Kannattaako ”aikuisen fanin” katsoa Onneli ja Anneli -elokuva?

Onneli ja Anneli olivat lapsena minulle tosi rakkaita. Nyt meidän lapsetkin ovat innostuneet tarinoista – ihanaa! Viime aikoina iltasatuina on luettu koko kolmen tarinan kirja: Onnelin ja Annelin talo, Onnelin ja Annelin talvi sekä Onneli, Anneli ja orpolapset.

Näitä kirjojahan meillä näköjään riittää. Yksi on peräisin minun lapsuudestani, olen omistuskirjoituksen mukaan saanut sen vuonna 1986. Toinen on arvostelukappale edellisestä työpaikastani. Ja kolmas on kirja tuolla leffateemalla; todennäköisesti arvostelukappaleena (muisti pätkii) olen saanut senkin.

Tuota kolmatta ei toki tarvita (täytyy laittaa kiertoon), mutta kaksi ”kirjakolmikkoa” on itse asiassa aika kiva omistaa. Ehkäpä tytöt innostuisivat näistä niin, että hekin haluaisivat ottaa sitten ajallaan nämä mukaansa omiin koteihinsa. Ehkäpä seuraaville sukupolville?

Kirjoja lukiessani olin itse asiassa aika yllättynyt, miten vähän niistä oikeasti muistin! Minulle oli jäänyt mieleen lähinnä vain se, että toisella tytöllä oli niin paljon sisaruksia, että kukaan ei huomannut hänen poissaoloaan. Ja että toisella tytöllä puolestaan vanhemmat asuivat eri osoitteissa: isä luuli lapsen olevan äidillä, ja äiti isällä.

Aika surullinen asetelma siis oikeasti.

Muistin myös sen, että tytöt löysivät kadulta kirjekuoren, jossa luki ”rehellinen löytäjä saa pitää”. Ja ostivat sillä oman talon.

Muuta en oikeastaan muistanutkaan.

Mutta ne leffat!

Kun aikoinaan kuulin, että Onnelista ja Annelista on tulossa leffa, olin aivan innoissani. Ihanaa! Mutta sitten jotenkin alkoi mietityttää…

Ymmärrätekö tästä kuvasta, mitä tarkoitan:

Mulle Onnelissa ja Annelissa oli ollut tosi keskeistä nuo Maija Karman upeat kuvat. ”Mun” Onneli ja Anneli ovat juuri tuon näköisiä kuin kuvissa: lyhyet polkkatukat erityisesti tavaramerkkinään.

Siihen verrattuna leffaversion (sinänsä aivan valtavan suloiset ja trailerin mukaan taitavat!) tytöt ovat jotenkin liian… …nykyaikaisia. Jotenkin en millään voisi ajatella ”mun” Onnelin ja Annelin päälle esimerkiksi farkkuvaatteita! Ja missä ovat ne polkkatukat? Ilmeisesti eka leffassa (trailerin mukaan sekin) tytöillä vielä sentään oli polkkatukat.

Haha. Aika pienestä se voi joskus olla kiinni!

Mutta tavallaan tästä just ymmärtää tosi hyvin sen tunteen, joka esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -fanilla on voinut olla leffaa katsellessaan. Tai mikä vaan muu sellainen, jota on fanitettu kirjana ja sitten se tulee kuvina. Kirjasta syntyy niin vahva visuaalinen(kin) maailma omiin ajatuksiin, että tuntuu ihan valtavan karulta, jos se ei sitten elävässä kuvassa kohtaakaan.

Lapsia kiinnostaisi nyt varmasti nähdä nuo elokuvatkin. Ja siinä mielessäkin asetelma on kiva, että kirjat on luettu – niinpä jännät kohdat on jo tiedossa niin, että elokuvan jännittävät jututkin menisivät ehkä hyvin ja ilman hepuleita.

Mutta sitten toisaalta olisi niin ihana (vähän ehkä mustasukkaisesti omia muistoja puolustaen), että omatkin lapset näkisivät ajatuksissaan Onnelia ja Annelia miettiessään nuo samat nostalgiset Maija Karman kauniit kuvat (siitä se bändin nimikin kai tulee!) kuin minä olen nähnyt.

Katsoa leffa(t) vai ei katsoa…? Mitä te ootte tykänneet?

”Onneli ja Anneli taitaa olla tuossa jo aikuisia”, kommentoi nelivuotias noita kuvia katsellessaan.
”Eiku siis! NYT minä tiedän!”, hän keksi.
”Nuo on vain niiden ESITTÄJIÄ!”

Niinpä niin. Ehkä ne oikeat asuvat noissa vanhoissa kirjoissa <3

 

14
Like
3

You Might Also Like

  • A
    27.9.2018 at 17:53

    Suositukset leffoille, ne on suloisia ja ihania. Meillä siis kirjoja fanitetaan lapsen lapsen toimesta ja leffoja samaten. Musta etenkin kaksi ekaa leffaa on lasten elokuvien parhaimmistoa. Kolmannessa näyttelijät on ehkä jo vähän liian isoja, mutta lapseni tykkäsi silti kovasti ja seuraavaa, uusin päänäyttelijöin odotetaan todella kovasti.

    • krista
      28.9.2018 at 16:41

      Mäkin huomasin, että uusi leffa on tulossa! Ehkä pitäisi just siitä ekasta lähteä liikkelle, kronologisessa järjestyksessä siis :) Ihan hyvä idea, että on uudet näyttelijät, kun näyttelijät nyt tietysti (<3 ) kasvaa, kun taas satukirjojen henkilöt voivat pysyä ikuisesti lapsina <3

  • keel
    27.9.2018 at 18:33

    Mustakin ne kaksi ensimmäistä on hyviä, varsinkin se ensimmäinen on ihan tosi tosi ihana. Tuota viimeistä en ole nähnyt, mutta hassun isoilta nuo tytöt kyllä tuossa kuvassa näyttää.. :)

  • Anna
    27.9.2018 at 18:50

    Varsinkin ne ensimmäiset leffat voi minusta huoletta katsoa. Toki minulle kirjat eivät ole tuttuja, joten minun on helppo sanoa, mutta minusta leffoina ovat ihania, huolella tehtyjä ja kauniisti toteutettuja. Mutta mitään minihame Onnelia ja Annelia (jollaisen näen tuossa kuvassa) en välttämättä tietoisesti alkaisia katsoa tai näyttää lapsille. En toki sulkisi telkkaria jos se sattuisi tulemaan kun tv on auki (mitä ei kyllä tapahtdu enää nykyään kun suoraa ohjelmaa katsotaan lähinnä jouluna). Yleensä kannatan että käytetään samoja näyttelijöitä jos tehdään sarjaa, mutta kun näyttelijät alkavat kasvaa ulos roolistaan niin minusta ei kannata liian sinnikkäästi pitää kiinni tästä asiasta vaan reilusti vaihtaa. Kuten vaikka Risto Räppääjässä on vaihdeltu (väliin paremmalla ja väliin huonommalla menestyksellä).

  • Huitu
    27.9.2018 at 18:51

    Tiesitkö muuten et niitä kirjoja on vielä neljäskin: Onneli, Anneli ja nukutuskello. Putista on kanssa pari omaa kirjaa, mutta niitä en ole lukenut. Leffoja en oo nähnyt, mutta nää kirjat on kyllä ihania, edelleenkin.

    • krista
      28.9.2018 at 16:43

      En ollut ollenkaan tietoinen neljännestä kirjasta! Mutta huomasin tuolta leffan sivulta, että neljäs leffa on tulossa ja ihmettelin, että mikä kumman nukutuskello – mutta ai se on kirjakin! Täytyypä katsella kirjastosta, saisi lisää iltasatuluettavaa!

      Puttikirjoistakaan en ole kuullut, mutta äänikirjalta Silva löysi jokin aika sitten tarinan, jossa myös oli Tingelstiina ja Tangelstiina. Olin ihan ihmeissäni, kunnes selvisi, että sekin oli Kurenniemen kirjoittama. Mutta ilmeisesti muuten tarina oli eri…? Kai :)

  • Sanna
    27.9.2018 at 19:16

    On tosi hyviä, suosittelemme! Muutamia on tullut telkkaristakin sunnuntaiaamuisin sarjaksi pätkittynä ja meillä on tykänneet niin aikuiset kuin lapsetkin.

  • Veema
    27.9.2018 at 19:46

    Ihan älyttömän hyvät leffat! Mä siis kanssa olen ihan fani näille kirjoille ja pelkäsin leffaversioita, mutta turhaan ainakin omalla kohdalla: ne oli oikeasti hyvät ja riittävän itsenäiset teokset, kuitenkin kirjoja kunnioittaen! Ja lapsi rakasti…

  • A.
    27.9.2018 at 19:50

    Kaksipiippuinen juttu. Itsekin rakastin lapsina (ja rakastan yhä) Karman kuvitusta. Eka leffa tavoittaa jonkin verran sitä taikaa ja tunnelmaa. Tokakin oli vielä aika kiva. Kolmas olisi voinut käsitellä vaikka sen viikon oikeita lottonumeroita, mutten olisi pystynyt keskittymään, kun tyttöjen akne ja ja muu yleinen teiniys veivät kaiken huomioni (ja hitto, en kritisoi aknea, mulla on sitä itselläni paljon enemmän, mutta kun ne oli NIIIIN yli-ikäisiä siihen hommaan). Jos en olisi koskaan lukenut kirjoja, leffat olisivat varmaan ihan huikeita. Ja täällä neljä- ja kaksivuotiaat tykkäävät niistä kovin ja ovat nähneet ne, öhöm, hämmästyttävän monta kertaa.

  • Onneli Winter/onnelin elämää
    27.9.2018 at 20:17

    Fanitan aivan suuresti <3 kirjat kuunneltu pienenä, luettu isompana, luettu ääneen omille mukeloille ja työssä aika ajoin uusintaa …hihii :) Elokuvat oli ihanasti tehty ja se lapsenomaisuus sekä värikylläisyys oli plussaa. Kannattaa katsoa <3

    • krista
      28.9.2018 at 16:44

      Niin joo sun nimimerkistäkin tulee aina Onneli ja Anneli ja heidän maailmansa mun mieleen <3

  • Tilia
    28.9.2018 at 08:47

    Leffat ovat ihania ja ei minua eikä lapsia haitannut, että tytöt kasvavat elokuvien mukana. Samaa tahtia on omatkin kasvaneet… Ja nythän tuohon uuteen, jouluna ilmestyvään on vaihdettu lapsinäyttelijät ja heillä on taas polkkatukat. Lavastus ja puvustus on ollut kyllä ihanaa läpi leffojen, aiheuttaa sellaista valtavaa leikkimökinsisustuskuumetta.

    Mutta ymmärrän kyllä, jos on superfani, että saattaa huolettaa tuo tunnelman säilyminen. Tämän takia meidän lapsia ei ole ikinä viety Muumimaailmaan. Haluan – itse – pitää hahmot fantasiamaailmassa enkä joutua tilanteeseen, että siellä on joku ihminen muumin sisällä. Lapset varmaan tykkäisivät teemapuistostakin.

  • Tiia
    28.9.2018 at 13:57

    Aah rakastan Onnelia ja Annelia!!! :) meillä on katsottu ja tykätty myös leffoista, itse en niin piitannut siitä kolmannesta, mutta kaks ekaa oli kivoja. Mutta ne kirjat (ja Maija Karman kuvat!) ovat upeita.

    Suosittelen muuten Kurenniemen ”Toivoisin että asuisin kuussa” -kokoelmaa, joka ilmestyi keväällä. Siinä on Sanna Manderin kiva kuvitus. Meillä molemmat tytöt tykkää tämänkin kirjan saduista. :)

  • Tupsu
    1.10.2018 at 13:37

    Rakastan Onnelia ja Annelia, ja mulle tunneside liittyy hyvin vahvasti siihen satukasettien kertojanääneen ja tarinaan, lainasin aina uudestaan kirjastosta onnelit ja annelit satukasetteina ja kuuntelin omassa huoneessa matolla makoillein <3 oon siis missannut tuon upean kuvituksen täysin! Mutta siis myös 2 ekaa leffaa oon nähnyt ja voin lämpimästi suositella. Kolmevuotiaanikin tykkää hurjasti (jännät kohdat kelataan)