Helen Kellerö ja muut sankarinaiset

Lapseni leikkii kissaa. Kissan nimi on Helen Kellerö.

Jokin aika sitten sama lapsi kuuli aikuisten puhuvan Madonnasta.

”Hei se on varmaan se sama nainen, joka ihailee Tamaran maalauksia!”, lapsi totesi innoissaan.
(Tamara de Lempicka)

Kulttuurikodin kasvatti, haha.

Saimme sukulaiselta joululahjaksi kirjan Iltasatuja kapinallisille tytöille. Alkuun se jäi ”seisontaan” hyllylle, mutta sitten kun se lähti ensilukuun, niin se oli sitten menoa: lapsi ei vaan saa siitä tarpeekseen!

”Mikä on kapina?”, kysyttiin eilen iltapalapöydässä.
Minä selitin niin hyvin kuin pystyin: joku vastustaa vaikkapa kuningasta ja on sitä mieltä, että se tekee huonoja päätöksiä. Sitten ne ajattelee, että heillä on parempi kuningas. Sitten ne voivat alkaa vaikka sotimaan, että ne saisivat oman kuninkaan siihen tilalle. Vaikka sellaista voi olla kapina. Lapsella oli oma näkemys:

”Se herttua yllytti talonpojat kapinaan Koiramäen historiassa. Ne taisteli Puolan kuningasta Sigismundia vastaan. Sen Sigismundin puolustajajoukkoja oli sotilaat. Herttuan joukkoja oli talonpojat. Sigismundin apulainen oli Nokinenä, joka johti sotureita. Ne talonpojat ei pystyneet kunnolla taistelemaan, kun niillä oli vaan ne toppavaattet ja ne nuijat, joilla ne sohautteli ja kumautteli”, lapsi jatkoi.

Kyllä, ehkäpä niin (ei mitään käsitystä). Sigismund, herttua, Nokinenä?

”Mä voin lukea sulle sen kohdan”, lapsi ehdotti ystävällisesti ja lähti hakemaan kirjaa.

Kiitos, kulta.

”Ja lapsetkin voi kapinoida aikuisia vastaan”, lapsi lisäsi.

Niin-pä.

”Ja sitten on sellaisia kapinoita, jotka ovat historiallisia tärkeitä tarinoita tytöistä, jotka haluavat muuttaa elämää ja tehdä jotain erilaista”, hän jatkoi.

Hmm oonko nyt varmasti muistanut kehua riittävän paljon, miten fiksut lapset mulla on…?

Tänään hiusten aamuletityksen aikana lapsi alkoi selata kirjaa kysellen, että mistä kukakin sankarinainen on kotoisin. Yhdysvallat, Yhdysvallat, Yhdysvallat, Italia, Korea, Yhdysvallat.
”Ketkä ovat Suomesta?”, hän kysyi.

Kappas.
”Tässä ei taida olla ketään suomalaisia. Tämä on muualla tehty kirja ja vain käännetty suomen kielelle. Siksi ne ei ehkä ole keksineet ottaa suomalaisia naisia mukaan”, minä selitin.

Mutta onneksi pääsin myös kertomaan, että samanlainen kirja on syntymässä myös suomalaisista naisista. Odotamme innolla! Hieman myös jännityksellä: toivottavasti tulee yhtä hieno kokonaisuus kuin tästä!

21
Like
6

You Might Also Like

  • Torey
    7.4.2018 at 15:20

    Meillä oli isäntä ostanu ton lahjasäkkiin ja on sitä kanssa meiän tytöille lukenut. :)

    • krista
      7.4.2018 at 15:57

      On kyllä kiva, että on tällaisiakin lastenkirjoja olemassa! Tämä yllätti positiivisesti: ensivilkaisulla en ollut ihan vakuuttunut, mutta lapsi on ollut ihan ihastuksissaan ja sen myötä mäkin lämpesin :) Kaikki tarinat ei kerronnallisesti mun makuun ihan priimaa, mutta tarinat on tärkeitä ja mielenkiintosia – ja tietysti se, että ylipäänsä tällaisia tarinoita jaetaan!

      Ai niin, yksi juttu vielä, mitä lapsi tästä kommentoi, tai oikeastaan selitti. Että ”Pojistakin on varmasti kirjoitettu tällaisia kirjoja” :) Meinasin sanoa, että joo, kaikki historiankirjat :D Mutta en sanonut mitään :D

      • Torey
        7.4.2018 at 22:55

        :’D

  • Aino
    7.4.2018 at 17:57

    Kyyyyllä pojillekki tekis hyvää kuulla sankarinaisista, eli kansi kalskahti ikävästi sukupuolisensitiiviseen korvaani :D

    • krista
      7.4.2018 at 18:20

      Oot ihan oikeassa! Ja itse saduissa ei ole mitään sellaista, miksi ne olisivat tarkoitettu VAIN tytöille. Tsekkasin huvikseni myös kirjan alkuperäise nimen ja myös siinä oli tämä sama asetelma. Ovatkohan kirjailijat tätä joskus perustelleet, mielenkiintoista…

    • Salvia
      7.4.2018 at 18:30

      Näinpä! Yksi syy miksi en omalle ostanut, oli juuri tuo. Muutenkin minua vähän häiritsee kirjassa tuo alleviivaava ote: miksi kaikki alallaan menestyneet naiset ovat ”kapinallisia”, tai miksi tyttöjen pitäisi olla. Toisaalta haluan rohkaista toisinajatteluun ja ”kapinallisuuteen”, mutta en haluaisi tyttöni ajattelevan, että siinä on jotain kapinallista, jos hän seuraa unelmiaan tms. No, nämä on pikkujuttuja ja tarinat vaikuttavat tosi hyviltä! :)

      • krista
        7.4.2018 at 18:46

        Tämä on ihan totta; itseäni närästi alkuun myös vähän se, että otsikon perusteella tuli fiilis, että kapinallisuus jo sinänsä olisi jotain tavoiteltavaa – ja mun mielestä ei välttämättä ole itseisarvoisesti, vaan se liittyy siihen, että mitä/miten kapinoi. Rohkeus/sankaruus/tms olisi ollut jotenkin sanana osuvampi. Mutta tosiaan ensin joutumaltaan ”hyllyltä” kun mekin otettiin kirja esiin, niin ne tarinat sitten kuitenkin saivat tykkäämään kirjasta (vaikka tosiaan ne tarinat eivät aina ole tarinallisuudeltakaan ihan kymppisuorituksia).

    • Imppu82
      8.4.2018 at 07:26

      Mää tiedän, ettei mun 6-vuotias poika suostuisi tätä kirjaa kuuntelemaan. Ja se johtuu ihan tasan tuosta nimestä. En siis ymmärrä sitä ollenkaan. Olisihan se hyvä myös pojille lukea tarinoita menestyneistä naisista.

  • Emilia
    7.4.2018 at 21:19

    Huhhuh, sain juuri parin kuukauden urakkani päätäkseen; luin koko blogisi alusta loppuun! Ihan hävettää myöntää tämä, kuulostan siltä ettei muuta elämää löytyisi kuin blogien lukeminen :D Ihan ihmettelinkin että miten mielenkiinto riitti tähän asti, mutta hyvin oot pitänyt lukijoita otteessasi vuosien ajan <3

    Tuli tässä muuten mieleen, että onko minkäönsorttista lukijatapaamista suunnitteilla, kun Suomeen kotiudutte? Tiedostan, että sen järkkääminen vaatisi sulta ihan sikana hommaa, mutta uskon, että halukkaita osallistuja löytyisi. :)

    • krista
      8.4.2018 at 00:48

      Hei mahtavaa, tervetuloa siis nykypäivään! <3 Toivottavasti jaksat tästä eteenpäin, kun tahti hidastuu postaus per päivä (plus muutama taukopäivä viikossa) -tahdiksi eikä enää olekaan iso määrä juttuja edessä :)
      -
      Ja siis JOO, olen asiaa ajatellut! Meillähän oli silloin ajat-ajat sitten se Ikaalisten Titi-nalletalon tapaaminen ja se oli IHANAA. Mulla oli jo syksyllä mielessä, että ehdottaisin nalletalolle samaa hommaa uudestaan, hehän silloin teki meille hurjan paljon omaa ekstraohjelmaa. Mutta nyt sitten tulikin ne uutiset, että nalletalo muuttaa Ideaparkiin. Pitäisi keksiä joku uusi paikka ja joku uusi idea - ja sitten kuitenkin sellaisella "kohtuukuormituksella" eli viimeksi se järjestely oli tosiaan aikamoinen duuni, vaikka se huippukivaa olikin.... Mutta ideoita paikasta ja sisällöstä otetaan vastaan! Voisin tehdä siitä erillisen postauksenkin, jossa kyselisin toiveita ja halukkuutta!

  • Giassilina
    9.4.2018 at 12:00

    Mä harkitsin tuon kirjan ostamista ystävän 5v tytölle ja selasin sitä kirjakaupassa. Luin yhden tarinan ja mielikuva siitä on: Ensin kuoli kuningas, sitten kuninkaan tilalle noussut joku mies, sitten ehkä kolmaskin henkilö ja sitten tarinan naisesta tuli kuningatar. AIka monta kuolemaa juuri ennen nukkumaanmenoa, joten ehkä odotan vielä vuoden tai jotain tuon kirjan ostamisen kanssa. Ei ne kaikki tarinat varmaan ole samanlaisia tietenkään, mutta se ehkä vaatisi, että äiti lukee kirjan ensin ja tietää, mitkä sadut on sopivia.

    • krista
      9.4.2018 at 12:20

      Aika moni niistä oli just tuollaisia. Siksi meilläkin meni ”hyllylle” alkuun. Samoin on paljon selitettävää ja vaikeitakin asioita. Ja tosiaan ne tarinat ei ole aina edes niin hyviä kerronnalisesti, vaan just tuolleen niin kuin sä kuvailet, tiivistit tosi hyvin :D Mutta lapsen lempparikirjat ovat just nyt tämä ja se Koiramäen sotahistoria :D Ehkä tämä on joku vaihe, että historia ja tällaiset asiat niin kovasti kiinnostaa…