Hitsi, kun en tajunnut ottaa kuvaa. Olisi voinut tehdä sellaisen etsintäkuulutuksen…
Joltain pieneltä hoivaajalta oli tänään aamupäivällä tipahtanut bambipaitainen vauvanukke Pasilan asemalle.
”Onko tämä teidän?”, tuli joku nainen meiltä ystävällisesti kysymään.
Voih, ei ole – jonkun muun rakas nukke on jäänyt tänne kovaan maailmaan ihan ypöyksin!
Jätimme nuken ensin istumaan penkille, mutta ajatus yksinäisestä nukesta ei jättänyt tirppaa rauhaan.
”Saanko minä mennä juttelemaan sille?”, Silva kysyi.
”Voi totta kai, kulta!”
”Minä voin puhaltaa, jos siihen sattuu”
Silva meni halaaman nukkea ja sanoi vakavasti:
”Ei mitään hätää, kultapieni. Kohta sinun äiti tulee sinua hakemaan.”
*******
Emme voineet jättää vauvanukkea yksin – veimme sen viereiseen kahvilaan. Kuulemma vartijat vievät ne löytötavaroihin. Tai jonnekin.
Vilkutimme nukelle, joka jäi kahvilan kulmalle istumaan.
Vieläkin vähän sydäntä särkee (hormonit?) se yksinäinen nukke. Jos se on joltain teistä tipahtanut, niin Pasilan aseman löytytavaroissa se omistajaansa odottaa!
Ei mitään hätää, kultapieni.
Voisikohan sen adoptoida…?
paulahelena
21.8.2014 at 16:24aawww maailman ihanin Silva <3
Vierailija (Ei varmistettu)
21.8.2014 at 17:23Voih, meiltä tippui tänään kirahvi kyydistä! Kyllä harmitti, mutta ei muuta kuin samaa reittiä takaisin mistä tulimme ja sieltähän se matkan varrelta onneksi löytyi!
Toivottavasti nukke löytää äitinsä luokse :)
vierailija (Ei varmistettu)
21.8.2014 at 18:13Silva on kyllä ihanan empaattinen lapsi!<3
Ja tunneälyinen. Rakastava ja lapsilähtöinen kasvatustyylinne on varmasti tukenut tätä kehitystä.:)
Voin kuvitella, että Silva tulee koulussakin olemaan se joka pitää huolen kavereistaan.
Ihana!
FannyJulia (Ei varmistettu)
21.8.2014 at 18:22Siis teidän tyttö <3 Miten liikkis!
Nannannaa
21.8.2014 at 19:56Voih. Meille kävi kans kerran vähän samalla tavalla, tultiin kysymään nallesta, että onko meidän. No ei ollut, snif. Se kaveri jäi istumaan kahvilan terassin reunalle surullisen näköisenä.
Illalla poika nieleskeli sängyssä, ja kun ihmettelin harmituksen syytä, niin toinen nyyhki, että se nalle jäi ihan yssin ja tutaan ei laita sitä nuttumaan, byääää! Siinä sitten sepittelin, että varmasti sen on oikea omistaja löytänyt. Onneksi ei ollut siinä enää seuraavalla kerralla, kun käppäiltiin ohi. :D
Ella F.
21.8.2014 at 22:18Huh, jos en paremmin tietäis, niin kävisin katsomassa, kun tuosta bambipaidastakin mainitsit, meidän mollamaijoilla kun on sellainen. Mutta tuolla näyttää olevan tylleröisen nuket JA se bambipaituilainen, mekko, mikälie.
Nuo pienet ovat ihanan empaattisia. Oma kultasenihan oli eilen päiväkodissa kovasti koittanut lohduttaa jotakuta itkevää lasta sanoin: ”ei hätää, sinun äiti tulee hakemaan sinut varmasti ihan ensi vuonna”. Oli kuulemma ollut tädeillä taas naurussa pitelemistä.
Vähän siihen vissiin menee vielä aikaa, että tuo temporaalinen käsitys kehittyy…
Minna-Maria
22.8.2014 at 09:13Täällä minä taas vollotan. Ihan vain siksi kuinka IHANA teidän Silva osaa olla <3 Miten joku noin pieni voikin olla noin tunteellinen ja aidosti huolehtiva <3 Snif.. <3
Tuleva mamma (Ei varmistettu)
22.8.2014 at 20:02Itseasiassa nukke taisi aamulla ainakin olla Pasilan aseman Fazerin kahvilan tiskillä istumassa ja odottamassa omistajaansa… Odotin tänä aamuna junaa juuri siinä Fazerin luona ja kuinka ollakaan tämän raskaana olevan naikkosen hormohuuruiset silmät jäivät tapittamaan tiskillä yksin istuvaa nukkevauvaa, voih, toivottavasti pieni omistaja löytyy <3
Kristaliina
22.8.2014 at 20:11Eikä, nyt tuli melkein pala kurkkuun – niisk ja jossain varmaan sitä nukkea kovasti kaivataan eikä ehkä tajuta lähteä Pasilaan etsimään. Tai jos on vaikka ollut matka jonnekin pitkänmatkanjunaan ja omistaja on nyt jossain Rovaniemellä. Niisk! Siinä yksinäisessä nukessa oli vaan jotain niin… …herkkää. Hormonit :D
Toivottavasti pitävät Fazerilla siitä hyvää huolta! Pitäisköhän laittaa niille meiliä :)