1,5-vuotiaan lempilelut

Meidän pikkutyyppi on jo ahkera leikkijä. Vauvanlelut alkavat olla jo mennyttä elämää: tervetuloa vaan, leikki-ikä!

Isompien sisarusten osalta muistan hyvin, miten lääkärileikkivälineet olivat ensimmäinen juttu, jolla silloin 1,5- ja 3,5-vuotiaat korkkasivat yhteisleikkien mahtavan maailman. Ja ihan se sama (silloin jo kierrätettynä ostettu) lääkärileikkisetti on ahkerassa käytössä meillä nyt uudelleen!

Onpa ihana, että sitä ei tullut silloin myytyä.

Aina silloin tällöin saan kysymyksiä vaikka, että ”mitä lahjaksi senjasenikäiselle”. Okei okei joulu meni jo, mutta ajattelin, että voisin silloin tällöin tehdä tällaisia ”tällaiset lelut ovat meillä hitti iässä x” -koontipostauksia. Voihan tänne vaikka joku joskus googlella löytää!

Tai samanikäisten vanhempia voi kiinnostaa ihan muuten vaan.

Meidän taapero on siis nyt 1,5-vuotias – ja hänen lempilelunsa juuri nyt ovat:

1. Vauvanukkeleikki

Ihastus vauvanukkeihin alkoi jo noin 1-vuotiaana. Tuossa viime kesänä hän kantoi mukanaan ennen kaikkea sellaisia ”tavallista pienempiä vauvanukkeja”, jotka ovat minun lapsuudestani peräisin. Niitä oli varmaan 1-vuotiaan helpompi kantaa kuin tavallisen kokoisia. Lempparinukkeparalla ei ole edes toista silmää, mutta se ei rakkautta sumentanut.

Nyt 1,5-vuotiaana leikissä ovat ennen kaikkea nämä Baby Born -kokoiset nuket. Meille on kertynyt niitä useampia ja niitä hoidetaan, syötetään ja käytetään potalla ahkerasti. Vauvojen peppuja pestään keittiöleikin hanan alla!

Jostain syystä kaljut vauvanuket ovat se juttu, hiukselliset eivät ole toistaiseksi kiinnostaneet.

2. Lääkärileikkivälineet

No nämä tosiaan ovat ihan hitti! Niin aiemmilla lapsilla kuin nykyisellä taaperolla. Erityisesti sen 1,5-vuotisneuvolakäynnin jälkeen lääkärileikki on edelleen oikeastaan päivittäistä ja liittyy olennaisesti vauvanukkeleikkiin.

Tärkeimmät välineet leikkisetissä ovat tällä hetkellä rokote, stetoskooppi, verenpaineenmittauslaite sekä ”kuumemittari” (joka on oikeasti laite, jolla katsotaan korviin, mutta taapero on tottunut, että kuumemittari on elektroninen ja tuon näköinen).

Jos etsii edullista lahjaa taaperolle, niin tälle iso suositus! Näitä saa kierrätettynä ihan parilla eurolla.

3. Nukenvaunut

Myös näillä on meillä leikitty ihan päivittäin jostain alle 1-vuotiaasta asti!

Meillä ei ole koskana lapsilla ollut varsinaista kävelytukikärryä (sellainen Brion kärry tms), ihan koska ei olla saatu aikaiseksi hankkia, haha. Mutta lapset ne keinot keksii! Tämä taapero käyttikin nukenvaunuja osittain kävelykärrytarkoituksessa – heh keskimmäinen puolestaan työnsi pottaa, mutta kröhöm eipä siitä sen enempää.

Sivuhuomautus: kävelytukikärry vois myös olla kiva lelu noin 1-vuotiaalle.

Mutta nukenvaunut toimivat siis alkuun kävelykärryinä, ja lisäksi niihin on ollut ihana lastata kaikenlaista ja työnnellä ympäri taloa. Nykyään niihin jopa lastataan nukkejakin välillä.

4. Keittiöleikki

Taapero sai joululahjaksi leikkikeittiön – isosiskojensa vanhan. Sillä laitetaan meillä päivittäin ruokaa, milloin vauvanukeille ja milloin teletapeille. Keittiön hanan alla taapero myös pesee tarmokkaasti nukkevauvan peppua.

Varsinaisen keittiön lisäksi joululahjapaketteihin käärittiin jonkin verran erilaisia leikkiruokia, mutta esimerkiksi leivossetti me jätettiin vielä jemmaan, vaikkapa synttärilahjaksi! Kattilat ja lautaset meiltä on muuten mystisesti hävinnyt kahden isomman lapsen jälkeen, mutta toistaiseksi on pärjätty ilmankin. Lautasina toimivat pari Halloweenilta jäänyttä kertakäytölautasta ja astioina erilaiset muovikipot.

5. Autot

Eli brum-brum-brum. Ihan lempparit!

Auto on muutenkin taaperon ihan ylivertainen suosikki. Ulos lähtiessäkin hän aina toiveikkaasti ehdottelee, että ”brum-brum-brum”? Ajelulle pitäisi päästä.

Juuri tänään viimeksi ajattelin tätä: meidän kolmesta lapsesta ainakin kaksi (heh yhden osalta en muista) on ollut tosi kiinnostuneita autoista taaperovuosina. Sitten se kiinnostus on lopahtanut; mietin, että paljonkohan tästä liittyy siihen, että todennäköisesti alitajuisesti ja täysin tiedostamatta poikia ohjataan enemmän autoleikkeihin kuin tyttöjä. Vaikka ihan yhtä kivaa tuo autoleikki tietysti on kaikille, sukupuolioletuksesta riippumatta brum-brum-brum.

Kaivoin juuri tänään puisen junaradan esiin, ja brum-brum-brum oli taaperon mielestä erittäin lumoavaa. Myös wii-uu-wii-uu (eli ääntä pitävä ambulanssi) teki suuren vaikutuksen.

6. Pienten esineiden järjestäminen

Helmet, arpakuutiot, erilaisten lautapelien nappulat, isosiskojen kynäpenalien aarteet… Kunhan siinä on pieniä esineitä ja pussukoita tai kuppeja, niin taapero rakastaa. Näitä on tosi helppo järjestää tee-se-itse -henkeen taaperon leikittäväksi: esimerkiksi nyt meillä on leikissä kaksi pahvista tomaattirasiaa ja niissä läjä puisia helmiä.

7. Kurkistus- ja äänikirjat

Wohoo, kirjoja ei enää pelkästään syödä vaan välillä jopa ihan luetaan! (sitä osaa kirjasta, joka jäi pahvinpurijatermiaattorilta jäljelle)

Mieleisimmät kirjat tällä hetkellä ovat sellaisia, joista kuuluu ääntä tai jossa on kurkistettavia luukkuja. Myös sellainen ”opitaan sanoja” -kirja on kovassa luvussa, tosin sitä ei olla päästy juuri kantta pidemmälle. On niin paljon osoiteltavaa paloautossa ja kellossa – ja sitten pitääkin juosta meidän keittiöön näyttämään, että sielläkin on kello seinällä. Hän tietää asioita!

Tällaisia ehkäpä tällä hetkellä! Täytyy kuitenkin mainita vielä…

Bubbling under eli vielä ei ole iskenyt, mutta aavistan, että pian osuu:

1. Majaleikki
Rakensin pari viikkoa sitten taaperolle meidän Pepin majan vuodelta 2014 – haha ihme kyllä kaikki osatkin löytyivät. Nooh, ei ollut menestys. Vielä. Purin sen juuri viikonloppuna ja kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan!

2. Etsi x -tyyppiset kirjat
Ei vielä kärsivällisyys riitä.

3. Päänkiinnittämispalapelit
Nämä teoriassa kiinnostavat – noin viisi sekuntia, kunnes eivät enää kiinnosta. Ei taida olla vielä tällainen vaihe.

4. Muovieläimet
Voisin veikata, että pian. Tarkoitus on kaivella kovien lelujen laatikkoa ja ottaa sieltä jonkinlainen eläinlauma leikkiin. Eläimet kiinnostavat tosi paljon kirjoissa, joten voisi kuvitella, että pian tämä kiinnostus ulottuu leikkeihinkin.

Mitkäs teillä on suunnilleen samanikäisen taaperon lempileluja?

22

You Might Also Like

  • Sini
    5.2.2024 at 18:56

    Meillä hieman nuoremman (1v2kk) lempparijuttuja on tällä hetkellä kirjat, tai oikeastaan vaan sellaiset ääntä pitävät kirjat. Niitä kiikutetaan äidille luettavaksi ja ääninappeja painellaan taukoamatta. 😂
    Toinen kiinnostava on joululahjaksi saatu eläinlääkäri setti, ei vielä ihan ymmärrä mitä niillä tehdään mutta niitä hoitotarvikkeita on kiva tutkailla.

    • krista
      6.2.2024 at 12:03

      Hahaa meillä tuossa kohdassa niitä kirjoja lähinnä syötiin :D Mutta nyt alkaa jo vähän avautua kirjan käsite muutenkin kuin ruokaympyrässä :) Ääninapit meilläkin hitti!

      Ja ooo, eläinlääkärisetti oiskin hieno! Voisi hoitaa pehmoeläimiä!

  • L
    5.2.2024 at 20:10

    Meillä samanikäisen lemppareita:

    1) Duplot – kaikenlainen rakentelu toimii ja kiinnostaa.

    2) Vauvanukkeleikki – syötetään, käytetään potalla, ajellaan rattailla, laitetaan nukkumaan…

    3) Nuppipalapelit

    4) Kirjat (erityisesti ajoneuvoista ja eläimistä kertovat, Pipsa Possu ehkä tämän hetken tärkein).

    • krista
      6.2.2024 at 12:04

      Meillä duplot on vielä kotona kaapissa jemmassa, mutta voisi kyllä lanseerata jossain vaiheessa kokeiluun! Mummilassa ne on jo käytössä <3 Muuten tosi samalta kuulostaa, ja samantyyppiset nukkeleikin teemat meilläkin <3

  • Karina
    6.2.2024 at 11:31

    Kaivoin muistini sopukoita ja katsoin pilvestä kuvia 15 vuoden takaa ja tuntuisi että meillä esikoisen lemppareita olivat
    1. kirjat – erityisesti luukkukirjat. Löytyy muutama video jopa jotka olen salaa kuvannut kun pikkutaapero istuu lattialla, kääntelee kirjansa sivuja ja ”lukee” ääneen :) Toki me aikuiset niitä kirjoja hänelle paljon luettiin myös :D
    2. kaikenlainen ”järjestäminen” eli äidin mielestä sotkeminen :D Siinä leikissä järjestettiin esim oman vaatelaatikon sisältö lattialle hyvin tarkkaan järjestykseen ja mietittiin kovasti mikä tulee minnekin. Vaihtelevalla menestyksellä myös siivottiin…
    3. Piirtäminen. Vieläkin löytyy vihkoja jotka on täynnä erivärisiä sotkuja. Yksi joka sivulla :D Löytyi kuviakin jossa taapero istuu kynä kädessä tällaisen vihkon ääressä. Oli myös hauskaa katsoa kun aikuiset piirtää jotain ja sitten sotkea viereen tai päälle jotain omaa

    Leluilla ei meidän esikoinen ihan pienenä juurikaan leikkinyt. Silloin tällöin saattoi vanhempien innostamana rakentaa duploja tai palikoita mutta itsekseen ei leluihin tarttunut.

    Kuopus sen sijaan leikki paljon enemmän leluilla – 3 vuotta vanhemman isosiskon innoittamana. Siinä vaiheessa sisko oli jo siirtynyt leluihin ja yhdessä leikittiin todella paljon duploilla ja Brion junaradalla. Kuopus myös kärräsi nukenrattaita (tyhjiä) joka paikkaan, ja ulos piti aina ottaa lelurattaat mukaan – jopa ihan kaupungille, kun vietiin isosiskoa tanssitunnille ja odoteltiin ulkona tunnin loppua.
    Hassu yksityiskohta – isosisko ei kauheasti autoista välittänyt (vaikka Autot oli lempileffa pitkään ja ostettiin niitä hahmoja hänelle), mutta pikkuveli sen sijaan innostui ihan pienestä (ja leikki niillä isosiskon autoilla) ja niillä oli tosi kivat autoleikit yhdessä niin, että ne autot olivat hahmoja, ja värien perusteella ne ryhmiteltiin perheiksi joissa oli isät ja äidit ja mummot ja papat ja lapset jne sen mukaan kuinka monta autoa perheeseen kuului. Tämä tyydytti kuopuksen autoleikkitarpeen, ja esikoinen sai leikkiä sellaiseen tapaan kun itse mielsi kivaksi.

    • krista
      6.2.2024 at 12:06

      Ihania leikkimuistoja <3 Tää on muuten jännä, miten erilaiset lapset leikkii eri tavalla/eri juttuja!
      -
      Meillä piirtäminen on ns. kokeiltu, mutta ei ole vielä sellaista niin voimakasta intoa siihen. Voisi ehkä kokeilla jollain sormiväreillä joskus, se saattaisi olla hitti!

      • Karina
        7.2.2024 at 22:10

        Jännä muuten. Mulla on yksi videokin kun tytär järjestää näitä vaatteita lattialle ja kommentoi ihan hirveästi omalla siansaksallansa tekemisiänsä ja välillä katsoo mua ja kameraa ja osottelee sormellaan mua ja sitten niitä vaatteita ja juttelee jotain todella tärkeää. Yksikään sana ei siis ole ymmärrettävä :D
        Sitten on sellanen video kun hän jo lähemmäs 2-vuotiaana lukee kirjaa ja huomaa että tulen kameran kanssa, niin alkaa kiehnätä vaikeasti, osottelee kameraa ja sanoo ”pois tämä, pois”. Jälkeenpäin rupesin miettimään että yrittikö se siinä pienempänäkin sanoa että kamera (tai äiti) pois siitä häiritsemästä. Muitakin juttuja oon tajunnut jälkeenpäin kun oon katellut lapsista otettuja videoita pienenä. Palaset jotenkin loksahtaa paikoilleen. Esim yhdessä videossa yritän kovasti saada poitsua sanomaan pallo, ja hän sen selkeästi osasi sanoa, mutta ilmeestä huomasi nyt jälkeenpäin, että oli muut asiat mielessä eikä häntä pätkääkään kiinnostanut sanoa pallo siinä hetkessä. Sillon intin ja intin kunnes annoin periksi. Ai että oisin paljon parempi äiti jos tulisi vauva nyt :D