Paastohaasteita

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Ekopaasto/Suomen ev. lut. kirkko

On taas Ekopaaston aika.

Ensimmäistä Ekopaastoa vietettiin keväällä 2012 – ja se oli sattumoisin meidän perheelle ihan erityisen merkityksellistä aikaa. Meidän Ekopaastomme nimittäin huipentui synnytyssaliin kiirastorstaita edeltävänä yönä 5.4.2012. Ja kun muu maailma (tai no osa siitä) vietti pääsiäistä, me ihmettelimme paniikinsekaisin tuntein minivauvaamme Kätilöopiston rinnakkaistodellisuudessa.

Hupsis, iski flashback. Takaisin todellisuuteen.

Fuengirolan Feria-alueen markkinoilla

Mä tykkään kovasti tästä Ekopaaston ideasta. Varsinainen kristillisen paaston perinne on omasta elämästäni katsottuna hyvin kaukainen juttu, enkä mitään elimistönpuhdistus-detox-paastojakaan ihan heti lähtisi vetämään. Mutta sen sijaan Ekopaaston hiljentäminen ja hiljentyminen ovat tarpeen aina vaan, vuodesta toiseen. Tärkeisiin asioihin keskittyminen. Oman elämän tarkastelu ja mahdolliset pienet muutoksetkin. Parempaan.

Nyt on siis jo kuudes Ekopaasto-vuosi, ja tänäkin vuonna seuraan Ekopaaston Facebookin paastovinkkejä ja ajatuksia kulutustottumuksista ja arjen arvoista. Ekopaasto-kampanjan takana on Suomen evankelis-luterilainen kirkko sekä yhteistyökumppanit Suomen luonnosuojeluliitto ja Martat.

Tänä vuonna bongasin myös ihan uuden Ekopaasto-jutun: netistä löytyvän Paastopolun. Se on siis sellainen pieni ja hauska muutaman kysymyksen testi, joka tuloksena antaa räätälöidyn oman ekopaastovinkin. Omalta osaltani tulokset olivat kyllä niii-iiin osuvia!

Vai mitäs sanotte näistä seuraavista?

Ensin klikkasin itseni hiljentämisen polulle – eli omien kulutustottumuksien tarkasteluun.

Ja tulokseni… …rummunpärinää…

No, tulos oli: Suurennuslasi käteen ja vaatekaapille.

Auts. Tämän tiedän. Tiedän, tiedän. Ennen lapsia -elämän kulutushuuman tulokset ovat edelleen konkreettisesti näkyvissä vaatehuoneessamme, ja todellakin tiedän, että karsiminen kannattaisi. Ihan jo siksi, että sieltä vaatehuoneesta joskus jotain löytäisi. Vähitellen voisin ehkä myös myöntää itselleni, että kaikkiin menneen elämän xxs-kokoisiin nakinkuoriin en tule enää koskaan mahtumaan.

Ongelmani on kuitenkin se, mitä Konmari-vannoutuneet harvemmin sanovat ääneen: mihin ne vaatteet sitten laitetaan? Mähän siis erittäin mielelläni kirppistelen tai annan ne tavalla tai toisella käyttöön, vaikka sitten ensikotiin, vastaanottokeskuksiin tai matonkuteiksi. Ja tällaisiin tarkoituksiin olen vaatteita toki jo laittanutkin eteenpäin. Ilolla.

Mutta entäs juuri ne biletopit ja megakorkkarit? Tiedän, että monet kantavat kassikaupalla tavaraa UFF:in laatikoihin sun muihin, ja se on varmaan ihan hyvä. Mutta itselleni vaan, äh… No: tavaran dumppaaminen ns. liian helposti ”pois mun mielestä ja pois mun elämästä” -meiningillä tuntuu vaan mulle itselleni väärältä.

Tunnen jollain hassulla tavalla olevani vastuussa hankkimastani materiasta. Haluan, että se saa uuden elämän niin, että minä annan sen ”ole hyvä” – ”kiitos” -meiningillä käteen jollekin ihmiselle, jolla siitä on käyttöä, hyötyä ja iloa.

Tällä tavalla olen päässyt esimerkiksi kierrätysryhmässä eroon ylimääräisistä keittiötarvikkeista; parittomat astiat hyvin kelpasivat opiskelijoille ja kesämökeille! Mutta vaatteet ovat paljon vaikeampia.

Ideoitakin on – toteutusta vaille vaan, hehe. Esimerkiksi vanhoista (jo repeilevistä) lakanoista olen ajatellut, että voisin värjäillä niitä, leikellä matonkuteiksi ja kutoa niistä itse (oi kyllä, itse) räsymattoja vaikkapa meidän eteiseen tai ulkoportaille. Kangaspuutkin löytyisivät läheiseltä kylätalolta! Hmm oiskohan siellä vapaata toukokuussa…?

Suurennuslasi käteen ja vaatekaapille -paastovinkki ohjaa myös vaatteiden huoltoon ja hoitoon – tästä osasta mä väitän, että se on mulla ihan hyvin hallussa. Terveisin neuroottinen pyykinpesijä. Tosin tämä Espanjan-aika kyllä vähän ”vaatehuollollisesti” ärsyttää; heh se onkin tässä talvessa ehkä se ainoa huono puoli. Löytyipä siis se huono puoli tästäkin auvosta! Mutta siis en tiedä, johtuuko se ulkona kuivaamisesta vai täkäläisistä pesuaineista vai niiden yhteisvaikutuksesta, mutta täällä meidän vaatteet ovat ihan selvästi haalistuneet pesussa. Är-syt-tä-vää. Joten siinä mielessä ihana päästä ”vaateystävällisempien” (ja hajusteettomien!) pesuaineiden pariin taas Suomessa.

Ekopaastolupaukseni nro 1 olkoon tänä vuonna:
Suomeen palatessa ja vaatehuoneeseen pakattuja tavaroita poispurkaessa teen omista vaatteistani vaatepaketteja, joita yritän saada kirppiksillä myytyä. Vien tytöiltä pieneksi jääneet ulkoiluvaatteet (mm. blogin kautta saadut) Hope ry:lle, jonne olin jo syksyllä aiheesta yhteydessä mutta en ehtinyt viedä ennen Espanjan-matkaa. Ja sisävaatteitakin, jos ottavat – pitää tarkistaa. Lisäksi päätän vihdoinkin ottaa ensi kesälle Hietsun kirppikselle pöydän yhdeksi päiväksi ja aktivoitua kirppisryhmissä myymään (heh ostamisen sijaan).

Hiljentymisen Paastopolku puolestaan antoi minulle tuloksena: Anna aikaasi.

Aivan yhtä osuva tulos kuin ensimmäisellä polullakin.

Tietysti oman perheen kesken meillä vietetään aika paljon aikaa. Mutta erityisesti läsnäolossa on itselläni opeteltavaa. Ehkä sen ”ongelma” on ollut minulla tavallaan se, että kun on kokonaisia päiviä lasten kanssa, niihin helposti ujuttaa kaikenlaistakin muuta tekemistä mukaan. Tekee jotain omia juttuja ”siinä sivussa”, koko ajan. Ja helposti ottaa vaikkapa sen kännykän oman kätensä jatkeeksi silloinkin, kun varsinaista syytä sen selailulle ei edes ole – kun voisi vain olla lasten kanssa.

Aikaani haluan tietysti antaa Suomeen palatessa myös niille kaikille ystäville, joita emme ole nähneet puoleen vuoteen! Ihanaa päästä istumaan taas puutalon keittiönpöydän ympärille kuulumisia vaihtamaan!

Riittäisikö minulla aikaa myös muille; tuntemattomille? Tätä olen miettinyt aikaisemminkin, ja voi hyvinkin olla, että jo lähitulevaisuudessa riittää. Itseäni kiinnostaisi erityisesti vanhukset – olisi ihanaa, jos olisi vaikka ”varamummo” tai ”varaukki”, jota voisi säännöllisesti käydä lasten kanssa tervehtimässä jossain vanhainkodissa. Joskus googlailinkin, löytyisikö meidän lähistöltä joitain vanhainkoteja, joihin voisin olla yhteydessä. Mutta asia jäi kesken. Ehkäpä voisin miettiä myös jotain ystävätoimintaa – ystäväksi vanhuksille tai vaikkapa maahanmuuttajaäidille…? Sellainen olisi kaikkein mukavinta, jossa voisi olla yhdessä lasten kanssa.

Ekopaastolupaukseni nro 2:
Ystävät, tervetuloa kylään nyt kevään aikana – ihana taas nähdä teitä! Arjen loksahdettua uomiinsa Suomessa selvitän myös noita ystävätoimintamahdollisuuksia. Saa antaa vinkkejä, jos tiedätte jotain kivoja tahoja!

Oletko tehnyt testin – mitä sait tulokseksi?
…ja missä asiassa itse voisit skarpata lisää?

Olisi kiinnostava kuulla, onko teillä yhtä osuvat tulokset kuin mulla. Jotenkin hauskaa, että vain muutamalla kysymyksellä mun kohdalle sattui tulemaan niin totuudenmukaiset vastaukset – tai siis että mistä ihmeestä se testikone näki meidän vaatehuoneeseen…?

Testi siis täällä ja suora osoite www.ekopaasto.fi

Ekopaasto-kampanan järjestää Suomen evankelis-luterilainen kirkko, ja sen yhteistyökumppaneita ovat Suomen luonnonsuojeluliitto sekä Martat.

PS. Aiempia Ekopaasto-ajatuksiani:
Minustako ekopaastoaja?
Käänteinen tavaravirta
Viiden tonnin taakka
Läsnäolon sietämätön vaikeus
Mitä jos maailma ei enää pelastu?

11
Like

You Might Also Like

  • murina
    21.3.2017 at 16:12

    Mä sain vinkeiksi säästä sähköä ja mietiskele. Sähkösopimuksen vaihtamista oon ekommaksi suunnitellut jo pitkään, mutta en oo saanu aikaiseksi… ja KYLLÄ tarvisin enemmän aikaa jolloin vaan olisin hiljaisuudessa tekemättä mitään…
    – eli joo, ihan osuvat vinkit.

    • krista
      21.3.2017 at 17:11

      Mulla on kans ollut sähköasiat mielessä :) Ois tosi kiinnostava esimerkiksi nyt verrata meidän vuokralaisten ja meidän sähkönkulutusta, ja myös ilmalämpöpumpun tuomaa säästöä – tietty nää on nyt yhtä aikaa, joten suoria tuloksia ei ole. Ekosähkö meillä on, mutta silti ois varmasti parannettavaa esimerkiksi sähkölaitteiden/valojen sulkemisessa jne.

      OI KYLLÄ aikaa hiljaisuudessa tekemättä mitään. Kelpais :D

  • ElinaBee
    21.3.2017 at 16:22

    Hahahah… Sain paastovinksiksi ”Syvenny Raamattuun” :D:D What about no? Luin koko teoksen sinä kesänä kun oli tarkoitus mennä rippileirille ja traumat on vieläkin kaikesta siitä elukoiden uhraamisesta, insestistä, raiskauksista ja joukkomurhista :D Etsin jotain vähän mukavampaa kirjahyllystä!

    • krista
      21.3.2017 at 17:13

      Hahaha no sulla ei sit ihan niin osuva ollut :D Mä en ole muuten koskaan lukenut Raamattua silleen kokonaisuudesssaan. Tietysti silleen ripari/isos/uskonnontuntitasolla, mutta en tarkemmin. Tavallaan jopa yleissivistyssyistä vois kuvitella… Tai no, ehkä mäkin etsin jotain mukavampaa luettavaa :D

      • ElinaBeE
        21.3.2017 at 21:06

        Joo, jäi multa ripari käymättä kun Raamattu osoittautui vähän liian hurjaksi mun makuun :D

        Mutta otin asiakseni lukea jonkun kivan (ei kouluun liittyvän) kirjan vielä ennen pääsiäistä!

        • krista
          21.3.2017 at 21:37

          No niin, ekopaastolupaus hei sekin – hiljentymistä ja omaa aikaa! <3 Mulla on nyt Piiat menossa ja tykkään!

  • Lilah
    21.3.2017 at 16:35

    Mulla ei kans iskenyt: hanki uusi lempiruoka ja syvenny Raamattuun. Kumpikaan ei iske. Mä voisin ryhtyä ihan sille kunnon paastolle. Imetys on lopuillaan ja kiloja sais vielä lähteä.

    • krista
      21.3.2017 at 17:16

      Mä voisin mielelläni hankkia uuden lempiruoan :D (nälkä) Millaiset perusteet siinä oli, oliko vinkkinä kasvispainotteisempaa tms.?

      Mäkään en pistäisi pahaksi, vaikka kiloja tipahtaisi tuosta keskivartalonseudulta. Tai no kiloista en tiedä, kun täällä ei ole vaakaa – mutta vaatteet on mun mielestä kireämmät kuin vuosi sitten. Silloin olikin muuten kunnon paasto, se nestepaasto leukaleikkauksen jälkeen :D En suosittele :D Mulla silloin tippui väkisin paino, kun ei saanut moneen kuukauteen syödä muuta kuin nestettä. Mutta ei se ollut pysyvää, mä en usko tuolleen paastolla saavutettuihin pudotuksiin. Tai ainakin pitäis olla paaston jälkeen sit voimia ja tahtoa muuttaa pysyvästi ruokavaliota…. Tälleen sivujuonteena ekopaastolle :D

      • Lilah
        21.3.2017 at 21:24

        Joo kasvispainotteisuus oli pointti. Kyllä mullekin uudet ruuat kelpaisi mutta en ole valtavan innokas tyrkyttämään niitä neljälle muulle perheenjäsenelle. Viides sentään syö mitä suuhun työnnetään. Koko perheen ruokavalion muuttamisessa pitäis olla molempien vanhempien samoilla linjoilla. Ei me lihaa joka päivä syödä, mutta kasvisruokapäivä viikoittain tarkoittaa pinaattilettuja tai -keittoa. Lapset rakastaa noita ja ne onkin nakkien lisäksi suunnilleen ainoat einekset mitä meillä syödään.

        Liikuntakipinä on kuopuksen jälkeen viimein herännyt, mutta aika puuttuu. Jollain paastolla vois keventää alkuun ja siitä jatkaa liikunnalla ja fiksummalla ruokavaliolla. Taas kerran (neljännen kerran suomalla kokemuksella) että imetyksen lopettaminen ratkaisee monta juttua eikä vähiten sen ansiosta, että kaikki alkavat nukkua paremmin.

        • krista
          21.3.2017 at 21:35

          Meillä muuten vanhemman lapsen lemppariruoka on tällä hetkellä hyvin eksoottisesti ja blogiuskottavasti PAPUPÖPERÖ. Sellainen hyvin yksinkertainen… …vähän niin kuin jauhelihakastiketta meidän perheessä (mulle) vastaava. Oon ollut aikeissa ottaa kuvaa (ja laittaa blogiin yksinkertaista reseptiä), mutta ne ehditään aina syödä ennen kuin ehdin kuvaamaan :D Meilläkin muuten tykätään pinaattiletuista! Ihan hyvä eines :)

          Joo tuolleen se paasto varmaan paremmin toimiikin, osana jotain. Mua itseä tavallaan jopa vähän harmittaa, että en ”hyödyntänyt” sitä pakkopaaston aiheuttamaa painonpudotusta. Siitä ois voinut just kiinnittää syömisiin huomiota. Mut ei. Vaakaa ei tosiaan ole, mutta veikkaan, että painan saman verran kuin Seelan vauvavuonna. Vaatteiden istuvuudesta päätellen. Normaalipainossa toki, mutta ois kivempi, jos ois vähän silleen sutjakampi olo itsellä. Mutta siis pointtina, että onpa vähän ärsyttävää, että ne kilot hiipivät takaisin. Enää kun en voi syyttää raskauskiloja, kun lapsi täyttää kolme :D

  • Blue Peony
    21.3.2017 at 18:10

    Vaatteita ovat kirpparit väärällään ja vuosia vaatehuoneen perällä lojunutta biletoppia ei välttämättä saa kaupaksi. Recci kerää vanhoja vaatteita uusioraaka-aineeksi, samoin monet kaupat. Kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa.

    • krista
      21.3.2017 at 18:18

      Joo sitä oon miettinyt – ja esim. HM kerää kasseittain, mutta sit tosiaan se tuntuu vähän siltä ”dumppaamiselta”. Ehkä voisi yrittää muutamaa kirpparikierrosta (viimeksi se Hietsu oli aika hyvä – no okei siitä on kyllä kuusi vuotta :D ) ja sit jos ei millään, niin vois ajatella tuota Recciä. Tai hmm jos käyttäisi askartelutarkoitukseen lasten kanssa…? Aika paljon sais kyllä askarrella :D

  • Blue Peony
    21.3.2017 at 18:53

    Minun mielestäni tuo kierrätystavaraa-aineeksi kerääminen on tekstiileille hyvä elämän päätös. Silloin ainakin tietää, että jatkokäyttöä on luvassa. Muotikin muuttuu ja jo sen takia jotain joskus muodikasta tekokuitumekkoa tai toppia voi olla vaikea myydä, kun ei ole aitoa vintagea. Ja täydet kierrätyslaarit saavat kyllä miettimään omaa kuluttamista. Kirppiksillä asia ei konkretisoidu samalla tavalla, kun ei joudu miettimään tekstiilien elinkaarta samalla tavalla.

    • krista
      21.3.2017 at 20:31

      Hmm totta, hyvä pointti! Varsinkin jos kirppistavara päätyy jonnekin kirppispöytiin ikuisiksi ajoiksi notkumaan, niin silloinhan se on vaan ”jonkun toisen ongelmaksi” -vastuun siirtämistä. Siinä mielessä raaka-aineeksi kerääminen tuntuu jopa jotenkin… …lohdulliselta? Eli että tavaralla on jotenkin joku ”viimeinen tehtävä”. Tai jotain.

      Pitäispä nyt tosiaan selvittää enemmän tuota kierrätysmateriaalipuolta! Tai siis osasta mun vaatteista (liian pieneksi jääneestä) mä ajattelen edelleen, että ne ovat hyvin käyttökelpoista jollekin, jos vaan löytäisivät käyttäjänsä. Mutta sit on tosiaan sitä 90-luvun lopun biletoppia, jota tarvitsee ehkä korkeintaan naamiaisiin 2020-luvulla. Vois tosiaan harkita sellaista ”loppuelämää” etenkin niille vaatteille, joille on vaikeampaa löytää käyttäjää muuten…

  • Salvia
    21.3.2017 at 19:52

    Graah, mä luulin että tää on joku ekohomma vaan ja sitten saan kehoituksen lukea raamattua / avata kirkon oven?! Pliis selkeä varoitus että tää on kirkon juttu :D Kivasti taas hyvän asian (ekologisuus) varjolla saadaan tyrkytettyä niitä muita… :/

    • Salvia
      21.3.2017 at 19:53

      Enkä siis tarkoita, että tämä postaus tyrkytti mitään, vaan tuo sivusto yllätti kun en paasto-sanasta tajunnut, että nyt on uskonnollinen homma kyseessä, vaikka varmaan olisi pitänyt :D

    • krista
      21.3.2017 at 20:21

      Aaaaa mun moka, sori!!! Ekopaasto on siis tosiaan kirkon järjestämä juttu/teema, itse ajattelen sen jotenkin niin, että ”paastoa nykyihmisen makuun”. Mulle itselle tää oli nyt selvästi ns. liian tuttu juttu, kun en tajunnut kirkkoa mainita – jaarittelin tuolla kyllä kristillisestä perinteestä, mutta en tajunnut sanoa riittävän selkeästi. Mutta LISÄÄN, ihan nyt heti! Hyvä, kun sanoit ääneen! Mulle itselle ei tullut testivastauksiin mitään ”kirkollista”, joten siinäkään vaiheessa ei kellot soineet :) Mutta toi oli tosiaan ihan mun ajattelemattomuutta, sori, ei ollut tarkoitus johtaa harhaan! Nyt tarkennettu!

      • Salvia
        22.3.2017 at 17:00

        Kiitos, ei tämä onneksi niin vakavaa :)

  • Pilvistys
    21.3.2017 at 23:03

    https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ystavaksi/nain-paaset-mukaan

    Koulutan itse vapaaehtoiskouluttajana uusia ystäviä Punaisella Ristillä. Suosittelen lämpimästi osallistumaan kurssille! Uusia ystäviä kaivataan. Jo pari tuntia kuukaudessa voi antaa yksinäisen elämään jotain suurta ja merkittävää.

    • krista
      22.3.2017 at 10:12

      Hei kiitos! Just tällaista jotain oon ajatellut! Mutta sit on kaikkia mietityttäviä juttuja – lähinnä huolehtii siitä, että oma ajankäytöllinen tilanne on sit sellainen, että varmasti pystyy sitoutumaan… Mä voisin jossain vaiheessa heittää vaikkapa sulle meiliä ja kysellä vähän lisää :) Kun ensin Suomeen asettaudutaan, näkee, että miten se meidän uudenlainen arki (vol. 28138) alkaa taas asettumaan uomiinsa :)

  • Menni
    22.3.2017 at 00:40

    Mä vein jossain vaiheessa aina turhiksi jääneet tekstiilit UFFin laatikkoon. Sitten tajusin, että se on liian helppoa mulle ( ja nekin ymmärtääkseni sai ainakin jossain vaiheessa liikaakin kamaa?…) Rupesin vuokraamaan kerran vuodessa itsepalvelukirpparilta pöydän ja rekin. Kun myy turhan kamat tuolla konkretisoituu todella, että ”Älä hyvä ihminen osta uutta, mitä et todella tarvitse ja varsinkaan mitään laadutonta uutta!” Sen turhan kaman eteenpäin kauppaaminen on työlästä, koska harva haluaa mun käytettyjä kamoja — kaupasta saa uutta niin (lue: liian) halvalla! En mäkään halua. Hyvä/laadukas käytetty tavara sen sijaan menee kaupaksi. Ilmaiseksi en myöskään hirveästi halua tuputtaa kenellekään, koska on liian todennäköistä että ilmaiseksi saadulle kamalle ei olekaan vastaanottajalla tarvetta, ja olen vaan siirtänyt taakan eteenpäin. Pahimmassa tapauksessa annetut tavarat päätyy roskiin.

    Mielestäni siis jokaisen pitäisi jo ostaessa miettiä, miten saan tämän tavaran eteenpäin HYÖTYkäyttöön, kun en enää sitä tarvitse. Lisäksi pitäisi henkilökohtaisesti pitää huoli tästä seuraavaan käyttöön siirtämisestä. Massakeräyspisteet on liian helppoja, niille voi vaan ulkoistaa omantuntonsa puhtauden, mutta kulutusta ne ei hillitse.

    • krista
      22.3.2017 at 10:19

      Joo, mulla just samantyyppisiä ajatuksia – massakeräyspiste tuntuu liian helpolta. Vähän niin kuin että dumppaa tavarat pois omalta omatunnoltaan ja ihailee tyhjää tilaa ja pahimmassa tapauksessa ostaa sit lisää.

      Mä oon ymmärtänyt, että itsepalvelukirppiksillä ois just tuollainen ongelma, eli että tavara ei välttämättä mene. Hietsun kirppiksellä silloin vuosia sitten meni tosi hyvin – toki vaatteet huonoimmin sielläkin. Kääk ja pitäiskö kertoa… No siis, siellä mun pienikokoisimpia ysäri-bling-bling-vaatteita meni jollekin keski-iän ylittäneelle miehelle. Sellaiselle wanna-be-frederik -tyyppiselle. Yritin olla ajattelematta, että mihin tarkoitukseen. No, hän kertoi sitten itse – aikoi viedä Thaimaahan tyttöystävälleen. Oli vähän kiusallinen olo, kun se niitä vaatteita niin kovasti siinä hipelöi.

  • Aino
    22.3.2017 at 05:09

    Heh, tässä mun tulos:

    Avaa kirkon ovi ja löydä yhteisö, joka uskoo, toivoo ja rakastaa.

    Sinänsä huvittavaa, kun just kävin täällä Bogotan suomalaisten kanssa yllättäen hyvin luterilais-uskonnollisen keskustelun, joka sai mut miettimään paljon näitä asioita sen jälkeenkin. ”Apua, ei kai taas tätä” on kuitenkin se mun eka reaktioni. Mut ehkä tästä pitää ottaa mukaan se yhteisön haku, Kieltämättä se on hukassa. Nimim. Treffataanhan toukokuussa? P.s. Tuli kyllä mieleen se suomalais shamanistinen rumpupiirikin, josta tykkäsin tosi paljon kesällä -14

    • krista
      22.3.2017 at 10:25

      Vähintäänkin sit yhteisö osui kohdalleen :) Mutta hei tuossa on kyllä pointtinsa, tuossa kirkon yhteisöllisyydessäkin. Kirkon sisällä on tietty vaikka minkälaista porukkaa, mutta tällaisella ”suvaitsevalla nykykirkolla” on osunut mun silmään paljon hyvää yhteisöllisyyttä. Esim. siinä meidän alueella Arabian kauppakeskuksessa on tuollainen Olohuone – en ole koskaan käynyt, mutta seurailin, kun sitä rakennettiin: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/424220-kauppakeskukseen-aukeaa-olkkari Ja täällä Espanjassahan iso osa meidän tutuista on tavallaan seurakunnan yhteisöstä myös – Silvan montessorikerho on seurakunnan pitämä, samoin perhekerho täällä – ja niistähän niitä tuttuja on löytynyt :) Vaikka ei kovin kirkollisia ollakaan :D

      Ja JOO treffataan! Tuutte siis toukokuussa Suomeen? Tytöillä ois synttärit huhtikuun loppupuolella, ette niihin ehtisi mukaan…?

  • Riika A
    22.3.2017 at 10:19

    Mun kohdalla ei kyllä menneet ollenkaan nappiin. Hiljentymisestä sain tulokseksi ”syvenny raamattuun” (no enpä aatellut) ja hiljentämisestä ”aarrejahtiin kirppikselle”. Kirppikseltä olen lähes kaikki vaatteeni hankkinut jo vuosia, ennemminkin munkin pitäis kantaa tavaraa sinne päin.

    Olin kyllä järkyttynyt tuosta, että keskiverto suomalainen ostaa vuosittain 13 kiloa tekstiilejä ja heittää niitä 10 kiloa pois. Täh? Kuka ostaa vuodessa 13 kiloa tekstiilejä?

    • krista
      22.3.2017 at 10:30

      Hih mä huvikseni testasin, niin vaihtamalla yhden kysymyksen vastauksen mäkin oisin saanut tuon ”syvenny Raamattuun” enkä ”anna aikaasi” :)

      Huh huh ostaa 13 ja heittää 10 kiloa pois?!?!?! Ihan posketonta, huh huh. Mä en osta kyllä 13 kiloa, mutta HERRANJESTAS tuota poisheittämisen määrää. Ostaaks se keskivertoihminen taas seuraavana vuonnakin 13 kiloa…? Sithän on hyvä ostaa, kun heittänyt ensin pois :( Huh huh!

      • Blue Peony
        22.3.2017 at 10:44

        Tekstiilit painavat usein yllättävän paljon. Ihan normaalit aikuisten farkutkin painavat jo noin kilon, sanoi vaatekaupassa työskentelevä ystäväni, kun kauhistelin tuota kilomäärää. Joten ehkä sinunkin viimeksi esittelemistäsi ostoksista tuli huomaamatta parisen kiloa? Määrä kertyy äkkiä huomaamatta. Itse tilaan vaatteet lähinnä nettikaupoista ja kun katsoo pakettien painoja, huomaa, miten äkkiä painoa tulee, kun ostaa vaikka takin (melkein kymmenen vuotta vanha talvitakkini hajosi alkutekijöihinsä, joten tilasin uuden ja ihmettelin paketin painoa, kunnes tajusin, että niin, villa ei ole se kevyin materiaali). Huomia määriä joka tapauksessa, onneksi tekstiilien uusiokäyttöön on herätty.

        • krista
          22.3.2017 at 10:48

          Hmm joo farkut ja vaikkapa ulkoiluvarusteet varmaan nostavat kilomäärää! Ja jos/kun tuossa on, että ”tekstiilit”, niin kai siinä on lakanat/pyyhkeet ym.

          Joo mun ostokset oli varmaan pari kiloa, sen verran hepeniä, ettei varmaan sen enempää. Mutta enpä mä muuta tekstiiliä ole itselleni tainnut tänä vuonna ostaakaan :D Mutta joo, vastaavaa shoppailua jos tosiaan harrastais, niin ehkä se tulisi huomaamatta täyteen… Ja keskiarvothan on sellaisia, että niihin vaikuttaa tietty ne, jotka ostavat TODELLA paljon. Ja vastaavasti tietysti todella vähän ostavat.

          • Blue Peony
            22.3.2017 at 11:02

            Kyllä, lakanat ja pyyhkeet lasketaan myös. Meillä tuli niitä ostettua viime vuonna useampikin kilo, kun vein vanhat repeilleet Finlaysonin keräykseen ja ostin tilalle uudet. Joten omat hankinnat menivät varmasti tuon 13 kilon yli, kun lapsi tarvitsi takin ja farkkuja ym, sukkahousuista sun muusta nyt puhumattakaan. Tuntuu, että jos aikuinen nainen käyttää yhtään ohuempia sukkahousuja, ne hajoavat niin nopeasti käytössä, että kyllä niistäkin aikamoinen kasa kertyy vuodessa.

  • Tilia
    22.3.2017 at 21:59

    Jos ajattelee, minkä verran vaatetta menee 7 kg:n pyykkikoneeseen, niin ei tuo 13 kg nii isolta määrältä enää tunnukaan. Ja vielä jos matot, verhot yms. kodintekstiilit lasketaan mukaan.

  • KA
    27.3.2017 at 13:57

    Hienoa että ajattelet olevasi vastuussa tavaroista joita laitat eteenpäin – pakko myöntää että itse oon laittant paljon tavaraa ihan vaan kierrätykseen, kun se on jotenkin se helpoin vaihtoehto. Lohduttaudun sillä että meiltä lähtee tätä nykyä tosi vähän tavaraa eteenpäin, koska ei käytännössä osteta muuta kuin sitä mitä ihan oikeasti tarvitaan. Ja jos on lasten vaatteista yms. kyse niin silloin laitan yleensä kyselyn kaveriperheille jos joku tarttis.

    Ekopaastoon osallistun instan kautta postaamalla arjen ekovinkkejä joka päivä. Tai joka päivä on tavoite, ihan aina ei kerkeä :-).