Kun lapsi äitiään opetti (taas)

Anna

Toisaalta on hurjan kätevää että lapsia voi myös puhutella ”laumana” yhdellä sanalla. Tietysti he ovat yksilöitä ja heidät pitää huomioida yksilöinä, mutta välillä on tilanteita joissa on vaan todella paljon kätevämpää käyttää yleisnimitystä. Toki ”lapset” on sukupuolineutraali ilmaisu, mutta jostain syystä se tuntuu minun suuhuni jäykältä. Ehkä se on tottumiskysymys. Meilläkin kun on kaksi tyttöä niin puhutaan että kuka hakee tytöt hoidosta ja tuleeko tytöt mukaan kauppaan jne. Sukupuoleen liittyvät asiat ovat kuitenkin minusta lopulta sellaisia että niiden kanssa pitää olla aika herkillä ja kuunnella lasta. Todennäköisintähän on että fyysinen sukupuoli vastaa sitä mitä henkinenkin, mutta ei välttämättä ja jos näin ei olekaan niin lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja hyväksynnän vanhemmiltaan. Meillä on kuitenkin toistaiseksi vaikuttanut hyvin selvästi siltä että meillä olisi kaksi tyttöä. Silti heiltä on myös tullut ajatuksia että mitä jos he muuttuvatkin joskus pojaksi. Lähinnä ehkä huolestuneeseen sävyyn, mutta tuollaisten asioiden äärellä aina vähän hätkähtää. ”Nyt pitää suhtautua asiaan neutraalisti. Älä ilmaise että tässä olisi mitään erikoista, pysy hyväksyvänä, mutta älä painosta mihinkään suuntaan” :D Ja tämä tietysti kertoo että asia on kuitenkin minulle isompi juttu kuin pitäisi olla. Olen itse ajatellut asian niin että Meillä saa olla mitä on, mutta jos tuo ”tytöt” tai joku muu tiettyyn sukupuoleen liittyvä nimitys nyt istuu suuhun noin hyvin niin sitä voidaan käyttää, mutta siitä voidaan luopua tai sitä voidaan muuttaa ihan sen mukaan mitä lapsi meille asiasta ilmaisee.
Sitten meillä on kaikenlaisia suurella rakkaudella käytettyjä lapsiin liitettäviä nimityksiä joita itse lapsena inhosin ja nyt käytän xD kuten ”muksut”, ”mukulat”, ”kakarat” tai ”ipanat”. Ehkä tässäkin kohtaa sitten jos jompikumpi ilmaisee että ei tykkää jostakin nimityksestä niin toki pyritään kunnioittamaan lapsen omaa tahtoa tällaisessa asiassa.