Suklaadonitseja

Hmm miten tää tarina kuulostaa jotenkin vähän tutulta…?

Ensin mennään leipomoon ostamaan jotain mmmm mmmm mmmm herkkua. Tytöt valitsevat itselleen suklaiset donitsit – itse otan mieluummin ei-niin-makeita pieniä mini-bocaditoja.

Sitten intoa puhkuen puistoon iltapäiväherkkuvälipalapiknikille, mm mmm mmmm!

Herkkujen jakoa, ei malta odottaa, mmm mmm mmmm!

Tässäpä sulle – herkullinen suklaadonitsi, itsevalitsemasi, mmm mmm mmm!

Isi ottaa vielä kuvan herkuttelijaporukasta, mmm mmmm MMMMM!

Arviolta viisi sekuntia myöhemmin: ”En syö enää!” ”En syö enää!”

Herkutteluhetken saldo:

…ja noista tuo isoin haukkaus on Joelin jämänsyöntihaukkaus. Eikä sekään syönyt enempää.

Niin, että miten se sitten kuulostikaan niin tutulta…?

Äitini kertoo edelleen tätä tarinaa – olen ollut 6-vuotias tällöin. Hoitotädillä oli ollut leivontapäivä, ja talo täynnä pullaa ja pullan tuoksua. Muut hoitolapset olivat innolla rynnineet ruokapöydän ääreen tuoreelle pullalle ja maidolle.

Mutta entäpä minä?
”Voisinko mä saada ruisleipää ja voita päälle?”

Tapausta en muista, mutta edelleen valitsen ruisleivän mieluummin kuin pullan. Tytöt taitavat tulla samaan.

34

You Might Also Like

  • Riina
    22.3.2017 at 20:39

    Mä en Seelan ikäisenä suostunut syömään jäätelöä koska en halunnut sotkea vaatteitani :D

    • krista
      22.3.2017 at 20:59

      Hihi! <3 Jätskiä meillä kyllä menee, tän talven suosikki on ollut "keksijäätelö" eli puffet-tyyppinen täkäläinen jätski :)

  • Annakarin
    22.3.2017 at 20:42

    Meillä syödään donitseista ainoastaan kuorrutukset, loput jemmataan lautasliinan sisään.

    • krista
      22.3.2017 at 21:04

      Haha! Meillä taas se kuorrutus taisi olla liian makea – varmaan pelkkä donitsi ois mennytkin :) Churroissa (sellaiset mukkimaiset paikalliset herkut) puolestaan on tapana kastaa sitä suklaaseen, muut meidän perheessä tekevät niin, mutta mä syön paljaaltaan ilman suklaata :)

  • Paula
    22.3.2017 at 22:06

    Meidän pojan seurassa oli turvallista syödä mitä vaan herkkuja ku se ei joko halunnu maistaa ollenkaan tai maisto vaan pienen palan ja totes ettei tykkää. Kunnes nyt 3,5-vuotiaana se on yhtäkkiä ihan hirvee herkkusuu ja söis kaikkea makeaa loputtomasti. Äidinki täytyy syödä karkit salaa tai jättää syömättä :D

    • krista
      23.3.2017 at 10:48

      Meillä oli oikeastaan Silvan kanssa sama! Nykyisin maistuu vaikkapa tavalliset keksit, jos niitä on joskus tarjolla, ja synttärikakut sun muut. Seela puolestaan vähän aikaisemmin alkoi (isosiskon myötä) tuollaisia leivonnaisia maistella – mutta kummallakaan ei mene tosiaan mikään tosi-tosi makea. Seelallakin jäi ravintolan suklaajätski syömättä, kun oli sellaista tosi-tosi makeaa. Varmaan jokun mielestä oikein sellaista herkkua :)

  • Kahvittelija
    23.3.2017 at 06:23

    Meilläkin molemmat lapset karttavat liian makeita/liikaa makeaa, mikä on tosi jees mutta saa mut aina ihmettelemään, että miten ne voi olla mun lapsia, mä kun voisin elää pelkällä suklaalla (vaikka en varmaan sit eläis kauan :D) Jätski on ykkönen meilläkin lasten mielestä.

    • krista
      23.3.2017 at 10:49

      Aina ei siis maku periydy :) Joo jätski on ykkösherkku meillä, lasten ja aikuistenkin mielestä :)