Ensimmäisiä päiviä uudessa asunnossa

Meidän uusi asunto (näiden viimeisen kahden kuukauden ajalle) on ihana.

Niin oli toki edellinen talokin. Tämä on siis eri tavalla ihana, sanotaan vaikkapa niin.

Tällaisena valkeni Los Pacosin aamu suoraan meidän sängystä kuvattuna.

Ensimmäisen 3,5 kuukauden talo oli suloinen ja viehättävä perinteinen espanjalainen pikkutalo. Oma piha! Ihan mielettömän hyvällä sijainnilla, lähellä ruokakauppa, jumppatunnit, juna-asema ja lemppariravintola. Viimeisen 2 kuukauden asunto on puolestaan kerrostalon kattohuoneisto mielettömällä näköalalla ja isolla kattoterassilla. Huoneita yksi vähemmän; toisaalta tilaa ehkä jopa enemmän. Kaikki vimpan päälle hienoa ja kiiltävää. Lyhyt matka lasten hoitopaikkaan.

Meidän sydän sykkii totta kai vähän enemmän tuollaiselle vanhalle ja viehättävälle; mutta toisaalta tulvien jälkeen on kyllä iso helpotus, kun sadetta tuskin sisällä ollessa huomaa. Yöt olen nukkunut ihan hurjan hyvin.

En tiedä, missä adrenaliiniryöpyissä ne muuttopäivät oikein elin. Ehkä huomasitte blogissakin hetken hiljaisuuden – mulla oli silloin päällä valtava tarmonpuuska järjestää mahdollisimman pian lopputalven koti valmiiksi. Aloitin laukkujen purkamisen saman tien ja silleen lal-lal-laa-ihan-iiiihaaaanaaaa -lauleskellen mietin ja järkkäilin kaiken hereilläoloajan vaatteiden säilyttämisiä, nukkumajärjestelyitä, leikki- ja työskentelytiloja ja niin edelleen.

Lauantaina säntäsimme Ikeaan kuten aina muuton jälkeen. ”Ehkä me tarvitaan vain pussilakanat” totesimme lähtiessämme.

No:

Jepjep. Lapset jaksoivat aivan häkellyttävän hyvin (lue: lahjottu hodareilla ja jätskeillä) monen tunnin ikeoimisen. Vanhemmatkin olivat aika reippaina.

Sunnuntaina ulkoiltiin ja vietiin tytöt tanssitunnille. Ja tyttöjen nukahdettua päiväunille: wuuuump. Siihen se kaikkien kuluneiden viime päivien väsymys sitten humahti päälle. Nukahdin ennen kuin sain pään päiväunityynyyn ja kun heräsin, en tiennyt, kuka olen ja missä.

No niin. Josko sitten vähän normalisoitaisiin tahtia.

Ja niin on tehty.

Ensimmäinen terassilta otettu maisemakuva onnistui näin hyvin. Photobombaaja teki järjettömän leopardinloikan, että pääsi kuvaan.

Arki on pyörähtänyt jo kahden päivän verran käyntiin tästä uudesta kodista päin (vaikka tytöillä onkin talviloma). Ja jatkuvasti huomaan ihastelevani ääneen, että onpa meillä kiva koti, täällä me varmasti viihdytään.

Näköala on tosiaan ihan mieletön, ja asunto muutenkin… …vähän hienompi kuin me itse. No, aika pian tähän onnistuimme lapsiperhemeininkimme leväyttämään päälle. Koriste-esineet nosteltiin pois ja lelulaatikot tilalle.

Ja sen jälkeen lelut tasaisesti (matotetuille; marmorilattia on hieno mutta kylmä) lattioille. Perus.

Kotiesittelyä tulossa myöhemmin! <3

28
Like
3

You Might Also Like

  • Pilvistys
    6.3.2018 at 19:08

    Ilman pienintäkään arvostelun häivää, vaan puhtaasta mielenkiinnosta kysyn, että mitä te teette palatessanne kaikille matoille, lakanoille ja huonekaluille? Onko siellä esimerkiksi joku paikka, johon ne voi lahjoittaa vai jätättekö kamppeet asuntoon seuraaville?

    • krista
      6.3.2018 at 19:17

      Viime vuonna jätettiin asuntoon – tai itse asiassa myytiin könttänä kirppishintaan (muistaakseni tyyliin 20 eurollla) asunnon välittäjälle, joka puolestaan jätti asuntoon seuraavan perheen iloksi 🙂 Ja annettiin ystäväperheille. Osa tietysti kulkee Suomeen meidän mukana, tai siis rekan muuttokuormassa. Lisäksi täällä(kin) on aktiiviset kierrätysryhmät Facebookissa ja sinne oltaisiin viime vuonna laitettu, jos ei oltaisi saatu näppärästi välittäjälle ja seuraavalle perheelle. Lisäksi paikallinen kierrätystapa on jättää tavaraa siististi kaupungin roskisten viereen – ei kestä kauankaan, kun joku tarvitseva ne sieltä noutaa. Itse ei olla siis näin tehty, mutta se on yleinen tapa ja samalla ikään kuin hyväntekeväisyyttä. Tekstiilejä tarvitaan myös esimerkiksi koiratarhoilla.

  • Fhbnuunrx
    6.3.2018 at 19:11

    Upea koti<3

    • krista
      6.3.2018 at 19:19

      Niin on! Tämä oli meille tuttu asunto, kun sukulaiset asuivat tässä viime vuonna viikon – silloin tähän ihastuttiin ja nyt saatiin varattua pidemmäksi aikaa. Vaikka heh tässä postauksessa tietty nyt ei vielä näkynyt kuin näköalaa ja sotkua – mutta upea koti tämä on silti! Laitan enemmän kuvia myöhemmin <3

  • S
    7.3.2018 at 07:03

    Onko teidän pidempiaikaiset Espanjatalvet tässä Silvan esikoulun myötä? Vai suunnitelmissa jäädä sinne?

    • krista
      7.3.2018 at 09:27

      Vuosi kerrallaan, eli katsotaan :) Täällähän on hyvä (tosin täynnä oleva) suomalainen koulu, joten se antaisi mahdollisuudet myöhempäänkin. Vaikka mulla on ollut kakkosasunnnonostokuumetta havaittavissa, oon yrittänyt sen haudata ja vuosi kerrallaan katsellaan, että mikä tuntuu perheelle parhaalta :)

  • Puumis
    7.3.2018 at 15:58

    Onko tuosta miten pitkä matka juna-asemalle? (”Meiltä” n. puoli kilsaa alamäkeen.) Yritän jotenkin paikantaa, että missä nyt asutte ;)

    • krista
      7.3.2018 at 16:06

      Meidän lähin asema on Los Boliches, onko teillä keskusta? Tästä on nyt n. 1,5 km ”alamäkeen” Los Bolichesin asemalle. Se aiempi talo oli kävellen vain pari minuuttia Los Bolichesin asemalta. Mutta tsekkaa kartalta Los Pacos, siellä! :)

      Ootko sä nyt täällä?

      • Puumis
        7.3.2018 at 16:23

        Joo keskusta (mä en edes tiennyt että siellä on useampia :D).

        En vielä, mutta kohta ;)

        • krista
          7.3.2018 at 16:26

          Joo Los Boliches on seuraava junapysäkki Malagaan päin! Tsekkasin kartalta, niin tästä on jotain 4 km Fugen keskustan asemalle ”yläviistoon” :)

          Hei jos sulla on luppoaikaa täällä ollessa, niin laitetaan viestiä!

          • Puumis
            7.3.2018 at 17:14

            Laitan nyt jo spostiin :)