Sähköauto vai hybridi?

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hyundain kanssa.

Kuten jo varmasti tiedätte, mun sähköautokuume on nostanut taas viime kesästä alkaen päätään.

Olemme nyt alkaneet käydä mökillä paljon enemmän kuin ennen. Viimeisen puolen vuoden aikana tätä sinänsä sopivaa 50 km ajomatkaa on suhattu aika kiitettävät määrät edestakaisin. Ja vaikka olen iloinnut siitä, että meillä ylipäänsä on auto mökkimatkoja ajatellen, niin…

No, mieluummin ajaisin sähköllä kuin bensiinillä.

Mutta entäs sitten hybridi? Onko se sähköautoilu edelleen jotenkin hankalaa, olisiko hybridi kuitenkin helpompi vaihtoehto…? Tosi moni tuntuu valitsevan nykyisin hybridin tai ladattavan hybridin. Hyvä niin!

Vaikka oikeasti haluaisin kuitenkin pohjimmiltani juuri sen sähköauton.

Netin äärellä tehty pähkäily ei antanut vielä täyttä selvyyttä asiaan. Ja vaihtoehtoja on niin valtavasti! Omaan valintaan vaikuttaa tietysti myös aiemmat kokemukset: me ollaan oltu tuohon meidän aiempaan Hyundaihin (i20) todella tyytyväisiä. Siinä oli vieläpä alussa Hyundain viiden vuoden takuu. Sinä aikana ei tapahtunut muuta kuin se takalasin hajoaminen, ja se meni takuun piikkiin.

Siksi mun on hyvin helppo kuvitella valitsevani Hyundai seuraavaksikin autoksi, joko sähkönä tai hybridinä.

Mutta se kysymys edelleen kuuluu: sähkönä vai hybridinä?

Tarjoutui aika mahtava tilaisuus testata tätä: Sain koeajettavaksi kaksi Hyundain pressikäyttöön (lehdistön koeajot) tarkoitettua autoa! Ensin pääsin koeajamaan viisi päivää plug-in hybridiä (Hyundai IONIQ Plug-in), ja sen jälkeen vielä toiset viisi päivää täyssähköautoa (Hyundai IONIQ Electric).

Josko tällä tavalla selviäisi, kumpi näistä oikeasti soveltuisi paremmin meidän perheen käyttöön!

Huikeaa! …ja vähän myös jännittävää!

Ja mikä ihmeen plug-in hybrid? Mulle ainakin termi oli tuntematon. Hybridiautoiluun on siis muutamia vaihtoehtoja; tämä plug-in hybridi tarkoittaa hybridiautoa, jossa on myös lataamisominaisuus. ”Pelkkää” hybridiä ei siis latailla erikseen, mutta tällaisessa plug-in hybridissä on töpseli ja tankki.

Ensin siis viideksi päiväksi Ioniq plug-in hybridin rattiin!

Ja jo autokaupalta kotiin ajaessa… uuh. Tässähän on kaikenlaisia ominaisuuksia.

”Ihan niin kuin olisi jotain ufoa ajanut!”, hihkuin kotona.

Pyydän jo etukäteen anteeksi teiltä, joille nämä kaikki tällaiset ovat autossa jotenkin normaalia ja tavallista. Mutta siis… ohhoh, en ole tiennyt tällaista kaikkea olevan edes olemassa!

Ensimmäinen ahaa-elämys, ehkä pieni mutta muhun henkilökohtaisesti kolahtava: kosketusnäytöstä ja mittaristosta näkyy koko ajan kyseisen sijainnin nopeusrajoitus! Siis tällaista mä oon useamman kerran utopiahaaveillut, että oijoijoijoi olisipa vaikka googlemapsissa tarjolla tällainen. Etenkin kun ajaa pitkää matkaa, jossa 80 ja 100 vaihtelee, mulle ainakin iskee välillä muistikatkos. Kumman rajoituksen alueella tässä ollaankaan. Mutta tässä näkee oman sijainnin rajoituksen koko ajan, reaaliaikaisena! Ja se myös tunnisti muutokset ihan häkellyttävän hyvin! Esimerkiksi meidän kodin lähellä on tilapäisiä rakennustöitä – hienosti heti se osasi ilmoittaa, että nyt 30, vaikka kyltit ovat tosiaan vieläpä sellaisia tilapäisiä. VAU!

Sitten vielä syvempää scifiä.

Tämä nimittäin tunnistaa jalankulkijat ja pyöräilijät ja reagoi itsestään, jos meinaa tulla törmäys. Siis mmmmmmitä? Ensin se varoittaa äänimerkillä ja varoituskuvalla, sitten lisää jarrutusvoimaa törmäysvaaran mukaan ja lopulta jarruttaa itsestään täydellä voimalla.

Sanaton. Tuota ominaisuutta en (onneksi) päässyt käytännössä testaamaan, mutta näihin seuraaviin tuli käytännön kokemustakin.

Tämä havainnoi vierekkäisen kaistan autot ja hälyttää, jos meinaa vaikka vaihtaa kaistaa katvealueella olevan auton kylkeen. Tällainen hälytys mulle tuli: tässä tapauksessa näin siis ihan hyvin viereisen kaistan auton, mutta laitoin jo valmiiksi vilkkua päälle toiselle autolle merkiksi, että haluan yrittää tuohon väliin. Niin pling sanoi heti mulle auto, kun vilkun laitoin. Että älä hei urpo nyt mene, ha.

Samoin tuli varoitus kerran peruuttaessa, kun takana joku kaahaili omiaan (näin senkin kyllä taustakamerassa eikä ollut kovin lähellä). Mutta heti kuului pling, kun takana jotain liikkui ja peruutusvaihde oli päällä.

Ja siis pelkkä peruutuskamerakin ois riittänyt mulle jo scifiksi.

Vielä lisää. Tässä on myös avustin, joka pitää auton keskellä ajokaistaa (sen voi ottaa myös pois päältä) ja tuollainen cruise, joka säilyttää tietyn etäisyyden edellä ajavaan ja joka vaihtelee auton kulkunopeutta liikenteen mukaan. Rehellisesti sanottuna sitä en uskaltanut vielä edes kokeilla.

Niin ja jos sattuisi onnettomuus, eCall-järjestelmä ilmoittaa hätäkeskukseen auton sijainnin, nopeuden, suunnan ja auton valmistenumeron. Ilmoitus tulee, jos turvatyynyt aktivoituvat tai jos itse painaa SOS-painiketta.

Ohhoh. En mä tiennyt, että nykyautot ovat tällaisia!

Okei olenkohan pullauttanut nyt nuo ominaisuudet ulos systeemeistäni? Että pääsisin siihen varsinaiseen plug-in hybridipuoleen.

Hyundain Ioniq plug-in hybridillä ajaa siis reilut 50 kilometriä (52-66 km) pelkällä sähköllä. Akun lataaminen kestää 2-4 tuntia.

Kun ajaa hybridillä, auto valikoi itse ajotilanteen mukaan fiksuimman energialähteen ja vaihtelee sitä sujuvasti ilman, että sitä kuski huomaakaan. Tai no mittaristosta huomaa, mutta ei muuten. Sähköakku latautuu myös jonkin verran ajaessa: sähkömoottori hidastaa auton vauhtia (tehon saa valita itse) ja tällöin akku latautuu.

Ja esimerkiksi – tervetuloa taas tänne scifi-osastolle – kun me laitettiin näyttöön valmiiksi ajomatka kotoa mökille, tämä avaruusalus auto hitto vie (anteeksi) analysoi sen koko hemmetin (anteeksi) reitin ylä- ja alamäkineen. Sitten se auto osaa valita itse sen, että missä kohdassa reittiä käyttää sähkö- ja missä bensiinipuolta.

Ja se myöskin antoi vinkkiä, että koska esimerkiksi voisi löysätä vähän kaasupoljinta ja siten pienentää polttoaineenkulutusta.

Mindblown.

Olin siis tässä vaiheessa jo täysin vaikuttunut. Tää se on. Meidän auto tulevaisuudessa!

Meidän kaupunkikäytössä tuo reilu 50 km sähköä riittää hyvin tavalliseen arkiajoon – teoriassa siis voisi ajella aina sähköllä. Mökkireissulla mentäisiin toiseen suuntaan sähköllä ja takaisin bensalla. Ja tosiaan se bensamoottoripuoli tekisi hommasta huoletonta.

Onpas hyvä systeemi!

Viisi päivää kului nopeasti, ja edessä oli vaihtaminen testiin toiseen osaan. Täyssähköauto. Jaiks.

Myönnän, että vähän jännitti. Ei olisi välttämättä tehnyt mieli vaihtaa. Plug-in hybridillä oli niin helppoa, ja se bensatankki oli siellä mielenrauhaa tuomassa – mitenköhän meidän lataukset tällä oikein sujuu…? Ihan rehellisesti sanottuna mietin siis kovastikin sitä, että uskaltaako täyssähköllä mennä mökille. Pääseekö sieltä sitten varmasti pois? Mitä jos se akku tyhjenee siellä itsestään viikonlopun aikana, ja kun sunnuntaina on kotiin lähtö, ollaankin siellä ihan jumissa…? Mökin ja autopaikan välillä on ehkä 50 metriä, eli sinne ei tavallinen sähköjohto yllä.

Pitäisikö lähteä varalta ostamaan jotain superpitkää sähköjohtoa? Vai hinauksellako sieltä tullaan kotiin…?

Sähköautoa hakiessa esitin tämän mökkihuoleni kysymyksenä peräti kahdella eri tavalla. Lue: en siis kerrasta uskonut.

”Jos me vaikka laitetaan auto mökin parkkiin perjantaina ja akku näyttää 50 %. Niin voiko se siitä sitten itsestään tyhjentyä niin, että kun sunnuntaina sitten ollaan lähdössä kotiin, niin…?”

Ja myöhemmin toista kautta vielä kautta rantain:

”Niin onkos tässä jokin sellainen, että akkua kannattaisi varalta mennä lataamaan hyvissä ajoin? Vaikka jos se näyttää, että 50 kilometriä sillä vielä ajaa, niin…?”

Okei. Sain vastaukset. Heh lataamaan kannattaa kuulemma mennä viimeistään sitten, kun vielä lähimmälle latausasemalle (etäisyys latausasemille muuten näkyy näytöllä!) on enemmän matkaa kuin mitä akun toimintasäde on. Ei se sieltä voi hävitä itsestään mihinkään!

Jos me siis mennään mökille perjantaina klo 17.08 ja näyttö näyttää, että akulla ajaa vielä 232 km, niin sillä todellakin ajaa sen 232 kilometriä. Vielä sunnuntainakin.

Joten reippaasti rattiin vaan!

Kaikki ne samat scifi-ominaisuudet tässä oli kuin ensimmäisessä autossakin. Ajamisessa sen sijaan oli yksi uusi juttu: kun jalan nostaa kaasupolkimelta, auto hidastaa vauhtia paljon nopeammin kuin ”normaali” auto. Se on käsittääkseni ihan sähköauto-ominaisuus. Jarrua ei siis paljon tarvittu – tähän tottui jo heti ensimmäisellä ajolla. Ja tällä(kin) oli tosi ihana ajaa, ai että!

Joel oli ensimmäinen, joka sen ääneen sanoi. Oltiin ajettu vasta muutama kilometri tällä täyssähköautolla.

”Kyllä me varmasti tällainen sitten suoraan hankitaan, ei me sitä välimuoto-hybridiä mihinkään tarvita. Sitten, kun vaihdetaan pois bensiinistä, niin suoraan sähköön vaan.”

Oho!

Ensihämmennyksestäni ylipäästyäni olin ihan samaa mieltä Joelin kanssa. Suoraan sähköön vaan! Meidän perhe on siihen valmis. Ja myös autot ovat siihen valmiita.

Tällä ajaa siis täydellä akulla reilut 300 km – teoriassa kaupunkiajosta sanotaan, että peräti 412 km.

Itselleni sellainen ahaa-elämys oli, että akun latauksen pysymiseen voi luottaa ihan samaan tapaan kuin luottaa siihen, että kun tankkaa tankin täyteen, niin se bensa todellakin pysyy siellä tankissa.

Noilla Hyundain sähköautojen ja hybridien akuilla on vieläpä kahdeksan vuoden takuu. En ole kuullut, että millään bensatankilla olisi noin pitkää takuuta, ha!

Täyssähköön siirtyminen vaatisi vain uudenlaista rutiinia ja mä uskon, että tottuisin siihen hyvin nopeasti. Kun ollaan lähdössä jonnekin – vaikka mökille – ensin vaan viedään auto latauspaikkaan pariksi tunniksi. Esimerkiksi perjantaina lapsi kouluun, auto lataukseen lähiostarille, ja sitten iltapäivällä lapsen ja auton haku, ja surrurrur kohti mökkimaisemia.

Yksi edestakainen mökkimatka muuten vei meiltä 33 % akkua, eli  yhdellä akullisella kävisi teoriassa just kolme kertaa mökillä. Vanhassa autossa meillä on tapana tankata bensatankki täyteen neljän mökkireissun välein.

Latasin näitä autoja kokeiluluontoisesti kolmessa paikassa: Oulunkylän aseman edessä, Suvilahdessa ja Redissä. Näissä kaikissa lataaminen oli maksullista, mutta esimerkiksi tuossa Viikin Prismassa sähköautoa voisi kuulemma ladata edelleen ihan ilmaiseksi.

Kovin kalliiksi tuota latausta ei voi kyllä maksullisenakaan väittää, itselläni lyhyehköt lataukset maksoivat 0,5-5 euroa enkä edes rekisteröitynyt eli maksoin kalliimpaa hintaa. Yleisesti sähköautojen lataamisen lasketaan maksavan noin 2e/100 km. Tämä Hyundai Ioniq Electric kuluttaa sadalla kilometrillä 13,8 kWh sähköä. Jos sähkön kilowattituntihinta on 11 senttiä (se on aika tyypillinen hinta), tämä tarkoittaa tälle autolle kustannuksena 1,52 euroa/100 km. Lähde täällä, samassa artikkelissa pohditaan myös polttoaineveron korotuksen vaikutusta autoilun kustannuksiin.

Täyttä lataamista en testin aikana ”päässyt” testaamaan, sillä oikeaa lataustarvetta ei edes ehtinyt noiden viiden päivän aikana tulla. Sen verran pitkälle tosiaan yksi akullinen kuljettaa. Meidän perheen osalta täyssähköautoa pitäisi ladata ehkä pari kertaa kuukaudessa.

Helpointa totta kai olisi, jos lataus olisi omassa kotipihassa tai työpaikalla. Meidän naapurikaupunginosassa Arabianrannassa muuten just viime keväänä muutettiin 1400 (!!!) asukkaan sähkötolppa sellaiseksi, että se sopii auton lämmittämisen lisäksi myös sähköautojen ja hybridien lataamiseen. Ihan mahtavaa! Uskon, että tällainen on tulevaisuutta muuallakin!

Mutta tällä nykytilallakin uskon, että me löydettäisiin helposti uusi rutiini.

No mutta takaisin meidän omaan käyttöön. Entäs sitten pidempi matka, vaikka Sotkamoon? Eikö silloin olisi helpompi vaihtoehto ajaa hybridillä tai plug-in hybridillä, jolloin ei tarvitsisi miettiä välillä lataamista?

Joo, olisi.

Mutta sitten ajattelen näin: Me ajetaan Sotkamoon ehkä kaksi kertaa vuodessa. Sen tarpeen perusteellako me sitten valinta tehtäisiin, vai päivittäisen tarpeen? Mehän voidaan ottaa vaikka sitten vuokra-auto noiden pidempien matkojen ajaksi tai kysellä autovaihtareita joltain läheiseltä.

Ja varmasti tuo pidempi matkakin onnistuisi niin, että ennakkoon kartoittaa pikalatauspisteet sopivan ajomatkan välein. Asenteella vaan!

Mutta totta kai just oman perheen tarve ratkaisee, että kumpi vaihtoehto on järkevämpi. Tuo Hyundai Ioniq plug-in hybridi oli siis todella hyvä, jos hybridi tuntuu omaan käyttöön helpommalta vaihtoehdolta.

Miten muuten teidän perheessä: valitsisitteko seuraavaksi autoksenne ladattavan hybridin vai täyssähkön? Ja onko teillä jo jompikumpi?

Kaikki kokemukset ja vinkit tervetulleita!

Yhteensä kymmenen päivän sähköisten ajojen jälkeen oli sitten aika jättää Ioniqit (hyvin haikein mielin) autokaupan parkkiin.

Oikeasti olisin halunnut tehdä kauppakirjat tuosta Ioniq Electricistä saman tien – huomautin toki Hyundain ihmiselle, että värin pitäisi olla mulle jokin muu kuin harmaa.

Minun ja sähköauton välillä on kuitenkin vielä kukkaron kokoinen harkinta-aika: nämä ovat tietysti niin isoja hankintoja (ainakin meidän taloudessa), että rahoituspuolta on pakko miettiä huolella ja harkiten.

Meidän tapauksessa yksityisleasing voisi olla ihan potentiaalinen vaihtoehto. Leasingin saa myös ilman käsirahaa, mutta laskin, että 5000 euron käsirahan kanssa Electricin käyttöön saisi noin 304 e/kk kolmeksi vuodeksi. Tällöin kokonaishinta olisi mun matematiikalla noin 16 000 euroa kolmen vuoden käytöstä. Reilusti vähemmän kuin auton hankintahinta!

Sitten taas omaksi ostamalla tietysti sen auton saa ”pesämunaksi” ja pidemmäksi aikaa – leasingissahan sitä on kolmen vuoden päästä ilman autoa, ha. Eli mitä jos kuitenkin ostaisi ihan omaksi: säästäisi ensin käsirahan (jolla kuukausierää saisi pienemmäksi)  ja katsoisi myös, mitä omasta i20:sta saa vaihdossa…

No, näitä tosiaan pitää vielä pähkäillä!

Lisäksi haluaisin koeajaa vielä Hyundai Kona Electricin ennen sitten (aikanaan) sitä varsinaista ostopäätöstä. Tällaisia vähän hassuja juttuja kuin että tykkään jotenkin vaan tuon Konan muotoilusta – ja siellä on superpäheitä värejä: acid yellow, uuh!

Kyllä värikin nimittäin vaikuttaa! Meidän i20:ssä ainoa mua tämän 8,5 vuoden aikana kaiherruttanut asia on se, että auto on harmaa. Tai no siis ice blue. Eli harmaa. Se on harmaa, oikeasti.

Joten yksi fiery red Hyundai IONIQ Electric tai acid yellow Hyundai KONA Electric minulle, kiitos! Myös ceramic blue käy tai tangerine comet, oon mä sen verran joustava.

 

 

PS. Arvatkaa muuten, miltä tuntui ottaa näiden Ioniqien jälkeen oma vanha i20 parkkikselta ja lähteä huristelemaan kotiin päin? Tämäkin yllätti mut. Se nimittäin tuntui oikein hyvältä. Tämä mun oma auto on oikein hyvä auto! Oli ihan kiva huomata, vielä 8,5 vuoden jälkeen (ja sähköautokuumeen keskelläkin) olen vanhaan autoon tyytyväinen. Hyvä niin!

14
Like
6

You Might Also Like

  • Heiskaska / www.heiskalassa.com
    20.9.2020 at 21:16

    Täällä vaihtui auto olosuhteiden pakosta. Eipä sillä ketterällä pikku Opelilla juhlittu kuluneena kahtena Kainuun talvena… Vieläkin sormet hikoaa, kun ajattelen millaisissa paikoissa sen kanssa mentiinkään! Vaihdoin jämerämpään Volvoon joka valitettavasti syö dieseliä. Ajoa tulee työn puolesta paljon (toisinaan 250km päivässä!!), joten järkevämpiä vahtoehtoja ei näille leveyksillä tuntunut olevan. Kun joskus palataan takaisin rannikon höpöhöpö talviin, niin diesel vaihtuu johonkin muuhun käyttövoimaan eli varmaan kaasuun tai sähköön. Sitä odotellessa!

  • 1 2