Vauva 10 viikkoa – miten meillä nukutaan?

Spoilaan nyt heti alkuunsa tämänkin postauksen vastaamalla otsikon kysymykseen: ihan älyttömän hyvin. Kymmenviikkoisen vauvan vanhempana voin nyt todeta, että vauvaperheeksi me nukutaan tällä hetkellä niin hyvin, että tämän täytyy olla jotenkin virhe maailmakaikkeudessa. Madonreikä jostain Nukkumatin mailta suoraan meidän vauvan ilmaiskierrätyspinnasänkyyn!

Mutta hei, sinä unettoman perheen äiti tai isä! Älä ärsyynny ja lopeta lukemista! (tai okei, sulla on tietysti täysi vapaus tehdä niin) Minullakin nimittäin on kokemusta siitä, kun vauva ei nuku kahteen vuoteen kuin maksimissaan 45 minuutin unia, ja nekin enimmäkseen kantorepussa ja jumppapallolla pomputellen. Oi niitä aikoja.

Siitäkin on kuitenkin selvitty (aika on se, mikä auttoi), ja nyt on talossa taas ihan uudenlainen vauva.

Alussa pinnasänky toimi myös hoitopöytänä.

TämäKIN asia meni ihan eri tavalla kuin me kuviteltiin.

Olen ollut tähän asti – ja olen edelleen – ihan vannoutunut perhepedin kannattaja. Siis hei totta kai meidän lapset nukkuvat perhepedissä, sillä tavalla meillä ennenkin nukuttiin yhteensä noin neljän vuoden ajan. Pinnasänky tälle uudelle vauvalle kuitenkin kierrätysryhmäbongattiin ”ihan varalta vaan” -henkisesti, alakerran päiväsängyksi.

No. Täällä kerroin sektion jälkeisistä vaivoistani. Siinä henkeä haukkoessani en kokenut mahdolliseksi vauva rinnalla nukkumista. Ja kun sitten noin viikon kohdalla aloin selvitä elävien (nukkuvien) kirjoihin, Joel totesi, että nyt korvatulpaaunia sinulle ja minä hoidan vauvan yöt.

Kiitos. Otin tarjouksen vastaan ja sillä tiellä me ollaan edelleen.

Näin olimme sen kuvitelleet: vauva nukkuu meidän välissämme perhepedissä, eli aikuisten makuuhuoneessa yläkerrassa.

Näin se toteutui: me kaikki nukuimme kuumuuden takia alakerrassa. Minä patjalla, Joel futonsohvalla ja vauva pinnasängyssä meidän molempien näköetäisyydellä.

Ja koska tämä järjestely toimi kuin unelma (tai kuin hyvä uni!), niin sitä kuviota ei olla mitenkään uskallettu lähteä rikkomaan. Hyvä lapsiperheen huoneentaulu nimittäin voisi olla: älä korjaa jotain, mikä ei ole rikki.

Vaikka se näyttäisi tältä:

Vauvaperhe sisustaa.

Juhannuksen aikoihin alkanut kesäkuumuus jatkui pitkään – oi mikä hyvä syy jatkaa alakerran patjoilla nukkumista – ja vasta pari viikkoa sitten alkoi olla takaisin yläkertaan siirtymisen aika. Olimme pyöritelleet mielessä seuraavaa nukkumiskuviota pitkin kesää, ja lopulta päätös oli selvä: vauva jatkaa toistaiseksi pinnasängyssä. Ja kun pinnasänky ei muuten mahdu meidän ullakkohenkiseen makuuhuoneeseen, Joelin työpiste siirtyy sieltä pois.

Bambuverhon katveeseen, sinne Goa-etätyöpisteeseen ilmestyi siis yllättäen pinnasänky. Joelin työpiste puolestaan siirtyi… öööö…. äääää…. niin… mihin hitsiin se sitten saataisiinkaan mahtumaan…? No, se siirtyi lopulta lasten leikkihuoneeseen alakertaan.

Koska onhan se Joelin työ välillä vähän niin kuin työn leikkimistä, haha.

Tässä oli ennen Joelin työpaikka.

Ja varmaan se johtuu enimmäkseen vauvasta, mutta ehkä myös pinnasänkyratkaisusta, kenties myös siitä, että minä olen edelleen korvatulppien takana (eli en pomppaa ylös joka inahduksesta) ja Joel yövastuussa.

Mutta siis – ja tässä kohdassa vedän henkeä, sillä en voi uskoa, että kirjoitan tällaisen lauseen – meidän kymmeneviikkoinen vauva nukkuu parhaimmillaan kuuden tunnin pätkiä.

Imetyksiä on yössä yhdestä kolmeen. Useimmiten ehkä kaksi.

Rytmi menee näin: iltakymmeneltä vauva nukahtaa sänky-yöunille (sitä ennen on torkkunut sylissä pitkin iltaa). Sen jälkeen seuraa 4-6 tunnin ensimmäinen ja pisin unipätkä. Usein siis jopa tauotta iltakymmenestä NELJÄÄN aamuyöllä. Oi kyllä. En usko tätä itsekään. Sitten imetys, sitten ehkä kaksi tuntia unta, joskus aamuun asti.

Välillä aamuyön viimeisinä tunteina on tullut levoton ähinäaika, jolloin vauva nostetaan kainaloon ja hän rauhoittuu siihen parhaiten. Mutta nyt, kun koululaiset heräävät kukonlaulun aikaan kouluun, tämä ähinäkin jo hävinnyt herätyskellon pirinän ja aamutoimien taakse. Vauva kun herää meidän ääniin ja jatkaa uniaan sitten, kun koululaiset on saatu ovesta ulos koulutielle.

Meillä siis nukutaan! Kaikki nukkuvat (vauvaperheeksi) hyvin! Tämä kaikki tuntuu niin hyvältä, että eihän tämä voi kai olla tottakaan.

Vauva nukkuu pinnasängyssä, mutta päivisin hän saa mahdollisimman paljon läheisyyttä.

No joo. Aikoinaan yhden lapsen kanssa nukkumiskuvio muuttui valtavasti (heh huonompaan), kun vauva oppi kääntymään. Hän kääntyi unissaan kuin bumerangi, ja sitten hermostui kääntymiselleen.

Tämä vaihe saattaa olla tämämänkin vauvan kanssa edessä, yhdessä kaikkien muiden vaiheiden-vaiheiden-seonvaanvaiheiden kanssa. Mutta nyt nautitaan täysin siemauksin tästä.

Ja jos yölevottomuudet alkavat, tervehdin ilolla myös perhepedin ajatusta.

Nyt kuitenkin jatketaan näin. Syvässä unessa. Ah autuutta.

(Joel luki tämän jutun ja luettuaan haukotteli syvään)

47

You Might Also Like

  • A
    8.9.2022 at 19:02

    Nauttikaa unista <3 Vauvat on tosi erilaisia ja sitä ei tosiaan etukäteen tiedä mikä toimii (ja millainen hellekesä tulee ;)).

    • krista
      8.9.2022 at 21:49

      Kiitos, nautitaan! Ja tämän tosiaan tässä taas huomaa, miten erilaisia vauvat ovatkaan – ja ihan samoista geeneistä. Tämä myös tavallaan antaa hyvää perspektiiviä siihen, että tosi moneen juttuun ei vaan voi juurikaan vanhempi vaikuttaa. Harmittaa sinne menneisyydenminään katsellessa, että antoi joidenkin kommenttien ja neuvojen mennä ihon alle, kun loppujen lopuksi kyse on tosi usein vauvojen erilaisuudesta ja lopulta just aika auttaa moneen juttuun <3 Meilläkin tosiaan "kahteen vuoteen ei nukkunut" -tyyppi alkoi noin kolmevuotiaana nukkumaan täydet yöt, ja sen jälkeen ei ole varmaan kertaakaan herättänyt meitä kesken yön. Tarvittiin vaan aikaa.

  • Saija
    8.9.2022 at 20:31

    Tuo on totta, että hyvin nukkuvasta lapsesta ei oikein voi kertoa kenellekkään, kun univaje on niin rankka paikka monelle.

    Siksi kerronkin nyt tänne anonyymisti, että meidän tyttö nukkui huonosti elämänsä 5 ensimmäistä yötä. Sitten alkoi nukkua yön läpi 1-2 syötöllä, ja 12-viikkoisena yhtäkkiä vaan ihan itsestään ryhtyi nukkumaan koko yön heräämättä kertaakaan. Nukkui pari vuotiaaksi asti myös 3-4 h päiväunia.

    Silloin 8-10 kk ikäisenä,kun liikkumisen kehittyminen alkoi häiritä yöunia, lapsi kyllä möyri ja ähisi ympäri sänkyä pitkin yötä, mutta ei itse herännyt siihen kuitenkaan. Ja kun tämä vaihe oli ohi, nukkuminen rauhoittui taas.

    Nyt on 10 v. ja edelleen nukahtaa illalla parissa minuutissa. Ei ole ikinä tullut yöllä meidän sänkyyn, tai muutenkaan herättänyt, paitsi pari kertaa kipeänä. Ei voi herättää meitä koska nukkuu niin sikeästi koko yön.

    • krista
      8.9.2022 at 21:54

      Niin on! Ja tosiaan kokemusta on, miten rankkaa se todella voi olla: nyt jälkikäteen ajateltuna huh heijaa, että miten sellaisesta edes selvisi! Meillä oli rutiinina jossain vaiheessa, että mä olin vauvan kanssa aamukuuteen ja sen jälkeen alkoi ”mun yö” aamukuudesta yhteentoista. Joel oli silloin opintovapaalla, niin se järjestyi. Ennen sitä opintovapaata tällainen ei tietenkään onnistunut, se aika onkin muistoissa aika sumuista.

      Voi ihanaa kuulla, että tuollainen hyvä nukkuminen voi vaan jatkua. Toivotaan kovasti, että tällainen luksus osuu meidänkin kohdalle! Ja jos ei osu vaan tulee haastavampia kausia, niin sitten täytyy vaan olla iloinen, että edes jossain vaiheessa nukkui hyvin :D

    • Linn
      8.9.2022 at 22:01

      Siis tämä on niin hyvä esimerkki siitä, että vanhemmuudessa ei voi voittaa… Meillä esikoinen alkoi nukkua kokonaisia öitä 6,5 vuotiaana, kuopus nyt 4,5 vuotiaana. Ovat siis herättäneet 1-5 kertaa yössä, kunnes sitten yhtäkkiä molemmat vaan ryhtyneet nukkumaan kokonaisia öitä.
      Mutta tätäkään ei oikein voi kertoa ääneen, koska siitä tulee sellaista mitä-me-ollaan-tehty-pieleen-fiilistä. Että ihmiset tuomitsee ja ihmettelee, että miten noi on hoitaneet noi yöt noin huonosti. Äääh.

      • krista
        8.9.2022 at 23:18

        Joo siis ja joskus ne ihmettelyt/tuomitsemiset tulee myös vinkkien muodossa – positiiviseksi avuksi tarkoitettu, mutta tilanteessa jossa KAIKKEA yritetty, täyttä suolaa haavoihin. Uuuh. Omakohtainen kokemus siis tämä niiltä valvontavuosilta, vieläkin tosiaan kirpaisee, kun niitä aikoja muistelee.

        Mulla on näissä nukkumisajatuksissa (ja tosi monissa muissakin) jotenkin vaan sellainen näkemys, että kaikki menee niin kuin menee, ja vanhempien osuus on mukautua, tukea ja yrittää pärjätä eri vaiheissa mukana 🙃 Aika korjaa monet jutut, välillä sitä vaan yrittää räpiköidä pinnalla 😅 (etenkin valvomisisss siis)

  • S.T
    8.9.2022 at 20:36

    Meillä pikkuinen nukkui perhepedissä 8kk, sitten kun yö imetykset jäi pois, niin siirryttiin pinnasänkyyn vanhempien sängyn viereen nukkumaan. Jäi pieni haikea fiilis ja vauvan mentävä kolo sänkyyn :D tosin saatan hänet välillä (kröhöm siis melkein joka yö)) ottaa viereen tuhisemaan kun onhan se vaan ihanaa <3 ja hänkin nukkuu siinä paremmin.

    • krista
      8.9.2022 at 21:55

      Mullakin on sellainen fiilis, että haluaa vielä kokea sen perhepedin vieressänuuhkuttamisen. Mutta eiköhän tässä vielä sellaisiakin tule eteen vauvavuoden ja seuraavien vuosien aikana <3

      • Karina
        9.9.2022 at 10:33

        Hih, mulla on sellanen 12v perhepetiläinen vieressä nuuhkuttamassa aina kun isompi herra on matkoilla ja on ihan samanlaista kuin 10 vuotta sitten :D Ainoona erona, että öisin ei tartte heräillä ollenkaan, molemmat nukkuu kuin tukit. Että voi se perhepeti onnistua näin niinkuin myöhemmällä iälläkin ;) Kolmisteen ei kyllä onnistu :D

        • krista
          9.9.2022 at 11:02

          Ihana, perhepetiä parhaimmillaan <3 Hih itsehän nukuin äitini vieressä niin kauan, että mulla oli ensimmäinen poikaystävä :)

  • P
    10.9.2022 at 08:57

    Nostan hattua Joelille joka on tarjoutunut hoitamaan yöheräilyt. Arvostan! Meillä lapset ei öisin valvoneet vauvoina mutta ovat heräilleet usein syömään. Ja heille kelpasi vain rintamaito ja nimenomaan rinnasta. Kaikki pullomerkit käytiin läpi. Niistä ajoista on jo kymmenen vuotta mutta edelleen on ne fiilikset mielessä; kun vain saisin nukkua! Vauvat nukkui pääsääntöisesti mun vieressä kun imettäminen oli sillä lailla helpompaa.
    ****
    Nyt jälkikäteen ajateltuna ja muita seuranneena oon miettinyt että olisiko vauvan uni katkeamatonta nimenomaan omassa pinnasängyssä kaukana äidin maidon tuoksusta. Ja itse tein varmasti sen virheen että nostin vauvan rinnalle jo ihan pienestä inahduksesta jotta vauva nukahtaisi ja saisin itsekin nukkua. Eli vauva tottui nukahtamaan rinnalle. Meillä alettiin nukkumaan täysiä öitä n. vuoden iässä kun vauva siirrettiin omaan sänkyyn ja huoneeseen. Silloin tehtiin unikoulu. Mutta oon miettiny paljon että olisko meidän elämä ollut silloin helpompaa jos vauva olisi alun alkaenkin nukkunut omassa rauhassaan.