2012 vs. 2014

Pssst, tänään vähän uhmasin makuukäskyä. Ihan vähän vaan. En malttanut. Lyllersin etananvauhtia vaatehuoneeseen, otin sieltä esiin vaatteet, jotka minulla olivat tässä vuoden 2012 raskauskuvassa, ujutin ne päälleni – ja oltin itselaukaisimella kuvan.

Sitten äkkiä (ha!) takaisin sänkyyn. Eihän kukaan nähnyt?

Tajusin nimittäin pari päivää sitten vuoden 2012 lanipostaukseen linkatessani, että tuolloin olin Silvaa odottaessani raskausviikolla 34+0. Teki ihan hurjasti mieli verrata, että miltä näytän nyt lähes samalla kohtaa raskautta: raskausviikolla 34+3.

Ihan samanlaista kuvaa en saanut, koska en uskaltanut jäädä tarkemmin asettelemaan ja hiomaan. Räps vaan ja valmis. Mutta tässä!

Krista huhtikuussa 2012 (rv 34+0):

VS.

Krista maaliskussa 2014 (rv 34+3):

Vuoden 2012 kuva näyttää jotenkin… …pirteämmältä. No, toki olinkin silloin pirteämpi. Olin maannut aiemmin monta viikkoa, mutta juuri tuolla viikolla olo oli niii-iiiin paljon parempi. Nousin sängystä ylös ja lähdin taas liikkeelle. Ja sitten menivät vedet. Että silleen.

Vuonna 2014 painoa näyttäisi tulleen enemmän ja jotenkin tasaisemmin – mutta ihme: vaaka on täysin samassa lukemissa kuin vuonna 2012. Yksi Krista plus 16 kg = 64 kg aika tasan.

Mahan muotokin ainakin tuntuu erilaiselta. Nyt painopiste tuntuu paljon paljon alempana. Vauvan pää painaa hurjasti jossain tuolla jo häpyluun tietämillä. Kun nousen sängystä, tunnen ikään kuin ”joustoa siellä, missä sitä ei varmaan vielä kuuluisi tuntua”. Siksi vessakäyntejä (ja tuota kuvaa) lukuunottamatta toistaiseksi siis makaan.

Pakko vielä jatkaa tätä toissapäiväistä hämmästelyä naisen kropan palautumiskyvystä. Tuossa nyt päällekäin kaksi raskauskuvaa: vuodelta 2012 ja vuodelta 2014. Siinä välissä oli tietysti vuosi 2013 – ja silloin vastaava sivuprofiili näytti tältä. Aikamoista, huikeisiin muodonmuutoksiin kyllä ohjelmoitu naisen kroppa! Mahtava ajatus: noin sitä omakin ruumis on tuosta vaan valmis venymään ja kantamaan sisällään uuden elämän. Hedelmöityminen, raskaus, synnytys, imetys – aika huimaa.

*******

Mutta hei, mä olen nyt täysmaannut viikon – se tarkoittaa, että olen samalla onnistunut pelaamaan jo viikon lisäajan vauvan syntymään! Voisin tietysti nyt vali-vali-sanoa, että tylsäksihän tämä käy, ja että pahin ongelma on jalkojen puutuminen. Mutta ei, en sano.

Sanon, että voittajafiilis! Huomenna on päivien perusteella se päivä, jolloin Silva syntyi. Voi hyvin olla mahdollista, että Seela pysyy vatsassa vielä pidempään. Uskomatonta, ihanaa!

You Might Also Like

  • CougarWoman
    7.3.2014 at 13:08

    Loistavaa! Tsemppiä makoiluun, jaksaa jaksaa…

    Hei nyt on ihan pakko kysyä kun tätä on tullut pohdittua jo ihan perhanan kauan: mitä noi plussat meinaa noista raskausviikoista ilmoitettaessa? :D Yritin googlettaa mutta ohjauduin tietyille vauvasivuille ja pää hajosi heti. 

    • annakarin
      7.3.2014 at 13:10

      Ne tarkoittaa päiviä! Esim 34+4 tarkoittaa = 34 viikkoa ja neljä päivää raskaana. Musta oli alussa jotenkin hämmentävää, että kun luku on vaikka 34+0, niin silloin ollaan 35. viikolla raskaana. Sanoin aina väärin. :-)

      • CougarWoman
        7.3.2014 at 13:23

        Tajusin tästä! 

        …Ja sitten Kristaliina meni ja vastasi ja sekoitti pakan :D

        • annakarin
          7.3.2014 at 13:27

          Älä välitä – en mäkään tajua oikein mistään mitään, vaikka oon toista kertaa raskaana. Kyllä ne siellä neuvolassa pitää huolta viikoista ja päivistä ja edellisistä kuukautisista ja lasketusta ajasta. Kunhan yritän muistaa, että ei kannata hyppiä portaita, ei kannata pukea päälle ennestäänkin lyhyttä mekkoa, eikä kannata tilata baarissa lonkeroa. 

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 13:16

      Heheee en ihmettele, jos meinasi :D

      Toi viikkosysteemi on outo. Eli esim. tää 34+3 tarkoittaa, että nyt on kulunut 34 viikkoa ja kolme päivää edellisistä (arvioiduista) kuukautisista. Ei siis edes arvioidusta hedelmöittymisestä. Eli tsihihi tällä logiikalla nainen on tietämättään esim. 1+6 raskaana hemmetti vie ennen kuin on edes harrastanut seksiä, jos oletetaan että ovulaatio/seksi on tapahtunut kierron puolivälissä 2+0. Että kuule varo vaan, voit olla raskausviikkoraskaana vaikka et ois harrastanut seksiä moneen viikkoon! :D

      Ja siihen soppaan sitten vielä myös se, että esim. tämä 34+3 on kuitenkin 35. raskausviikko. Ja se perusraskaudenkesto on 40 viikkoa siis, ja siihen plus-miinus pari viikkoa on normaali.

      Okei ehkä sulla hajosi pää jo tästäkin :D

      • Kristaliina
        7.3.2014 at 13:17

        hih annakarin ehti ensin ja myös ymmärrettävämmällä vastauksella kuin minä :)

      • CougarWoman
        7.3.2014 at 13:19

        Luin tän kahdesti enkä tajunnut mitään :D :D :D

        No, jos vielä kerran. Lukisi. Ajatuksella. Hi-taas-ti ja ääneen. 

      • suvitus (Ei varmistettu)
        7.3.2014 at 20:26

        Nää on myös siitä niin hassuja, et eihän millään ultralla pystytä sentäänpäivän tarkkuudella ajoittamaan. Eli sinänsä voisi kyllä vaan puhua viikoista, koska nuo päivät on kuitenkin aika mielivaltaisesti päätettyjä.. ja monen mielenterveyden kannakannalta voisi olla parempi, ettei olisi laskettua päivää, vaan vaikka lasketut pari viikkoa, ettei sitten oo heti helisemässä jos menee päivän yli :D

        • suvitus (Ei varmistettu)
          7.3.2014 at 20:33

          Ja äh, anteeksi kun kommentoin nykyään ihan turhuuksia koko ajan! Uskaltauduin tekemään sitä raskaana ollessani, kun jotenkin oli sallitumpaa kuin lapsettomana mitään-tietämättömänä, ja nyt oon koukussa enkä osaa lopettaa!

        • Kristaliina
          7.3.2014 at 20:51

          Toi on ihan totta munkin mielestä! (heh eikä yhtään turhaa kommentointia) Mun tapauksessa vielä kuukautisetkin on pelkkiä arvioita: Silvaa odottaessa mulle ei ehtinyt tulla yksiäkään kuukautisia pillereiden lopettamisen jälkeen – kun kysyttiin viimeisiä kuukautisia, vastasin että vuonna 2006 :D (mulla oli vieläpä siis sellaiset pillerit, joilla kuukautistaukoa ei ollenkaan pidetty eikä mulla siis ollut kuukautisia moneen-moneen vuoteen) Ja vähän sama nyt Seelan saadessa alkunsa: mähän imetin vielä ja kuukautiset oli tosi-tosi satunnaisia…

          Heh eli molemmissa tapauksissa mun ei tavallaan olisi edes pitänyt olla mitenkään ”ekstrahedelmällinen” (ei edes kuukautisia), mutta hups vaan

          Molemmissa tapauksissa mä kuitenkin (ehkä vähän just oman mielenrauhan vuoksi) kävin varhaisultrassa yksityisellä. Oon käsittänyt, että silloin joskus heti viikon 6-7 tuntumassa miniolennon koko on sen verran yksiselitteinen, että niillä kymmenesosamilleillä onnistutaan selvittämään ainakin se alkuunsaamispäivä suht helposti. Mutta vaikka se alkuunsaamispäivä vielä sittenkin on ennustettavissa varhaisultralla – mutta tosiaan tuo laskettu aika… Kun ihan normaaleja raskauksia on niin eri pituisia kuitenkin. Nooh, tavallaan hyvä, että on yksi annettu ”deadline”, ja kovastihan sitä aina sanotaan, että parin viikon heitot kumpaan tahansa suuntaan ovat normaaleja.

          • Kristaliina
            7.3.2014 at 20:53

            Jaahas, näin mä sitä näköjään vaan just lörpöttelin omista kuukautisista täysluontevasti julkisesti :D Voi apua, sori :D

          • suvitus (Ei varmistettu)
            7.3.2014 at 21:16

            Ihan peruskeskustelu, nou hätä. Näissä raskausjutuissa muutenkin vähän ne entiset yksityisyyden rajat vähän venyy ja paukkuu :D kuten ekalla kerralla ehkä vielä vähän hämäs, kun mies oli mukana gynellä, mut sit komplikaatioiden myötä siitä tulikin ihan normaalia!

          • Vierailija (Ei varmistettu)
            7.3.2014 at 21:41

            Alkuraskauden rv 11-12 ultra on se tarkin lasketun ajan määritysajankohta. Ekan kolmanneksen alkiot kasvaa aika samanlaisesti, mutta mittavirheen suhteellinen osuus on noissa varhaisraskauden ultrissa isompi kuin myöhemmin, kun alkiolla/sikiöllä on vähän enemmän kokoa. Mittaajan taidoista ja kokemuksestahan tuo suuresti on kiinni. Ekan kolmanneksen jälkeen kasvu on yksilöllisempää ja siksihän ei laskettua aikaakaan enää muuteta ellei heitto ole vähintään viikon.

          • Kristaliina
            7.3.2014 at 22:21

            Oho, jännä! Mulle just nimenomaan (molemmilla kerroilla) sanottiin, että varhaisultran päivämäärää ei muuteta ja että se on ”laki”. Erikoista! Onkohan noihin erilaisia käytäntöjä, en tiedä… Mulla joka tapauksesssa se varhaisultran luku on se neuvolakorttiin kirjattu, vaikka se kaupungin ultran tulos heitti muutamia päivä (muistaakseni 11.4. ois ollut kaupungin ultran luku ja varhaisultran 15.4)

  • annakarin
    7.3.2014 at 13:08

    Ihana pieni (hahahahah, anteeksi!) kumpu. Mä oon vaan lähinnä miettinyt, että miten sä pysyt pystyssä tuon mahan kanssa? 

    Ja mäkin oon hämmästellyt naisen vartalon muovautuvuutta tilanteen mukaan. Aina ennen ajattelin, että herranjumala, ei mun keho nyt ainakaan tuollaiseen pysty! Mutta kappas – pystyi. Se on jotenkin tosi outoa ja kiehtovaa. :-)

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 20:24

      No pakko sanoa, että ei tuon kanssa enää nuorallakävelemään lähtisi :D Ihme kyllä ei ole mitään selkävaivoja, vaikka mun selkäkin on tuollainen hurja notko…

      Joo, sama mulla. Mä ajattelin pitkään (heh laitokselle asti), että mä en todellakaan muuten sitten synnytä. Mutta synnytinpä, ja nyt teen sen uudestaan. Ja koko raskaana oleminen ja se, että tuolla sitä nyt joku elävä tyyppi potkii mun sisäelimiä. Aika älytöntä :)

  • Tiiu. (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 13:19

    Tsemppiä loppumakoiluun! Muutaman viikon päästähän vauva olisi jo täysiakainen, huippua! Perästä tullaan. Mulla on kohta 25 viikkoa täynnä ja reilu viikko saikkua ja lepäilyä takana. Mun supistukset ovat kyllä olleet tähän mennessä paljon iisimpiä kuin sulla ja tuntuvat nyt rauhoittuneen levolla. Saatan siis päästä ensi viikon lopulla takaisin töihin. :)

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 20:29

      Oi mahtavaa, että ovat helpottaneet! Silvan lapsivesien lorahdus-casen jälkeen aina kuitenkin tekee mieli muistuttaa kaikille, että kannattaa silti olla tosi varovainen, jos vähänkin tuntuu että esim. töissä on liian raskasta – itse rehkin silloin (no en fyysisesti vaan työmäärällisesti) liikaa ja vasta jälkikäteen on tajunnut, että ei sieltä mitään urhoollisuusmitalleja ole jaossa :)

      Mulla kans on nyt selvästi supistusten kanssa helpompaa – levossa niitä ei juurikaan tunnu, mutta sitten aina liikkeelle lähtiessä kyllä. Ihan käsittämätöntä ajatella, että muutaman viikon päästä oltaisiin jo tosiaan täysiaikaisuuden rajoilla. Wohoo! En ois todellakaan silloin just viikon 25 tuntumassa uskonut :)

      Tsemppiä sinnekin odotukseen ja jaksamista lepäilyyn!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 13:20

    Mun silmään näyttää hyvin samanlaisilta. Niin kaunis, ihana maha!

    Jos jaksat avautua, mua kiinnostaisi miten sun lepäilypäivät sujuvat? Eli ihan konkreettisesti. Entä kuinka Silva suhtautuu? Saako hän tulla yläkertaan sun viekkuun, vai viettääkö päivät alakerrassa?

    Onnea jo hienoista viikoista! Tarvittaessa sen vajaan kaksi viikkoa vielä jaksaa jaksaa! Eikö ollut niin, että rv 36 saat alkaa jo liikkumaan?

    Maarit

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 20:43

      Oi, kiitos mahakehuista! Itse tuntee itsensä niin möhikseksi, että tuntuu tosi kivalta, jos jokun mielestä se on kaunis :)

      Mulla oli itse asiassa mielessä myös bloggaus aiheesta ”pötkötyspäiväkirja”, jolloin oisin kirjannut mun arkipäivän ”tapahtumat”. Joita siis ei ole :D Katsotaan, pysynkö yhdessä koossa niin pitkään, että ehtisin tehdä sellaisen alkuviikosta :)

      Silvalle äidin pötkötys on aiheuttanyt vähän kriisinpoikasta – on ollut selvästi ärtsympi Lauralle kuin tavallisesti. Kärsimättömämpi. Välillä kuuluu alakerrasta ”äitiä ikävä” -itkua, ja silloin kyllä sydän särkyy <3 Tietty he aina silloin tulevat mun luokse sylittelemään, mutta kun Silva haluaisi leikkiä äidin kanssa. Voih. Välillä tuen itseäni kylkiasentoon sängyn jalkopäähän niin, että pystyn edes ”henkisesti” olemaan lähellä, kun tirppa leikkii siinä yläkerran lattialla omia leikkejään. Mutta ”äiti pois sängystä, äiti nouse ylös leikkimään Sivvan kanssa” -käskyt ovat kyllä jokapäiväisiä. Vieressä pötköttelyä aina välillä yritetään, mutta sen on kyllä tosi vaikeaa, kun tirppana kuitenkin niin paljon möyrii. Ei malta olla paikoillaan, ja sitten tulee vähän liikaa osumaa tuohon mun vatsaan…

      Nukkumaanmenot, yöt ja aamuheräämiset on nyt olleetkin meille nyt tosi-tosi tärkeitä. Silloin tirppa on iiiiiihan kiinni kainalossa, usein koko yön. (kun ennen oli ehkä noin puolet ajasta isin kainalossa) Mutta nykyisin me Silvan kanssa varmaan vähän niin kuin puolin ja toisin tankataan yöläheisyyttä, kun päivisin se on vaikeampaa… Ja aamu-unisina kanssa halitaan ja pusitaan piiiiitkän kaavan mukaan <3

      Joo, viikko 36 saisi jo ainakin nousta ylös sängystä, jos niin pitkälle päästään! Ehkä ehkä ehkä me uskaltauduttaisiin jo ens viikonloppuna (ei siis nyt vaan seuraavana) Joelin kaa nepalilaisravintolatreffeille, jos neuvolasta antavat luvan pienelle liikkumiselle. Neuvola-aika mulla on ens tiistaina (35+0) eli silloin varmaan laitan ihan vaatteet päälle ja poistun ovesta ulos wohoo. Soitan sinne kyllä vielä maanantaina ja kyselen, että kannattaako tulla vai pitäisikö se perua…

      Kiitos onnitteluista, mäkin oon aivan hurjan iloinen tästä ”saavutuksesta”!

  • kat_ (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 14:22

    Oi, tämä on rohkaisevaa! Muutenkin kiva lukea näitä kun täälläkin odotellaan vauvaa. Vähän pidemmällä olen eli vauva saisi tulla koska vaan. Täällä puolestaan päinvastainen tilanne eli supistuksia oikein odotellaan eikä niitä vaan kuulu! :D

    Ekakertalaisena myös mahan koko ja sen palautuminen sekä lihasten uudelleen löytyminen vähän jännittävät. Ollaan ehkä vähän samanlaisia ruumiinrakenteeltamme vaikka mulla on kiloja kyllä muutama enemmän, joten jos palaudun edes melkein yhtä hyvin kuin sinä nin tyytyväinen voi olla. Tänään onneksi myös ihana neuvolantätimme piti nopeaa palautumista ihan mahdollisena. Tietysti näitä ei kohta ehdi niin kovasti enää tarkkailla ja miettiä, vauva saa kyllä jakamattoman huomioni etenkin alussa kiloen sulaessa toivon mukaan melkein itsekseen… :) Tsemppiä loppuun!

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 20:11

      Saat vähän näitä mun supistuksia, mihinkäs osoitteeseen lähetän? :) Tsemppiä odotukseen!

      Osa palautumisesta on varmaan geeniperäistä, ja sitten uskon että myös sillä on iso osa, mikä on oma perussuhtautuminen liikuntaan/syömiseen. Ensimmäinen vuosihan on aika… …huuruinen, ja voin hyvin kuvitella, että jos on vaikka ”herkuttelutaipuvainen”, niin varmasti haluaa ottaa niitä pieniä nautintoja ja hemmotteluita niistä herkkuhetkistä – ja vasta synnyttänyt äiti on kyllä mun mielestä sen ansainnutkin! :) Omasta kokemuksesta sanoisin, että alkuun kannattaa olla itselleen armelias ja antaa aikaa. On se tietysti sen verran iso puristus kropalle… Jotkut kyllä aloittaa liikkumisen aika piankin, mutta mulla oli vielä kroppa ihan tiltissä parit kuukaudet; joskus 4 kk synnytyksestä aloittelin kevyesti vauvajumpalla ja tanssilla. Sitten joskus 9 kk synnytyksestä tuli takaisin se liikuntainto ja ruoanskrappaustarve (äkillinen kyllästys pakastepitsaan ja muuhun sellaiseen ja halu nähdä itsensä taas fyysisesti hyvinvoivana). Ja sitten olinkin jo aika pian entiselläni, kun kropasta löytyi taas ilo liikkua ja olla aktiivinen.

      Mutta joo synnytyksen jälkeen mulle jäi ensin 9 kg ”ylimääräistä” (ne oli vielä joskus 4-6 kk synnytyksen jälkeen) ja sitten joskus 9 kk synnytyksen jälkeen taisi olla enää 4 kg enemmän kuin ennen; se oli tipahtanut ihan itsestään. Täysimetysaikana tavallaan halusinkin, että on sitä ”rasvavarastoa” ja niin varmaan teen nytkin: eli yritän pitää itseni ”sopivan pehmeänä” sen ensimmäisen puolen vuoden ajan :) Kesäkuntoon 2015 :)

      • kat_ (Ei varmistettu)
        9.3.2014 at 14:20

        Hih, kiitos! Vaikuttaa siltä, että niitä alkaa tulla perille pian näin ajatuksen voimalla ;) Alkuun tosiaan minäkin sanoin miehelle, että kaupasta _pitää_ sitten tuoda ne listalla olevat herkut eikä mitään ”no kyllä mä sen suklaahyllyn ohi kävelin mut ajattelin, että en nyt kuitenkaan ota niitä” :D Ryhtilikkeen kuvittelen tulevan sitten, kun voimat vähän palautuu. Mikäs kiire tässä, biitsit vasta 2015 siintää mielessä täälläkin!

  • littleB (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 14:37

    Oi että, ompas jo muhkea masu! No, toivottavasti vauva malttaa vielä hetken kasvaa. Jaksamista! &lt;3

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 19:42

      Kiitos kiitos! Heh joo aika muhkeaksi menee ennen kuin poksahtaa :)

  • MirvaK
    7.3.2014 at 14:56

    Mulla osui huomio samaan minkä itse laitoit. Nyt maha alempana. Mä tein n. 36+ kuvakollaasin kolmesta eri mahasta. Koska aikaa oli kulunut noiden välissä 8 vuotta niin ei tullut vertailukelpoisia kuvia. Mä tykkään aina vertailla kaikkea. :)

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 19:41

      Mä kans oisin laittanut nuo rinnakkain, mutta tän sängynpohjaläppärin ominaisuudet (saatikka mun osaaminen) ei riittäneet siihen :) Hitsi, ois pitänyt ottaa enemmänkin kuvia raskaana! Mulla on nyt vaan noita peilinkauttaottokuvia, ei mitään sellaista siistiä/oikeaa…

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 15:50

    Poikkesin alkossa ja he mainostivat siellä ihan sinun tyylistä drinkkiä/boolia!! Granaattiomenaa, mansikkakuohuvaa ja jäitä, nam mikä mahtava combo ! Heti tuli mieleen että tämä on ihan puutalobabyn Krsitan juoma, (ei siis nyt vaan ehkäpä vaikka sitten kesällä) x)

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 19:40

      Ooooooo! Koskakohan sitä pääsisi maistelemaan…? Oliks se joku valmisdrinkkisekoitus vai itse tehtävä? Fresitaa ja granaattiomenaa, mmm…. Hei kohtahan on kesä ja kaikkea!

  • Tuulie
    7.3.2014 at 16:00

    Voi kamala, sopiiko tätä edes sanoa, mutta näytät nyt enemmän Puutalobabyn bannerinaiselta! :D 

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 19:39

      Eikä, mahtava bongaus! Joel nimittäin piirsi sen bannerin samana iltana, kun mun vedet Silvaa odottaessa sit seuraavana yönä meni! Eli erittäin hyvin arvioitu, tossa tilassa sitä nyt taas sitten ollaan! :D

  • Pire (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 16:34

    Mahtava tuo sinun maha :D Ihanasti kasvaa niin eteen ja isosti :) Oletko ympärysmittaa koskaan ottanut? Onko jo kohta yhtä paljon kuin olet pitkä :D
    Minulle aika moni on sanonut että vatsani näyttää isolta, mikä johtuu varmaan pituudestani, 154cm. Jännityksellä odotan kuinka iso tästä kasvaa. Olis huippua saada samannäköinen massu kuin sinulla :D
    Hei ja tänään tuli YLEX se sinun radiohaastattelu, hyvin ne oli osanneet leikata, et puuskuttanut yhtään :D

    Ja tsemppiä viimisille viikoille, toivotaan että kaveri pysyy asemissaan vielä muutaman viikon :)

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 19:31

      Joo, just mittasin! Vastailen taas nurinkurisjärjestyksessä eli tuohon alle ehdin just kirjoittaa: 109 cm :) Ja mun pituus huikeat 156,5 cm (hih se puolikas on tietysti tosi-tosi tärkeä). Mun koomisuusnäköisyyteen vaikuttaa myös varmaan tuo mun notkoselkä – ihme kyllä ei ole ollut minkäälaisia selkäsärkyjä! 

      Hei nyt kun ollaan suht samanpituisia, niin alkoi kiinnostaa: mikä sun ympärysmitta on, ja millä raskausviikolla? Oispa pitänyt tajuta mittailla noita, ois jännä vertailla esim. Silvan odottamiseen! (silloin en mitannut kertaakaan tai en ainakaan muista…)

      Mä kans kuuntelin Areenalta sen :) Hih se miniminilausahdus oli ainakin kolmesta pätkästä se leikattu, vaikka en juuri mitään siltikään sanonut – yksi selkeä puuhkutuskohta siitä oli ainakin hienosti leikattu veks :D 

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        7.3.2014 at 20:24

        Saisko linkin siihen haastatteluun?;D

      • Pire (Ei varmistettu)
        7.3.2014 at 22:14

        Oho, itse unohin laittaa puoli senttisen ;) Se on tärkeä!
        Mulla on viikkoja 26+4 ja just mittasin mielenkiinnosta ympärysmitan, 61,5cm. Ei mitään hajua onko paljon vai vähän :D mutta sf-mitta menee yläkäyrillä. Terkka meinas, että lyhyillä (kröhöm, kitukasvuisilla…) vatsa on isompi, koska pituusmittaa ei ole mihin vatsankasva suhteutuis.
        109cm on kyllä aika kehuttava tulos! Reilusti yli puolet koko varresta :)

        • Kristaliina
          7.3.2014 at 22:19

          Joo, mullakin on molemmissa raskauksissa mennyt sf-mitta yläkantissa :) 

          Meillä lyhyillä eli vertikaalisesti rajoittuneilla siis :D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 17:29

    Onhan tuo maha tosiaan vähän alempana – kuten usein toisella kertaa käy kun tilaa laskeutumiseen on jo ennestään. Mulla on oma maha niin muhkea etten osa kokoa kauhistella. Vyötärönympäryksessä tapahtunut muutos tosiaan kertoo paljon,, mulla 67 cm on muuttunut 107 sentiksi. Sais jo syntyä…

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 19:26

      Tän innoittamana mäkin mittasin: 109 cm täällä eli aika samoissa :)

      Itse en ihan tarkkaa omaa lähtötilamittaa en tiedä, mutta just jotain varmaan kuuttakymmentä tuossa vuosi sitten, Silvan jälkeen ehkä… Ennen Silvaa se alkoi vitosella, mutta luultavasti oli kyllä muutamalla sentillä kasvanut Silvan jälkeen – en kyllä tosiaan ihan tarkkaan ole mittaillut/muista. Hehe aikamoisia paisumisia kyllä :D

  • Marski (Ei varmistettu)
    7.3.2014 at 21:36

    Pyydän jo anteeksi, ettei tämä kommentti liity _mitenkään_ aiheeseen. MUTTA. Oletko huomannut, että miehesi näyttää hyvin paljon yhdeltä Von Hertzen Brothersin veljekseltä? Taitaa olla Jonne. Vähän hätkähdin, kun katson Emma-gaalaa. Ei mulla muuta :D

    Ihan hurjasti tsemppiä loppuodotukseen. Kyllä Seela vielä pötköttelee siellä masussa hetken :)

    • Kristaliina
      7.3.2014 at 22:25

      Oooo Hertzenit on mun silmään ehkä komeimmat miehet ikinä. Aaa ja siis tietty Joelin jälkeen :)

      Kiitos tsempeistä! Itselläkin alkaa jo tässä sellainen olo tulla, että ehkäpä tässä päästäänkin ainakin lähelle täysiaikaisuutta!

  • Papyli
    7.3.2014 at 23:03

    Tsemppiä kotihautomoon! :)

  • EWE
    8.3.2014 at 00:14

    Voi tuota sun mahaa :) Mahtava! Mitenhän paljon se voi vielä kasvaa, jos ja kun niitä viikkoja tulee lisää.

    Tuo kropan palautumiskyky on kyllä ihmeellinen. Ite oon ollut kerran raskaana ja olin takaisin normaalipainossa jo synnytyksen jälkitarkastuksessa. Mulla oli tosin ollut raskausmyrkytys ja ennenaikainen synnytys viikolla 33+4. Painoa ei ollut ehtinyt kertyä kuin joku kymmenisen kiloa, ja osa siitä oli turvotuksen aiheuttamaa nestettä. Mutta kaikki ylimääräinen katosi synnytyksen myötä. Muistan vieläkin, kun kattelin peilistä, että miten mun maha voi olla noin normaali näin nopeasti.

    Toiveissa on ollut toinen raskaus. Jos se päättyy paremmin ilman mitään yllätyksiä, olen melko varma, että se aiheuttaa enemmän niitä ylimääräisiä kiloja, joita on vaikea saada pois. Mutta niinhän se kai yleensä tuppaa menemään seuraavissa raskauksissa.

    Tsemppiä ja jaksamisia loppuviikoille :)

    • Kristaliina
      9.3.2014 at 14:43

      No sanos muuta – jos toi kasvaa vielä täysiaikaiseksi asti, niin… …huh huh :D

      Neuvolassa muuten sanottiin, että jos ensimmäisen raskauden jälkeen kilot ovat hävinneet ns. ”itsestään”, ei toisellakaan raskaudella tarvitse niistä paljon stressata. Mä yritän luottaa tähän :)

      • EWE
        9.3.2014 at 16:45

        No toihan oli hyvä uutinen. Mäkin luotan sitten siihen, kun toinen raskaus on enempi ajankohtasempi :)

  • vierailija (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 03:04

    Hei! Toinen kerta kun näin subin (siis se joka valmistaa niit leipiä ei tv-kanava) mainoksen ja nyt päätin tulla kysymään et onks Joel siinä??? näyttää ainakin vähän joelilta

  • vierailija (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 03:05

    eli siis subwayn mainokses :D äh kun jotenkin pyöri toi subi vaan mieles kun se on vaan se leipä eikä lafka :D

  • vierailija (Ei varmistettu)
    8.3.2014 at 03:09

    aijoo ja täs viel se mainos:

    • Kristaliina
      8.3.2014 at 11:55

      Heheheheeee ei ole :D :D :D

      Et ole kyllä ensimmäinen, joka kysyy – mutta vähänkö Joelin kanssa repeiltiin, kun katsottiin tuo video. Mut hihihihi ei ole :) Mä en usko, että Joelia sais telkkariin esittämään american country -tyyppiä ihan pienestä summasta :D :D :D

      (vaikka nyt alkoi kyllä tehdä mieli Subwayn leipää, mmm)

  • A. Sinivaara
    9.3.2014 at 06:22

    No, vielä muutama kilo lisää ja oot mun painoinen :D