Hammasoperaatio – historiaa!

Yli kuuden vuoden hammasoperaationi on nyt ohi. Lopullisesti takana. Historiaa. Tästä viikosta eteenpäin en ole enää suu- ja leukakirurgisen osaston asiakas. Heippa ja kiitos vaan!

Hammasmalli 2013 vs. 2017.

Kevät 2012. Odottaessani Silvaa varasin ajan hammaslääkärille – ajan sain vasta, kun Silva oli jo syntynyt. Hammastarkastuksessa kysyin purennastani; olin huomannut, että hampaani olivat alkaneet hitaasti liikkua ja purentani oli muuttunut. Asiat alkoivat hitaasti pyöriä eteenpäin, kävin röntgeneissä, eri asiantuntijoilla ja sain lausunnon toisensa jälkeen.

Toukokuu 2014. Kaksi vuotta myöhemmin (kyllä, prosessi kesti näin pitkään – toisaalta välillä odotettiin Seelan raskausaika) sain ensimmäiset hammasrautani, täällä.

Loppukesällä 2014, vain kolmessa kuukaudessa, moni hammas oli jo siirtynyt paikoilleen, täällä. Oionta kesti kuitenkin vielä vuoden – hienosäätöä, hienosäätöä. Täällä lisää operaation taustoista ja oionnasta ennen leikkausta.

Syyskuussa 2015 sain odotetun kirjeen (täällä), jossa oli leikkauspäivämäärä.

Ennen ja nyt.

19.10.2015 alaleukani sahattiin poikki kahdesta kohdasta ja siirrettiin kokonaan uudelle paikalle.

Lokakuun loppu 2015. Kipuja, kipuja, kipuja. Kuvasatoa toipumisviikoista täällä.

Huhtikuu 2016, ilon päivä: vuorokausi ilman rautaa suussa! Täällä. Sitä ennen suussa oli ollut jos sun minkälaista nauhaa ja rautaa. Tämän jälkeen sain vain pienen näkyvän hammasraudan, jossa oli yksi rautalanka ylähampaiden päällä.

Ennen ja nyt.

Lokakuu 2016. Vuosi leikkauksesta! Täällä näkyy tunnelmat ja myös se ”yksilankainen” hammasrauta. Kävin noin vuoden verran fysioterapiassa ja tein kotona leukajumppaliikkeitä.

2017-2018. Tarkastuksia, kontrollikäyntejä, röntgeneitä, seurantaa.

Toukokuu 2018. Kaikki valmista. Tässä on mun hampaat!


Oho eiku tässä :)

Leuassani on edelleen vähän jäykkyyttä ja silloin tällöin se lonksuu yllättäen kipeästi. Omaan silmääni osuu usein etenkin sivulta otetuissa valokuvissa pari klommoa, jotka ovat jääneet siihen kohtaan, mistä leuka on katkaistu – klommon näkyminen johtunee leukani rakenteesta, jossa luu on siinä aika ”pinnassa” näkyvillä. Joskus puhuttiin rasvansiirtojen mahdollisuudesta, mutta totesin, että no ei ole klommoisin osa minua, annetaan olla.

Käytän öisin purentakiskoa, joka näkyy mm. täällä.

Jonkin verran olen esteettisesti ”leukatietoinen” eli vieläkään se ei tunnu ihan omalta. Pystyn kuitenkin pureskelemaan ja hampaani toimivat kuin suussa oleva teräase (wohoo). Migreenit ovat tainneet hävitä lähes kokonaan. Ja nämä ovat niitä tärkeimpiä juttuja – operaatio kun ei ollut tietystikään taustaltaan esteettinen vaan ihan terveyteen liittyvä.

Aika hurjalta tuntuu tuo aika, mitä tämä koko homma kesti: yli kuusi vuotta. Toki oionnan ja akuutin toipumisen osuus oli lyhyempi. Tuosta kun laskee, niin 1,5 vuotta kesti alkuoiontaa, jonka jälkeen leikkaus. Noin vuoden kuluttua leikkauksesta toipuminen oli jo pitkällä. Akuutein operaatio siis kesti noin 2,5 vuotta.

Hetkeäkään en ole (muistaakseni) katunut, että homman kävin läpi.

Näiden kuvien hammasmuotit sain viimeiseltä käynniltä mukaani. Jos meillä olisi takka, ne kuuluisivat ehdottomasti sen reunukselle.

34
Like
6

You Might Also Like

  • Karoliinan
    23.5.2018 at 17:00

    Mun purenta näyttää aika samalta kun toi sun alkuperäinen. Oon miettiny oikomista. Eikös tää operaatio ollu yksityisellä?

    • krista
      23.5.2018 at 20:02

      Tää oli ihan kunnallisella! Eli jos et ole kysellyt siellä, kannattaa kysellä! Mulle eka arvio perushammaslääkäritarkistuksessa oli tyyliin ”ei varmaankaan oiota, mutta otetaanpa silti röntgen” – ja sit röntgen-kuva näytti, että tilanne oli pahempi kuin mitä ulospäin näkyi. Ja kun purenta oli selvästi jo muuttunut = hampaat liikkuneet, oli oletuksena, että se vielä siitä vuosien myötä pahenee, hampaat alkaa heilua ja jopa irtoaa. Eli tää oli kai vähän sellaista ennaltaehkäisevää, jolla torjuttiin tulevaisuuden vaivoja. Eli kannattaa kyllä kysellä! Etenkin jos sulla on jotain vaivaa, päänsärkyjä tai jos hampaat on liikkuneet tms. Yksityisellä tehdään myös oiontoja ja ne on yllättävänkin nopeita. Leikkauksista en tiedä, tehdäänkö niitä yksityisellä puolella – en ole kuullut ainakaan.

  • hammashoitsu
    23.5.2018 at 17:12

    Onnea uusista hampaista, hieno muutos saatu aikaiseksi! Olisi kyllä ollut kiva nähdä vielä jotain sivuprofiilikuvia että kuinka paljon muutos vaikutti leuan asentoon yms 😀

    • krista
      23.5.2018 at 20:05

      Hitsi en hoksannut ottaa ennen-kuvia ulkoa päin, mutta tietysti sinne sairaalaan tietokoneelle tallennettiin kaikkia kuvia… Mutta itselle en hoksannut! Vai tarkoititko noita malleja sivulta? Sellaiset voin kyllä ottaa!

      • hammashoitsu
        24.5.2018 at 22:56

        Ihan meinasin sun kasvoista sivulta päin, kun pakostikin ulkonäkö hiukan muuttuu oikomisen seurauksena :D

  • km
    23.5.2018 at 17:54

    Jee, hienoa ja onnea että hammasoperaatio on ohi! Tuli erittäin sopivaan saumaan tämä postaus, mulle nimittäin laitettiin eilen raudat. Edessä suunnilleen sama operaatio kuin sullakin – kyselin sulta oikomishoidosta muutama viikko sitten kommenteissa ja vastasitkin, kiitos siitä! Leikkaus kieltämättä vähän jännittää ja onhan nää raudat aika karsean näköiset…

    • krista
      23.5.2018 at 20:10

      Hei niihin tottuu kyllä! Ainakin mä totuin yllättävän hyvin, oikeastaan jopa tykkäsin niistä ja vähän ikävöin :) Veikkaan, että kuukauden päästä et ajattele enää karseina vaan hymyilet ylpeänä telaketjuhymyä!

      Muistankin, kun sä kyselit vinkkejä, kiva kuulla että on edistynyt jo se eka ”isompi steppi”. Onneksi siihen leikkaukseen on aikaa varautua henkisesti tän oionnan ajan. Sitten se on tietysti aika hullua se pieni hetki, mutta onneksi paraneminen on nopeaa ja Suomessa tehdään hienoja leikkauksia! Tsemppiä kaikkeen tulevaan ja onnittelut uusille hammasraudoille ja operaation startille!

      • km
        25.5.2018 at 09:24

        Kiitos tsempeistä! Leikkauksessa tosiaan toi toipumisaika jännittää, koska olen kolmen lapsen yh ja isovanhemmat kaukana (en asu Suomessa)…

        Pystyitkö sä muuten syömään tavallista ruokaa kun raudat laitettiin ekan kerran? Mulla hampaisiin ei varsinaisesti satu, mutta pureskelu tekee kipeää, ihan siis esim. pehmeänkin leivän tai salaatin syönti on mahdotonta. Onkohan tää ihan normaalia?

        • krista
          25.5.2018 at 09:52

          Auuuh, tuon olinkin ihan unohtanut! Eli joo, aina rautojen kiristämisen jälkeen oli tuo! Muutamassa päivässä meni aina ohi, joskus otin särkylääkettäkin. Mutta ei se koskaan pitkään kestänyt!

          Joo toipumisen eka viikon sitä oli aika pois pelistä, mutta toisaalta mulla oli särkylääkeongelma (en voinut syödä vahvempia, kun ne ei sopineet) eli mä jouduin kestämään ihan buranalla-panadolilla. Mutta toivottavasti saat jotain apuja kotiin, vaikka ihan maksetun hoitajan. Onneksi on aikaa vielä siihen sulla!

  • Johanna
    23.5.2018 at 18:50

    Onnittelut prosessin ’ohi on’- vaiheesta! Täällä vaihdoin eilen hammaslääkäriä ja kyselin että olisikohan oikominen mahdollista vaikka hampaissa on kiilleongelmia ja muuta mukavaa. Ensin kuulemma hoidetaan ongelmat kuntoon ja sitten konsultoidaan oikojaa toivottavasti aika nopeaan. Toivotaan että mahdollisuus on, vaikka kulut pelottavat (Englannissa kun asun) – olisihan se kiva saada näin aikuisena homma hoitoon!

    • krista
      23.5.2018 at 20:13

      Kyllä, on aika hienoa kyllä, että näitä voidaan tehdä vielä aikuisenakin! Mulla itsellähän oli sellainen käsitys (tai niin mulle oltiin aiemmin vastattukin, yksityisellä reilu kymmenisen vuotta sitten), että aikusia ei juurikaan oiota. Mutta nykyisin aikuisilla näkee aika paljonkin rautoja! Espanjassakin rautoja oli paljon aikuisilla. Tai ehkä niihin vaan itse kiinnittää huomion, tekee mieli sanoa, että ”hei mullakin on ollut”.

      Toivottavasti pääset oiontaan sielläkin! Tehdäänkö siellä siis omalla kustannuksella tuollaiset vai onko kunnallisia palveluita?

      • Johanna
        24.5.2018 at 00:35

        Kunnallisella puolella ei käsittääkseni oikomista tehdä aikuisille, täällä kun oikojat tuntuvat olevan erillisiä tavallisten hammaslääkäreiden lisäksi.
        Mulla on onneksi uusi hammaslääkäri erikoistunut aikuisten korjaaviin hoitoihin ja hoiti hiljattain ei-kirurgisesti yhtä potilasta jolle kolme klinikka oli sanonut että leikkaus on edessä, eli toivotaan että itselläkin se onnistuu ilman ongelmia.

  • Giassilina
    24.5.2018 at 09:14

    Ihan mahtavaa, että operaatio on tullut päätökseen! Mä sain purentakiskot leukanivelongelmiin yksityiseltä 2011 ja siitä vaivat vain pahenivat kunnes 2017 mulla oli jo lähes jatkuvaa kipua leuassa ja leuka meni ”huonoon asentoon” kymmeniä kertoja päivässä. Sain leuan aina takaisin itse, mutta joskus lonksauttelu aiheutti päänsärkyä, joka levisi jäykkyytenä niskaan. Ja kunnallista puolta ei kiinnostanut ollenkaan vaikka koitin sanoa, että jos 28-vuotiaana on jatkuvat kivut niin ei se siitä varmaan itsellään parane. En jotenkin ymmärrä, että tässä kohtaa nimenomaan ei haluttu ehkäistä tulevia ongelmia vaan vastaus oli, että mene päivystykseen jos leuka menee sijoiltaan. Yksitiyselläkään en enää jotenkin saanut vanhalta oikojaltani enää apua vaan hän vähän kokeili erilaisia asioita ja olisi halunnut kiskoa kaikki viisaudenhampaani pois (jotka mahtuvat suuhun täysin ongelmitta) ja laittaa kiinteät oikomiskojeet täydelliseen purentaani. Siinä vaiheessa varasin toisesta yksityisestä hammaslääkärikeskuksesta ajan ja sanoin, että en ole saanut apua ja haluan toisen mielipiteen. Menin konsultaatioon, oiontaspesialisti kuunteli ja katsoi, sanoi, että tule ensi viikolla takaisin niin hoidetaan. Menin seuraavalla viikolla, hän hioi oikelta puolelta hampaita joissain kohdissa aika reippaastikin, käski tulla puolen vuoden päästä kontrollikäynnille. Ja kaikki kivut katosivat välittömästi! Enää leuka ei naksu, mene sijoiltaan tai huonoon asentoon eikä mennyttä huomaa kuin purentakiskojen käytöstä iltaisin. Onneksi uhmasin kunnallisen ja ensimmäisen yksityisenkin mielipidettä ja hain toisen mielipiteen!

    • hyvät hampaat
      24.5.2018 at 22:56

      Mulla oli lapsena ja teini-ikäisenä oikomishoitoa ja erilaisia rautoja muutaman vuoden, ihan hyvin tuloksin. Mutta joskus parikymppisenä sitten hammaslääkärissä (yksityisellä, hoidatin jotain pientä muuta vaivaa) eräs hammaslääkäri katsoi purentaa ja huomasi vähän epäsuhtaa.. Ja sitten hioi hampaita. Tämä oli tosi toimiva operaatio! Ainoastaan pientä vihlontaa piti kärsiä pari viikkoa tuon jälkeen, mutta muutos oli loistava. Olin kyllä itsekin huomannut, että mun ylä- ja alahampaat ei kunnolla oikein osu yhteen. Ei mitään varsinaista purentavirhetä (tämä korjattiin silloin teininä), mutta sellainen pieni tunne että ylä- ja alahampaat ei oikein natsaa.. Ja tuon hionnan jälkeen toimii loistavasti! En ymmärrä, miten kukaan hammaslääkäri (yksityisellä tai julkisella) ei aiemmin ollut tuollaista pientä hiontaa tehnyt. Kun se kerran tuntuvasti auttoi.

      • krista
        25.5.2018 at 22:01

        Joo mulla kans kaiken tän muun oionnan lisäksi välillä vähän hiottiin, just sellaisessa kohdassa, kun ei osunut ihan täysin tasaisesti yhteen. Tosi toimivaa!

        Hei otitko muuten nimimerkkisi siitä kirjasta, Zadie Smithin kirjoittama (muistaakseni)…? Mulla on se kirjahyllyssä, mutta en ole saanut sitä koskaan kunnolla aloitettua. Oiskohan se hyvä?

    • krista
      25.5.2018 at 21:59

      No vau! Onneksi hait toisen mielipiteen, kun kuitenkin ongelmat oli noinkin vähällä ratkaistavissa! Kyllä näissä hammasasioissa tosiaan kannattaa vähän kysellä – oikeanlainen osaaja kun tulee kohdalle, niin voi ratkoa isompiakin ongelmia. Mulle on ollut ihan yllätys, miten monenlaiset hammasongelmat on vielä aikuisillakin ratkaistavissa.

  • Torey
    24.5.2018 at 12:03

    Mulla oiottiin ylä-asteella. Hammaslääkäri, joka vissiin vaihtui kun siirryttiin kutoselta seiskalle, kiekaisi ”MIKSEI OIKOMISTA OLE JO ALOTETTU”. Hyvä ite uikuttaa ”emmää tiiä”. :D Eka revittiin ylhäältä kaks hammasta pois ja pistettiin kunnon telaketjut. Alas sain hampaiden taakse yhden rautanauhan, jonka kiinni pitävä lenksu irtosi välillä kun söi tahmasta karkkia. Heehe. Sit oli vielä lopuksi ylhäällä hammassuojien näkönen yörauta.

    Nyt esikoisen hammashoitokäynnillä sanottiin, et voi olla, että neiti on periny mun pienen suuni ja kaikki hampaat ei mahdu. Voihan jee!

  • Tuulikki
    25.5.2018 at 16:54

    Kiitos blogistasi ja erityisesti oikomishoito-osuudesta! Olen lukenut sitä useita kertoja. Oikomishoitoni aloitetaan ilmeisesti alkusyksyllä, olen siis jonossa kirurgin konsultaatio Kirralla. Syväpurenta hoidetaan ja leikkaus tulee jossain vaiheessa.

    • krista
      25.5.2018 at 21:55

      Sama paikka mulla! Saattaa hyvinkin tulla sulle jopa samat lääkärit, erittäin hyvissä käsissä tulet olemaan! Jonotus tosiaan kesti ensin oiontaan ja sitten leikkaustakin vähän jonoteltiin, mutta ehtiipähän henkisesti varautua :)

      • Tuulikki Kuurne
        26.5.2018 at 09:27

        Kiitos Krista, tässä vuoden verran olen jo ehtinyt lukea erittäin paljon aiheesta, välillä myös oikomishoidon kurssipapereita 😃. Kummasti ehtii sopeutua tuleviin kuvioihin, vaikka varmasti välillä tulee olemaan itku ja hammastenkiristys.

  • Annu
    26.5.2018 at 01:33

    Hei onnee ny si!
    Oon nähtävästi ollut lukija jo reilu 6vuotta, hurjaa miten aika kuluu.