Tunti itseni äärellä

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä psykologi Anu Tevanlinnan kanssa.

”Mitä kuuluu?”
”No mitäs tässä, ihan hyvää kai.”

Ja sitten se seuraava kysymys: entä mitä oikeasti kuuluu?

Aina sitä ei tiedä itsekään. Tai ainakaan siihen ei löydy helppoa tai lyhyttä vastausta.

Tämän viikon tiistaiaamuna kävin ihastelemassa Lapinlahden vanhan mielisairaalan ihanaa kukkeankeväistä ympäristöä. Ja ei, en ollut potilaana, haha. Eihän se enää siinä käytössä olekaan. Mutta asiakkaana olin.

Kävin nimittäin juttelemassa minulle aiemminkin tutun psykologi ja coach Anu Tevanlinnan kanssa tunnin verran sitä, että mitä kuuluu. Kyseessä oli tunnin mittainen ”Pysähdy kuulemaan itsesi” -valmennustapaaminen Anun työhuoneella.

Ja ai että, miten se yksikin tunti taas kirkasti mieltä ja omaa ajattelua!

Kun saavuin Lapinlahteen ja kävelin puistotietä kohti vanhaa sairaalarakennusta, oli vielä harmaa ja kylmä aamu. Sormet olivat kohmeessa ja harmitti, että tuli laitettua kevättakki. Ai miten niin koko päivä sääennusteessa aurinkoista; kotoa lähtiessä mitari näytti viittä ja ilma oli harmaa tasainen vaippa.

Ja kun sitten kello yksitoista astuin ulos Anun työhuoneelta, oli keväinen aurinko alkanut paistaa kuin taikaiskusta – ja aurinko on vieläpä paistanut ihan siitä lähtien nämä kolme päivää.

Ihan kuin säätila olisi suoraan kuullut mun ajatukset!

Ehkä muistattekin, mistä Anu on mulle (ja teillekin) entuudestaan tuttu?

Tuossa 1,5 vuotta sitten kävin siis Anun pitämän coaching-valmennuksen, siitä kirjoitin aiemmin täällä. Tuo kahden kuukauden coaching-jakso oli aivan mahtava. Sen aikana sai jotenkin kirkastettua itselleen, että mikä on se suunta, mihin oman elämän (ja samalla tietysti myös perheen elämän) kanssa haluaa mennä – ja ihan konkreettisia toimintatapoja siihen, miten tähän unelmaan voi päästä!

Erittäin moni (jopa yllättävän moni) tuon coachigin myötä tulleista jutuista ovat minulla edelleen käytössä, ja suunta on pysynyt samana. Mahtava havainto! Ja tämä osoittaa tietysti myös sen, että siinä taannoisessa coachigissa löytyi juuri minun elämääni sopivia päätöksiä ja toimintamalleja.

Mutta elämä ei tietysti ole pelkkä positiivinen putki. Että kun kerran ottaa oikean suunnan, sen jälkeen kaikki elämän osa-alueet ovat pelkkää onnea ja ilotulitusta. Vaikka sen suunnan säilyttääkin, niin kyllähän siinä matkalla on kaikenlaista heiluntaa ja horjuntaa – ja on ihan normaalia, että näin on.

Olisi varmasti aika epärealistista (jopa haitallista?) vaatia elämältä sataprosenttista onnellisuutta koko ajan.

Meillä sellaisia ”murroskohtia” (niin hyvässä kuin pahassa) ovat selvästi nämä maanvaihdokset. Ehkä olette blogin rivienväleistä huomanneetkin sellaisen pilkkivän alavireisyyden nyt ihan viime viikkoina? Mun oma henkilökohtainen sisäinen haasteeni on, että miten säilyttää se ihanaksi huolella ja ajatuksella rakennettu aurinkoinen hyvä arki (sisäisesti) myös silloin, jos taivaalta tulee räntää tai mitä vaan pikku-ukkoja. Miten siirtää elämä Espanjasta Suomeen niin, että yleisonnellisuus ei romahda alas?

Ja kun se oma mieliala vaikuttaa niin moneen juttuun, minulla ainakin. Kommunikointiin, pitkään (tai lyhyeen?) pinnaan, sitä kautta lasten yhteistyöhalukkuuteen (meillä kun alkaa komentaa, niin varmasti saa vastarintaa), omaan työtehokkuuteen, miten saa aikaiseksi ottaa parisuhdeaikaa, se taas vaikuttaa lisää mielialaan – ja ehkä jopa terveyteen? Nimimerkillä juuri äsken totesin, että mulla taitaa olla nyt toinen flunssa alkamaisillaan, kun  taas Espanjassa ei ollut koko talvena yhtään.

Mulle tämä oli nyt sitten tosi hyvä ajankohta vähän pysähtyä vähän miettimään.

Tai siis: pysähtyä kuulemaan itsesi, niin kuin tuon yksittäisen tunnin valmennustapaamisen otsikko kuuluu. Ja Anu taas kerran auttoi minua ajattelemaan.

Pieni pinkki lastenhanska oli joltain pudonnut, nostin sen näkyville.

Anu muuten kertoi jo tapaamista sopiessamme, että tosi tyypillinen tilanne lapsiperheessä on, että kaikki on hyvin, mutta silti jokin epämääräinen juttu kaihertaa. Jollain on toki isompiakin arjen ongelmia, mutta jollain voi olla kaikki kuin kiiltokuvasta: kaunis koti, ihanat lapset, rakas puoliso, mielekäs työ – ja silti tuntuu, että mikä tässä nyt mättää.

Ajattelen itse, että se ei välttämättä ole meidän ylihemmoteltujen ihmisten kroonista tyytymättömyyttä, vaan arjessa voi olla jokin pieni näkymättömäksi jäävä asia, joka ei suju ja joka salakavalasti kaihertaa ja kuormittaa – ja se voi aiheuttaa tyytymättömyyttä elämän muillekin osa-alueille. Ihmisethän hemmetti vie (sori! oli pakko laittaa tehostesana!) jopa eroaa ”ei tää nyt vaan jotenkin” -epämääräissyystä!

Mutta mitä jos se kaiherrus olisi löydettävissä ja sen jälkeen ratkaistavissa? Mitä jos se onkin vaan joku pieni juttu, jonka voi löytää ja päästä siihen käsiksi? Ja omalla toiminnalla (jopa aika yksinkertaisesti) vaikuttaa.

Ihmiset, pitäkää itsestänne huolta ja kaivakaa ajoissa ulos ne kaiherrukset!

Mä väitän, että ihan jokaiselle on välillä hyväksi käyttää vähän aikaa ja panostusta miettien, että mitä mulle oikesti juuri nyt kuuluu elämän eri osa-alueilla.

Tuossa mun tiistain Pysähdy kuulemaan itsesi -valmennustapaamisessa tehtiin siis minulle juuri tällainen syvällinen kartoitus elämän kaikilta osa-alueilta. Tapaaminen eteni minulle coachingista tutulla tavalla: coach ei anna valmiita neuvoja tai ohjeita, vaan hän kysyy hyviä kysymyksiä ja niillä saa asiakkaan ajatelemaan itse.

Ja ihan yllättäen ne vastaukset löytyvät taas sieltä itseltä, mun omista ajatuksista! Kun lähdin tunnin tapaamisesta, minulle oli kuin ihmeen kaupalla taas syntynyt kolme pientä konkreettista juttua, jotka haluan (ja voin) tehdä sen eteen, että mun elämän kartoituksen ”pienet pilkkivät kohdat” lähtevät nousuun.

Anu kysyi loppuun, millä todennäköisyydellä aiot toteuttaa nämä. Minä vastasin: AION toteuttaa nämä.

Sain siis käteeni (tai oikeastaan päähäni) tapaamisesta kolme pientä ja toteutettavaa juttua, joilla saan lisää onnellisuutta elämään. Ja jotka eivät ole perheeltä pois, päinvastoin tuovat iloa heillekin. Totta kai mä toteutan ne!

Heti kotiin päästyäni innolla selitin Joelillekin. Ja Joel vastasi, että JOO. Totta kai!

(Esimerkiksi yhtenä kohtana aiomme etsiä yhteisen ja molempia innostavan harrastuksen, jotta meillä olisi helpompi täällä Suomessakin ottaa itsellemme kahdenkeskeistä aikaa, muullekin kuin rautakaupassa käymiselle.)

Oma käyntini oli nyt vain tosiaan yksittäinen tunnin pysähtyminen, joka oli hyödyllinen minulle juuri sellaisenaan. Mutta siitä on halutessaan hyvä jatkaa myös pidempään coachingiin – ja sitä mä tietysti edelleen lämpimästi suosittelen!

Mähän silloin aiemmin jo omalta kohdaltani määrittelin, että oma coach on niin kuin elämän unelmien toteutumisen personal trainer, joka on ihan mahtavana tukena erityisesti silloin, kun miettii oman elämän suuntaa. Monilla (omassa ystäväpiirissä) tämä miettimiskohta on ollut just perhevapaiden jälkeen – niin kävi aikoinaan minullekin.

Ja hetkeäkään en ole katunut näitä tekemiäni päätöksiä! Palkkatyöstä irtisanoutumista (vaikka se unettomia öitä etukäteen aiheuttikin) ja niin edelleen.

Silloin aiemman coaching-postauksen yhteydessä Anu lupasi Puutalobabyn lukoijoille – 25 % alennuksen kaikista coaching-paketeista. Ja tiedän, että useampi teistä silloin coachingiin lähtikin. Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne – toimiko teilläkin tällaisena hyvänä elämänlaadun parantajana?

Anun valmennuksista ei tavallisesti alennuksia ole tarjolla, mutta nyt tämän postauksen yhteydessä Anu lupasi uusia tämän saman tarjouksen tällaisena ”lyhyenä täsmätarjouksena”:

Puutalobabyn lukijat saavat siis -25 % alennuksen kaikista Anu Tevanlinnan yksilövalmennuksista, kun valmennus varataan nyt toukokuun loppuun (eli 31.5.2019) mennessä.

Alennus koskee siis kaikkia Anun yksilövalmennuksia, sekä pitkiä coachingeja (jopa suuriin elämänmuutoksiin suunniteltuja!) tai näitä lyheympiä 1-2 kerran tapaamisia. Ja näiden lisäksi Anu tekee myös uracoachingia ja arvotyöskentelyä, ja edun voi käyttää myös niihin.

Kunhan siis varaa nyt eli 31.5.2019 mennessä.

Täällä hyvää lisätietoa siitä, mitä Anun yksilövalmennukset ovat ja millaisiin tilanteisiin ne erityisen hyvin sopivat.

Suosittelen vilpittömästi Anua coachina, hän on ammattilainen (psykologi ja serifioitu coach) ja lisäksi persoonana lämmin ja aidosti ihmisten hyvinvoinnista kiinnostunut.

Itselleni plussa oman coachin valinnassa oli myös samantyylinen elämäntilanne, eli Anu on itsekin äiti, joka on rakentanut työelämänsä ”itsensä näköiseksi” lapsen saamisen jälkeen. Ja hänellä on juuri samanikäinen lapsi kuin meidän toinen lapsi. Tämä ei tietenkään ole mikään välttämättömyys coachin valinnassa, mutta mulle itselleni tuntuu kivalta: kun kerron jostain, minulla on koko ajan vahva fiilis, että toinen osapuoli tietää, mitä mä tarkoitan. Jonkinlaista samastuttavuutta siinä vaan on!

Anu kirjoittaa muuten myös tosi hyvää ja ajatuksiaherättävää blogia näistä henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden aiheista, suosittelen lukemaan! Blogi päivittyy joka toinen torstai, eli aina parittomien viikkojen torstaiaamuisin klo 8 löytyy hyvää luettavaa esimerkiksi työmatkaliikenteeseen.

Ja Anulla on myös kiva, lämminhenkinen ja lempeä Instagram, täällä.

Anun työhuone sijaitsee näiden kuvien rentouttavissa maisemissa Helsingin Lapinlahdessa, mutta etävalmennus toimii ihan mahtavasti. Sen oman kahden kuukauden coachingini kävin Espanjasta käsin Skypellä!

Loppuun mun täytyy vielä muistuttaa, että itseensä panostaminen oikeasti kannattaa.

Tällaiset coachin palvelut eivät varmasti ole perinteisessä mielessä niitä, mihin tavallisen perheellisen kukkaronnyörejä käännetään. Mutta tosiaan jos personal trainer kropalle on nykyään jo tavallisen ihmisen juttu, niin kyllä mä itse ainakin soisin, että personal trainerin käyttö myös ajatuksille yleistyisi ihan kaikille suunnattuna palveluna.

Koska se kaikki lisää sitä kokonaishyvinvointia! Ja se ei ole pelkästään itsekästä oman edun tavoittelua, vaan se lisääntynyt elämäntyytyväisyys säteilee ihan suoraan myös koko perheen hyvinvointiin. Niin parisuhteeseen kuin lapsiinkin.

Ja etenkin jos joku on tilanteessa, jossa kaipaa elämäänsä jotain, mutta ei tiedä mitä. Esimerkiksi suuntaa perhevapaiden jälkeen. Ottakaa tästä tunteesta kiinni ja lähtekää aktiivisesti kartoittamaan, miten siihen pääsee!

Se tuo onnellisuutta!

 

Kaupallinen yhteistyö psykologi Anu Tevanlinnan kanssa.

8
Like
5

You Might Also Like

  • Annm
    16.5.2019 at 21:50

    Mielenkiintoista! En ole coachingista aiemmin kuullutkaan. Tai no jenkkityylisestä life coachingista kyllä, mutta siitä mulla on vähän erilainen mielikuva kuin miten kuvailit tätä :) Itse olen käynyt viiden vuoden psykoterapian, joka oli toisaalta tosi rankkaa mutta toisaalta ehkä paras henkinen ja rahallinen sijoitus omaan hyvinvointiini ikinä. Vaikea edes kuvailla mitä kaikkea se on minulle antanut ja millä tavoin auttanut. Mitä kaikkea itsessä voikaan liikahtaa ja muuttua kun jäsentää omaa elämää taitavan ammattilaisen kanssa…

    • krista
      16.5.2019 at 21:59

      Joo musta tuntuu, että tämä on vasta Suomessa yleistymässä, ja hyvä että on! Mä tosiaan ajattelen, että ois niin hienoa, jos tällaisen ”personal trainer”-palvelun hankkiminen ois yhtä yleistä kuin nykyään kropan kanssa. Että sehän ei ole enää harvojen etu vaan ihan tavallisen ihmisenkin ostama palvelu oman hyvivoinnin eteen! Mä itse taas olin ennen omaa coachingia kuullut coachingista lähinnä sellaisena työhön liittyvänä urajuttuna – tiedän joitain, jotka on sellaista uracoachausta käyneet ja kyllä sit tehneetkin uralla käänteitä. Mutta sillä taustalla mun ensireaktio silloin oli, että JESH, mäkin haluan! Ja nimenomaan koko elämän kokonaisuuteen, ei välttämättä pelkkään uraan (vaikka voisi sen suunnata työasioihinkin, jos haluaa).

      Mahtava kuulla, että sulla on noin hieno kokemus psykoterapiasta! Itseensä panostaminen tekee kyllä hyvää!

    • Anu Tevanlinna
      17.5.2019 at 19:54

      Meillä Suomessa ei tosiaan ole kovinkaan vahvaa coaching-kultuuria – vielä! Uskon, että coaching on täälläkin yleistymässä, sillä kysyntää ja tarvetta on :) Krista kuvasikin coachingia tosi hyvin. Psykoterapiaan verrattuna coaching on tavoitteellisempaa ja lyhytkestoisempaa, vaikka valmennuksessa saatetaan käyttää jopa samankaltaisia harjoituksia kuin terapiassa. Ihanaa, että löysit apua psykoterapiasta – omaan henkiseen hyvinvointiin todella kannattaa satsata!

  • Anna
    17.5.2019 at 07:33

    Tosi kiva yhteistyö. Kaikenlaisten mielensolmujen ja tulevaisuusmietteiden keskellä (olen juuri tosiaan palailemassa perhevapailta työelämään) tulee hirveä hinku heti rynnätä varaamaan itselleen tämä. Samoin oli viimeksi kun postasit aiheesta. Mutta nyt on vaan pakko ajatella lompakko edellä. Ehkä joskus vielä on varaa ajatella myös oma mielenterveys edellä. Ja nyt kun kirjoitan tämän se tuntuu ihan hurjan väärältä. Mutta tiedän että nyt on minulle väärä aika. Henkisesti tarvitsisin tätä, mutta juuri muuttuneet kuviot kuormittavat sen verran että en vaan pysty tähän ottamaan enää mitään lisää ja lisäksi lompakko huutaa nälkäänsä. Vaikka sieltä saisi revittyä tuon hinnan niin minusta tuntuu että kevät on taas tuonut kaikenlaisia ostotarpeita ja jopa joitain ihan mielihalujakin jotka ovat syöneet hurjasti rahaa niin nyt pitää rauhoittua taloudellisesti. Eli huokaisen syvään ja jätän tämän tarjouksen houkutukset käyttämättä, mutta blogiin aion tutustua tarkemmin. Josko sieltä löytyisikin jotain eväitä joita en ole osannut itse etsiä vaikka itsetutkiskelu onkin minulle lähes harrastukseen verrattavaa toimintaa. Ehkä sitten ensi talvena tai vuoden päästä voisin myös maksaa yrittäjälle täydenkin hinnan hänen työstään kun talous on toivottavasti vakiintunut taas johonkin uomiinsa.

    • krista
      17.5.2019 at 09:26

      Kiitos! Ja oi mulla tuli heti sellainen ”ai hitsi kunpa pääsisit tällaiseen” -fiilis tästä sun kommentista! <3 Koska siis JUST tuollaiseen mielensolmutulevaisuusmietintätilanteeseen tämä ois niin mahtava tuki. Mähän tein itse tosiaan sen oman irtisanoutumispäätöksen jo ennen coachingia, mutta ai että miten monesti oon ajatellut, miten paljon helpompaa se ois ollut, jos jo siinä vaiheessa ois ollut coach käytössä auttamassa ajatusten jäsentämisessä. Niin monta yöunta olisi varmasti säästänyt, kun yksin sitä mietti möykkyinä kaikkia "teenkö mä nyt kamalan virheen" -juttuja (en tehnyt!) ja sen kaiken miettiminen on aika kuormittavaakin. Sit tietysti Joel kuunteli, mutta tietysti tuolleen coach on tosi harjaantunut auttamaan ratkaisujen löytämisessä eikä uhkakuvien edestakaisin pyörittämisessä, mitä itse tulee tieysti helposti tehtyä, mulla ainakin :D
      -
      Mutta niinhän se menee tässä elämässä, että realiteetit (taloudelliset ja muutkin) asettaa ne reunaehdot - ja sit kannattaa ajatella just niin, että SIT JOSKUS, eikä luopua kokonaan ajatuksesta <3 Eli SIT JOSKUS! Mutta seuraa ihmeesssä Anun kirjoituksia ja sitäkin kautta on kiva "tutustua" häneen. Ja sit joskus! <3

    • Anu Tevanlinna
      17.5.2019 at 20:06

      Onpa tosi kiva kuulla, että coaching kiinnostaa! Ymmärrän hyvin, että elämän realiteetit ja taloudelliset rajoitteet vaikuttavat siihen, mikä on milloinkin mahdollista ja mihin oma energia riittää. Mutta tervetuloa coachingiin sitten, kun aika on sinulle juuri sopiva! Ja sitten kun aika on oikea ja itsestä tuntuu, että on virtaa ja intoa mennä eteenpäin, niin valmennuksessa saadaankin sitten ihan huimia tuloksia aikaan :)

      Sopivaa aikaa odotellessa käy ihmeessä lueskelemalla tuota blogiani, jos itsetutkiskelu ja itsensä kehittäminen kiinnostavat. Jaan paljon vinkkejä ja harjoituksia, joita voi itsenäisesti tehdä. Ja jos sinulla on jotain tiettyä aihetta, johon kaipaat vinkkiä, niin laita juttutoiveita reippaasti viestillä tai kommenttina blogiin; kirjoitan mielelläni toiveaiheista!