Blogikoti in real life

WTD-Nata haastoi pari päivää sitten bloggarit näyttämään kotinsa ”sellaisena kuin ne ovat” – ja myös toimitus välitti haastetta eteenpäin. 

Kröhöm tota. Mä väitän, että mä nyt vetäisen pohjat tällä tulevalla. Pahoittelen jo etukäteen. Tätä kuvamateriaalia ei pitäisi ikinä näyttää julkisesti. Mutta näytänpä silti. Tervetuloa kuvakierrokselle siivoamattomaan puutaloon.
(oikeasti täällä on viimeksi siivottu viikonloppuna, vaikka ei siltä näytäkään)

Kierros lähteköön liikkeelle eteisestä:

Kappas, siihen on joku leväyttänyt kamat tanssitunnin jäljiltä: Seelan kaukalon, hoitolaukun, ”kaikkea muuta tarpeellista sullottu kassiin” -laukun ja mun käsilaukun. Kantorinkka vakituisestikin asustaa tuossa – sen päälle kertyy jatkuvasti tavaraa. 

Valkoisessa muovikassissa on yhdet pissavaatteet. Bugikset puuttuvat vaunuparkista – tirppa juuri vetelee niissä unia. Vikingien vaunukoppa ja yksöisrunko ovat autossa; nekin tanssitunnin jäljiltä. Portaille on jäänyt tirpan leikkejä: peppi, rullallinen pingviinitarroja sekä syreenin lehti. Vaipat, veskipaperirullat ja tuuletin kärsivällisesti odottavat, että joku muistaisi viedä ne yläkertaan. Toi kukka tuolla ikkunalla on kuollut sinne kaksi vuotta sitten. Ja jos tässä kuvassa olisi näkyvissä sivuseinän kalenteri, se näyttäisi päivää 4.8.2012.

Sitten keittiöön:

Uskokaa tai älkää, keittiön pöytä ja työtaso siistitään aina päivän päätteeksi. Tältä se kuitenkin näyttää jo iltapäivällä. Pöydällä on mm. minun syömättömät aamupalaleipäni – kiireellä tein sellaiset ja tajusin vasta ensimmäisellä haukkauksella, että hammasrautojen kiristyksen jäljiltä en pystykään pureskelemaan.

Tirppa on lounastanut ennen päiväunille nukahtamistaan. Pöydällä myös Cokis-lasi, jonka olin kaatanut itselleni aamulla mutta jota en ole missään vaiheessa ehtinyt juoda. (pitääpä hakea se nyt tähän)

Ja olkkariin:

Matot on viety heinäkuussa pesulaan, mutta niitä ei ole vielä kuulunut takaisin – hmm pitäisköhän soitella perään…? Päivän lelut ovat levällään lattialla. Edellisenä iltana Joel on ollut reipas ja kerännyt lelut kasaan; siksi niitä on tässä näinkin vähän.

Tuo alaston vauvanukke tuolla oppi just tänään konttaamaan.

Keinutuolilla on usein vaateröykkiö – wohoo jostain syystä just nyt tuo ei näytä kovinkaan pahalta. Ja kuten huomaatte, on noissa lelukoreissakin jopa leluja. Ei ihan huono suoritus, sanoisin.

Kirjastoon:

Pepin talo on muuttanut tänne. Matto on pesulakeikalla täältäkin.

Kaapin ovi on jäänyt auki (mun paha tapa – sama näkyi myös keittiössä), kun kaivoin sieltä esiin villavaatteet Silvan päikkäreille. Työpöytä on täynnä epämääräistä sälää vauvanviltistä hiusharjaan. Ja tyhjä Cokis-lasi. Kröhöm tässä on nyt selvä addiktio havaittavissa.

Seuraavaksi portaat ylös yläkertaan – ja yhtä äkkiä (kyllä: vasta tässä vaiheessa) koko bloggaushaasteen vastaanottaminen alkaa kaduttaa. Oho:

Turvakaiteella puolipuhtaita vaatteita. Lipaston päällä puhtaita odottelemassa parempia aikoja = kaappiin pääsyä.

Toinen kuvakulma – voi apua:

Vaatepyykkikori pursuaa yli tuolla oikealla. Takavasemmalla pursuaa yli lakanoiden ja pyyhkeiden pyykkikori. Toi valkoinen viikattu juttu vasemmalla on ämmin käyttämä peitto & tyyny. Seelan sitteri aseteltuna niin, että vauveli voi katsella aamutouhuja kylpyhuoneesta. Ja tuolla sinivalkoruudullisella taittopatjalla mä nukuin viime yönä pari tuntia, kun perhepedissä alkoi olla niin paljon actionia, että meinasin saada akuutin hermoromahduksen.

Sänky on tietysti siisti ja pedattu. Ööö eli ei:

Silva on leikkinyt lattialla sikaperheellä ja mun rintaliivinsuojuksilla. Karvislakana on jäänyt ämmin jäljiltä. Kolmiotyynyt on sijoitettu tuonne oikealle niin, ettei tirppa pääse kierähtämään lattialle, kun Joel on lähtenyt aamuhämärissä töihin.

Kylppäri ei (kai) ole edes kovin paha:

Pikkasen lattialle ”lajiteltuja” pyykkejä – ei muuta akuutimpaa katastrofia.

…ja katastrofeista puheen ollen. Mutta oottehan te jo tän vaatehuoneen nähneetkin. Tällä kertaa lattiapintaa on jopa näkyvissä, wohoo!

Hertta jos oot kuulolla – mä kyllä yritän etsiä sitä Stokken Newborn setin lelukaarta. Se on jossain täällä. Ehkä ymmärrät, miksi etsiminen on hieman viivästynyt. Anteeksi :)

*******

”Miten ja miksi minä olen joutunut tähän suttutaloon?”. Joelin vakiototeamus, Kolmesta iloisesta rosvosta muistaakseni.

Okei. Siivoaminen on kyllä yksi tämän ”kaksi pientä lasta” -hulabaloo-nykyelämän kynnyskohdista. Hah ikään kuin ei oltais sotkuisia oltu aina ennenkin. Mutta tämän kuluneen uuden vauva-ajan aikana on tullut huomattua, että useimmiten siivoaminen on ihan fyysisesti ja ajankäytöllisesti mahdotonta. Ei vaan yksinkertaisesti ole sellaista aikaa ja mahdollisuutta, jolloin sitä tekisi; ainakin jomman kumman lapsen pitäisi olla hoidossa silloin – ja toisaalta niinä hoidossaolohetkinä usein on vanhempien lepohetkikin tarpeen. Itse asiassa jopa enemmän tarpeen kuin se siivoaminen.

Ja vaikka esimerkiksi viime viikonloppuna tirppa oli hoidossa niin, että me saataisiin Joelin kanssa siivottua (vuorotellen toinen hoitaa vauvaa ja toinen raivaa sotkuja), niin muutaman päivän kuluttua näky on edelleen tämä. 

Olisi ollut ehkä ajankäytöllisesti järkevämpää vaan olla siivoamatta ja mennä silläkin ajalla nepalilaiseen. Tai vielä parempaa: nukkua.

Mutta joo, tällaista. Elämää. Voi apua.

 
Like

You Might Also Like

  • li (Ei varmistettu)
    28.8.2014 at 20:34

    APUA!! Tää ois mun pahin painajainen :D

  • marsus
    28.8.2014 at 21:02

    Ihana! Nyt ei hirvitä oman kodin kaaos enää yhtään niin paljon! Kiitos!

     

    Ps.Älä huoli, ainakin meillä näyttää useimmiten ihan samalta!

  • LittleMessers (Ei varmistettu)
    28.8.2014 at 21:05

    Heh aikalailla tolta näytti mun kotona silloin ku asuin yksin. Sit muutin yhteen siivousfriikin kanssa ja nyt vaikka on kaksi pientä lasta niin meillä on kyllä yllättäen aina siistiä.. En olis itse ikinä uskonu!! Jos meillä on ”sotkua” niin se on lasten lelut olohuoneen lattialla ja pari astiaa ruokapöydällä, jotka sitten aina kuitenkin siivotaan pois viimeistään illalla kun pienet nukkuu (lapset siivoaa lelunsa ennen nukkumaanmenoa).. Jotenkin ihmeenkaupalla oon oppinu siivoamaan tai laittaa kamat paikoilleen samantien niin ne ei jää roikkuu. Enkä mä kyllä koe, et mä täällä siivoisin vaan kaiken aikaa, hyvin noiden lasten kaa ehtii silti leikkii. Se astioiden pois korjaaminen suoraan astianpesukoneeseen kestää sen pari minsaa ;) ja heti kun on tarpeeksi vanhat lapset niin ne auttaa, eli omat astiat viedään keittiöön ja itse siivoavat (toki mun tai isänsä avustuksella) lelunsa takaisin omille paikoilleen..

  • Frozen
    28.8.2014 at 21:31

    Pakko kyllä itsekin myöntää kun katsoin näitä kuvia, että vanhemmiten olen tullut niin nirsoksi, etten vain kestä sotkua ympärillä. Himassa kun tulee siivottua kaikki aina heti.. Pyykit menee samantien koriin/koneeseen, joka ilta laitan koneen pyörimään. Samoin astianpesukoneessa on tietty järjestys. Imuroin keskimäärin kaksi kertaa viikossa, kun on sopiva hetki (vie 10min) ja petivaatteet vaihdetaan kerran kahteen viikkoon. Samoin pahveille on oma roskikiksensa jonne laitetaan suoraan, lehdille oma korinsa eteisessä. Ei koskaan varsinaisesti ”tarvitse siivota”.

    • Nata - White Trash Disease
      29.8.2014 at 00:04

      Samaistun!

    • FFFifi
      29.8.2014 at 22:45

      Asutko sä yksin? :D

      Mä suoraan sanottuna vihaan sotkua, mutta meillä on silti aina kaaos. Meitä on neljä, eikä sitä kyllä pelastaisi se, että mä pistäisin kaiken aina saman tien paikalleen kun muut eivät laita. Olen mä niitä yrittänyt kannustaa siihen, mutta ei oikein toimi :P Kymmenen minuutin imurointi on myös ihan täysin utopiaa, kyllä se vähintään puoli tuntia vie (ja mä jätän aina yhden huoneen imuroimatta).

      Itse olen siis vanhemmiten joutunut hyväksymään sen, että joko siedän sotkua tai siivoan noin niin kuin harrastusmielessä. Olen valinnut ensimmäisen, koska teen mieluummin jotain muuta :D

      • Frozen
        31.8.2014 at 19:10

        En asu yksin, mutta miehen kanssa on sovittu säännöt ja kumpikin noudattaa näitä.

  • Paprika (Ei varmistettu)
    28.8.2014 at 22:04

    No mutta tuossa soikiossa pinnasängyssä ei ole enää vaatekasaa :)

  • hankriste (Ei varmistettu)
    28.8.2014 at 22:07

    Onneks meillä ei oo puutaloa vaan kuuskytneliöinen kaksio! Tykkään kyllä itse siitä että on siistiä ja koti hyvin laitettu mutta tää onnistuu yhtä hyvin kuin olla pullaa leipova, vaatteet itse tekevä ja herkullista kotiruokaa joka päivä valmistava superäiti.. Tavarat kyllä on paikoillaan, mitä nyt pyykit lojuu pitkin olohuoneen sohvaa yms. Enemmän omassa kodissa kaihertaa pöly, muruset ja likainen kylppäri. Kuitenkin kolmikuinen ”kaikkimullehetinyt enkävarmanaooyksin jasitäpaitsisattuu ”-tapaus ehkäisee siivoamista ihan kohtuullisesti. Anoppila, ah niin ihana ja rakas paikka, on kuitenkin sotkuisin paikka missä olen ollut, ottaen huomioon sen että nuorin lapsista on 15. Ikinä ei ole kuitenkaan tullut tarvetta sanoa että meillähän kotona on kyllä siistiä kun me osataan laittaa tavarat paikoilleen..

  • chillna
    28.8.2014 at 23:01

    Tää on kotoisaa, ihan niinkuin meillä <3 yksi erityislapsi, sekä yksi vauva pitää olevinaan niin kiireisenä ettei ehdi siivota… Varhaisteiniäkään harvoin saa innostumaan mistään siivoukseen liittyvästä. Täällä hallitsee kaaoksen voimat!

  • Karo-Liina (Ei varmistettu)
    28.8.2014 at 23:23

    Hah, kiitos tästäkin, kyllä se on just tuota. Ja ihmettelen suuresti, että kenellä lapsiperheellä ei ole? Ihan oikeasti, pystyykö joku sellaiseen, että tavaraa ei jää jälkeen koko ajan, kysyn vaan? Tilanteita tulee lasten kanssa sillä syötöllä, että ei sen edellisen jälkiä ehdi siivoamaan, ei kohta, eikä illallakaan, koska ei jaksa. Eniten repesin kaksi vuotta sitten kuolleelle kukalle ja leikeissä olleelle kombolle sikaperhe ja rintaliivinsuojukset ;D!!

    • Kristaliina
      29.8.2014 at 09:28

      Joo siis meillähän on just toi ongelma, että minkäänlaista ullakkoa/kellaria/varastoa ei ole. On vaan toi vaatehuone – ja siksi se näyttää tuolta :)

      • Hip (Ei varmistettu)
        29.8.2014 at 10:57

        Meillä ei ainakaan oo toiminut tuo ”lapset ottaa vanhempiensa siisteystavoista mallia”, sekä mun että miehen lapsuuskodissa on aina puts plank, mutta me kummatkin ollaan mallia ”tavarat jää tasan siihen, missä ne kädestä irtoaa” :D.

        Nyt äitiyslomalla oon tosin tsempannut, kotona niin paljon enemmän aikaa viettäessä alkoi sotku ärsyttää. Koitan siis hoitaa aina kaikki hommat kerralla loppuun asti, astiat koneeseen, tavarat paikoilleen jne.

        Neiti 11 kk tosin tuo oman mausteensa, levittää tavaraa tutkiessaan maailmaa siihen malliin, että… ja äiti kasaa päivässä sen kymmenen kertaa ne tavarat paikoilleen.

    • LauraM (Ei varmistettu)
      31.8.2014 at 20:35

      Tottahan joka lapsiperheessä on lelut siellä täällä välillä mutta mun mielestä tästä asunnosta näkee hyvin sen, että ne jotka tuolla tuota sotkua tekee on enemmänkin vanhemmat kuin lapset. Oon aina hieman ihmetellyt, miten joku pystyy asumaan tuollaisessa sotkussa. Itellä pysyy kaikki lähes tulkoon tip top, vaikka lapsia onkin, kun siivoa jäljet pitkälti heti tai ainakin hyvin pian :D vaatteita ei meillä loju ikinä missään ja keittiön pöytä pidetään siistinä. Se on paljon itsestä kiinni, miten haluat toimia :) Mutta onneksi kaikki omalla tyylillään!

  • eibeigeä
    28.8.2014 at 23:47

    Mikään muu ei minua järkytä paitsi nuo keittiön avonaiset kaapit ja tiskikone! Meillä olisin jo paiskonut ne passiivis-agressiivisesti kiinni.

    • Natis
      29.8.2014 at 10:20

      Samoin ;)

    1 2