Mitkä leikkivälineet kotipihalle?

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Wickeyn kanssa.

Kun aikoinaan muutimme tänne puutaloon, pihalla ei ollut valmiina mitään leikkivälineitä. Taloyhtiön leikkipaikkaa ei ole käytössä, ja kaupungin leikkipuistoihin sekä Arabianrannan ihanille yhteispihoille on ”lähtemisen mittainen matka”. Päiväkodin pihaa voi onneksi käyttää, mutta vain iltaisin ja viikonloppuisin.

Kaivattiin siis kovasti jotain omalla pihalla viihtymistä ruokkivaa leikkivälinettä! Mikäs olisikaan paras hankinta…?

Eri ikäisten lasten kanssa tietysti vähän erilaiset välineet ovat in ja pop; innostavimmat leikkijutut siis vaihtelevat lasten kasvaessa.

Näin se on mennyt meillä.

Taaperoaikana keskeisin oman pihan leikkiväline tuntui itsestään selvältä: hiekkalaatikko! Lapsiperheen pihan vakiovaruste! Hiekkalaatikko siis hankittiin ensimmäisen lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Hiekkalaatikko oli pieni ja kannellinen, ja se oli meillä pihalla peräti kuuden vuoden ajan – tosin viimeisenä kesinä se kyllä nökötti siinä aika yksinään. Sitten samalle paikalle laitettiin istutuslaatikko. Nykyisin hiekkalaatikon paikalla kasvaa siis perunaa, heh.

Mutta aika monta vuotta siinä kuitenkin lapset hiekkaa lapioissaan kuopsuttivat!

Täältä muuten löytyy kaikki Wickeyn hiekkalaatikot. Ja tuolta Wickeyltä on peräisin siis myös tämän postauksen kuvissa näkyvä, juuri mökille rakennettu keinu-kiipeilytelinesysteemi (sitä myöhemmin tässä postauksessa).

Viime viikonloppuna mökille korkattiin käyttöön uusi keinu-kiipeilyteline -setti!

Hiekkalaatikon lisäksi toinen kotipihojen klassikko on tietysti leikkimökki. Pyörittelimme silloin aikoinaan pitkään sekä ajatusta että mittanauhaa, mutta meidän pienelle pihalle leikkimökin mahduttaminen tuntui hankalalta. Niinpä pihalle tuli mökin sijaan pienempi leikkikatos.

Sille tulee ikää nyt tänä kesänä neljä vuotta, ja vielä se saa tuolla pihan perällä seistä. Varsinaista keittiö/kioskileikkiä siinä on leikitty nykyisin vähemmän, mutta se toimii hyvin myös esimerkiksi keppareiden tallina.

Ja sitten meillä se pitkäikäisin ja eniten käytetty oman pihan leikkiväline: perinteinen keinu!

Vähän hiekkalaatikon jälkeen meidän takapihalle hankittiin siis keinut: ihan yksinkertainen kahden keinun keinusetti. Ensin toisena keinuna oli vauvakeinu, myöhemmin kaksi tavallista keinua. Ja mikä menestys!

Niissä keinuissa todellakin on keinuttu. Taaperot olisivat viihtyneet keinussa loputtomasti, mutta edelleenkin sinä on joku keinumassa oikeastaan päivittäin, tai vähintäänkin viikoittain. Ja ympäri vuoden. Keinujen sijainti kotipihalla on meillä ihan portinpielessä: ehkä juuri siksi siitä on tullut myös sellainen luonteva odottelupaikka. Kun ollaan jonnekin lähdössä ja aikuiset säätävät sataa-ja-yhtä-lähtöasiaa, lapset jäävät tosi usein keinuihin hengailemaan odottelemaan aikuisten loputtoman sähellyksen loppumista.

Ja jos lapsilla on ulkona sellainen ”mitäs sitten seuraavaksi tekisi” -hetki, niin keinut vaan toimii aina. Jos ei muuta, niin niissä voi vaikka keinua ja suunnitella sitä, että ”mitäs sitten seuraavaksi tekisi”.

Eli meidän pihalla näin yhdeksän vuoden kokonaiskokemuksella kärkeen sekä käyttöiän että -ilon kategorioissa nousevat kyllä keinut. Mitenkäs teillä muilla, keinutaanko?

Kaikki Wickeyn keinut löytyvät täältä.

Ja sitten on vielä tämä kesämökkipuoli!

Lapset viihtyvät onneksi tällä hetkellä ihanasti mökkimeiningeissä, ja mitään ”täällä ei ole mitään tekemistäääääääh” -tuskatilanteita ei ole (vielä) päässyt syntymään. Mutta jo tuossa viime kesänä aloimme miettiä vähän ennakointia.

Vaikka on totta kai ihan mahtavaa, että lapset keksivät itse ”oravapolkuja” ja rakentelevat metsän aarteista kaikenlaista, kyllä tuonne käpyjen ja oksien lisäksi jotain pientä lisäaktiviteettia pian kaivataan. Etenkin kun nykyisin siellä niin paljon ollaan.

Koska muotoillaan se vaikka näin: kun lapset viihtyvät mökillä, myös aikuiset viihtyvät mökillä.

Ja vastaavasti jos lapset eivät viihdy mökillä, se voi pilata helposti koko porukan fiiliksen. Haluamme, että meillä säilyy sellainen ”jee, mökille!” -asenne koko porukalla, ainakin mahdollisimman pitkään.

Siihen voi toivottavasti vaikuttaa vähän katsomalla, että lapsille riittää virikkeitä ja sellaista touhuamaan houkuttavaa aktiviteettia.

Alkuun me katselimme mökille ihan vaan tavallisia peruskeinuja.

Mutta oho! Sitten hoksasimme tällaisen keinun ja kiipeilytelineen yhdistelmän – jesh, tämähän on meille ihan nappiin!

Halusimme siis mökkiympäristöön sopivan leikkivälineen: mieluummin puuta kuin muovia. Huoltovapaa, kiitos, ja sellainen, että se voi seistä siinä ympäri vuoden ja kymmenen vuotta. Ei kuitenkaan rakenteeltaan mitään kovin massiivista. Ja tärkeimpänä: jotain sellaista, minkä käyttöikä on mahdollisimman pitkä.

Ja siis tuollaisissa kiipeilyhommissa ainakin itse hengailin vielä teininäkin! Sinne voi kiipeillä vaikka maisemia katsomaan tai kaverin kanssa juttelemaan.

Tuohon runkooon voi myös hyvin vaihtaa vauvakeinun vauvalle, tai sitten noita keinuja voi korvata köysitikkailla, kiipeilyköysillä tai voimistelurenkailla. Keinusetin esittelyteksti vinkkaa, että halutessaan tuohon voi kiinnittää vaikka nyrkkeilysäkin ja tehdä siitä treenipaikan. Joel miettii myös leuanvetotankoa. Eli tuota perusrunkoa voi sitten käyttää tosi moneen tarkoitukseen – ja pitkään.

Lisäksi kun laitoin rakennusvaiheessa pientä videota Insta Storyyn, eräs Insta-seuraaja vinkkasi, että tuo kolmiomainen kiipeilyalue ihan huutaa lakanamajaa!

No todellakin, VAU! Niin huutaakin! Eli lakanat vaan roikkumaan, viltti alle ja vaikka kirjan kanssa salamajaan käpertymään.

Tämä setti on siis Wickey Smart Cliff -keinu, jonka perussettiin kuuluu kaksi keinua, kiipeilyverkko sekä kiipeilyseinä.

”Lisäosina” otimme vielä kiipelyseinään värikkäät kiipeilyotteet sekä tietysti maahan ankkurointiin tarvittavan ankkurisetin.

Sijaintia mökkitontilla tietysti myös pähkäilimme.

Ei keskelle maisemaa, mutta kuitenkin sellaiseen paikkaan, josta voi syrjäsilmällä nähdä, missä lapset liikkuvat. Sivuun mutta näkyviin siis, heh. Lisäksi tällaisessa luonnollisen metsäisessä, vaihtelevassa ja osin hyvinkin kallioisessa maastossa tasaiset kohdat ovat aika vähissä.

Lopulta potentiaalisia sijainteja löytyi kaksi, ja niistä valitsimme tämän rantaan vievän pikkupolun reunustan.

Toisessa paikassa olisi nimittäin joutunut tasoittamaan aika paljon maata ja tuomaan siihen pohjaksi esimerkiksi kariketta – lisäksi kaksi täydellisensöpöä pientä ”joulukuusta” olisi joutunut kaatamis- tai vähintäänkin vahingoittumisuhan alle.

Kun taas tässä kohdassa ei tarvinnut rikkoa maata sen enempää kuin mitä maahan ankkurointi vaatii. Tästä on myös näppituntumalla tarttunut meidän mukaan vähemmän punkkeja kuin siitä toisesta kohdasta, josta kauriit kulkevat rantaan juomaan.

Tässä se siis on, ainakin nyt tämän kesän! Ja jos myöhemmin halutaan siirtää toiseen paikkaan, sekin on tietysti mahdollista. Yksi apukantaja vaan tarvitaan lisämuskeleiksi.

Tämän koko systeemin kasaaminen olisi varmasti ollut helpompaa ja ehdottomasti myös nopeampaa, jos maasto olisi ollut tasainen ja jos kasaajia olisi ollut kaksi. Joel siis teki tämän nyt aika itsekseen, kun minä (heh) makasin alkuraskausväsymyksessä peiton alla.

Kasaamisen meni yhdestä päivästä ensin pari tuntia – ja sitten alkoi sataa niin, että jätimme homman kesken. Niin ja akku loppui porasta ja laturi unohtui kotiin, ja niin edelleen. Perus.

Ja sitten viime lauantaina Joel puuhasteli tämän kanssa oikeastaan koko päivän.

Tällaisten kasaaminen ei siis ole ihan sellaista ”niks naks valmis”-kamaa, vaan jonkin verran nikkarointihenkeäkin tarvitaan. Mutta sanoisin, että aika hienosti homma sitten loppujen lopuksi meni!

Ja lauantain ilta-auringossa päästiin sitten jo ensimmäistä kertaa keinumaan ja kiipeilemään!

Lapset ovat aina niin valtavan puolueettomia (heh), joten heidän mielestään tämä oli ”maailman paras ikinä”. Lisäksi ”tää keinu on parempi kuin kotona ja kiippa on hienompi kuin päiväkodin pihalla”.

Ja siis se päiväkodin pihan kiipeilyteline on tietysti sellainen tosi iso ja hieno, joten ehkä pientä kotiinpäin vetämistä näissä lasten mielipiteissä oli havaittavissa. Mutta selvästikin olivat supertyytyväisiä! Ja se on tärkeintä!

Supertyytyväisiä olemme myös me vanhemmat: yksi juttu lisää lasten mökillä viihtymiseen.

Ja sen myötä tosiaan koko perheen mökillä viihtymiseen.

Kaikkien Wickeyn leikkituotteiden idea on ruokkia lasten mielikuvitusta ja aktiivisen leikkimisen iloa. Oi kyllä kiitos, tämä on ihan ehdottomasti meidän juttu! Ja Wickeyllä on siis juuri niitä kaikkia huikeita isojakin leikkisysteemejä, huikeimpina voi ihastella vaikka tällaista mieletöntä merirosvojen laivamajaa  tai tätä linnoitusta torneineen ja riippusiltoineen. OMG, miten hienoja!

Ja sitten tosiaan näitä enemmän ”jokapihan juttuja”: Wickeyn hiekkalaatikko– ja keinuvalikoima.

Tuotteet toimitetaan kotiinkuljetuksilla (Ahvenmaata lukuunottamatta) kaikkialle Suomeen. Yli 50 euron tilauksista toimitus on vieläpä ilmainen. Tilaus- ja toimitustiedot täällä.

Esimerkiksi meidän tapauksessa oli kyllä tosi huippua, kun tämän toimitus saatiin suoraan mökkitontille eikä tarvinnut itse pähkäillä roudaamista kotoa mökkimaastoon.

Pian päästään taas mökille keinumaan!

7
Like
2

You Might Also Like

  • Anna
    27.5.2021 at 17:05

    Minulla tuli heti mieleen kiipeilypuolesta, että olisikohan mahdollista kasata kiipeilyseinä tiiviimpänä ja niin, että kun laudat eivät tule ihan ylös asti niin kasaisi seinän yläosaan tason, missä olisi ihana istuskella vaikka lukemassa. Kun olen aina tällainen, että kaikkeen pitää aina miettiä vielä kehitysehdotuksia :D
    .
    Keinu on ehdottomasti kestosuosikki, Trampoliini on kanssa hyvä, mutta sen kanssa on aina eri tavalla säävarais, kun kengät jalassa ei saa hyppiä.
    Erilaiset kiipeilypaikat myös. Meillä on vaan köysitikkaat puussa, mutta takapihan isot kivet ovat myös ahkerassa kiipeilykäytössä. Jos minun olisi pakko valita kotipihalle omille lapsille vain yksi juttu, se olisi joku väline, missä voi kiipeillä. Mieluiten olisi vähän eri tasoisia kiipeilymahdollisuuksia eri ikäisille lapsille. Kiipeily on kuitenkin kestosuosikki keinun rinnalla ja minä koen kiipeilytelineen enemmän leikkiä ja mielikuvitusta ruokkivaksi kuin keinun (vaikka itse olenkin keinussa leikkinyt mielikuvitusleikkejä. Esim. ufomatkoja tai koskenlaskua. Joskus jopa kilpaveneilyä tms.).

    • krista
      27.5.2021 at 18:59

      No todellakin voisi! Tossa me tykättiinkin siitä, että runko on kaikessa yksinkertaisuudessaan lähes loputtomasti tuunattava: se on hyvin maassa kiinni ja kestää 100 kg! Turvallisuus vaan kaikissa rakennussysteemeissä (Joel on onneksi hyvä sellaisessa nikkaroinnissa), niin periaatteessa voi muokata miten vaan. Jos sellaisen istumatasanteen tekisi, niin jykevä lattiarakenne vaan siihen ja laudat päälle!

      Joo keinu on tavallaain aika staattinen edes-takaisin – silti se vaan näyttää pitävän pintansa isompienkin lasten kanssa – ja senkin takia tää kiippamahdollisuus toi tähän hyvää lisäaktivointia! Meillä kans kiipeillään paljon kivillä ja kallioilla <3 Ja pakko myöntää, että olen visionut myös jonkinlaista köysirataa... :D

      • Anna
        28.5.2021 at 08:42

        Itseasiassa kun katselin noiden valikoimaa niin siellä olikin valmiiksi jo tästä versio jossa tuo tasanne on :D

  • Karina
    28.5.2021 at 09:57

    Kiipeilyjutut on kyllä ihan parhaita. Meidän taloyhtiön leikkipaikalla on keinut ja hiekkalaatikko ja niillä ei kauhean pitkälle pötki enää isompien lasten kanssa. Matontamppausteline on kovassa käytössä, vaikka kaikkien vanhemmat koko ajan kieltävät sillä kiipeilyn. Onneksi lähellä on paljon puistoja ja kiipeilytelineitä :) Mutta joo, omalle pihelle valitsisin ehdottomasti kiipeilyleikin. Mikähän siinä on että ihminen tykkää kiipeillä? Oisko ihan vaan siksi että pääsee korkealle mistä näkee hyvin lähestyvät vaarat, ja sitten se varsinainen kiipeily”vietti” on sitten jäänyt vaikka enää ei vaaroja tarvitse tähystellä.

    Tosin mun nuorimmaisen ihan ykkösjuttu on se trampoliini. Kavereiden pihassa on tramppa, ja pojat on ihan kaiket ajat sillä. Varsinaisen hyppimisen suorittavat yksi kerrallaan, mutta samaan aikaan ne istuvat siellä trampan reunoilla kun se on iso. Naapurin kanssa ollaan moneen kertaan mietitty kuinka hyvä ostos se on ollut.
    Köysirata on myös kiva, ollaan käyty monta kertaa köysiratapuistoissa, mutta luulisin että aika kunnianhimoista yrittää laittaa sellaista omalle pihalle :D – mutta trapetsi vois olla hyvä! senhän voi virittää kahden puun väliin ensin ihan matalalle niin ei haittaa kun alussa putoilee :)

    • krista
      28.5.2021 at 11:39

      Joo siis hitsi tuo kiipeily, voi hyvin kuvitella, että siinä on jotain primitiivistä: sieltä tähystellään, että tienoo on turvallinen :) Mulla se on siis itselläkin vielä olemassa, metsässä sitä hakeutuu aina korkeimmalle kukkulalle, Fugessa RAKASTIN sitä asuntoa, jossa näki kumpuilevat näkymät alas laaksoon, matkalla sitä hakeutuu aina näköalakukkuloille jne. Ja jos on leikkipuistossa sellainen korkea aikuisenkestävä hämähäkinverkkokiipeilyteline, aika usein päädyn sinne itsekin :D Siinä on vaan JOTAIN :D

      Ihana, kun sanoit tuon tramppajutun! Mä oon siis luullut, että meidän perhe on maailman ainoa tiukkisperhe, joka pitää kiinni siitä, että yksi kerrallaan. Mä en oikeasti tunne ketään muuta, joka sitä noudattaisi! (tai olisi tyyliin kuullutkaan) Hengailla saa useampikin, mutta silloin ei saa kukaan pomppia. Ja sitten pomppiminen yksi kerrallaan. Meillä on kans kavereiden pihoilla tramppoja, omalle kaltevalle pikkupihalle sellaista ei mahtuisikaan.

      Haha apua pitäiskö mun kertoa mun köysiratavisio :D Mökkitontti on siis kallioinen, ja auto jätetään ylemmäs. Että mitä jos sieltä parkkikselta tulisi köysirata mökille – haha siihen voisi lastata tavaratkin, ja VIUUUUUH! :D Se ois jotain aivan mahtavaa :D Nojoo, ei oikeasti mene toteutukseen (mökkiä käyttää muutkin kuin me), mutta visiointiahan se ei estä :D Ja trapetsi ois tosiaan IHANA!

      • Anna
        28.5.2021 at 15:26

        Meillä pidetään myös todella tiukasti kiinni siitä, että yksi kerrallaan trampalle. Se tehtiin selväksi heti kun tramppa meille tuli ja myös kylään tuleville kavereille se sanotaan ensimmäisten asioiden joukossa.
        Naapurin pihassa on upetettuna löysäjousinen (ei kovin suuri pomppuvoima) niin siinä ovat porukalla valvotusti.

      • Karina
        28.5.2021 at 16:43

        Hei nyt ilmottaudutte Huvila&huussi-ohjelmaan ja ne saa rakentaa teille köysiradan! Vähän ois hieno! :D Ne sais varmaan sen saniaispellonkin hyvin hallintaan ;)

  • Eme
    28.5.2021 at 12:23

    Slackline on kiva! Riittää haastetta ikuisesti, mutta perustaidon oppii kuitenkin melko nopeasti. Ja helppo asentaa melkein mihin vaan, jos vaan löytyy pari puuta :)

    • krista
      28.5.2021 at 12:25

      Joo tää ois kiva! Mä muuten itse aikoinaan harrastin ”tiukkaa nuoraa” (kun slackline on löysä) ja koska niissä on ihan eri tekniikka, mulla on tuo ”löysäpuoli” (hehe) jäänyt kokonaan opettelematta. Mutta ois kyllä opettelemisen arvoinen taito! ….ööö ja ai niin LAPSILLE :D Ois se varmaan lapsillekin kiva, haha itseäni kun tässä ekana kaikissa nuorajutuissa ajattelen :D :D :D t. nimim. äiti(kin) on terve, kun se leikkii :D

  • N
    1.6.2021 at 10:03

    Täällä vannotaan ikuista rakkautta trampalle! Iso satsaus toki (siis sellainen iso kunnon tramppa joka aidosti kestää myös aikuiset ja pysyy hyvänä vuosia) mutta en ymmärrä miten olemme koskaan pärjänneet ilman :D aivan mahtava vehje ja tosiaan meillä myös aikuisten käytössä. Hauskaa, kehittävää ja menee helposti teiniksi saakka.

    Omat riskinsä toki siinäkin mutta väitän että trampan laadulla (= kunnon suojat jousien päällä, jämäkkä runko jne), turvaverkolla ja tiukalla yksi kerrallaan- säännöllä saa ehkäistyä suurimman osan. Ja tottakai vanhemman rennolla ja kannustavalla asenteella. Mieluummin ”hyppää vaan voltti, ootpa taitava!” jolloin lapsi rohkaistuu ja etsii itse rajansa, vrt. ”älälälälälä ei herranjestas”, jolloin lapsi alkaa itsekin epäillä itseään ja pahimmassa tapauksessa epävarmana loukkaa itsensä kun ei tee reilusti pomppuja loppuun.