Joskus syksyllä päätettiin Joelin kanssa, että hitsi nyt kyllä yritetään kerran viikossa järjestää itsellemme treffi-ilta – kun toinen lapsi tulee, on taas kahdenkeskeinen aika varmasti hyvin-hyvin vähissä pitkäksi aikaa. Eikä sen meidän treffailun pitäisi olla edes niin kovin vaikeaa, koska lähellä asuva mummi hoitaa Silvaa niii-iiin mielellään.
No, miten kävi? Silva on kyllä ollut mummilassa syksyn mittaan melkein sen kerran viikossa (ja nyt pyhien aikaan melkein päivittäin), mutta meidän ”treffiaikamme” on kulunut kyllä enimmäkseen kotikaaoksen raivaamiseen ja muihin arkiaskareisiin. Mutta pakko nekin on tietysti joskus hoitaa.
Nyt välipäivinä yritettiin taas tsempata. Viikko sitten käytiin nepalilaisessa kahdestaan syömässä, ja myös tämän viikon perjantai-illalle oltiin sovittu, että Sara-täti tulee tänne meille tirppanaa leikittämään.
Sitten tulivat ne supistukset. Joo, tämä treffikumppani ei kyllä liiku nyt yhtään mihinkään.
Mutta jos me emme pääse treffien luokse, tulkoon treffit sitten meidän luoksemme!
En edes tiedä, kenen idea ne kotitreffit oikein olivat (todennäköisesti Joelin, koska jos se olisi ollut mun oma idea, niin kyllä muistaisin), mutta hyvä idea se oli! Joel kantoi telkkarin yläkertaan pyykkinäkymää peittämään:
Kotileffastudio rakentuu.
…ja sitten elokuva pyörimään:
…ja minulle vielä alkoholiton siideri käteen:
Oli nii-iiin kivaa! Hetkeksi unohtuivat supistukset ja vatsataudin jälkimainingit – oli vaan iso mukava tyynyröykkiö, viihdyttävä leffa (The World’s End) ja kaksi rentoa löhöilijää.
Mä taidan olla vähän ”helppo”. Oon tästä kirjoittanut jo tosi monesti, mutta hitsi että tällaiset pienimuotoiset yksinkertaiset jutut vaan on parasta. Minua ei tarvitse viedä treffeille hienoon ja kalliiseen ravintolaan. Minut voi viedä oman kodin yläkertaan. Se tuntuu kaikista parhaimmalta eikä tarvitse miettiä, että mitä laittaa päälle.
Mulla taisi olla ne mieskalsarit.
Pienet jutut – ne on ne mun jutut.
*******
Sillä aikaa alakerrassa tapahtunutta:
Muffinsseja!
1
MariaH (Ei varmistettu)
5.1.2014 at 14:50Kivalta kuulostaa :) Ihana kun kissakin on liittynyt seuraan x) Meillä on kanssa kissa ja on kyllä koko ajan menossa mukana mitä ikinä sitte teemmekin :D Välillä kun tehdään ruokaa niin välillä nostan kissan syliin jotta hänkin näkee mitä teemme xD Hahahha.. Siinä hän vois seurailla tilannetta niin kauan kun mun kädet puutuu hänen kannattelemiseen.. ( Hän… kyllä :D) On ne kissat vaan niin mainioita :D <3 Minkä ikäinen teidän kissa on? Poika vai tyttö? Onko ollut pennusta asti? Teidän koti näyttää muuten aivan ihanalta, tuollainen boheemi tyyli iskee kyllä kovaa :)
Kristaliina
5.1.2014 at 15:57Hih, musta tuntuu, että sanon joka kerran eri luvun, kun lasken tuon Tikrun ikää :D Mutta nyt laskeskelin, että se ois 14,5 vuotta vanha, kesällä täyttäis siis 15. Ja tyttö :) Tikru on ollut mulla ihan pennusta asti ja monissa elämänvaiheissa mukana, oih tuota rakasta kissaa <3
Täällä muuten kuva reilun 14 vuoden takaa kissanpennusta, siltä päivältä kun sen itselleni sain: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/viisi-kertaa-mina-osa-1
kao kao
5.1.2014 at 15:16Hii, ne sun kalsarit on kyl ylisöpöt..
Mut mieti, mä menin tokille treffeille ja mies oli verkkareissa. ”Vietetään ihan vain koti-iltaa, puhutaan tulevaisuudesta (lapsista ja avioliitosta) ja voit jäädä yöksi jos haluat. Ja vietetäänhän me uutta vuotta yhdessä?”
Mä karkasin. Kauas.
Kristaliina
5.1.2014 at 15:53Eiiih, ei ehkä vielä toka treffeillä :) Mulle kans (ajalla ennen Joelia) tyyliin kolmansien treffien tekemiseksi kerran ehdotettiin ”arvokeskustelua”. Eäääöööh? Mä en osannut suhtautua, hermostuin ja heitin hermostuksissani vitsiksi koko homman – josta vastapuoli tulkitsi, että en ole tosissaan ihmissuhteiden kanssa… Kyllähän tuollainen tulevaisuuskeskustelu on ihanaa jos se lähtee spontaanisti ja luontevasti (myös vaikka ensitreffeillä, mikäs siinä) mutta ei sitä ehkä siinä vaiheessa kannata ihan nimetä arvokeskusteluksi tai tulevaisuuden pohtimiseksi :)
Mutta näin reilun viiden vuoden yhdessäolon jälkeen toi kuulostaa hyvinkin hyvältä treffiohjelmalta :)
kao kao
6.1.2014 at 16:36Niin kuulostaa, ihanaa et Joel järkkäs ne just sinne missä te voitte olla yhdessä <3 (ja sun kalsareissa, hi hii)
Voi kamala, arvokeskustelu.. mä olisin niin kanssa heittänyt jotain tyhmää siihen paniikissa. Toi mun ex-treffeilijä vielä totes, että ”oletan että kun olet lapista, niin sulle voi puhua suoraan” iih, no joo suoraan voi puhua, mutta kyllä kunnon lapintyttökin panikoituu, jos sitä ollaan kiikuttamassa heti ekana alttarille, meillä kun on nimittäin ihan omat mielipiteet asioista..
Rosanna
6.1.2014 at 21:12Hahahahah vähänkö ahdistavan kuuloista! :D Ihan tosissaanko se odotti että olet heti ihan mukana, että joo kuule keskustellaanpa vaan, varataan hääkirkko ja mitkä on sun lemppareimmat nimet meidän lapsille. Hui.
Mutta kotitreffit on mustakin ihania! <3 Välillä on toki ihanaa laittautua ja päästä ulos syömään, mutta meillä kun mamit asuvat parin tunnin ajomatkan päässä, niin sellainen ihan kotona kaksin olo on kyllä aivan luksusta.
Torey
5.1.2014 at 17:09Just selitin kaverille miten me miehen kanssa ollaan suunniteltu et tyttö menee tässä joku viikonloppu jomman kumman vanhemmille ja me lähdetään ostamaan molemmille farkut! Jee! Kauppakeskukseen, sovittelemaan, rauhassa.
Kaveri totesi, että romanttisen illan pohjanoteeraus, mutta mä en tartte kummempaa. Sit voi käydä ulkona syömässä ja illalla katsoa telkkaria ja leffoja rauhassa. :)
Vierailija (Ei varmistettu)
6.1.2014 at 12:13Aina kun on raaskittu jättää lapset hoitoon, on käyty kahdestaan – Rautakaupassa! :)
Kristaliina
6.1.2014 at 16:42Vakio meilläkin – Oulunkylän K-rauta! :D
Vierailija (Ei varmistettu)
5.1.2014 at 20:16ihana kisu :)
ajon
5.1.2014 at 21:14Meillä tuollaisia ”treffi-iltoja” on vietetty lukemattomia lapsen syntymän jälkeen. Sohvan nurkassa ollaan nyhjätty ja leffoja katseltu niin usein, että nyt vasta kun lapsi on 1v3kk niin meillä on helmikuulle sovittu treffi-ilta kodin ulkopuolelle. Edellinen kerta oli toukokuussa. Hih :D tuo on vaan niin parasta (ja lapsi onneksi nukahtaa tosi hyvin ja lähes joka ilta samaan aikaan), ettei muuta ole kaivannut ennen tätä.
NC_Mirva
5.1.2014 at 21:40Mahtavalta kuulostaa! Ei sen tarvii mitään ihmeellistä olla vaan tärkein mun mielestä on, että on kahdestaan ja tekee jotain mistä tykkää. Meillä on 3.5-vuotias poika ja 18kk tyttö eikä sukulaisia lähettyvillä, joten aina kun ollaan anopin luona kyläilemässä tai mun perheen luona Suomessa niin otetaan ilo irti lastenhoitajista :) Ja ei se mitään Pariisin reissuja ole vaan nimenomaan lekottelua kaksin tai ravintolaan illalliselle, mitäpä sitä muuta tarvitsee?!
Devika Rani (Ei varmistettu)
5.1.2014 at 22:08Heh, mä taidan olla just päinvastainen tapaus. Kaipaan tylsän ja harmaan arjen seuraksi luksusta. En tosin kyllä viihtyisi missään viiden tähden ravintoloissa. Mutta tärkeää on nimenomaan pukeutua hyvin. :)
Papyli
6.1.2014 at 00:15Ehdottomasti pienet jutut – ne on ne parhaat jutut ♥
vakituinen vierailija, satunnainen kommentoija (Ei varmistettu)
6.1.2014 at 10:35Suosittelen tuota kotitreffien jatkamista ja jopa jalostamista toisen lapsen syntymän jälkeen. Meillä kävi miehen kanssa niin (kakkosen syntymän jälkeen), että kun lapset oli saatu nukkumaan ni vaan koomailtiin sohvalla ku ei mitään muuta jaksettu. Sit päätettiin, että piru vie, eihän tää vetele, sitä yhteistäkin aikaa (muutakin kuin koomailua) kaivataan. Sovittiin kotitreffi-ilta jokaiselle viikolle yhtenä päivänä. On ollu ihan parhautta ja nyt ku lapset on kasvaneet, treffi-illat jatkuu ja usein jopa kodin ulkopuolella.
Ester-i (Ei varmistettu)
6.1.2014 at 13:03Mainion keskittynyt ilme alakertalaisella!
Kristaliina
6.1.2014 at 13:26Joo, Sara-täti kehuikin kovasti sitä, miten hienosti tirppana oli jaksanut keskittyä muffinssien tekoon – kaikissa kuvissakin oli tuollainen tarkkaavainen ja hyvin-hyvin keskittynyt ilme :) Ehkä siitä tuleekin leipuri :)
Arna (Ei varmistettu)
6.1.2014 at 19:37Kuulostaa hyviltä treffeiltä.
Mitenköhän meille mahtaa miehen kanssa käydä, kun ollaan nyt jo aikamoisia kotihiiriä ja esikoinen on vasta tulossa :)
Kristaliina
6.1.2014 at 22:26Hei sittenhän on vaan vielä paremmat syyt linnoittautua treffeille ihan omaan kotiin :)
Vierailija (Ei varmistettu)
6.1.2014 at 21:35Miten niin ”helppo”? Tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta ajatukselta että se on mies joka vie treffeille ja liehittelee naista… joka tyytyy ”vähään”. Yllätyin tosta, ettehän te vanhanaikaisia ole :)
Kristaliina
6.1.2014 at 21:49No tuo käväisi itselläkin mielessä tuota kirjoittaessa – ja sitten perään ajattelin, että nääh se on niin vanha vakiintunut ”vitsi”, että menköön :)
M-M
6.1.2014 at 21:49Mun mielestä kans on ihan parhautta löhötä toisen kainalossa elokuvaa katsoessa. Tosin meillä on jäänyt aika vähille tv:n kattominen, kun meillä asustaa nykyisin Ti-Ti nalle fani.
Ja aikamonesti jos Milla vaikka kylästelee kummien tai mummun luona, niin mie vietän laatuaikaa imurin kanssa.
Vierailija (Ei varmistettu)
6.1.2014 at 22:11Luin tässä useamman bloggauksen putkeen loman päätteeksi, joten kommentti tulee ehkä hassuun paikkaan, mutta ÄLÄ hetkeäkään mieti onko Silva nyt jäänyt jotenkin vähälle raskauden ym. vuoksi. Niitä riittämättömyydentunteita tulee ihan riittävästi ja vyörynä sitten kun lapsia on kaksi ja mies töissä. Kun huomaa sanoneensa liian monta kerta isommalle ”ihan kohta” tai ”odota vähän”. Pikkuhiljaa sitä alkaa oppia armollisemmaksi itselleen ja toteaa ettei ole hyväksi lapsellekaan, että vanhempi on ihan joka hetki saatavilla vain hänen tarpeitaan varten.
Kristaliina
6.1.2014 at 22:25Kiitos <3 Tuollaiset riittämättömyydentunteet tosiaan välillä käy pinnassa – just tässä hetki sitten ajattelin tätä asiaa asiaa eteenpäin, että okei ei tämä huomiointitilanne ainakaan parane sitten toisen lapsen syntyessä. Mutta kyllä: näiden asioiden kanssa täytyy varmasti vain oppia elämään.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.1.2014 at 10:03Eikä ne tunteet lopu silloinkaan, kun toinen ei enää ole vauva. Isommistakin usein näkee, että kaiken kiukutuksen takana lapsi tarvitsisi vain jakamatonta aikuisen aikaa. Ja sitä vaan on tilanteita, jolloin tuohon ei voi revetä. Oman vuoron odottaminen ja pettymyksien sietäminen ovat kuitekin tärkeitä taitoja oppia nekin. Vielä esikoisen mennessä kouluunkin opettelen itse äitinä sietämään lapsen kiukuttelua ja itkua ilman, että kokisin tarvetta joka hetki lohduttaa ja pyyhkiä pahaa mieltään pois. Pikkuhiljaa lapsen pitäisi kuitenkin oppia hallitsemaan ja käsittelemään noita tunteita myös ilman aikuista tarkoittamatta että jätetään niiden kanssa kokonaan yksin. Saatavilla voi ja pitää silti olla.
rorro (Ei varmistettu)
8.1.2014 at 02:05http://whatshouldbetchescallme.tumblr.com/post/69037414812/when-someone-…