Lääkkeellinen tyhjennys – näin se tapahtui

Sisältövaroitus: kuvailua keskenmenosta

Tosi pitkälle aikuisiällä en ole ollenkaan tiennyt, mitä keskenmenossa oikein tapahtuu. Varmaan kuvittelin, että yhtäkkiä alkaa vuotaa verta ja se on kamalaa – ja siinä se. Esimerkiksi sanan kaavinta kuulin ensimmäistä kertaa vasta esikoista odottaessa perhevalmennuksessa. Jälkikäteen googlasin sanan.

Vasta viime vuosien aikana – kiitos somen ja näistä asioista avoimesti kertoneiden – olen alkanut tarkemmin ymmärtää, mitä keskenmeno fyysisellä tasolla oikein tarkoittaa ja mitä siinä sitten oikein tapahtuu ja tehdään.

Kun juhannusaattona odottelin Cytotecin vaikutuksen alkamista, googlailin siinä tietysti ahkerasti muiden kokemuksia. Mitä tässä on odotettavissa? Muiden tarinoiden lukemisesta oli kovasti hyötyä; vaikka ultrapaikasta mukaan tuli lääkkeiden lisäksi kirjallinen ohje, ihmisten henkilökohtaiset tarinat kertovat tietysti ihan eri tavalla asioista kuin vaikkapa mahdollisten haittavaikutusten lista. Sillä ajatuksella päätin kirjoittaa omankin kokemukseni.

Ihan alkuun täytyy sanoa, että muihin lukemiini kertomuksiin verrattuna mä pääsin fyysisesti (kop kop puuta) ihan valtavan helpolla. Olen siis lukenut ja kuullut ihan kauheitakin kertomuksia, mutta itselläni se meni siis yllättävän helposti ja kivuttomasti. Jokainen keskenmeno on tietysti erilainen – näin lääkkeellinen kohdun tyhjennys minun tapauksessani tapahtui.

Meidän tapauksessa kohtu oli siis tyhjä ja sikiön syke oli sammunut hyvin aikaisessa vaiheessa. Keskenmenon vuoto ei ollut kuitenkaan lähtenyt tapahtumaan itsestään, vaan minulla oli edessä lääkkeellinen tyhjennys kotioloissa.

Lääkkeellisessä tyhjennyksessä käytetään käsittääkseni yleensä yhdistelmänä kahta eri lääkettä, joista ensimmäinen annetaan jo siellä ultrassa/lääkärissä. Minä en kuitenkaan tarvinnut ensimmäistä, vaan lähdin ultrasta kotiin vain neljän Cytotec-tabletin kanssa. Ohje oli laittaa ne aamupalan jälkeen syvälle emättimeen – tai jos vuoto olisi jo alkanut itsekseen (näin ei tapahtunut), samat tabletit olisi voinut laittaa myös sulamaan kielen alle.

Tyhjentämisellä ei olisi ollut mikään kiire; meille jopa sanottiin, että voi viettää juhannusta ensin rauhassa. Nooooouh! Itselläni oli vahva ”nyt hoidetaan tää alta pois” -tunne. Lisäksi lapsilla oli yökyläily sovittuna ja meille aikuisten mökkireissu. Niinpä pystyttiin jättämään vaan mökkireissu väliin ja jäämään rauhassa reiluksi vuorokaudeksi ”tyhjennykselle” kotiin niin, että lasten ei tarvinnut tuosta fyysisestä puolesta tietää mitään.

Otin siis juhannusaattona aamupalan jälkeen ensin ennakoivat särkylääkkeet: ohjeessa oli Panacod ja Burana, mutta aikoinaan leukaleikkauksen yhteydessä kävi ilmi, että olen yliherkkä Panacodille. Ei siis sitä, kiitos. Niinpä otin ihan Panadolin ja Buranan. Lapset vietiin yökyläilemään, ja sen jälkeen (klo 11) työnsin neljä pientä Cytotec-tablettia sisääni.

Missään ei sanottu, että voiko liikkua normaalisti vai kannattaako pötkötellä. Itse päädyin pötköttelemään, koska ajattelin, että sillä tavalla Cytotecit pysyisivät sisällä mahdollisimman hyvin. Me tehtiin olkkarin tatameille patjoista ja tyynyistä ”pötköttelypesä” ja asetuttiin siihen leffoja katselemaan.

Missään ei myöskään suoraan sanottu syömisestä muuta kuin että aamupalan jälkeen laitetaan tabletit. Saako tässä syödä? Ja kannattaako syödä, jos kohta oksennan…? Mahdollisissa haittavaikutuksissa oli siis pahoinvoinnit mainittu, joten ajattelin, että millainenkohan yrjösavotta tässä oikein on tulossa… Otin vihreän sankon kainaloon, mutta koska syömistä ei kiellettykään, korkattiin kunnon leffaherkut.

Sipsiä, jaffaa, kirpeitä hedelmäpääkalloja ja Poliisiopisto 2. Niillä käynnistyi meidän juhannusaatto. Niin ja se kohdun lääkkeellinen tyhjennys.

Cytotecin sanottiin alkavan vaikuttaa yleisimmin 3-6 tunnin kuluessa.

No, eka leffa oli sitten katsottu – ei mitään. Luin kirjaa ja pötköttelin – ei mitään. Käytiin kävelyllä – ei mitään. Ei sivuvaikutuksia, ei vatsakipuja, ei mitään. No ne mun kasiviikolla käynnistyneet supistukset jatkuivat tutulla tavalla.

Cytotec voi siis aiheuttaa esimerkiksi pahoinvointia, ripulia, pyörtymistä, vatsakipuja, päänsärkyä ja niin edelleen. Lisäksi materiaaleissa varoiteltiin, että verenvuodon määrä voi järkyttää.

Mutta minulla – ei mitään. Syötiin normaalisti lounas ja luin lisää kirjaa.

Välillä ehkä aavistuksen verran huimasi, etenkin siellä kävelyllä. Mutta niin vähän kuitenkin, että se saattoi olla kuvitelmaa.

Jossain siinä viiden-kuuden tunnin kohdalla alkoi jo ihan todella jännittää: mitä jos tämä ei vaan toimi minulla? Niitäkin kokemuksia netistä löytyi, ja lopulta oli päädytty kaavintaan. Minulle on muuten annettu (käsittääkseni) samaa lääkettä myös esikoisen synnytystä käynnistellessä, ja silloinkaan se ei oikein tehnyt juuri mitään. Kääk ja apua.

Noin kuuden tunnin kohdalla ehkä miniminiministi alkoi jomotella vatsaa. Sellaista hyvin tylppää orastavan kivun tunnetta (mulla on myös korkea kipukynnys), puoliksi kenties kuviteltua sekin.

”Saattaa ehkä ihan vähän tuntua vatsassa jotain, mutta en ole kyllä varma”, kerroin Joelille.

Sitten seitsemän tunnin kohdalla, eli kuudelta illalla, vatsassa tuntui hassu terävä muljahdus. Oho, mikäs tuo oli! Siitä meni vain muutama minuutti, kun vuoto sitten alkoi.

Ehdin kävellä keittiön pöydän ääreltä yläkerran vessaan, kun side olikin jo ihan täynnä. Istuin pöntölle, ja siinähän sitä verta sitten lorisi. Alkuun sitä tuli siis ihan solkenaan. Hmmm pitääkö mun nyt sit vaan istua pöntöllä, eihän tästä pääse edes nousemaan…?

Ennen…

Päädyin kuitenkin nousemaan pöntöltä jättiside pöksyissäni. Pötköttelypaikka oli vuorattu kosteussuojalakanalla ja läjällä pyyhkeitä, ja siinäpä sitten alettiin katsella seuraavaa kasarileffaa – Beverly Hillsin kyttä – enkä uskaltanut juuri liikahtaakaan. Jättisiteen vaihdoin kerran tunnissa.

Sellaisen juoksevan veren (se ei siis ollut kuukautisvuotomaista vaan paremminkin sellaista ihan virtaavaa verta) lisäksi muutamia kertoja tuli jonkinlaista ”rakennetta”. Yhden klöntin (sori) sain pyyhintäpaperiin, ja siinä oli mahdollisesti jotain istukkaa/ruskuaispussia/mitäikinäjotain. Hetken ajattelin, että tästä voisi nyt friikata, mutta tyynesti tipautin sen pönttöön.

Ajattelin koko ajan, että pääsen tässä nyt kyllä todella vähällä. Tuntuisi ihan erilaiselta, jos tietäisi, että sieltä tulee jossain vaiheessa myös jonkinkokoinen sikiö. Uskon, että itselleni se olisi ollut hyvinkin traumaattista. Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa nyt liialliselta positiivisuudelta, mulla oli koko ajan sellainen ”onni onnettomuudessa” -fiilis. Että tämä on tietysti kamalaa ja surullista, mutta voisi olla kyllä niin paljon kamalampaakin.

Muutenkin päällä oli selkeä selviytymisfiilis: I can do this. Niin moni on tämän läpikäynyt ja selvinnyt, niin minäkin!

Illan tullessa vuosin edelleen kuin seula. Auts, mitäköhän seuraavasta yöstä tulee…?

Kolmannen leffan kohdalla – Poliisiopisto 3 – alkoi jo kuitenkin väsymys saada voiton ja totesin, että mennään nyt nukkumaan.

Yöllä heräilin edelleen tunnin välein vaihtamaan sidettä. Aamuyöllä viiden aikoihin, eli 11 tuntia vuodon alkamisesta, verta oli tullut siteeseen jo huomattavasti vähemmän ja uskalsin nukkua jo parin tunnin pätkiä. Unta riitti aamukymmeneen.

Aamulla katsoin peiliin ja vatsa oli vaan hävinnyt! Sen kyllä olisin tajunnut ilman peiliäkin, olo oli nimittäin hyvin erilainen. Siinä vasta oikeastaan tajusin, miten rankkoja ne jatkuvat supistukset olivat olleetkaan: kaikki liikkuminen aiheutti tuskaista oloa.

Seuraavana päivänä puuhastelin puutarhassa, käytiin pitkällä kävelylenkillä ja olo oli (fyysisesti) jotenkin yllättävän hyvä ja kevyt.

…ja vuorokautta myöhemmin. Kuvassa on myös työkalupakki, koska puolisolle tuli sijaistoimintona akuutti tarve korjata jo vuoden vuotanut vessanpönttö.

Seuraavana päivänä vuoto oli enää niukkojen kuukautisten tyyppistä. Sen jälkeen olisin ehkä pärjännyt jopa ilman kuukautissuojaa; jälkivuotoa tulee lähinnä vessassakäyntien yhteydessä.

Jälkivuodon kestoksi oli arvoitu 6 vrk – 6 viikkoa, haha aika laaja skaala. Luulin alkuun, että minulla loppuu se jonnekin päivä 3:n paikkeille. Mutta kyllä tuota tosiaan näyttää tulevan vessassakäynneillä ihan ministi edelleen näin päivä kuutosen kohdallakin. Mutta hyvin hyvin lievää on ollut sekin.

Ja koko tämän ajan olen siis välttynyt suuremmilta kivuilta ja muilta sivuoireilta. Tuntuu uskomattomalta! Toisaalta ensimmäisenä kahtena vuorokautena söin Panadolia ja Buranaa säännölllisesti maksimimäärän – pidin ihan kirjaa, että koska saa ottaa seuraavan. Särkylääkkeiden läpi tuntui sellaista tylppää kipua ja jomottelua. Jos siis ei särkylääkkeitä olisi ollut, olisi varmasti sattunut enemmän. Mutta kaikilta muilta osin vältyin kokonaan kivuilta ja muilta suuremmilta kurjuuksilta.

Toisaalta… hah tää on just tätä. Että menikö jo sitten ”liian hyvin”, hahaa. Eli totta kai mietityttää, että kai sieltä nyt sitten kaikki tuli ulos – niin paljon kuulee niitäkin tarinoita, että sinne olisi sitten jäänyt joku pieni roipe ja homma olisikin vasta aluillaan…

Juhannuspäivänä: lukemista puutarhassa.

Mun tapauksessa siis tämä lääkkeellinen tyhjennys kotona osoittautui (jos ei jälkihommia tule) hyväksi ratkaisuksi, eli tyhjennys meni helposti ja kotioloissa olosuhteet huomioonottaen jopa… mukavasti. Olisi ollut kurjempaa olla osastolla vieraassa paikassa tai kaavinnassa.

MUTTA muiden tarinoita kuullessa kyllä tämä aika hurjalta tuntuu, että homma tehdään nykyään näin ”lääkkeet käteen ja herran haltuun heippa” -tavalla, kun kyse on kuitenkin näinkin isosta jutusta. Asian kanssa voi jäädä hyvin yksin. Mukana olleessa kirjallisessa lapussa oli puhelinnumero ja painotettiin, että se on auki 24h siihen saa soittaa vaikka 20 kertaa, jos jokin asia huolestuttaa. Hyvä niin. Toisaalta samaan aikaan netti on pullollaan kertomuksia, jossa verta tulee niin paljon, että lähdetään ambulanssilla sairaalaan.

Hieman kuumottavaa.

Vielä enemmän protestoin kyllä sitten jälkitarkastuksen puutetta – tuntuu ihan uskomattomalta!

Eli siis prosessi jatkuu niin, että neljän viikon päästä pitää tehdä uusi raskaustesti. Jos raskaustesti on sitten neljän viikon päästä negatiivinen ja vuoto on loppunut, homman katsotaan olevan valmis.

Neljän viikon päästä! Ja mitään jälkitarkastuksia ei ole! Näin isosta asiasta kuitenkin kyse – meilläkin odotetaan, että päästäisiin yrittämään uudestaan. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että asian ”päätös” jätetään tuohon tapaan auki.

Itse kaipaisin tosi vahvasti jälkitarkastusta ja olen pohtinut, että menisinkö sitten vaan jonnekin yksityiselle. Jos joku on käynyt, niin suositteluita otetaan mielellään vastaan! Minne, missä vaiheessa ja niin edelleen.

Ruoka maistui koko ajan normaalisti.

Huomenna on kulunut siis viikko tyhjennyksestä, ja olo on fyysisesti ollut jo pitkään ihan normaali. Pientä vuotoa tosiaan on vessassakäyntien yhteydessä, mutta muuten sitä ei fyysisesti enää huomaisikaan. Uimaan ei voi vielä mennä.

Ainoana pienenä oireena toisella puolella vatsaa (munasarja) on tuntunut pistotyyppistä kipua eilen. Tuli jo mieleen, että ovulaatio? Mutta ei kai se vielä kuudessa päivässä voi tulla…? Mutta sitä tietysti tässä seurailen ja jos pahenee tai tulee muita oireita, niin soitan siihen puhelinnumeroon.

Seuraavien kuukautisten pitäisi tulla noin kuuden viikon päästä; mulla on viime vuosina ollut tosi lyhyt kierto, noin kolme viikkoa, joten saas nähdä, tuleeko kuuden viikon päästä vai aikaisemmin. Ensimmäisten kuukautisten jälkeen voi sitten yrittää raskautta uudestaan. Kuulemma myös aikaisemmin voi, mutta sitä ei varsinaisesti suositella. Ilmeisesti kiinnittyminen voi olla silloin hankalampaa.

Keskustelupalstoilta löytyy paljon tarinoita, miten kaikki voi mennä tosi pieleen ja kamalasti. Jokainen tarina on ihan yhtä tosi ja tärkeä, mutta halusin kaikkien noiden kauhukertomuksien rinnalle kirjoittaa tämän omankin tarinan lohduksi niille, joilla tämä toimenpide saattaa olla juuri edessä: lääkkeellinen tyhjennys VOI siis joskus mennä myös näin helposti.

(ja sitten vielä se kop kop puuta, ettei tule vielä jälkihommia)

 

PS. Googlella myöhemmin paikalle tulleille tiedoksi: jos jälkiongelmia tulisi, päivitän ne tämän jutun loppuun tai linkkaan myöhempään tekstiin. Jos siis teksti loppuu tähän, jälkiongelmia ei ole tullut. Toivotaan, että jatko-osaa ei tarvita!

 

47
Like
7

You Might Also Like

  • Vaula
    1.7.2021 at 11:34

    Hienoa että kaikki sujui hyvin! Minäkin haluan julkisesti tuoda esiin omat positiiviset kokemukseni lääkkeellisistä tyhjennyksistä. Olen saanut kolme keskenmenoa, joista jokaisessa kohtu piti tyhjentää, eli cytoteceista on kokemus kolmeen kertaan. Jokainen km todettiin ultrassa, eli eivät alkaneet itsekseen tulla ulos.

    Eka kerralla lääkkeet aloitin sairaalassa, mutta toinen ja kolmas kerta meni kokonaan kotona. Kaikki sujui tosi hyvin eikä tullut komplikaatioita. Ensimmäisessä tyhjennyksessä tuli yksi isompi möykky ulos vielä kk jälkikäteen, mutta muissa ei. Itse koin luonnollisemmaksi lääkkeet kuin mekaanisen kaavinnan, koska pelkäsin että jälkimmäinen olisi voinut vahingoittaa kohdunseinämää jotenkin. Minua ei muuten ohjeistettu edes tekemään raskaustestiä jälkikäteen!

    Meillä kävi viimeisimmässä kesken menneessä raskaudessa ihan samalla tavalla kuin teillä, että rv 7 näimme sykkeen, mutta nt-ultrassa kohtu oli tyhjä. Keskenmenoistani se oli traumaattisin, koska sykkeen perusteella meillä oli kaikki syy uskoa, että nyt menisi hyvin. Ja että elämää oli todistetusti ollut siellä.

    Kun keskenmenojen jälkeen aloin vihdoin odottaa esikoistani, kävimme yksityisellä ultrassa rv7, rv10 ja vielä rv14.

    • krista
      5.7.2021 at 16:25

      Kiitos, kun jaoit kokemuksesi <3 Näiden tarinoiden lukeminen antaa yllättävän paljon - just se fiilis, että niin moni muukin on käynyt läpi samantyyppiset asiat <3 Joten kiitos! Ja ihana kuulla, että teillä keskenmenojen jälkeen tuli esikoinen <3 Jos me uuteen raskauteen päästään, veikkaan että käyn suunnilleen just tuolla sun kuvaamalla tahdilla yksityiset ultrat. Tällaisen kokemuksen jälkeen haluaa just sen tiedon, että kaikki on hyvin - tuollainen meilläkin nyt ollut 6+jotain > 12+jotain odotuspiina on kyllä sellainen, jota ei halua käydä läpi vaan mieluummin ”väliaikatiedot”.

    • krista
      5.7.2021 at 16:28

      Kommentti oli näköjään tullut vahingossa tuplana (joskus käy niin, että kommentin jättäjälle itselleen ei näy heti oma kommentti ja siksi kirjoittaa uusiksi), joten poistin niistä jälkimmäisen! <3

  • Jonna
    1.7.2021 at 12:08

    Hei, Suosittelen käymään jälkitarkastuksessa yksityisellä! Itse kaksi kertaa lääkkeellisen tyhjennyksen tehneenä molemmilla kerroilla jäi materiaalia kohtuun, josta seurasi tulehdus ja jouduttiin tekemään vielä kaavinta päälle. Toki aina näitä jäämiä ei ultrassa havaita, mutta todennäköisesti huomataan. Kaavinta ei itsessään ole epämiellyttävää, mutta työlästähän se on jos prosessi pitkittyy. Kohtuun jäänyt materiaali tulehtuu herkästi, eikä tulehdus tee kohdulle hyvää. Onneksi saimme sitten kuitenkin lopulta sen kaivatun vauvan – ajattelin, että katsotaan kahden peräkkäisen työlään keskenmenon jälkeen vielä kolmas kerta, jos tämä onnistuisi. Toipumista sinulle ja onnea tulevaan! Kannatan niin, että näistä asioista puhutaan julkisesti. Nämä ovat kuitenkin samanlainen osa lisääntymistä kuin se vauvan syntymä – vaikka se kurjaa onkin.

    • krista
      5.7.2021 at 16:30

      Ootkohan vielä kuulolla…? (vastailen niin viiveellä näihin, sori) Tuliko sulla mitään oireita siitä, että materiaalia on jäänyt kohtuun? Jälkitarkastus tosiaan kiinnostaisi, kun taas tulehdus ei kiinnostaisi :)

      Ja kiitos! Itse kans oon pitänyt tärkeänä puhua ”ääneen” näistä, kuitenkin tosi luonnollisia vaikkakin surullisia asioita. Niin moni käy tällaisia läpi.

  • Jenni
    1.7.2021 at 13:03

    Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja vieläpä varsin mukavasti. Itselläni myös takana keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeellinen tyhjennys. Odotin netistä lukemani perusteella paljon pahempia kipuja (ne olivat enemmänkin henkisiä kuin fyysisiä) ja runsasta vuotoa. Vuoto ei ollut niin paha kuin odotin, isoimmat hyytymät tuli pönttöön ja sidettä tarvitsi vaihtaa enemmän mukavuussyistä kuin siteen täyttymisen takia. Isompaa vuotoa oli ehkä kolme päivää ja sen jälkeen niukkeni tiputteluksi mitä jatkui pari viikkoa.

    Raskaustesti näytti negatiivista kuukauden jälkeen ja aloitettiin sen kannustamana uusi yritys. Ei maltettu odottaa ensimmäisiä kuukautisia ja niitä oltaisiinkin saatu odottaa kauan. 10 viikon odottelun jälkeen varasin lääkäriajan, kun mitään ei kuulunut ja testit näyttivät negatiivista. Lisäksi yhtenä päivänä suihkun lattialla putosi iso harmaa möykky, mikä tietysti säikäytti. Verikokeissa selvisi, että esimerkiksi prolaktiinihormonit olivat vielä koholla. Kiertoa voitaisiin käynnistää lääkkeillä mutta silloin pitäisi yrittäminen laittaa tauolle vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Siinä kohtaa kyllä itketti, kun ensin oli muka ollut raskaana 3 kuukautta, sitten odottanut kuukautisten alkua toiset 3 kuukautta ja vielä pitäisi laittaa yritys tauolle kolmeksi kuukaudeksi. Päädyttiin vielä odottamaan hetki ja ottamaan kontrollikokeet ensin. Siinä sitten kontrollikokeiden kanssa samana päivänä alkoivat kauan odotetut kuukautiset. Ne olivat varsin samanlaiset kuin aina ennenkin ja kiertokin oli pysynyt suurinpiirtein samanlaisena, parin päivän heittoja oli.

    Toivottavasti et joudu kokemaan moista. Itse menisin kyllä jälkitarkastukseen, koska se epävarmuus siitä onko kaikki ok, on niin raastavaa. Koin myös, että uuden raskauden yrittäminen helpotti kohdallani toipumista, koska se oli askel eteenpäin kohti sitä mahdollista raskautta.

  • k
    1.7.2021 at 15:30

    Mulla tehtiin tuulimunaraskauden jälkeen läkkellinen tyhjennys, joka kai meni ihan normaalisti aluksi. Sitten kun oli jo mennyt jonkun aikaa, en enää muista päiviä vaiko viikkoja, alkoi suihkuava verenvuoto paineella, päivystykseen ja hätänä kaavintaan, oli kai oikeasti vaarallinen tilanne. Joten menisin ilman muuta jälkitarkastukseen. Olen saanut siis kaksi lasta tuon jälkeen ja trauma oli niin kova itselle, että mulle on tehty erikseen ultrat ennen sairaalasta lähtemistä myös synnytysten jälkeen.
    En ole kuullut että noin olisi kenellekkään muulle käynyt, eli ei tarkoitus pelotella mutta tosiaan, ei se lääkkeellinen tyhjennys ihan varma tapa taida olla.

  • Tiina
    1.7.2021 at 20:36

    Hyvä kun sujui hyvin. Oma kokemukseni on kohta 10v takaa… Eka raskaus tuulimuna. En halunnut lääkkeistä tyhjennystä koska mulla on vulvodynia ( googlaa) sisätutkimukset tuskaa ja mitkään puikot ym ei pysy… Raskaus materiaalia oli niin runsaasti RV 11 että jokatapauksessa olisi ollut kaavinta. Noh se meni periaatteessa ok. Mutta leikkuri oli täynnä ja odotin osastossa n klo 14 asti. Eli olin syömättä n 13 h…. Tai ylikin… Ei edes vettä.. tipan taisin saada vasta n klo 12 aikaan… Niin ja mulle tuli siitä jokin tulehdus…. Rupes lämpö nousemaan ja kohtu tuli kipeäksi. Puhelimessa sain 2 antibiootit ja ne auttoi. Ei edes silloin jälkitarkastusta. Seuraavat kk olivat vielä tosi reilut…

  • Anna
    1.7.2021 at 23:20

    Vähän hurjalta kuulostaa sanoa, mutta oma keskenmenoni oli myös helppo. Raskaus alkoi niin yllättäen, että en ollut vielä henkisesti kunnolla varautunut raskauteen ja keskenmeni tapahtui niin alussa. Tietty olin järkyttynyt, mutta en ollut ehtinyt vielä luoda ajatuta vauvasta.
    Runsaampaa vuotoa oli sen yhden päivän ja yksi isompi kudosklimppi ( se paperissa meinasin vähän friikata kun keskenmeno ja vuoto siis alkoivat itsestään enkä ollut varautunut siihen) ja sen jälkeen pari päviää niukempaa vuotoa.
    Klimpin mentyä kivut käytänössä katosivat.
    Minulle kyllä suositeltiin verikokeen ottamista, että varmistetaan raskauden päättyminen, mutta sen kanssa oli säätämistä (en jaksa nyt avata sitä tarinaa tässä kohtaa) ja neuvolan chatissa sanottiin, että raskaustesti riittää. Että kolmen viikon päästä se ja heti negatiivisen testin jälkeen ja kun oma olo sallii (kroppa kyllä tietää, koska on valmis) voi alkaa yrittää uudestaan.
    Mutta tässä tapauksessa tosiaan kaikki tuli ulos itsestään, eli tarina ei ole samanlainen kuin teillä.

    • Mirkku
      4.7.2021 at 08:33

      Miula oli keskenmeno itsestään hoitui. Ei ollu suurempia kipuja enkä hurjaa verenvuotoa.
      Omalla kohdalla mielenkiintoinen asia itselleni on, että jossain vaiheessa vessassa käydessä selkeästi kudosklimppi tuli paperiin ilman verta. Siinä se oli! En friikahtanu vaan tutkin. Sen näköinen on pienen pieni alku, josta kehittyy suotuisissa olosuhteissa ihmislapsi.
      Tämän jälkeen 1 1/2 vuoden päästä syntyi ainokaiseni.

      • Anna
        5.7.2021 at 14:56

        Pakko tunnustaa, että myös minä tutkin klimpin. Kaiken sen ahdistuksen, itkun ja kivunkin keskellä uteliaisuus heräsi vähän. Minä en löytänyt mitään alkua, mutta toisaalta oli niin alussakin että ei varmaan kovin helposti olisi löytynyt.
        Näin jälkikäteen ajatellen edellisiin kahdeen alkuraskauteen verrattuna oireita oli aika vähän ja se hämmästytti kun tein vähän myöhemmin toisen testin, mutta testiviiva ei ollut vahvistunut yhtään.

  • Anonyymi
    2.7.2021 at 11:25

    Hei, minulla on kokemusta tuulimunaraskaudesta, josta seurasi lääkkeellinen tyhjennys. Se meni olosuhteisiin nähden vaivattomasti noin viikolla 10, mutta koska tilanteen jälkeen oli mielessä paljon kysymyksiä ja epävarmuutta, kävin yksityisesti ns. keskenmenoneuvolassa. Ajankohta taisi olla noin neljä viikkoa tyhjennyksestä, sillä oma kierto ei ollut vielä palautunut, mutta jälkivuoto oli jo loppunut varmaankin pari viikkoa aiemmin.

    Itse kävin Felicitas Mehiläisen Forumin toimipisteessa ja lääkärinä oli Merja Tuomi-Nikula – varmasti muutkin siellä tarjoavat tätä palvelua. Voin kyllä suositella, ainakin omalta osaltani tilanteen purkaminen alan ammattilaisen kanssa helpotti oloa huomattavasti. Lisäksi sain myös keltarauhashormonikuurin, jolla oma kierto saatiin palautumaan. Voi olla, että olisi palautunut muutenkin, mutta näin se tapahtui nopeammin ja tuli muutenkin hyvä olo, kun pystyi edes jollain tavalla vaikuttamaan tilanteeseen.

    Myös kohdun ultraaminen toi varmistusta sille, että kaikki on periaatteessa kunnossa (ei esim. rakenteellista vikaa) ja uudelle raskautumiselle on edellytyksiä. Yksi käynti taisi maksaa jonkin verran yli 200 euroa eli eihän se halpaa ole. Mutta mielestäni se oli rahan arvoista, sillä sain mielenrauhaa. Itse tulinkin sitten heti seuraavasti kierrosta onnistuneesti raskaaksi, mikä toki lisäsi positiivisia muistikuvia sitä edeltäneistä lääkärikäynneistä.

    Itselleni jäi fiilis, että keskenmeno on terveydenhuollon ammattilaisille aika rutiinijuttu, mitä se ei tietty keskenmenon kohdanneille perheille ole. Lääkärin vastaanotolla sain muun muassa kuulla, että ”oli hyvä, että meni kesken, sillä ei ainakaan tarvinnut itse päättää keskeyttämisestä” (viittasi siis siihen, että suurin osa keskenmenoista johtuu alkion vakavista kehityshäiriöistä). Ei kuulostanut kivalta tai tilanteeseen sopivalta juuri silloin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna niin se oikeastaan on.

  • Sipe
    2.7.2021 at 15:02

    Hyvä kun meni ”hyvin”. ❤Mulla tuli veri just sellasena hyytelönä kokoajan, siks varmaan olin niin kipeä. Sairaalasta sanottiin mulle ainakin, et kun sellaista hyytelöä puskee, tulee enemmän kipuja, kuin ns. juoksevasta verestä. Meille päivystyksessä lääkäri sanoi että heti kun vuoto lakkaa voi tehdä testin ja jos se on nega ”eikun hommiin”. Jotkut taas sanoo, että pitäisi odottaa yhdet menkat, mutta tämä kuulemma vain siksi, että näin helpompi selvittää sitten uuden raskauden kesto (=ei tarvita tätä varten kunnalta ultraa, mikä kunnalle maksaa). 😒 muutenkin ihme säästöä kokoajan, mulla ilmeni viime raskauden jälkeen (kolme kk synnytyksestä) outoja oireita,niin ei kuulemma enää ole neuvolan asia hoitaa kun niin kauan synnytyksestä. Just joo. 🙄 Tykkäsin Aava Kampin gyneistä. Sain sieltä heti lääkkeet ja lääkäri antoi jopa oman numeronsa ja kertoi, että mikäli haluan keskustella, saa soittaa 24/7. ❤ Pahoitteli myös sitä, että homman joutuu hoitamaan yksin kotona jne.

  • Anna A
    2.7.2021 at 16:15

    Mulla spontaani keskenmeno käynnistyi juurikin tuollaisella napsauksella. Ja sitten sitä tavaraa tosiaan tuli. Muistan hyvin tuon pöntöllä istumisen, kun ei siihen side riittänyt. Useamman tunnin jälkeen vuoto väheni niin, että uskalsin mennä nukkumaan. Seuraavana aamuna oli todella hutera olo ja kävelin pitkin seiniä kotona.

    Mitään kipuja ei ollut ennen, vuodon aikana, eikä jälkeen. Kohtu ei kuitenkaan ollut tyhjentynyt kunnolla ja se lopulta kaavittiin. Pelkäsin kaavintaa etukäteen, mutta se meni todella hyvin, eikä siitä aiheutunut mitään kipuja. Henkilökunta oli todella mukavaa :)

    Kipuja ei ollut koko aikana, ainoastaan tunne siitä, että kehoni on minut pettänyt. Raskaustesti näytti negaa vasta kaavinnan jälkeen, kohdun seinämään jäänyt istukanpala piti tulokset plussan puolella siihen asti. Olin aika aneeminen tuon keskenmenon jälkeen, joten aloitin nestemäisen rautakuurin heti sen jälkeen. Kuopus taisi saada alkunsa noin kolmen kierron päästä.

  • E
    4.7.2021 at 10:59

    Minulla on taustalla useampia lääkkellisiä tyhjennyksiä. Muutaman kerran samoilla viikoilla kuin sinulla, osa aiemmin. Vain yksi näistä kaikista on päätynyt tilanteeseen, jossa kohtu ei tyhjentynytkään kunnolla. Vuoto aaltoili tiputtelusta runsaaseen ja alavatsaa jomotti. Tässä kohtaa oli siis kulunut 7-8vkoa. Myös raskaustesti näytti positiivista (tosin, sanoivat että vain verikokeella voidaan tulkita oikea tilanne, sillä kotitestit ovat niin herkkiä). Minulle tehtiin polikliininen imu, ei nukutusta, burana nassuun ja menoksi. Tilanne kesti muutamia minuutteja, mutta kyllä se helvetiltä tuntui. (Synnytyssupistukset med tulipalo kohdussa kuvaisi tilannetta hyvin). Mutta: tilanne oli nopea, vuoto lakkasi viikon sisään, ja ei tarvinnut mitään nukutusvalmisteluja ja sairaslomia. Mitä siis haluan sanoa, se vuoto voi kestää oikeasti pidempään, mutta sen myös tietää ettei kaikki ole ok. Kaikissa muissa vuoto hiipui pikkuhiljaa, ja kerran tuli kuukautiset vuodon päätteeksi. Mikäli vuoto loppuu, niin en näkisi syytä mennä jälkitarkastukseen. Kierto voi mennä myös ihan sekasin operaation jälkeen. Toivon, että kohdallasi tilanne menee hyvin ja kiitän tarinanne jakamisesta, tätä aitoa elämää on tärkeä tuoda julkiseksi pilvilinnojen oheen!

  • L
    5.7.2021 at 00:43

    Itselläni oli keskenmeno viime elokuussa, sain ensimmäiset lääkkeet synnärillä ja cytotecit kotiin. Jouduin hakemaan vielä toisen satsin cytotecia, kun epäilin ettei kaikki ollut tyhjentynyt, ja näin olikin. Siitä neljän viikon päästä testi näytti onneksi negatiivista ja uusi raskaus alkoi jo 2. kierrosta. Panikoin koko raskauden ajan (vielä aiempaakin enemmän), mutta kaikki meni hyvin ja saimme hiljattain vauvan. Halusin jakaa tämän siksi, että itse pelkäsin valtavasti sitä tulenko enää raskaaksi keskenmenon jälkeen, sekä tietysti uutta keskenmenoa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Toivon hurjasti onnea uuteen yritykseen teille ja kaikille muille keskenmenon kokeneille tai muuten raskautta toivoville <3