Vain muutaman oksan tähden

Pari vuotta sitten heräsimme tähän pajunkissahommaan vasta virpomispäivän aattona. Joel lähti silloin kierrokselle Kumpulaan – ei oksan oksaa, hemmetti vie. Joka ikinen kisumirri kerätty noin viiden kilometrin säteellä. Damn.

Kokemuksesta oppineena tänän vuonna olimme monta päivää aikaisemmin liikkellä.

Haha. Me amatöörit. Pajunkissakierros lähialueella tuotti vain kolmen ankean oksan saldon. Saimme kuitenkin kuuman vinkin, jonka perusteella tuolla jossain Vantaan perukoilla piileskelee mojovat kisumetsät. Sinne!

Päiväunien jälkeen lapset haalareihin (”MÄ EN HALUU LÄHTEEEEEEEE!”) ja porukka autoon!

”Joko me ollaan siellä Lontoossa?”, kuului takapenkiltä 15 minuutin ajomatkan jälkeen.
”Vantaalla, kulta – me ollaan matkalla Vantaalle”, minä vastasin.
”Onko siellä varmasti niitä kissoja?”
”Pajunkissoja, ne on sellaisia oksia, kulta.”

Suunnistus sujui aikuisten sulavana yhteistyönä varsin mainiosti.
”Menenkö mä tuosta liittymästä yli suoraan eteenpäin?”
”Ei siitä voi mennä yli”
”No voihan! Tietä pitkin!”
”No mene. Tuosta oikealle”
”OIKEALLE!? Miten mä menen oikealle, sun ois pitänyt sanoa aikaisemmin, väärä kaista!”
”Ei tästä pääse suoraan.”
”No pääseepä. TIETÄ PITKIN. Kato ite! Mä menen suoraan!”
”Miksi mä sanon näitä ohjeita, kun sä et tottele niitä?”
”Mä en tottele MITÄÄN!”
”Mä en ota nyt mitään vastuuta siitä, mihin me päädytään – me ajetaan nyt tietä, jota ei tän kartan mukaan ole olemassa!”

”MIKSEI tätä tietä ole olemassa?”, takapenkiltä kyseltiin huolissaan.
”Se on vitsailua”, minä vastasin.
”PUHUKAA OIKEASTI! Te puhutte höpöhöpöjä!”
”Se on sellainen vitsailutaito, minkä lapsetkin jossain vaiheessa oppii. Se on sellaista kivaa ja muut ihmiset usein tykkää, kun joku vitsailee”, Joel selitti.
”Paitsi ne, jotka ei sitä ymmärä”, minä jatkoin.
”ÄITI, NYT LOPPUU SE VITSAILU!”

Saavuttiin (ohjeista huolimatta) apajille. Kuumat pajunkissaspotit tunnisti siitä, että kadun varrella oli parkissa pitkät jonot autoja, joiden takapenkillä oli turvaistuimet.

”Joko me ollaan siellä Lontoossa?”, takapenkiltä kuului.
”Vantaalla, rakas. Me ollaan matkalla Vantaalle.”

Mutta voi! Kynityt puskat! Epätoivoisen ”no kyllä tosta saattais vielä oksan saada”-äherryksen keskellä bongasimme iloisesti hymyilevän perheen valtavien kissakantamusten kanssa.
”Hei anteeksi! Mistä nuo on? Oisko niitä vielä jäljellä”, Joel huuteli.

Saimme uudet ohjeet. Seela keräili kuraisesta maasta kiviä.
”Minä kerään näitä ihania simpukoita!!!”

Jahti alkoi käydä jännittäväksi.

”Mulla on nää sivuleikkurit! Kohta mä oon valmis käyttämään näitä!”, Joel uhkaili.
”Tehdään väijytys! Hyökätään vaan seuraavien pajunkissoja kantavien kimppuun”, minä jatkoin.
”En mä kaikkea vie, puolet vaan saaliista”, Joel totesi.
”Sehän voi vaikka vipoa sut etukäteen”, minä ehdotin.
”Virvo mut! NYT! Tässä tiellä!”
”Ala virpoo jos haluut elää pääsiäiseen!”

Takapenkki ei onneksi kuullut tätä keskustelua.

”Onko se Lontoo vielä kaukana?”
”Vantaa, rakas. Me ollaan jo Vantaalla.”
”Missä ne kissat on?”

Ja sitten: voi valkoiset pumpuliset pompulat! Siellä ne hohtivat kultaista ilta-aurinkoa vasten kutsuvasti. Joel – hyökkäykseen! Muu perhe pysyi autossa. Varmistelemassa väijytystä akuutissa ”MUN SIMPUKAT TIPPUI LATTIALLE ÄÄÄÄÄÄÄ” -tilanteessa.

Jea! Saatiin pääsiäinen! Sankari-isi ja sankariäiti! Pääsiäinen pelastettu! Virpomisoksat löydetty!

”Voidaanko me jo lähteä pois täältä Lontoosta?”, takapenkiltä kuului.

Sopii.

49
Like

You Might Also Like

  • Saarajohanna
    7.4.2017 at 18:18

    Vinkki ensi vuotta varten: kukkakauppa. Nippu oksia parilla eurolla. :)

    • krista
      7.4.2017 at 22:59

      Kukkakauppaa en hoksannutkaan! Sen tiesin (parin vuoden takaa), että Hakiksen (?) torilta näitä kyllä sais!

  • l_tiina_l
    7.4.2017 at 19:51

    Hävettää myöntää, mutta mekin haetaan pajunkissamme ihan vaan kukkakaupasta :D Intian puistoa lähellä oleva kukkakauppa on luottoapaja!

    • krista
      7.4.2017 at 23:00

      No oispa hei ainakin ollut lähempänä kuin Vantaa :D Onko se ihan se Kirsikkakukka (tms.) kauppa siinä puiston sisäänkäyntiä vastapäätä olevan talon kivijalassa…? Noin niin kuin seuraavia vuosia ajatellen :D

      • l_tiina_l
        8.4.2017 at 18:49

        Joo just se. Ainakin aiempina vuosina sieltä on löytynyt.

  • Kaokao
    7.4.2017 at 20:00

    Tulkaa ens kerralla Espooseen: Haukilahden rannalla oli pajut täynnä kisuja. Tai siis siitä rannalta kun ajelee/kävelee hetken Toppelundin rantaa kohti niin siellä ne oli 😊

    • krista
      7.4.2017 at 23:02

      No hitsi ESPOO, meillä oli ihan väärä ”vieruskunta” (onko se sana?) meidän suunnistuksessa siis!

  • A
    7.4.2017 at 20:31

    Meillä taas on kestovarvut (ts. Etolasta ostetut keinoversiot, joihin lisätään vuosittain koristeita). Ei siis harrasteta virpomista ovelta ovelle ja tämä on stressitön vaihtoehto.

    • krista
      7.4.2017 at 23:03

      Tää oli mulle ihan uutta! Toi ois kyllä ihan näppärää, vaikka antaakin varvut pois – voihan ne seuraavat sit taas laittaa kiertoon. Virpomisoksien koristeet meillä onkin viime vuoden oksista hillottu :)

  • Lilah
    7.4.2017 at 20:52

    😂 kiitos nauruista, tuli vähän sellainen ”kaupunkilaiset rikkaruohojahdissa” fiilis. Täällä pikkukaupungissa ei tarvitse kuin valita mihin suuntaan tahtoo alle 500m kävellä niin löytyy oksia kaikille halukkaille eikä lopu kesken. Kukkakauppojen valikoimiin eivät täällä varmasti kuulu.

    • krista
      7.4.2017 at 21:29

      No niin mullakin! Mun lapsuudessa (Kuusamossa) pajunkissoja kasvoi kaikkialta, ja tyyliin takapihan pusikosta niitä pystyi vaan napsimaan. Täälläkin pajukkoa on, mutta niin on tällä alueella lapsiperheitäkin :D ”Kaupunkilaiset rikkaruohojahdissa” ois ollut hyvä otsikko tähän :D

  • -jenni-
    7.4.2017 at 21:13

    Siis ihan totaalirepeäminen tolle ”Ala virpoo jos haluut elää pääsiäiseen!” :D
    On teillä kaupunkilaisilla kyllä ihan eri mittapuun ongelmat :D

    • krista
      7.4.2017 at 23:13

      No kyllä :D Tää yllättää minutkin, että ei voi vaan mennä takapihalle (saman päivän aamuna) oksia hakemaan :D

  • Pieta
    7.4.2017 at 22:11

    Hirnun täällä ihan hillittömästi. :´D Onneks lapset jo nukkuu, luulisivat äitinsä seonneen. Joo, meillä maalla noita puskia löytyy ihan tien toiselta puolelta. Pitäiskin käydä hakemassa muutama risu. Ei oo tällä kylällä pelkoo siitä ettei riittäis. Tuskin naapurin perhe (yksi kpl) tai yksineläjärouva kaikkea vievät. :DD

    • krista
      7.4.2017 at 23:16

      Hihi mä oon vaan kaiholla täällä muistellut Kuusamosta niitä pappilan peltojen ja Kuusamojärven välisiä puskia. Ei ollut kissoista pula, ei :D Toista se on kaupungissa, vaikka tällaisella ”maalla kaupungissa” -alueella asutaankin :D

  • PiPa
    7.4.2017 at 22:44

    Noniin, kiva kun löytyi Vantaalta pajunkissaoksat:))) Minä vantaalaisena kävin katkomassa pajunkissaoksat Malmin lentokentän kupeesta:)) Vuoroin vieraissa periaatteella:))
    Oikein mukavaa pääsiäisen odotusta koko perheelle.

    • krista
      7.4.2017 at 23:16

      Sananlaskun päivtys: vuoroin pajunkissametsällä! :) Hitsi Malmi oiskin ollut paljon lähempänä!

  • PiPa
    7.4.2017 at 23:17

    Tästä hauskasta postauksesta tulee mieleeni poikani kommentti. Kun ajelimme Lahden moottoritietä pohjoiseen, niin vanhin poikani sanoi: Uudenmaanläänin vaakunan kohdalla, Suomi loppui nyt, voiko nyt syödä eväät:))

    • krista
      7.4.2017 at 23:21

      :D :D :D

      Meillä on muuten aiemmin mennyt sekaisin (nyt tuo Vantaa/Lontoo) myös Ikea – Italia. Selvää sekaannusta voi aiheuttaa tämäkin!

  • Torey
    8.4.2017 at 08:38

    Meillä on tossa ehkä 50 metrin päässä mahtava pajurykelmä vai liekö samaa puskaa kaikki, mutta sieltä mä käyn aina nyysimässä oksat. :D Ainoa vaan, että se on niin iso ja parhaimmat oksat siellä korkealla, että minä 157cm pituudessani näytän varmaan naurettavalta oksasaksieni kanssa siellä puuta nyhtäen. :D

    • krista
      8.4.2017 at 12:46

      Joo täälläkin on kaikki niin korkealla, että mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ylettyä :D Pienten ihmisten arkipulmia <3

  • Maria87
    8.4.2017 at 14:52

    Voi kun on erinäköiset maisemat kuin täällä Oulussa! Tänään käytiin lasten kanssa hakemassa oksat, pajupuitahan täällä kyllä piisaa mutta pajunkissoja vähänlaisesti kun kevät ollut melko kylmä. Onneksi oli aamusta vielä hieman hankikantoa mutta sitten kun se petti, sai seisoa polvia myöten lumessa😁
    Huomenna sitten ekaa kertaa kierrokselle nelivuotiaan kanssa, mukavaa!😊

    • krista
      8.4.2017 at 15:38

      Joo mäkin muistan, että lapsena pajunkissoja hakiessa oli AINA lunta <3 Hauskoja virpomisia sinnekin!

  • Maukka
    8.4.2017 at 20:10

    prismassa oli virpomisvitsoja MUOVISINA ja mietin että kuka hullu niitä ostaa, kun puskat täynnä risuja. Ilmeisesti tilanne ei olekaan niin yltäkylläinen kuin luulin

  • Johanna
    8.4.2017 at 21:36

    Hullu – tai sit vaan joku yltiötunnollinen ympäristön suojelija / lakien noudattaja.
    Puiden (pajujenkaan) oksien katkominen ei nimittäin kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin,
    mikä tässä ihan vaan sivuhuomautuksena.
    Blogin kirjoitus oli kyllä hulppean hauska.J