Joelin vaivaamaton pinjansiemen-pataleipä

Joel on niitä miehiä, jotka eivät paljon vaivaa.

Tänä syksynä tuo puoliso on innostunut leivän leipomisesta – muu perhe on tervehtinyt tätä buumia ilolla. Lapsi on kuulemma ehtinyt kertoa jo kodin ulkopuolellakin, että ”meidän isi osaa tehdä taivaallista leipää.” Joel itse sanoo, että jos ei henkimaailman tasolla, niin ihan hyvää.

”Tämä leipä ei vaadi juuri lainkaan työtä, ainoastaan kärsivällisyyttä”, Joel linjaa.

Joelin vaivaamaton pinjansiemen-pataleipä syntyy näin. Tästä tulee kolme pientä tai kaksi kohtuulliskokoista leipää.

Ainekset:

500g vehnäjauhoa
10 g suolaa
4g kuivahiivaa
4 dl vettä
liraus oliiviöljyä
mausteeksi ruokalusikallinen pinjansiemeniä ja pieni kourallinen oliiveja

Tee näin:

Varoita perheenjäseniä, että leipää syödään vasta huomenna. Taikina nimittäin kohoaa yön yli.

Sekoita isossa kulhossa kuivat ainekset. Lisää vesi. Sekoita, kunnos kulhon reunoilla ei enää ole irtonaista jauhoa, vaan olet saanut aikaiseksi sotkuisen, takkuisen ja vetisen taikinan. Peitä kulho kelmulla ja laita se huoneenlämmössä suoralta auringonvalolta suojaan (itse laitan kaappiin) nousemaan vähintään 12 tunniksi.

Seuraavana päivänä muista, että piti leipoa. Laita pata uuniin lämpiämään 225 asteeseen. Padan lämmetessä löpsäytä takinasta kolmasosa tai puolet leivinpaperille. Leivinpaperi voi olla litteänä pöydällä, mutta itse olen huomannut, että sen voi laittaa välivaiheeseen erilliseen kattilaan muotoiltuna, niin se on helpompi siirtää pataan.

Koristele taikinan pinta oliivinpaloilla, pinjansiemenillä ja öljynpirskauksella.

Kun uuni ja pata ovat lämmenneet, ota pata ulos. Siirrä leivinpaperi ja taikina varovaisesti kuumaan pataan. Laita kansi pataan ja pata uuniin. Paista puoli tuntia kannen kanssa. Ota kansi pois ja paista vielä lisää noin 10 minuuttia, kunnes leipä näyttää silmämääräisesti valmiilta.

Tuloksena pitäisi olla tiivis, kuorekas ja kaunis leivänpallura.

Ja hyvänmakuinen, sanovat vaimo ja lapset!

Jos (kuten Joel) et jaksa olla maailman tarkin mittaamisessa, voin leivän koossa ja kuohkeudessa ilmetä suurtakin vaihtelua. Mutta vaihtelun vuoksihan tätä leipää paistellaankin!

Taikina säilyy jääkaapissa mainiosti parin päivän ajan, joten voit vaikka kolmena päivänä paistaa joka aamu pienen leivän. Meillä Joel kokeilee tämän päivän lopputaikinasta pannupizzaa!

Pari viikkoa sitten vastaava leipä näytti tältä.

11
Like
3

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply
    A
    9.9.2020 at 18:02

    Nam, kuulostaa hyvältä. Yön yli kohotus tekee taikinasta mahtavan hyvää (itse tykkään laittaa jääkaappiin, kohoaa sielläkin) ja se on tosiaan jännä juttu miten pieni määrä hiivaa riittää, kun antaa taikinalle aikaa.

    Itse innostuin koronakeväänä tekemään (vehnä)hapanleipäjuuren. Yllätyksekseni se onnistui (ja ”pekka”-juuri on edelleen elossa kesän jälkeenkin). Aika lailla samat systeemit toimii kuin hiivalla pitkällisesti leipoen (oma rytmi on, että aamulla ruokin juuren ja teen esitaikinan, päivällä sekoitan taikinan valmiiksi ja jätän pöydälle, illalla nostan kulhon jääkaappiin, seurana aamuna sitten muotoilen vuokaan ja paistan sitten joskus päivällä kunhan on kohonnut. Varsin suoraviivaista ja paljon vähemmän mystistä kuin minkä kuvan saa pro-tason juurileipurien tarkoista systeemeistä, lähinnä tarttee vain antaa taikinan olla ja juuren tehdä tehtävänsä. Ihan parasta leipää on kyllä oma leipä!

    • Reply
      krista
      10.9.2020 at 14:18

      Joo siis oli aivan älyttömän hyvää! Ja illalla sitten pannupizzassa oli ihan superherkullista myös <3
      -
      Haha mulle tuo koko juurihomma on aina ollut täysi mysteeri :D Sitä on mulle rautalangasta väännetty, mutta jotenkin vaan... siinä on jotain, mihin mun aivot ei riitä: että joku satavuotias leipäjuurikin voisi olla olemassa... Mä en edes sano, mitä mä siitä ajattelen :D :D :D
      -
      Mutta se, että mä en jotain leipomista ymmärrä, ei tietysti nyt sinänsä ole mikään uutinen :D

  • Reply
    Airi
    15.9.2020 at 18:09

    Kiitos ohjeesta, olen alkanut leipoa nyt enemmän. Tämä menee kokeiluun, teen kaiken vaaleanpuoleisen leivän itse, pitaleipiä menee paljon joita sitten täyttelen töihin ja retkille evääksi mukaan, joskus teen jääkaappiin valmiiksi kunnon täytetyn pitan kun tiedän etten ennätä töissä syödä mitään ja sitten nälkäisenä fillaroin kotiin, keitän kahvit ja otanpa pitan ja nautin. Mieheni sanoi kerran, että hän oikein säikähti kun olin laittanut hänen eväsrasiaan muhkean pitan ja kaveritkin olivat kysyneet, että mistä noin isoja saa..heh, minähän niitä rustaan ja täytteeksi laitan mitä jääkaapissa kulloinkin on mutta kunnon majoneesit ja pienet chilipaprikat kuuluvat asiaan.

  • Leave a Reply