5 x loppukesällä luettua

Read hour meni jo – sitä vietettiin sunnuntaina – ja tekisipä mieli kertoa, että se meni multa ohi, koska olin lukemassa. Ha. No, en ollut lukemassa vaan olin auton ratissa. Mutta lukemisharrastus mulla edelleen rullaa ja tuottaa paljon iloa. Tämän vuoden aikana olen tehnyt kirjakoosteita tänne blogiin ja samalla päätynyt laskemaan lukemisiani.

Tämän hetken vuoden 2019 lukusaldo on 29 kirjaa. Jee ihan jokaisesta!

Tässä loppukesällä luetut spontaanissa paremmuusjärjestyksessä, paras siis ensin.

1. Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

(suomennos: Kristiina Drews)

No vau. Onneksi otin alkukesästä lukuun Kamila Shamsien Poltetut varjot (täällä), vaikka sen kanssa epäröin. Onneksi se oli ihan älyttömän hyvä. Onneksi sen jälkeen varasin heti Shamsien toisenkin kirjan. Onneksi luin sen.

Koska siis vau. Vau, miten hyvä kirja.

Lyhyesti kuvattuna kirja kertoo kolmesta Lontoossa asuvasta, muslimitaustaisesta sisaruksesta – ja miltä tuntuu, kun sisaruskolmikosta yksi värvätään jihadistiksi Syyriaan. Voin sanoa, että tuntemukset kirjaa lukiessa vaihtelevat. Ja kirja pitää otteessaan ihan loppusivuille asti.

Minispoilerivaroitus niille, jotka eivät halua tietää mitään kirjasta – älä silloin lue näitä seuraavia paria lauseita: Usein mulle kirjan viimeinet sivut on hankalia, ne saattavat jotenkin lässäyttää koko monisataasivuisen homman. Usein mulle tulee sellainen blaa. Tässä tosiaan ihan loppuun asti tapahtui, ja kirja päättyi… …hienosti on huono sana. Sanon, että taitavasti kirjoitettu.

Olenkohan mä nyt todellakin muuttamassa mieltäni Shamsiesta? Aiemmin Jumala joka kivessä jäi multa kesken, Kartanpiirtäjästä en muista, luinko loppuun vain lainasinko vaan ja jätin lukematta. Täytyy varmaan antaa niille uusi mahdollisuus. Varaan kirjastosta Kartanpiirtäjän ja yritän katsoa, oonko mä nyt lukenut sen vai en.

2. Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

(suomennos: Heli Naski)

Etenkin näin perheelliselle todella vaikuttava kirja lapsitoiveesta (ja sen monista kariutumisista) ja menettämisestä. Varoituksen sana kuitenkin: tämä kirja ei välttämättä sovellu kipeässä vaiheessa olevalle lapsettomuudesta kärsivälle tai lapsensa menettäneelle. Menee nimittäin todella iholle ajoittain.

Kirja sijoittuu Nigeriaan, jossa päähenkilöparin lapsettomuuteen reagoi voimallisesti koko suku. Onnellisen ja kouluttautuneen pariskunnan romahtaminen suuren asian edessä on jotenkin todella värisyttävää – ja erityisen tästä kertomuksesta tekee jotenkin se, miten nigerialaiset vanhat tavat, perinteet ja uskomukset pääsevät jyräämään sellaisetkin ihmiset, jotka ovat tosiaan koulutettuja ja uskovat tasa-arvoon.

Tämän kirjan kanssa kannattaa välttää kirjablogien arvosteluita. Törmäsin nimittäin vahingossa lukiessani yhteen (en halua linkata tähän, kun ärsytti niin), joka spoilasi minulta useamman kriittisen kohdan kirjaa. Ärsyttävää. Yleensä kirjablogeissa osataan olla spoilaamatta.

Mutta erittäin hyvä kirja tämäkin.

3. Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä

(suomennos: Sari Karhulahti)

En kestä tätä kantta. ”Sponsored by Loreal”, Joel vitsaili.

Ihan säpsähdin, kun tajusin nyt lukeneeni (kai) Elif Shafakin kaikki käännetyt kirjat: Kunnia taisi olla ensimmäinen, ja siitä tykkäsin kovasti. Sitten viime kesänä Kirottu Istanbul (täällä), sen jälkeen Valkoinen elefantti ja Rakkauden aikakirja ja nyt Eevan kolme tytärtä.

Äh, miten harmittaa, että en ole aina tehnyt näitä kirjakoosteita, niin voisi linkata kaikkiin (ja muistaa itsekin kirjat paremmin).

Evan kolmessa tyttäressä puhutaan paljon jumalasta. Paljon. Päähenkilön lapsuudessa äiti on ollut syvästi uskovainen, isä taas ei – ja tällaisten ristiriitojen ja oman jumaluuskäsityksensä kanssa päähenkilö taiteilee (ja taistelee) läpi kirjan. Samalla kirja kertoo kolmen erilaisen muslimitaustaisen opiskelijan välisistä suhteista opiskeluvuosina Oxfordissa. Ja vähän siinä oli ripaus ehkä jotain Kuolleiden runoilijoiden seuraakin mukana.

Haha, mikä kuvaus.

Mutta Elif Shafak kirjoittaa hyvin. Jos hänen kirjojaan haluaa lähteä lukemaan, ottaisin saman järjestyksen kuin itselläni ihan vahingossa oli: Kunnia, Kirottu Istanbul, Valkoinen elefantti (ehkä kevein), Rakkauden aikakirja (se ehkä oudoin) ja lopuksi tämä nyky-Turkiin sijoittuva Lorealin hiuskatalogi Eevan kolme tytärtä

4. Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (eli Napoli-sarjan viimeinen osa)

(suomennos: Helinä Kangas)

Te jo tiedätte (mm. täällä), mitä mä tästä ajattelen.

Jossain sivun 180 tienoilla huusin ääneen, että mä en voi kestää, että mun pitää lukea tätä vielä tuonne sivulle 512 asti! En kestä! En kestä! EN KESTÄ!!!!

Mutta luin.

Jossain vaiheessa aloin vuorostaan kuvitella, että heeeei tämä koko kirjahan on parodiaa! Tämän kirjasarjan kirjoittaja on läpällä (ja sovinistisesti; mähän oon sitä mieltä, että Elena Ferrante on mies) alkanut kuvailla ”mahdotonta naistapaista kaikenspekulointia”. Niistä hemmetin kengistä se lähti eka osassa. Ja sitten tämä mies-Ferrante on yllätyksekseen tajunnut, että ihmisethän tykkää tästä! Sitten se on venyttänyt läppäänsä pidemmälle ja pidemmälle, eikä kukaan tajua, että se on parodiaa! PARODIAA, ihmiset, PARODIAA, ei kukaan (edes fiktiivinen kirjan päähenkilö) voi olla tuollainen! AAAAAAARGH!

Toivottavasti mun ei ikinä tän jälkeen tarvitse kuulla lukea päähenkilö-Elenasta yhtään mitään.

Haha. Ainakin herätti siis tunteita.

5. Jojo Moyes: Elä rohkeasti

(suomennos: Heli Naski)

No niin, tässähän on käymässä niin, että kohta olen lukenut kaikki käännetyt hömppä-Moyesitkin.

Tai no en oikeasti. Vielä puuttuu Pariisi-novellit (ei mun juttu) ja Kuinka painovoimaa uhmataan. Mutta sitten oon lukenut kaikki käännetyt Moyesit, ja mähän en periaatteessa edes tykkää tällaisista kirjoista!

Mutta onhan nämä nyt niin helppoja valintoja kirjaston hyllyltä. Ja hyvin kirjoitettuja.

Tämä Elä rohkeasti oli siis kolmas osa sarjasta ”Kerro minulle jotain hyvää” ja ”Jos olisit tässä”.

Ei mulla oikeastaan muuta sanottavaa siitä olekaan. Sellainen ihan tän linjan mukainen kolmas osa, ei mitään yllättävää. Helposti luettavaa, kevyttä viihdettä.

Ja aina täyty sanoa, että Moyesin kirjoista Ne, jotka ymmärtävät kauneutta oli oikeasti hyvä, verrattuna näihin muihin ”viihdehyviin”.

******

Huiiiiih, mikä megapitkä kirjapostaus taas! Oliko tuttuja kirjoja joukossa? Samaa vai eri mieltä?

 

PS. Laittamalla hakukentään hakusanaksi ”kirjat” pääsee aiempiin kirjakoosteisiin.

10
Like
2

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply
    Suis
    10.9.2019 at 16:48

    Minä tykkäsin Ferranteista, mutta mietin moneen kertaan, että johtuiko se juuri siitä, että kuuntelin ne. Sillä moneen kertaan tuli olo, että olisinkohan jaksanut tätä lukea.. Lisäksi tykkäämiseen vaikutti varmasti se, että kuuntelin niitä vain lenkeillä eli en edes päivittäin joten yksi kirja kesti aika kauan ja samaan aikaan lukien oli kesken useampia kirjoja.

    • Reply
      krista
      10.9.2019 at 17:45

      Mäkin itse asiassa aloitin sitä ensin äänikirjana, Bookbeatista Espanjassa. Sit jotenkin ajattelin, että hei tätä kehutaaan niin paljon, että ”säästelen” tämän kuitenkin itselleni kirjana. Ei ois pitänyt :D

      Ja siis mustahan on tuntunut, että mä olen AINOA IHMINEN MAAILMASSA, joka ei ole jotenkin syttynyt tälle. Sitä on hehkutettu niin va-lta-vas-ti. Yritin googlata ”en tykkää Elena Ferrantesta” enkä saanut yhtään hakutulosta :D Pelkkää kehua. Mä oon jo joutunut ITSEREFLEKTOIMAAN (joo, ottaen Elenasta mallia), että onko mussa jotain vikaa, kun mulle se jahkaus on vaan tuskaista eikä yhtään ”ah miten aitoa”. Mutta blogikommenteissa on nyt sentään löytynyt pari muutakin, johon ei ole se iskenyt :)

      Mutta kyllä silti piti kaikki osat lukea :D Että ei nyt sentään niin kuraa, että jättäisi lukematta. Siinä se tuskainen ristiriita ehkä olikin; kuitenkin halusi lukea, mutta sitten samanaikaisesti en kestänyt niitä henkilöitä yhtään :D

  • Reply
    Torey
    11.9.2019 at 09:07

    Jee! Hyvä sinä! Mulla on menossa…neljäskymmenesjotain kai? Selkeästi aikaisempia vuosia hitaammalla tahdilla oon tainnu nyt edetä, mutta hällä väliä. Pääasia, että lukuinto on yhä tallella!

    Mulla on tällä hetkellä pari kirjaston kirjaa vielä luettavana ja sitten aion palata sen ihanan Pieni elämä-kirjan pariin, joka nykyään löytyy jo omasta hyllystäkin. Se on vaan parasta mitä oon lukenut. <3

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/09/11/negatiiviset-ihmiset/

  • Leave a Reply