Kouluun liittyviä valintoja 3: iltapäiväkerho

Kolmas ja viimeinen kouluun liittyvä valinta meillä on se, jota oikeastaan olen pohtinut eniten: iltapäiväkerho vai ei? Meillä iltapäiväkerhojen hakuaika alkaa 18.3. eli pian olisi päätöksen aika.

Meidän perheessä aikuisten joustavien työaikojen ja mahdollisten osa-aikaisen hoitovapaan ansiosta ekaluokkalaisen iltapäiväkerho ei ole arjen aikataulutuksen kannalta 100 % välttämätön.

Lisäksi olen myös mielessäni rakennellut sellaista kiiltokuvatodellisuutta, jossa tekisin itse lyhyttä työpäivää. Näettekö tekin sen 50-lukuhenkisen idyllin tässä: koululainen siinä ahkerana letit päässä tekisi läksyjä keittiön pöydän ääressä. Minä siinä taustalla puuhastelisin keittiössä (haha, tämä kertoo jo siitä, miten utopiaa koko ajatus on) ja auttaisin lasta läksyissä.

Mutta sitten taas se toinen puoli.

Kuvat eivät liity aiheeseen; eilen illalla rannalla.

Olin itse ensimmäisellä ja toisella luokalla iltapäiväkerhossa koulun jälkeen. Siihen aikaan iltapäiväkerhoja ei tainnut olla tarjolla siinä mittakaavassa kuin nykyisin – mutta niinpä vain Kuusamon seurakuntatalolla sellainen oli!

Ja se oli mahtavaa.

Koulupäivä oli vain alku – iltapäiväkerho oli se, jossa ystävyydet syvenivät ja jossa tehtiin monia kivoja juttuja. Ja se paikka, josta moni muisto ja nykyhetkeenkin asti kantanut ystävyyssuhde on peräisin! Omat läheisimmät kouluystäväni olivatkin just niitä, jotka olivat kanssani iltapäivisin siellä kerhossa – ystävyyssuhde ”kerhottomiin” jäi pinnallisemmaksi, vaikka kavereita sielläkin toki oli.

Muistan myös iltapäiväkerhon ohjaajat ja edelleen haluaisin tietää, mitä Irjalle kuuluu. Muistan, millainen kokolattiamatto oli seurakuntakodin käytävillä, ja miten välipalalle kuljettiin mahdollisimman hiljaa kirkkoherranviraston läpi. Muistan isot lumivallit ja miten Jossun kanssa kikatettiin Jussin pelleilylle niin paljon, että… no, enpä kerrokaan. Muistan askartelut, laulut ja sen joulujuhlan, jossa me oltiin enkeleitä joulukoristenauhat päässä.

Niin niin niin paljon muistoja. Tärkeitä ja rakkaita muistoja. Ja mullahan on siis iltapäiväkerhosta jopa enemmän muistoja kuin koulusta ensimmäisellä ja toisella luokalla!

Varmasti just tämän oman kokemuksen pohjalta itsestäni tuntuu, että iltapäiväkerho olisi tosi tärkeä lapsen ystävyyssuhteille.

Ja siksi aiomme hakea lapselle iltapäiväkerhopaikkaa.

Sieltähän voi sitten varmaan hakea aikaisemmin, jos vaan aikataulut antavat myöten…? Kai?

Miten teillä tämä ratkaistiin: iltapäiväkerhoa vai ei? Onko muita, jotka ovat valinneet kerhon (etupäässä) ystävyyssuhteiden takia?

 

Aiemmat juttusarjan jutut täällä:
Osittainen hoitovapaa: www.puutalobaby.fi/kouluun-liittyvia-valintoja-2-osittainen-hoitovapaa/
Vieraan kielen valinta: www.puutalobaby.fi/a1-vieras-kieli-muu-kuin-englanti/Kouluun Kouluun ilmoittautuminen: www.puutalobaby.fi/tervetuloa-kouluun/

8
Like
2

You Might Also Like

  • Inka
    5.3.2019 at 19:12

    Meillä kanssa on tuleva ekaluokkalainen. Haettiin paikkaa sekä aamu- että iltapäiväkerhosta, aamulla saa olla 8- eteenpäin, jos koulu alkaa myöhemmin. Itse en vielä syksyn töistä tiedä, mutta ainakin varmuuden vuoksi. Ja eihän siellä tarvitse joka päivä nököttää, jos jollakin on kotipäivä. Itse oon töissä nähnyt tosi laadukasta ip-toimintaa, mutta omat muistot ysäriltä iltapäiväkerhosta on melko karut. Toivottavasti nykyään ”olot” on paremmat kauttaaltaan!

    • krista
      5.3.2019 at 19:27

      Niin joo se aamupäivätoimintakin tietysti! Siihen me ei haeta, kun ollaan muutenkin niin aamu-unisia, että vaan nautitaan, jos ei tarvitse nousta aikaisin :) Kiitos siis tietysti joustavien työaikojen, että ei ole tarvetta.

      Joo todellakin toivotaan, että nykyään se on kivaa ja laadukasta! Ja jos ei ole, niin tietysti tällainen oma tilanne tuo sellaista vapauden tunnetta siihen eli voi vaikka sitten lopettaa kesken, jos se ei olekaan sellaista kuin ajateltiin. Meidän paikallisista vaihtoehdoista mä oon kyllä kuullut paljon hyvää eli odotan, että varmaan on hyvää ja kivaa kerhotoimintaa!

  • Amaalia
    5.3.2019 at 19:27

    Epäilen, että ip toiminta olisi nykyään noin laadukasta. Enemmän se on lasten säilytyspaikka. Meidän koululla kerholle ei ollut mitään tilaa, joten olivat pääasiassa koulun pihassa ilman mitään muita leluja tms kuin koulun pihassa olevat pari telinettä. Aika ankeaa. Sateella pääsivät yhteen luokkaan, jossa tekeminen pääasiassa pöytätekemistä, kun ei tilaa kummempaan ollut. Lapsi ei kovin innoissaan kerhoon mennyt, joten otin syksyn jälkeen pois. Minulla alkoi myös äitiysvapaa, jolloin ei ole oikeutta kerhopaikkaan, eli se oli nopeasti ratkaistu.

    • krista
      5.3.2019 at 19:34

      Oho! No tuo ei kuulosta kyllä kovin kivalta kerhotoiminnalta… Ehkä siinä on vaihtelua? Kun oon kuullut hyvääkin! Jos ois ankeaa, niin mekin kyllä tehtäisiin se veto, että lopetettaisiin.

  • Mie
    5.3.2019 at 19:58

    Meillä lapset olivat sekä aamu- että iltapäivätoiminnassa mukana. Alkuun puoli kasista puoli viiteen (eli koko vanhempien työpäivä matkoineen) ja tämä helpotti kovasti sekä vanhempien että lapsen koulunalkamisstressiä! Aikaa lyhennettiin sitten hiljalleen, kun yksin kotona oleminen alkoi sujua ja lapsella olo siihen myös itsellä kiinnostusta/uskallusta. Meillä sekä ap että ip kuuluu tokaluokkaan asti kaikille halukkaille tarvitsijoille ja maksu tulee sen mukaan mitä paloja (ap, lyhyt ip ja pitkä ip) tarvitsee.

    Toiminnasta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Ulkoilua aina kun sää sallii ja vaikka paikkana onkin koulun piha, niin tekemistä tuntui riittävän. Toiminta ei välttämättä ollut ohjattua, mutta lapset tykkäsivät kun sai puuhata omiaan. Sisällä on useita erilaisia luokkatiloja, jotka ilmeisesti ovat muussa koulukäytössä päivisin. Yhdessä sai tehdä pöytähommia, yhdessä pelailla lautapelejä ja leikkiä, tietokonetta sai joskus käyttää ja yksi huone oli varattu lepäilyyn ja rauhalliseen toimintaan. Koulun kerhot toimivat aina ip:n aikana eli halutessaan niihin oli helppo osallistua. Talvisin pelasivat ja leikkivät erilaisia leikkejä koulun salissa. Lapset viihtyivät hyvin ekaluokan ajan, tokalla sitten lyhennettiin, kunnes luovuttiin paikoista jossain vaiheessa. Suosittelen, jos tarve!

    • krista
      6.3.2019 at 22:59

      Kuulostaa tosi kivalta! Ja aina ei tosiaan tarvitse olla ohjattuakaan, vapaa leikki on myös tärkeää <3

  • LeenaK
    5.3.2019 at 20:19

    Meidän kaikki kolme lasta ovat olleet läheisessä leikkipuistossa iltapäivätoiminnassa, vaikka itse olen ollut kotona ihan naapurissa. Vahva suositus tälle! Ulkoilua, askartelua, retkiä,.futisturnauksia yms yms. Riippuu varmaan ohjaajista tietenkin, mutta ainakin täällä päin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin koulun ip.

    • krista
      6.3.2019 at 23:00

      Meilläkin on muutamia erilaisia iltapäivävaihtoehtoja tarjolla – sitä en tietenkään tiedä, miten niihin pääsee – ja niiden valinta sitten tietysti oma mysteerinsä :) Kun varmasti paljon riippuu just ohjaajasta, veikkaisin!

  • Veema
    5.3.2019 at 20:55

    Me tosissaan valittiin ip-kerho ensimmäisellä luokalla puhtaasti kavereiden takia ja olimme tyytyväisiä Arabianrannan ip-kerhotarjontaan. Oli ohjattua tekemistä ja toisaalta myös vapaata leikkiä ulkona. Keväällä oli myös tosi kiva vapaaehtoinen teatteriryhmä, jonka esitys oli kevään huippukohtia 🤗 loppukeväästä lapsi itse halusi useammin lähteä aikaisemmin ja leikkiä vapaasti kavereiden kanssa ja sallimme sen. Sama meno nyt toisella luokalla: menee ip-kerhoon koulun jälkeen ja tekee läksyt sekä syö välipalan, jonka jälkeen usein kavereiden kanssa leikkii jo ip-kerhon pihalla tai vapaasti ulkona tai jonkun kotona. Oman fiiliksen mukaan.

    • krista
      6.3.2019 at 23:01

      Kuulostaa kyllä ihan superihanalta! <3 Voinko laittaa sulle jossain vaiheessa privaviestiä meilillä (tuohon meiliosoitteen, jonka näen kommenttilomakkeella) tästä? Muutamasta jutusta kuulisin tosi mielelläni kokemuksia!

  • Torey
    5.3.2019 at 21:14

    Itse koulunkäyntiavustajana ja myös koulun kerhossa työskennelleenä voin sanoa hoidon ja ohjauksen olleen ihan hyvää, mutta tilat oli surkeat lapsimäärään nähden. Ulkoiltiin siis paljon, aina kelien salliessa!

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/03/02/siirryttiin-kevaaseen/

    • krista
      6.3.2019 at 23:02

      Niin sit joo tilatkin! Ja myös mahdolliset sisäilmaongelmat…

  • Aurinki
    5.3.2019 at 21:17

    Voi ei miksi luin tämän kirjoituksen!!!!

    Meillä on myös ensi syksynä ekaluokan aloittava tyttö ja eniten koko koulunaloituksessa olen kriiseillyt sitä että päätimme taloudellisista syistä ettei tyttö jää iltapäiväkerhoon koska olen tuon ekan luokan vielä sisaruksen kanssa kotona. Kotihoidontuella kun olen, tuo 100e/kk, joka käsittääkseni on se minimaksu ip kerhosta, on melko suuri raha.
    Pelkään että meidän tyttö saa vain niitä pinnallisia ystävyyssuhteita. 😢 Kavereita tytöllä onneksi nyt kyllä on mutta että jää sitten ulkopuoliseksi kun muut hypettävät ip:juttujaan.

    • Karina
      5.3.2019 at 22:42

      Siinä todennäköisesti käy niin että jos ne kivat kaverit on ip-kerhossa, niin niistä on varmasti tosi kiva joskus olla menemättä sinne kerhoon ja tulla mieluummin sun tytön kanssa teille jos saatte vanhempien kanssa sovittua. Tai sitten sovitte että käytte tytön kanssa hakemassa sen kaverin joskus teille leikkimään ja sen kaverin mielestä on mahtavaa lähteä joskus aikasemmin :) Kyllä ne lutviutuu sitten käytännön alettua.

    • krista
      5.3.2019 at 23:06

      Käääääk älä pahoita mieltäsi <3 <3 <3 Voi hitsi, miksi mä kirjoitin noin jyrkästi... Kun siis tietysti eri perusteet on eri perheillä ja ne johtaa erilaisiin lopputuloksiin - ja sitähän ei voi tosiaan etukäteen tietää, että miten ne ystävyyssuhteet ja muut menevät, onko se kerho edes kiva jne. Että tavallaan ei ole "oikeita" päätöksiä tässäkään, ja mun mielestä ainakin taloudellinen puoli ja se, että vanhemmalla on mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa on TÄYSIN looginen peruste valita just vastakkain kuin meillä! JA sehän on ihan ehdoton plussa, että ilman iltistä lapselle jää enemmän palautumisaikaa koulupäivien jälkeen - uuden oppiminen varmasti kuormittaa ihan eri tavalla kuin päivähoitohommat aiemmin. Ja palautuminen on varmasti lapsen etu!
      -
      Ja sit on tietysti se, mihin mä itse uskon 100 %: että vielä pitkään vanhemmilla on iso rooli lasten ystävyyssuhteiden tukemisessa. Esimerkiksi meidän Espanjan-talvesta voisi hyvin esittää näkemyksen, että ovatko lasten ystävyyssuhteet jääneet pinnallisiksi, kun olemme olleet puolikkaita vuosia eri maissa. Mutta eivät ole - ja mä väitän, että se on paitsi lasten sosiaalisten taitojen MYÖS vanhempien ansiota just sillä, että me ollaan oltu aktiivisia ystävyyssuhteiden tukijoita järjestämällä leikkitreffejä, bongaamalla potentiaalisia ystäviä ja yhyttänyt lapsia heidän kanssa leikkeihin ja sopineet tapaamisia jne.
      -
      Ja ihan samaan tapaan todennäköisesti tekisin, jos lapsi ei olisi eskarissa! Eli vaikka bongailisin yhdessä lapsen kanssa muita sellaisia kivan oloisia lapsia, jotka eivät ole iltapäiväkerhossa - ja heidän kanssaan voisi vaikka leikkiä joskus iltapäivisin, käydä kirjastossa (vaikka vuorotellen lasten vanhemmat vie) tai vaikka museossa tai keksiä mitä vaan aktiviteettia! Vaikka omaa "iltapäiväkerhoa" jollain pienellä kivalla porukalla niin, että vuorotellen vanhemmat hoitaa ja muut vanhemmat saa vapaata aikaa vaikka pienempien sisarusten kanssa. Tai sit lapset voivat vaan leikkiä ihan rauhassa silloin tällöin jonkun kotona <3 Vapaa leikkihän on ihan hurjan tärkeää! Tai sitten niin kuin Karina ehdottaa, käydä iltiksestä hakemassa kavereita joskus teille leikkimään jne.
      -
      Mä oon samaa mieltä, että kyllä se sit järjestyy <3 <3 <3

      • Aurinki
        6.3.2019 at 10:05

        Että mä tykkään susta Krista kun olet kyllä todella empaattinen ihminen etkä tätä(kään) asiaa kuitannut vaan toteamalla että no tämä on mun mielipide thats it!
        Joo sen olen myös itse huomannut että itse saa ja joutuu olemaan aktiivinen näissä kaverisuhteiden luomisessa. Aiemmin en jaksanut tähän niin panostaa koska elämässä muutenkin ollut niin paljon kaikkea kuormittavaa (meillä siis kolme lasta, taloa on rakennettu, mies reissuhommissa, olen opiskellut ja töissä olen aina lasten väleissä ollut joten pitkillä hoitovapailla en ole ollut.) Tämän eskarivuoden olen ollut nyt vauvan kanssa kotona (tyttö on eskarin ip hoidossa 3 krt/vko eli tässä tehtiin kompromissi kun oli näin mahdollista) ja olemme juuri Karinan ehdottamalla tavalla välillä kutsuneet muutamaa kaveria meille eskarista leikkimään ja tyttö on saanut leikkikutsuja parin kaverin luokse. Tämä siis jatkuu kyllä varmasti ekalla. Ehkä kriiseilen tätä asiaa nyt erityisen paljon sillä eskarissa oli alkuvuodesta ikävä kolmiodraama tyttöjen kesken jossa yksi tyttö oli niin mustasukkainen tyttäreni ja toisen tytön ystävyydestä että yritti saada minun tyttöni ulos leikeistä. Tilanne meni niin pahaksi että tämä mustasukkainen tyttö kielsi tätä tyttäreni läheistä ystävää leikkimästä tyttäreni kanssa. No tässä oli onnellinen loppu kun itse aloin asiaa selvittämään eskarin ja tämän leikeistä ulos jättäneen tytön vanhempien kanssa ja onneksi kohdallemme osui vanhemmat jostka ottivat asian vakavasti. Mutta tosiaan itse saa olla aktiivinen sillä tämäkin oli asia jota eskarin henkilökunta ei ollut huomannut. Tytöt ja tyttöjen ihmissuhdepelit voi olla raakoja. Muistan ikäviä tapauksia jo omasta lapsuudestani.
        Ja eiköhän kaikki tosiaan järjesty! Se että tyttäreni ei jää ip:toimintaan antaa hänelle varmaan etulyönnin jaksaa kivoissa harrastuksissa sitten erillailla kun ne jotka joutuvat pitkän päivän olemaan ip:kerhossa. Puolensa ja puolensa joka asiassa. :)

        • Miitu
          7.3.2019 at 21:17

          Voi apua,kommentoin nyt vielä uudestaan, mut tää kuulostaa niin meidän viime vuodelta! Uusi ryhmä auttoi, vaikka alku vähän kankea olikin. Ja ehkä se ip:n puuttuminen sit tuki sitä, että piti tutustua niihin oman luokan oppilaisiin eikä ”roikkua vanhassa”. Millä nyt en todellakaan tarkoita sitä, että vanhat kaverit pitäisi hylätä, mutta tärkeää oli antaa tilaa myös uusille kavereille, joiden kanssa nyt joka tapauksessa viettää oletettavasti useamman vuoden yhdessä. Tilanteita on monia.

    • Inka
      5.3.2019 at 23:22

      Joissain kunnissa voi saada hyvitystä / vapautuksen ip-kerhomaksuista taloudellisen tilanteen takia, kannattaa selvittää se!

      • Aurinki
        6.3.2019 at 10:19

        Me ei olla oikeasti mitään pienituloisia koska miehelläni on ihan hyvä palkka. Pakolliset menot on suhteutettu vaan siihen että itsekin olen töissä ja aiemmin tästä syystä en hoitovapaalla ole ollut kahden vanhemman lapsen kanssa kovinkaan pitkään mutta nyt tämän todennäköisesti viimeisen lapsen kanssa haluan olla kotona pidempään. Nyt joudumme säästämään siis monessa asiassa kuten nyt tässä ip:kerho jutussa. Olemme tosin muutenkin erittäin säästäväisiä joten pärjäämisestämme en kuitenkaan ole huolissaan. Kyllä meidän lapset ruokaa ja puhtaita vaatteita saa. Harrastamaankin pääsevät. Yritän korvata tämän ”ylimääräisen” rahan puutteen sitten sillä että olen nyt paljon läsnä lapsilleni. Tehdään tosi paljon retkiä. Enemmän kun mitä jaksaisin jos olisin töissä.
        No asuntolainan kun laittaisi tauolle ja maksaisi vain korkoja niin siinähän olisi hyvä tapa saada rahaa käyttöön mutta tämä on asia johon mieheni ei suostu.

    • Miitu
      7.3.2019 at 21:08

      Me päädyttiin osin samoin syin + aikataulullisista syistä siihen, että lapsi ei mennyt ip:hen. Vähän tuo kääntää vieläkin, kun lapsi ite sinne ajoittain kyselee, mut toisaalta täs joulun jälkeen koulun jälkeiset ajanvietot luokkakavereiden kanssa on lisääntynyt huomattavasti.
      .
      Haluaisin ajatella, et tätä koskee samat lainalaisuudet, ku monia muitakin ratkaisuja – tärkeä nähdä ne hyvä asiat, mitä ratkaisuun liittyy, oli sitten kysymys vaikka hoitopaikasta, harrastuksesta tai jostain muusta. Lisäksi jos on vaikka tästä ip:stä hyvä kokemus, kantaahan se tänne asti. Ite en oo ollu, mut sen sijaan muistelen lämmöllä niitä hiiiiitaaaaaita kotimatkoja, kun kaverin kanssa käytiin päivän tapahtumia läpi ja koluttiin samalla ojanpohjat. Näin vanhemman näkökulmasta ip taitaa siis voittaa, mut lapsi todennäköisesti kaivaa kummastakin vaihtoehdosta sen hyvän.

  • Lilja
    5.3.2019 at 21:58

    Meillä vanhin ei ollut ip kerhossa, koska olin silloin kotona nuorempien kanssa. Silti ystävyyssuhteita on syntynyt, ip kerhoa on kuitenkin vain se eka ja ehkä tokaluokka. Nyt keskimmäinen lapsi on ekalla ja ip-kerhossa. Ollaan tosi tyytyväisiä…saa siellä välipalan, ulkoilevat yms. Tuntuu siellä viihtyvän. Ja siellähän ei ole pakko olla ”koko aikaa”
    Meidän tyttö lähtee kolmen aikaan sieltä kotiin…jos malttaa😊. Tuo on kirkon järjestämä kerho. Haettiin siihen koska ryhmä on paaaaljon pienempi kuin koululla oleva.

    • krista
      6.3.2019 at 23:48

      Mekin voitais just kolmen aikoihin hakea! Siinä varmaan muutaman tunnin ehtii kuitenkin kerhoilla. Tai jos (kun?) ei nuku enää päiväunia siinä vaiheessa, niin sitten saisi olla vaikka vähän pidempäänkin :)

      Kiva, että kirkon kerho myös kiva! Sellainen on mun muistaakseni tarjolla myös tuolla meidän kulmilla!

  • A
    5.3.2019 at 22:38

    Meidän lapsen (tulevassa) koulussa on tarjolla kaksi urheiluseurojen iltistä, seurakunnan iltis ja leikkipuiston iltis. Vasta tuttavapiirissä kyseltyäni tajusin, että ilmeisesti yleensä ei ole paljoa valinnanvaraa, eli huipputilanne meillä. Näistä urheiluseurojen iltikset kuulosti ihan huipuilta, seurakunta on pois laskuista ideologisista syistä ja leikkipuiston iltis taas siksi, että öö, no oon tarpeeksi nähnyt sitä touhua kun oon pienempänä lapsen kanssa puistossa hengaillut. Meillä siis valinta tehdään kahdesta hyvästä. Itse ottaisin laiskana koululla olevan (kun asutaan ihan naapurissa), mutta lapsi kuultuaan innostui toisesta liikuntakeskuksessa olevasta (no hei, kyllä innostuisin minäkin, jos ois mahis tennikseen, sulkkikseen, sählyyn, pesikseen, tanssiin, luisteluun, korikseen)….joten eiköhän toivota että lapsi saa paikan sieltä (etenkin kun lapsen bestis myös menossa sinne, jos vaan saa paikan samasta koulusta kuin tyttöni). Joo ja meillä iltapäiväkerho on tarpeen, toki aattelen että lapsi voi koulusta sitten jossain vaiheessa kipittää kotiin (ja viettää välillä iltapäiviä mummun kanssa), mutta pääosin oletan että liikkuu sielunsa kyllyydestä iltapäivien aikana!

    • krista
      6.3.2019 at 23:54

      Hyvät vaihtoehdot myös teillä! Meillä kans on useampia valittavana, mutta en kyllä tiedä, että kuka sinne sitten pääsee eli millä perusteilla valitaan. Ja onkohan tarkoitus hakea vain yhteen vai haketaankohan useampiin yleensä ja katsotaan, että mihin pääsee…? Näistä en yhtään tiedä, kääk.

      Meillä kans osa on sijaintinsa kannalta parempi ja toinen taas ”sisällöllisesti” kiinnostaa eniten. Mutta kysellään just, että mihin lähimmät ystävät on menossa, josko pääsisi samaan! <3

      • A
        7.3.2019 at 07:21

        Olettaisin että iltapäivähoiton hakeminen o on HKissä yhtenäistä. Meillä ohje oli että yhteen haetaan (toimittamalla hakemus suoraan ip-kerhoon). Ensin saa paikat ekaluokkalaiset ja erityistätukea tarvitsevat, sit tokaluokkalaiset. Jos ei pääse haluamaansa, niin ehdotetaan toista. Meidän seudun ip-kerhoissa (noissa mihin itse haluataan) on suurin osa ekaluokkalaisia ja tyyliin 20% tokaluokkalaisia, niin oletan että ekaluokkalainen pääsisi haluamaansa. Tokaluokkalaiset, jos ovat ip-kerhossa ovat pääosin leikkipuiston iltiksessä.

        • krista
          7.3.2019 at 10:09

          Kiitos tästä! Me ei olla tietysti täältä päästy mihinkään tutustumistilaisuuksiin, joten nämä on vähän hämärän peitossa… Mutta kiitos, veikkaisin että hakutapa on sama!

  • murina
    6.3.2019 at 07:47

    Meillä kuopus tällä hetkellä eskarissa puolipäiväisenä ja tosiaan tuntuu että on vähän jäänyt ulkopuoliseksi kokopäivälapsiin verrattuna, MUTTA on myös luonteeltaan sellainen haaveilija joka viihtyy todella hyvin omassa mielikuvituskuplassaan, että näin voisi olla jokatapauksessa…. itse en vielä ole iltapäiväkerho asiaa päättänyt, oikeaa tarvetta kun ei ole, mutta voi olla että haetaan syksykaudeksi ja sitten saa lapsi itse päättää jatkaako vai ei.
    Esikoinen oli ip:ssä ja viihtyi hyvin, mutta oikeastaan vasta tokan luokan keväällä kaverisuhteet kunnolla syveni kun ei enää ollut kerhossa vaan koulun jälkeen alkoi käydä itsenäisesti kavereiden luona kylässä.

    • krista
      6.3.2019 at 23:51

      Mä muuten uskon myös siihen, että lapsen persoonakin vaikuttaa – jos just kaipaa itsekseen olemista myös, niin hienoa että pystyy olemaan just rauhassa siellä mielikuvituskuplassa <3 Sopivasti silloin kerhohommia ja sopivasti sitten sitä rauhassa olemista. Me ollaan just Joelin kanssa puhuttu joskus näistä eroista, tai siis että miten mä ja Joel ollaan oltu tosi erilaisia siinä(kin) iässä. Mä oon ollut oikein megakerhoilija ja harrastushirmu, ja joka ilta jotain menoa ja harrastusta. Joel on nauttinut ihan omassa rauhassaan piirtämisestä eikä ole harrastanut mitään sellaista, jossa olisi joku "alkaa klo x" -juttu.

  • Maaritanneli
    6.3.2019 at 18:08

    Irja <3

  • salallaa
    6.3.2019 at 20:39

    Meillä nyt ekaluokkalainen, jonka eskarivuoden olin itse hoitovapaalla, joten eskaripäivät oli rajattu siihen minimiiin, nyt ekalla isä on ollut vuorostaan hoitovapaalla, joten peruttiin jo varuilta haettu iltis. Välillä kysellyt koululaisen mietteitä ja ehkä ihan tässä viime aikoina on välillä harmitellut, että on harvoin kaveria kotimatkalle, mutta iltapäivät kuluu kotona pikkusisarusten kanssa leikkiessä sen verran joutuisaan, ettei siinä hirveesti taida keritä kaverin perään haikailemaan. Eskarista taas lähti aina hyvillä mielin kotiin, kun muut lähti päivälevolle :) Ens vuodeksi ollaan iltispaikkaa hakemassa, koska ollaan molemmat sitten töissä, ei kuitenkaan varmaan joka päiväksi, vaan ehkä muutama iltapäivä viikossa, jottei yksinoloa kotona ole liiaksi. Nyt on odottanut innolla niitä satunnaisia kertoja, kun saanut tulla tyhjään kotiin ja olla yksin kotona puolesta tunnista tuntiin….

  • nyymi
    7.3.2019 at 08:15

    Meillä lapsi oli ihan pakko saada iltikseen, koska tämä ei uskaltanut lainkaan olla yksinään. Olin osittaisella hoitovapaalla vuorotyössä ja miehellä pääasiassa joustavat työajat ja isovanhemmatkin lähellä, mutta näillä kuvioilla saatiin taattua vain aamuiksi lapselle kouluunlähettäjä. Koulupäivät ovat niin lyhyitä, että iltapäivisin olisi joutunut olemaan muutoin tuntikausia yksin. Nyt tämä tuntuu jo ihan kaukaiselta, kolmasluokkalaisen mielestä kun mikään ei ole niin hienoa kuin olla kotona yksin tai kaverin kanssa ILMAN AIKUISIA. Näin ne kasvaa.

    Moni lapsista oli lähinnä ekaluokan syksyn iltiksessä. Me jatkettiin vielä tokallakin, se kun oli mahdollista. Edelleen ne koulupäivät oli lyhyitä ja lapsi tarvitsi lähettäjän aamuisin (add, toiminnanohjaus ihan jumissa aamuisin) joten iltapäiviin jäi vielä niin monta tuntia yksinäistä aikaa, että oli mukavampi kaikille kun meni iltikseen syömään välipalaa, tekemään läksyt ja olemaan kavereiden kanssa. Olivat iltiksessä myös ulkona oikeastaan päivittäin. Musta tämä oli tärkeää, etenkin pimeään vuodenaikaan, kun päivällisen jälkeen ei kyllä enää huvita lähteä pimeään leikkipuistoon jossa ei ole ristin sielua. Tuli ne päivän pari tuntia ulkoilua ja liikuntaa täyteen siis koulupäivän ja iltiksen aikana.

    Täällä iltisohjaajat olivat myös tosi ihania. Iltiksen käytössä olivat iltapäivällä vapaat koulun tilat, siis ruokala, usein liikuntasali, muutama luokka. Kävivät retkillä ja esim. uimassakin.

  • pinsu
    7.3.2019 at 08:30

    Meidän lapsista esikoinen kävi ip-kerhossa ekaluokan ajan (vaikka itse olin kotona) ja nuorempi ei. Esikoinen tykkäsi kerhosta ja viihtyi siellä. Nuorempi kävi kokeilemassa pari viikkoa, mutta ei halunnut jatkaa. Ja ymmärrän hyvin miksei. Ryhmä oli aivan tolkuttoman kokoinen, 40 lasta. Tilat oli ahtaat, yksi luokkahuone vain käytössä. Toki olivat paljon ullkonakin, mutta silti…

    Täällä ip-kerhot jatkava toimintaansa aina juhannukseen asti, jolloin lapset siis halutessaan ovat koko päivän kerhossa. Tämä kesäkerho on avoin kaikille 1.-4.-luokkalaisille, mutta sielläkin on sama ongelma: hirveä määrä lapsia ja pienet tilat (vaikka luulisi että kesälomalla koulusta voisi ottaa käyttöön useamman luokan?). Mutta paempi kai tuokin kuin että pienet koululaiset olisi koko päivän yksin kotona.

  • Nro 26
    10.3.2019 at 23:03

    No mä vastaan kysymykseen (jota et kysynyt), että mä olin lapsena katkera kun en päässyt iltapäiväkerhoon! Oon ehkä vieläkin vähän :D Naapurien lapset ei menneet, vaan niiden vanhemmat oli sopineet että ne oli keskenään (mut mä en saanut mennä mukaan), siitäkin olin kade. Niin että mun mielestä kannattaa kyllä ainakin kokeilla mimmonen meininki siellä on :)

    • krista
      10.3.2019 at 23:14

      Joo siis mulla on ollut tää mielessä, kun tästä juteltiin! Siitä meidän juttelusta ehkä itsekin just hoksasin sen, että ne läheisimmät ystävyyssuhteet siinä iässä syntyivät just tosiaan siellä ip-kerhossa. Joten kyllä, aiotaan me ainakin kokeilla!

  • Maria
    11.3.2019 at 22:06

    Iso peukku ip-kerholle! Nyt ekaluokkalanen menee kesällä myös ip-kerhon järjestämälle leirille. Kun nykyään on paljon harrastuksia, niin on kivaa että ainakin pari tuntia päivässä kuluu vielä toiminnallisissa leikeissä. Muuten saattaisi yksin pelaaminen viedä. Kun lapsi ei vielä itse rohkene järjestellä sosiaalisia kuvioitaan.