Täysiaikainen tänään

Täälläpä sitä ollaan täysiaikaisia tänään! Raskasviiikko 37+0 siis, wohoo!

Vielä muutama viikko sitten kuvittelin, että tässä vaiheessa sitä sitten tuuletetaan. Ja kun vielä kauemmas menee, niin vielä kuukausi tai kaksi sitten kuvittelin, että me ei ikinä olla tässä vaiheessa; olin aivan varma, että vauva syntyy toukokuun puolella.

Mutta tässä sitä ollaan. Ja fiilis on hyvin erilainen kuin ennakolta kuvitteli.

Totta kai tunnetilassa on myös tuuletusta, iloa ja helpotusta siitä, että tämä vauva ei olekaan keskonen. Mutta samanaikaisesti on viime viikon uutisten aiheuttama uudenlainen epävarmuus.

Aiemmin oli epävarmaa, että milloin se (synnytys) tapahtuu. Nyt on epävarmaa myös se, että miten se tapahtuu. Ja vaikka epävarmuudensietokykyni onkin tavallisesti aika hyvällä mallilla, mukana tunneskaalassa on nyt jonkinlainen pieni kärsimättömyys: tekisi jo mieli tietää, mitä tässä oikein on tapahtumassa. Ja sitten pitää vain sietää se, että ei tiedä.

Toinen hassu kärsimättömyyden pilkkivä tunne rakentuu siitä, että tilanne on pysynyt ihan käsittömättömän samanlaisena jo pitkään. Pit-kään. Pit-käääääääään.

Ja sehän on tietysti hyvä. Edelleen supistelee liikkeessä – toisaalta noin viikko sitten myös levossa kellotin supistuksia viidentoista minuutin välein – mutta… no, mitään muuta ei tapahdu.

Ei ikään kuin mitään merkkejä, että mihin päin tässä tilanne etenee.

Niinpä kesäpäivät toistuvat tässä samanlaisina. Samanlaisina. Samanlaisina. Samanlaisina. Ihanina mutta…. ääääääh eiks tässä pitänyt olla jotain vauvahommia luvassa tässä tän kesän aikana? Päivät vaan hurisee eteenpäin kohti juhannusta. Huhuu, tapahtuuko täällä mitään?

Ei tapahdu.

Kunnes sitten ehkä yhtäkkiä tapahtuu.

Siihen asti… odotellaan.

56

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply
    Nadja
    16.6.2022 at 16:49

    <3

  • Reply
    Anna
    16.6.2022 at 18:39

    Tuo kuulostaa ihan siltä, mitä minulla on ollut molempien raskauksien loppupuolella ja mitä luulen monien vanhempien kokevan loppuraskaudessa. Kun ei koskaan tiedä minä päivänä tapahtuu ja sitä on odottanut tapahtuvan jotain jo niin pitkään, että vuoroon on jo olo, että ikinä ei tapahdu mitään ja vuoroon sellainen olo, että muutaman tunnin päästä voi tilanne olla ihan toinen.
    .
    Pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin menipä se sitten ihan miten tahansa.

    • Reply
      krista
      18.6.2022 at 20:51

      Joo, just tämä fiilis! Kirjaimellisesti odottamista :D

  • Reply
    Hanna
    18.6.2022 at 10:31

    Hauska huomata, miten aamulla ensimmäinen tekoni herätyskellon sammuttamisen jälkeen on jälleen kerran tarkistaa bloggeri. Joko tänään, joko nyt? Tein ihan samaa, kun Silvan ja Seelan arvioidut saapumisajat lähestyivät.

    • Reply
      krista
      18.6.2022 at 20:52

      Hihi, ihana! Kerron (jos ehdin, haha), kun alkaa tapahtua! Viimeksi taisin epiduraalin voimin tehdä pikkupäivityksen synnytyssalista :D

    Leave a Reply