Embrazeniin: se on just sellainen pimeään vuodenaikaan sopiva viini, jota tekee mieli ottaa illalla lasillinen ja käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle.

En sano siis, että ”sopii siihen ruokaan tai tähän kastikkeeseen”, vaan totean, että sopii ihanasti lasiin hyvässä seurassa: maltillisesti, rennosti ja nautiskellen.

Taisipa tulla juuri tämän blogin ensimmäinen viinisuositus, wohoo!

Lainsäädännöllisistä syistä tämän blogipostauksen kommentit eivät saa koskea alkoholia, mutta ei se mitään, jutellaan sen sijaan vahvoista naisista!

Miltä tämä spontaanisti mieleen tullut listani kuulosti? Tuli ehkä aika tyypillisiä nimiä, tulisiko sinulle mieleen vielä jotain enemmän ”out of the box” -henkistä? Eli ketä vahvaa naista sinä ihailet? Tai jos olet tällainen ”ihailuongelmainen” niin kuin minä, voit ajatella näin – keneltä naiselta voisi oppia jotain, ja mitä?

Saa olla hauskojakin juttuja!

Etenkin, jos tosiaan tiedät jotain ”tuntemattomampia” naisia, jotka ovat tehneet suuria tai pieniä tekoja tai jättäneet jälkensä historiaan tai ihmisten elämään, niin kerro ihmeessä jotain näistä huikeista naisista ja heidän tarinoistaan!

Kaupallinen yhteistyö: Embrazen ja Indieplace

10
Like
2

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply
    Puumis
    7.11.2019 at 16:57

    Toinen ihailuvammainen täällä moi! Mä en kanssa jotenkin ”uskalla” ihailla tyyppejä, joita en oikeasti tunne. Kun mistä sen tietää, mikä koiranpennunkiduttaja sieltä siviiliminän takaa paljastuu :D (No ei. Tarja Halonen on munkin listalla. Eikä vähiten siksi, että oikeesti bongasin sen kerran Jaskan grillillä Kalliossa. Sanoin kaverille, että ”hei, onko toi Tarja Halonen”, ja Kalliossa asuva kaveri totesi, että ”no tottakai se on”. Ei oltu ehkä ihan selvinpäin. Mutta silti, ihanan maanläheinen ja osaava pressa!)
    Sit mä ihailen mun edesmennyttä mummua. Siinä oli niin vahva nainen että oksat pois. Kaksi kertaa jäi leskeksi ja teki toiselta aviomieheltään perittyjä talkkarin hommia kunnes polvet ja selkä petti. Eli yli 90-vuotiaaksi ja piti jöötä loppuun asti. Oli mulle aina lempeä ja silitti poskea työn karhentamilla käsillä. Ja sillä oli aina loppumaton varasto (aika rivojakin) vitsejä. :D Itselle parhaiten jäänyt mieleen se siitä hehkuva…auktoriteetti. Aikuiset miehetkin oli häntä koipien välissä eikä sen tarvinut kuin katsoa. Semmoinen Päätalon emäntä vähän. <3

    • Reply
      krista
      7.11.2019 at 19:45

      Sun mummu <3 Mä muistan hänet sellaisena tosi lämpinämä ja lempeänä - mutta sit samanaikaisesti hänestä tosiaan näki, että ei todellakaan ollut mikään tossukka, vaan sellainen sisäinen voima just näkyi! Mutta kaikkein parhaiten muistan makkaravoileivät ja sen, kun mä olin kipeä ja äiti ei voinut olla töistä poissa, niin mä pääsin sun mummun hoitoon. Ja pelattiin korttia :)

  • Reply
    Anna
    7.11.2019 at 17:10

    Ei nyt koske vanhvoja naisia, mutta tulee idoleista mieleen miten ala-asteella piti kirjoittaa aine omasta idolista. Minä kirjoitin että en ihaile laulajia tai näytttelijöitä vaan se ihminen jota ihailen on vaarini jua haluaisin joskus osata tehdä yhtä hyvin puutöitä kuin vaarini :D Edelleen minun rakkaimpia erisneitäni ovat nimenomaan vaarin tekemät puiset huonekalut ja astiat. Jos pelastaisin jotain esineitä palavasta talosta niin ne olisivat näitä. Jos siis eivät olisi niin painavia että niitä pelastaessa luultavasti lähtisi henki.

    Vahvoista naisista tulee mieleen Taru sormusten herrasta ja Éowyn. (SEURAAVAKSI SPOILEREITA KYSEISEEN TARINAAN LIITTYEN!!)
    Hallitsijan tytär joka hoiti pitkään väsynyttä ja sairasta isäänsä. Rakastui sitten salattuun kruununperijään Aragorniin, mutta ei valitettavasti saanut vastarakkautta. Tuo rakkaus oli pakkomielteistä ja aika epäterveellistä. Éowyn lyöttäytyi salaa sotajuokon matkaan kun Rohanilaiset ratsastivat Minastirithiin auttamaan sodassa Sauronin joukkoja vastaan. Taistelukentällä hän kohtasi vihollisista pahimman, noitakuninkaan ja surmasi tämän, mutta vahingoittui itsekin. En silti pidä ihailtavimpana saavutuksena häneltä tuota voittoa vaan sitä että ollessaan hoidettavana taistelun jälkeen hän riutui paitsi fyysisesti myös henkisesti ja halusi kuolla, mutta onnistuikin löytämään syyn elää ja oikean ja terveen rakkauden. Hän uskalsi antautua rakastettavaksi ja rakastamaan ja parani masennuksestaan ja muusta vaivastaan.
    Tolkien kirjoitti tarinoihinsa naishahmoja, mutta niitä oli lopulta aika vähän. Toinen ihailtava hahmo saattaisi olla naishaltia Lúthien joka myös oli paitsi hätkähdyttävän kaunis myös rohkea. Mutta hänen tarinaansa en ala nyt tässä käymään läpi. Se naishahmo jonka pään sisälle tunnen pääseväni on nimenomaan Éowyn.

    • Reply
      krista
      7.11.2019 at 19:48

      Sä olet ajatellut tosi viisaasti jo ala-asteiässä <3 Mulle muuten myös kaikkein tärkeimpiä esineitä on vanhat ja perityt. Tärkeimpänä varmaan mummin rukki <3
      -
      Jännä, että vaikka mä oon nähnyt Taru Sormusten Herrasta leffana (kirja on jäänyt aina kesken), mun piti ihan googalta nuo hahmot - ja tuli olo, että hitto pitäisi varmaan lukea kirja (kirjahyllystä se löytyisi!), niin pääsisi enemmän "sisään" nohin hahmoihin. Niin kummallista, että osaisin tyyliin nimetä vai Klonkun :D

      • Reply
        Anna
        7.11.2019 at 22:26

        :D Tarun useita kertoja kahlanneenakin voin edelleen todeta että sivukaupalla jatkuva Elrondin neuvonpito ja keskimmäisen osan juokseminen ovat aika puuduttavia kohtia. Mutta sieltä löytyy upeita hahmoja joita leffassa ei edes esitellä tai jotka ohitetaan aika pikaisesti. Jos kirjan jaksaa kahlata läpi niin hahmot saavat kyllä ihan erilaista syvyyttä. Jotkut hahmot ovat jopa ihan erilaisia kirjassa. kirjan Faramir on yksi lempparihahmoistani vaikka isoa kasvutarinaa ei olekaan, mutta leffassa hahmo vaikuttaa jotenkin ilkeältä ja ikävämmältä tyypiltä.
        Ja aina voi vähän fuskata ja vaan silmäillä jotain kohtia läpi ;) Toki vaarana on että jotain syvällisempiä viittauksia menee ohi, mutta kirjassa on niin paljon kaikkea että ei sitä voi millään edes muistaa vaikka kuinka lukisi tarkkaan.

  • Reply
    Nro 26
    7.11.2019 at 18:46

    Rautavaaran reissailu oli kyllä ihan legendaarisia! :) Mutta luin joskus Rautavaaran elämänkerran, jonka mukaan hän ei tainnut olla ihmisenä todellakaan mitenkään mukavimmasta ja helpoimmasta päästä..

    • Reply
      krista
      7.11.2019 at 19:50

      No hei just tää! Ois jotenkin kurja fanittaa täysillä jotain tyyppiä ja sit tajutakin, että se on ollut joku tosi vaikea ja ärsyttävä :D Siksi ”helpompi” ihailla jotain taitoa tai rohkeutta tai osaamista eikä nostaa koko ihmistä jalustalle. Jotenkin noin mä sen ajattelen :D Oliko se elämänkerta hyvä, kannattaiskos lukea?

  • Reply
    Karina
    7.11.2019 at 19:27

    Heh, mites musta nyt yhtäkkiä tuli himokommentoija :D

    Mut joo, mulla kanssa ihailuvamma. Mä aina ihmettelen kun amerikkalaiset osaa heti nimetä jonkun esikuvan ja idolin ja puhua siitä ummet ja lammet ja mä en vaan osaa. Oon ajatellut että oonko mä jotenkin ankea ihminen :D
    Ja joo, jotenkin sitä ei ”uskalla” ihailla jotain yhtä ihmistä ihan varauksetta kun kaikissa on niin monta puolta, ja jos ihailee jotain yhtä puolta, niin eikö joku tule kertomaan että itse asiassa se on rasisti ja kirvesmurhaaja.
    Mutta ehkä mulla on muutama kohde, esim. Suomessa Minna Canth, jossa oli omat juttunsa, mutta ylipäätään kuitenkin ehkä ollaan plussan puolella naisasioiden ajajana ja Suomen kulttuurikentän rikastuttajana.
    Ulkomaisista kliseinen ihastelun kohde, eli Michelle Obama, jonka elämänkertaa en ole lukenut, mutta haastatteluiden ja lehtijuttujen perusteella melkein uskallan sanoa että siinä on vahva nainen, jolla on ”grace” ja ”integrity” (en nyt jaksa googlata sanakirjaa…) ja joka on älykäs, lempeän oloinen, eikä lähde turhiin hötköilyihin mukaan.

    Mä oon muuten tutustunut sellaisiin etiketteihin, joiden hahmot ovat Australiaan karkoitettuja rikollisia :D Nekin on mielenkiintoisia, mutta ehkä nuo vahvat naiset voisivat olla hyvä tuttavuus!

    • Reply
      krista
      7.11.2019 at 20:35

      Hihii, jatka vaan himokommentoijana, kivaa!

      Ja siis joo mä oon yhtä ankea :D Mutta ehkä ne ei vaan lähde kelaamaan sitä niin perinpohjaisesti, että ”joo ei nyt voi nostaa sitä jalustalle, kun se tallasi kesämökillä koppakuoriaisen päälle vuonna 1985” :D

      Joo Minna Canth tietysti myös, merkittävä suomalainen nainen! Ja Michelle Obamasta mullakin on positiivinen kuva, mutta en ole tutustunut kovin tarkasti tai lukenut sitä kirjaa – jota kyllä moni tosi paljon kehuu! Ehkä sen voisi äänikirjana joskus kuunnella!

  • Reply
    Himatuikku
    8.11.2019 at 17:22

    Suosittelen Mia Kankimäen kirjaa Naiset, joita ajattelen öisin. Mia kertoo Nellie Blyn lisäksi lukuisista upeista naisista, jotka USKALSIVAT. Ihailu syntyykin siitä, että ihminen olemattomista lähtökohdista, pelosta, rahattomuudesta, vastustuksesta huolimatta tekee jotain, jota intohimoisesti haluaa tehdä. Ihmisen tekoja siis ihaillaan, ei tarvitse läpivalaista ja tarkastaa koko elämää ja salaisia nurkkia.

    • Reply
      krista
      10.11.2019 at 16:32

      Uuuu, mahtavaa! Mähän siis kuuntelin sen Kankimäen eka kirjan äänikirjana, ja nyt jo tsekkasin, että tuo jälkimmäinenkin löytyisi BookBeatista. Otan ehdottomasti kuunteluun, kiitos vinkistä! Huimaan, että se Nellie Bly oli sielläkin, mulle tämä oli uusi tyyppi!

  • Reply
    Meriquu
    9.11.2019 at 08:48

    Hmm..muutama tulee mieleen
    1. Tove Jansson
    Ihana, kaunis, vapaa ja arkinenkin tapa kirjoittaa ja kenen tarinat alkuperäisinä versioinaan lumoavat ja opettavat aikuisiakin.
    Minua viehättää Toven sanoma: meillä kaikilla on heikkouksia ja erikoisia piirteitä ja voimme löytää kykymme ilmaista itseämme vapaammin ja kehittyä ihmisenä (esim Hemuli joka rakasti hiljaisuutta, muumilaakson marraskuu) 💓 plus ihana kuvankieli ja maalaustekniikka, josta olen itsekin ammentanut omaan maalaamiseen.

    2. Samalla linjalla mennään 🙈 tämä vaan tuli heti mieleen eli Mymmelit (Toven kirjoihin perustuen siis):
    Se itsevarmuus, itsenäisyys, vapaus ja näpäkkyys. Ehkä meidän perheen naisissa on vähän samaa elämänasennetta:

    Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.
    (Mymmeli, Muumilaakson marraskuu)

    Vilijonkka: Aiotko sinä aina olla samanlainen?
    Mymmeli:”Sitä minä todellakin toivon!
    (Muumilaakson marraskuu)

    Mymmeli: Mitä varten te rähisette asioista joita ei ole olemassakaan ja joita ei ole ikinä tapahtunut?

    3. Nina Lahtinen: olen saanut Niinasta sellaisen kuvan, että hänellä on ihan mieletön mielikuvitus ja sitä tekstiä/tarinaa vaan tulee niin sarjoihin, kuin keskrusteluihinkin. Siskonpedin bäkkärillä Niina jututti meitä kaikkia lisänäyttelijöitä ja loi hetkessä ihanan ilmapiirin.
    Niina vaikuttaa luovalta, innovatiiviselta ja rempseältä moniosaajalta, joka osaa nauraa itselleen ja muille. Niinaon myös tyyliltään ja habitukseltaan viehättävä, seksikäs nainen ja perheen äiti. Minäki haluun 😄

    4. Chocolat (pieni suklaapuoti) -elokuvan nainen Vianne Rocher, joka muuttaa pieneen, kristilliseen kaupunkiin pitämään suklaapuotia. Hahmolla on selkeä oma tie kuljettavana ja omat visionsa ja hän joutuu suklaata paheksuvien kyläläiskristittyjen hampaisiin, mutta saa lopulta heidänkin hyväksynnän/tuotua vähän raikkautta, iloa ja uusia ajatuksia kristittyjen kuplamaiseen ajatteluun olemalla silti oma itsensä ja tekemällä omaa juttuaan.

    • Reply
      krista
      10.11.2019 at 16:36

      Tove Jansson oli hyvin lähellä tulla tälle listalle – onhan se nyt ihan HUIKEAA, miten muumihahmot ovat valloittaneet maailmaa, kestäneet aikaa, viehättäneet niin lapsia kuin aikuisia. Ja miten tarinoissa on aina niin paljon eri tasoja ja merkityksiä! <3
      -
      "Mitä varten te rähisette asioista, joita ei ole olemassakaan ja joita ei ole ikinä tapahtunut?" MAHTAVA! Mistä kirjasta tuo on? Mulle Nina Lahtinen ja Vianne Rocher (ja se leffa siis) eivät olekaan tuttuja, mutta hienolta kuulostaa <3

      • Reply
        Meriquu
        17.11.2019 at 10:46

        Hih 😄 eiks vaan..
        Sekin tais olla siitä mun lempikirjasta muumilaakson marraskuu ❤️

  • Reply
    Meriquu
    9.11.2019 at 08:59

    Hö.. Miks tähän ei päivity millään kirjoitetut viestit? Lähetin just 😯

    • Reply
      krista
      10.11.2019 at 16:38

      Sun tuo pidempi viesti oli jäänyt jumiin roskapostisuodattimeen (syytä en tiedä) mutta tämä ihmettely sen sijaan tuli läpi :) Joskus (usein) tuo roskapostisuodatin on mysteeri, mutta kyllä mä sitä aina tarkkailen ja sieltä viestit vapautan heti, kun huomaan!

  • Reply
    Salvia
    9.11.2019 at 11:23

    Ymmärrän hyvin tuon ihailuvamman! Siksi mä ihailen lähinnä fiktiivisiä hahmoja tai historiallisia henkilöitä – heistä paljastuu vaikeammin mitään typerää, ja jos jostain 200 vuotta sitten eläneestä henkilöstä paljastuukin jotain uutta, se on helpompi nähdä jonain ”aikansa kuvana” ja ymmärrettävämpänä. Jos mä taas ihailisin vaikka jotain nykyartistia ja tatuoisin hänen nimensä ihooni, niin aivan varmasti seuraavalla viikolla tämä tyyppi mainostaisi jotain homeopatiaa Iltalehden nettisivuilla ja sitä en kyllä saisi selitettyä mitenkään parhain päin :D Muuten ihailemani ihmiset/hahmot ovat kyllä sillä tavalla inhimillisiä, että kestän heiltä virheitäkin. Eli siihen esikuvallisuuteen on jokin syy, mutta en välttämättä ihaile henkilössä kaikkea.

    Pitkäaikaisin esikuvani on varmaankin Edith Södergran. Upea runoilija, joka eli melko rankan elämän ja oli monessa suhteessa aikaansa edellä. Hänestä on pyritty maalaamaan jonkinlaista kärsivän runoilijan hahmoa, vaikka kyseessä oli todellisuudessa topakka ja huumorintajuinen, vahva nainen. Södergran oli jokseenkin uskonnollinen ja fanitti esim. Rudolf Steineriä, mutta nämä ovat juuri sellaisia asioita, jotka minun on helppo nähdä historiallisten lasien läpi ja sivuuttaa, mitä en ehkä 2000-luvulla eläneen henkilön kohdalla pystyisi samalla tavalla tekemään.

    Muita ihailemiani vahvoja naisia löytää kirjallisuudesta lukuisia. Jostain syystä Niskavuoren tarinat ovat nousseet itselleni tärkeiksi, sieltä löytää useita hienoja henkilöhahmoja. Niskavuoren Loviisa on hyvä esimerkki tällaisesta hahmosta, joka ei ole mitenkään täysin varauksettoman ihailun arvoinen. Loviisa meni nuorena naimisiin vanhempiensa järjestämänä, ja ajan saatossa hänestä tuli Niskavuoren suvun matriarkka, joka ohjaili kaikkien muiden rakkauselämää ja pyrki peittelemään erilaisia skandaaleja ylläpitääkseen suvun kunniaa ja Niskavuoren tilan säilymistä. Loviisan tarina on minusta hieno tarina siitä, kuinka historiassa miehet olivat näennäisesti johdossa, mutta taustalla vahvat naiset uhrasivat omia elämiään tehden kivuliaita järkipäätöksiä pitääkseen langat käsissään, samalla kun miehet seurasivat viettejään ja hylkäsivät velvollisuuksiaan. Niskavuoren Loviisa on ennen kaikkea vahva nainen, joka ei jää toimettomaksi kriisitilanteissa. Tästä huolimatta Loviisa on reilu ja kykenevä anteeksiantoon. Loviisan hahmoa seurataan Niskavuoressa useita vuosikymmeniä, joten koko juonta kertomatta on hankala kiteyttää, mikä hänessä on niin hienoa. Kyseessä ei ole sellainen mustavalkoisesti hyvä/paha ihminen, vaan jotakin niin aitoa, että se on itsessään ihailtavaa. Toinen vahva Loviisa löytyy Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintyttärestä, Ronjan äiti. En edes muista tätä kirjaa niin tarkasti, mutta Loviisan hahmo vahvana ja empaattisena on jäänyt mieleen.

    Nämä esikuvat ovat itselleni niinkin merkityksellisiä, että lapsemme toinen ja kolmas etunimi on heiltä lainattu :)

    • Reply
      krista
      10.11.2019 at 16:44

      No just noin! Mutta totta muuten, jonkun kauan aikaa sitten eläneen ihmisen ”yllättävät näkemykset/yhteydet” ehkä hyväksyy just helpommin – toisaalta heistä on ehkä vähemmän tietoa (joissain tapauksissa) saatavilla, itselle vastaavasti se sit myös aiheuttaa sen ”no niin, sieltä voi löytyä mitä vaan” -fiiliksen :D Ihailuvamma :D

      Itselleni Edith Södergran on stereotypioissa kans aina luokittunut sellaiseksi ”vapisevaksi haavalehdeksi”, mistäköhän lie käsitys peräisin… Varmaan jostain ihan tyyliin äidinkielen kirjasta aikoinaan tarttunut ajatuksiin ja juurtunut sinne. Tällaisista ”uusista puolista” (mulle siis ihan uutta, että olisi ollut topakka ja vahva myös!) on kyllä kiinnostava aina oppia ja hoksata, miten sitä voi ollakin niin mielikuviensa vanki!

      Ja Niskavuoren henkilötkin mulle tuntemattomia! Tuo Loviisa kuulostaa tosi kiinnostavalta. Hieno nimikin, heti ihastelin nimeä ennen kuin edes luin sun viimeisen lauseen :)

  • Reply
    Tilia
    10.11.2019 at 11:26

    Pikaisella otoksella Ronja, Vihervaaran Anna, Elizabeth Bennet, Tove Jansson, Helene Schjerfbeck, Isa Asp, Elisabet II, Tarja Halonen, Kersti Kaljulaid ja oman suvun naiset.

    • Reply
      krista
      10.11.2019 at 16:44

      Hienoja nimiä, osa tuttuja ja osa tuntemattomia! Pitääpä ottaa google käyttöön parin kanssa!

    Leave a Reply