Kynäote

Mainitaan nyt heti alkuun, että on varmasti olemassa joku yksi ja oikea kynäote, johon kaikkien pitäisi pyrkiä. No niin, nyt se on sanottu.

Itselläni sitä ei ole, ja sanotaan nyt niin, että ihan laadukasta elämää olen silti elänyt, haha. Olen oppinut kirjoittamaan, piirtämään ja opiskeluaikoina olen sellaiset hullut tiiliskivien paksuiset luentomuistiinpanoniput raivokirjoittanut ilman mitään ongelmia.

Muistan kyllä hyvin joskus lapsena tai kouluiässä, kun kynäotteestani huomauteltiin ja yritettiin opastaa oikeaan. Ilmeeni oli todennäköisesti sellainen kulmien alta mulkaistu ”voitko mennä pois, mulla on tässä vähän kirjoitushommat kesken”. Ilmeisesti lopulta sen sitten vaan annettiin olla, kun nähtiin, että oikeasti mitään muuta ongelmaa ei ole kuin että kynä nyt vaan sattuu olemaan eri tavalla kädessä kuin muilla.

Ja koskaan se ei ole tullut mitenkään muuten esiin kuin sellaisissa (harvinaisissa) tilanteissa, kun joku alkaa katsoa, että pidätpä kynää kädessä hassusti. Ai miten niin. Ihan hyvin pidän, kiitos vaan.

Olen siis aihetta kohtaan henkilökohtaisista syistä hieman asenteellinen. Käsi väsyy – no eikä väsy, mua sitkeämpää luentomuistiinpanojen rustaajaa ei olekaan! Tulee huonoa käsialaa – no eipä tule, siistimpää tää on kuin sulla! Se on kömpelöä – kato mua, näytänkö mä sun mielestä kömpelöltä? Hienomotorisesti huonoa – sanonko minne voit hienot motorises tunkea? Se on vaan väärä – ITE OOT VÄÄRÄ, KUN MUA ARVOSTELET!

Että silleen.

Eilen illalla puuhastelimme kaikki omiamme puutalon keittiön pöydän äärellä. Joku piirsi, joku kirjoitti, joku askarteli joulukortteja.

Jostain hassusta syystä kiinnitimme huomiota meidän perheenjäsenten kynänkäyttöön: joka ikinen meistä piti kynää eri tavalla kädessä. Oho! Jo yhden keittiönpöydän ympärillä neljä tapaa pitää kynää – ja väitän, että kaikilla meistä on vieläpä hyvinkin siisti käsiala ja tarkka piirrosjälki. Ja sanottakoon nyt sitten selkeästi, että ei mitään motorisia tai hienomotorisia haasteita.

Tällaiset neljä tapaa meidän keittiönpöydän ääreltä löytyi.

Välihuomautus: Näiden kuvien ottaminen oli TUSKAA. ”Sit työnnä sitä peukaloa pidemmälle”, Joel opasti omaa asentoa näyttäessä. TYÖNNÄ ITE! Ei mun sormianatomia meinaa edes taipua tuollaisiin! Phuuh.

1. Neljän sormen ote

Tämä olen minä. Tartun siis kynään aika läheltä sen kärkeä neljällä sormella. Ainoastaan pikkurilli on ”vapaa”, sekin tosin on tukevasti samassa mykkyrässä nimettömään nojaten.

Tämähän on tietysti se paras ote, koska mä olen koko elämäni ajan käyttänyt sitä näin sujuvasti, haha.

2. Kolmen sormen ote

Muuten sama kuin neljän sormen ote, mutta kynä on vain kolmen sormen varassa. Nimetön ja pikkurilli ovat ”vapaina”.

Tämä taitaa olla lähinnä oikeaoppista kynäotetta. Tätä otetta käyttävä piirsi tällä otteella, mutta kirjoitaa käsittääkseni sitä ”oikeaa” otetta käyttäen, eli keskisormi kai pitäisi siirtyä kynän alle. Jos siis välittäisi oikeaoppisuudsta.

3. Peukalolukko

Tämä oli mulle ihan uusi – oho! Aivan mystinen! Joel kuitenkin kertoo tuntevansa useita aikuisia, jotka käyttävät juuri tätä otetta.

Kynä on siis jotenkin hassusti etusormen ja keskisormen päällä tai välissä, en ihan ottanut selvää. Ja sitten peukalo ”lukitsee” sen kynän paikoilleen. WOU.

Erikoisuudestaan (mun silmään) huolimatta tämän otteen käyttäjällä on erityisen siisti käsiala.

4. Kolmen sormen suora

Kynä on etusormen ja keskisormen sekä peukalon välissä – mutta sormet ovat suorassa. Whaat. Tälläkin otteella on kuitenkin hyvin pärjätty aikuiseksi, ja itse asiassa jopa piirtäjän työhön asti, haha. Että ei varmaan ihan p*ska ote tämäkään.

Bonusotteena tämä kynänkäyttäjä piirtää joskus näin.

Haha. Näinpä siis kenelläkään meistä ei tainnut olla sitä ihan-ihan oikeaa asentoa – kakkonen taisi päästä lähimmäksi.

Millä otteella sinä pidät kynää? Jollain näistä neljästä tavasta, oikeaoppisesti (ilmeisesti näin) vai ihan miten sattuu?

 

 

 

PS. Ei, en todellakaan aio 44-vuotiaana alkaa opetella oikeaa kynäotetta.

PS2. ”Lapselle kannattaa opettaa oikea kynäote alusta alkaen” jaba-jaba-jaa.

PS3. Tiedän, että oikean kynäotteen oppimiseen on olemassa apuvälineitä.

22

You Might Also Like

  • A
    15.12.2021 at 12:24

    Kynäote on kyllä mystinen juttu. Mun ote oli jotenkin 4. sormen ja 3. sormen otteen välillä (hah, en tiedä miten se on mahdollista). Itse oon vasuri, joten sitä kautta käsin kirjoittaminen on vähän erilaista (mutta en kyllä tunnista haasteita, lähinnä käytän vasuriutta hyödyksi tilanteissa ”en voi olla kirjuri tussitaululle, kun se on niiiiin vaikeeta vasurille” ;) <– ei se oikeesti ees oo, mutta ei paljasteta sitä).

    Nykyään on kyllä vakavaa puutetta käsinkirjoittamisen harjoittelussa. Nimimerkillä piti eilen kirjoittaa käsin osoite 14 kirjekuoreen, 6 osoitteen jälkeen tuntui jo että käsi on krampissa.

    Lapsen kynäotetta en oo tarkkaillutkaan. Muuten kun jossain (neuvolassa, eskarissa??) tulleet observaatiot, että oikea kynäote on (oukei). Lapsi on kyllä ihana, kun on omatoimisesti opetellut kaunoa (ja nimmarin kirjoittamista, hän on kokeillut monia tyylejä ja nyt on kuulemma löytynyt hyvä allekirjoitus :D). Koulussahan vaan tekstataan.

    • krista
      16.12.2021 at 09:45

      Haa, sulla on vielä siis ihan oma tekniikka!

      Mulla on pysynyt käsin kirjoittamisen tapa yllä: oon nimittäin sellainen perinteinen (jäärä), että teen edelleen kaikki haastattelumuistiinpanot kynällä ja paperilla muistilehtiöön. Nauhoittaminen on liian työlästä, kun taas näppäimistölle naputtaminen on mun mielestä häiritsevää jo ihan sen napu-napun takia. Seli seli, mä vaan oon tottunut kirjoittamaan haastattelumateriaalit käsin ja en ole halunnut siitä luopua :) Se monesti jotenkin nolottaa julkisia juttuja kirjoittaessa, että mä en ole koskaan oppinut/opetellut tekstaamista. Mun aikaan oli kaunokirjoitus tai keppikirjaimet. Nimilistoihinkin aina kirjoitan keppikirjaimilla, kun muut tekstaa :D

      Meilläkin on muuten neuvolasta tullut aina kynäote – check. Mutta jotenkin se on sitten varmaan lapsilla sen jälkeen hioutunut omanlaisekseen :)

  • Ananasa
    15.12.2021 at 12:33

    Kiinnostavaa! Itse olen kai suht oikeaoppinen, mutta olen joskus oppinut myös sellaisen asennon, jossa kynää lepuutetaan etu- ja keskisormen välissä (rystysiä vasten siis) ja kynän kärki on sitten kolmen sormenpään välissä. Hauska asento, harmi kun tänne ei saa liitettyä valokuvaa.

    • krista
      16.12.2021 at 09:47

      Oi, yritin tätä oikein mallailla, mutta en onnistunut :D Pitäis tosiaan olla kuvanlisäysmahdollisuus! Oispa aika jännä nähdä sellainen kuvakokoelma ihmisten erilaisia kynäasentoja!

  • Kattilakoo
    15.12.2021 at 12:33

    Piti ottaa kynä käteen ja testata nuo esitetyt otteet. Suorittamani testauksen perusteella ote 1 on mun tavallinen tapa käyttää kynää ja ote 3 on se, jota käytän yrittäessäni kirjoittaa normaalia siistimmin.

    • krista
      16.12.2021 at 09:48

      Samis! Myös IG:n puolella löytyi paljon mulle samiksia, jesh en olekaan siis ainoa, joka tuollaista ”nykeröotetta” käyttää! Ja hauskaa, että käytät tuota mulle mystisintä peukalo-otetta silloin, kun kirjoitat siististi!

  • Suis
    15.12.2021 at 12:45

    Alkuopettajana heti pakko kommentoida. Alkuopetuksessa opetellaan oikeaa kynäotetta ja siitä aina välillä muistutellaan, mutta jos väärä ote on opittu jo aiemmin ja kynää käytetty paljon niin siitä voi olla vaikea oppia pois. 1-2.luokalla, kun kirjoittamista opetellaan ja kynän käyttöä tulee paljon, käsi helposti väsyy ja silloin oikea ote väsyttää vähemmän. Mutta varmasti, jos jollakin otteella tottuu tekemään aikuisikään asti niin kyllä ne sormet siihen tottuu oli se sitten kuinka kummallinen tahansa muiden mielestä😄 Suurempi ongelma monen kohdalla on se, että kynää puristetaan sormilla, sillä se puristaminen väsyttää, kun otteen pitäisi olla niin kevyt, että kynän saa helposti napattua kädestä pois.

    • krista
      16.12.2021 at 09:51

      Joo siis totta kai hyvä, että sitä opetetaan – etenkin jos perheestä ei löydy opetustaitoa (kuten meillä), kun kumpikaan vanhempi ei sitä oikeaa otetta hallitse :D

      Mä muuten myös puristan :D Mutta hassua kyllä silti ei käsi väsy (eikä väsynyt lapsenakaan, ainekirjotuksiakin kirjoitin pari ainevihkollista yhtä tarinaa niin, että opettajan sitä piti vähän jo rajoittaa), ja mä toisaan edelleen kirjoitan käsin paljon!

  • Milla
    15.12.2021 at 12:55

    Oho, sillon kun minä olin ykkösluokalla kynäote opetettiin niin että kynän piti levätä rennosti nimettömällä ja käden piti pysyä aika avoinna. En kyllä ite pysty nykyään mitenkään kirjoittamaan sellaisella ”rennolla otteella” kynähän liikkuu minne sattuu jossei siitä pidä napakasti kiinni! Mutta samaan aikaan mun peukalo kyllä kramppaa nopeasti kun kirjotan, että jotain rentoutta oma tyylini kyllä kaipaisi..

    • krista
      16.12.2021 at 09:55

      Oho, eli jos oikein ymmärrän, niin ihan erilainen asento taas – ei edes ilmeisesti se, mitä nykyään opetetaan oikeaoppisena, kun ainakaan kuvan perusteella siinä nimetön on vapaana…

      Mä kans tosiaan puristan kynää kirjoittaessani :D

  • Ida
    15.12.2021 at 13:49

    Just nyt ei oo kynää tässä, mutta sanoisin itse käyttäväni 3 sormen otetta. Ja siis mähän olen niitä jotka puristaa kynää niin, ertä etusormi sattu aina koulussa. 😅

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/12/15/random-part-20156/

    • krista
      16.12.2021 at 09:57

      Tuo kolmen sormen ote näistä taitaakin olla se lähinnä oikeaoppista otetta!

      Hihi ja mitäs me puristajat, meitäkin on näköjään paljon :)

  • Karina
    15.12.2021 at 14:55

    Tuo kakkoskohta, eli kolmen sormen ote. Eipä ole koskaan tullut mieleen kiinnittää huomiota muiden kynäotteeseen – paitsi yhden kaverin joka on vasuri ja se on kiehtovaa :-)
    Täytyykin laittaa lapset kirjoittamaan jotain tänään ja tarkistaa!
    Joku sanoikin tuolla yllä että käsi väsyy nykyään kun ei tule paljon käsin kirjoitettua – totta! Ja toinen mitä oon huomannut, niin mulla on ihan kamala käsiala nykyään. Opiskeluaikana olin jopa ylpeä kauniista käsialastani mutta nyt mua oikein nolotti kun johonkin lapsen koululääkärilomakkeisiin piti ihan käsin kirjoittaa asioita – pitäisi ehkä alkaa pitää päiväkirjaa käsin tms että käsiala kehittyisi taas.
    Tytär kirjotti muuten vihkoon jonkun historian kotitehtävä-esseen jonka piti olla kolme sivua pitkä (ja tosiaan ihan käsin piti sinne vihkoon kirjoittaa eikä koneella). Tytön käsiala on todella pientä ja tiukkaa ja kirjoitti joka riville ja reunasta reunaan, ja vaikka kuinka yritin sanoa että voisi jättää marginaalia ja helpompi lukea joka toista riviä niin teki omalla tavallaan. Onnea vaan opettajalle lukemiseen!

    • krista
      16.12.2021 at 10:03

      Joo siis tää oli meilläkin sellainen juttu, että ei siihen oltu sen kummemmin kiinnitetty huomiota – joskus toki kynäasento neuvolassakin ”hyväksytty” ja varmasti varhaiskasvatuksessa/koulussa opetettu, mutta niinpä vaan jokainen on vetänyt siihen omat versionsa :)

      Mä tosiaan kirjoitan käsin poikkeuksellisen paljon. Pitääpä ihan vilkaista omaa muistikirjaa käsialamielessä.. Oho, varauduin jo sanomaan, että lennokasta röpellystä (kun tosiaan kirjoitan usein niin, että mulla on katsekontakti Teams-ruudulle ja juttelen, ja samalla näytön sivussa suihkin kynälläni), mutta siis OHO. Tämähän on ihan siistiä – ja KAUNOLLA, jopa rivit on aika suorat, vaikka en katso, mihin kirjoitan :D :D :D Tekisi mieli ihan laittaa IG storyyn aito käsialanäyte tuolta, mutta tietty en voi, kun nämä on toisen duunin asioita. Varmaan se on tää vuosikymmenten harjoitus :D Suosittelen toimittajan työtä tai vastaavaa ja perinteistä muistikirjatekniikkaa, niin pysyy näköjään kaunokirjoitus kohdallaan :D

      Mutta siis tosiaan KAUNOkirjoitus, kuten tuolla ylempänäkin mainitsen. Mä en siis osaa tekstata. Äääh.

  • Sumonen
    15.12.2021 at 15:19

    Ote 3, paitsi peukalo lepää rennosti siinä päällä. En muista, että koskaan ois millään muotoa huomautettu kynäotteesta etes alkuopetuksessa, enkä toisaalta tiedä milloin oon tällaista otetta alkanut käyttää. Ja miulla on kyllä aivan karmea käsiala, siis semmoinen niin kuin oisin vastikään oppinut kirjottamaan 😂. Eli siis aivan hyvä!

    • krista
      16.12.2021 at 10:05

      Aaa-HAA, hei miten se peukalo-ote rennolla peukalolla toimii – tai siis miten se kynä pysyy siinä, jos sitä ei pitele kiinni? Toi on mulle siis tosiaan se mystisin asento, mutta ilmeisesti kuitenkin yllättävän yleinen, tosi monin Instassa on kertonut kirjoittavansa just tuolla tekniikalla.

      Hih ja onneksi aikuisen käsialalla ei tosiaan ole enää niin väliä. Menee persoonallisen käsialan piikkiin :)

      • Sumonen
        17.12.2021 at 15:35

        Kunpa osaisin selittää, en varmaan osaa (pitäisi olla kuva), mutta yritän. Siis tää kaikki on varmaan lähtöisin kolmisormiotteesta, niin että se peukalo vaan liukuu kynän yli tosi pitkälle. Peukalo on siis miltei pystyssä ja kynä lepää peukalon ”vartta” vasten. Ahhahaa 😅. Got it?

  • Auringonkukka
    15.12.2021 at 15:33

    No oli kuule pakko ottaa kynä (ei niin kauniiseen) käteen ja kokeilla, koska ulkomuistista en osannut vastata kysymykseen :) Vastaus kuuluu, ettei ihan tarkalleen mikään noista otteista, lähimpänä ehkä se ns. oikea kolmen sormen ote, mutta kuitenkin niin, että keskisormi kolmantena sormena on selkeästi kynän alla, eikä sivussa tai päällä eli peukalo kynän päällä, etusormi vähän sivussa/päällä ja loput sormet alla, niin että kynä lepää keskisormen päällä ja kaksi muuta sormea ovat vapaana. Siistiä jälkeä tulee näinkin :)

    • krista
      16.12.2021 at 10:08

      Hei mutta jos nyt oikein tuota luen (hih ja mallailen, mulla on kynä tässä ja mä mallailen näitä teidän tekniikoita), niin sulla taitaa olla just se oikeaoppinen kirjoitustekniikka!

      Hihi hauska muuten sekä tässä että IG:ssä huomata, että teitä oikeaoppisia on kaikkein vähiten, meitä kummallisia reilu enemmistö :D MUTTA se toki saattaa olla sellaista, että me kummalliset (jotka olemme ehkä saaneet otteestamme noottia) kommentoidaan helpommin – sellainen, jolla on aina mennyt oikein, ei ole ehkä asiaan edes kiinnittänyt huomiota ja aihe ei tunnu niin läheiseltä :) Eli joskus näissä on tällaista vinoumaa :)

      Mutta sulla tosiaan taitaa olla just se oikeaoppinen, jesh!

  • k
    15.12.2021 at 16:56

    Tuo ote nro 3, eli peukalolukko. Ja mun lapsuudessa tuosta soiteltiin koulusta kotiin asti ja yritettiin pakottaa vaihtamaan ”oikeaan” kynäotteeseen. Ei siitä mitään tullut ja onneksi opettaja jossain vaiheessa luovutti. Mulla oli lapsena ja nuorena oikein siisti käsiala ja ei käsi väsynyt vaikka kirjoitin pitkiäkin juttuja.
    Mun lapsista osa on sitten tuon oteen multa kai oppinut vahingossa mallista, kirjoittavat siististi ja sujuvasti ja kun koulusta alettiin tuosta valittaa, niin sanoin suoraan, että mulla meni ihan turhaa aikaa koulussa hukkaan tuosta taistellessa ja sovitaanko, että mun lapset saa kirjoittaa just sellaisella otteella kun ne tahtoo, jos käsiala on siistiä. Hyvin on pärjänneet.
    Mutta on se jännä miten erilaisilla otteilla kirjoittaminen ja piirtäminen voi sujua, se ”oikea ote”on musta ihan hirveän vaikea ja hankala.

    • krista
      16.12.2021 at 10:17

      Hei teitä peukalolukkoilijoita on PALJON! Tosiaan Instan puolella etenkin tosi moni on kertonut kirjoittavansa just tuolla tavalla! Voin vaan kuvitella, että tuosta on tosiaan koulussa saattanut tulla sanomista… Joskushan koulussa yritettiin pakottaa vasenkätisiäkin oikeakätisiksi!

      Muutamassa keskustelussa on muuten myös pohdittu sellaista, että voi olla, että nykyopetuksessa ollaan paljon ”suvaitsevampia” myös ns. vääriä (kuka senkin sit määrittää) otteita kohtaan – eli menee vähän samaan sarjaan kuin tuo, että tosiaan joskus vasenkätisiä yritettiin pakottaa oikeakätisiksi. Eli että nykyisin ehkä ymmärretään paremmin, että tekniikoita voi olla monia ja ns. puututaan siihen ehkä vasta ongelmia huomatessa tai jos ei suju – mutta jos sujuu ja tulee siistiä käsialaa, niin siihen ei välttämättä puututa. Tämä oli siis monen kokemus, että näistä ei enää nykyään ”tule sanomista” samaan tapaan kuin ennen, MUTTA tosiaan teillä puolestaan on tullut sanomista… ehkä sekin riippuu sitten vähän opettajasta tai koulusta!

      Hih mullahan itsellä alkaa ihan ”sormiahdistaa”, kun yritän sitä ns. oikeaa otetta. Samoin tuntui tosi hankalalta ja jopa epämiellyttävältä vääntää kättä esimerkiksi Joelin otteeseen. Totta kai tottumuksella on tässä iso osa, mutta voihan toki joku olla käden rakenteellista juttuakin. Mulla esimerkiksi teki ihan pahaa laittaa etusormea suoraan tuolla tavalla kuin nelosotteessa, sormi ihan huusi, että KOUKISTA MUT :D

  • Nea~
    15.12.2021 at 20:13

    Oikeastaan mikään noista ei ole oikea kynäote, jossa vain kaksi sormea on suorana ja muut koukussa kuten tässä: https://peda.net/veteli/erityisopetus/kynäote. Mutta eihän sen niin väliä, kunhan saa haluamansa kirjoitettua ymmärrettävästi ja niin ettei käsi väsy tai tule kipuja ;)

    • krista
      16.12.2021 at 09:53

      Näin mä tuolla lopussa kirjotinkin, en tiedä huomasitko:

      ”Haha. Näinpä siis kenelläkään meistä ei tainnut olla sitä ihan-ihan oikeaa asentoa – kakkonen taisi päästä lähimmäksi.

      Millä otteella sinä pidät kynää? Jollain näistä neljästä tavasta, oikeaoppisesti (ilmeisesti näin) vai ihan miten sattuu?”

      Ja tuossa NÄIN-sanassa on linkki tuohon samaan osoitteeseen kuin sulla :)

      Mutta just noin, munkaan mielestä sillä ei ole väliä, kunhan tulos on siistiä (no silläkään ei aikuisena enää ole niin väliä, ha) ja käsi ei väsy tai kipeydy! Eläköön ne pienet erot ja silleen :)

  • Elina M
    15.12.2021 at 21:46

    Kolmen sormen ote niin, että kynä lepää nimettömään. Ja niin kovasti puristaen, että opiskeluaikoina nimettömään tuli patti/kovettuma siihen kohtaan, mihin kynä ”lepäsi” (puristui). Nyt kun ei enää tule kauheasti kirjoitettua, tuo pattikin on kadonnut. Tuohon kuvaan verrattuna erona kuitenkin se, että minulla kynä lepää peukalon ”kainalossa”, kun taas tuossa kuvassa kynä lepää etusormen ”kainalossa”. Tuo peukalolukko on erikoinen, mutta minäkin olen nähnyt sitä paljon. En tiedä miksi, mutta olen pitänyt sitä jotenkin taiteellisena tapana pidellä kynää.

    • krista
      16.12.2021 at 10:21

      Aaaa, hei tulikos tänne taas uusi ote! Eli että ne kolme sormea on kaikki enemmänkin kynän ”päällä”, ja kynä tosiaan nojaa nimettömään? Kokeilin, ihan loogisen tuntuinen asento!

      Peukalolukon käyttäjistä minäkin muuten tiedän nyt useampia erityisen hyviä piirtäjiä!

  • jaaaaaa
    16.12.2021 at 07:43

    Mielenkiintoinen aihe, mutta olipas asenteellinen teksti. Ei siihen oikeaan kynäotteeseen ilkeyttä koulussa ja päiväkodissa kannusteta. Ja juu, ei ole mitenkään erikoista eikä kammottavaa, että kynäote on muuta kuin kolmipisteote ja ihminen pärjää siihen totuttuaan oikein hyvin. Kyllähän monet meistä tekee jatkuvasti enemmän ja vähemmän epäergonomisesti asioita ja ”oikea” tapa tuntuu vaikealta, sillä on tottunut siihen toiseen. Ei se kuitenkaan poista sitä, ettei se ”oikea” tapa olisi vähemmän kuormittava todellisuudessa.

    • Hg
      16.12.2021 at 10:13

      Minä luin asenteen niin, että bloggaaminen on joskus vähän raskasta :D En oikeastaan kynäotetta tai sen opetusta koskevana.

      • krista
        16.12.2021 at 10:33

        Täh? :D Nyt tää ei mulle oikein avaudu :D Bloggaaminen ei ole kyllä raskasta yhtään :D Etenkään tällaisista ns. vapaista hassuista random-aiheista, joissa voi ministi avautua ja kuulla muidenkin kokemusta ja avautumista – tämähän on just kivaa!

        Tai hei nyt tajuan, sori pitkät piuhat! Ehkä tarkoitat noita lopun disclaimereita, nyt taisin hoksata! :D Joo, siinä oot oikeassa! Tohon vaiheeseen päästyäni ihan jo kuulin, miten kommenttikenttä täyttyy ”kyllä se kynäote kannattaa sinunkin nyt vaan opetella, oletko testannut näitä apuvälineitä” -kommenteista :D Torpedoin ne rajusti jo ennakkoon alas, ha! :D Joskus sitä oppii :D

        • Hg
          16.12.2021 at 13:13

          Joo sitä tarkoitin. Monet bloggaajat tekevät tuota nykyään, etukäteen jo ennakoidaan mistä saatetaan sanoa.

          • krista
            16.12.2021 at 13:16

            Jep :D Tosi usein itse jo kirjoittaessa arvaa kaikenlaista – joskus arvaa oikein, joskus ihan väärin :D

    • krista
      16.12.2021 at 10:29

      Tekstin lopullinen vaikutus syntyy aina tulkitsijassa, joten en voi oikein muuta sanoa kuin että ehkä luit jotain eri tavalla kuin olin ajatellut. Painotetaan nyt sitten kuitenkin, että itselläni ei ainakaan ole kerrassaan m-i-t-ä-ä-n sitä vastaan, että (varmasti näin on ollut!) varhaiskasvatuksessa ja koulussa on opetettu/opastettu kynäotetta, sehän on vain hyvä! Luultavasti niitä on opetetttu, luultavasti myös huomattu erilaiset asennot ja annettu olla. Ja meillä ei ole ikinä ollut lapsilla sellaista tilannetta, että asennosta olisi huomautettu – pelkästään on kehuttu hyvästä käsialasta. Eli tuo ilkeys-sanan käyttäminen oli ainakin ihan täysin sellainen, jota en voi edes ajatuksen tasolla millään tavalla yhdistää omiin ajatuksiini. Mulla ei ole koskaan ikinä kertaakaan tullut (olemme onnekkaita) mistään (useammasta) varhaiskasvatukspaikasta tai koulusta sellaista mielikuvanripettäkään, että jotain tehtäisiin ”ilkeyttään”. Meillä on osunut aivan huikeat ammattilaiset poikkeuksetta.

      Sen sijaan ITSELLÄNI on antipatiat sitä kohtaan, että mulle on asiasta lapsena huomauteltu – tämän toin erittäin selvästi esiin jutun alussa. Tällöin puhutaan siis 80-luvulla koulumaailmassa tapahtuneista asioista. Meillä ihmisillä kun on taipumusta siihen, että omat huonot kokemukset (etenkin lapsuudesta peräisin olevat) jostain asiasta vaikuttavat omiin tunteisiin sitä asiaa kohtaan jatkossakin. Mun mielestä sellaisten kertominen tekee blogista juuri blogin, henkilökohtaisen ja ihmisen omiin kokemuksiin perustuvan kirjoituksen. Keskusteluiden (ja myös omakohtaisesti saadun kokemuksen) perusteella nykyisin taidetaan ollakin paljon sensitiivisempiä tällaisia asioita kohtaan kuin esimerkiksi silloin, kun mä olen ollut koulussa. (ja tosiaan pitkä aika ei ole siitäkään, kun vasenkätisiä pakotettiin oikeakätisiksi)

  • Inka
    16.12.2021 at 09:17

    Minullakin on 1. eli neljän sormen ote läheltä kynän kärkeä. En ole ikinä tiedostanut että ote olisi jotenkin väärä, eikä siitä ole myöskään huomauteltu.

    • krista
      16.12.2021 at 10:34

      Jeejee, samis siis! Ja tuuletus siitä, että sulle ei ole asiasta naputettu! Muakaan tässä otteessa ei ole tosiaan koskaan häirinnyt mikään muu kuin se, että siitä huomautellaan :D

  • Paula
    16.12.2021 at 16:01

    Täällä taitaa olla ns. oikeaoppisen kynäotteen käyttäjä. Minulla ei ole yhtään muistikuvaa koko kynäotteen opettamisesta, joten liekö kynä tupsahtanut tassuun alunperin sattumalta tässä kulmassa.

    Tulikohan lie aikaisemmin listaan sellainen kynäote, jossa sormet pitää kynästä suunnilleen kuten kakkosessa, muttaa kynä itsessään lepää aika koukussa olevien etusormen ja keskisormen välissä. Tätä näkyy jonkin verran ja vaikken tällä itse äkkiseltään kokeiltuna varmaan saisi kovin siistiä jälkeä, tuntuu se omaankin käteeni aika kevyeltä tavalta kannatella tätä raskasta taakkaa. :)

    P.S. Jostain syystä minäkin aluksi mietin, että miksi niin negatiivinen asenne tähän asiaan, mutta sitten ajattelin, että kenties vain virheellinen ajatus rivien välistä, kun en uskonut, että tarkoitus olisi kritisoida kynäotteen opettamista. Veikkaan, että siinä opettamisessa on usein se lähtökohta, että lapsi pitää kynää ihan rehellisesti nyrkissä ja siitä luonnollinen jatke on lähteä opettamaan oikeampaan suuntaan ja sitten siinä tulee vastaan tämä yleisin ”oikeaoppinen” ote.

    P.P.S. Onnea kovasti alkaneesta raskaudesta! Pidetään peukkuja, että kaikki menee parhain päin!

  • Aino
    19.12.2021 at 10:38

    Täytyi tulla kommentoimaan vielä oma kynäotteeni! Omassani kynä on etusormen kärkiosan ja keskisormen toisen ja kolmannen nivelen välissä lepäämässä, keskisormi koukussa. Ja peukalo tulee sitten kynän päälle. Lopputuloksena keskisormi on lähimpänä kynän kärkeä, peukalo kauimpana ja etusormi keskellä, kun sivusta katsoo. Nimetön ja pikkurilli ovat rennosti koukussa.

    • anuk
      24.12.2021 at 20:13

      Mulla on tämä sama!

      En muuten muista, että koskaan missään olisi kynäotteeseen kiinnitetty huomiota tai sitä opetettu. Enemmänkin siihen, että kirjaimet tulee oikein. Ai että sitä ”vanhan” kaunokirjoituksen aikaa ;)

  • Lilas
    19.12.2021 at 23:24

    1. on mun tyyli. Tiedostan, että se ei ole oikea ja huomaan nykyään kun vähemmän kirjoittaa, että käsi ja sormet väsyy. Ja kynää tulee puristettua. En kyllä muista, että siitä olisi pahemmin koulussa koskaan sanottu tai ohjattu pois tai sitten en vain muista.

  • Maari
    22.12.2021 at 09:38

    Mulla on peukalolukko! :)

    Ja siis olen toimintaterapeutti, joka välillä arvioi hienomotoriikkaan liittyen juuri esim kynäotetta lapsilta. Kynäote on silloin hyvä, kun käsi pääsee liikkumaan sujuvasti ja ote ei rasita kättä. Näin pääpiirteittään kerrottuna. Nyrkkiotteesta mm. lähtisin ohjaamaan lasta toimivimpiin ottaisin, mutta jos hienomotoriikassa ei ole haasteita, niin kynäotteella ei sinänsä ole väliä.

    Harmi ku oot kokenut painostusta lapsena vaihtamaan kynäotetta. Tässä just näämme sen, että olemme yksilöitä ja kaikille toimii erijutut.

    • krista
      22.12.2021 at 13:59

      Hei mahtava kuulla toimintaterapeutin nykynäkemys! Mulla ei siis ole ollut mitään tietoa tästä, mutta jotenkin oon uumoillut (ja keskusteluissa tuli kans esiin), että nykyisin ei tosiaan sitä ”yksi oikea tapa” -ajattelua enää ammattilaiset niin harrastakaan, vaan tosiaan katsotaan hienomotoriikan yleistä tilaa – eri asia tietysti, jos on ihan nyrkkiote tai sellainen, että siisti kirjoittaminen ei onnistu. Hieno kuulla tällaista, kiva kun laitoit viestiä!

      Ja hih mahtavaa, peukalolukko-ote toimintaterapeutilla! Tämäkin just osoittaa, että me ollaan yksilöitä kaikki <3