Kaunotar ja ritari

Täällä Espanjassa minä olen kaunotar. Joel puolestaan on luonnollisesti ritari.

Joo joo. Tiedän kyllä, että en ole espanjalaisten mielestä sen kauniimpi kuin Suomessakaan. Joel puolestaan on ihan yhtä ritarillinen tietysti kaikissa maailmankolkissa, haha. Vaan kyse on ihan vaan puhuttelutavasta.

”Hola, guapa!”

”Caballero!”

Mutta vaikka hikisenä lastenvaunuja ylämäkeen työntäessä tiedän, että vastaantulija ei varmasti ajattele, että ”oi mikä kaunotar!”, niin hitsi että siitä tulee kiva mieli. Tulla puhutelluksi kauniina. Vaikka se onkin vain sana. Silti se hymyilyttää. Hihihi se sanoi mua kauniiksi.

Toimisiko sama suomeksi?
”Hei, kaunis!”

Periaatteessa joo – oon mä tuota kuullut käytettävän. Mutta ehkä se ei ole meidän tapoihimme vaan niin luonteva. Mutta varmaan ihan yhtä hyvän mielen siitä voi toiselle saada aikaan, jos hiekkalaatikon reunalla tervehtisi toista gore-texiin pukeutunutta äitiä: ”Hei, kaunotar!”

Ainakin se herättäisi huomion, jos ei muuta.

Itse olen kokenut Suomessa tuntemattomien ihmisten puhuttelun joskus vähän hankalaksi. Vaikkapa joku tiputtaa hanskansa bussista poistuessaan.
”Hei!”, olen yrittänyt.
Jos ei toimi, niin:
”Hei anteeksi!” ja sitten sännätä perään hihasta nykimään.

Koska siis: ”Hei, nainen!” Ei. ”Hei, tyttö!” No ei todellakaan. ”Hei rouva/neiti!” Ei. Kaikki vieläpä jotenkin potentiaalisesti loukkaavia. ”Hei sinä siellä!” Ehkä? ”HEI TYYPPI!” Joo ei.

Ehkä vaan parempi olla hiljaa ja teeskennellä, ettei koko hanskaa huomannutkaan. Haha.

28
Like

You Might Also Like

  • Karoliinan
    29.3.2017 at 18:00

    Suomessa jos tapaisi puistossa lapsen isänsä kanssa ja tervehtisi ”Hei, komistus!” Niin saisi vain hullun leiman :D ikävää mutta näin se vaan on. Jännä juttu.. mistä johtuu. Aika iso kulttuuriero.

    • krista
      29.3.2017 at 18:11

      Joo tulisi just sellainen hieman… …epäilyttävä vaikutelma :D Ja hei: Suomessa nainen vois vielä tervehtiä naista, että ”hei kaunis!”, mutta jos mies tervehtisi naista niin, siinä tuntuis olevan taka-ajatus. Eikä välttämättä odottais, että mies tervehtisi toista miestä, että ”hei, komea!” :) Täällä siis sekä naiset että miehet puhuttelevat naista kauniina ja miestä komistuksena :)

  • Jenn-
    29.3.2017 at 18:05

    ”Hei kaunotar, sun hanska tippui!” :D

    • krista
      29.3.2017 at 18:13

      Aika ihana :)

  • ElinaBee
    29.3.2017 at 18:08

    Voi mulle riittäisi jo brittien ”there you go, dear/ love etc.” kaupan kassalla. Tietty guapa on vielä kivempi <3 <3 Nyt tuli himo lähteä etelään :D

    • krista
      29.3.2017 at 18:13

      Noi on kyllä kans kivoja. Hitsi suomen kieleenkin tarvitaan tuollaista!

      • ElinaBee
        30.3.2017 at 19:19

        Suomen kieleen ei jotenkin vaan istu nuo tuollaiset… Päiväkodin hoitajat kutsuu lapsia usein ”rakkaiksi”, mutta jotenkin lapsia on helpompi puhutella tuollaisilla nimillä. Jos kaupan kassalla kassatäti heittäisi ”Tässä kuitti, kultaseni”, niin kyllä leuka loksahtais :D

  • murina
    29.3.2017 at 18:20

    Suomeksi sanottuna mä kuulisin siinä kyllä aika varmasti sarkastisen sävyn, riippumatta siitä miten se sanoja sen oikeesti tarkoittaa :D

    • krista
      29.3.2017 at 18:21

      Mä itse asiassa kans jäin miettimään, että koettaiskohan siinä Suomessa pientä v*uilua, jos hiekkalaatikolla (ennen kahvitankkausta) puhuttelisi toista kaunokaiseksi :)

  • Annakarin
    29.3.2017 at 18:23

    Hei kaveri, mä sanon. Se jostakin syystä naurattaa aina muita.. :-D

    • krista
      29.3.2017 at 18:26

      Hihi, se kuulostaa kyllä jotenkin hauskalta! Miten mulla tuli Kummeli mieleen…? :D

      • annakarin
        5.4.2017 at 17:06

        Sulla tuli Kummeli mieleen, koska Kummelissa on panomies-sketsi, jossa sanotaan: ”Hei kaveri, kaveri, sulla jäi valot päälle”. :–D

        • krista
          5.4.2017 at 17:13

          Ahhhahahah mun alitajunnassa asuu Kummeli ja panomies :D

    • piupali
      29.3.2017 at 22:39

      Mä käytän kaveria lasten kanssa, puistossa vieraista lapsista puhun kavereina jos en tiedä nimeä. Tämäkin termi piti valita, kun en halunnut käyttää yleisiä tyttöä ja poikaa (omaa poikaa kutsuttiin pienempänä vieraiden aikuisten taholta usein tytöksi josta lapsi oli vähän hämmentynyt, koska omasta mielestään on ehdottomasti poika). Mutta aikuisista en ole kaverina osannut puhua. :D

  • sanna
    29.3.2017 at 18:33

    Ihan samaa olen mietiskellyt taalla Belgiassa asustellessa. Suomessa sairaanhoitajana tyoskennellessa teitittelin kylla potilaita, mutta rouvaksi tai herraksi ei tullut mieleen ketaan puhutella. Taalla taas on ihan normaalia kutsua potilasta mevrouw tai meneer nimella. Samoin tulee sanottua schat (kulta) tai soeteke (murunen) tai jos oikein ystavallissa valeissa on potilaan kanssa voi sanoa etta mateke (kaveri) :p

    • krista
      29.3.2017 at 18:38

      Ihania nimityksiä – mulle entuudestaan ihan tuntemattomia! Eli että potilaalle voi sanoa, että ”kulta”? Ihana!

    • Tilia
      31.3.2017 at 21:43

      Meidän sairaalassa rouvitellaan koko ajan. Ihan täällä Suomessa. Tuntuu potilaana tosi hassulta, että mistä ne tietää, kuka on naimisissa.

  • MutiNa
    29.3.2017 at 18:43

    Naispuolisille henkilöille toimii aina leidi. Etenkin töissä palvelualalla puhuttelen liki kaikkia naispuolisia leideiksi, miehet sitte kyllä on herroja :D

    Ja duunikaverit rakkaita, mistäköhän lie tuokin englismi jääny käyttöön! Tästä saan kyllä aina välillä vähän pitkiä katseita…

  • Nellisi
    29.3.2017 at 18:55

    Jepjep, kyllä minä täällä Suomessa pienenä kettuiluina pitäisi sellaista ”hei kaunis” -toteamusta. Kun oli pienellä huoltoasemalla, niin siellä vakkarit saattoi sanoa vaikka vähän mitä, mutta se oli eri asia. Ne oli jo niin tutuiksi tullut ja se oli heiltä (vanhemmilta miehiltä) heidän tapansa olla kohtelias.

    Ei ihan sama asiayhteys, mutta töissä päiväkodissa kutsun usein lapsia rakas-nimellä: ”kuulehan nyt rakas. Huomaatko, ettet voikaan tolla tavalla huitoa sillä hanskalla, koska se voi osua kaveria vaikka naamaan.” Tai jotain sellasta. :D

    • Torey
      30.3.2017 at 09:03

      Mä käytän töissä lasten kanssa ”lapsi rakas” tai ”voi rakas”. Eihän ne samalla tavalla rakkaita ole kun omat lapset, mut murusia kaikki! Ja kai siitä lapsille tulee kiva olo. Tykätty. :)

      Suomessa pitäisi enemmän käyttää positiivisia nimiä. Ystävien ja läheisten kanssa on aina ollut luontevaa käyttää ”rakas, muru, murmeli ja kultsipallo” nimiä. Mutta joku kiva nimitys/kehu tuntemattomilta vaikuttaisi meidän suomalaisten itsetuntoon varmasti positiivisesti! ”Huomenta ihana!”

  • satunnainenvierailija
    30.3.2017 at 12:02

    Toi espanjalaisten tapa on kyllä kiva, mukavan positiivinen.
    Täällä Saksassa jos ollaan kohteliaita tai puhutellaan tuntemattomia, käytetään Herr ja Frau, Herr on tietenkin herra ja Frau onkin aika kaiken kattava nainen/rouva/vaimo. Useimmiten olenkin siis Frau (+ Sukunimi). Toisinaan, esimerkiksi ravintolassa, yleensä jos on vanhempi tarjoilija, jolla on tilannetaju hallussa, olen myös Madam. Tästä tulee erityisesti hyvä mieli, että tässä ravintolassa meidät on huomattu ja voi odottaa hyvää palvelua. Tai jos asioi vaikkapa palvelutiskillä tai kaupassa, saatan olla myös junge Dame, eli young lady.
    Kavereiden kesken kuuleekin sitten käytettävän kaunista kultaa, tai ihanaa/rakasta tai mitä kaikkia täällä onkaan, mutta yleensä siis tyttökavereiden kesken. Miesporukoilla on sitten toiset hellittelynimet, haha.
    Mutta tuohon hanskakeissiin suomalaisessa bussissa sanoisin, että itseäni vanhemmalle sanoisin kyllä herra tai rouva (jos sattuu olemaan yksi niistä vanhemmista naisista, jotka vetävät saman tien herneen nenään ja paasaavat olevansa neitejä tms, niin sitten on kyllä erittäin hapan suhtautuminen hyviin käytöstapoihin, kyllähän lähtökohtaisesti ”rouvaa” käytetään, kun halutaan olla kohteliaita)
    Oman ikäiselle sanoisin varmaankin nuori mies tai nuori nainen, varsinkin jos joutuisi kauempaa huikkaamaan, niin tästä voi kohde itsensä tunnistaa. Ja reilusti nuoremmille tietenkin tyttö tai poika.

  • Ebe
    30.3.2017 at 12:55

    Olin eräopashommissa töissä tämän kauden ja oli ihana kun asiakkaille (pääosin hollantilaisia/brittejä/aasialaisia) pystyi sanomaan juuri näitä ”there you go sweety/dear/darling”, tietenkin kun oli ensin kuullut tätä asiakkaalta/tullut sen verran tutuiksi :)

    Meillä oli myös kolme hollantilaista työntekijää, jotka eivät tätä juuri käyttäneet, mutta minä käytin. Yhdenkin bileillan jälkeen vein toisen tytöistä kotiin ja toivotin ”good night sweety” ja hän kertoi seuraavana päivänä nukahtaneensa hymy huulilla tuon takia :) tapa hiipi sitten vähän heillekin.

    Mutta suomalaisten kanssa tuo ei todellakaan tunnu yhtä luontevalta, ainoastaan lähimpien ystävien ja perheenjäsenten kanssa. On se jännä.

  • Hanna
    31.3.2017 at 08:11

    Hih, kolme vuotta Espanjassa (Valencia-Madrid) asuneena muistan tämän hyvin :) Ja ne kaikenmaailman vislaukset perään.. Mikä ettei! :))