Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Avainlipun ja Indieplacen kanssa.
Joltain ikivanhalta markkinointiviestinnän luennolta muistelisin, että (siihen aikaan) maailman tunnetuin symboli oli ristinmerkki. Ja kakkosena sitten Coca-Cola, hah! Aikamoinen yhdistelmä.
Mutta näin kotimaan mittakaavassa aika hyvin menee Avainlipulla. Nimittäin 99 % suomalaisista tunnistaa Avainlippu-merkin – aika huikeaa!
Neljä viidestä suomalaisesta suosii kotimaisia tuotteita ja palveluntarjoajia ostopäätöksissään aina kun mahdollista. Mä kuulun ihan ehdottomasti tähän joukkoon, ja tämä tapa on minulta jostain ihan lapsuuskodista asti lähtöisin: kotimaista silloin, kun löytyy.
Samanaikaisesti – ja tämänkin oon myöntänyt ennenkin – arkikiireiden keskellä itselleni oikeastaan kaikissa ostopäätöksissä ratkaisee myös ostamisen helppous. Eli että se hyvä vaihtoehto on minulla siinä käden ulottuvilla: oman kaupan hyllyssä, helposti tunnistettavissa ja ostoskärryyn poimittavissa. Harkinta-aika per perusarkituote lasketaan sekunneissa (jos niissäkään) siinä ruokakaupan käytävällä.
Tämän takia tuotepäätösten viidakossa Avainlippu on yksi sellainen helppo suunnistusmerkki, joka usein ohjaa omaa ostopäätöstäni ruokakauppareissulla. Kotimainen valinta työllistää Suomessa, ja muutenkin eettisen puolen monimutkaisissa pohdintakuvioissa saa haltuun ainakin yhden näkökulman: kotimaisten tuotteiden tuotanto tietysti on ihan jo läheisyytensä (ja Suomen lainsäädännön ja sen valvonnan) ansiosta läpinäkyvämpää ja jäljitettävämpää kuin kauempana valmistetuilla tuotteilla.
Mikään yksittäinen asia ei tietenkään voi olla yksiselitteinen avain onneen, tai tässä tapauksessa siis ikuisesti kaikin puolin parhaaseen mahdolliseen eettiseen ostamiseen. Ei sellaista yhtä ratkaisua olekaan, aina se on ”puolensa ja puolensa” – ja siksi se niin hankalaa onkin! MUTTA jos ei ole aikaa ja mahdollisuutta kauppareissulla joka ikisen tuotteen joka ikistä taustatekijää selvittää erikseen, niin tällainen kotimaisuudesta ja vastuullisuudesta kertova merkki on yksi (mun mielestä) tosi hyvä ja helpottava tekijä kohti parempia arkisia perusvalintoja.
Avainlippu-merkintä siis kertoo, että tuote on valmistettu tai palvelu on tuotettu Suomessa ja se työllistää Suomessa. Lisäksi tuotteen tai palvelun kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Tässä on siis mukana myös mm pakkausmateriaalit, alihankinnat, markkinointikustannukset ja niin edelleen. Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia.
Palveluyritysten kohdalla on yrityksellä oltava myös merkittävä kotimainen omistusosuus, Suomessa toimiva johto ja yrityksen pääkonttorin on sijaittava Suomessa.
Mutta asiaan hei! Mähän olen tehnyt aikaisemminkin tässä blogissa kaupallista yhteistyötä Suomalaisen Työn Liiton kanssa, ja nyt minut on valittu Avainlipun brändilähettilääksi loppuvuodeksi 2019. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nyt loppuvuoden aikana kirjoitan blogissa useampaankin kertaan kotimaisista tuotteista ja palveluista – ja samalla myös tarkastelen vähän itseäni ja omaa ostokäyttäytymistäni tältä kannalta. Kuinka paljon ostan kotimaista?
Ihan ensimmäiseksi ajattelin haastaa itse itseni aitoon Avainlippu-inventaarioon!
Ei mitään lavastuksia (no niitä nyt en tavallisestikaan tee), vaan aito tilanne juuri tätä hetkeltä. Istun tässä keittiön pöydän äärellä kirjoittamassa tätä tekstiä. Kohta nousen tästä ja teen inventaarion (kääks) koko meidän keittiöön.
Kuinka monta Avainlippu-tuotetta löytyy puutalon keittiöstä juuri nyt, ja mitä ne ovat?
No niin, nousen tästä n-y-t-nyt ja alan laskemishommiin! Apua mihin mä oon lähtenyt…
Jääkaappi ja pakastin:
Vuoksen riisipiirakat, Oivariini luomu, Auran sinappi, Ilo-hummus, Jalotofu, Vaasan Ooh-donitsit, Pingviini veikeä vanilja -jäätelö ja Myllyn Paras pyöreä piirakkataikina.
Kuiva-ainekaappi:
Jalostajan perinteinen hernekeitto, Meira yrttiseos procencale, Meira sitruunapippuri, Meira cajunmauste, Meira garam masala ja Marianne-karkkipussi (oho kuka tällaisen tänne on piilottanut).
Keittiön muut hyllyt:
Eskimo-folio, Eskimo-jääpalapussit, Eskimo iso leivinarkki, Rainbow-kertakäyttöruokalusikat, Rainbow-kertakäyttökahvilusikat, Rainbow-kertakäyttöhaarukat, Minigrip 1/2 litran pussit, Minigrip mini-pussit, Erisan-desinfektiopyyhkeet
Keittiön työtasolla ja tiskipöydällä:
Pan Suola mineraalisuola, LV-deodorantti (miksi se on keittiön tasolla?), Lacto Seven -maitohappobakteerit, LV biohajoava nestesaippua, Kiilto tiski sitruuna, Pirkka-talouspaperi, Sini-tiskiharja ja vaihtopää.
Kulmakaapissa:
Lisää Sini-tiskiharjan vaihtopäitä, LV-biohajoava nestesaippua, Sini-tarrarulla, Sini-tarrarullan vaihtoteippejä ja Mr. Muscle Kodin putkimies.
Keittiön pöydällä lojumassa:
XZ Muumi selvityssuihke
Astiakaapissa:
Pentikin keramiikkaa
Muualla keittiössä:
Everyday designin paperikassitelineet ja juuttikassit
Tikkurilan maalia seinissä
Haha, aikamoinen operaatio! Taisi olla nelisenkymmentä Avainlippua pelkästään tässä meidän keittiössä – tosin muutamista tuotteista oli ”varakappaleita”, joten varmaan lähemmäs viittäkymmentä menisi määrä, jos ihan joka tuotteen laskisi. Ja varmaan jäi jotain laskemattakin! Esimerkiksi ihan korkeimpia hyllynpäällisiä en viitsinyt koluta, koska sieltä olisi hyökännyt vuosikertapölyt niskaan.
Huomio vielä: Kotimaisia tuotteita oli tietysti reilusti enemmänkin, eli laskin vain nimenomaan tällä Avainlipulla merkityt kotimaiset tuotteet.
Löytyykö teiltä näitä tuotteita? Oletteko tienneet, että näillä kaikilla on Avainlippu? Ja onko tuotteen kotimaisuulle teille väliä, kun teette ostopäätöksiä?
Veikkaatko, että teiltä (jos nyt vaikka keittiö olisi tarkastelussa niin kuin nyt tässä) löytyisi enemän vai vähemmän kuin meiltä?
Yksi kotimaisen tuotannon hyvistä puolista on tosiaan juuri se läpinäkyvyys: on helpompi päästä näkemään, missä ja miten tuotteet oikeasti valmistetaan, tai miten palvelussa työskennellään. Voi esimerkiksi luottaa siihen, että työntekijät saavat työstään asianmukaiset korvaukset ja työskentelyolosuhteet ovat hyvät.
Tätä läpinäkyvyyttä edistää myös Suomalaisen Työn Liiton ”Tervetuloa meille!” -tapahtuma, joka on niin kuin Suomen suurimmat yhtäaikaiset avointen ovien päivät, tänä vuonna 30.9.–6.10.2019 eli juuri tänään alkanut ja viikon loppuun asti käynnissä.
Siellä pääsee näkemään, miten suomalaista työtä tehdään! Mulle itselleni oli tosi silmiäavaavaa tosiaan aiemman blogiyhteistyön myötä vierailla esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien ja vanhusten ja muistisairaiden asumispalveluiden parissa. Suosittelen jokaiselle: tällaisessa todella näkee suomalaista työtä, jota tehdään täydellä sydämellä! Hyvää vastapainoa tälle tietokoneennaputtelulle.
Joten jos joku noista Tervetuloa meille! -tapahtuman paikoista sijaitsee teidän paikkakunnalla, niin käykää ihmeessä kurkistamassa yrityksiin sisään! Ja tulkaa kertomaan, mitä näitte!
Kaupallinen yhteistyö: Avainlippu ja Indieplace
5
Henna
30.9.2019 at 18:09Luulenpa, että meiltä löytyy aika pitkälle noita samoja tuotteita kuin teiltäkin, ostan aina kotimaista ja kyllä näkyy Avainlippu olevan monessakin tuotteessa.
krista
1.10.2019 at 09:32Mukavan monessa noissa ihan perustuotteissa tuo Avainlippu näköjään on! Noissa jutuissa on helppoa valita kotimaista. Kosmetiikassakin on (mulle) helppoa löytää kotimaisia, mutta sit vaatteissa on jotenkin hankalampaa. Onneksi niitä vaatteita ostaakin harvemmin :D Tuo päivittäistavara on kyllä siinä mielessä tärkeää, kun sitä ostaa kuitenkin jatkuvasti ja meillä ainakin iso osa kulutuksesta on ihan tuota päivittäistä ruokaa :)
Tilia
1.10.2019 at 14:48Kiinnostaisi myös se, miksi jossain tuotteessa ei osta kotimaista vaihtoehtoa, vaikka olisi saatavilla, ja miten iso hintaero saa teidät ostamaan käyttötavaroisa ulkomaista. Riipivin sydämin ostin just lähikaupasta kolme kertaa kalliimpia kotimaisia tuikkukynttilöitä. Poltan niitä sitten vain joka kolmas ilta! Vaatteissahan se ainakin tulee helposti lapsiperheessä vastaan, että vaatii tosi paljon vaivannäköä ja rahaa hankkia kauttaaltaan suomalaisia lastenvaatteita lapsille. Siis ihan Suomessa tehtyjä, ei vain suunniteltuja. Sisävaatteiden saatavuus on ehkä vähän parantunut, mutta ulkovaatteet ja kengät on haastavia (paitsi Kuomat). Hintaero on kuitenkin helposti jossain lasten paidassakin 6-7-kertainen, jos ostaa kotimaisen vs. henkkamaukan. Myös lelut ja lasten harrastusvälineet on tosi paljolti muita kuin kotimaisia.
krista
1.10.2019 at 15:04Joo, tätä ois hyvä pohtia! Näin nopsaan ajateltuna vaatteet on meillä se ”kipukynnys”, toivoisin niin paljon että kotimaiset naisten vaatteiden suunnittelijat vähän laajentaisivat ”tyylivalikoimaansa”, jotta mäkin löytäisin niistä omannäköistä :D Toisaalta vaatteita ostan itselleni niin älyttömän harvoin (esimerkiksi en yhtään vaatetta Espanjasta-paluun eli maaliskuun lopun jälkeen) ja silloinkin useimmiten kirppikseltä, että kokonaistaloudessa se ei ole niin iso juttu – toki senkin mielellään laittaisi kotimaahan päin ja eettiset syyt tietysti myös. Lasten vaatteita sen sijaan ostaa useammin ihan siksi, kun lapset kasvavat – ja siitä muuten kirjoitinkin kesällä, täällä: https://www.puutalobaby.fi/kotimaisten-lastenvaatteiden-hinta/ Mutta tän mä voisin ottaa sellaiseksi henkilökohtaiseksi kehityskohteekseni kyllä! Päivittäisruokakaupassa tuo valinta tuntuu niin paljon helpommalta ja valinnat on niin hyvin saatavilla, samoin kosmetiikassa (shampoot, saippuat, voiteet) aika hyvin.
–
Hyvä esimerkki muuten just nuo tuikkukynttilät! Okei kolminkertainen hinta, mutta sitten voi tehdä sen valinnan, että polttaa vaikka joka kolmas ilta vaan tai yleisesti säästeliäämmin. Meillä tosin ei polteta kynttilöitä, mutta jossain muussa tavarassa just tuo voisi olla toimiva tapa. Muutenkin mä toivon jotenkin, että ”harvemmin mutta laadukkaammin” voisi olla tulevaisuuden kulutustapa (vs. pikamuoti) eli vaikka just omaa vaatetta nykyisin kun ostan, niin käytän sitten loppuun asti. Siksi ei tarvitse nykyisin ostaakaan, kun on kaapit täynnä aiemmin ostettuja, joita voi vielä hyvin käyttää, ja pitkään, ja paikata :D
Sini
1.10.2019 at 17:46Aloittaessani lukemaan tätä pohdin samalla, että löytyyköhän mun työpaikan valmistamista tuotteista Avainlippua. Sitten tuossa yhdessä kuvassa bongasin meidän valmistaman tuotteen, joten ainakin yhdessä tuotteessa siis on! :D kun suurin osa raaka-aineista on sellaisia, että ne tuotetaan ulkomailla, niin en tosiaan tiedä miten mahtaa mennä niiden kanssa :)
krista
2.10.2019 at 11:45Jesh mahtavaa! Mäkin olin ennen (silloin ennen lapsia) töissä työpaikassa, jolla oli Avainlippu <3
-
Ja joo siis olen ymmärtänyt sen aiemman työpaikkani perusteella, että ennen Avainlipun saamista tehdään tosiaan tarkat laskelmat, että kotimaisuusaste on riittävä - ja se ei varmaan olekaan mikään yksinkertainen juttu, kun tosiaan kaikki pakkausmateriaalit ja raaka-aineetkin otetaan huomioon. Mutta hienoa, että lasketaan! Esimerkiksi maustehyllyä kaivaessa huomasin, että osalla mausteista Avainlippu on, osalla ei, osassa luki sitten "pakattu Suomessa" muistaakseni. No ihan loogista, että osalla mausteista ei voi olla Avainlippua, jos jostain sellaisesta mausteesta on kyse, mitä ei Suomessa kasvakaan...
Mt
2.10.2019 at 10:57Eilen kaupassa käydessä ostin pelkästään suomalaisia jos satsumia ei lasketa mukaan. Sen lisäksi ylpeänä tajusin kotiin tulessa että ainoa muovi tuli jaffa pullosta ja pakaste kalapullien pussista. Satsumat olin pakannut omaan itsetehtyyn kestopussiin ja ostokset meni repussa ja kangaskassissa. En nyt muista (enkä sohvalta jaksa flunssaltani nousta) kuinka monessa on avainlippu mutta heittäisin veikkaamalla että kaikilla tuoreilla tuotteilla on avainlippu jos jätetään laskuista satsumat ja banaanit. Veikkaisinpa että kuivakaappi tuoteidenkin osalta kaikki paitsi fiksuruoka.fi:stä tilatut on kotimaisia. Aika hyvin saa ostettua opiskelijan budjetillakin (toki fiksuruuasta tilaan aina papuja ja linssejä ja muroja ja suklaata yms. joten siinä säästää) kotimaista (ja aika paljolti myös muovitonta) ruokaa ja hyvä näin!
krista
2.10.2019 at 11:47Ihan mahtavaa, kotimaisuuden maksimointia ja muovin minimointia! Ja sen Jaffa-pullon muovinkin saa tietysti pullonpalautuksen kautta hyvin kiertämään!