Teidän olettamuksia minusta

Tämä haaste on kiertänyt blogeissa pitkin syksyä – ja jostain hetken mielijohteesta minäkin ajattelin napata sen! Kysyin siis alkuviikossa Insta Storysta, että mitä oletat minusta.

Mä itsehän siis oletin (heh), että te tunnette mut aika hyvin. Ja niin kyllä tunnettekin! Tässä oletuksianne ja mun vastauksia niihin!

1 -3. “Oot rauhallinen ja harvoin menetät hermot. Sulla on tosi maanläheiset arvot, jotka haluat opettaa lapsillekin” ja”Olet kärsivällinen lasten kanssa” ja ”Olet äitinä lämmin, lasta kuunteleva, etkä hermostu pienestä.”

Oho! Vau! Kiitos! Mutta siis… …mä toivon, että olisin noin rauhallinen ja kärsivällinen!

Todellisuudessa mun temperamentti on ainakin nuorempana ollut aika… …ryöpsähtelevä ja vielä joskus nuorena aikuisena suutuin aika helposti ja kovasti. Ja äänekkäästi, tosin kyllä sitten tyynnyin yhtä nopeasti kuin suutuinkin. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä sen kanssa paljon töitä ja opetellut suhtautumaan asioihin ja etenkin konfliktitilanteisiin paljon rakentavammin. Ja ehkäpä tässä vuosien myötä olen tosiaan tasoittunutkin niin, että en aina kiihdy nollasta sataan sekunnissa. Tietynlainen aikuistuminen ja etenkin lasten saaminen teki itselleni sellaisen ahaa-elämyksen, että kova volyymi ja terävästi sanominen eivät välttämättä ole niitä parhaita tapoja kommunikoida – ja että niistä voi yrittää tietoisesti opetella pois.

Eli tavallaan tuo ”äitinä lämmin ja lasta kuunteleva” on toivottavasti ihan 100 % totta, mutta rehellisesti sanoen kyllä mä välillä hermostun. Ja joskus ihan pienestäkin, tyyliin lapsen (tahallisesta) temppuilusta. Päivittäin kuitenkin käyn itseni kanssa sisäisiä keskusteluja näistä ja yritän opetella mahdollisimman rakentavia tapoja toimia.

”Sulla on tosi maanläheiset arvot, jotka haluat opettaa lapsellekin” on ihan täysin totta, omasta mielestäni ainakin.

4. ”Olet keskusteleva äiti ja puoliso. Olet aika hyväntuulinen, toisinaan myös kiukustut, mutta se menee nopeasti ohi.”

No tämä kyllä osui täysin! Tämä vois olla mun itseni kirjoittama tiivistelmä omasta luonteesta.

Tämä oli muuten ainoa oletus, jossa mainittiin myös mun puolisona olemisesta :) Äitinä ja työntekijänä olemista sekä eettistä puolta oletitte paljon enemmän! Mutta joo, oon mä varmasti keskusteleva puoliso (joskus ehkä liiankin, heh). Ja perusolemukseltani hyväntuulinen, vaikkakin joskus jokin pystyy sitä hyvätuulisuutta horjuttamaankin :)

Kyllä, allekirjoitan koko tämän oletuksen :)

Sekoilua lentomatkan jälkeen.

5. ”Kun lapset ovat menneet nukkumaan, herkuttelet.”

Tää oli tosi hauska oletus!

Lasketaanko herkutteluksi yhden siiderin juominen? Jos lasketaan, sitten tämä pitää paikkansa. Ei tietty joka ilta (hik). Varsinaisen karkki-suklaa-makeaherkun perään en ole, mutta mun ”ah, lapset nukkuu ja nyt rentoudun” -hetki on se, kun katsotaan Joelin kanssa jotain sarjaa tai puolikas leffa, ja mä juon siinä samalla kuivan siiderin tai jopa kaksi.

Muutamana iltana viikossa tehdään noin, vaikka useimmiten taidetaankin mennä nukkumaan yhtä aikaa lasten kanssa. Koska nukkuminen nyt on aika ihanaa ja siitä on krooninen vaje, heh.

6. ”Että oot aika hyvä ajankäyttäjä! Hallitset työn ja kotielämän balanssin.”

Kiitos! Tämäkin on sellainen juttu, jota tietoisesti yritän pitää mielessä. Välillä väitän itsekin olevani aika hyvä; välillä sitten koko homma totaalipsuu ja sitten romahtaa, ja päädyn antamaan esimerkiksi työajatuksille liikaa tilaa ja se on pois kotielämästä.

Mutta nyt on taas skarppauskausi päällä ja sopiva balanssi on kivasti löytynyt!

Mulla on muuten yksi Joelilta opittu hyvä työpäiväntehostamisniksi (just tällaiseen tietokoneella tehtävään työhön), jonka voisin jakaa erillisenä postauksena jossain vaiheessa!

7. ”Rento, positiivinen, eteenpäin menevä”

Kiitos! Joo, uskon olevani. Heh pieni esimerkki tuoreesta keskustelusta:

”Me ollaan asuttu täällä viidessä eri paikassa, ihan erilaisissa asunnoissa ja erityyppisistä ympäristöissä. Ja ollaan viihdytty kaikissa ihan älyttömän hyvin! Meillä on vaan käynyt niin hyvä tsägä, kun kaikki on asunnot ja paikat on olleet niin ihania, vaikka niin erilaisia. Aina on tuntunut siltä, että ’hei just tässä me halutaan asua’, ja vaikka tuossa vieressä on tuo rakennustyömaa, niin ei se yhtään haittaa, ja…”, minä selitin.

”Ehkäpä tuo liittyy vähän sun luonteeseenkin…?”, tuttu hymyili.

Oho! Enpä ollut tullut ajatelleeksi. Mutta… ehkäpä :)

8. ”Olet kasvissyöjä.”

Kyllä! Liha jäi minulta pois asteittain jo teini-iästä asti. Parikymppisenä söin vielä krapulapitsassa salamia, ja kesäisin grillimakkaran kerran kesässä. Sitten jossain välissä nekin tipahtivat vähän niin kuin huomaamatta pois, ja kokonaan kasvissyöjä olen siis ollut nyt jo tän… 15 vuotta ehkä?

Maitotuotteita syön, eli vegaani en ole. Fetaan olen ihan hulluna.

9. ”Teet eettisiä valintoja ja ajattelet ympäristöä. Olet teistä vanhemmista se helpommin hermostuva.”

Kyllä ja ei molempiin lausahduksiin :) Eli joo teen eettisiä valintoja ja ajattelen ympäristöä – toisaalta olen näissä asioissa kuitenkin aika tavis (en siis edelläkävijä) ja ihan hurjan monessa asiassa voisin toimia paremminkin. Mä aina yritän kaikkia muistuttaa, että ekoesikuvaksi musta ei missään nimessä ole, mutta eettisiä ja ekologisia asioita on kuitenkin hurjan tärkeä pohtia ja ottaa huomioon. Ja miettiä, että mitä/miten omassa elämässä voisi aina toimia vähän paremmin. Sellainen jatkuvan kehittämisen tekniikka – mutta täydelliseksi ei kannata julistautua.

Ja myös kyllä ja ei siihen hermostumiseen! Heh, mä olen varmaan meistä enemmän sellainen ”nyt jos ei xxxx, niin yyyy” -hermostuja, kun taas Joelin hermostuminen on sellaista ”matalaa pitkäkestoisempaa murinaa” :) Haha!

10. ”Olisit työkaverina täydellinen: rento ja hauska, mutta pitäisit huolen, että teet oman osasi duunin puitteissa.”

Tää oli niin ihana! Ja tiedätkö (olettajalle siis terkut) – mun piti käydä stalkkaamassa sun Instasta, että ootko oikeasti mun entinen/nykyinen työkaveri, mutta ilmeisesti et ole :)

Jos olisin jossain työhaastattelussa ja mua pyydettäisiin kehumaan itseäni työntekijänä, niin mä sanoisin varmaan just noin. Hauskaa, että tulit ajatelleeksi noin. Kiitos!

…ja siis kaiken kaikkiaan…

…ai hitsi miten ihania juttuja oletitte! Ja siis tässähän olisi saanut olettaa jotain muutakin kuin pelkkiä kehuja, tässähän ihan nolostuu! Mutta se, että tuli vain näin positiivista, kertoo ehkä enemmän teistä kuin minusta; mä jauhan tätä aina, mutta täällä on vaan niin paras lukijaporukka <3 Haluatte sanoa toisille kivoja asioita <3

Tuli hyvä mieli, kiitos! <3

31

You Might Also Like

  • Heidi Arjunan
    15.11.2018 at 15:57

    Minulla on oletus (minkä tiedän jo olevan totta :D), että vaikka sinullakin on ideoita ja unelmia, pidät huoli että lapsesi ja heidän onnellisuutensa tulee ensin. Et esm harrasta mitään jumppailua tai ex-tempore matkoja, jos se aiheuttaa tytöissä hyljätyksi tulemisen tunnetta. Kunpa tietäisit kuinka monta tällaisia keissejä näkee omassa ammatissani, lapset joskus kertovat itkien kun eivät voi tehdä mitään vanhempien kanssa kun ne koko ajan on omissa harrastuksissa ja lapset sysätään aina jonnekin hoitoon, j.n… Ja se on todella masentavaa kuulla :'( Joten on aivan upeaa nähdä miten te järjestätte menot ja unelmat niin, että lapsetkin ovat tyytyväisiä! <3

    • krista
      15.11.2018 at 17:13

      Ihana sinä! <3 Ja tässäpä kyllä tosiaan ajateltavaa: aikuisten oma hyvinvointi on toki tärkeää, mutta sitä ei tosiaan tarvitse tehdä lasten "kustannuksella" vaan niitä unelmia voi ikään kuin soveltaa ja järjestää niin, että lasten tarpeet on aina siinä huomioitu <3 Eikä se oikeastaan edes tarkoita mistään luopumista! Vaan pelkästään "soveltamista" - että ei olla vaikka viidakossa tarpomassa just nyt, vaan ollaan Fugessa :D Ja monessa muussa asiassa tietysti, mutta tuo nyt ihan tällainen helppo rautalankaesimerkki :)
      -
      Lasten lapsuus on kuitenkin vain kerran, ja vaikka se on yllättävän lyhyt aika, niin moni lapsuudessa koettu juttu vaikuttaa moneen asiaan läpi elämän. Se on tärkeää <3

  • Onneli Winter/onnelin elämää
    16.11.2018 at 18:43

    Instaa edelleen aika hissukseen tulee käytettyä joten missasin tämän haasteen ;) Mutta hienosti ihmiset osaavat napata asioita kirjoitusten välistä, kuvista ja jutuista itsestäänkin…tietty :D Oletettavasti silloin vakavistakin asioista kirjoittaessa ihmiset lukee, pohtii, kommentoi ja muuttavat maailmaa kanssasi….. koska kirjoittaja tuntuu tutulta. Hyvä niin, muutetaan maailmaa paremmaksi <3 Taidanpa napata itse haasteen blogiin ja katsoa mitä se tuo tullessaan ;)