Oli oikein onnistunut talviloma!
Mutta jotenkin siinä iski myös sellainen pitkän tähtäimen unelma. Sellainen oikein ultimate-talvilomahaave!
Se ei ollut Mauritiuksen-matkaa tai edes lapset Bamse-klubilla ja itse drinkki kädessä uima-altaalla. Vaan se oli kuulkaas HIIHTÄMISTÄ!
Ajatelkaa, mikä unelma! Olisi siis sellainen loma, että olisi vaan hiihtämistä. Olisi vaikka jossain mökissä (okei asuntokin riittää), ladut lähtisi takapihalta. Sitten vaan aamulla herättäisiin: hyvää huomenta täältä HIIHTOlomalta. Joka päivä aamupalan jälkeen vähän hiihtelemään, sitten ruokaa, illalla ehkä sauna tai yleistä löhöilyä, seuraavana päivänä sama kuvio uusiksi. Päivät sekoittuisivat toisiinsa ja tietysti se talviaurinko paistaisi joka päivä ja aina vaan mentäisiin päivän ainoana ohjelmanumerona HIIHTELEMÄÄN.
Ja ette ehkä ikinä usko: mä oon Kuusamosta (kuusamolaisen tunnistaa siitä, että hän mainitsee sen kaikissa mahdollisissa väleissä – myös oululaiset tekee tän) ja silti en ole ikinä viettänyt tuollaista kokoaikaista hiihtoHIIHTOlomaa!
Miten keski-ikäinen haave, miten ihanan keski-ikäinen haave!
Nykyelämässä mun tuollainen hiihtolomaunelma on ehkä maksimissaan 45 minuutin mittainen. Taapero ei vielä hiihdä kuin ilolla kaksi metriä ja sitten ilmoittaa: ”En halua enää hiihtää”. Joten koko porukalla ei ladulle oikein pääse – paitsi niin, että toinen aikuinen vetää taaperoa pulkassa sellaisessa kohdassa, missä on tehty ladun viereen väylä kävelylle. Koululaiset toki reippaasti antoivat minulle hyvän annoksen hiihtoseuraa (niin harrastunut en sentään ole, että yksin menisin), mutta tällaisessa nykyelämänvaiheessa päivään kuitenkin tulee kaikenlaista muuta säätöä ja eri perheenjäsenten tarpeita, että… No, jos yhdessä viikossa tosiaan saa vaikkapa kaksi tai kolme tuollaista 45 minuutin hiihtolomahetkeä, niin se jo voitoksi katsottakoon.
Haha viime vuoden talvilomalla jäi yhteen. Joten suunta on selkeässä nousussa!
Mutta siinä 45 minuutin hiihtolomaunelmasyklissäni sain sellaisen hiihto-optimistisen ahaa-elämyksen: hiihto pysyy, se ei häviä mihinkään!
Jos vaikkapa näillä geeneillä kahdeksankymppiseksi asti hiihdän, niin se on kuulkaas vielä yli 30 vuotta hiihtämistä edessä! Että se ei kuulkaas lopu tässä mihinkään, ei ole kiire päästä kohti sitä hiihtolomaunelmaa.
(okei ei aleta puhua ilmastonmuutoksessa tässä kohtaa)
Iloissani ilmoitin myös Joelille, että meillä on tässä 30 vuotta hiihtämistä edessä.
Joel täydensi, että 30 vuotta hiihtoa pääsemättä yhtään mihinkään.
Ihanaa. Tai jos nyt lähtisi hiihtämään (ei lähde), olisi tällä vauhdilla 30 vuoden päässä maksimissaan Orimattilassa. Siellä nähdään vuonna 2055!
Hyviä uutisia
23.2.2025 at 21:11Hei! Kiitos lämpimästä ja samaistuttavasta kirjoituksestasi keski-ikäisen talvilomaunelmista. Kuvailemasi rauhallinen mökkiloma, jossa nautitaan hyvästä kirjasta ja takkatulen lämmöstä, kuulostaa täydelliseltä irtiotolta arjesta. On lohdullista huomata, kuinka elämän eri vaiheissa unelmat ja toiveet voivat muuttua, ja kuinka pienet, yksinkertaiset asiat tuovat suurimman ilon. Kiitos, että jaoit ajatuksesi – kirjoituksesi inspiroi minua arvostamaan oman elämäni pieniä iloja.
krista
26.2.2025 at 14:30Hei kiva kuulla, että tuntui samastuttavalta! <3 Tuo on muuten niii-iiin totta: unelmat on elämän eri vaiheissa erilaiset ja se on ihan ok niin!
Nadja
24.2.2025 at 14:59Meidän asunnosta (Tampereen Atalasta) latu lähtee juuri talojen takaa. On mäkiä ja suoria pätkiä, lähijärven jäälle pääsee hyvällä talvella hiihtämään myös.
Mutta! talvi loppui juuri ennen talvilomaa. Joten nyt tehdään kaikkea muuta mitä kaupunki tarjoaa ja ihan ilmaiseksi! Pojat totesivat: onhan hiihdetty ennen lomaa! Ja kuopuksen mukaan se ei ole talviloma, vaan kevätloma :D ja innokkain perheenjäsen lähti edelleen ladulle, kevätlomaa viettämään.
Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja pian tulevaa kevättä <3
krista
26.2.2025 at 14:32No hei onneksi ehditte ladulle ennen talven loppumista! Mekin ehdittiin yhden kerran käydä hiihtämässä Helsingin puolella – latukone tosin ei ollut ehtinyt paikalle, mutta hiihdettiin diy-latua :)
.
Tänä vuonna kyllä tosiaan olikin enemmän kevätloma! (paitsi no tuolla Sotkamossa oli ihan talvi) Nytkin itkuhälyttimsetä kuuluu ihan keväinen ääniraita, linnut siellä laulelee kevättä rinnassa :)
Nadja
3.3.2025 at 20:19Ei vaan kuin iloa ja lämpöä ensimmäisiin kevätpäiviin <3
Itselle kevät tulee aina jo maaliskuussa, mahdollisesta takatalvesta huolimatta :D
Lauantaina muuten pääsimme kuin pääsimme vielä kerran ladulle koko perheen voimin naapurikunnalle (sinne vie yksi meidän lähiladun pätkä). Me isot hiihdettiin 7v vauhdilla, 12v nopeammin. Ja tuli kuin tuli sinne ja takaisin 8km hiihdettyä ja laskettua + 2km kävelymatka laavulle (evästauko palkintona) <3 Hiihto/kevätlomalle vauhdikas päätös :D
Hyvää alkanutta arkea koko perheelle!
P.S. Tuo kuukausikuulutus -päivitys on muuten erittäin innostuttavaa lukea! Ja itse tarkistaa omat menot, vaikka suurin piirtein tiedän, mihin rahat menee. Kyllä teillä on hyvin järkevästi menoja viidelle ottaen huomioon, että olette pääkaupunkiseudulla! Perusruokaa ei ainakaan Tampereella halvempi ole!
Anna
24.2.2025 at 15:07Ihana unelma :) Minä vedän sen vielä sen verran pidemmälle, että aamulla lähdettäisiin eväät repussa (ja taapero kontorepussa/kantorinkassa). Hiihdettäisiin, syötä’isiin välipalaa, hiihdettäisiin lisää, lounas ja sitten pikkuhiljaa takaisin kotiinpäin ehkä vielä yhden evästauon kautta. Sitten saunaan ja löhäilyä lopuniltaa. Lapset tietysti leikkisivät kauniisti keskenään tai käpertyisivät aikuisten kainaloon.
Seuraavana päivänä hidas aamu ja kunnon aamiainen ja sitten voisi vaihteen vuoksi luistella. Retkiluistelua jäällä ja pienin potkurilla tai pulkalla mukana. Taas lounas ulkona ja ilta samaa kun edellisenä. Ehkä kolmantena päivänä pulkkamäkeä samalla konseptilla, mutta silloin voisi pysytellä mökin/kodin lähettyvillä ja syödä kotona. Ja sitten kierros alusta :D
krista
26.2.2025 at 14:35Oijoijoi, oikein talvimaksimoitu unelma! Kuulostaa aivan ihanalta, tällaista kiitos elämään <3
A
25.2.2025 at 11:31Mun talvilomaunelma olisi sellainen täydellinen maaliskuinen keli, aurinko paistaa, lunta metri ja aamulla hankikanto. Sellaista olisi tarjolla Kainuussa (olettaisin), mutta stadin talviloma on ihan liian aikaisin tällaiseen talvilomaunelmaan nähden (helmikuinen Kainuu, yyh, todennäköisesti 20 astetta pakkasta…tosin en tiedä nykymeiningistä, kun kaipa on ollut aika lämmintä sielläkin, mutta noin lapsuusmuistojen perusteella kylmää olettaisin). Toisaalta stadissa voisi olla hyvätkin talviulkoilusäät (nythän oli alkulomasta), mutta mitään takeita ei ole, joten mentiin taas lomailemaan Espanjaan, missä aika takuuvarmasti on aurinkoa ja lämpöä (kyllä, tänäkin vuonna).
—
Mutta kyllä todellakin ottaisin sellaisen loman, jossa heräisin aamulla auringonpaisteeseen ja lintujen kevätlauluun, pakkaisin reppuun kuumaa kaakaota ja voileipiä ja lähtisin hiihtämään ilman latuja sinne minne hotsittaa mennä. Ja sit kun hanget pehmenisi, hiihtelisin moottorikelkan jälkiä laavulle, siellä auringonpaisteessa voisi keventää vaatetusta ja sitten lisää hiihtoa valmiita latuja pitkin. Lapsi tykkää hiihdosta, joten hänet saisi kaveriksi. Tämä haave olisi periaatteessa toteutuskelpoinen lapsuuden maisemissa, vaan käytännöstä en tiedä, kun siellä on lisääntyneet ilvekset, ja sudet niin, ettei välttämättä ole järkevintä lähteä ihan joka metsään (ovat ihan asutuksen liepeillä ja pihoillakin vierailevia). Mutta ainahan sitä saa haaveilla (ja ehkä joku kevättalvi suunnataan sit Vuokattiin, siellä ois fasiliteetit kohdillaan).
krista
26.2.2025 at 14:39Joo siis nyt oli Kainuussakin leppoisampi keli talvilomalla! Muistaakseni jonain viime vuonna on ollut aika kylmää, mutta nyt oli sellaista alle kymmentä astetta ja usein paistoi aurinkokin.
–
HItsi me ei saatu niitä hankikantokelejä kertaakaan tälle talvelle – ainakaan vielä! Aamulla jo näytti, että tulee vähän lunta, en tiedä pitäisikö tässä jo hiihtotoiveet heittää vai tulisiko vielä tsägällä joku parin päivän pikkutalvi vielä…? :)
–
Ooooooh sun talvilomaunelmaa, ihana!