Hiihtimet jalkaan! (eli pääsiästerkut Sotkamosta)

Kotimaanmatkailu avartaa, vol. 2:

”ÄITI ÄITI, MIKSI TÄÄ LUMI UPOTTAA?!?”

”Ai mikä on latu?”

”Mä laitan nyt hiihtimet jalkaan!”

”Mikä tuo iso pulkkamäki on?”
(mäkihyppytornista)

” Ja mikä ihme TOI sitten on…?”
(potkuri)

Jepjep, Espanjan-talvehtijalapsemme täällä juuri ottavat ensimmäistä kosketustaan talviurheiluun.

(aiempi postaus ”kotimaanmatkailu avartaa” pari vuotta sitten täällä)

Lumilinna rakentumassa.

Tämän kevään isoin salainen (?) tavoite pääsi siis vielä toteutumaan: me päästiin kuin päästiinkin vielä lumileikkeihin! Ja lapset pääsivät ihka-ihka-ihka ensimmästä kertaa elämässään…

…HIIHTÄMÄÄN! Jahuu! Vuokrattiin siis sukset täältä pariksi vuorokaudeksi – ja ai että sitä lasten intoa, kun näkivät suksiyllärin peräkontissa!
”Onko siellä MONOTKIN! Vau!!!”
…ja sitten hieman säikähtäneenä:
”Äiti? Entä kypärät? Meillä ei ole kypäriä!”

Rakas. Pipo riittää tähän urheilulajiin.

Porukka muuten täällä vielä näköjään pokkana hiihtää jäällä. Hui! Me ollaan nössöjä, meistä ei todellakaan ollut sinne sulan keskelle taiteilemaan. Me löydettiin sitten ihan omat mestat.

Ihan hassua, mutta mulla oli tästä jotenkin pieni huoli. Muurahaisenkokoinen, mutta silti toistuva. Sarjassamme kuinka voit stressata naurettavuuksista.

Mutta siis hei suomalaislapset 7- ja 5-vee eikä koskaan vielä suksilla! Kääk ja ensi vuonna kouluun, ja mitenkäs kun siellä on hiihtoa, ja mitä ne sitten sanoo, ja ja ja…

Joelista ei ollut mun huolen jakajaksi. Se kun on ihan hyvin selvinnyt tän 36 (?) vuotta laittamatta suksia koskaan jalkaansa.

Mutta mä ja mun kuusamolaisgeenit (vaikka aina vihasin koulun pakkohiihtoa): pitäähän nyt lapsen olla edes kokeillut hiihtämistä. Herranjestas! Ja pirkkomäättä! Marjomatikainen! MARJALIISAKIRVESNIEMI!

No, nytpä sitten nukun yöni paremmin tämänkin (naurettavan) huolen taltuttua.

Lasten mielestä nimittäin hiihtäminen on ihanaa. Eivät olisi millään malttaneet lopettaa, vaan olisivat vaan hiihtäneet pidemmälle ja pidemmälle. Ja se myös lähti sujumaan mun mielestä yllättävän hyvin näin ensikertalaisilta. Jopa sauvoilla lykkiminen alkoi tosi nopeasti sujua.

”Miten ihmeessä te voitte osata noin hyvin?!?”
”Tää on opittu TI-TI NALLELTA!!! Äiti-nalle teki just näin!!!”

No ilmankos!

Ja pääasia tietysti se, että se oli kivaa! Ihan huippukivaa! Jesh, huomenna vielä lisää!

Parasta. Parasta parasta parasta.

Herätettiin siis kyllä varmaan eilen ja tänään sotkamolaisissa hilpeyttä seisoskelemalla pienissä harmaissa lumikasoissa ja huutamalla jee jee jee. Ja hiihtämällä laduilla, joita ei enää ole. Laskemalla liukurilla minilumikokkareen päältä. Jahuu!

Mutta lapsille (ja vähän sen myötä aikuisillekin) tämä on ollut mahtava elämys!

Ihania talviterveisiä siis täältä Sotkamosta! Täällä me lumistellaan! Ja ai niin, kävi ihan mieletön tsägä muuten: tällaisella vauhdilla lunta ei todellakaan ole pitkään. Päivällä lämpö on yli kymmenen, ja aurinko paistaa puhtaalta taivaalta. Yöllä käy kai vielä nipin napin pakkasen puolella. Ensi viikonloppuna varmaan ois hiihtohommat ihan turha toivo.

Ihan paras kevätsää – tällaisesta keväästä mä tykkään!

Huomenna käydään vielä vähän Vuokatin puolella etsiskelemässä, josko löydettäisiin vielä lumistelukelpoisia ladunpätkiä! Jonkun tiedon mukaan pitäisi olla sata kilometriä latua täällä jäljellä, josko me sieltä vielä oma pieni pätkä löydetään. Jahuu, jahuu, jahuu!

Onnellinen perhe kiittää ja kuittaa Sotkamosta!

24
Like
2

You Might Also Like

  • Sannikaarina
    20.4.2019 at 23:01

    Meidän pojat on aina puhuneet hiihtimistä 😊
    Ja päiväkodissa oli ruokana kalaa, jossa oli teräviä karvoja!

    • krista
      20.4.2019 at 23:06

      Hihihi, teräviä karvoja!

      Mä tykkään muuten tosi paljon lasten uudissanoista, niissä on jotain tosi mahtavaa <3 Esimerkiksi tää hiihdin on tosi hyvin päätelty: luistelu > luistin, hiihto > hiihdin. Eli ihan loogista! <3 Hiihtimet jalkaa siis vaan! :)

      • Laura W
        21.4.2019 at 22:28

        Tästä tuli mieleeni meidän kuopuksen (silloin 2-v) uudissana auton ratille: kääntymys!!! :)

    • Anu
      23.4.2019 at 22:36

      Meidän tytöt alkoivat puhua ekojen lumien tultua pyllyreistä. ”Äitiii, missä meidän pyllyrit on?” Etsivät siis liukureita 😉😂

      • krista
        24.4.2019 at 08:56

        Mahtava :D :D :D Jotkut lasten sanakeksinnöt on kyllä sellaisia, jotka tekee mieli itsekin ottaa käyttöön – ja tämä ehdottomasti yksi niistä! :D

  • Ribis
    21.4.2019 at 09:13

    Nykysukset on tehty (varsinkin lapsille) helpoiksi käyttää ja hiihtää ilman sen suurempaa huoltoa (siis voitelua ei juurikaan tarvita, kun on ns. pitopohja tai nanogrip -sukset) ja siksi hiihtäminen sujuukin hyvin jo pienillä, kun sukset on valmiiksi kunnossa. Hyvä hiihtokokemus kun vaatii oman empiirisen tutkimukseni mukaan hyvin voidellut sukset jotka on oikeaa painoluokkaa käyttäjällensä. Hyviä hiihtoja teille sinne Sotkamoon, me nautitaan Länsi-Saksan pääsiäishelteistä ja vehreydestä (+24 ja sininen taivas!)

    • krista
      21.4.2019 at 10:35

      Joo varmaan totta! Mun äiti esitteli mulle just sen suksia, jotka oli jotkut karvasukset :) Kaikenlaista suksiteknologiaa! Nämä lasten sukset olivat vuokrasukset, mutta varmaan ne oli just voideltu valmiiksi, tai pohja muuten hyvä tai ettei voiteluja tarvittukaan. Lasten painot ja pituudet vaan sanottiin, niin saatiin sukset sieltä mukaan :)

      Oi, kuulostaa AIVAN ihanalta tuo teidän pääsiäskeli! Voi tulisipa nopeasti noin lämmin Suomeenkin! Ensi viikolle kai jossain sääennusteessa luvattiin lähes pariakymmentä – VAU!

  • Anna
    21.4.2019 at 10:04

    Ihanat tytöt :) Joku siinä on että lapselle hiihdon opettelu on vaan paljon helpompaa kuin aikuiselle.
    Olen joskus varmaan maininnutkin että esikoiseni nousi suksille kahden vanhana ja kuopuksella joka täyttää syksyllä kaksi on sama edessä. Melkein yhtä hyvin lähti esikoinen tasamaalla kuin mitä teidän tytöt meni Instagramin videolla. Ja Lähiömutsin muksut kanssa olivat olleet suksilla tänä talvena ja oppineet tosi nopeasti.

    Me oltiin hiihtolomalla (kaksi viikkoa virallisen hiihtoloman jälkeen) Kaakkois-suomessa muutama päivä. kotoa oli jo lumi sulanut, mutta siellä oli paksut hanget. Yöpakkaset kovettivat hangen niin että pelloilla ja metsissä oli helppo kulkea. Aurinko paistoi ja oli ihana vielä viettää hetki talvea vaikka kotona se oli jo ohi.
    Laskettiin potkurilla kovaa pellonpintaa pitkin, pulkka ja ahkio liukuivat kovaa kumpareisella ja viettävällä hakkuuaukealla ja suksi luisti pellolla.
    Tätini otti lapsen huostaansa ja minä hiihtelin peltolatua ympäri ja ympäri ja ympäri. Välillä vaan hiihdellen rauhallisesti ja sitten taas ottaen vähän enemmän vauhtia. Laitoin silmät kiinni ja kuuntelin hiljaisuutta jonka rikkoivat vaan luonnon äänet ja lapsen kimeä puhe joka kuului jostain kauempaa ja auringon lämmöstä poskilla ja nenänpäässä. Se oli oikeaa kevättalvea <3 Sellaista minkä muistan lapsuudesta. Entinen hiidon vihaaja löysi hiihtämisen suurimman ilon noina hetkinä eikä olisi halunnut olla missään muualla tekemässä mitään muuta.

    Tosi ihana muuten että pääsitte lumistelemaan :) Lumi on kuitenkin lapsille hieno elementti joka muovautuu josminkälaiseen puuhaan. Tämä talvi ja kevät on antanut niin paljon että mietin voiko luonto oikeasti antaa veeme kesän ja tällaisen talven jälkeen enää kaunista ja hyvää kesää. Sehän olisi ihan ylitsevuotavan onnellista jos niin kävisi!

    • krista
      21.4.2019 at 10:39

      Lapsilla on varmaan just valmiudet kaikenlaisen muunkin motoriikan kehittymiseen (luistelu, hiihto, pyöräily, kiipeily jne), että hiihto menee just siinä samassa ja omaksuminen on helppoa – kun taas ehkä me aikuiset ollaan jo omiin liikeratoihimme fiksaantuneita :D Näin maalaisjärjellä päätellen siis :)

      Kuulostaa AIVAN IHANALTA tuo teidän talvielämys! Mullakin on lapsuudesta sellaiset muistot, että yleensä just pääsiäsen aikaan (Kuusamossa ja Kittiässä eli ylempänä kuin tässä Sotkamossa) ois ollut tuollaista <3 Ja sit eväiden syöminen jossain aurinkoisella paikalla oli olennaista <3 Tuollaisena juttuna (ja tällaisena kuin meillä nyt) hiihtäminen ja lumella ulkoilu on IHANAA - mutta kuinkakohan monelta koululiikunta on pilannut hiihtämisen ilon :( Multa ainakin, ihan massiivisesti! Aaaargh, tästä pitää varmaan kirjoittaa! Tosi kurjaa, että jokin noin ihana voidaan pilata pakolla ja huonoilla kokemuksilla!

      • Anna
        21.4.2019 at 12:50

        Varmasti tosi monelta. Minulla on koulun hiihdoista mielikuva kun piti tuiskussa puskea väkisin pellolla kovaa vauhtia että ehtii muiden mukana ja tunnin loppuun mennessä koululle takaisin. ja pakko laskea jyrkkä mäki vaikka kuinka pelotti kun muut odottaa takana. Ja kerran ei kaverin kanssa kuultu kun opettaja sanoi että vielä yksi kierros pellon ympäri niin jouduttiin hiihtämään pitkä lenkki uudestaan muiden mennessä vain pellon ympäri.
        Kyllä koululiikunta pilasi minulta hiihtämisen ilon.

  • Amaalia
    21.4.2019 at 14:45

    Kunhan on hyvät välineet ja sopivat vaatteet niin pääsee jo pitkälle! Ja tietenkin se hyvä latu, teillä näytti olevan jo aika roskainen? Näin hiihto on iloisempi harrastus kuin muinoin 90-luvulla kun hiihdettiin samoilla voiteluilla ja suksilla syksystä kevääseen ja luisteltiin ja hiihdettiin perinteistä.

    Olen itsekin löytänyt hiihdon ilon aikuisena kun on oikeasti sopivat välineet! Kauas unohtuu ne lapsuuden traumat kun hiihto voi oikeasti olla kivaa. Ja meilläkin 7v hiihtää äidin ja isän kans jo 10 km lenkkejä vaikka etelä-suomen hiihtokelit on olleet vähissä. Niin vaan se 7v suhautti reilussa tunnissa 10 km, kun luistoa löytyi pohjoisen laduilta.

    Meillä 4 v nauttii eniten alamäestä :D samalla on tullut opeteteltua ylämäen kiipeäminen. Ensi vuonna hänkin pääsee pidemmille lenkeille pohjoisen lomalla :).

  • Jenni M.
    22.4.2019 at 19:54

    Ihanaa, että pääsitte vielä lumille!

    • krista
      23.4.2019 at 08:33

      No sanos muuta, ihan superihanaa! <3