Kakkainen prinsessa

Kun Sirkus Finlandian ensimmäiseen ohjelmanumeroon etsittiin eilen illalla vapaaehtoisia, minä kaivauduin piiloon elämää suuremman popcorn-rasian taakse ja välttelin katsekontaktia. Mutta sisälläni huusin. Kiljuin falsetilla. MINÄ-ÄÄÄ-ÄÄÄ-ÄÄÄH! Siinä hetkessä en olisi halunnut mitään-mitään-mitään enempää kuin nousta peppipitkätossuna estradille mongolialaisen akrobaattiryhmän kanssa.

Mutta olin juuri aamulla venäyttänyt selkäni. Särkylääkkeen voimin lähdin sinne sirkuskatsomoonkin.

Joel kyllä viittasi ja olisi mennyt, mutta meidän kulmalla liikkunut vapaaehtoisten etsijä haki nimenomaan naishenkilöä. Höh.

Minä vuosimallia 2010 (vasemmalla, päästän juuri jaloilla irti ja yritän ”lentää” tuonne punapaitaisen käsiin).

Sirkusprinsessaksi! Oi sirkusprinsessaksi! Halusin sirkusprinsessaksi 5-vuotiaana, 25-vuotiaana, 35-vuotiaana ja haluan varmasti vielä 85-vuotiaanakin.

Se ääni minussa kiljuu, että minut on tarkoitettu tuonne kieppumaan ja keikkumaan! Oo valokeila osuu, yleisö kohahtaa ja minä keikun katonrajassa, ooooooh! Olin ihan elementissäni aikoinaan sirkuskoulussa; rakastin sitä. Ja jatkoin harrastusta vielä ensimmäisen lapsen jälkeen, mutta toisen raskauden jälkeen kunto (keskivartalo) ei enää palautunut sirkusteluun riittäväksi – ja toisaalta tanssiharrastus vei ajankäytöllisen voiton, kun harrastamisen aika on kuitenkin niin rajallinen. Kaikkea ei voi saada ja silleen. Ja silleen jasilleen jasilleen JASILLEEN BLAAH.

Niinpä sitten eilen nykersin popcornia ja taputin innoissani mahtaville vapaaehtoisille. Vaikka se ääni minussa huusi. Minä! Minä! Minä! Minun pitäisi olla se sirkusprinsessa!

Minä vuosimallia 2013.

Niin, se selkä.

Painin eilen aamulla lapsen ja haalarin kanssa puutalon kylmän eteisen lattialla. Kierto-kääntö-vääntö-nosto-AUUUUUUUUTS!

Kun kävin vessassa tapauksen jälkeen, tajusin, että en yllä pyyhkimään.

Että sellainen sirkusprinsessa.

Minä vuosimallia 2017.

”Persele”, kuten meidän lapset sanoisivat.

23
Like
2

You Might Also Like

  • S
    21.10.2017 at 12:13

    Otsikon perusteella luulin, että pääsit avustamaan eläinnumeroon ja putosit esim. hevosenkakkaan. Pettymys.:D Paranemista selälle!

    • krista
      21.10.2017 at 12:37

      Hihihihi! Itse asiassa eilisiltaisen hevosnumeron paras kohta oli se, kun hevonen kakkasi juuri ennen lavalle menoa (muut esitykset oli siellä tosi kivoja, mutta hevosnumero ei kaksinen). Mutta kukaan ei pudonnut kakkaan – en edes minä :D

  • Ebe
    21.10.2017 at 15:00

    Mun on ihan pakko kysyä, miten tuo viimeisen kuvan asu on saanut alkunsa? :D tosi kodikas!

    • krista
      21.10.2017 at 16:12

      Mä siis yritin laittaa sille venähtäneelle selälle lämpöä :D Mulla on eka villapaita käärittynä selän ympärille, sitten tuo villahuivi ja päälle vielä huivi, kun tuntui että tarvitsee ”kiristystä”. Todellinen tee-se-itse -selkätuki :D

      • Ebe
        22.10.2017 at 20:29

        No niin tietysti! :D hieno on! :D