Niin kuin olen aikaisempina vuosina kirjoittanut, joululla ei ole ollut puutalon aikuisväestölle moneen-moneen vuoteen oikein mitään… …merkitystä. Lapsuuden joulut olivat tietysti ihania, mutta myöhemmin homman hohto vaan hävisi ja näkyviin jäi päällimmäiseksi se sellainen ”voi h*vetti mikä tää ”joulun henki” muka on kun ihmiset stressaa ihan turhasta ja kaikki on vaan kireitä graah tota lahjamaterialismin määrää sitäpaitsi jouluruokakin on pahaa äh ja pöh” -periaatevastustus. Ehkäpä se joulun hohdon häviäminen on johtunut osittain myös siitä, että lähipiirissä ja -suvussa ei enää ollut noita pieniä, joiden kautta sen aidon jouluilon olisi voinut edelleen kokea.
Niinpä ennen lapsia meillä onkin suht systemaattisesti paettu joulua minne millekin kolkalle maailmassa. Joelin kanssa ollaan oltu jouluina Intiassa ja Vietnamissa. Minulle joulu ja vuodenvaihde ovat tarkoittaneet vain vapaapäiviä, joiden ympärille talvilomat, kesältä säästetyt lomapäivät ja ylityövapaat on näppärä sijoittaa niin, että pääsee mahdollisimman pitkälle talvireissulle jonnekin maailman ääriin.
Jo ennakolta ajattel… tiesin, että lasten myötä suhtautuminen jouluun taas varmasti muuttuu. Ja olen ihan odottanut sitä – ja ilolla siis, jos jollekulle on jäänyt tämä epäselväksi :)
*******
Millainen sitten on joulu puutalossa?
Meille syntyi tälle jo pitkä aika sitten (oikeastaan jo viime joulun jälkeen) oma termikin. Kun meidän aikuisten henkilökohtaiset, omaan itseen kohdistuvat jouluodotukset ovat nolla, on ollut hyvin helppo kääntää huomio siihen, mikä on tärkeää. Tai äh oikeammin: kenelle joulunvietto voi tarjota ihania elämyksiä ja kokoelämänmittaisia, rakkaita muistoja. *) Puutalossa joulua vietetään siis tänä vuonna (ja toivottavasti jatkossakin) teemalla: lasten joulu.
*) …ja meille itsellemme tietysti rutkasti iloa sitä kautta.
Eikä se ole vain sanahelinää.
Se tarkoittaa sitä, että kaikki aikuisten ”pitäisi”-jutut on tietoisesti ja kategorisesti rajattu pois. Ei mitään stressaavia tai aikaavieviä siivoamisia, velvollisuuskyläilyjä tai piperryksiä, vaan huomio ihan sataprosenttisesti lapsiin ja siihen, mikä heidän mielestään voisi olla joulussa kivaa ja elämyksellistä. Slogan voisi olla vaikka tyyliin ”jos se ei ole kivaa lapsille, sitä ei tarvita”.
Käytännössä tämä tarkoittaa vaikkapa joulupöydässä sitä, että… ai missä pöydässä? Riisipuurosta me tykätään eli sitä ajateltiin syödä lounaaksi. Mantelilla! Mutta muut jouluruoat unohdetaan ja syödään ihan siitä, mistä tykätään normaalistikin. Ei kattauksia eikä pitkäänpöydässäistumisia (lapset eivät jaksa). Tirppa syö varmaan normaalisti päivällisaikaansa tyyliin jotain proteiinipastaa ja jauhelihaa, minä jotain kasvispöperöä, Seela niks-naks-korkkiauki-purkkiruokaa ja Joel… …ei luultavasti ehdi syödä :)
Joulun muistilistalla olleita asioita on ollut vain pari: piparitaikina (tilattu), joulukuusi (odottaa anoppilassa) ja joulupukin asu ja tonttujen hatut (ostettu).
Hehe, pakko kertoa kauppareissulta: ystävällinen kassamies siinä pukkiasua pakatessani jutteli niitä näitä ja kysyi, että joko alkaa olla jouluostokset voiton puolella.
”Nooh, tässähän nämä oikeastaan olivatkin”, viittasin niihin punaisiin asuihin.
”On se joulu kyllä aina sellainen puristus, että kun siitä selviää, niin huh huh”, kassa iloisesti jatkoi.
”Öööö niin”, vastasin kun en oikein muutakaan keksinyt.
No ei se nyt ihan varsinaisesti stressannut – ostokset mahtuivat hedelmäpussiin.
Ohjelmassa sen sijaan…
No, aamupäivällä varmaan koristellaan tirpan kanssa kuusi (jos sitä ei ole tehty jo aiemmin – ei niin väliä, että koska se tehdään) ja kytketään telkkari seinään niin, että voidaan katsoa Lumiukko. Varmaan kärtsätään pellillinen pipareita. Syödään riisipuuroa siis lounaaksi ja pikkutyypit päikkäreille. Illalla leikitään sitä joulupukkileikkiä – ja sen jälkeen luultavasti leikitään ihan muuten vaan. Ehkä tonttuleikkejä ja lauletaan. Aika todennäköisesti tanssitaan.
Lahjoja emme perinteisesti ole ostaneet; emme siis edes Joelin kanssa toisillemme. Viime jouluna Silva sai ämmiltä vauvanuken ja vaarilta Duplo-palikkapaketin; juuri sopivasti joululahjoja silloin vajaa 2-vuotiaalle! Silva muistaa nämä vieläkin. Nyt joulupukin jaettavaksi kuusen alle sijoitetaan pari pientä pakettia Silvalle, heh painottuen näköjään vähän tuohon Ti-Ti-nalleen. Seela ei saa meiltä vanhemmilta tänä jouluna vielä mitään, mutta kaapissa odottaa yksi kummitädiltä saatu pieni paketti, niin pääsee vauvakin paperia repimään.
Sukulaisilta saattaa tietysti tulla lapsille vielä jotain pientä – ja kiva niin! En kuitenkaan usko, että (ainakaan vielä) tänä jouluna mitenkään hukutaan lahjoihin. Yritetään välttää ylenmääräistä joulumateriaa niin kauan kuin se on vielä mahdollista :)
Pssst, ei saa vielä kertoa Silvalle :)
(levyt käytettynä tori.fi:stä, värityskirja ja ukkelit Ti-Ti-nallen kaupasta – kiitos vielä kerran Kahvittelijalle vinkistä!)
Niin tietysti lähisukulaiset on lämpimästi toivotettu tervetulleiksi kyläilemään meillä koska vaan – tarjolla on anteliaasti pikakahvia, ja itse voi halutessaan tuoda tortut omalle lautaselleen. No, ehkä niitä kärtsäyspipareitakin on tarjolla. Mutta ennen kaikkea tarjolla on hyvää, rentoa ja takuuvarmasti stressitöntä hengailu- ja leikkiseuraa!
Ja kirjastosta lainattu Ti-Ti-nallen joululaululevy.
Ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan voin ihan sanoa odottavani joulua!
Kahvittelija
22.12.2014 at 13:00Voi, Silva varmasti ilahtuu noista Ti-Ti Nalle -lahjoista! Meillä muuten lähti Tau Nallelta käsivarret irti saman tien, joten kannattaa olla tarkkana, ettei Seela vain pistä suuhunsa irtoraajoja… (Tau pääsi siis tipahtamaan hyllystä lattialle, ei se tavallisessa leikissä rikki mennyt.)
Meilläkin vietetään ehdottomasti lasten joulua, lasten ehdoilla. Mutta meillä siihen kuuluu myös arkiruoasta poikkeava jouluruoka. Samalla lailla ollaan suunniteltu, että riisipuuroa lounaaksi (mummi onneksi tulee keittämään sen) mutta päivälliseksi on myös joitakin jouluruokia. Tänä vuonna tosin vähän karsitusti, koska on pienempi porukka syömässä. Tiedän, ettei esikoinen varmasti tykkää muista joulupöydän antimista kuin lihapullista ja raejuustosta mutta ollaan varailtu tytöllekin mieluisia lisukkeita, joista varmasti saadaan maistuva ateria. Mä muistan omasta lapsuudestani niin hyvin ne aattojen erityisemmät ruokailutilanteet, kun oli hienommat astiatkin käytössä jne. ja olen huomannut, että sekä esikoinen että siskonlapset tykkäävät, kun syödään välillä vähän fiinimmin.
Kuusi on koristeltu jo viime viikolla, kun ei maltettu odottaa, pipareita on leivottu jo pari kertaa ja yksi kerta olisi vielä edessä, mä leivoin eilen jopa taatelikakkua joulukärpäsen puraisemana…aattona meilläkin katsellaan Lumiukko ja pukki tulee jo kahdelta, että saadaan sen jälkeen rauhoittua ja avata ne ”pari” lahjaa, jotka pukki tuo…(mun äiti aina sekoaa jouluisin, vaikka kuinka sille yrittäisi muistuttaa, että Ei. Liikaa. Lahjoja.)
Ihanaa joulua teille sinne Puutaloon! <3
Kristaliina
22.12.2014 at 13:53Joo, noi on kyllä tuota sarjaa ”poissa vauvan ulottumattomista” vielä – hitsi vie, että onkin muuten Seelan mielestä kiinnostavinta kaikki Silvan lelut eikä omat vauvanlelut ollenkaan :)
Meillähän muuten on tapana ruokailla lähisuvun kesken säännöllisesti joka sunnuntai. Tuli siis ihan vaan mieleen mainita siitä, että kyllä meilläkin sellaista ”ruokailutapakasvatusta” tulee roppakaupalla :) Jos joku siis keksii sanoa, että täytyy sellaistakin harjoittaa :) Ehkä siksi, kun sitä meillä harrastetaan niin säännöllisesti, se ei meille tunnu niin olennaiselta näin jouluna… Ja varmaan just siksi, että ei oikein tykätä jouluruoista. Paitsi lihapullista tirppa tykkää kyllä! :)
Ihanaa joulua teillekiin! <3
Kahvittelija
22.12.2014 at 14:18Joo, mä odotan kauhulla sitä, kun vauva lähtee liikkeelle ja rupeaa kiinnostumaan esikoisen leluista…enkä pelkästään tuon suuhunviemisinnostuksen takia vaan senkin vuoksi, etten usko, että esikoinen ihan hyvällä katselee, jos vauva liian innokkaasti tunkee leikkeihin mukaan. Mutta toivottavasti esikoinen siihenkin sitten tottuu :)
Ihania (ja lapsille varmasti tosi tärkeitä!) tuollaiset säännölliset sukuruokailut, meilläkin sellaista harrastetaan jonkin verran ja lapset kyllä tykkäävät :)
Kristaliina
22.12.2014 at 14:25Joo just toi vaihe on täällä käynnissä – hehehe ja vaikka me aikuiset mukamas ollaankin vältelty sitä ei-sanan käyttöä, niin tirppa näköjään ainakin osaa komentaa ”ei ei EI Seela ei saa ottaa tätä” :D :D :D Tirppa sitten yrittää kiikuttaa Seelalle vauvanlelua ja vaihtaa, että saisi olla rauhassa kirjansa kanssa, mutta eihän ne lelut ollenkaan kelpaa :) Pitää saada se, mikä siskolla on kädessä. Usein Silva sitten siirtyy sohvalle tai keittiönpöydän ääreen – sitä odotellessa, että Seela pääsee sinne sohvallekin… Yritetään just vähän opetella sitä yhdessä leikkimistä (ja että ei saa ottaa kädestä), kai se siitä vähitellen :)
Mutta Silva on myös hyvin oppinut, että mitä leluja ei saa antaa Seelalle – ja osaa vähän vahtiakin sitä. Se on aika iso plussa!
elinamanda (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 21:38Pakko tätä kommenttia nyt vaan pikaisesti ja muuten asiaan liittymättä kommentoida, että: Oih, siskokset! <3
Vierailija (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 13:27Meillä on koko perheen, melkeinpä suvun joulu enkä mitenkään näe että aikuisten joulu olisi pois lasten joulusta. Pöydässä on herkkua monenlaista niin lapsille kuin aikuisillekin. Kun porukkaan on paljon koolla, ehtii joku aina lasten leikkeihin mukaan vaikka muutakin ”ohjelmaa” on. Ja lapset nauttivat serkkujensa seurasta. Sitä oman perheen aikaa ehditään vielä viettää välipäivinäkin. Ja arjessa, koko loppu elämä.
Ihanaa joulua Puutaloon!
Kristaliina
22.12.2014 at 13:48Kuulostaa kivalta! Meillä ei lapsilla ole vielä täällä Helsingissä serkkuja (pohjoisessa on), mutta kuulostaa kyllä tosi ihanalta, että olisi lapsiserkkuseuraa! Meillä ”joudutaan” (ainakin vielä toistaiseksi) leikkimään vain tylsästi aikuisten kanssa :)
Ihanaa joulua sinnekin!
Vierailija (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 13:42Meilläkin on koko perheen joulu ja jouluruokaa. Perinteet on oma sekoitus itäsuomalaista ja länsisuomalaista, tyyliin joillekin meistä on kinkku tärkeä ja joillekin kalat ja syödään sit kaikkea :) Lapsikin sai kertoa mitä haluaa joulupöytään (lihapullia, siis kaupan einessellaisia ja toki saa, harvinaista herkkua meillä). Tarjolla on monenlaista, kaikki ei ole kaikista hyvää (ja pakko ei ole syödä), mutta joku on jonkun herkkua (ja tässä kohtuus tulee määrissä, ei osteta enempää kuin kahdessa päivässä saadaan syötyä, paitsi kinkkua menee pakkaseen hernekeittoa ja pitsaa varten). Mutta meidän lapsesta on niin kivaa syödä samaa ruokaa kuin aikuiset ja samanlaisilta lautasilta, joten kattaukseen varmasti satsataan myös :)
Saunaa koko perheelle ja paketit odottavat kuusen alla (joka on koristeltu joulukuun alussa). Pientä kärsivällisyys harjoitusta on tässä ollut kun tonttu on jo tuonut muutaman paketin ja kovasti niitä ihmetellään ja haluttaisiin aukaisita. Joululauluja on soitettu jo marraskuusta lähtien ja tanssia saadaan ihan varmasti. Paketteja pienelle liikaa (siis kyllä meidän pienelle vajaa 3v. riittäisi tuo teidän pakettimäärä, mutta kummit, isovanhemmat, tädit, sedät, enot, isotädit jne pitävät huolen ettei kohtuudessa pysytä, äiti ja isikin on tahtoo myös paketin antaa). Ennen lasta vietettiin joulut omien lapsuusperheidemme kanssa (muu vuosi oli meidän keskinäistä aikaa) ja omien jouluperinteiden vietto tosiaan sovittiin alkavaksi sitten kun perhe kasvoi. Mulle henk.koht. joulu ei ollut mikään lahjajuhla, vaan rauhallista yhdessäoloa perheen kanssa ja miehen kanssa ei olla vaihdettu paketteja vuosiin (tänä vuonna mies saa kyllä paketin, ostettiin sille lapsen kanssa prisma-reissulla (hoh) topparukkaset, niin voi tehdä lapsen kanssa lumipalloja :D … tämän salaisuuden lapsi piti niin hyvin että ovelta kailotti ”isi meillä on salaisuus ja me mennään paketoimaan ne rukkaset äidin kanssa”). Niin joo ja varmaan jouluaattoon kuuluu skypetystä isovanhempien kanssa.
Kristaliina
22.12.2014 at 13:56Ihana ”salaisuus” :) Tshihi tulipa tästä mieleen, että Joel muuten kans tarvitsisi toppahanskat, se käyttää nykyään puutarhahanskoja ulkoilussa :D
Onpa muuten kiva lukea joulunviettotavoista, ihan näin parin luetun kommentin jälkeen tulee jo sellainen kiva joulufiilis! Ihana lukea tällaisia positiivisia, kun monesti kuulee näitä ”aargh kun on niin stressaavaa” -puolia. Pitäis just aina muistaa keskittyä siihen, mikä on itselle ja omalle perheelle parasta <3
Ihanaa joulua sinnekin!
Vierailija (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 15:06Uuh, uuvuttavaa luettavaa nää jouluväitelmät. Voitaisko vaan vetäytyä joulun viettoon jokainen just itselleen sopivalla tyylillä tai on viettämättä joulua ollenkaan ja julistetaan joulurauha tulleeksi ja lupaatko Kristaliina lopettaa nää antijoulupostaukset? Masentavaa luettavaa meille jouluihmisille! Julistettakoon joulurauha itse kullekin säädylle, aamen tai antiaamen!?
Vierailija (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 15:12Millä logiikalla tää on antijoulupostaus? :D
Kristaliina
22.12.2014 at 15:22Antijoulupostaukset? Täh? Tää oli PRO-joulupostaus! :)
Natis
22.12.2014 at 17:48???
Kristaliina
22.12.2014 at 17:53Hihihi pakko sanoa, että mä en ole ihan varma, mitä ajatella siitä, että meidän idylliseksi ajateltua lapsijoulutunnelmointia sanotaan masentavaksi :D :D :D
Iitanen
22.12.2014 at 15:08Joulu lasten kanssa on kyllä sellainen asia, mitä itsekin odottaa, sitten kun perheenlisäystä siis tulee. Siihen asti joulun prioriteettiykkönen on ruoka! On ihanaa huoahtaa työkiireiden keskeltä keittiöön ja loihtia kasaan bataattilaatikot, rosollit ja glögikakut. Käväisin tänään kauppahallissa ostamassa kalaa graavaukseen, ja tottakai koko halli oli ihan täynnä äkäisiä mummoja jonottamassa. Itse odotin kalatiskillä kärsivällisesti hymyillen, että enää kaksi päivää jouluun ja muutaman päivän lomaan! :)
Kristaliina
22.12.2014 at 15:29Glögi! Mä oon unohtanut glögin! Miten tässä näin on käynyt…? :D Sitä vois ostaa :)
Mutta joo, ihana on saada lasten myötä joulun taika takaisin ♥
Huitu
22.12.2014 at 17:31Meillä mä olen hirveä jouluintoilija, mies taas ei niinkään. Mut kyl mäkin yritän kaikkea stressiä välttää viimeseen asti, vieläkin muistan ne lapsuuden joulut, kun äiti on hirveessä stressissä puunannut kaappien perukoita, paketoinut lahjoja yömyöhällä ja viettänyt joulun käytännössä keittiössä. Onneksi sekin on rauhottunut viime vuosina.
Meillä joulu näkyy koristeissa, kuusikin on koska mä haluan. Kynttilöitä poltetaan paljon. Joulumusiikkia haluaisin kuunnella mut mies on allerginen… (joulu)siivous pidettiin jo marraskuussa eli neljännesvuosittainen suursiivous. Ja puoltoista viikkoa kestänyt flunssa on muutenkin laittanut suorituspaineet minimiin, hyvä jos saa tiskit tiskattua. Ruokana syödään perinteinen intialainen jouluateria eli korma, koska kumpikaan ei tykkää perinteisistä jouluruuista (paitsi pipareista). Ainekset kävin ostamassa jo eilen, kun en halua tungokseen seuraamaan, kun ihmiset hamstraa, kun kaupat on pari päivää kii.
Ainoa ”pakollinen” jouluperinne on sukulaisissa käynti. Aattona poiketaan miehen siskon luona kilsan päässä ja joulupäivänä lähdetään mun porukoiden luo pariksi päiväksi. Asuvat sen verran kaukana et tällaset pyhät on oikeastaan ainoat hetket, kun ehtii käymään, vaik välillä miettiikin, kuinka ihanaa olis vaan olla ja köllötellä joulu kotona. No ollaanhan me sentään aatto suht paikoillamme :)
Kristaliina
22.12.2014 at 17:51Uuuuuuuuu perinteinen intialainen jouluateria korma – et usko, miten hyvältä tää just nyt mun korviin kuulostaa :) Joeeeeeel!!!!!! Kormaaaaaaah!!!!!
Me kans kyllä koristellaan ja laitetaan kuusi (tehdään nää yhdessä Silvan kanssa) – ihania tunnelman luojia, niin lapsille kuin aikuisillekin <3 Muistan lapsuudesta jo, että joulukoristelaatikon esiinottaminen ja koristeiden ripottelu ympäri taloa oli ihanaa puuhaa :)
Paranemisia sinne, toivottavasti flunssa hellittää – ja ihanaa tunnelmallista joulua! (ja ohhhh kateushönkäykset vielä tuosta ruoasta!!!)
Vierailija (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 19:18Mukavaa, että tuot julki miten olet parempi ihminen kuin muut :)
Kristaliina
22.12.2014 at 19:22Ööööö TÄH?
Hyvää ja iloista joulua kuitenkin sinnekin!
fields
22.12.2014 at 19:47Musta on ihanaa miten joku tossa aiemmin oli myös kyllästynyt jouluväittelyihin :D Mä luin nää kommentit ihan fiiliksellä ku musta on kiva kuulla miten ihmiset viettää joulua. Vaikka ite tekisinkin ihan erilailla.
Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti
Kristaliina
22.12.2014 at 19:52Nimenomaan – mäkin jo tuolla aiemmin kommentoin, että onpa ihana lukea näitä, tulee ihan joulufiilis noista joulunviettokertomuksista!
Aloin muuten myös haikailla (heh glögin lisäksi) saunaa tuon yhden kertomuksen johdosta. Vaikka muuten ei olla saunojia ja meidän saunahan muutettiin ”kodinhoitotilaksi”, niin nyt tuli olo, että oishan se tietysti kerran vuodessa joulusauna <3 <3 <3 Itse asiassa saunassa ollaankin käyty muuten viimeksi viime jouluna! :D
Hips hei! (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 20:25Salakavalasti joulu valtaa puutalon :) Varokaa vaan, ensi vuonna saatatte haikailla jo lanttulaatikkoakin! Ihanaa joulua teille sinne <3
Kristaliina
22.12.2014 at 21:02Tällä vauhdilla todennäköisesti just niin käy! Hei: Ti-Ti-nallen joululevy – eiks tästä voi jo arvella suunnan :D
Muutaman vuoden päästä meitsi marttailee jo marraskuussa. Ja kun lapset on teini-ikäisiä, ne on ihan, että ”ääää äiti onks pakko AINA stressaa näin paljon jouluna – sit kun mulla on omia lapsia, mä en ainakaan ota mitään stressiä jouluna” :D :D :D
Vierailija2 (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 22:34Mä ymmärrän vierailijan kommentin ”paremmuudesta” ja tykkäyksistä päätellen muutama muukin. Kyse on Krista siitä miten esität nämä asiat: MEILLÄ ei stressata jne. Aivan kuin olisi se ”perinteinen lapsiperheen joulu” tarkoittaisi kauheaa stressiä meille muille, jotka eivät kritisoi & kyseenalaista sitä perinteistä joulua ja sitten se teidän ihana, täydellinen, stressivapaa joulu lasten ehdoilla :P Ja tosiaan näistä toistuvista joulupostauksista ”meillä näin ja muilla noin” -teemalla voisi jo tosiaan ottaa joulurauhan, kuten joku tuossa ylempänä kirjoitti.
Kristaliina
22.12.2014 at 22:43Mielenkiintoinen tulkinta – aika paljon rivien väliin luettu asioita, joita EN ole sanonut. Aika moni bloggaaja kirjoittaa jouluvalmisteluistaan ja -ajatuksistaan (sanoisinko 95%), osa jo joulukuun eka päivästä asti. Tämä taisi olla toinen meidän jouluajatuksista kertova postaus.
Joulun jälkeen tulee uusi vuosi, tammikuu ja helmikuu – ja elämä puutalossa jatkuu sellaisena, kun me sitä eletään ja asioista ajatellaan. Kaikkia ei voi miellyttää, tällaisia me vaan olemme.
Ihana joulunaikaa sinullekin!
Vierailija (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 23:32No tekstissä oli mm nämä kohdat:
”myöhemmin homman hohto vaan hävisi ja näkyviin jäi päällimmäiseksi se sellainen ”voi h*vetti mikä tää ”joulun henki” muka on kun ihmiset stressaa ihan turhasta ja kaikki on vaan kireitä graah tota lahjamaterialismin määrää sitäpaitsi jouluruokakin on pahaa äh ja pöh” -periaatevastustus.”
”Se tarkoittaa sitä, että kaikki aikuisten ”pitäisi”-jutut on tietoisesti ja kategorisesti rajattu pois. Ei mitään stressaavia tai aikaavieviä siivoamisia, velvollisuuskyläilyjä tai piperryksiä, vaan huomio ihan sataprosenttisesti lapsiin ja siihen, mikä heidän mielestään voisi olla joulussa kivaa ja elämyksellistä. Slogan voisi olla vaikka tyyliin ”jos se ei ole kivaa lapsille, sitä ei tarvita”.”
En nyt tiedä tarvitseeko hirveästi lukea rivien välistä, että koet ilmeisesti muiden joulunviettotyylin stressaavana ja ”aikaavievänä”..?? Hmmm. Ja kirjoituksessasi nimenomaan julistat sitä, miten sinä ja teidän perhe olette sen yläpuolella toimiessanne toisin? Kyllä minulle kieltämättä tulee kirjoituksesta hieman omahyväinen fiilis, mutta hienoa siis että moni muu kokee sen positiivisemmin ;) Tulkintaeroja selkeästi.
Kristaliina
22.12.2014 at 23:38Hienoa, jos teilläkin ollaan stressittömiä! Hyvää joulua!
Ei niin kiltti tonttu (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 12:26Noh noh, kuinkas se muiden elämä nyt noin ahdistaa? Ettei siellä vaan rinnassa kaiherra pieni Joulustressi… kjähkjäh;)
Vierailija (Ei varmistettu)
24.12.2014 at 00:29Kelläs muullaa sitten kuin HEILLÄ?! :) Naapurin joulustako sitä pitäisi kirjoittaa…
Kristaliina
24.12.2014 at 10:26Mun täytyy varmaan harjoitella sellaista blogikorrektia puhetapaa, tyyliin:
Minä kompastuin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kukaan muu ei kompastuisi. Se ei myöskään tarkoita, että kompastuminen olisi parempaa kuin kompastumatta jäämimen tai kompastujat parempia ihmisiä kuin kompastumatta jättäjät. Jokainen saa päättää kompastumisensa tai kompastumatta jättämisensä ihan itse :)
Kompastumatonta joulua! :D
Vierailija (Ei varmistettu)
22.12.2014 at 23:00Koska haluaa tehdä eri tavalla, kuvittelee olevansa parempi kuin muut? Mitä hemmettiä. Täytyy olla nyt joku kulttuurierojuttu kun en todellakaan tajua.
Ihanaa joulua puutaloon, meillä vietetään joulua tosi perinteisesti, pukeudutaan ykkösiin ja syödään pitkään paremmilta astioilta, joulupukki tulee ja tuo vähän lahjojakin kaikille. Vähän työllistää mutta me ei stressata myöskään, ei esim, todellakaan tehdä mitään koko kämpän joulusiivousta, paljon ruokia ostetaan valmiina jne.
Kukin viettäköön ihanan omannäköisen joulun!
Kristaliina
22.12.2014 at 23:35Kuulostaa ihanalta! Jopa ihan idylliseltä; mä jotenkin näen silmissäni tän tunnelman… <3 Ehkä muuten mekin voitais laittaa jotain nätimpää vaatetta päälle… :) (lue: ei mieskalsareita mulle! :D)
Kaikkien kukkien kukkimista (amaryllikset on muuten aika ihania) toivoisi joulullekin – että mahdollisimman moni viettäisi sen itselle ja omalle perheelle juuri sillä omimmalla ja ihanimmalla tavalla!
Tunnelmallista ja hyvää joulua!
kakkukahvit (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 00:33Just hyvä meininki teillä! JEEE!! Onpa virkistävää näin lapsettoman ihmisen kuulla, ettei perheellisyys ole välttämättä synonyymi kauhealle joulupaniikkistressille. 5/5!
Kristaliina
23.12.2014 at 12:18Kyllä: stressi on mielentila! Jotkut ihmiset vieläpä ovat kai luonnostaan jotenkin ihailtavan stressittömiä – Joel on yksi niistä. Kadehdittava ominaisuus; mä en ole ”luonnollisesti” stressitön, mun pitää ihan tietoisesti tehdä töitä sen eteen. Rennosti ottaminen ja stressittömyys ovat kai minulle sellainen… (kröhöm).. henkilökohtaisen kehityksen polku, (ei oo todellista, että mä just kirjoitin tuollaista höttöä) jolla olen pidemmän aikaa yrittänyt opetella uudenlaista suhtautumista asioihin. Välillä onnistuu oikein hyvin – välillä (heh) ei sit niinku ol-len-kaan :)
Kristaliina
23.12.2014 at 12:22Kiitos! Ja kyllä: ei ole – tämänkin asian voi kukin tehdä omalla tavallaan! :) Jotkut tietysti tykkää laittaa ja saavat nimenomaan siitä iloa; mutta meille, ketkä eivät tykkää, on jotenkin lohdullista ajatella (mun kohdalla ainakin), että eivät lapset siitä välitä, onko tyyliin jouluverhot silitetty tai ei. (ööö mitkä verhot? :D )
Ihanaa joulua sinnekin!
viv (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 00:35Phuuh, kadehdittavan simppeliltä kuulostaa teidän jouluvalmistelut. Mä olen jotenkin vain ajautunut puuhaamaan kaikenlaista stressiä tuottavaa joulujuttua. Laatikoita en tee itse, enkä edes piparitaikinaa, mutta olen sitten kehitellyt kaikenlaista muuta joulusälää, kukka-asetelmista lähtien ettei vaan liian helpoksi menisi. Mutta kyllä tää tästä..! Leppoisaa joulun aikaa sinnekin!
Kristaliina
23.12.2014 at 12:25No hei onneksi kuitenkin otat valmiina sen (toivottavasti), mikä itsestä siltä tuntuu – ja saat sitten nautintoa ja iloa vaikkapa juuri niiden kukka-asetelmien tekemisestä <3 Mä olin kerran sellaisella joulukukkienaskartelusessiolla (työpaikan kautta), oli kyllä aika kivaa hommaa ja kyllä siitä tuloksesta iloa oli! Onneksi tapahtui silleen synkronoidusti illanistujaisissa; muuten ois multa tuokin näpertelyulottuvuus varmaan eliniäksi jäänyt kokeilematta :)
Ihanaa joulua sinnekin, ja muistathan myös keskittyä sitten nauttimiseen, kun sen aika on! <3
Nellis (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 00:40Joulu on selvästi monelle arka aihe. Siitä ehkä on monella se omanlaisensa käsitys ja sitten ehkä vähän loukkaannutaan, jos joku tekeekin homman toisella tavalla. Tulee ikäänkuin fiilis, että sitä omaa tapaa vähätellään vaikka siitä ei suinkaan (ainakaan tässä) ole kyse.
Itsekin ajattelin alkuun, että ompa tylsä juttu, en kyllä viihtyis yhtään. Sitten otin järjen käteen. :D Kukin viettää tai on viettämättä joulunsa kuten tahtoo. Se ei ole multa pois, jos joku tekee toisin. Itse olen niiin perinteinen jouluihminen kuin olla ja voi ja meillä mennään sen mukaan. Hienoa, että olette puutalossa löytäneet teidän tavan.
Ihanaa joulunaikaa puutaloon! :)
Kristaliina
23.12.2014 at 12:27Tosi kiva myös kuulla, että perinteistä nautitaan! Silloin juuri se on varmasti se paras tapa viettää joulua! Ja oikein: muiden vähättelystä ei todellakaan ole kyse. Se olisi tyyliin ihan kaikilla tavoin vastoin sitä, mitä minä ajattelen :)
Ihanaa joulunaikaa myös sinne!
Annabel (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 01:03Mun mielestä on ainakin kiva lukea erilaisista joulunviettotavoista ja mahtavaa, että bloggarit kirjoittaa niistä! :) Jokainen perhe viettäköön joulunsa juuri niin kuin itse parhaaksi näkee. Teidän joulu kuulostaa ihanalta ja mun mielestä susta ei sais omahyväistä (ja mitä muuta tuolla ylempänä kirjoiteltiin) tekemälläkään!
Hei ja samalla haluaisin kiittää mahtavasta blogista, oon ihan koukussa, jatka samaan malliin! Ihanaa joulunaikaa puutaloon! :)
Kristaliina
23.12.2014 at 12:30Kiitti! Vaikka meidän tapa ilmeisesti herättää vähän ”vastustusta”, koin mäkin ihan tarpeelliseksi kertoa myös tällaisesta tavasta – oishan se aika hassua, että vain tietynlaisista joulunviettotavoista sais kirjoittaa :) Kyllä niitä tunnelmallisia jouluaskartelu- ja leivontafiilistelybloggauksia löytyy netti pullollaan niin, että mun ei väen vängällä tarvitse alkaa sellaisia jostain salaa väärentämään :)
Hih joo mä uskon (ja toivon), että ei mun live-ystävätkään ihan helpolla tuolla adjektiivilla mua lähtis kuvaamaan :)
Ihanaa joulunviettoa myös sinne, ja kiitos vielä kiitoksista! <3
Anneh (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 08:30http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194949166208/artikkeli/psykologian+profe… tuli mieleen että haluat tämmösen varmaan lukia ko oletta nii kovasti sitä joulupukkijuttua pohtinu :) Hyvää joulua, pidän kirjoituksistasi kovasti!
Kristaliina
23.12.2014 at 11:50Hihi, ai tämä leivää :) Alkuperäinen artikkeli on parin vuoden takainen – Iltikseen sen puolestaan kirjoitti tämän blogin lukija. Näin se uutiskynnys näköjään ylittyy :D
rva Nna (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 10:58Mukavaa lukea teidän jouluvalmisteluista. Itse olen pohtinut, millaisia jouluperinteitä haluamme lapsellemme luoda. Toiveena olisi myös stressitön ja riidaton joulu. Sellainen, joka sisältäisi ihanaa yhdessä olemista ja hyvää ruokaa. Sellaista, että voit tehdä mikä hyvältä tuntuu.
Tänä vuonna meillä on ensimmäistä kertaa kuusi sisällä, mitä ollaan vauvan kanssa ihmetelty. Päätimme myös nauttia perinteiset jouluruoat välipäivinä sukulaisilla ja ostettiin vaan muuten kaikkea hyvää syötävää kotiin. Vauva saa vielä pelkkää ämmää, mutta ensi vuonna laitamme sitten jotain lapsen lemppareita pöytään.
Kristaliina
23.12.2014 at 12:19Oih, kuvailit eka kappaleessa just sen, mitä mekin on lasten myötä pohdittu.
Meillä oli kuusi eka kertaa viime vuonna, ja sen koristeleminen oli kyllä jo tirpan mielestä kivaa – ja on jäänyt muistoksi mieleen. Nyt pian uudelleen, tuolla se jo ulkona pihalla odottelee <3
kao kao
23.12.2014 at 13:28Mä haaveilen rauhallisesta joulusta, sellaisesta missä mitään ei ”pidä” tehdä vaan saa tehdä. Koetan opettaa tähän suuntaan koko perhettä, koska se on stressivapaampaa. Inhoan riitoja. Siskojen kanssa opetetaan äitiä ja toisiamme.
Sellaisesta jossa ne miljoonat hankitut lahjat avattaisiin hitaasti. Jaettaisiin yksi kerrallaan ja kaikki ihastelis sitä mitä joku on saanut. Nykyään lapsia oikein kannustetaan repimään lahjat auki mahdollisimman nopeasti. Itteä ainakin surettaa, kun suhteellisen suuri summa omista tuloista on kuitenkin mennyt noihin lahjoihin ja hetkessä ne ovat muuttuneet ”ei miksikään”.
Haluaisin perinteitä pitemmällekin kuin jouluaatolle. Venyttää sitä joulua. Musta se salaperäinen tunnelma on niin ihana. Siksi ehkä niitä lahjojakin voisi säästää useammalle päivälle (meillä niitä on ihan hirveästi, kun kaikilla lähtee käsistä .)
Tavallaan tuossa teidän joulussa on kaikki just niin kuin haaveilen. Aikaa, yhdessä oloa, arvostusta niille lahjoille jota on hankittu eikä tehdä mitään siksi että pitää tehdä.
Ainoa mikä mua harmittaa, on se et stressasin lappiin lähtöä ja töitä niin paljon, että riitelin miehen kanssa ja huusin sille kerran. Ei työt tai paketoidut lahjat tai mikään ole niin tärkeää, että se menisi toisen ihmisen yli. Aion opetella tuota ensi vuonna.
Ihanaa ja rauhallista lasten joulua puutaloon <3
Kristaliina
23.12.2014 at 19:13Hei toi lahjojen avaaminen yksitellen – niin, että muut katsovat – ihana ajatus! Tää meille toteutukseen, joo!
Ja voih tuota riitaa. Mut se on just noin – stressissä tai kiireessä sitä vaan se lähin ihminen on usein se, johon se purkaantuu. Ja tietysti hyvä, että jollekin läheiselle pahan olonsa saa ”turvallisesti” purettua (hihi mieluummin kuin nää jotkut kännissänakkikiskallatoisiaanmätkijät); mutta vielä parempi tietysti on, jos sen pahan olon voisi kokonaan välttää. Siinäpä oppituntia itse kullekin, heh vähän tällaista elämänmittaista oppimäärää…
Apua miten huonosti sanottu tuo nakkikiskaosuus :D En siis ajatellut, että sä oisit siellä mätkimässä :D :D :D :D
Iiiiiihanaa joulua sinnekin, ja paljon virtuaalihalauksia! Sun kommentteja on aina ihana lukea, susta on tullut selkeästi yksi näistä virtuaaliystävistä – kiitos siis, kun olet täällä mukana <3
(meitsi täällä herkistelee jo he he)
Amanda1 (Ei varmistettu)
25.12.2014 at 00:00Auts, mua ihan sattuu ajatella, että joissain (tai useimmissa) perheissä lahjat vaan revitään auki kerralla… Mun perheessä on aina ollut tapana avata lahjoja hitaasti ja hartaudella, kierros kerrallaan, niin että lahjan antajalla on mahdollisuus kertoa, mitä oli ajatellut antamallaan, ja muilla ihastella. Samalla siemaillaan viiniä ja kuunnellaan joulumusiikkia.
Mutta nyt sit varmaan tuomitsen muiden joulunviettotavan :D Enkä edes ihan rivien välistä.
Mar-Jatta (Ei varmistettu)
23.12.2014 at 15:50Joskus muinoinhan niiden massiivisten jouluvalmistelujen idea oli (sen varsinaisen joulun juhlistamisen lisäksi), että kun vaikkapa ruokaa tehdään isot määrät, niin itse joulun pyhinä ei tarvitse alkaa laittelemaan ruokaa, kun ruoka ja muut työt oli jo tehtynä. Eli itseasiassa sen joulua edeltävän työmäärän tarkoituksena oli juurikin stressitön JOULU. Nykyään tietysti on valmisruoat ja ravintolat toisin kuin vaikka sata vuotta sitten, ja siksi on mahdollista jättää joulunaikana (tai vaikka aina) ruoanlaitot väliin. Mutta 1900 -luvun alussa oli iso juttu, että joulupäivänä ei tehdä töitä. Eli juurikin haluttiin kiireetön joulu ;)
Meillä jouluruoat tehdään perinteisesti ja itse, tuntuisi oudolta ostaa jouluna valmisruokaa, kun emme sitä muulloinkaan syö. Olemme vähän marttoja ja tykkäämme hääräämisestä. Minulla joulun tunnelmaan pääseminen on ollut tänä vuonna vähän vaikeaa, vaikka yleensä olen aloittanut joululaulujen kuuntelun jo marraskuussa. Mutta tässä asioita valmistellessa se joulun (hyvä) tunnelma on alkanut löytyä. Tekeminen auttaa orientoitumaan. Samoin olen pessyt vähän tavallista enemmän pyykkiä, jottei tarvitse sitten alkaa joulun aikaan miettimään mitään pyykkivuoria… Kohta on kaikki valmiina ja kun huomenna joulurauha julistetaan, loppuu meillä kaikki kiire! Tai siis… sikäli kun se kahden muksun kanssa voi loppua.
Varmaan ymmärsitkin, ettei tarkoituksenani ole väittää omaa tapaamme oikeaksi ja jotain toista tapaa vääräksi. Mutta väännetään se nyt ihan varalta rautalangasta, kun on kommenttiboksi käynyt niin kuumana.
ps. Noihin tykkäämissydämiin ei kannata ihan kauheasti luottaa, siis jos joku ilkeä kommentti on saanut paljon tykkäyksiä. Mulla näyttää, kun avaan jonkun kommenttiketjun ekaa kertaa, että olisin muka jo tykännyt jostain kommenteista! Myös muissa Lilyn blogeissa siis. Laitoin toimituksellekin vieraskirjaan tästä viestiä, mutta en tiedä onko sitä luettu. Vastattu ei ole.