Auta tutkijoita: raskausajan ruokavaliosta

Muistattekohan te blogissa silloin tällöin vilahtaneen ”Sara-tädin”; meidän tyttöjen täti siis.

Sara on nimittäin mukana Helsingin yliopiston ja THL:n tutkijoiden yhteishankkeessa, joka liittyy raskausajan turvalliseen ruokavalioon – ja siis erityisesti siihen, miten turvallisen ruokavalion noudattaminen voisi olla helpompaa.

Kun juttelin Saran kanssa tästä, minulle tuli mieleen sujuvassa kakofoniassa ainakin ziljoona (no hei vähintäänkin) asiaa, mitkä erityisesti ensimmäisenä raskausaikana tuntuivat ”ääääääh, miten tän kans nyt pitää tehdä” -tyyppisen hankalilta. Mutta samalla siinä tajusin, että onpa se oma muisti kyllä valikoiva – miten jo nyt niin moni juttu raskausajoista on painunut unohduksiin.

Niinpä ajattelin, että kysyn teiltä! Josko täällä olisi joko tuoreempia tai muuten vaan tarkempia muistoja. Tai ehkä joku on juuri nyt raskaana ja pähkäilee näiden kanssa…

Tutkijat siis haluaisivat tietää projektinsa taustatiedoiksi mm.:

  • millaisia tunteita raskausajan ruokavalion noudattaminen herättää/herätti?
  • mikä siinä on/oli hankalaa? (jos mikään)
  • voisiko jokin asia tehdä siitä helpompaa?

Kaivoin itse oman muistini virkistykseksi vanhan bloggaukseni (muistin sentään sellaisen edes tehneeni) aiheesta – täällä. Tämä oli kuitenkin toisella raskaudella; ensimmäisellä raskaudella en ollut noin leväperäinen vaan muistan selvästi hiipivän ahdistuksen esimerkiksi työpaikkaravintolassa. Tyyliin ”ovatko nuo herneet keitettyjä vai pelkästään pakastetuista sulatettuja…?”

Omasta muistikakofoniasta löydän tällaisia hajanaisia ajatuksia:

Neuvolan lippulappuset. Graah. Joku pitkä lista kielletyistä jutuista, mutta ei kerrota, että miksi. Mikä on riski, mistä se johtuu; ja mikä on ”pikku-pikku-varitoimenpiteeksi-ei-ehkä-kantsii-ihan-joka-päivä” ja mikä ”älä-nyt-j*mankauta-syö-nuolaisuakaan”. Toisessa raskaudessa lappusta ei edes annettu. No, löytyyhän näitä netistäkin; THL:n lista täällä.

Itse muistan pähkäilleeni erityisesti juustoja.

feta lowres

Neuvolalapussa vuodelta 2011 luki jotenkin, että ”pastöroimattomat pehmeät juustot” – tai äh, jotain sellaista siinä oli, että sen saattoi tulkita kahdella tavalla. Että pehmeät juustot, jotka on valmistettu pastöroimattomasta maidosta TAI pehmeät juustot ja pastöroimattomasta maidosta valmistetut juustot.

Tuttavapiirissä silloin aikoinaan todettiin, että tätä ohjetta noudatetaan eri tavoin. Jotkut siis ajattelevat, että feta on kiellettyä (koska pehmeä) ja itse taas ajattelin, että se on sallittua (koska pastöroitu). Homejuustoa pidettiin yleisesti kiellettynä – paitsi että nykyisessä ohjeessa lukee, että kuplivan kuumana se on sallittua. Eli esim. pitsassa sitä ehkä olisikin saanut syödä!

Eka raskaudella en syönyt nepalilaisen ruoan panniiria (tuorejuusto); tokalla söin. Vaikka sitä ei olisi ehkä saanut syödä? Oliko se sitten ”kuplivan kuumaa” – ehkä ei?

Ja nepalilaisesta ruoasta puheen ollen mun (silloin) seuraava murheenkryynini: inkivääri.

inkivääri lowres

Tässä kastikkeena, jääkaapissa ei ollut just nyt tuoretta.

Inkivääri oli neuvolantädin mukaan juuri silloin vastikään ilmestynyt kieltolistalle. Silloin kiellon syy oli, että ”koska sen vaikutuksista ei tiedetä”. Minulle kerrottiin, että inkiväärikapseleita oli ennen suositeltu raskauspahoinvointiin; mutta kun sen vaikutuksista ei olekaan tietoa, se on kielletty kokonaan.

Nyt näköjään THL:n sivulta löytyy useampikin sana siitä: ”Osa inkiväärin kemiallisista ainesosista saattaa olla haitallisia sikiön kehitykselle. Kuluttajan suojaamiseksi terveysvaaroilta pakkausmerkintäasetuksessa (1084/2004, 6 §) on säädetty, että pakkauksessa tulee tarvittaessa olla varoitusmerkintä ja/tai käyttöohje. Evira katsoo, että erillinen varoitusmerkintä raskaana oleville tulee lisätä inkivääriä sisältäviin ravintolisiin ja inkivääriteehen ja sitä vastaaviin juomajauheisiin.”

Eviran sivuilla oli lisätietoa (täällä) varoitusmerkinnästä.

Minä söin surutta inkivääriä silloin, kun sitä ruoassa sattui olemaan (kotona ei kuitenkaan laitettu). Ihan nepalilaisessakin niitä inkiväärisuikaleita. Etenkin etnisissä ruokapaikoissa olisi kyllä aikamoinen kauhukysely, jos pitäisi alkaa jokaisen maustekastikkeen tuoteselosteita kyselemään. Saatikka sitten meidän Vietnamin- ja Thaimaan-matkoilla, jolloin usein ravintolahenkilökunnalla ja meillä ei ollut edes yhteistä kieltä… Ajattelin, että määrät ruoissa ovat niin pienet ja satunnaiset, että ei niillä mitään väliä (en siis missään nimessä olisi silloinkaan mitään kapseleita tai inkivääriteetä juonut). Ja etenkin kun silloin oli kyse vielä ”kun ei tiedetä” -tyyppisestä kiellosta.

Nyt tuon THL:n tekstin luettuani olisin varmasti varovaisempi inkiväärin kanssa kuin mitä silloin tajusin olla.

Lisää omia ”syntejäni”: kahvi.

kahvi lowres

Raskauspahoinvointi onneksi katkaisi kahvinjuonnin alkuraskaudesta. Mutta jos nyt oikein muistan, loppuraskaudesta join sitä kyllä. Ilokseni huomasin, että THL:n suosituksessa on nyt selvä määrä: ”Kofeiinin saanti tulee rajoittaa 300 mg:aan/päivä, mikä vastaa kolmea 1,5 dl:n kupillista kahvia. Kolajuomia voi käyttää rajoitetusti. Energiajuomia ei suositella.”

Silvaa odottaessani neuvolalapuissa ei ollut mitään konkreettista rajaa, mutta googlailin itse netistä ja muistaakseni jostain jenkkisivustolta(?) löysin tuon samaisen kolmen kupillisen rajan, jota silloin noudatin.

Mutta entä…?

cokis lowres

cokis?

”Kolajuomia voi käyttää rajoitetusti”, tuossa lukee. Mutta JOS juo, niin onko sitten parempi esim. tavis-cokis, light vai zero? Ja että GRAAH entä ne makeutusaineet?

THL:n sivulla lukee:

”Asesulfaamia E950, aspartaamia E951 ja sukraloosia E955 voi käyttää. Syklamaattia E952 ja sakariinia E954 ei suositella. Aspartaamin turvalliseksi arvioitu enimmäiskäyttömäärä ei ylity tavanomaisessa ruokavaliossa. Syklamaatin ja sakariinin on todettu suurina annoksina aiheuttavan koe-eläimille syöpää, ja niiden enimmäiskäyttömäärät ovat huomattavasti pienemmät.”

Just. Sitten pitäisi vaan vielä tietää, missä näitä on.

Siideritölkkikin tuossa kuvassa on (koska kaivoin siis äsken jääkaapista tän kuvitusta ja sellainen sattui siellä olemaan). Alkoholia vältetään kokonaan, koska turvallista rajaa ei tiedetä.

…josta sitten pääsenkin ajatusaasinsiltana uuteen juttuun – tai no ei ihan uuteen, mutta mulla on sellainen näppituntuma, että tätä ei välttämättä vielä kovin laajasti tiedetä… Vai oonko ihan väärässä?

Nimittäin…

jätski lowres

No ei sentään! Mansikkajäätelö ihan ok, mutta jos tässä kuvassa ois lakritsijäätelö (sellaista ei ollut pakastimessa), niin se ei välttämättä olisikaan!

Eli lakritsi.

…ja alkoholista tämä tuli mieleen siksi, että nykyisen tutkimuksen mukaan lakritsi näyttää olevan jopa haitallisempaa aivojen kehitykselle kuin vaikkapa viikoittainen alkoholinkäyttö. JA samanaikaisesti kuuluu, että joskus neuvolassa jopa suositellaan lakritsia matalaan verenpaineeseen… Uhhuh.

Vaikka suomalaiset luotettavat tutkimustulokset tästä ovat jo olemassa (samainen ”Sara-täti” on mukana tässä tutkimuksessa; siitä tiedän), THL:n listalla puhutaan edelleen vain turvotuksesta ja verenpaineen riskistä: ”Säännöllistä käyttöä ei suositella. Kerta-annoksen tulee olla kohtuullinen, korkeintaan 50 g/päivä. Lakritsikasvin korkea glykyrritsiinipitoisuus voi aiheuttaa turvotusta ja nostaa verenpainetta.”

Hankalaksi tämän lakritsiasian tekee (paitsi se, että raskaana oleminen on jatkuvaa elämistä kieltojen kanssa ja ymmärrän hyvin, että välillä vaan tulee mitta täyteen ”tämäkinkö muka on kiellettyä” -tyyppisesti) myös se, että sikiölle haitallista glykyritsiiniä/lakritsiuutetta/lakritsihappoa voi löytyä myös muista tuotteista kuin varsinaisesta lakritsista. Eli taas pitäisi päätyä samaan tuoteluetteloiden tihrustamiseen kuin mistä mainitsin makeutusaineiden ja inkiväärin kohdalla.

JA – mä myönnän tän ihan täysin – ainakaan itse en ole sellaista tihrustamista harjoittanut sillä hartaudella, mitä (nyt tätä kirjoittaessa tajuan) olisi varmasti syytä ollut tehdä… Lisäksi suositukset ovat selvästi jo näissä muutamissa vuosissa muuttuneet. Se, mitä vuonna 2011 saatoin itsekin kuvitella turvalliseksi, saattaa ollakin kiellettyä vuonna 2015. Eikä tässä tietysti voi jälkikäteen alkaa itseään soimata; kun ei ole tiennyt, niin ei ole tiennyt. On ihan mahtavaa, että uutta tietoa tulee. Mutta silti ei voi syyttää ”mennyttä minää” sellaisten asioiden tekemisestä, josta silloin ei ollut vielä tietoa saatavilla.

Jaiks että ei mennä ihan syövereihin – käännetään äkkiä homma positiiviseksi, eli nyt kaikki kehitysehdotukset tähän!!!

Tutkijaporukka siis haluaa helpottaa turvallisen raskausruokavalion valitsemista, ja taustatiedokseen he toivovat kokemuksia ja vinkkejä meiltä, joilla on omakohtaisia (ehkä tuoreitakin) kokemuksia näistä. Mikä siis voisi helpottaa asiaa?

Tutkijat kysyvät, että olisiko esimerkiksi hyötyä, jos kehitettäisiin sellainen applikaatio, johon voisi esimerkiksi klikata tuotteen viivakoodin ja joka ilmoittaisi, onko tuotteessa ei-suositeltuja ainesosia?

Itse ajattelen, että olisi. Vaikka samanaikaisesti mietin, että ääk miten sellainen ikinä voitaisiin toteuttaa; että miten siihen ikinä saataisiin syötettyä kaikki mahdolliset tuotteet… Heh mutta onneksi mun ei tarvitse ratkaista sitä :D

Sana siis vapaa ja kommenttinne tervetulleita tutkijaryhmälle:

Mikä oli raskausajan ruokavaliossa vaikeaa – ja miten siitä voisi tehdä helpompaa?

68

You Might Also Like

  • Morgaise
    23.9.2015 at 21:29

    Heh, mie annoin ravintosuosituksille aika pitkälti piutpaut. Homejuustoja tai vedeneläviä en syö muutenkaan, alkoholin jättäminen ei ollut vaikeaa koska 9kk aikana yleensäkin juon ehkä yhden saunasiiderin ja ensimmäiset 3kk oksensin niin tiheässä tahdissa, että vain vitamiinipillerit ja vihreät viinirypäleet menivät alas. Eli mieti siinä sitten mitään suosituksia. Kun safka rupes pysymään sisässä, huomasin että puolen tunnin välein oli saatava jotain pureskeltavaa, tai taas tuli paha olo. Koska alkuraskaus oli menny sängyssä pesuvadin kanssa neuvola antoi armoa ja käski syödä sitä, mikä hyvältä tuntuu. Lopputuloksena 40 raskauskiloa. Jotka on muuten kaikki pudotettu, pakko kehaista. Kun ne arvetkin sais pudotettua jonnekin matkan varrelle…

    • Sara Sammallahti
      30.9.2015 at 20:00

      No, täytyy ainakin meidän muistaa, että syitä suositusten noudattamatta jättämiselle on monia. Raskauspahoinvointi ja siihen liittyvät ongelmat eivät varmaankaan ole niistä harvinaisin…

  • eppunen
    23.9.2015 at 21:33

    En mä enää kunnolla muista, mutta elin ensimmäisen raskauden ajasta varmaan puolet pelkällä cokiksella kun oksensin kaiken muun ulos ja molempien raskauksien lopussa söin lakritsia jatkuvasti koska teki vaan niin hulluna mieli… Auts. Aurajuustoa tuli syötyä jos se kulki uunin kautta lautaselle.

    • Sara Sammallahti
      30.9.2015 at 20:02

      Lakritsinhimo kyllä selvästi iskee joillekin nimenomaan raskaudessa! Hankalaa!

  • Karin
    23.9.2015 at 21:47

    Ai niin, sen verran vielä pitää kommentoida että sitä lippulappua tuli neuvolasta ihan liikaa. Osaa käytiin läpi vähän neuvolassakin, mutta kaikkea ei ehditty. Kotona paperikasan tutkiminen oli aika nollissa.
    **
    Mitä helpompi katsoa yhdellä silmäyksellä, sen parempi. Esim. kuvat kielletyistä ruoista punaisella, vältettävistä ruoista tai sallituista tietyllä tavalla valmistetuista tietyllä tavalla esim. Keltaisella (ja kuvien vieressä selostukset ja syyt) ja suositeltavat ruoat esim. ateriakuvina vihreällä. Siis väri olisi sivun yläreunassa tm., ei ruokakuvat väritettyinä.
    **
    Toisaalta noita asioita tuli googleteltua, ja huomasin itsessäni välinpitämättömyyttä tiettyihin asioihin ja lisäainenatsia toisiin asioihin kuten väriaineisiin, torjunta-aineisiin, makeutusaineisiin jne. Se oli ihan uusi piirre itsessä.

    • Sara Sammallahti
      30.9.2015 at 20:08

      Hei, tuo väri-kuva-ideahan on hyvä!

      Ja juu, olen itse miettinyt, että äitien tuntuu olevan helppo luopua sellaisista asioista, jotka jotenkin itsestä tuntuvat ”luonnottomilta”, ja sitten taas pitää suosituksista huolimatta turvallisina sellaisia asioita, jotka tuntuvat ”luonnollisilta”. Tavallaan se on ihan ymmärrettävää – varsinkin raskaana ollessa ihmisillä on ehkä jotenkin kaipuu ”Äiti Maan” maailmaan! Toisaalta on sitten niin, että monet hyvinkin vaaralliset aineet ovat ihan puhtaita luonnontuotteita (otetaan nyt vaikka botuliini, kärpässienten myrkky ja elohopea), mutta silti karmeita meille ihmisille – ja osa luonnontuotteista taas on aika turvallisia terveille aikuisille, mutta sikiöön vaikuttavatkin vähän odottamattomalla tavalla. Ei ole helppoa! :)

  • Karo
    24.9.2015 at 02:39

    Kätilö-kaverini linkkasi noita lakritsitutkimuksia (oli keväällä raskaana kuten olin minäkin, mun vauva nyt 2kk) ja niissä puhuttiin ”suurista määristä” eli parista sadasta grammasta tai enemmän. Hän oli sitä mieltä, että se 50g:n raja olisi turvallinen, ainakin silloisten tutkimusten valossa. Silloin ei THL:n sivuilla mainittu riskinä kuin verenpaine. Täällä Englannissa mitään rajaa lakritsille ei ole mainittu (ei ole tyypillistä täällä) ja itse ”valistin” suomalaisia kavereita, jotka asuvat täällä ja olivat raskaana samaan aikaan.

    Itse söin koko raskauden salmiakkia mutta kohtuudella enkä joka päivä. Olin varsinkin alkuraskaudesta melko tarkka, ettei tuo 50g ylittynyt ja monesti söin korkeintaan 40g saman päivän aikana. Salmiakki oli yksi harvoista jutuista, jotka edes vähän lievittivät n. 20 viikkoa kestänyttä pahoinvointia… Korkeaa verenpainetta ei ole koskaan ollut. Mutta nuo kognitiiviset kehityshäiriöt saivat kyllä tarkemmiksi, ja tietty muutenkin riskit.

    Nuo juustot olivat itselleni paitsi sekavia (pelasin varman päälle ja söin vain kuumennettuna yhtään ”pehmeän oloisia” tai pastöroimattomia juustoja) niin myös tuskaa, koska rakastan homejuustoja. Listeria oli kuitenkin riski, jota en ollut valmis ottamaan. Pehmeiden juustojen ja erityisesti homejuustojen kohdalla luin jostain, että se kypsennys/hometus antaa lsterialle mahdollisuuden tulla takaisin juustoon, vaikka juusto olisikin tehty pastöroidusta maidosta. Koska listeria kasvaa kosteassa, koviin juustoihin se ei ”palaa” edes pitkän kypsytyksen aikana (mutta ei kuolekaan, jos maitoa ei ole pastöroitu). Sekä suomalaiset että englantilaiset ohjeet olivat yhtä sekavia.

    Raakaa kalaa en syönyt mutta kasvissushia kylläkin. Englannissa suolaan ei lisätä jodia, joten norin jodipitoisuus ei huolettanut, kun en kuitenkaan kovin suuria annoksia syönyt enkä päivittäin. Kalalle on Englannissa muutenkin eri rajoitukset ja täällä kielletty on mm. miekkakala, haukea ei luonnollisesti ole mainittukaan.

    Itse sovelsin suomalaisista ja englantilaisista ohjeista ehkä tiukemmatkin rajoitukset kuin olisi ollut tarpeen, mutta ruokavalioni on kuitenkin varsin suomalainen, vaikka raaka-aineet ovat paikallisia. Yleensä googlasin ja selvitin miksi asioita ei suositella, paikallisesta terveyskeskiksesta ei kovin tarkkoja ohjeita tullut…

    • Sara Sammallahti
      30.9.2015 at 20:12

      Hei, kiitos sinullekin näin vähän jälkijunassa seikkaperäisestä vastauksesta! Tosiaan, vahvin näyttö lakritsin sikiöhaitoista on saatu suurilla annoksilla. Harmillista on se, että ei oikein tiedetä, mikä se turvallinen annos on – joku uskaltaisi tutkimusten valossa syödä pieniä määriä, itse jättäisin kokonaan pois. Monien muidenkin aineiden kanssa on toki näin. Tälläkin hetkellä virallisesti suositellaan välttämään suuria annoksia, eli kätilökaverisi oli kyllä ihan perillä asiasta.

  • sipu
    24.9.2015 at 09:31

    Itse olen nyt toista kertaa raskaana ja tällä kertaa ulkomailla, Venäjällä. Täällä elintarvikehygienia on muutenkin vähän erilaista kuin Suomessa, joten joudun pohtimaan erityisen tarkkaan mitä syön ja millä tavalla laitettuna. Ulkona syöminen on yksi murheenkryyni lisää. Suomessa se kännykkäsovellus olisi tosi hyvä, voisikohan siihen valjastaa Finelin tai muun valmiiksi olemassa olevan tietokannan joka tunnistaa valtaosan markkinoilla olevista elintarvikkeista?

    Lisäksi jos netissä olisi joku lista näisä ruokavalio- ja välttämissuosituksista, olisi hyvä, jos niissä mainittaisiin että missä elintarvikkeissa näitä nyt erityisesti saattaa esiintyä eli minkä tuoteselosteita kannattaa syynätä erityisen tarkkaan. Vaikka sen inkiväärin tai lakritsijutun osalta, että missä siis on se ”muualla” missä sitä lakritsihommaa esiintyy ihan laku-lakun ohella, missä kannattaa olla tarkkana.

    • Sara Sammallahti
      30.9.2015 at 20:13

      Hei, tosi hyviä pointteja! Kiitos! Ja tsemppiä raskauteen!

  • RiiRii
    24.9.2015 at 13:05

    Näin ulkosuomalaisena oman haasteensa raskausajan ruokailuun tuo se, että olen luonnollisesti selvittänyt Suomessa voimassa olevat ohjeet ja samalla saanut hiukan toisenlaiset ohjeet asuinmaastani. Suomen kieltolista on selkeästi pidempi ja samalla epämääräisempi, juuri tuosta monen jo mainitsemasta syystä, että ei ilmoiteta selvästi miksi ja missä määrin jonkin ruoka-aineen syöminen on vaarallista. Lisäksi korvaani särähtää aina kun luen jostain että ”vain kotimaisia (= suomalaisia) marjoja uskaltaa syödä” tai että esim. ”vain valion juustot on turvallisia”… Ollaan siis täällä muualla ihan tuhoon tuomittuja : )

    Itse koen pelkästään positiivisena asiana sen että olen raskaana asuinmaassani, jossa mm. näen vauvan kerran kuussa ultrassa ja labrassa seurataan automaattisesti esim. kilpirauhashormonin toimintaa raskausaikana (jos olen ymmärtänyt oikein, Suomessa näin ei tehdä). Lisäksi täällä mm. tarkistetaan kuukausittain, etten vain ole saanut toksoplasmatartuntaa. Maksan ehkä omavastuuosuuksissa raskaudestani enemmän kuin Suomessa, mutta koen, että minusta ja vauvasta pidetään täällä TODELLA hyvää huolta. Mm. siksi (ja muiden, raskautta edeltäneiden kokemusten perusteella) en suinkaan enää ajattele, että Suomessa on maailmaan paras terveydenhuolto – ei toki huonokaan, muttei niin ylivertainen kuin yleensä annetaan ymmärtää.

    • Sara Sammallahti
      30.9.2015 at 20:18

      Kiitos kommentista! Ja tosiaan, se Suomen hehkuttaminen – niin terveydenhuollon kuin ruuan erinomaisuudenkin suhteen – menee joskus vähän metsään. Vaikka täällä monet asiat tehdäänkin todella hyvin, niin kyllä sitä monessa muussakin maassa osataan monet asiat hyvin hoitaa. Ei ole vain oma maa (puhdas ja raskaana oleville turvallinen) mansikka… :)

  • Maiju
    24.9.2015 at 17:20

    Olen tällä hetkellä raskaana ja en ole saanut neuvolasta mitään ohjeistusta ruokavalioon. Pyytäessäni ohjeistusta minua kehoitettiin katsomaan netistä (minkä toki olin tehnyt jo ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä).
    Hankalinta tässä on juustot. Saako pastöroidusta lehmänmaidosta tehtyä briejuustoa syödä? Jääkaapissa odottaa paketti ja mieleni mun tekevi mutta onko se nyt sit sallittu vai ei?
    Muuten en ole juurikaan kokenut tuskaa ruokavalion kanssa. Onnekseni minulla ei ole ollut pahoinvointia käytännössä lainkaan ja parhaiten maistuu hedelmät ja salaatit.

    • krista
      24.9.2015 at 17:51

      Tää on just se vaikea, jota porukka tulkitsee selvästikin eri tavoin… (Disclaimer: huom. tämä ei ole neuvo!) Mä käsittäisin, että SAA, koska pastöroitu. Osa taas käsittää, että EI, koska pehmeä. Huoh… :)

      • Karo
        24.9.2015 at 18:31

        Tää on just se, josta tossa ylempänä mainitsin. Luin siis jostain (mielestäni ihan luotettavasta lähteestä, mutten tietenkään kuollakseni muista lähdettä jotta voisin linkata), että pastöroituunkin maitoon voi juuston kypsytyksen aikana tulla listeria takaisin ja siksi juuri kittipintaiset juustot ja homejuustot on siellä ei suositeltavien listalla. Esim. Valion juustoistahan ei listeriaa kai ole vuosikausiin löytynyt, mutta periaatteessa mahdollisuus on olemassa, mutta riskin arvioiminen onkin sitten hankalampaa, kun ei välttämättä tiedä valmistajan taustoja jne (siksi varmasti suositellaan välttämään kokonaan). Listeria kuolee kuumennettaessa, joten itse söin esim. pizzan päällä raskausaikana homejuustoja yms. hyvällä halulla. Ja synnäriltä kotiutuessa tilattiin sushit ja mies oli hakenut homejuustoa mulle hapankorpun päällä syötäväksi :D

        • Sara Sammallahti
          2.10.2015 at 13:01

          Juu, tämä on juuri se mikä ehkä eniten hämmentää! Pian tuloillaan oleviin uusiin raskausajan ravitsemussuosituksiin tätä on yritettykin avata vähän paremmin.

          Eli listeria tuhoutuu riittävästi kuumennettaessa, mutta voi kuumennuksen jälkeenkin päästä takaisin elintarvikkeeseen, jos sitä listeriaa sisältävässä ympäristössä käsitellään. Erityisesti viihtyy pehmeissä juustoissa, eli ne suositellaan kuumentamaan itse vielä ennen käyttöä. Toki listeriatapaukset maitotuotteissa ovat Suomessa suht harvinaisia. Joihinkin aiempiin kommentteihin linkkasinkin listeria-asioita. :)

    • Maiju
      25.9.2015 at 17:25

      Niin joo ja piti vielä kommentoida, että ehdottomasti olisi hyödyllinen apsi ja käyttäisin jos sellainen olisi. Sinne olisi helppo sitten päivittää uusimmat tiedot ja tarvittaessa linkata tutkimuksiinkin (itseäni kiinnostaa lukea ihan alkuperäinenkin jos saatavilla)

      • Sara Sammallahti
        2.10.2015 at 13:02

        Jes, kiva kuulla! :)

  • öllikkä
    24.9.2015 at 22:24

    Mie haluaisin heittää näkökulman tästä näkökulmasta että yhtään raskautta ei ole takana mutta toivottavasti ainakin yksi tai kaksi on edessä tulevaisuudessa :) Kokisin (tällaisena tekniikkasukupolven edustajana) tarpeelliseksi ja kannattaisin ehdottomasti tuota appsia! Kaikista toimivin minusta olisi sellainen, jossa luettaisiin viivakoodi -> tuotetiedot (ei välttämättä kaikki näkyvillä mutta saisi laajennettua klikkaamalla) ja alle selkeä teksti; vältettävä, pienissä määrin, saa syödä tjsp. Tämän tekstin alla sitten voisi olla tuo aika monen mainitsema ”perustelu” ja selvennys miksi tuote on sellaisesti sopiva raskaana olevalle kuin on :)

    Tämä helpottaisi että ei tarvitse kävellä listan kanssa kaupassa ja kirjoittaa itselleen niitä kymmeniä eri juustoja ylös mitä ei saa syödä tai etsiä tosiaan niitä pellavansiemeniä jokaisesta leipäpussista erikseen. Ja jos nyt aivan huipuksi sovellus saataisiin tehtyä niin näiden ”pienissä määrin” ja ”vältettävä” tuotteiden alla olisi vaikka kolme ”lähintä” ehdotusta niistä kategorioista mitä saa syödä :) Esim. Leivässä on pellavansiemeniä -> ei saisi syödä -> alle kuva vaikka kauraleivästä, ruisleivästä ja vaikka ohraleivästä. (olikohan miten sekavasti selitetty? :D)

    Mutta siis kannatan ehdottomasti, ja jotenkin toivoisin tietoa ylipäätään kootusti johonkin (vrt. finellin sivut jotka jo yllä mainittiin) – mie varsinnii ite kun olen sellainen että en aina luota kuulemaani niin olisi hyvä tarkistaa lukeeko siellä nyt tuote A soveltuvissa vaiko ei-soveltuvissa. :)

    ps. Vähän aiheen vierestä mutta minkä taistelun joudun käymään näin maksalaatikon ja maksamakkaran rakastajana kun sitä saa nauttia vain vähäsen! Nauroinkin juuri miehelle että pitää tankata kunnolla nyt maksaruokia kun vielä voi :D

    • Sara Sammallahti
      2.10.2015 at 13:03

      Hei, kiitos kommentistasi! Kiva, että app herättää kiinnostusta. Korvaavien tuotteiden suositteleminen on kyllä meilläkin ollut toiveena. Pitää vielä selvittää, millainen tekninen toteutus on mahdollinen – kuinka laajasti saadaan tuotteet katettua. :)

  • Heya
    25.9.2015 at 10:37

    Rakastan hyvää ja monipuolista ruokaa, joten kovin kova rajoittaminen ei ole ollut kahdessa raskaudessa mun juttu. Toki hankin tietoa, tiedostin riskit ja tein päätökset sen mukaan. Työmatkalla Kreikassakin söin kaikkea, mukaanlukien jogurtti, feta, salaatit, kasvikset. Enkä aina kotimaassakaan ole muistanut kaikkia mahdollisia riskejä ja olen syönyt vahingossa kotimaista homejuustoa yms. Tarkimpana olen ollut savustetun tai graavatun kalan kanssa, sillä joskus luin että jopa 30 % vakuumipakatusta kalasta löytyi listeriaa. Lämminsavulohta kalatiskistä olen syönyt.

    Lakritsin haitat löysin vasta toisessa raskaudessa, pari kertaa olen silti sortunut muutamaan salmiakkiin. Nyt viimeisimpänä koin ikävän yllätyksen huomatessani, että juomaani kamomillateehen on lisätty mausteeksi lakritsijuurta. Määrä tuskin on suuri, mutta koska minulla muutenkin on riski ennenaikaiseen synnytykseen, ei varmaan kannata yhtään lakritsia nauttia. Neuvolassa ei tosiaan lakritsin haitoista ole neuvottu, muuta kuin se verenpaine.

    http://duodecimlehti.fi/web/guest/haku?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_livecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=searchArticle&hakusana=synnytys

  • vannikkila
    25.9.2015 at 11:30

    Mun ensimmäinen reaktio (esikoisen odottaja kun olin) oli lähinnä paniikki. Ihan alkuun pahoinvointi piti kyllä ruokavalion kasassa, mutta myöhemmin kun piti yrittää oikein ryhtyä miettimään asiaa, meni pää lähinnä solmuun. Ruoka oli kuitenkin sinänsä melko helposti hoidettavissa, sillä lääkkeiden kanssa jouduin painimaan enemmänkin (minulla siis reumalääkitys), mutta jätetäänpä se, tai saat tähän romaanin, ihan kun tästä ei välttämättä vielä sellaista tulisi :D

    Lähinnä ongelmia tuotti juusto. Minä siis rakastan juustoja (mies ja poika myös, vaikka poika tiettyt tuolloin vielä mahassa) ja vaikeinta oli luopua homejuustoista. Sen jotenkin oma järki kuitenkin sanoi suoraan, että sitä ei ehkä kannata syödä. Kuitenkin tuntui olevan vähän väliä edessä ”saankohan minä nyt syödä tätä kastiketta, kun siinä on tuorejuustoa mukana” tai vastaavaa. Kalat yms. eivät kuulu ruokalautaselleni muutenkaan allergioiden vuoksi, joten siitä päästiin helpolla, mutta riistasta en sitten taas tiennyt ollenkaan. Myös minusta olisikin älyttömän kätevää, jos saisi suoraan tällaisia ”maallikon ohjeita”, että älä syö pehmeitä juustoja paitsi/edes lämpimässä ruuassa (en vieläkään tiedä miten asianlaita on) jne. Joku tästä aiemmissa kommenteissa jo puhuikin :)

    Se minkä huomasin ja oivalsin loppupuolella, että kannatti kuunnella omaa itseään – minua yökötti herkemmin ne ruoat, joita suositeltiin välttämään, jopa jo ajatustasolla. En esim voinut sietää ajatusta ruoasta, jossa olisi mukana erikseen keittämätöntä/paistamatonta kananmunaa (kuten esim carbonara-kastikkeessa) jne. Kun opin tähän luottamaan, niin hyvin meni :) Jopa limuissa (joilla pidin pahoinvointia kurissa) huomasin, että haluan juoda vain niitä, joissa on ns. aito maku (fanta, muumi-limu yms), vaikka ennen raskautta en voinutkaan monia niistä sietää (fantat ja jaffat ovat mahatautiin ja muumi-limu vain aivan järkyttävän makeaa). :)

    (Nyt raskaanaolijoille varoitus – voit lopettaa lukemisen tähän, jos otat herkästi stressiä. Itse kuulin onneksi vasta synnytyksen jälkeen, että eräs viereisen paikkakunnan nainen oli menettänyt syntymättömän lapsensa listerialle, koska oli syönyt homejuustoa. Olisin tullut vainoharhaiseksi, jos olisin kuullut tämän aiemmin, olihan minulla jo todettu raskauden hebatogestoosi, jossa on hieman kasvanut riski kohtukuolemaan. Mutta tällaiset asiat kuulisi mieluiten jo siellä alkuraskaudessa, kun kaikki muukin oli shokkia ja yllätystä toisen perään, niin osannut asennoitua ruokarajoituksiin jo varhaisessa vaiheessa)

    • Sara Sammallahti
      2.10.2015 at 13:11

      Kiitos kommentistasi! Paniikki on ehdottomasti kyllä tunne, jota ei haluaisi lietsoa. Esimerkkitapausten kuuleminen, etenkin kun ne tulevat jotenkin itseä lähellä, ovat tietysti pelottavia. Toisaalta ainakin yleisellä tasolla tiedonsaanti toivottavasti lievittää paniikkia: ainakin tulee tunne, että niitä turvallisia ruokia voi sitten syödä hyvillä mielin, ja on ehkä helpompi muistaakin vältettävät aineet, kun syyn niiden välttämiseen on kuullut. Hauska muuten kuulla, että sinua on alkanut vältettävät tuotteet ällöttää – osallahan niihin tulee ihan kamala himo! Siltä osin sinulla sitten kävi hyvä tuuri, vaikka muuten raskauteen liittyi erityisiä huolia (mutta lopulta kuitenkin meni ilmeisesti asiat hyvin). :)

  • Karoliina
    25.9.2015 at 22:37

    Ihan hyvähän se on että vauvan vointia ajatellaan ja äidit miettii mitä syö ja kuuntelee neuvolan ohjeita, mutta kyllä jokaisen täytyy käyttää tervettä järkeä. Ihanko oikeasti tämmöseen ohjeistuksenparantamistutkimushölynpölyyn menee meijän verovaroja, graah. Thl vois ehkä tehdä pienen (suuren) saneerauksen henkilöstössä, jos aikaa on ihan ylimääräseen. Tämmösenä taloudellisena aikana rahat tarvis ehkä johonkin ihan muuhun! Että suurta viisautta lainaten: päättäjät herätkää!

    • Sara Sammallahti
      2.10.2015 at 13:15

      Oijoi, harmi, että tuntuu humpuukilta. Verorahoihinhan tämä yliopiston ja THL:n toiminta perustuu, vaikkakin tällä hetkellä meidän tutkijoiden työpanos tässä nimenomaisessa projektissa on aikalailla palkatonta vapaa-ajan lisätyötä. Toki itse lakritsitutkimus tapahtuu usean lähteen rahoituksella ja edetessään projektille haetaan omaa rahoitusta.

      Itse näen, että nimenomaan ennaltaehkäisevä terveystyö maksaa itsensä lopulta takaisin, kun syntyvät lapset ovat terveempiä! :)

  • mirjis
    26.9.2015 at 22:49

    Hieno juttu, että tällaista tutkitaan ja mietitään, miten voitaisiin tehdä paremmin! Minä koin ruokarajoitteet raskaana ollessani 2013 tosi ahdistavina ja noudatin niitä kohtalaisesti, söin sushia ja juustoja ja maistoin myös viiniä pariin otteeseen. Yrttiteehen liittyvät perusteet olivat minusta riittämättömiä, jotta välttelisin sen juomista, koska kun kahvin ja teen piristävät ainesosat vaikuttivat herkästi raskaana ollessani, yrttitee oli välillä ainut vähänkin näiden tyyppinen vaihtoehto.

    Suomalainen neuvolajärjestelmä ml. ravitsemussuositukset on lähtöisin kansanvalistuksesta eli näkökulma odottaviin äiteihin on periaatteessa ollut se, että paremmin tietävä julkinen viranomainen kertoo kansalaisille, kuinka terveyden edistämiseksi kuuluu toimia. Minusta tämä näkökulma näkyi edelleen osittain ruokasuosituksissa (ja valitettavasti suuressa osassa muitakin neuvolan papereita, kuten vauvaan liittyvissä ohjeistuksissa). Koen itse, että selkeät perustelut suosituksiin auttaisivat, mutta myös sävyn on muututtava. Haluaisin itse kokea, että ravitsemussuositukset haluavat auttaa minua ja vauvaa voimaan hyvin, eivät saarnata tai rajoittaa elämääni kohtuuttomasti. Raskaana ollessani tunne oli valitettavasti päinvastainen. Esikoista odottaessani kaikki oli muutenkin outoa ja usein epämiellyttävää, ja tunne, että valtion viranomainen (tms) yrittää kontrolloida ja rajoittaa toimintaa, ei varsinaisesti auttanut ”nauttimaan raskausajasta”.

    Vaikka tiedän hyvin suositusten perustuvan tieteellisiin tutkimuksiin, ei mieleen voi olla silloin tällöin tulematta, kuinka tarkasti naisen ruumista edelleen kontrolloidaan yhteiskunnassamme. Minusta odottaville äideille suunnattuja suosituksia tulee katsoa myös yhteiskunnallisena ilmiönä. Kyse ei ole ainoastaan terveydestä vaan siihen liittyy myös vallankäyttöä. Toive teille tutkijoille ja THL:ään: Ottakaa tämä huomioon ja, kuten joku aiempi kommentoija totesi, keskittykää positiiviseen: syö näitä niin paljon kuin haluat, nämä ovat hyviä valintoja tms. Palvelunäkökulman mukaan ottaminen voisi myös auttaa sävyyn ja muuhun. Eli autetaan ja tuetaan, ei valisteta :) Kaikkea hyvää hankkeelle!

    • Heya
      28.9.2015 at 10:50

      Jes, juuri näin! Nykypäivänä on niin helppo ottaa itse asioista selvää, että tuollaiset kieltolistat suppeine tai jopa vanhentuneine perusteluineen ei todellakaan vakuuta vaan ennemmin aiheuttaa vastareaktion. Nimim. tutkija

    • Sara Sammallahti
      2.10.2015 at 13:23

      Positiivisen viestin välittäminen on kyllä ehdottoman tärkeää. Täytyy ilman muuta miettiä, miten tämän tiedon voi kommunikoida niin, ettei lietso paniikkia, säti tai käskytä ilman perusteita. Tutkijana tai terveydenhuollon työntekijänä sitä yrittää auttaa motivoimalla ja välittämällä ihmisille sen tämänhetkisen parhaan tiedon, jonka valossa jokainen lopulta tekee omat ratkaisunsa itse. Jotkut haluavat paljon tietoa ja sen perusteella tehdä omat päätöksensä pitkään harkiten; toiset toivovat, että asiantuntijat antavat tiiviit ja yksiselitteiset ohjeet. Ystävälliseen ja arvostavaan sävyyn voi toki pyrkiä molemmissa.

      Muistatko itse, oliko jotakin tapoja tai tiedonlähteitä, joiden kohdalla koit, että tieto välitettiin sinut huomioiden? Että ei määräilty? Tai osaatko sanoa, miten sinulle olisi kannattanut mielestäsi välittää esimerkiksi tieto lakritsin haitoista?

  • Dana
    27.9.2015 at 17:54

    Tämä on jo vanha, komppaan monia muita, mutta piti saada sanoa vielä itsekin. :D

    Minäkin kaipasin selkeitä perusteluja, MIKSI jotakin ei pitäisi syödä ja jos sitä kuitenkin syö, mikä on riski. Esimerkiksi kaikki tiedämme, että hampaat pitäisi harjata kahdesti päivässä, mutta kaikki myös tiedämme, ettei se ole niin vaarallista, jos baari-iltana jää väliin. Ja että jos tulee reikiä, no, ne voi paikata. Ja niin edelleen. Jotenkin ehkä helpottaisi, jos olisi joku valistustunti, jossa kerrottaisiin, että ”vuonna 1972 oli yksi epäilys tästä” tai ”tämä ihan tosi todennäköisesti on tosi vaarallista”. Etteivät kaikki olisi vain ylhäältä annetussa tasapaksussa hysterialistassa.

    Raskaus on herkkää aikaa, jolloin äiti ei aivan hallitsekaan kehoaan niin kuin ennen. Äidiksi kasvaminen – varsinkin esikoisen kohdalla – on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa. Pelkoja riittää muutenkin. Tunteet ovat herkässä. Ja kaiken tämän päällä on se raskauden kliinistäminen: joku mittaa ja arvioi, ohjaa ja käskee, vaikka kyse on minun kehostani ja minun lapsestani, maailman omimmista ja herkimmistä asioista.

    Monet suomalaiset naiset ovat tottuneet olemaan kilttejä tyttöjä, noudattamaan sääntöjä ja hallitsemaan elämänsä,. Syöminen ja keho ovat muutenkin monelle naiselle vaikeita asioita, naistenlehtiä vilkaisemalla se selviää nopeasti. :) Eniten mua siis tässä asiassa huolestuttaa joidenkin äitien kärsimä ahdistus, vaikka onneksi kaikki eivät ahdistukaan. Toivoisin, että raskausajan ruokavaliosta voitaisiin ehkä puhua muilla sanoilla kuin ”kielletty” – ”ei saa syödä” – ”huono omatunto” – ”kuolema”.

    Hyviä pointteja muillakin!

    • Sara Sammallahti
      2.10.2015 at 13:29

      Täytyy tosiaan miettiä, miten tiedon välittää niin, että samalla antaa selvää ja tiivistä tietoa ja kommunikoi riittävän motivoivasti ihan todelliset riskit niille jotka eivät niitä ehkä muuten huomioi, MUTTA samalla ei lietso paniikkia ja antaa myönteisen kokonaisviestin. Lopulta toki avainasemassa ovat ne terveydenhuollon ammattilaiset, jotka voivat kohdata äidin kasvokkain ja sillä lailla sovittaa sitä viestiä juuri sen äidin tarpeisiin: mikään app tai ohjeistus ei tule varmasti koskaan ottamaan niin hyvin huomioon sitä suurta vaihtelua eri äitien tarpeissa. No, joka tapauksessa, hyvä pointti: vähemmän ahdistusta, enemmän tietoa. :)

  • A-M
    28.9.2015 at 14:44

    Voisiko tuohon uuteen lakritsia koskevaan tutkimukseen saada linkin/artikkeliviitteen/jonkin minkä avulla sen pystyisi kaivamaan esiin. En ole nimittäin onnistunut löytämään mitään uutta, vain niitä jokusen vuoden takaisia. Kiitos!

    • krista
      28.9.2015 at 15:17

      Tämä saman projektin uudemmat tutkimustulokset vasta julkaistaan lähikuukausina – hihi meitsi täällä edelläkävijänä asiasta kertoo :) Eli tämä oli ikään kuin inside-tietoa tässä. Sara voi varmaan kertoa lisää, jos esim. artikkelin julkaisevan lehden saa jo kertoa. Vinkkaan hänelle kysymyksesi!

      Ja heti, kun ilmestyy, linkkaan mielelläni blogiin vaikka omana bloggauksenaan!

      • Sara Sammallahti
        2.10.2015 at 13:30

        Joo, uusin seuranta on nyt valmis, mutta artikkeli ei ole vielä ilmestynyt, linkkailen sen tänne kun se tulee. :)

  • Tuulis
    2.10.2015 at 12:14

    Krista: bongasin tällaisen uutisen vähän aiheeseen liittyen – siinä on kerrottu tarkemmin tuosta salmiakista ja vähän muustakin. Olisi huippua, jos nostaisit tän vielä esiin, oli mullekin ihan uutta tietoa.

    • krista
      2.10.2015 at 14:20

      Kiitos! Tämä juuri tämä sama tutkimus/tutkimusryhmä, josta mäkin kirjoitin – ja kuvastakin on tämä meidän tyttöjen täti bongattavissa :) Kirjoitan tästä vielä jossain kohdassa varmasti uudestaan!

  • Taru
    5.10.2015 at 13:21

    Silmäilin kommentit läpi, enkä huomannut juurikaan mainintoja matkustamiseen liittyen. Monet (varsinkin esikoisen odottajat) matkustavat raskausaikana maailmalla ja ainakin toksoplasmoosin riski (Pariisin eteläpuolisessa maailmassa) on paljon korkeampi kuin Suomessa. Suomessa toksoplasmoosista puhutaan vain kissojen ulosteiden yhteydessä (koska muualta sitä on SUOMESSA epätodennäköistä saada). Kuitenkin Etelä-Euroopassa riski on paljon suurempi. Tässä monet ajattelevat, että syntyyhän sielläkin eläviä lapsia. Kyllä, mutta myös ohjeistukset ja seuranta on erilaista. Lähes kaikki etelä-eurooppalaiset ovat sairastaanet tokson jo joskus ennen raskauttaa, jolloin hei eivät voi sitä enää saada (Suomessa vain n.20%). Monissa maissa kaikki testataan raskauden alussa ja jos toksoa ei ole sairastanut, ohjeet ovat tiukemmat ja tokso testataan säännöllisesti raskauden aikana. Eli myös matkustamiseen liittyen olisi tarpeen minusta ohjeistaa raskaana olevia.

    Itse en ihan ymmärrä miksi pästöroiduista juustoista edes puhutaan koska itse saamani listan mukaan (Espoo) pehmeitä juustoja voi syödä vain kuumennettuna. Tämä on siis ehdottoman sekava. Itse olen tulkinnut asian nyt niin, että syön pehmeät juustot kuumennettuina ja kovien juustojen osalta ei ole väliä onko pästöroitu vai ei. Joskus olen ottanut tietoisen riskin ja syönyt pehmeää juustoa kun se on tullut juuri avatusta pakkauksesta (tällöin olen tarkistanut että pästöroitu kuitenkin).

    • Sara Sammallahti
      7.10.2015 at 17:08

      Hyvä pointti! Kaiken kattavia matkustusohjeita on tietenkin vaikea tehdä, mutta itseäni ainakin jäi mietityttämään, jos voisi kehitellä edes sellaisen ”matkustajan yleisimmät kysymykset ja niihin vastaukset” -tyyppisen setin…. Täytyy pistää korvan taakse! Kiitos! :)

    1 2 3