Elämää infektioastman kanssa

Tämä postaus on julkaistu kaupallisessa yhteistyössä Allergia-, iho- ja astmaliiton kanssa.

Meidän esikoisella on infektioastma.

Ensimmäisiin vuosiin kuului huolta. Sairastelulla ei ollut vielä ”nimeä” – ei siis tiedetty, miksi lapsi sairastaa, ja miksi hän sairastaa juuri näin niin kuin sairastaa. Tunnekirjossa oli yön pimeinä tunteina mukana myös epämääräinen pelko: voiko olla kyse jostain vakavammasta? 

Kuva: Seppo Samuli. Kuvat on otettu uusimman Allergia, Iho & Astma -lehden juttua varten. 

Tunnen edelleen hassun puristuksen tunteen vatsassa, kun vain ajattelenkin alkuaikojen ”apua, vauva on flunssassa ja tää on ihan kamalaa” -blogipostauksiani. Saatikka kun olen käynyt joskus vanhoja kommentteja lukemassa.

Superarvokkaan empatian ja myötäelämisen lisäksi sain myös ”höpsis, sairastelu kuuluu vain elämään” ja ”siitä se vastustuskyky kasvaa” -kommentteja. Ja myös esimerkiksi, että ”sairastelu on hyväksi vaan” ja ”meilläpä ei olla koskaan kipeitä (nenä vaan valuu aina)”. Päälle vielä sormi pystyssä opettavia ”ei flunssia kannata pelätä ja lukkiutua kotiin, se on huonoksi lapselle”  ja ”olette liian neuroottisia” -kommentteja.

Uuuh.

Ne ovat totta kai perusterveen lapsen kanssa ihan tavallisia kommentteja, ja (suurimmaksi osaksi) niillä ei tarkoitettu yhtään mitään pahaa. Mutta nyt voin sen sanoa ääneen: ai hitto, että ne silloin menivät ihon alle – kun samaan aikaan vauvan sairastaessa ihan selvästi vanhemmanvaistollaan näki, että nyt tässä ei ole kyllä kaikki ihan hyvin.

Että ei ole kysymys ”vain” flunssasta ja parin päivän levosta. Koska me ei oltu perusterveen tavallisen perheen tilanteessa – vaikka me se silloin tajuttiinkin vasta vain alitajuisella epäilystasolla.

Voi hitsi jos vaan olisi silloin ollut jo lapsen sairastamiselle ”nimi” ja vertaistukea muista vastaavassa tilanteessa olevista perheistä! Voi kun pääsisin aikakoneella niihin vuosiin takaisin kertomaan itselleni sen, mitä me nyt tiedetään!

Vasta toisen lapsen (perusterveen) saatuani tajusin, miten joissain perheissä tosiaan se lapsen flunssa on laatua ”ei moksiskaan”. Vähän vuotaa nenä ja pari kertaa yskitään, ehkä kuumepäivä tai pari. Ei sitä silloin välttämättä hoksaa, että jossain toisessa perheessä ”tavallinen flunssa” voi kirjaimellisesti pysäyttää elämän moneksi viikoksi – ja viedä sairaalaan asti.

Ja että miksi silloin ei lähdetä leikkitreffeille ”vähän vaan räkäisten” kavereiden kanssa.

Lapset ovat erilaisia ja yksilöitä – myös terveydentilaltaan.

Kuva: Seppo Samuli.

Noina ensimmäisinä vuosina koin tosiaan usein painetta leikkitreffijärjestelyissä vieraampien, uusien ihmisten kanssa. Otetaanko riski, että sen jälkeen lapsi on pitkään kurja ja kipeä? Kuinka monesti voi varmistaa, että eihän kenelläkään vuoda nenä – ilman, että leimautuu neuroottiseksi?

(vastaus: joskus sen leiman saa jo kerrasta)

Mitä tehdä, jos muissa perheissä sanotaan, että ”ollaan me terveitä” ja tavatessa ensimmäisenä näkyy iloisesti vuotava nenä? Mitä vastata olankohautukseen ”no ei se enää tartuta”? Reagoinko jonkun avoimiin silmänpyörityksiin, voiko väittää vastaan ja selittää oma tilannetta? Onko pokkaa ottaa vauva kainaloon ja kääntyä ovelta takaisin ja ottaa vastaan se fakta, että selän takana supistaan?

Ja ei, ei ollut pokkaa lähteä kesken leikkitreffien pois. Silti tuntuu että supistiin – tosin se voi olla omaa kuvitelmaakin.

Joel mutisi, että miksi edes menet mihinkään leikkitreffeille, kun sen jälkeen ollaan aina kipeitä. Toisaalta itselleni sosiaalisuus oli tärkeää. Se oli usein aika tasapainoilua.

”Putkilääke” auttaa flunssan jälkeiseen pihinään. Kuva: Seppo Samuli.

Voi miten paljon se sitten helpottikaan, kun joskus 3-vuotiaana saatiin tieto ja ymmärrys, että tämä on nyt infektioastma!

Sen jälkeen oli helppo treffejä sopiessa suoraan kertoa, että meidän lapsella on infektioastma ja siksi on tärkeää, että ette ole yhtään kipeitä. Wohoo, yhtäkkiä ihmiset paljon helpommin ymmärsivät! Toki tässä vaiheessa myös lapsiperheystäväpiiri oli muotoutunut sellaiseksi, että ihmiset olivat tutumpia. Oli ehkä löytynyt sellaiset ihmiset, joiden kanssa muutenkin synkkasi. Ehkä myös ne olivat karsiutuneet pois, jotka eivät ymmärtäneet, miksi niitä leikkitreffejä siirrettiin viisi kertaa ja miksi sitä vuotavaa nenää niin jatkuvasti kyseltiin.

Mutta koin, että monella tavalla tuo ymmärrys infektioastmasta oli positiivinen käänne – vaikka itse sairastaminen oli tuolloin päivähoidon aloittamisen aikana (siellä kun niitä räkäisiä neniä ei tietysti voi välttää) pahimmillaan. Päivähoidosta oltiin varmaan yhtä paljon poissa kuin paikalla. Mutta silloin oli nimi, oli tieto – ja ensimmäistä kertaa alkoi löytyä vertaistukea.

Blogissa en tästä juurikaan kertonut, koska olin (myönnän) ministi traumatisoitunut niistä alkuaikojen kommenteista. Nyt kuitenkin päätimme antaa haastattelun Allergia, Iho & Astma -lehteen, joka ilmestyi juuri viikko sitten. Tämän ”ulostulon” myötä ajattelin kertoa asiasta – ja etenkin omista menneistä tuntemuksistani – näin täällä blogissakin.

(lapsen sairauskertomukseen en edelleenkään sen tarkemmin mene)

Ajattelen nimittäin näin: aina on joku, joka ei vieläkään tätä ymmärrä. Vieläkin joku sanoo mielessään, että höpö höpö, flunssat parantuvat flunssaamalla.

Mutta sitten joku voi olla samassa tilanteessa kuin me silloin vuosia sitten. Voiko tämä kertomus auttaa jotakuta? Ehkä joku ajattelee juuri nyt mielessään, että ei hitsi, tämähän kuulostaa just samalta kuin meillä. Jollekin ehkä herää ajatus, että voisiko heilläkin lapsen sairastamisessa olla kyse infektioastmasta. Ja joku muu saa ehkä vertaistukea juuri oikeaan hetkeen sairastamisen keskelle. Ehkä joku lukee tämän, kun on pihisevän lapsen kanssa osastolla – ja ehkä kokee jotain hassua lohtua kuullessaan, että hei mekin ollaan oltu siellä.

Ja että tästä selviää! Että infektioastman kanssa on mahdollista elää hyvää, iloista, positiivista elämää!

Kuva: Seppo Samuli.

Allergia-, iho- ja astmaliitto on minulle entuudestaan ihan valtavan tuttu ennen kaikkea tästä allergiatunnuksesta – tämän merkin varmaan tunnistaa ihan jokainen?

Olen itse ollut lapsena voimakkaasti atooppinen, ja muistan hyvin merkin jo siltä ajalta. Ja nyt meidän perheessä on kaikilla neljällä atooppinen iho, ja yksi on päälle vielä tuoksuille herkkä.

Tuo logo on siis meille sellainen luottomerkki, josta me tunnistetaan meidän perheelle ”turvalliset” tuotteet, on sitten kyse pesuaineista, kosmetiikasta tai vaikka vessapaperista.

Vasta joskus muutama vuosi sitten hoksasin, että Allergia-, iho- ja astmaliitto on muutakin kuin tuo pelkkä merkki. Tämähän on tosiaan liitto, jolla on tosi paljon kaikenlaista toimintaa ja vertaistukea! Ja tosi hyvät nettisivut, josta löytyy valtavan paljon tietopaketteja ja vertaistukea erilaisiin sairauksiin ja oireisiin – ja sellaista positiivista kannustusta hyvään elämään, sairauksista riippumatta.

Esimerkiksi atooppisesta ihosta löytyy hyvää tietoa täältä ja kattava tietopaketti pdf-muodossa täällä. Lasten astmasta voi lukea lisää täällä ja tietopaketti löytyy tästä.

Liikunta tekee hyvää! Ja meillä kaikenlaista keikkumista riittää! Kuva: Seppo Samuli.

Kannattaa tsekata myös Allergia-, iho- ja astmaliiton Facebook-sivu sekä Instagram, jota usein ylläpitävät (ihanat, aidot ja samastuttavat!) vapaaehtoiset some-lähettiläät. Itse olen seurannut molempia kanavia jo pitkään, iso suosittelu!

Tänä talvena päätin ”syventää” suhdettani Allergia-, iho ja astmaliittoon liittymällä ihan jäseneksi asti. Alkuun ajattelin niin, että liitto on jo nyt antanut meidän perheelle paljon (tietoa, vertaistukea somessa ja allergiamerkin näppäryyden), että voisin ”antaa takaisin”. Eli tukea toimintaa, joka helpottaa monen elämää ja tuo lisää elämänlaatua.

Mutta kun tarkemmin tutustuin jäsenyyteen, niin sehän ihan yllätti.

Ensimmäiseksi yllätti hintalappu – positiivisesti – se on nimittäin vain 27 euroa vuodessa, oho! JA se kattaa samalla maksulla kaikki perheenjäsenet.

Ja toiseksi yllätti myös se, että tämähän ei olekaan vain ”minä tuen liittoa” -juttu, vaan sieltä saa itsekin jäsenmaksulla vaikka ja mitä.

Kuva: Seppo Samuli.

Ensinnäkin tuo Allergia, Iho & Astma -lehti, jossa meidänkin tarina on nyt kerrottu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa – ja on muuten tosi hyvä lehti. Lisäksi liitolla on paljon vertaistukea niin livenä kuin verkossakin, ja liiton kautta saa uusinta tietoa allergiasta, astmasta ja ihosairauksista.

JA siellä on paljon erilaisia jäsenetuja, kuten alennuksia tuotteisiin (esimerkiksi Myllymuksut ja Tohvelisankari) tai matkailuun (esimerkiksi kylpylöitä ja Viking Line).

Alueellisilla paikallisyhdistyksillä on myös omia etujaan – itse olen nyt niin uusi jäsen, että vielä vähän pää pyörällä kaikesta, mutta esimerkiksi Helsingin Allergia- ja Astmayhdistyksen (eli ”mun” yhdistys) helmikuun jäsenkirjeessä oli tarjolla mm. kässäkerhoa, tuoksutonta ennakkoensi-iltaa uuteen James Bond -leffaan, vertaistreffejä ja keskusteluryhmiä (myös lapsiperheiden oma ryhmä) ja omia alennuksia suolavalaisimiin ja lyhtyihin ja ja ja…

…että sanotaanko että aika paljon.

Eli tuossa kyllä todella saa enemmän kuin mitä maksaa.

Lisätietoa jäsenyydestä ja jäseneksi liittymisestä täällä.

Iso suosittelu siis, jos teidänkin perheessä on allergiaa, astmaa tai ihosairauksia!

Kuva: Seppo Samuli.

Omista viime vuosien kokemuksista haluaisin vielä painottaa vertaistuen tärkeyttä. Hakekaa ihmiset vertaistukea muista saman kokeneista! Esimerkiksi just flunssakeskustelut perusterveiden ja infektioastmasta kärsivien perheiden välillä voivat olla hedelmällisiä ja antoisia, jos keskusteluyhteys ja ymmärrys molempiin suuntiin toimii.

Mutta jos keskustelee samoja oireita ja fiiliksiä jakavan kanssa, niin se antaa vaan vielä niin niin niiiiiin paljon enemmän.

Ai että, just se ”niin meilläkin!” -fiilis! Sitä tajuaa, että ei painiskele asioiden kanssa yksin – ja saa hyviä vertaisvinkkejä tosi moneen asiaan.

Kaikki Allergia-, iho- ja astmaliiton Facebookissa toimivat vertaistukiryhmät löytyvät näppärästi listattuna täältä.

Kuva: Seppo Samuli.

Ja mitä kuuluu meidän perheen infektioastmalle nykyisin? Hyvää, kiitos kysymästä!

Pahin vaihe oli 3-5 -vuotiaana, mutta lapsen kasvettua oireet ovat helpottaneet huomattavasti. Voisin sanoa ”lähes kokonaan” ja koputtaa sitten puuta. Flunssan jälkipäivinä lapsella on koulussa ”putkilääke” (avaava lääke) repussa mukana, mutta tämän talven aikana sitä ei ole tarvinnut ottaa koulupäivän aikana vielä kertaakaan. Tässä vaiheessa ajattelemme optimistisesti, että jossain vaiheessa infektioastma on vain muisto enää.

Emme koe, että infektioastma rajoittaisi meidän elämää nykyisin enää ollenkaan. Silloin aiemmin toki leikkitreffejä peruuntui, ja harrastuksiin ja päivähoitoon tuli paljon poissaoloja. Nykyisin flunssat ovat kuitenkin meilläkin useimmiten ”vain flunssia”, vaikka varmaan edelleen vähän herkemmin pidämme lepopäiviä pienissä kröhissä kuin mitä moni perusterveen taustan omaava pitää.

Lapsi itse ei ole infektioastmasta moksiskaan eikä kukaan kaveri ole siitä mitään ikävää koskaan sanonut. Harvemmin sitä edes arjessa huomaa. Joskus joku on kysynyt, että mikä tuo lääke on, ja lapsi on sitten selittänyt. Sillä selvä – ja leikit jatkuu. Onhan monilla muillakin erilaisia ominaisuuksia, sairauksia tai lääkityksiä. Noita ”putkilääkkeitäkin” on ollut muillakin.

Kun tuon jutun toimittaja kysyi, miltä tuntuu kantaa lääkettä koulurepussa, lapsi vastasi:
”Ihan normaalilta.”

Allergia, Iho & Astma -lehden juttu löytyy täältä, mutta harmi kyllä se on vain jäsenille luettavissa kokonaan. Hyvä syy lisää liittyä pikaisesti jäseneksi, hih!

Lääke kulkee flunssan jälkeen varalta ekaluokkalaisen repussa mukana. Kuva: Seppo Samuli.

Onko teidän perheessä kokemusta lapsen (tai aikuisen) astmasta, allergioista tai ihosairauksista?

Etenkin infektioastma-vertaistukikertomukset erittäin tervetulleita! Nyt, kun olen tämän näin blogissakin kertonut, oikein palan halusta kuulla teidän muidenkin blogituttujen tarinoita – varmasti kaikki nämä vuodet on täällä ollut kuulolla muitakin samantyyppisillä kokemuksilla, onko?

26
Like
8

You Might Also Like

  • Aino
    10.2.2020 at 14:14

    Ja sieltä se tuli! Nimittäin tieto että mikä mun kaksvuotiasta vaivaa. Nyt siirryn googlen ääreen, suuri kiitos! <3 Ihme että vaikka on ihan päivystyksessäki käyty avaavaa lääkettä saamassa, niin ei kukaan oo tästä meille puhunu…

    • krista
      10.2.2020 at 14:18

      Oh <3 <3 <3
      -
      Me käytiin myös alkuun päivystyksessä ja rasituskokeissa ja ja ja... Alkuun hoidettiin vain akuuttia oiretta noissa päivystyksissä. Mutta vähitellen asia selvisi, ja saatiin myös hoitava lääke (avaavan lisäksi) - sen & ajan kulumisen myötä on niin paljon helpottanut, toivottavasti teilläkin menee noin! <3

    • sarvis
      10.2.2020 at 17:40

      Jos en ihan väärin muista, jatkoselvittelyt lapselle pitää tehdä, jos kolmesti menee henki ahtaalle flunssan yhteydessä (ns. obstruktiivinen bronkiitti). Jatkot tarkoittaa yleensä avaavan ja mahdollisesti hoitavan astmalääkkeen aloitusta lastenlääkärin seurannassa. Onneksi ikä parantaa paljon, mutta ei se auta jos lapsi hinkuvinkuu tässä ja nyt.

      • krista
        10.2.2020 at 22:53

        Voi hyvinkin olla, että noilla main meilläkin selvittelyt alkoi – tosin mentiin sitten aika pian yksityiselle puolelle, kun lapsella on onneksi vakuutus ja tuntui hoituvan nopeammin siellä. Ja kyllä, ikä parantaa paljon ja sopiva lääkitys myös!

      • Aino
        11.2.2020 at 12:26

        Ahaa! Meille vain annettiin toisen kerran jälkeen resepti avaavaan, että antakaa tätä sitten seuraavissa flunssissa kotona jos menee ahtaalle, että ei tarvi lähteä päivystykseen.. Oisko viis ahasta flunssaa nyt takana, eli voinki alkaa ens kerralla vaatia lisää hoitoa. Kiitos tiedosta!

  • -paula
    10.2.2020 at 14:49

    Kiitos asian jakamisesta!!
    Meillä hyvinkin terveen esikoisen jälkeen kuopuksella oli ensimmäiset hengityspihinät 5 kk:n iässä. Silloin vietettiin lähes viikko osastolla RS-viruksen kourissa. Ihan kamalaa oli. Sen jälkeen pitkään pelotti jokainen flunssa, ja niitähän riitti, kun vanhempi lapsi kävi päiväkodissa. Lisäksi erityisesti poikalapsia vaivaava kurkunpääntulehdus on tullut tutuksi. Aivan hirveää herätä keskellä yötä lapsen haukkuvaan ääneen ja hengitysvaikeuksiin!
    Kiitos hyvien lääkäreiden ja sopivien lääkkeiden, epätietoisuutta ei ollut meillä kauaa, ja koko ajan lapsen kasvaessa on helpottanut.
    Mutta silti, edelleen heti kun alkaa nenä valua, niin minun yöunet on lähinnä yskäisyjen kuulostelua ja putkilääkkeet on kyllä aina mukana, myös yhden yön reissuissa!
    Kiva kuulla, että teillä(kään) lapsi itse ei ole moksiskaan asiasta. <3

    • krista
      10.2.2020 at 16:43

      Oi, nuo kurkunpääntulehdukset on myös tosi hurjan kuuloisia (kop kop puuta), niistä meillä ei ole itsellä omakohtaista kokemusta, mutta on kuultu muilta noista – uihh. Ja voi tosi pienenä ollut teillä jo tuo RS, voi pikkuista <3
      -
      Mulla on kans jäänyt vähän "pelko päälle" ja myönnän, että edelleen tämän lapsen kanssa seurailen, että hengittäähän tasaisesti. Vaikka vaikeista ajoista on tosiaan jo vuosia. Mutta jotenkin se jää jonnekin selkäytimeen vähän niin kuin refleksiksi.
      -
      Ihana kuulla, että teilläkin helpottunut lapsen kasvaessa! Olen ymmärtänyt, että usein nämä tosiaan helpottavat ja jopa kokonaan poistuvat lapsen kasvaessa, optimistisesti ajattelen että näin käy meilläkin/on jo lähes käynyt, kop kop puuta toivottavasti :)

  • Anna A
    10.2.2020 at 15:14

    Kättä pystyyn!

    Astma, atooppinen iho ja muut allergiat ovat hyvin tuttuja. Astma vaivaa onneksi lähinnä vain minua ja sen suhteen yritän pyhittää levolle useamman päivän flunssan yhteydessä ja nostaa lääkityksen tappiin. Lapset ovat onneksi tämän suhteen perusterveitä, joten meillä on vain tuota normaalia flunssaa.

    Mutta se iho! Minulla ja lapsilla on atooppinen iho. Kuopuksella oli pienenä hyvä iho, mutta kiinteisiin siirryttäessä ihon kunto huononi. Syytä ei ole oikein saatu kiinni. Tällä hetkellä kädet ovat hänelläkin todella kuivat.

    Juurikin ihon huonosta kunnosta johtuen meillä pestään kaikki vaatteet hajusteettomalla (ja hyväksi todetulla) yhdellä merkillä. Uudet vaatteet myös pestään aina ennen käyttöä. Tämä on hiukkasen ongelmallista, kun muksut yleensä haluavat kiskoa lahjavaatteet heti päälle :D (Joten poikkeuksiakin tulee…)

    Samaten on todella tarkkaa mitä pesuaineita, rasvoja yms muita kemikaaleja käytetään. Ihoterveiltä ihmisiltä tähän ei yleensä heru mitään ymmärrystä. Olen myös kuullut usein, että ei saa peseytyä usein jos iho on huonossa kunnossa. Joillekkin tämä voi auttaa, mutta tähän meidän ihoon ei. Jos ei ihoa pese päivittäin, niin se alkaa kutista ja kipeytyy. Johtuu varmaan siitä, että on osittain allerginen itselleen :D

    Ymmärrän siis hyvin tuon nuhanenä kyselyn. Itse kyselen lemmikkien perään facen kirppiksillä ja kerron kylään tulijoille, että valitettavasti meille ei voi tuoda lemmikkejä sisälle, ei edes eteiseen. (Tämäkin on yksi asia johon monelta ei heru ymmärrystä, että allergia ei ole oma valinta ja kyllä se hetkikin on liikaa).

    • krista
      10.2.2020 at 16:53

      Meillä on koko perheellä ollut atopian kanssa hyviä ja huonoja kausia – molemmilla lapsilla oli hankalat kaudet joskus 3-vuotiaana vuorotellen, mutta nykyään pysyy hyvin kurissa rasvaamalla ja reagoimalla nopeasti pieniin ihottumakohtiin ennen kuin leviää (ja jopa tulehtuu). Osansa tekee varmaan myös tämä Espanjan ilmasto! Toisaalta täällä on tuskaa näiden paikallisten tuotteiden kanssa, kun saippuat tuntuu että ”polttaa kädet verille”, nyt on toisella lapsella aika pahassa kunnossa erityisesti ranteet. Samoin pyykinpesuaineesta onnistuin yhtenä vuonna saamaan itselleni niin sitkeän ihottuman ”alusvaatealueille” (kröhäm TMI) että sitä en meinannut millään saada talttumaan. Että joo tuotteilla todellakin on väliä, meillekin. Toissa jouluna oltiin viikko huvilassa ja käytettiin siellä ollutta käsisaippuaa – sen jälkeen koko porukalla kädet ihan kamalassa kunnossa. Saa olla aika tarkkana noissa! Mutta onneksi hyvin pysyy kurissa, kun vaan valitsee sopivat tuotteet (ja kuljettaa vaikka Suomesta jotain niin kuin me tehdään).

      Ja kyllä, myös eläinallergia on sellainen, jossa on varmasti vaikea saada joskus ymmärystä. Ja just näin: se allergia tosiaan ei ole oma valinta, ja erilaisten allergioiden vahvuudet myös valtavasti vaihtelee pienestä ”no ei se mitään haittaa”:sta isoihin ja vakaviin (jopa hengenvaarallisiin) oireisiin. Ehkä jos on nähnyt lievästi oireilevia jonkun asian suhteen, on vaikea hoksata, että jollekin sama allergia voi olla hyvin vakava juttu.

  • Karina
    10.2.2020 at 15:53

    Tyttärellä oli myös infektioastma pienenä, ja tuossa 1-2 luokalla se hävisi kokonaan. Mulla oli siitä ”hyvä onni” että mulla on kaveri jolla on kokemusta asiasta ja kuvailin oireita hänelle kun tyttö oli alle vuoden ikäinen, ja hän sitten käski heti mennä päivystykseen kun näyttää siltä että ”olkapäät kohoavat” hengittäessä kun on flunssa. No me mentiin, ja heti pitikin ottaa avaavaa. Ensimmäinen lääkäri antoi aika yksityiskohtaiset ohjeet lääkkeen määristä, ja kun seuraavalla (pahemmalla) kerralle mentiin ihan lastenklinikalle saakka päivystykseen, niin siellä lääkäri käski ottaa niin kauan kunnes tuntuu että auttaa. Näin ruvettiin tekemään, vaikka järeämpää lääkettä käytiin kyllä päivystyksessä vielä pari kertaa hengittämässä.
    Parina ekana vuonna oli sairausvakuutus kullan arvoinen, mutta sitten oikean lääkityksen kanssa (oranssi inhalaattori ja sininen inhalaattori) alkoi homma tasaantua. Aika monta vuotta oli kuitenkin kauhea pelko persuuksissa aina kun kuului lapsen huoneesta yskäisy… ”ei kai nyt taas!” Muistan kun alkuaikoina nukuin tytön kanssa sohvalla puoli-istuvassa asennossa kun oli pahin flunssa ja yskä – sillä tavalla hän sai parhaiten nukuttua. Ja ai niin, tytöllä ei ollut useinkaan vatsatautia, mutta oksennuksen kanssa tultiin tutuiksi, kun yski välillä niin paljon että oksennuskin tuli :(
    Mä oon kyllä todella helpottunut siitä mun kaverista, koska muutama vuosi sitten kuulin yhdestä tapauksesta jossa 1v lapsi oli valitettavasti menehtynyt tähän. Ei ollut saanut henkeä ja ambulanssi ei ollut ehtinyt ajoissa paikalle :(
    Jännä kyllä miten se lähti ihan kokonaan lapsen kasvettua. Nyt ei ole flunssaakaan ollut muutamaan vuoteen (kop kop) ja jos välillä on yskinyt, niin se ei ole johtanut mihinkään pahempaan. Mahtavaa.
    Mutta vaikka olisi perusterve lapsi, niin ei se huoli mihinkään katoa :D – poika on ollut todella terve koko lapsuutensa, ja nyt mua huolettaa että sillä ei ole vastustuskyky kehittynyt ja isompana se onkin sitten oikeen rankalla kädellä kipeänä – varmaan miesflunssassa joka talvi??

    • krista
      10.2.2020 at 22:58

      Voi toivotaan, että meilläkin ”häviää” just nyt näillä main, nyt tosiaan vaikuttaisi (edelleen se kop kop puuta) siltä. Olin ihan ihmeissäni, kun oli ensimmäiset tavalliset flunssat (ilman jatko-oireita) ja sitten vielä ensimmäiset LIEVÄT flunssat, oho. Tuntui, että voiko tämä olla tottakaan :D

      Voi teillä kävi hyvin (tavallaan), että kaverilla oli kokemusta ja tunnistitte ajoissa! Meillä muuten myös muutamia kertoja ”järeämmällä annostuksella” (terveysneuvonnan ohjeiden mukaan) selvittiin ilman yöllisiä päivystysreissuja, mutta olihan ne aika kuumottavia öitä… Ja sitten taas myöhemmin tasaantuminen ja ”hallintaan pääsy” tuli sitten meilläkin – eli kyllä, kyllä, nyökyttelen täällä, hyvin samantyyppisiä kokemuksia!

  • Marsikka
    10.2.2020 at 16:38

    Meilläkin on esikoisella ilmeisesti jonkinlaista astmaa, kun usein rasituksen jälkeen alkaa yskittää ja hengitys ei kulje. Käytiin kerran keuhkojen testauskokeissakin mutta silloin ei paljastunut mitään. Lapsi on myös hyvin atooppinen. Itse uskon että atopiaan löytyy helpotusta kunhan syy vaan löytyisi, en usko että ”iho vain on sellainen”. Täytyy siis vaan jatkaa etsimistä..!
    .
    Hienoa kuulla miten sujuvasti teillä arki jo sujuu ja että lapselle asia on ok! Voin kyllä hyvin kuvitella miten ne flunssakommentit on silloin aiemmin vaivanneet. Kyllä vanhemmat usein vaan tietää. <3

    • krista
      10.2.2020 at 23:28

      Mekin käytiin kerran rasituskokeet ja niissä ei ollut mitään – tosin siitä on pitkä aika jo, mutta toisaalta flunssien ulkopuolella ei ole ollut oireitakaan, vain flunssien yhteydessä. Jossain vaiheessa oli puhetta, että jos ei lähde helpottamaan, uusitaan rasituskokeet (yksityisellä), mutta sittenpä se vaan alkoikin helpottamaan, onneksi :)

      Ja joo, se on vaan kumma, miten se vaisto jotenkin vaan usein kertoo jotain. Mä silloin ihan-ihan tuoreena äitinä (hiljaa mielessäni) protestoin, että ”ei mulla ole mitään äidinvaistoa, mistä mä muka sellaisen olisin saanut”, kun vaikka neuvolassa kehotettiin kuuntelemaan äidinvaistoa jossain asiassa, mitä pähkäilin. Ja nyt se ihan naurattaa. Ei sitä mistään saakaan, se vaan kasvaa <3

  • Anna
    10.2.2020 at 16:41

    Me ollaan päästy oikeasti tosi vähällä. Nuoremmalla todettiin astman kaltainen yskä (en enää muista tarkalleen milloin) ja saatiin Ventoline-resepti ja ohjeet että aina jos alkaa yskimään vaakatasoon mennessä kannattaa antaa lääke ihan ennaltaehkäisevänä ettei lima pääse kertymään ja sitä kautta tauti pitkittymään. Tuo ennaltaehkäisy on meillä toiminut hyvin eikä sellaisia monen viikon yskäkröhinäputkia ole ollut lääkkeen aloituksen jälkeen. Meille myös lupailtiin että ongelma todennäköisesti helpottaa kun ikää tulee lisää ja röörit kasvavat ihan fyysisesti isommaksi.

    • krista
      10.2.2020 at 23:02

      Tosi kiva kuulla! Ventoline on kyllä tosi toimiva lääke, tai meillä siis myös ollut todella hyvä avaamisessa! Ja niin ihanan nopeasti helpottava (silloin kun helpottaa, välillä ei riittänyt). Meillä tarvittiin välillä vähän muutakin, mutta pääasiassa tuo – ja sitten tosiaan tuo kasvaminen on auttanut. Veikkaan, että meilläkin ihan tosiaan röörit kasvaneet isommiksi, niin vaiva helpottanut.

  • Lilas
    10.2.2020 at 17:02

    Täällä 13-vuotias miehen alku, jolla infektioastma todettu 1-vuotiaana. Pariviikkoisesta asti flunssia flunssien perään ja korvakierre. Kun saatiin ensimmäiset putket korviin niin alkoi astmaoireilu. Pystyin monessa kohtaa samaistumaan tekstiisi. Muistan kun usein aina yöaikaan henki alkoi mennä niin ahtaalle, että piti lähteä päivystykseen spiiralle. Ne automatkat oli karmeita…itse ajat yöllä ja lapsi istuu ja yskii takapenkillä ja mietit, että vieläkö se saa henkeä. Ainainen huoli oli tuolloin. Ja flunssasta parantuminen todella kesti kauan ja seuraava häämötti jo nurkan takana. Kouluiässä alkoi helpottaa ja nyt mennyt melkeinpä ohi, ehkä tietyn tyylinen oireilu edelleen kuuluu hänen flunssiinsa tällä taustalla. Muuten perheestämme löytyy allergiaa ja atopiaa. Koivun siedätyshoitoa käy yksi lapsi parhaillaan läpi.

    • krista
      10.2.2020 at 23:06

      Meilläkin tähän on liittynyt (vai liittyykö yhteen, en tiedä, mahdollisesti) myös korvatulehduksia. Putket olivat korvissa, nyt ne ovat juuri irronneet itsekseen, saas nähdä pärjätäänkö jatkossa ilman.

      Ja kyllä, jaan tuntemukset <3 Kuulostaa niin tutulta, ihan tuota helpottamista myöten. Ja samoin allergiaa ja atopiaa meillä. Siitepöly taitaa tuolla Joelilla olla meidän perheessä hankalin. Lapsilla on joskus saattanut sekoittua flunssiin myös siitepölyoireet.

  • flowermama
    10.2.2020 at 17:23

    Voi että, kuulostaa tosi rankalta ja dramaattiselta. Voimahaleja näin jälkikäteenkin! Kauheita ne ihmiset, jotka sinut ovat leimanneet neurootikoksi, ethän sinä ole sitä ollenkaan!

    • krista
      10.2.2020 at 23:07

      Kiitos! Ja jännä juttu, vaikka voimahalit tulivatkin näin jälkikäteen, ne nyt kyllä jotenkin aivan hirmuisesti lämmittivät <3 Kauniisti sanottu, iso kiitos siis! <3

  • Heidi
    10.2.2020 at 17:49

    Tutulta kuulostaa! Esikoisella vauvasta lähtien atooppista ihottumaa, infektioastma tuli kuvioihin 2-vuotiaana ja siitepölyallergiakin vielä siihen päälle. Nyt koululaisena pahimmat oireet jo helpottaneet, mutta säännöllinen päivittäinen lääkitys edelleen käytössä, ja toki siitepölyaikaan vielä lääkitys siihenkin. Rasvaakin kuluu koko perheessä melko runsaasti, mutta tähän kaikkeen on jo niin tottunut, ettei sitä osaa enää ihmetellä. Tämä on nyt meidän arkea! Silloin vuosia sitten vertaistuki olisi kyllä ollut ihan paikallaan, jokaisesta yskäisystä sai olla sydän syrjällään :/ Toki niitä yskäisyjä edelleen kuuntelee tarkemmalla korvalla, mutta enää ei onneksi tarvitse päivystykseen kiirehtiä heti ensimmäisen rykäisyn kohdalla.
    Tsemppiä teillekin sinne infektioastma-arkeen! Onneksi tämä on sairaus, jonka kanssa pärjää suhteellisen hyvin, kunhan vaan muistaa hoitaa sitä huolellisesti. Meillä se luultavasti kulkee esikoisen mukana läpi hänen elämänsä jollain tapaa, mutta sellaista se nyt vaan on. :)

    • krista
      10.2.2020 at 23:11

      Tuntuu jotenkin niin kivalta lukea näitä – miten samantyyppisiä tuntemuksia ja ajatuksia! Mullakin on (nyt, kun on jo helpottanut – hyvä se nyt on varmaan sanoa) just sellainen olo, että tämän sairauden kanssa pärjäilee kyllä – toki se on vain meidän tapaus, jossa pärjäilee, totta kai jollain on varmasti superisti pahempaa ja sellainen fiilis, että EI MUUTEN PÄRJÄILE. Ja just silloin, kun lääkitys ei ollut vielä olemassa ja sairaudesta ei ollut täysin tietoinen, niin se tuntui paljon raskaammalta kuin sitten myöhemmin.

      Mutta etenkin tällainen paranevaan päin oleva infektioastma-arki voi tosiaan olla oikein hyvää arkea! <3 Ja tosiaan juuri tämäkin, että lääkityksiin ja rasvailuihin tottuu, ja sittenhän ne ovat sitä arkea <3 Pahinta olivat ne kovat ja kurjat sairastelut pienen lapsen kanssa, mutta se sellainen postiivinen perusviesti saman asian kanssa akuutimmin painiville voisikin olla juuri se, että useimmiten se sitten helpottaa tosiaan lapsen kasvaessa <3

  • Anniina
    10.2.2020 at 17:54

    Meidän nyt 4v tytöllä diagnosoitiin kesällä 2019 infektioastma. Sitä ennen neiti ehti sairastaa 3kk iässä rs-viruksen ja useita keuhkoihin mennyttä flunssaa joista kaksi johti keuhkokuumeeseen. Jokainen ”pikku flunssa” meni yksinkertaisesti aina keuhkoihin ja ennen kun saatiin lääkitys kohdalle, jouduimme valvomaan jokaisen pienenäkin alkaneen flunssan aikana öitä lähes tauotta yskivän lapsen kanssa. Kohotettiin sängyn päätyä yöksi ja laitoin vesihöyryä pöhisemään sängyn viereen mutta näistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Saimme kotiin käyttöön jo isoveljelläkin käytössä olleet Ventoline ja Flixotide lääkkeet, joita lääkäri määräsi aina 2 viikoksi kerrallaan. Yskä helpotti aina muutamassa päivässä lääkkeiden aloituksen jälkeen mutta pahan flunssakauden aikana palasi lääkkeen lopettamisen jälkeen aina uudestaan. Lopulta toivoin terveyskeskuksesta että saisimme lähetteen sairaalaan astmatesteihin, josta saimme diagnoosin. Tämän myötä oma ajattelukin on muuttunut lääkityksen suhteen, emme esim. lopeta lääkitystä välittömästi oireiden helpottaessa ja saamme reseptit uusittua helpommin ilman sitä, että joutuisimme varaamaan joka kerta lääkärille ajan reseptiä varten. Nyt elämä on normaalia liikunnallisen tytön kanssa infektioastmasta huolimatta eikä jokaisen räkätaudin kohdalla tarvitse ahdistua siitä, että koska taas joutuu lähtemään päivystykseen kun lapsi ei saa henkeä ja yskii tauotta.

    Kiitos tästä kirjoituksesta, taidanpa liittyä liittoon myös kun perheessä on tämän astmastikon lisäksi atooppista ihoa muilla perheenjäsenillä!

    • krista
      10.2.2020 at 23:22

      Voi kuulostaa tosi raskaalta ja kurjalta tuo teidänkin sairastelu <3 Ja noin pienenä sairastettu rs-virus, voi pikkuista! Ja just se huoli ja se, että kaikkensa tekee <3
      -
      Ihan mahtava, että teilläkin on elämä helpottanut just lääkitysten myötä - ja varmasti tuo liikunnallisuus on just hyvä! Meillä myös päästy tilaan, jolloin flunssa voi olla vaan flunssa, eikä tarvitse miettiä päivystyksiin lähtöjä tai kuunnella itse hereillä hengityksen laatua. Ja nämä on isoja juttuja! <3
      -
      Ja hienoa, jos tekin liitytte liittoon, itse koin sen nyt liittyessäni kans sellaisena tosi luontevana juttuna. Tosiaan atopiaa täällä myös koko porukalla! Just laitoin lapselle Apolaria ranteisiin ennen nukkumaan menoa <3

  • A
    10.2.2020 at 20:40

    Meillä tuttuja kavereita on sekä allergia että atooppinen iho. Omalla kohdalla siitepöly- ja eläinallergiat lapsesta asti ja ainainen ihon rasvaus, argh. Mutta silti tuli yllätyksenä, kun omalta nakerolta todettiin ison reaktion jälkeen ruoka-aineallergioita ja myöhemmin atooppisen ihon ekseema. Ruoka-aineallergiaan hän oireili ja oireilee pääosin vatsallaan ja mua harmittaa kovasti, että allergiat tajuttiin vasta yli 1v. iässä (siinäpä selitys miksi vauva oli itkuinen ja ”vaikea”, hänellä taisi olla koko ajan paha olla *niiisk*). Onneksi allergiat on lievittyneet ja vahinkoaltistukset silloin tällöin ei hajoita pakkaa (altistusta harrastetaan kyllä säännöllisesti ja edelleen, mutta mieluiten hallitusti). Koulussakin voi syödä ilman erityisruokavaliota (paitsi voi Helsinki, miksi kasvisruuissa on niin usein quornia, se kun on vatsakivun suhteen ihan kamala, pahimmassa tapauksessa molemmissa ruuissa on tuota epämääräistä sieni-munakomboa :/ … tosin muuten kouluruoka on tosi jees ja mahtavaa että joka päivä on kaksi vaihtoehtoa joista valita).

    Meillä onni on että löydettiin hyvä allergialääkäri. Hänen kautta on hoitunut allergiahuolet ja sitten myöhemmin atooppisen ekseeman kampitus. Lapsella kun sormien iho aukeaa ja tulehtuu, niin tuntuu todella kurjalta (etenkin jos sattuu olemaan niin, että tuo lapsi on päiväkodissa ja rakastaa hiekkalaatikkoleikkejä). Onneksi koululainen harvemmin on hiekkisellä enää ja sormien iho onkin ollut parempi kuin aikoihin.

    Mutta joo, sattuneesta syystä löytyy kortisonivoiteet ja antihistamiinit perheen lääkekaapista. Plus (perus)voiteita jos jonkin sorttisia. Hajusteet on nounou ja eläimiä paijataan vaan kylässä. Allergiayhdistys on tuttu juttu ja lehteä oon lukenut 90-luvulta lähtien (äiti ollut jäsen mun lapsuudesta asti, mutta eipä oo tullut mieleen itse liittyä…).

    • krista
      10.2.2020 at 23:36

      Meillä on muuten myös eläinallergiaa ja yksi ruoka-aineallergia ja niiden osalta on pilkkinyt mielessä käydä kans ihan allergialääkärillä – vaikka nämä meidän allergiat ovat siis sellaisia, että niistä selviää välttämällä. Mutta mielessäni pilkkii esimerkiksi sen ruoka-aineen suhteen sellainen, että voisiko sitä jotenkin hallitusti ja lääkärin valvonnassa altistaa/testata – edes siis että tietäisi, että kuinka paha se on. Tämän (suht helposti vältettävän) ruoka-aineen käyttö kun lopetettiin jo taaperoiässä ja tavallaan olisi ehkä hyvä tietää, että oliko se vaan ”liian vahvaa” tai jotain. Nääh, en mä tiedä, näitä tosiaan olisi kiva päästä kyselemään joskus lääkäriltä. Ehkäpä tosiaan voisi varata allergialääkärin (vaikka just yksityiseltä, kun meillä on vakuutus) Suomeen palatessa!

      Samanlaiset voidearsenaalit meilläkin kaapissa, heh. Ja hyvin sitä on oppinut hanskaamaan, että mitä missä vaiheessa laitetaan :)

  • Tintti
    10.2.2020 at 21:09

    Meidän kahdella vanhemmalla lapsella on ollut infektioastma ja molemmat sairastivat myös kunnon korvakierteet. Kuopus on saanut astmalääkettä kerran pitkittynyttä flunssn yhteydessä. Sain itse myös aikoinaan osakseni silmien pyörittelyä kun pakotin kaikki meille tulevat käsienpesulle ( kuinka vaikeaa voi olla aikuisille tämä?!) ja siirsin leikkitreffejä jos kavereilla oli flunssaa.. mut sellaista se on. Jos ei toinen osapuoli ymmärrä niin se ei ymmärrä. Mutta ymmärrän täysin sua.

    Meidän onni oli et esikoinen sai diagnoosin alle 1v ja kun samat oireet toistui keskimmäisellä niin osasin kiikuttaa hänet samalle hyvälle lastenlääkärille. Meidän lapset nimitti inhalaattoreita norsulääkkeeksi,kun babyhaler oli kuin norsun körsä😀

    Nyt kun isommat lapset on 10 ja 8 lääkkeitä ei ole tarvittu ottaa joka talvikausi ennaltaehkäisyyn enää eskari-iän jälkeen mutta viime kesänä esikoinen sai aivan yllättäen flunssan yhteydessä tosi pahan hengenahdistus kohtauksen. Useampaan vuoteen ei ollut tarvinnut enää piippuja. Onni oli et sattui olemaan kuopuksen astmapiippu matkassa kun oltiin retkeilemässä saaressa. Siitä sai sinä yönä avun ja seuraavana päivänä låäkäriltä topakamman lääkkeen. Mut kyllä säikäytti.

    Tykkään muuten tosi paljon sun blogista, Kiitos kun kirjoitat!

    • krista
      10.2.2020 at 23:41

      Hahaa, mä passitan edelleen kaikki meille tulevat (no okei en aikuisista ystäviä, mutta sukulaiset kyllä) käsien pesulle meille tullessa :D Mun mielestä se AIVAN itsestäänselvyys, että kun tullaan ulkoa kotiin, niin käsien pesu hei, totta kai. Varsinkin jos on vaikka matkustanut julkisilla ja painellut hissinnappeja, koskenut kaiteisiin ym. :D En ole varma, olinko näin tarkka ennen lasta ja sairastamista – muistaakseni en.

      Ihana tuo norsulääke <3 Hauska, kun näille tulee omia nimiä! Meillä se on tosiaan putkilääke. Ja jaiks tuota teidän tilannetta saariretkellä! Täytyypä muistaa itsekin, että vaikka tuntuu, että ei niitä kohtauksia enää tule, niin parempi kuitenkin pitää lääke mukana. Aivan varmasti säikäytti, hui!
      -
      Ja kiitos! Ihania sanoja <3 Kiitos itsellesi siis <3

  • raks
    10.2.2020 at 21:23

    En ole koskaan kuullutkaan tälläisestä kuin infektioastma. Ja mietin koko ajan kun luin, et hei mikä tää on ja millo kerrot perustietoja tästä. Toki kerroit oireista tms teiän kohdalla mut jäin kuiten kaipaamaan semmosta lyhyttä ns esittelyä :)
    Mälsää, kun teitä ei kuunneltu ja otettu tosissaan saiasteluiden kans. Onhan se ihan perusterveellekin mälsää sairastaa. Useimmat onneksi varoo meilläkin, vaikka se kyllä toki tympeä lapsellekin kun joutuu perumaan menoja mut tympeämpi ois sairastaa…

    • krista
      10.2.2020 at 22:09

      Joo siis tämän jutun ”faktaboksittomuus” johtui ihan siitä, että mä ajattelin, että en ”uskalla” alkaa kirjoittaa infektioastman kuvausta/oireita/hoitoa, kun en ole hoitoalan ammattilainen. Eli jos vaikka joskus joku tulee tänne tontille googlella etsimään infektioastman oireita yso hoitoa, etten sitten vaan välitä yhtään vääränlaista tai puuttellista tietoa. Ehkä vähän ylivarovaisuuttakin? En tiedä :)

      Mutta siis meidän omalta osalta voin kertoa (kertomatta silti liikaa lapsen sairauskertomusta), että meillä infektioastma oli/on astman oireita infektioiden (flunssa) yhteydessä, ennen kaikkea vaikeutunutta hengitystä ja pihinää. Mutta ei kuitenkaan varsinaista astmaa, eli flunssattomaan aikaan myös oireet olivat kokonaan poissa, rasituskokeista ei löytynyt mitään. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, keuhkoputkien ahtaudella voi olla tekemistä tämän sairauden kanssa, veikkaan, että meillä sitä. Meillä tähän liittyi myös se, että lapsi sairastui huomattavasti herkemmin kuin muut (esimerkiksi siskonsa), eli oisko oikein sanoa ehkä hänen osaltaan, että alentunut vastustuskyky, ehkä…

  • Miitu
    10.2.2020 at 21:25

    Mulla todettiin rasitusastma 8-vuotiaana, esikoisella infektioastma 3-vuotiaana. Nykyisin voidaan molemmat kohtuu hyvin, mutta flunssakausina kukaan ei nuku kun yskitään keuhkojamme pihalle ja keväisin kumpikin tarvitsee avaavat ja hoitavat lääkkeet.
    .
    Ehkä tylsintä omassa taudissa on ollut ulkoilurajoitus keväisin. Muistan lapsena useamman kerran olleeni yksin sisällä, kun kaverit kirmasivat pihalla nauttimassa lämpenevistä keleistä. Näin jälkikäteen vanhempana kyllä ymmärrän rajoituksen, kun ainakin kertaalleen oli aika täpärä tilanne hengityksen kanssa. Jälkensä se kuitenkin jätti, enkä vieläkään osaa oikein ilahtua kevään saapumisesta. Kivointa taas oli päästä sairaalan askartelutilaan – ah, se oli taivas!
    .
    Oman lapsen kohdalla sit kyllä näki heti, mistä on kyse. Meillä pahin vaihe meni hyvin nopeasti ohi, mutta oli kieltämättä aika raskas siinä kun olin itse viimeisillään raskaana ja vielä jonkun matkaa vastasyntyneen kanssa. Nykyisellään vertaistukea löytyy puoli luokallista, kun astmaatikot sijoitettiin samaan luokkaan ja puhtaisiin tiloihin…
    .
    Mä huomaan, että mulle astma on vähän sellainen ”mitäs pienistä”. Hoidettavissa ja silleen. Mutta tähän nyt varmasti vaikuttaa se, että astma väritti omaa lapsuutta niin vahvasti, sen kanssa on oppinut elämään, omat (ja lapsen) oireet ovat helpottaneet ja toisaalta tällä hetkellä voimakkaammin huomioon otettavia diagnooseja löytyy taloudesta. Miehelle astma on selvästi vaikeampi asia. Omakin kanta olisi ehk erilainen, jos sairaalareissuja olisi lapsen kanssa ollut yhtä paljon kuin itsellä aikanaan ja ylipäätään hoitotasapaino huonompi. Nyt on päästy lopulta aika helpolla, kun pari kertaa on taidettu vain päätyä osastolle asti ja muutama kerta käyty hakemassa tujummat annokset avaavia. Muuten on pärjätty kotikonsteilla.

    • krista
      10.2.2020 at 23:47

      Hei tätä oli tosi kiinnostava lukea – että miten muistelet lapsena tuon kokeneesi! Alkoi herätä heti ajatuksia, että mitenköhän oma lapsi sen myöhemmin muistaa kokeneensa, toivottavasti samaan tapaan ”hehkä vähän haikeana, mutta normaalina elämänä” niin kuin sinäkin.

      Sulla varmasti tosiaan oma astma vaikuttaa siihen, miten tyyni olet asian suhteen – ja sehän on hyvä! Koska siis mä oon ihan samaa mieltä, että hallinnassa olevana se on just näitä ”mitäs pienistä, on sitä pahempiakin”. Mutta eri asia sitten tosiaan, jos sairaus ei ole (vielä?) hallinassa ja lääkkeet kunnossa, niin toisaalta täältä meiltä löytyy myös kokemus siitä, miten rankkaa se oli. Ja just se vaihe,kun ei vielä edes tiennyt, että mistä on kyse. Mutta joo varmasti se just riippuu tuosta hoitotasapainosta, ja sen myötä ihan valtavasti toivoo tsemppiä niille, joila sitä vielä ei ole – ja just sitä toivonpilkahdusta, että elämä helpottaa, kun lapsi kasvaa ja sairaus tulee paremmin hallintaan ja oikeat hoidot just omalle lapselle löytyy!

  • annek
    10.2.2020 at 22:04

    Tätä se varmaan meilläkin on, seitsenvuotiaani on ollut kaksi viikkoa flunssassa ja ääni on vieläkin ihan käheä. Oli aivan hirveää valvoa hänen vierellään ja kuunnella hänen hengenahdistustaan ja rohisevaa hengitystään. Muistelen, että olisit kertonut jo aiemmin, että Silvalla olisi infektioastma ja sen liittyvän jotenkin keskosuuteen? Mutta ehkä olen nähnyt unta:).

    Kurjaa, että olet joutunut kokemaan vähättelyä ja arvostelua samaan aikaan, kun olet itse ollut sydän syrjällään lapsen hengityksen pihinän ja hengenahdistuksen (?) kanssa.

    Jotenkin tuntuu, että aito empatia ja toisen ymmärtäminen lähtisi siitä, että kuuntelee toista arvostelematta ja hyväksyen. Toinen ihminen ja toisen ihmisen kokemusmaailma, perhe, ja kulttuuri voi olla jo lähtökohtaisesti niin erilainen, ettei sitä voi välttämättä ymmärtää oman itsen kautta, vaan kuuntelemalla empaattisesti toista.

    Jotenkin tuntuu, että kukaan ei kaipaa arvostelua tai ”hyvää tarkoittavia” neuvoja, kun ne yleensä lähtevät vain omasta itsestä käsin, olisi hienoa, että jos ihmiset lähtökohtaisesti vain kuuntelisivat ja kohtaisivat toisen ihmisen ajatuksineen ja tunteineen arvostelematta ja hyväksyen. Oli sitten kysymys sairaudesta, kärsimyksestä, surusta tai vaikkapa onnesta ja menestyksestä. :)

    • krista
      10.2.2020 at 22:33

      Hei sullahan on parempi muisti kuin mulla! Itse kuvittelin, että olen vain jossain keskusteluboksissa maininnut – mutta nyt aloin itsekin muistella, että laitoinko joskus kuvan meidän putkilääkkeestä, aikoinaan vanhemmalla pidemmällä putkella… Ja bingo, google löysi, oon siis täällä lyhyesti maininnut asiasta, vähän tuolleen ”mainitsen, mutta ei tehdä tästä numeroa” -henkeen :) http://www.puutalobaby.fi/laake-vinkit-espanjaan/

      Ihanasti sanottu tuosta aidosta empatiasta ja keskustelusta <3 Noin se just on. Jotenkin tuntuu, että vauvan kanssa oleminen (etenkin esikoisvauvan) taitaa olla sellainen vaihe, että se kerää "paremmin tietäviä", joilla voi olla jopa hyvä tarkoitus auttaa, mutta joka... ...ei ihan toimi apuna vaan aiheuttaa enemmänkin pahaa mieltä. Kuuntelu, kohtaaminen ja hyväksyntä on taitolaji, ja se on varmaan sellainen elinikäinen oppitunti <3

  • Vilka
    11.2.2020 at 10:20

    Meillä on samanlainen putkilääke ja kaksivuotias, joka kyselee, miksi hänen pitää aina yskiä niin paljon. Meillä on myös kaksi moniallergista lasta, mutta Allergia-, iho- ja astmaliitosta meillä on allergioiden osalta niin huonoja kokemuksia, että ei olla jäseniä. Esimerkiksi viime kevään jäsenlehdessä oli aivan hirveä juttu, jossa periaatteessa leimattiin laaja-alaisesti moniallergisten lasten äidit (ja nimenomaan äidit) hörhöiksi, jotka kuvittelevat lasten allergiat, koska ”eihän kukaan voi olla sadalle ruoka-aineelle allerginen”. Pikkuisen kolahti tunnehermoon, kun itse olisin valmis luopumaan vaikka oikeasta kädestäni jos vain saisin lapseni ruokavalioon edes pari uutta ruoka-ainetta.

    • krista
      11.2.2020 at 21:03

      No onpa kurjaa – ja myös hyvin yllättävää! Koska ihan liiton some-lähettiläissäkin on moniallergisia (olen virtuaalitutustunut esimerkiksi Helena Kemppaiseen, jolla on hyvä FB-ryhmä ruokarajoitteiset) ja heillä erilaisia vertaistapaamisia moniallergisille – niin mitenkäs ihmeessä sitten tuollaista ajatusta olisi voinut lehdessä olla, tosi kummallista! Itse en ole siis lehteä lukenut, vasta tämän numeron ja syksystä asti edelliset… Mutta siis todella ymmärrän, että kolahti tunnehermoon – niin tosiaan mullakin silloin aikoinaan ymmärtämättömät kommentit, eli samastun todellakin siinä mielessä.

      Toivottavasti teilläkin kaksivuotiaalla yskiminen ajan kanssa helpottaa! <3 Ja että löytyy lisää ruoka-aineita, jotka teille sopivat!

      • Vilka
        12.2.2020 at 09:09

        Helena Kemppainen on niin ihana! Hänen ohjeillaan olen saanut aikaiseksi jopa kakkua muistuttavan leipomuksen lapsille. :)

        Laitoin tuon ikävän lehtijutun luettuani palautetta menemään ja sain kyllä oikein ystävällisen ja asiallisen (ja pahoittelevan) vastauksen siihen. Se huono fiilis vain jäi silti elämään, kun aihe on niin kipeä meille.

        Sekä astma- että allergia-asioissa voi kyllä olla kiitollinen, että eletään Suomessa, missä on mahdollista saada hoitoa ja lääkkeitä myös ”tavallisen ihmisen” tuloilla!

        • krista
          12.2.2020 at 11:31

          Niin on, tosi ihana tyyppi! <3 Ja mahtava seurailla, miten tuolla ryhmässä just vertaistuella kehitetään reseptejä, ja usein näyttää ja kuulostaa herkulliseltakin!
          -
          Hei tosi hyvä, että laitoit palautetta - ja kiva kuulla, että sait kunnollisen vastauksen, se on aina positiivinen merkki siitä, että aidosti kuunnellaan ja otetaan palaute vastaan! Toivotaan, että se on ollut joku lipsaus (siis asiasta täysin tietämättä) ja siitä on opittu!
          -
          Ja siis niii-iiin totta, Suomessa on hoito ja lääkitys ja myös tietämys kyllä sellaista, että voi olla kiitollinen. Esimerkiksi täällä Espanjassa tosi pahasti kröhäisillä lapsilla puhutaan vaan "talviflunssasta" enkä tiedä, osaavatko edes etsiä hoitoa vaikkapa just infektioastman oireisiin. Tosin täällä useampana vuonna ollessa on alkanut nähdä muutostakin, esimerkiksi gluteeniton ruokakin on tullut paremmin saataville ja ruokalistoihin merkinnät tuossa 2-3 vuoden sisällä. Täällä sairaalassa sentään lapsen oireet (onneksi!) heti ymmärrettiin, kun täällä jouduttiin pari vuotta sitten tämän meidän vaivan kanssa päivystykseen. Saatiin oikein hyvä hoito täälläkin! (yksityinen sairaala, vakuutus onneksi on)

  • J
    11.2.2020 at 10:28

    Meillä yksi lapsista meni 1,5-vuotiaana flunssassa ollessaan jo ihan voimattomaksia ja huulista siniseksi. Hapetusarvot oli jo melko lailla huolestuttavat ja päästiin lastenpolille suoraan. Ventoline oli ollut jo edellisessä flunssassa yksityiseltä lääkäriltä saatuna, mutta ei tiedetty mitään infektioastmasta tai sellaisista annostuksista mitä voi käyttää.
    Aika pian hakeuduttiin yksityisellä puolella lääkärille, jonka tiesin astmapolin lääkäriksi. Helpotus oli kun saatiin ylläpitävät lääkkeet ja flunssan aikaan otettavat lääkkeet (kortisoni-inhalaattori, suun kautta otettava kortisoni ja montelukasti). Viimeisin eli toi montelukasti oli oikeasti pelastus, sen avulla saatiin tasapainoon flunssailu eli ei tarvinnut pelätä tukkoon menemistä ja hengityksen seuraamista (apuhengityslihasten käytön tarkkailua). Toki aina oltiin kotona ja tuntui ettei kaikki (joskus joku muu piti huolta lapsesta flunssassa eikä ihan käsittänyt että ajoissa lääkitseminen on tosi tärkeää) muut ihmiset tajunneet että flunssat oli tosi vakavia ja hengitysvaje kuitenkin vaarallista. En löytänyt mitään mainintaa montelukastista, siksi laitoin sen tänne, jotta muutkin huomaavat keskustella lääkkeestä. Ilmeisesti siitä ei kaikille ole apua, mutta meille oli ihan kullan arvoinen.
    Infektioastmasta ollaan iän myötä päästy eroon ja helpotus on suuri kun ei tarvitse murehtia ja olla

    • Leena
      11.2.2020 at 14:15

      Montelukastin ylistystä lauletaan tässäkin perheessä! Saatiin jaksamaton 1-vuotias, jonka keuhkot sairaskertomuksen mukaan ’rahisee ja pihisee’ hyvin energiaksi pikku mieheksi. Nyt 13v ollut jo pari vuotta ilman montelukastin ja pärjäilee. Mutta siis aivan ihmeellinen lääke, ei tarvittu enää kortisonitabletteja eikä sitten kuitenkaan spiraa kotiin vaikka sellaisesta kun oli puhetta.

    • krista
      11.2.2020 at 15:47

      No kuulkaas montelukast se meilläkin oli se ”pelin ratkaisija!” Yksityiseltä tästä aikoinaan kuultiin, kun kyselin vaihtoehtoja pitkäaikaiselle kortisonille (joka voi vaikuttaa pituuskasvuun ja lapsi muutenkin kasvuseurannassa). Sitten päätettiin kokeilla tuota, josko riittäisi – ja sehän sitten olikin onnistunut kokeilu! Olen ymmärtänyt, että kaikille se ei ole riittävä ja sivuoireetkin voivat olla hankalia, mutta meillä se oli ihan pelastus eikä sivuoireita tullut. Kullan arvoinen siis täälläkin! Kolme talvea sitä syötiin flunssa ajat (syksystä kevääseen), tänä talvi on jo pärjätty toistaiseksi ilman!

      • Minna
        17.2.2020 at 11:33

        Hei,

        Minulle keuhkolääkäri kertoi montelukastin auttavan geenien perusteella. Eli minulla sattui olemaan juuri ne geenit, joille tämä lääke auttaa allergiseen ja astmaan liittyvään nuhaan. Viime syksynä aloitettu eikä ole sen jälkeen ollut kunnon flunssaa. Toki astmalääkkeetkin vaihdettiin samalla.

        Hyvää kevään jatkoa Espanjaan!

        Minna

        • krista
          17.2.2020 at 13:06

          Hei tuopa mielenkiintoista! Meillä tosiaan kans sattui juuri niin, että auttoi, eikä kortisonihoitoa edes enää tarvittu!

  • qwertyuiopå
    11.2.2020 at 15:19

    Astmaatikko täälläkin. Sairastuin virallisesti aikuisena, mutta kai mulla on astmaoireita jo lapsenakin ollut, muistan kun välillä esimerkiksi juostessa meni yhtäkkiä putket tukkoon ja flunssat helposti vaan kesti ja kesti… Se on tosiaan harmillista, että joudun sairauteni vuoksi olemaan aika niuho, enkä voi esimerkiksi päästää luokseni kylään ketään flunssaista. Ja kyselen sitten että ethän ole kipeä jne… Jokainen flunssa kestää sen vähintään 2 vko, pahimmillaan kuukausikaan ei riitä. Yleensä 3 vko menee puolikuntoisena ja yskä kyllä jatkuu yli kuukauden, joka kerta. Helposti joudun olemaan vähintään viikon opinnoista/töistä pois. Että joo, kyllä mua ”vähän” häiritsee jos joku tulee tarkoituksella tartuttamaan. Ja pesen kyllä joka tilanteessa käsiäni, varsinkin kun tulen jostain kotiin. Mutta varsinkin pisaratartunnalta on hyvin vaikea välttyä, kun jokaisen on pakko hengittää.

    Voimia teille astman kanssa taisteluun, toivottavasti hyvä jakso pysyy ja säilyy. Monet lapsena sairastuneet voivat olla aikuisena terveitä, eli sairaus menee remissioon.

    • krista
      11.2.2020 at 21:10

      Tutulta kuulostaa tuo ”niuhotus” – samaa täällä lapsen sairastamisen kanssa. Mutta se nyt tosiaan ei ole tällaisella taudilla edes mitään niuhotusta, vaan oikeastaan ainoita tapoja olla, jos haluaa niitä terveitä jaksoja flunssien väliin. Tällaisen ymmärryksen soisi kyllä leviävän, ja siksi tästä puhuminen kyllä aina (toivottavasti!) vie edes vähän muiden ymmärrystä eteenpäin! Että ei se aina ole niin, että ”siihtähän se vastustuskyky vaan kasvaa”… (mur tähän perään, heh, mutta tuota vaan on kuullut niin paljon…)

      Kiitos! <3 Ja näin toivotaan! Tosiaan kuulemma iso (?) osa lasten astmaoireista helpottaa kasvaessa, toivotaan että näin käy ja näyttäisi käyvän. Ja jos ei käy, niin sitten vain eletään sen kanssa <3

  • Milja
    11.2.2020 at 15:30

    Halusin jättää vain sellaisen kommentin, että palattuani blogiisi pidemmän tauon jälkeen kiinnitin huomiota miten teillä on jo isot lapset ja tytöt on niin kauniit. :)
    Toisekseen, mulla on itselläni ollut lapsena infektioastma, joka vaati ala-asteella ja vielä osittain yläasteella erityishuomiota jälkitautien suhteen. Eli flunssat oli aina oikeasti paranneltava huolella, mikä ei ollut menevän lapsen vanhemmille aina helppoa. Nykyisin aikuisena lapsuusajan astma ei näy enää millään tavalla, eikä ole estänyt esimerkiksi kestävyyslajien harrastamista tai oikein mitään muutakaan. Ja itse muistelen, että lapsena tuo astmalääke oli vain hieno juttu, mitä kaverit ihmetteli hyvällä tavalla ja jota sai ylpeänä esitellä. :D

    • krista
      11.2.2020 at 21:25

      Oi, kiitos <3 <3 <3
      -
      Ja tosi ihana kuulla kokemuksistasi, kiitos niiden jakamisesta myös! Ei voi tietenkään arvata lapsensa tuntemuksia, mutta jotenkin tää aiheuttaa mullssa sellaisen fiiliksen, että ehkäpä omakin lapsi ajattelee jälkikäteen just näin. Etenkin tosiaan flunssan jälkeen ollaan varovaisia "normaalia" pidempään - ja siihen on muuten saatu ihanaa tukea koulusta, esimerkiksi liikunnassa flunssan jälkeen lapsella on oma rooli avustajana <3

  • Laura W
    11.2.2020 at 22:21

    Voi niin tuttua tuo infektioiden välttäminen ja hengityksen seurailu astmaatikkolapsella! Meillä nyt 4-v kuopuksen 1-v:na todettu infektioastma kehittyi ihan tavalliseksi astmaksi viime syksynä mikä on tarkoittanut useampaa päivystysreissua ja yhden osastojakson milloin mistäkin syystä (nyt siis muistakin syistä kuin infektioista) kun tilannetta ei meinattu saada stabiloitua. Nyt onneksi, 1,5kk jo vakaampaa (kop kop)… Meillä avaava on pikkukaverin sanoin ”venttiililääke”. Tähän kun yhdistetään 6-v esikoisen ultraharvinainen aineenvaihduntasairaus jossa jo perussairauden takia kaikkia tavallisiakin infektioita täytyy välttää kun helposti ollaan osasto- tai teho-osastohoidossa ihan tavallisen 38C kuumeen takia, voin kertoa että tällä lasten sairausyhdistelmällä todella on harkittu menemiset, kulkemiset, lapsikutsut, Hoplopit (=ei olla ikinä käyty) eikä olla yhtään emmitty varoitella kaikilla synttäreillä, sukulaisvierailuilla, leikkitreffeillä tai missään, että jos joku on kipeänä, toivotaan infoa etukäteen niin voidaan itse harkita osallistutaanko vai ei. Ja kädet pestään joka välissä. Samoin päivähoitokuviot on ollut pakko miettiä ekstratarkkaan. Ja silti koetaan, että eletään ihan tavallista lapsiperhe-elämää, huolellisesti ennakoiden mutta niin että lapset saa kaikkia sellaisia kokemuksia ja sellaista arkea mikä tuntuu mielekkäälle ja mukavalle, itselle mieluisia tekemisiä, ystävyyssuhteita, kokemuksia ja tavallista hyvää arkea. Meille hyvä ja toimiva tapa on ollut avoimuus näiden sairastelujen suhteen ja se, että voidaan itse ottaa vastuu päätöksenteosta ja jättää menemättä paikkoihin tai tilanteisiin, jos vaan tiedetään että joku on (tai on ollut) kipeänä. Ihania Espanjan-hetkiä teille ja Seelan vanhalta muskarikaverilta terkkuja! :)

  • 1 2