Pieni paljastus – ehkä arvasittekin

Kun viime keväänä maaliskuun lopussa palasimme Espanjasta Suomeen, totesin ykskantaan kaikkien edestakaisinseilaamismuuttamisten jälkeen, että nyt ainakin loppuvuoden 2019 meidän perhe asuu Suomessa.

Joku teistä vitsaili, että no lähdettekö sitten 1.1.2020 takaisin Espanjaan. Vastasin jotenkin ympäripyöreästi naureskellen.

Koska siis. Lähdemme.

Tänä talvena tilanteemme on tosiaan erilainen kuin ennen, koululaisen asioista johtuen. Olisimme toki voineet tehdä saman kuvion kuin aiemminkin – lähteä nyt viikon päästä – kouluasiat kyllä järjestyvät sieltä Fuengirolasta käsinkin. Mutta jotenkin me koettiin nyt meidän oman lapsen osalta tärkeäksi, että hän pääsee ”juurtumaan” ensimmäiseen luokkaansa ja Suomen kotikouluunsa kunnolla.

Niinpä me pääteltiin, että meidän perheen kannalta tämä talvi järjestyisi parhaiten juuri näin: Ensin koko syyslukukausi ollaan Suomessa, joulujuhlan tip-tap-tip-tapeihin asti. Sitten heti vuodenvaihteessa lähdetään takaisin Espanjan-kotiin – ehditäänpä vielä loppiaisen cabalgata-juhlameininkeihin sinne; siitä on tullut meille yksi näistä jokavuotisten juhlaperinteiden kohokohdista.

Sitten kevätpuolella tullaan suht aikaisin takaisin, jotta koululainen ehtii taas kevätlukukukauden loppupuoliskoon hyvin mukaan.

Ollaan siis tänä talvena selvästi lyhyempi aika Espanjassa kuin ennen. Pari liikkuvaa osaa tässä vielä… …liikkuu, joten ihan kaikkea en pysty vielä kertomaan.

Miltä toivon, että syksy tuntuu.

Miltä syksy oikeasti tuntuu. 

Kouluasiat varmasti kiinnostavat? Niistä voisin kertoa lisää sitten, kun kaikki on selvää siellä Espanjan päässä – nyt eletään vielä odottelun aikaa.

Mutta näin päällimmäisenä voisin kertoa, että täällä Suomen päässä kaikki asiat menevät aina hyvin. Tämän haluan kertoa ihan vahvistukseksi teille, jotka ehkä haaveilette joskus samasta. Kaikkialla (niin kuin aiemmin päiväkodeissa ja eskarissakin) on vastaus meidän Espanjan-talviin aina ollut ”mahtavaa!”, ei yhtään kertaa ”vaikeaa!”.

Perheiden erilaisuus tuntuu olevan niin jokapäiväistä juttua näille ammattilaisille, että tällainen kuvio ei ole ketään mihinkään suuntaan hetkauttanut. Pikemminkin niin päin (toki pitkälti  meidän aloitteesta), että näistä meidän Espanjan-talvista on pystytty ammentamaan kokemuksia myös esimerkiksi päiväkotiin päin. Esimerkiksi meidän lapsi opetti viime keväänä ystävilleen flamencoa, ja tämä hieno tanssi esitettiin ihan kevätjuhlassa asti.

Väittäisin, että tämän onnistumisen yksi avainkohta on juuri se, että Fuengirolassa on suomalaista, laadukkaaksi tiedettyä opetusta ja päivähoitoa – ja se on se isoin syy, miksi me jo silloin aikoinaan valittiin meidän kakkoskotikaupungiksi juuri tuo. Oltiinpa kaukaa viisaita! Ja toinen avainkohta saattaa toki olla meidän oma aloitteellisuus ja aktiivisuus, eli me ollaan aina selkeästi viestitty, että teemme kaikkemme kodin ja koulun yhteistyössä. Ja on ollut varmasti kaikkien kannalta helppoa, kun me vanhemmat olemme voineet suorilta kertoa, miten lasten opetus ja varhaiskasvatus Espanjassa ollessa on järjestetty.

Olisi varmasti erilainen kuvio, jos lapsen opetuksen toteutumisesta olisi epävarmuutta tai jos lapsella olisi sellaisia haasteita, että hänen oppimisestaan tai ystävyyssuhteistaan nousisi jotain huolta, meillä vanhemmilla tai ammattikasvattajilla päiväkodissa tai hoidossa. Näissä asioissa mekin pidetään silmiä auki ja jos jossain vaiheessa meille heräisi yhtään huolta mistään asiasta, me tekisimme tietysti ratkaisumme lapsen etu edellä.

Eli tänä talvena näin, mutta tulevaisuus ihanan auki, hah! Sehän se on ollut se tilanne koko ajan; vuosi kerrallaan.

Mutta sitä ennen: vettä sataa niin perhanasti. Ainakin just tänään.

Tähän vuodenaikaan normaalisti meillä on ollut lähtöhärdelli käynnissä, viimeisillä metreillä. On pakattu asuntoa kasaan vuokralaisia varten. Mutta nyt on toisin. Ensimmäistä kertaa vuoden 2015 jälkeen elämme marras- ja joulukuun kotimaassa.

Viisivuotias eilen pohti, että voikohan sitä joulupukkileikkiä leikkiä täällä Suomessakin. Voiko sitten kotonakin viettää joulua? Hassua. Mutta eihän hän tosiaan voi muistaa edes muita kuin jouluja Espanjassa – juuri ne Espanjan-joulut ovat hänelle niitä lapsuuden jouluja.

Mutta totesimme, että kyllä. Joulupukkileikki leikitään Suomessakin. JA saadaan vielä se Itämaan tietäjien juhlakin karkinheittokulkueineen. Rusinat pullasta.

Kunhan tästä pimeydestä selvitään. Kirkasvalolamppu on jo ostettu.

31
Like
6

You Might Also Like

  • Katja
    26.10.2019 at 20:19

    Ai kun kivaa! Meillä on Elsan kanssa jo hiihtoloman aikaan puolitoista viikkoa varattu :)

    • krista
      26.10.2019 at 20:41

      Kivaa! Eiks hiihtoloma ole joskus helmikuussa…? Me ollaan silloin siellä, tavataanpa taas! :)

  • K
    26.10.2019 at 23:42

    Kateellinen olen tuosta mahtavaa-meiningistä päiväkodissa. Meidän päiväkodissa tuntuu kaikki olevan hankalaa. Mulla on epäsäännöllinen työaika ja henkilökunnan tuntuu olevan tosi vaikea hyväksyä sitä, että lapsi ei ole paikalla joka päivä 8-16.30. Kaikessa tuntuu olevan lähtökohtana se, että miten henkilökunta pääsisi helpoimmalla. Ja tottakai siis ilmoitetaan tulo- ja menoajat sun muut ajoissa. Mutta kun kaikki muutkin on säännöllisesti, niin miksi ette te? No siksi, että mun mielestä 2-vuotias on siellä pk:ssa tasan sen ajan mikä on mun töiden takia pakko. En mä vie lasta kasiin päiväkotiin jos oma työpäivä alkaa puolilta päivin.
    Kunnallinen pk Helsingissä, ei mahdollisuutta vaihtaa. Jonossa ollaan, mutta varmasti kestää kauan ennen kuin saadaan paikka muualta.

    • Karoliina
      27.10.2019 at 05:49

      Meillä lapset Jyväskylässä kunnallisessa ja on kyllä aivan loistava ja ymmärtäväinen henkilökunta. Ei ole mitään tarvetta vaihtaa yksityiseen. Onpa harmi että teillä on mennyt noin, Tsemppiä!

      Krista, mukavaa espanjan reissua jälleen! Ihana seurata teidän vaiherikasta elämää, kun itsellä ei juuri nyt ole mahdollisuutta lähteä pitkäksi aikaa ulkomaille. Ehkä sitten kun meidän vaiherikas tämänhetkinen tilanteemme rauhottuu 🙈

      • krista
        27.10.2019 at 09:50

        Joo sen on kyllä jotenkin huomannut, että erot päiväkotien välillä (saman kaupungin sisällä) on isoja, ja se ei tarkoita siis kunnallinen vs. yksityinen -eroja, vaan molemmissa on toimivia ja toimimattomia. Ennen lapsia mä jotenkin ajattelin, että yksitiyisessä olisi sitten varmemmin hyvä olla (ja aina niitä katselin, mutta kunnalliselle sitten mentiin), mutta nyt oon huomannut ja kuullut, että se ei välttämättä menekään suoraan ihan niin. Vaan ihan kunnallisissakin on näitä ”aarrepaikkoja”, ”ihan tavallisia” ja ”haasteellisia”, samoin kouluissa! Ehkäpä kouluissa näitä eroja on vieläkin enemmän, siltä vaikuttaisi. Se tuntuu kyllä tosi epäreilulta ja väärältä, että monessa suhteessa myös arpakuutiolla on osuutensa siihen, minkälaisen varhaiskasvatuksen/opetuksen lapsi saa.

        Ja kiitos! <3 Ja kyllä, kaikelle aikansa! Ei mekään joskus edes ajateltu tällaista, mutta hups vaan tässä sitä ollaan! Mutta ei välttämättä ikuisesti, nämä on näitä elämänvaiheita :) Jos ulkomailla elo on teillekin haaveena, niin pitäkää ihmeessä haave elossa, joskus se hyvinkin sitten saattaa muuttua toteutukseksi! :)

    • krista
      27.10.2019 at 09:38

      Voi kurjaa! Mutta oon mäkin kuullut näitä – että vaikka viiden minuutin tarkkuudella pitää ilmoittaa vienti- ja hakuajat, JAIKS. Oon ymmärtänyt, että hirveän paljon on vaihtelua tosiaan ihan kaupunginkin sisällä, vaikka siis ihan kunnallisessa meilläkin on/on ollut lapset hoidossa (eka oli ensin ostopalvelupäiväkoti, joka sitten kunnallistettiin). Muuta selitystä ei olla tähän (kun on ystävien kanssa näistä puhuttu) keksitty kuin henkilökunta ja johtaminen; eli että miten on luotu yleisesti sellainen ilmapiiri ja toimintatavat, missä perheiden ja lasten tarpeet laitetaan aidosti ykkösesti – VAIKKA samoja kaupungin pykäliä noudatetaankin. Mutta jotain sellaista sen täytyy olla, jossain syvällä asenteessa ja sitä kautta toimintatavoissakin! Harmillista, että teillä on tuollaista, höh.

      • Anna
        27.10.2019 at 20:10

        Olet oikeilla jäljillä. Olen kierätnyt elämäni aikana kymmenen päiväkotia + yksi jossa oma lapsi oli hoidossa. Kaksi näistä on ollut yksityisiä ja loput kunnallisia. Se onko PK yksityinen vai kunnallinen ei todellakaan määritä sitä miten laadukasta hoito on. Yksityisellä meno voi olla rennompaa kun on enemmän omassa kädessä mitä oikeasti tehdään. Toki kaikki pitää tehdä pykälien mukaan ja oikein, mutta ylöemmältä taholta ei tule mitään isoja teemoja joita kaikkien yksiköiden on käytävä läpi. Rentoutta lisää myös omavalmistuskeittiöt jotka mahdollistavat helpommin pienen jouston ruoka-ajoissa suuntaan taikka toiseen. Yksityisissäkin on varmasti helmiä, mutta oikeasti parhaat paikat mitä tiedän ovat olleet kunnallisia ja se huonoin jossa lapseni valitettavasti oli hoidossa oli yksityinen.
        Uskon että olet oikeilla jäljillä tuossa että se millainen hoitopaikka on riippuu tosi paljon siitä millaisia ihmisiä siellä on töissä. Toimiiko hoitajien yhteispeli, millä asenteella väki on siellä töissä, millä asenteella esimies paikkaa johtaa (vaikuttaa suoraan henkilökunnan hyvinvointiin mikä taas vaikuttaa suoraan lapsiin). Minusta on oikeasti ihan hurjan tärkeää että päivähoidossa henkilökunta viihtyy ja pystyy pitämään hyvää henkeä yllä ja nauramaan vaikka välillä on tosi rankkoja päiviä. Henkilökunnan henki nimittäin vaikuttaa ihan suoraan myös lapsiryhmän henkeen.
        Olen nähnyt oikeasti tosi erilaisia paikkoja ja eri tavalla hurjan hyviä paikkoja. Kahta samanlaista ei ole. Jo ihan eri ryhmät samassa talossa voivat olla ihan erilaisia. Niin se vaan on kun työtä tekevät oikeat ihmiset jotka tekevät työtä omalla persoonallaan. Silloin hoitopaikat eivät voi olla toistensa klooneja. Ja oikeasti minusta myös hyvä niin. Toki tosi kurjaa että joukkoon mahtuu aina sitten niitä huonojakin paikkoja.

        • Tilia
          28.10.2019 at 10:02

          Samassa päiväkodissakin voi olla eri ryhmissä ihan eri meininki. Tämä on tullut koettua ihan konkreettisesti. Kerran yksi meille jo toisesta ryhmästä tuttu hoitaja vaihtoi toisen lapsemme ryhmään ja ehdotteli vanhempainillassa, mitä kaikkea kivaa he talven aikana tekisivät (ihan jopa hiihtoa päiväkodin omalla tontilla!), niin sen ryhmän vanhat hoitajat lyttäsivät hoitajan saman tien siinä vanhempien edessä, ettei todellakaan tuollaista pystytä eikä voida! Viereisessä ryhmässä pystyttiin, tässä ei haluttu edes yrittää. Yhdessä ryhmässä voitiin aina tulla lasta eteiseen vastaan jo riisumisvaiheessa ja vaihtaa kuulumiset aamulla vanhempien ja lapsen kanssa, toisessa ei pystytty edes huomeneen vastaamaan ja silmiin katsomaan, kun lapsen toi valmiiksi ryhmätilaan asti. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

  • Miitu
    27.10.2019 at 10:40

    Ihmisiä sitä on joka paikassa. Työpaikan ilmapiiri vaikuttaa paljon ja yksittäisten ihmisten osuus siihen (mm. johtaminen, kuten Krista tuossa nostitkin esiin) – pätee kaikkiin työpaikkoihin. Rakenteelliset seikatkin toki vaikuttaa, mutta niiden perusteella ei voi aukottomasti päätellä mitään.
    .
    Toivottavasti K pääsette tilanteeseen, jossa teidän vanhempien työajat ymmärretään ja ratkaisuja arvostetaan!

    • krista
      27.10.2019 at 16:30

      Näin mäkin oon sen ajatellut! Jos, K, ei keskustelemalla tule muutosta joustavuuteen, niin kannattaa tosiaan pitää siirtohakemusta jonossa – tai niin itse tekisin varmaan. Viimeistään sitten eskari-iässä (tosin se varmaan nyt tuntuu kaukaiselta) paikkapakka jonkin verran sekoittuu, oon ollut huomaavinani, että silloin saa siirron helpommin kuin muuten. Me päästiin eskarin myötä vihdoinkin meidän lähipäiväkotiin, ja pikkusisko pääsi myös sisaruspaikalla. Joten pikkusisko sai sen myötä nauttia kolme vuotta läheisessä päiväkodissa olosta (isosisko vain vuoden), sitä ennen roudattiin pitkä matka toiselle alueelle.

  • Mimmis
    27.10.2019 at 13:13

    Voi hitsi, ihanaa ❤️ Itselläkin sama haaveissa, mutta ei olla toistaiseksi vielä keksitty, miten saataisiin siellä tehtyä töitä. Nyt mulla tosin olisi hoitovapaalla mahdollista, mutta miehelle pitäisi keksiä työmahdollisuuksia. No, ehkä joskus vielä jossain saadaan tämäkin toteutumaan. Kesälomilla ollaan lomailtu Espanjassa ja siinä on kyllä taikaa – vähän niinkuin mökillä olisi, paitsi että sää on takuulla hyvä :)

    • krista
      27.10.2019 at 16:35

      Joo suosittelen ehdottomasti, että kannattaa pitää haave voimissaan, ja sitten se jossain vaiheessa voikin loksahtaa kohdilleen, että okei NÄIN se onnistuu. Alasta riippuen etätyö on yleinen, sitten on opintovapaalaisia (etänä opiskellen), vuorotteluvapaalaisia, hoitovapaalaisia ja osa hakee töitä siellä. Esimerkiksi Baronalla on tällainen ”ulkoistuspalvelu”, jota kannattaa myös selvitellä! Baronalla on siellä paljon työntekijöitä. Mutta tietty alasta riippuu tosiaan. Jos etätyö onnistuu Suomeen, niin sille 100 % suosittelu!