Blogin vuosi alkakoon blogimaisesti päivän asulla. Eikös sen päivän asun pointti yleensä (?) ole se, että haluaa esitellä jotain? No, mä ainakin haluan! Enkä siis itseni päältä vaan Joelin. Kas näin…
krista
-
-
Nyt olisi perinteisesti vuosikatsauksen aika; olen tainnut tehdä sellaisen joka vuosi. Mutta hitsi! Miksi tehdä vuosikatsaus, kun voi tehdä vuosikymmenkatsauksen, haha. Mä oikeastaan vasta nyt heräsin siihen, että tässähän tosiaan vuosikymmen…
-
Vaihe 1: (lapsi 2-3 vuotta): ”Voi kun tuo lapsi on niin innostunut krokotiileista, oi miten suloista! Ostetaanko sille tuollainen krokotiilipehmolelu Bioparcin myymälästä…? Se varmasti rakastaisi sitä!”…
-
1. Ensimmäisenä vapaapäivänä kello automaattiherätyksellä klo 7.30. Kiit-ti. 2. Mantelit joulupuurossa. Mä sain!!! Kolme kappaletta. Onnea minä!!! Puurossa niitä oli kuulemma kahdeksan.…
-
”Mmmmitä, missä sen merinovillakalsarit!” ”Mä kyllä paheksun tuota pukeutumista.” ”EIKS SILLÄ OLE EDES TAKKIA!” ”Oikeesti. Pelkät farkut paljaalla pyllyllä, paita ja kumisaappaat.” ”SE TEKEE LUMIPALLOJA PALJAIN KÄSIN!”…
-
Tulipa mieleen tuossa kaupan leluhyllyn edessä Mirella-meikkipää. Tämä tarina on ehkä tuttu sellaisille, jotka ovat lukeneet blogia vuodesta 2012 (täällä) asti ja joilla muisti ylipäänsä toimii niin pitkälle. Itsehän en kuulunut näistä…
-
Voisiko jo hidastaa? Antaa kiireen sulaa pois. Saada alas leposykettä. Hidastaa askelten tahtia.…
-
”Äiti…?” ”Mitä kulta?” ”Mä oon ajatellut niin, että hautajaiset ovat vähän niin kuin surulliset syntymäpäivät.” ”Hmmm. Joo, ihan hyvin ajateltu, kulta. Tavallaan. Mistä sulla tuli tällainen miel…”…
-
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa. Mitenköhän tämän nyt sanoisi silleen nätisti…? Vaikka näin: mä en erityisemmin pidä perinteisistä jouluruoista. Piparit on tietty ihania (ennen kaikkea tuoksun…









