Sadepäivän aarreikkuna lapsuuteen

Terkut Sotkamosta! Katsokaa, mitä löytyi täältä mun vanhan sängyn (vaikka en ole täällä koskaan itse asunutkaan) alta:

Ja ei siis valokuvia. Vaan 18 huolella ja rakkaudella taiteiltua kansiollista täynnä…

…tarroja!

Sekä…

…kiiltokuvia!

Ai että tämä oli minulle lapsena tärkeää keräilytyötä. Nykersin iltakaudet kokoelmieni äärellä ja järjestelin niitä teemoittain. Vähän kai niitä vaihdeltiinkin – mutta muistaakseni aika vähän. Enimmäkseen keräiltiin ja ihasteltiin.

Tarrakansioon pääsivät niin Tiimarin aarteet…

…kuin muropaketin pimeässä hohtavat tarratkin.

Mainostarroille oli ihan omat osionsa. Alakouluikäisenä usein kuljettiin Kuusamon Kitkantietä – toista puolta toiseen suuntaan ja toista puolta takaisin – ja pysähdytiin joka ikisessä liikkeessä kysyen:
”Onko teillä tarroja tai lukujärjestyksiä?”

Yleensä oli. Toimistoissakin kaivoivat meille jotain vanhoja mainostarroja pöytälaatikosta.

Aarteita! Ne arkistoitiin huolella.

Osa kansioista sai itsetehdyn sisällysluettelon…

…sekä tietysti oman arvosteluasteikon.

Alin arvostelun asteikko muuten ei ole ”huono”.

Vaan ”en kehuisi”.

Aika diplomaattista!

Lapset olivat tarra- ja kiiltokuvalöydöistä tietysti asiaankuuluvan innoissaan – mutta niin olin minäkin! Voi mitä muistoja! Oon niin iloinen, että nämä on säilytetty.

Jännä, miten muistin heti suurimman osan näistä. Heti pystyin sanomaan, mitkä olivat ne itselle tärkeimmät aarteet. Esimerkiksi tämä.

Oh!

Tytöt ovat jo siinä iässä, että heille voi tällaisen kokoelman luovuttaa. Juhallisesti kerroin, että annan nämä nyt teille – toki muistuttaen, että äiti on näitä huolella ja rakkaudella kerännyt (piilotettu viesti: pliis älkää liimatko heti ensimmäiseen paperiin.)

Mutta muilta osin sanoin, että tämä kokoelma on nyt teidän ja saatte päättää itse, mitä te sillä teette.

…ja sitten alkoikin kiinnostaa.

”Murut, mitä te näillä sitten ajattelitte tehdä?”

”Minä laitan ne yöpöydälle, ja siitä niitä voi sitten katsella ja ihastella”, toinen lapsi vastasi.

”Minä avaan aina uuden sivun ja matkustan niillä TAIKAMAAHAN!”, toinen lapsi vakuutti.

Oikein hyvät käyttötarkoitukset, pikku kullat. Aarteet siirtyivät täten seuraavan sukupolven käsiin.

Näkyykö näissä aarteissa sellaisia, joita sulla on ollut? Ovatko tarra- ja kiiltokuvakokoelmat teillä vielä tallessa?

 

17
Like
3

You Might Also Like

  • Mima
    6.9.2019 at 20:31

    Oioioi!!! Juuri tuollaisia minäkin väkersin! Keräilin myös kirjepapereita. Ja pieniä posliiniesineitä. Ja postimerkkejä, jogurttipurkkien kansia, hajukumeja, autojen rekisterinumeroita…ihan vain muutamia mainitakseni :) Ihana 80-luku!

  • ida ihana
    6.9.2019 at 20:39

    Ai vitsit tuli tästä nostalgiset fiilikset!:) Meillä oli lapsuudessa 90-luvulla tarravihot, joihin keräiltiin tarroja ja vaihdeltiin välitunneilla kavereiden kanssa ja siskon kanssa kotona. Voi että, täytyykin katsoa, olisko ne vielä tallessa tuolla jossakin!:) Oli kyllä niin tärkeitä!<3
    Kiitos ihanista muistoista ja ihanaa viikonloppua!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

  • Oliver
    6.9.2019 at 20:44

    Todella monta tuttua tarraa ja ”kiltsua”! Kiva kun jaoit nämä. Todella nostalginen fiilis :) Mulla oli esim tuo sama pankin pelletarra vain yhden mainitakseni.

  • SALALLAA
    6.9.2019 at 22:14

    Mulla oli samanlainen heppakansio kiiltokuville ja noi kissa kiiltokuvat, joita esittelin oli yksi halutuimmista mun ja siskojen välillä. Ei me kovin paljoa muiden kanssa kuvia vaihdeltukaan, mutta siskojen kanssa kyllä… Kalleimmat aarteet pitäis olla myös edelleen tallessa.

  • Ananasa
    7.9.2019 at 00:09

    Olet kyllä ollut tosi järjestelmällinen keräilijä! Itsekin keräilin tarroja ja vaikka mitä, mutta ne olivat kaikki suht sekaisin jossain laatikoissa. Mulla on kyllä (edelleen!) samanlainen hevoskansio! Aikoinaan keräsin siihen postikortteja, sittemmin ihan vaan valokuvia. Monta tuttua tarraakin huomasin, esim. tuo maitoaiheinen. Ja muropakettien keräilyjutut, oi joi! Ei taida nykyään mitään sellaista enää murojen mukana tulla?

  • raks
    7.9.2019 at 10:13

    Onpa sulla monta kansiota :O mulla ei ollu kuin yksi, enkä saanut sitäkään täyteen kerättyä. Se olikin kyllä aika paksu albumi… mutta ihana muisto siitä on jäänyt. Samanlaisia tarroja ei kyllä tuossa oo…
    Keräilin isompana postimerkkejä, sekin oli kivaa ”nyhräämistä”. etenkin tykkäsin irrottaa liimattuja postimerkkejä pois taustoistaan :D

  • Tuuli
    7.9.2019 at 11:40

    Mullakin on toi heppakansio, mutta ihan vaan valokuville. Ihanaa nostalgiaa 🙂

  • Anna
    7.9.2019 at 19:36

    Oooo! Musta terrieri, kissanpennut korissa ja kimaltava Killer whale Miami Aquarium -tarra kääk, mulla on niin ollut noi samat!! Kiitos tästä :D

  • AaHoo
    7.9.2019 at 22:11

    Samanlaiset huolella asetellut kansiot mulla tarroista ja kiiltokuvista, ja tuttuja kuvia näkyi :). En muista yhtään tarraa tai kiiltokuvaa mihinkään liimanneeni ikinä :D

  • Torey
    8.9.2019 at 19:25

    Mä en kerännyt kiiltokuvia, mutta tarroja kyllä! Muista ison karvaisen Snoopytarran joka oli vaihdettaessa monen pienen tarran arvoinen!

    Tiimarista lähti usein tarroja mukaan. Muutenkin se oli lapsena ihan lemppariliike. Muistan vieläkin Naantalin vanhan Tiimarin. ❤

    Meidän äidillä tosin on tallessa laatikollinen omia kiiltokuviaan ja lapsena niitä oli kiva katsella.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/

  • annu
    8.9.2019 at 21:40

    Minä keräsin myös tarroja ja kiiltokuvia, harmiksi kiiltokuvat ovat hukkuneet vuosien varrella. Tarrakirja on tallessa, enkä lapsille sitä luovuta kuin vasta kuolinvuoteellani:D keräsin myös kuvallisia muistikirjan sivuja, muistat varmaan ne pienet eri muotoiset muistilappukirjaset ja niiden haaleat värilliset sivut.

  • Karina
    9.9.2019 at 10:19

    Ooooh! Mulla on ihan samat kiiltokuvat ihan samoissa kansioissa ja nekin yhä tallella :D :D
    Yksi kansio onkin sitten pyhitetty lehdistä leikeillyille Neumannin ja Dingon kuville :D
    Meillä oli Tiimari Iso Roobertinkadulla ja siellä vietin tunteja kavereitten kanssa. Kiiltokuvat ostettiin Annankadula olevasta liikkeestä, se oli sellainen asteen ”hienompi” ja siellä oli tosi hienot kiiltsikat. Tarroja mulla ei jäänyt kun kaikki liimattiin johonkin, esim, kröhöm, sänkyyn, ja olenkin lapsille kantapään kautta opettanut että jos ihan välttämättä haluaa liimata tarroja sänkyyn, niin sellaisia tosi muovisia vain, koska ne paperimaiset EI SIT LÄHDE niin millään pois ;)

    … piti oikeen kaivaa kansiot esiin ja joo, noi kissat tuli heti ekalla sivulla vastaan – vaihdellaanko! ;)

  • MMinne
    9.9.2019 at 10:59

    Oi, joo! Noi kissat koreissaan, ihan tuttuja! Hmm..Missähän mun vanhat kiiltokuvat ja tarrat on.
    Itse muistan eniten pitäneeni samettipintaisista tarroista, en tosin muista enää, että mitä esittivät, mutta se pinta oli ihanan pehmeä! :)

  • Tilia
    9.9.2019 at 13:10

    Meillä oli tarrakokoelma kylppärin kaakeleissa. Vähänkö harmitti, kun muutettiin siitä asunnosta pois! Mutta kiiltokuvat on tallessa kyllä edelleen kansiossa ja postimerkit myös. Kokoelman arvokkain kiiltokuva on isoäitini lapsuudesta eli yli sadan vuoden takaa. Keräsin myös pullojen etikettejä siihen asti, että yksi vanhempieni tuttava toi minulle koko loppuvihkon täyteen kaljapullojen etikettejä ja keräilyinto tyssähti siihen.

  • Jenni M.
    10.9.2019 at 20:23

    KOPin puutarra löytyy täältäkin, ja pinkki puudeli. 😄 Annoin oman tarralaatikon tytölle jokunen vuosi sitten. Paljon oli sielläkin mainostarroja ja Lauantaipussien tarroja. Niistä on sen jälkeen askarreltu monet syntymäpäivä- yms. kortit.
    Kiiltokuvat odottaa vielä kansiossa tallessa, ehkä pian olisi niidenkin aika jatkaa seuraavalle sukupolvelle.