Maanantai- ja kuumeinentaaperohuomenta.
Unikoulut erikseen – nyt en puhu niistä – mutta kyllä me vanhemmatkin kaivataan niksejä hulinaöistä selviämiseen. Yhden katkonaisen yön aikana ehdin ajatella, että hei mullehan on kertynyt tällaisia ”mentaalisia niksejä” jo useampi! Näihin viiteen psyykkasin itseäni aikoinaan keskimmäisen lapsen hulinaöinä, ja samat pienet henkiset valvomisenkestämisniksit ovat olleet käytössä pienemmänkin kanssa.
En siis puhu kahvista, päiväunista tai edes ajoissa nukkumaan menemisestä, vaan ihan sellaisista päänsisäisistä itsensäpsyykkaamisjutuista.
Kas tällaisista.
1. Älä laske, kuinka monta kertaa olet herännyt tai imettänyt. Et tee sillä tiedolla mitään! (paitsi ehkä neuvolassa osaat vastata ko. kysymykseen) Mutta siis tietämällä tarkan määrän saatat vaan tuntea itsesi entistä väsynnemmäksi ja angstata heräämisen määrää – ja sen takia valvoa entistäkin enemmän.
2. Älä MISSÄÄN NIMESSÄ laske myöskään sitä, kuinka monta tuntia unta saat yössä tai minkä laatuista uni on ollut. Sekään tieto ei tuo mitään hyvää. Mene nukkumaan, kun pääset. Valvo, kun valvot. Herää, kun heräät. Ja kahvia päälle. Tässä ei tarvita matematiikkaa, unta seuraavat älykellot karanteeniin!
3. Älä katso kelloa yöllä. Ainoa keskeinen tieto on se, että koska pitää herätä aamulla (meidän tapauksessa klo 6:45), ja sekin koskee vain niitä tapauksia, joissa aamulla on menoa joko itsellä tai perheenjäsenellä. Ja siihen tarkoitukseen on herätyskello. Ihan sama, että onko se kello yksitoista, kaksi vai viisi. Kyllä herätyskello (tai taapero) sitten lopulta kertoo, että koska on aamu.
4. Edelliseen liittyen: jos vahingossa saat yöllä kellonajan tietoosi, älä MISSÄÄN NIMESSÄ laske, kuinka monta tuntia on jäljellä ennen aamuherätystä. Jos luit edelliset perusteet, ymmärrät jo tällekin syyn.
5 Älä jauha siitä, miten väsynyt olet. Okei, tässä on ohuenohut raja – totta kai tekee myös hyvää sanoa ääneen, että ai hitsi, miten väsyttää. Etenkin vertaistukitilanteet on parasta, kun voi olla yhdessä rättiväsynyt. Mutta itse olen ajatellut sen niin, että sanon tyyliin kerran, että huh huh, mikä yö, mutta sitten annan asian olla. Joskus nimittäin sen väsymyksen ihan maagisesti unohtaa ja vasta illalla huomaa, että oho tämähän oli ihan pirteä päivä, vaikka edellisten öiden perusteella ei koskaan uskoisi. Mutta jos sitä jauhaa jatkuvasti, siinä väsymyksessä on jotenkin ”henkisesti kiinni”.
Tiivistettynä siis: tietämättömyys on siunaus. Älä ajattele äläkä hitto vie ainakaan laske.
Aika pieniä juttuja, mutta itselleni aikoinaan keskimmäisen kanssa tuo ensimmäinen kohta oli ihan mindblown. En sitä siis itse keksinyt vaan luin jostain – siihen asti olin todellakin laskenut heräämisten määriä JA vilkuillut kelloa, että apua kuinka monta tuntia on vielä uniaikaa ja ehtiikö siinä enää nukahtaa.
Itse asiassa protestoin henkisesti alkuun tuota ”älä laske kertoja” -vinkkiä vastaan. Olin jotenkin niin kiinni siinä, että mun täytyy tietää, miten huonosti mä nukun. Jonnekin mielen pohjukkaan se kuitenkin jäi, ja jossain vaiheessa kokeilin.
Ja väitän, että se paransi huimasti mun valvomisenkestävyyttä!
Kuulostaako yhtään loogiselta? Pystyisitkö kokeilemaan?
Disclaimerin paikka. Tämä koskee siis sellaista elämänvaihetta, jossa heräilyihin ei voi itse vaikuttaa ja itse kokee jaksavansa ihan hyvin tai kohtuullisesti. Eri asia sitten, kun kyse on siitä, että menee itse ajoissa nukkumaan, ei juo unta heikentävää alkoholia, haluaa tietää unensa laadun ns. normaaliaikoina tai jos on niin väsynyt, että tarvitsee muutoksia nukkumistapoihin. Niihin sitten ihan erilaiset vinkit!
42
Emiliakatariina
21.8.2023 at 14:50Hyviä vinkkejä! Mulla parhaiten on toiminut se että uskottelen itselleni että myös pelkkä hereillä lepääminen auttaa, eli että se lataa akkuja myös vaikka ei unta saisikaan. Tämä auttoi mulle kun ennen stressasin öisin valveilla ja laskin tunteja ja tuijotin kelloja. Nyt on paljon zenimpi mieli kun hyväksyn tilanteen ja jään vaan makoilemaan ja kuuntelemaan muiden unta. :D Tosin silloin jos vauva tai taapero rääkyy niin se zen-mieli on kaukana :D
krista
22.8.2023 at 16:05Joo hei mäkin oon kuullut tämän! Että vaikka ei nukkuisikaan, niin pelkkä rentoutuminenkin auttaa. Tätä mä kans oon käyttänyt oljenkortena silloin, kun en ole saanut unta :)
Tiina
21.8.2023 at 15:14Moikka, loistavia vinkkejä ihan tällaiselle ajoittain todella huonosti nukkuvalle yökyöpelillekin, jolla ei ole enää lapsia saati vauvoja tai taaperoita huushollissa. Missään nimessä ei katsota kelloa, ei mietitä, kauanko on jo pyöritty sängyssä lakana kiertyneenä vartalon ympärille, vaan noustaan ylös ja tepastellaan vaikka ikkunan ääreen katsomaan ja ihailemaan kaunista yö- tai aamuyön taivasta. Ei todellakaan pohdita, paljonko aamuun on aikaa. Iloitaan jo etukäteen siitä, että jonain yönä nukutaan pommin varmasti hyvin, silloin ei tarvitse myöskään jauhaa kuinka väsynyt on. Erilaiset olotilat on vaan mielenkiintoisia. Tässä tietenkin hyvä, että en aja usein autoa. PS. Sanoin aina lapselle, että nokkoset (=nokoset) on tosi ok päivällä.
krista
22.8.2023 at 16:10Mulla muuten myös oli ennen tätä taaperoaikaa valvomisyönä (kun ei vaan itse siis saanut unta) aina sellainen ajatus, että okei seuraavana tai sitä seuraavana yönä nukun paremmin. Nyt taaperon kanssa ei tietty voi turvata siihen ajatukseen, kun se ei välttämättä toteudu – mutta parempi vaan olla tätä(kin) ajattelematta :D
–
Päikkärit on kyllä mahtava juttu! Mä en viime aikoina ole niitä niin nukkunut, mutta joskus on ollut kausia, että nukun joka päivä!
A
21.8.2023 at 15:29Nyt kun vauva-ajan valvomiset on takana, on tosi helpottava ajatus yöllä valvoessa (mun migreeni oireilee aika ajoin vatsakivulla ja silloin herään öisin kipuun ja valvomaan), että ei se haittaa vaikkei nuku, senkun vaan makaa sängyssä. Hei ja mun älykellon mielestä monesti hereillä sängyssä makaaminen on unta :D (ts. kello sanoo mun nukkuneen 6,5h vaikka itse tiedän valvoneeni paaaljon enemmän … ei sillä että minä mitään nukkumistunteja yöllä päästä ynnäilisin ;) Mutta vakavasti puhuen se on oikeasti hyvä keino, että ei mieti kuinka kauan ehtii nukkua jos nyt nukahtaa, sillä vaan stressaa itseään turhaan. Työelämässä olevalla tärkeä vinkki on, että älä ajattele (tekemättömiä) töitä (ellet aio niitä nousta tekemään). Eli oikeastaan, jos aiot niitä töitä siinä unettomana hetkenä vatvoa, niin paras nousta ja alkaa hommiin.
krista
22.8.2023 at 16:12Just näin!
–
Mä oon muuten joskus viideltä noussutkin tekemään (työaikaan, en nyt taaperoaikaan) jotain stressannutta työhommaa. Kun just oon totetuttanut tuota, että turhaa vatvoo vaan jos aikoo olla sen takia hereillä, niin parempi alkaa hommiin. AIka vapauttavaa, kun se on ollut vaikka tyyliin aamuseiskalta tehtynä! Mulla ainakin menee niin, että työasioissa se stressi on etukäteen, mutta sitten kun tekee, niin ei se niin kamalaa ollutkaan. Se etukäteisvatvominen tekemättömistä hommista on/ oli pahinta.
Lilah
21.8.2023 at 16:40Mulla tuohon(kin) on auttanut aika. Silloin joskus ennen lapsia tenttistressissä valvoessani tai herätessäni keksittyäni unissani tenttialueelta kysymyksen johon en osaisi vastata panikoiduin aina just siitä, miten en ikinä selviä seuraavasta päivästä jos en NYT nuku. Lasten jälkeen tai jo niiden aikana opin, että varsin vähälläkin unella voi mennä posottaa pitkän aikaa ja asiat joista ei väsyneenä selviä eivät johda maailmanloppuun. Ne vaan sitten jäävät tekemättä tai tulevat tehdyiksi vähän eri tavalla. Eli itseäni on auttanut yleisemminkin sellainen rentous, että asiat voivat olla ihan hyvin, vaikkeivat menisi suunnitellusti tai oman mieleni mukaan. Toisaalta ihan terveydellisistä syistä varmaan hakisin viidennen lapsen kanssa aktiivisemmin ratkaisua taaperon parempaan nukkumiseen kuin aikanaan jaksoin hakea.
krista
22.8.2023 at 16:15Aika auttaa kyllä tosi moneen! Ehkä just siksi tämä kolmannen lapsen kanssa elo (etenkin pitkän taaperotauon jälkeen) on niin ”vapauttavaa”, kun konkreettisesti on kerran saanut sen kokemuksen, miten aika menee niin nopeasti!
Anna S
21.8.2023 at 21:28Se on muuten hämmentävää miten joskus tosi huonosti nukutttua yötä seuraakin pirteä päivä tai päinvastoin. Meillä oli tuossa monta tyosi huonoa yötä putkeen ja olin ihan toimintakykyinen, mutta sitten tuli se yksi hyvä yö ja olinkin sen jäljiltä ihan puolikuollut. Nyt kahden hyvän yön jälkeen oli helpompaa (paitsi, että iski kuukautiset).
Että ei sitä voi ennustaa unen määrästä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Tuosta väsymyksen lietsomisesta olen samaa mieltä. Jos sitä toitottaa itselleen tai muille kovin painokkaasti niin se vaan konkretisoituu ja voimistuu.
Sen verran kyllä seuraan untani ja vireystilaani, että minun pitää tietää aamulla olenko ajokunnossa hakemaan keskimmäistä eskarista. Jos en ole niin miehen pitää hakea tai jos hän ei pysty niin pitää vaan ottaa vapaapäivä eskarista. Olen nimittäin keskimmäisen vauva-aikaan hakenut vanhinta hoidosta ja ollut väysmyksestä johtuvan pitkän reaktyioajan ja päättämättömyyden takia muutamassa läheltäpiti-tilanteessa. En halua sellaista enää. Mieluummin muutama ylimääräinen vapaapävä eskarista ja asian selvittely sinne suuntaan kuin kolari kahden lapsen ollessa kyydissä eikä vastaantulijastakaan tiedä miten hänelle käy.
krista
22.8.2023 at 16:18Totta! Tuntuu niin kuin se ei jotenkin ois synkassa ollenkaan, että miten on nukkunut ja miten on väsynyt :D
–
Ja tuokin on muuten hyvä pointti, että väsyneenä ei kannata mennä auton rattiin. Siitähän oli joku sanontakin, että mikä-ja-mikä valvominen vastasi mitä-ja-mitä humalatilaa. Oon liian väsynyt muistaakseni tai googlakseni :D (joten en mene auton rattiin minäkään, haha)
Nro 23
28.8.2023 at 10:02Oon joskus lukenut tuosta, ja se meni jotenkin niin, että sitä jaksaa jonkin aikaa huonosti nukkuneena, koska aivot on ylivirittyneessä tilassa (joka siis ei ole hyväksi pitemmän päälle). Sitten kun aivot väsähtää ja nukkuu yhden yön hyvin, se ylivirittyneisyys jää pois (mikä on hyvä), mutta koska univelkaa on vielä jäljellä, sitä on silti ihan väsyksissä.
Mulla on just pakko katsoa kelloa yöllä, koska muuten alkaa päässä pyöriä (etenkin jos olen stressaantunut), että ”se on varmaan ihan viittä vaille, ja kohta pitää kumminkin herätä, niin itseasiassa olis parempi jos ei nukahda, koska unen keskeltä on vaikeampi herätä..” ja jos pitää lähteä johonkin niin lisäksi ”ja entä jos herätys ei ookaan päällä ja kello on ties mitä?!” ja sitten en ainakaan saa enää unta. Sit jos katon kelloa niin voin todeta että ”ahh vielä niin ja niin paljon aikaa nukkua, ihanaa”. Lisäksi kun ei ole sellasia luontaisia herättäjiä kuten lapsia, saatan joskus nukkua liikaa, eikä sekään ole kivaa.
Laura
22.8.2023 at 16:25Muistan, että silloin kun lapset oli pieniä, luin lehtijutun jostain afrikkalaisesta heimosta, jossa öisin kukin vahti vuorollaan muiden unta. He nukkuivat leirinuotion ympärillä. Tulta piti vahtia ja samoin metsässä vaanivia petoja. Ja että heille ei ollut missään nimessä edes tavoite nukkua 8 tuntia putkeen vaan heräily oli ihan luonnollista. Ja jotenkin se ajatus helpotti. Että jossain tämäkin on ihan tavallista yöelämää 😅
Rapu
24.8.2023 at 21:00Tämä ei toimi sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa joka yö valvoo, mutta satunnaisina huonoina öinä ajattelen, että kyllä seuraava päivä menee vähemmilläkin unilla kun on niin monta hyvää yötä alla.