Elämäni yökkijänä

Oletko koskaan kuullut julkisesta vessasta tukahdutettua, yskäksi naamioitua yökkimistä? Kopista poistuu henkilö, jonka silmät vuotavat, naama on punainen ja joka ”tyhjäoksentelee” ilmaan holtittomasti. Yrittää siinä ehkä hymyillä anteeksipyytävästi.

Se olen minä.

Sarjassamme outoja kiusallisia vaivoja: minulla on yliherkkä oksennusrefleksi, joka reagoi erityisesti erilaisiin… …inhimillisiin tuoksahduksiin.

Julkiset vessat ovat aina olleet minulle tuskaa. Festarielämäaikaan ex-poikaystävä kuittaili aina, että tietää, missä bajamajassa Krista on. Sieltä kuuluu YÖK! YÖK! HUUTOYÖKKKK! Yleensä (aina kun vaan pystyi) kävin mieluummin puskassa kuin bajamajassa. Ulkohuusseihin en edes yritä.

Vaiva ei missään nimessä ole sataprosenttinen: välillä supersiistissä vessassa pärjäilen ihan kohtuullisen hyvin. Aina kuitenkin julkiseen vessaan – ja moneen muuhunkin potentiaalisesti haiskahtavaan paikkaan, vaikkapa metrotunneliin tai hissiin, saatikka METROTUNNELIN HISSIIN, uijuijui apua – meneminen vaatii minulta etukäteen sellaista näkymätöntä henkistä psyykkausta ja syväänhengittelyä. Voin päällisin puolin näyttää normaalilta, mutta pääni sisällä prosessoin sellaista ”sä pystyt siihen! nyt tsempillä vaan! hyvä hyvä!” -mantraa.

Väsyneenä vaiva oikein korostuu. Uhhh muistan eräänkin Tallinnan-ristelyn muutama vuosi sitten, kun olin nukkunut huonosti ennen aikaista lähtöä. Yritin yritin yritin pidättää, mutta lopulta totesin, että ei voi mitään: pakko mennä laivan vessaan. Yritin aina psyykata itseäni ja lähestyä vessajonoa – vain sännätäkseni juosten ja yökkien vessajonosta pois. Ihmiset tietysti tuijottivat ihmeissään, ja ystävä odotteli kahvilassa, että mihin se hävisi… Lopulta kiersin koko laivan, kerros kerrokselta, ja yritin vessa toisensa jälkeen psyykata ja lähestyä.

Lopulta varmaan viidennellä jonotusyrittämällä löytyi vessa, johon pystyin psyykkaamaan itseni menemään sisään. Ja sielläkin toki yökin, mutta sentään pystyin menemään.

Hei. Olen Krista ja olen Yökkäilijä.
(kuva vuoden takaa, nyt syksy ei vielä noin pitkällä)

Tämä varmasti kuulostaa kummalliselta ja sitä onkin – ja ennen kaikkea se on mulle noloa.

Olen oikeasti muutamia kertoja joutunut leikkipuistossakin käymään huhuilemassa, että ”hei onkohan joltain teistä unohtunut tyhjentää lapsen potta käytön jälkeen”. Koska mä yksinkertaisesti en ole voinut mennä vessaan, jossa on tyhjentämätön potta seisseenä. Oma lapsi huutaa pissahätää vieressä, apua auttakaa! Ja siis ihan typerää: luulisi, että näin äiti-ihmisenä pissapotta olisi ihan maailman luonnollisin asia. Ja niinhän se onkin, mutta… …se on vaan se haju (tai jopa vaan ajatus hajusta) ja sen aiheuttama hallitsematon refleksi.

Eikä se siis ole välttämättä edes vain sitä, että mä yökkäilen. Mä välillä ihan oksennan. Se vaan tulee. YÖÖÖÖRGH. Tosi kivaa. Pokkana julkiseen vessaan, hallitsematon YÖÖÖÖRGH vessanpönttöön (yleensä se sentään osuu pönttöön tai lavuaariin) ja sitten pissalle. Voin vaan kuvitella, mitä viereisissä veskikopeissa kuvitellaan.

Tosi-tosi väsyneenä yökkäilen aamuisin kotonakin. Hampaiden pesulla usein, ja muutenkin.

Jepjep. That’s my life.

Julkiset vessat ovat tosiaan pahimpia, mutta tosiaan lähes samalle tasolle yltävät esimerkiksi metrotunnelit ja hissit. Voikohan tätä ääneen myöntääkään: joskus saman refleksin saavat aikaan myös märkä/kakkavaippaiset taaperot tai puklanneet imeväiset. Ihan kamalaa yökätä jonkun ihanalle ja suloiselle lapselle. Se tuntuu itsestänikin niin pahalle! Mutta minkäs teet.

Toinen lapsista on selvästi perinyt minulta tämän herkän hajuaistin. Joel puolestaan ei haista yhtään mitään.

Onnekas, sanoisin.

41

You Might Also Like

  • Minka
    16.10.2018 at 21:03

    Kuulostaa tutulta!

    Itse pystyn kyllä hyvin käymään ”tavallisissa” normaalikuntoisissa vessoissa, itselle pahinta on oksennusten haju (todellakin myös omien lasten!) ja esimerkiksi sellainen spurguhaju, vanha viina yms. cocktail. Tämä on oikeasti tosi noloa esimerkiksi kaupan kassajonossa, jos siihen perään tulee tällainen kadun mies ja itse pidättelee oksennuksen nousua kurkkuun…

    Raskausaikoina tilanne on erityisen paha, en pysty edelleenkään ruokkimaan kaloja ilman yökkimistä (akvaario tuli taloon juuri kun pahoinvointi pahimmillaan ja edelleen yököttää vuosien jälkeenkin se kalan ruuan haju).

    Ja Sörnäisten asema…Mä jouduin kerran raskaana ollessa oksentamaan siellä roskikseeen kun en ehtinyt ajoissa ulos. Että silleen.

  • Tilia
    17.10.2018 at 08:18

    Täälläkin yksi tarkkanenäinen, mutta en yökkäile tai oksentele hajuille kuitenkaan. Kierrän kyllä kaikki metroaseman hissit niin kaukaa kuin mahdollista, mutta myös kaikki parfyymiosastot. Ulkohuussit eivät ole minulle ongelma, ja nykyäänhän ne kompostoivat versiot on jopa ihan miellyttäviä ja suhteellisen hajuttomia oikein hoidettuina. Omien pikkulasten eritteet olen kestänyt hyvin, kai ne hormonit jotenkin tekevät sen, että oman vauvan puklu ei ällötä vaikka naapurin vauvan ällöttäisi.

    Sen sijaan lähes joka päivä takahampaita harjatessa yökin, ja lääkärin on tosi vaikea kurkkuun katsoa, kun meinaan heti oksentaa päälle. Yliherkkyyttä on kyllä mulla myös silmissä – en voisi piilareita ajatellakaan, kun jo tavallisen silmätipan silmään saaminen vaatii ihan mielettömiä ponnisteluja.

  • Kukka
    20.10.2018 at 12:53

    Vinkki kaikille yökkäilijöille! Kun alkaa oksettaa heilutelkaa varpaita, siis silleen että keskitytte samalla ajatukset siihen heilutteluun. Auttaa oikeasti vaikka kuulostaa oudolta. Hämmaslääkärini on neuvonut myös samaa jossain operaatioissa kun on ollut suu täynnä instrumentteja.

    • krista
      20.10.2018 at 13:37

      Joo mua on kans hammaslääkärissä neuvottu noin ja on toiminut! Mutta en ole hoksannut kokeilla arkitilanteissa, täytyisipä kokeilla, kiitos vinkistä!

  • Annek
    25.10.2018 at 16:11

    Kiitos tästä, ilman tätä juttua en olisi ymmärtänyt kysyä lapseltani, että voisiko hänellä olla kysymys herkästä hajuaistista. ..

    • krista
      25.10.2018 at 16:48

      Hei mahtavaa, että oli hyötyä – kiva kuulla <3

  • Tirpustiira
    25.10.2018 at 21:13

    Ammatissani sairaanhoitajana olisin pulassa, jos hajuaistini olisi kovinkin herkkä, tai sitten työllistymisvaihtoehdot olisi vähissä :D Oksennus on ainut jonka hajua, ääntä, edes ajatusta siitä en kestä, onkin työssäni todennut että kaikki mikä tulee suusta väärään suuntaan on mulle liikaa.

  • 1 2