Hei tonttu-ukot chillatkaa

On taas se aika vuodesta.

Siis se aika, jolloin mä kirjoitan tän tällaisen bloggauksen, jossa ihmettelen asiaa nimeltään joulustressi. Että mikä joulustressi?

Jo vähän ennen kuin palasimme tänne Suomeen, omat some-kanavani olivat niin täynnä jouluvalmisteluita, että mun piti ihan kalenterista katsoa, että onhan se joulu tosiaan vasta ensi torstaina. Että jos sitä olisi jotenkin aikaistettu, kun niin monella tuntui olevan kova kiire.

Mutta ei. Siellä se kalenterissa vielä oli. Kiltisti paikallaan torstaissa.

Puutalon jouluvalmisteluihin kuuluu:

  • paketit tytöille, yksi per nenä  – ja sukulaisille vannotetaan, että vain maksimissaan yhden pienen lahjan saa ostaa lapsille; ei tavarabakkanaaleja meidän kuusen alle, kiitos
  • puolen tunnin pikasiivoaminen (keittiö, olohuone ja eteinen) jossain vaiheessa tällä viikolla
  • kuusen hakeminen kylätalon kuusimyynnistä jonain iltana
  • tavallinen kaupassapistäytyminen aatonaattoiltana (normaalit ostokset plus piparitaikinalevyjä ja Kokkikartanon valmisriisipuuroa)
  • joulukoristelu yhdessä tyttöjen kanssa aattoaamuna

Ja siinäpä sitten se.

Vaikka kuinka tuijotan tuota listaa, en onnistu siitä mitään stressiä saamaan. Monesti ihan tavallisella arkiviikolla on enemmän tehtävää.

joulukoristeet

Tuo valkoinen laatikko nostetaan aattoaamuna kaapista ja koristellaan koti.

Jouluhan on rentoutumisen aikaa. Yhdessä olemista. Perheen aikaa. Vapaa-aikaa. Missä se stressi oikein on ja ennen kaikkea miksi?

Joulustressi on minun maailmakuvassani vähän sellaista samanlaista kuin vaikkapa stressi verhoista tai oikeansävyisten lautasliinojen löytämisestä.

Turhaa.

Maailmassa on paljon oikeastikin stressaavia, tärkeitä asioita. Luulisi nyt, että joulu (lue: usealle monen päivän vapaa-aikaputki) ei olisi yksi niistä.

mansikka marja sitruuna siiri

Tirppa sai valita lelukuvastosta yhden lelun joululahjaksi. Tässä toivelahja. Tätä varten piti kyllä ajaa Keravalle asti.

Tämä on jouluhaaste:
Anna sinäkin lapsellesi vain yksi paketti. (aikuiset eivät tarvitse mitään) Kaikella loppupanostuksella anna sitä, mikä lapselle on tärkeintä: aikaasi.

Jos joku asia stressaa sinua, älä tee sitä. Oikeasti. ÄLÄ TEE SITÄ.

Ja sitä aikaa saat, kun jätät ne jouluverhot silittämättä ja joululahjaostosreissut säntäilemättä. Jätä vaikka riisipuurokin keittämättä (se valmispuuro on tosi hyvää!) ja keskity kodinsisustamisen sijaan perheeseen ja kiireettömään yhdessä olemiseen. Koska se on sitä, mikä on tärkeää. Sitä, mistä ne lasten parhaat joulumuistot syntyvät – ei siitä, onko joulupöydän kattaus trendisävyinen ja Instagram-uskottava.

Ei tule joulustressi.

 

 

 

PS. Hehe lisätty, kun näköjään niin moni löytää jutusta jotain, mitä siinä EI LUE :) Tässä jutussa siis ei missään kohdassa lue, että ei saa siivota/koristella/fiilistellä/mitävaanjoulumeininkeillä, jos se tuottaa itselle iloa. Tämä juttu on JOULUSTRESSISTÄ :) Tässä lukee, että EI STRESSIÄ. Ja tässä EI lue, että ei iloatuottavia rentoja joulufiilistelyitä.

Ehkä tää onkin stressitesti; jos näkee jutussa tuollaista, saattaa ehkä ihan ministi olla stressaantunut :)

85
Like

You Might Also Like

  • rinkeli
    21.12.2015 at 14:27

    Mä vihaan joulua. Just sen takia, että kaikilla on kiire ja aattona sitten väkisin pitää olla hauskaa vaikka naamat irveessä, että JOULU ON NYT JA MEILLÄ ON PERHEEN AIKAA. yhh.
    Meille ei himaan joulukoristeita tule, ennenkuin typy alkaa niitä kyselemään. Joten, no stress. Olen itsekäs ja annan mun vanhempien koristella ja stressata joulusta ja me mennään valmiiseen pöytään.
    Meillä oli kakarana aina tosi paljon lahjoja, ja haluan opettaa oman lapseni niin että ei tarvitse montaa lahjaa ollakseen onnellinen. Osaa sitten olla kiitollinen niistä muutamasta, eikä elää kultalusikka syvällä niinkuin minä :D

    En edes nykyään teeskentele tykkääväni joulusta, vaan ilmoitan kaikille kysyville etten tykkää joulusta, enkä tarvitse itse lahjoja.

    • krista
      21.12.2015 at 14:49

      Mä en aikuisiällä viettänyt joulua piiiiitkään aikaan – tai siis vietin olemalla reissussa, just hyvä aika ottaa ylityövapaat ja lomat siihen pyhäsumppuun ja päästä 3-5 viikoksi reppureissulle! <3 Se oli ihan parasta joulunviettoa ajalla ennen lapsia.
      -
      Siitä sitten vähitellen lasten myötä joulut ovat muuttuneet. Viime joulu oli jo ensimmäinen "jouluisa", jolloin meillä oli eka kertaa joulukuusi ja leikittiin sitä lahjojenantojoulupukkileikkiä. Ja se oli IHANAA. Tietysti se lapsen ilo on se, mikä aikuisellekin tuo sen joulumielen. Tärkeintä joulun onnistumiselle meille on ollut se, että tehdään se omalla tavalla - silloin ei tarvitse tehdä mitään hampaat irvissä eikä yrittää miellyttää ketään. Voi olla vaan niiden lähimpien rakkaimpien kanssa <3
      -
      Mutta lahjoja mäkään en itsekään vieläkään halua. En siis oikeasti-oikeasti halua. Mulla on ihan liikaa tavaraa muutenkin.

      • rinkeli
        22.12.2015 at 21:26

        Joo ehkä sen joulunilon taas löytää, kun sitä joulua tekee lapselle. Aikuisten kesken se on vaan niin kornia olla fiiliksissä joulusta. Tai sit oon vaan perusnegis :D

  • Hottentotti
    21.12.2015 at 14:28

    Kiitos tästä 😊 Oon niin samaa mieltä sun kanssa. Toki jokainen saa valmistautua jouluun ja stressata niinkuin haluaa mutta tuntuu välillä, että ihankuin maailma loppus siihen jouluun ja joulu ei tunnu joululta, jos kaikki ei ole viimeisen päälle. Rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa teille!

    • krista
      21.12.2015 at 14:53

      Joo, just tää ”kaikki pitää olla vimpan päälle tai muuten tulee kriisi” – toi on se, mikä minuakin tökkii. Tai enemmänkin harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka tuntuvat asialle sokeutuvan… Niin helposti tulee sitten niitä pettymyksiäkin, jos joku asia ei sujukaan (niin kuin usein ei elämässä suju) täydellisesti… Ja sit voi leikkiä marttyyria, että ”kaikkeni annoin ja tässä on tulos”… Jotenkin toivoisi, että ihmiset käyttäisivät ne arvokkaat (mahdolliset) vapaapäivänsä yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Ja ennen kaikkea muistaisivat, että joulu on LASTEN juhla – ja harvoin lapset niistä pöytäkattauksista välittävät. Kunhan aikuiset olisivat heille kivoja eikä stressitiuskivia…

      • Blue Peony
        21.12.2015 at 15:00

        Miksi joulu on vain lasten juhla? Maailmassa on paljon lapsettomiakin. Annetaan heidänkin nauttia joulusta omalla tavallaan. Jos juhla leimataan vain lapsille kuuluvaksi, luodaan mielestäni ihan turhia ulkopuolisuuden tunteita.

        • krista
          21.12.2015 at 15:02

          Lasten juhla heille, kenellä lapsia on :) Ei ihan joka kirjainta kannata tulkita erikseen :)

          • Blue Peony
            21.12.2015 at 15:09

            En voinut olla tarttumatta, niin paljon tästä on ollut puhetta vastoin omaa tahtoaan lapsettomiksi jääneiden ystävien kanssa. Ehkei asiaan itse tilannetta kokematta osaa eläytyä, mutta helposti tahtomattaan voi satuttaa, jos näkee joulun vain lasten juhlana ja kovasti korostaa sitä. En ole uskonnollinen, mutta itse näen joulun perimmäisenä sanomana toivon ja valon, ja niitä me tarvitsemme varmasti jossain vaiheessa elämää kaikki. Olemme itse halunneet luoda joulusta juhlan, jossa on myös aikuisille tärkeitä asioita, vaikka lapsi onkin.

      • Hanna-Marleena
        21.12.2015 at 16:03

        Hei saatko nyt järkättyä niin että puhelimellaki voi lukea? Tämä ja seuraavakin ehkä on vielä luettavissa, sitten putoaa ruudusta.

        • Hanna-Marleena
          21.12.2015 at 16:04

          Jaa tää tippu tänne, mutta siis tämä taso on vielä just luettavissa

        • krista
          21.12.2015 at 16:24

          No hitsi pitäis olla kolmeportainen, mutta onkohan taas päivittänyt itse itsensä 5-portaiseksi..? Tsekkaan! En voi tehdä sitä kesken keskustelun, mutta sit tän postauksen/keskustelun jälkeen :)

          • mq
            22.12.2015 at 18:13

            Hei jes, joku on jo saanut aikaiseksi mainita tästä. Mullakin tämä on viimeinen luettavissa oleva taso. (sekin yhden sanan riveillä). Tylsää, kun kiinnostavimmat keskustelut (=ne pitkät ja monitasoiset) jäävät aina lukematta. Ne kun usein ovat yksi tämän blogin suola :)

            Ps. Hyvä postaus, olen samaa mieltä! Luovuin tietoisesti, vähän väkisin, joulustressistä jokunen vuosi sitten. Kas kummaa, meillä on nykyään jopa enemmän koristeita ja jouluruokaa kuin ennen, mutta ei yhtään stressiä, kun mikään ei ole pakollista.

  • MarjaH
    21.12.2015 at 14:29

    Kiva postaus!

    T. Henkilö, joka viettää juuri ensimmäistä (huomenna toinen) henk. koht. vapaapäiväänsä siivoamalla. Tosin otin nämä vapaapäivät, jotta voisin siivota :D Yksin, ilman että kukaan häiritsee. Me aika harvakseltaan siivotaan (kodin siivo samaa luokkaa kuin teillä), mutta jouluksi musta on IHANA siivota! Sen yhden kerran vuodessa on (ainakin meidän standardeilla) siisti koti. Ja tämä on nimenomaan mun projekti, en vaadi miestä osallistumaan (paitsi mattojen tamppaus, kun en jaksa niitä kantaa, ja se omiin pöytiin en koske). Lapsi saa leikkiä tarhassa kavereittensa kanssa, ollaan sen jälkeen kuitenkin 2,5 viikkoa yhdessä lomalla.

    Oho, tulipas pitkä selustus. TL;DR: Stressitön siivous on tosi jees! Ja muutkin jouluvalmistelut!

    • krista
      21.12.2015 at 14:39

      No hei mullahan on itselläkin reissustatulon jälkeen ollut just sellainen fiilis, että oi kun ois joskus aikaa siivota yksin, rauhassa. Silleen just vaan nautiskellen. Ha ha, tuo paljastaa, miten utopiatasolla liikun – jos mulla OIKEASTI ois aikaa, en todellakaan käyttäisi sitä siivoamiseen :D

      Omaksi iloksi (OMG mitä mä just kirjoitin) siivoaminen onkin siis tosiaan eri juttu; stressipuolta sitten taas sellainen hampaatirvissä ja muullle perheelle tiuskien tehty pakkopulla.

      Mukavia siivousvapaita! :)

      • MarjaH
        21.12.2015 at 15:30

        Siksipä lapsi on tarhassa; muuten olisin ihan kamala tiuskiva äiti, enkä edes saisi mitään aikaiseksi. Kivempi kaikille näin :)

  • Blue Peony
    21.12.2015 at 14:30

    Kukin tavallaan – suodaan sekin ihmisille, jos haluavat laittaa muutakin kuin valmisruokia pöytään. Ei se, että laitetaan itse ruoka tai katetaan pöytä kauniisti, ole sama asia kuin stressi. Se yhdessä laittaminenkin voi olla yhdessäoloa ja ajan antamista :-). Meillä ainakin. Itse pidän hyvästä ruuasta ja kauniista kattauksesta ja muu perhe myös. Meidän nautintomme syntyy siitä. Meistä on ihanaa ottaa perintöhopeat esille ja muistella samalla menneitä sukupolvia ja perheessä kulkevia tarinoita heidän jouluistaan. Joku toinen ehkä haluaa istua verkkareissa sotkun keskellä pakastepizzaa syöden, se ei kuulu meille emmekä tuomitse sitä. En ole mikään jouluihminen sinänsä, mutta peräänkuulutan joulusuvaitsevaisuutta :-). Annetaan kaikkien (joulu)kukkien kukkia.

    • krista
      21.12.2015 at 14:36

      Joo siis hei ehdottomasti näin! Ja toivottavasti en kirjoittanutkaan noin… Tarkoitin nimittäin juuri sitä, että JOS JOKU ASIA STRESSAA, älä tee. Mutta jos se asia TUOTTAA ILOA (eikä se ole esim. ajankäytöllisesti lasten joulusta pois), niin tee ihmeessä! :)

    • Blue Peony
      21.12.2015 at 14:38

      Niin ja vielä – annamme myös lahjoja, mutta niitäkään ei tarvitse viime hetkessä hankkia. Ei mitään isoa, vaan lahja on usein itse tehtyä tai kierrätettyä. Ajatuksella valittu tai tehty lahja voi sekin olla osoitus siitä, että ajattelet ja annat aikaasi. Kudot vaikka villasukat. Etsit divarista kirjan, jonka toinen on vuosia halunnut lukea. Ei aikuisen yllättäminen lahjalla ole sen enempää ”väärin” kuin lapsenkaan.

      • krista
        21.12.2015 at 14:42

        Tästä mä oon osittain samaa mieltä ja osittain eri mieltä – oon ollut pitkään aikeissa kirjoittaa tuosta lahjanannosta ajatuksen merkkinä… Että miksi meille länsimaalaisille (miksei muillekin) huomion/välittämisenosoitus on niin usein materiaa? Meillä länsimaalaisilla on jo niin paljon kaikkea, mun mielestä materia on jo menettänyt arvonsa… Voisiko huomionsosoitus olla jotain muuta? Aineettomat lahjat ovatkin yleistyneet (?) tai ainakin niistä puhutaan. AIKA olisi länsimaalaiselle ihmiselle usein aika hyvä lahja, väittäisin :)

        • Blue Peony
          21.12.2015 at 14:53

          Minusta se, jos kudon toiselle sukat, on ajan antamista :-). Ainakaan minä en ole niin nopea kutoja, että siihen sukkaparin valmistumiseen ei aikaa menisi ;-). Joten itse tehty lahja tuskin on huono tapa osoittaa välittämistä. Tai jos annan vaikka mieluisan kirjan, teatterilipun tms. Silloin annan elämyksiä, omaa aikaa saajalle jne. Ainakin minun mieltäni lämmittää, kun tiedän köyhän (siis ihan oikeasti köyhän, minimieläkkeellä kitkuttavan) kummitätini pääsevän teatteriin, jonne hän ei muuten pääsisi. Tai kun pidän huolen siitä, että lähipiirini vanhuksilla on ehjät sukat ja yöpaidat ja pakkaan ne joulupakettiin (on ihan totta olemassa sellaisia vanhuksia, jotka eivät enää pysty ja osaa lähteä hankkimaan itselleen ehjiä kalsareita). Joten kaikilla ei mielestäni ole ylenmääräisesti kaikkea eikä ihan kaikki materia ole menettänyt merkitystään. Ja on niillä lahjoilla kyllä varsin tärkeä merkitys monessa muussakin kulttuurissa. Monessa maassa menetät kasvosi, jos menet vaikkapa häihin tai vierailulle ilman juuri oikeanlaista lahjaa. Ne lahjat voivat olla kalleusluokaltaan ihan muuta kuin mihin olemme tottuneet, ja pakkaaminenkin on tarkkaa. Onko lahjan sidoksellisuus siihen, millaisena ihmisenä sinua pidetään sosiaalisesti, vieläkin raadollisempaa kuin lahjan antaminen sen osoitukseksi, että olen ajatellut sinua ja kutonut nämä lapaset, en osaa sanoa. Aineettomia lahjoja annan myös ja monet tuttavani myös – esimerkiksi yhteisissä joulujuhlissa pakkasimme lahjoja pakolaislapsille – ja lahjoitamme moni jopa kuukausittain hyväntekeväisyyteen. Mutta jos kerrot julkisesti tällaisesta, älä luule saavasi ihailijoita. Lähinnä sitä pidetään oman kilven kiillottamisena.

          • krista
            21.12.2015 at 14:58

            Oi, nämä kaikki mainitsemasi oikein hyviä lahjoja! <3
            -
            Mä itse oon muuten antanut niitä vuohia/moskiittoverkkoja/rokotuksia joululahjoiksi aikuisille aina silloin, jos joulua on vietetty sellaisessa sukulaisporukassa. Itsekin toivoisin, että JOS joku mulle jotain haluaa antaa, se olisi juuri tuollainen aineeton lahja. Tavaraa en halua.

          • -Jenni-
            21.12.2015 at 20:32

            Mä muistan aina kun yritin ehdottaa äidilleni, että annetaan tuollainen eettinen lahja eräälle henkilölle. Äiti kimpaantui ja totesi ettei missään nimessä halua sellaista tilannetta, että lahjat jaetaan ja yhdelle sanotaan että sun lahjat meni afrikkaan.. että näinkin sen voi joku toinen ajatella..

          • lilah
            22.12.2015 at 18:49

            Mä en jotenkin ymmärrä noita aineettomia vuohen antamisia. Siis ihan ok osallistua mihin tahansa hyväntekeväisyyteen mutta ”omissa nimissään”. Tai siis tämä toimii, jos tietää että lahjan saaja itsekin osallistuu mielellään juuri tuollaisiin auttamismuotoihin. Sekin on ok, että kertoo laittaneensa ”joulubudjetin” hyväntekeväisyyteen, koska kaikilla on jo kaikkea tmv. mutta kuten joku tuossa kirjoittikin, niin ”annoin puolestasi vuohen Namibiaan” ei jotenkin oikein uppoa.

  • Iitanen
    21.12.2015 at 14:31

    Aikuisten kesken kun viettää joulua, ei ole oikein syytä stressata ja joulun kohokohdaksi nousee ruoka. Ja aaahh, sitä hetkeä kun pääsee joulun alla rauhassa keittiöön kokkaamaan! Mitään ei ole pakko tehdä, mutta halua kyllä riittää ja joka vuosi täytyy kokeilla jotain uutta – viime vuonna se oli kokonainen kalkkuna (jota tuli IHAN liikaa), tänä vuonna kanaa Jamie Oliverin tapaan (maidossa haudutettuna). Jouluviikolla syödään riisipuuroa ja jouluisesti maustettuja ruokia. Laatikot, kinkku ja graavilohi, eli perinteiset ruoat jätetään aatolle :)

    • krista
      21.12.2015 at 15:14

      Tässäpä hyvä esimerkki siitä, että VOI tehdä ruokaa (jos siitä nauttii) ja silti olla stressittä! Nauttia siitä, mikä itselle tuottaa iloa. Parasta!

  • Piipo79
    21.12.2015 at 14:33

    Tää on varmaan taas niitä asioita että ei kannata tehdä ylimääräistä jos ei siitä nauti. Itselle on tärkeää että joulu eroaa normaaleista viikonlopuista. Koska se on joulu. Meillä ei stressailla lautasliinojen väristä mutta ruoka tehdään itse. Koska siitä nautitaan. Samoin koristelut ja askartelut. Ilman stressiä. Yksi hyvä stressinpoistaja on yhteiset joulut (siskoni perhe tulee esim. tänä vuonna, aiempina jouluina ollut mummoja ja pappoja jne.). Sitten jokainen tuo oman bravuurinsa joulupöytään niin jokaisen stressitekijät on nollassa kun ei tarvitse koko joulupöytää loihtia.

    • Piipo79
      21.12.2015 at 14:40

      Lisäyksenä vielä, että juuri tuo askartelu, pipareiden tekeminen, ruoanlaitto ja koristelu on nimenomaan meidän perheessä sitä yhteistä aikaa. Ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että hermorauniona stressaisi joulusta mutta mielestäni stressi ei ole synonyymi siivoukselle ja ruuanlaitolle. Tai siis tämä just riippuu siitä mistä itse ottaa stressiä. Meidän pikkutonttu osallistuu tohkeissaan jopa siivoamiseen! Ps. Joululahjoista puheenolleen, tapanamme on ollut muistaa joulupuu-keräyksen kautta vähävaraisten perheiden lapsia ja kannustan kyllä muistakin vastaavaan touhuun!

      • krista
        21.12.2015 at 14:44

        Joo hei korostus tälle, että toivottavasti en kirjoittanutkaan, että ei saa siivota/askarrella/paistaa pipareita, JOS TYKKÄÄ siitä. Kirjoitin STRESSISTÄ ja siitä, että jos ne asiat stressaa, ne voi jättää tekemättä :)

        Meillä kans pipareiden tekeminen ja kuusen/kodin koristelu on yhteistä, kivaa ja kiireetöntä jouluaattoaamupäivän tekemistä <3

  • Vannikkila
    21.12.2015 at 14:43

    Meidän joulu ei sisällä tänä vuonna omaa kuusta ollenkaan, ei ole sisältänyt moneen vuoteen. Ei kuitenkaan olla aattona kotona, niin tuntuu turhalta sellaista kaivaa johonkin nurkkaan pölyttymään :) Meillä ei myöskään stressata jouluruuista, vain paisti ja tortut tehdään itse minun vanhemmillani. Joulu on juuri sitä, että kaikki käyvät saunassa ja yhdessä istutaan olohuoneessa katsomassa lasten iloa :)

    Lahjoja meillä kyllä tulee, aina tullut. Mutta kuitenkin meillä lahjat ovat usein hyödyllisiä (vaikka tietty mukaan mahtuu myös ns. hömppää) – poika tulee esimerkiksi saamaan paitoja (kaappi kun huutaa välillä tyhjyyttään kun hoitoon pitäisi lähteä) ja sukkia, muut sukulaiset kalenterit yms. mitä he hankkisivat kuitenkin. :) Anoppilasta taas minä ja mies saamme usein lahjaksi jotain, mitä olemme toivoneet ja/tai tarvinneet, muttemme itse ole välttämättä raaskineet ostaa (itse sain mm. viime vuonna lahjakortin kampaamoon).

    • krista
      21.12.2015 at 16:30

      Meillä taas on nyt tokaa joulua kuusi omassa kodissa. Mutta johtuu just siitä, että ollaan joulu kotona – ennen ei ole ollut, kun ei sitä tosiaan tyhjään kotiin ole kannattanut hankkia :)

      Lasten ilo on kyllä mullekin nykyjoulussa se paras juttu! Tai muusta en välitäkään joulussa (en sitä viettänyt siis ennen lapsia), mutta nyt tavallaan lasten kautta saa pilkahduksen siitä maagisesta lapsuuden joulusta takaisin <3

      • Vannikkila
        22.12.2015 at 10:25

        Meillä kun on siskon kanssa sen verran paljon ikäeroa, että meillä on tavallaan aina ollut lasten joulu – ensin sisko oli se lapsi ja nyt on oma lapsi :)

  • akkuporakone
    21.12.2015 at 14:47

    Jos mä jättäisin tekemättä kaiken mikä stressaa, en tekis yhtään mitään koskaan. Stressaaminen on mun luonteenpiirre ja sitä enemmän stressaan, mitä enemmän joku hokee että ”Ei kannata stressata!”. Ei ehkä kannattaiskaan, mutta mä en voi sille mitään :)

    • krista
      21.12.2015 at 14:59

      Hitsi en osaa oikein muuta sanoa kuin että jotenkin ihana kommentti <3 Tekisi mieli sanoa, että "älä stressaa", mutta just osoitit, että ei kannata. <3 <3 <3

  • Lempparihuppari
    21.12.2015 at 14:50

    Itse nautin joulun tekemisestä vaikka toisinaan kiiretohinaksi lipsahtaa ja viimeisiä joulukortteja väkerretään kuoreen illalla ennen viimeistä postituspäivää. Lahjojen haalimisen aloitan jo lokakuussa, mutta vielä jouluviikolla puuttuu usein joku paketti. Joulu tarjoaa hyvän syyn tehdä normaalia viikkosiivousta isomman urakan ja ruokia tulee mietittyä viikonpäivät etukäteen. En koe sitä kuitenkaan painostavana tai stressaavana vaan nautin joulun tulosta ja niistä valmisteluista, joita siihen liittyy. Miusta olisi kauheeta ostaa vaan ”normaalit ruokaostokset ja piparitaikinaa”.

    Sellainen YLISTRESSAAMINEN on tietenkin turhaa, jolloin päädytään helposti siihen tilanteeseen, että yksikin ”virhe” aiheuttaa sen, että itkee joulun menneen pilalle (tosin valmisriisipuuro sais miut itkemään, voin myöntää!). Mutta siinä missä teille on tärkeää päästä lojumaan Thaimaan riippumattoihin jollekin toiselle voi olla tärkeää se tohina ja laittaminen. Kun Suomi sitten aattona pysähtyy on ihanaa kun kaikki on puhdasta, valmista ja laitettua. :) Meidän perheessä puetaan juhlamekot ja kauluspaidat kun istutaan joulupöytään saunan puhtaina ja miusta se on vaan ihanaa. Enkä koe että se joulun keskiö (yhdessäolo ja rauhoittuminen) olisi siitä mihinkään hävinnyt, vaikka on siivottu kämppä ja kammattu tukka.

    • krista
      21.12.2015 at 16:33

      Joo ehdottomasti mähän olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että kannattaa tehdä vapaa-ajallaan sitä, mikä aidosti tuottaa itselle iloa! On se sitten se riippumatto tai joulutohina tai jokin ihan muu – vaikka kirjan kanssa erakoituminen (jos sellainen luksusmahdollisuus jollain on).

      Tohinakin on mun mielestä eri juttu kuin stressi! Joulutohina voi olla hyvinkin kivaa sellaiselle, joka tykkää laittaa. Stressi on taas sitten se negatiivinen tunnetila, mikä menee siihen, että asioita tehdään otsasuoni pullollaan ja hampaat irvessä. Eli ei stressiä, se tämän tekstin viesti olikin! :)

  • Kati K
    21.12.2015 at 15:03

    Olen periaatteessa samaa mieltä, ja meilläkin joulu on tosi stressitön verrattuna moneen muuhun, vaikka kahden lapsen perhe olemmekin. Jäin silti miettimään tuota, etteivät aikuiset tarvi mitään. Miksi aikuiset eivät saisi nauttia joulusta lahjojen muodossa? Minä ainakin myönnän, että on kiva saada jotain pientä. Eri asia tietty, jos itse sanoo, ettei tosiaan halua yhtään mitään – mulla on myös sellaisia ystäviä.

    Muistan myös ajalta ennen lapsia, kun suvussa sovittiin, että lahjoja vain lapsille. Me taidettiin olla ainoita, joilla lapsia ei ollut, eli saatiin siis toimia vain maksumiehinä. 😜 Reilu peli!

    • Blue Peony
      21.12.2015 at 15:11

      Juuri tuota minäkin mietin – miksi ei kerran vuodessa voisi antaa lahjoja niin aikuisille kuin lapsillekin, jos siitä kaikki nauttivat? Meillä ei ole ollut tapana koskaan juhlia syntymäpäiviä mitenkään isosti lahjojen kera, joten joulu on tosiaan ollut perinteisesti se ainoa kerta, kun annamme lahjoja.

      • Lempparihuppari
        21.12.2015 at 15:21

        Aikuisena on kamalaa saada turhaa tavaraa, mutta me esimerkiksi saatiin puolison kanssa viime vuonna lahjakortti erääseen lippuja eri tapahtumiin myyvälle verkkosivulle ja käytiin sitten oopperassa! Asia jota ei olisi todellakaan tehty muuten. Siitä tuli todella hyvä mieli, että päästiin kokemaan tuollainen. :) Pidän myös leffalipuista ja syötävistä lahjoista. Mitään ”pysyvää” ei siis tarvitse olla. Nautin myös lahjojen ostamisesta ja yritän keksiä jotain sellaista mitä vastaanottaja tarvitsee, enkä kuormittaa ihmisten koteja turhalla tavaralla. Aktiivisena lukijana olen esimerkiksi joskus osannut ostaa sellaista luettavaa ihmisille, johon he eivät ehkä muuten olisi tarttuneet. :) Samoin niitä syötäviä lahjoja tulee täältäkin.

        • krista
          21.12.2015 at 15:34

          Aineettomat lahjat on parhaita! Sellainen miinus niissä meidän omalta osalta on, että usein esim. lahjaksisaadut leffaliput ovat vanhentuneet, kun… …no, kaikki käytännönjärjestelyt (lue: lapset) sun muut. Lahjanantajan pitäisi siis myös meidän tapauksessa huolehtia, että lahjat tulevat käytettyä :) Eli hihihi hoitaa meidän lapsia :D Se oiskin ihan paras lahja! :D

    • krista
      21.12.2015 at 15:17

      Hitsi mulla on tähän niii-iiiin paljon ajatuksia (ei valmiita mielipiteitä, vaan pohdintaa siitä, mitä oon itse hiljaa mielessäni ajatellut), että nyt ihan harmittaa, että en tätä ennen tullut tehneeksi postausta ihan erikseen lahjanantoasiasta! Ehkäpä joulun jälkeen – hih ja myös siksi, ettei herätä niin paljon kuumia tunteita niin kuin näin ennen joulua saattaa jossakussa tehdä :)

      • Blue Peony
        21.12.2015 at 15:21

        Kukin tehköön tavallaan :-). Itse en esim ole koskaan järjestänyt lapselle mitään isoja synttärijuhlia tai hankkinut lahjapinoa, mutta sitäkin moni tekee. Tai itse asiassa ei meillä pariin vuoteen ole ollut mitään synttäreitä. Siitäkin varmasti monella supermammalla on ajatuksia ;-). Mutta meidän synttärit ovat kaikki kesällä ja se on valoisaa ja iloista aikaa muutenkin. Talvi on pitkä ja pimeä, joten silloin on mukavaa järjestää pimeyden katkaiseva juhla.

  • kao kao
    21.12.2015 at 15:18

    Miten ollaan stressaamatta siitä millaisen jouluriidan siskon perhe tänä vuonna järjestää? Tai no ens vuonna ei tarvi stressata, kun mennään miehen porukoille :D Sitä odotellessa

    • krista
      21.12.2015 at 15:27

      Äh. Voi ei. Tiedätkö, mitä mä tekisin…? Mä en menisi. Mä laitan sulle privaviestiä!

  • Heispi
    21.12.2015 at 15:42

    Anoppi tekee kaikki ruuat. Me naperoiden kanssa leivottiin joululimppua ja karjalanpiirakoita nyt, kun teki mieli ja aineet oli kaapissa. Tehtiin myös porkkanakakkua jälkkäriksi. (lasten leipominen on vielä pääasiassa taikinan syömistä ja sotkemista).Lahjat (joita on aivan liikaa, mutta miten mä olenkaan sellainen, että rakastan antaa lahjoja ja kun ne ilahduttavat saajaansa olen itsekin niin innoissani :)) on hankittu pääasiassa jo marraskuulla. Extemporelöydöt nyt ihan liki joulua, jos sellaisia on. Jos nyt siivoaa kaiken puts plaar, on sekaista ja vähintään puuroa lattialla jo tunnin päästä :) aatonaattona yleisperussiivous ja anoppilaan auttamaan (ts lapset pyörii jaloissa ja sotkee ts parasta ikinä <3). Ei ressiä. Ihanaa ruokaa ja yhdessäoloa.<3

    • krista
      21.12.2015 at 16:34

      Stressittömyys, ruoka ja yhdessäolo – oikein hyvältä kuulostaa! :) Joululta! :)

  • Karo
    21.12.2015 at 15:58

    Mä rrrrrrakastan joulua! Mulla se rakkaus tulee varmasti monesta jutusta, kuten valon juhlasta keskellä pimeyttä, mutta erityisesti siitä kiireettömyydestä, ilosta, naurusta, läheisten kanssa vietetystä ajasta ja muutenkin rentoutumisesta. Meillä jouluna on aina tehty vain sen verran, mitä on huvittanut tehdä. Ruoista osa tehdään itse, osa ostetaan kaupasta fiiliksen mukaan. Meillä ei ole koskaan riidelty jouluna. Ehkä siksi en ymmärrä koko joulustressiä, kun en sitä ole kokenut.

    Lahjoista pitää tosin sanoa, että mä rakastan antaa lahjoja. Mutta, ja tämä on oleellista, niissä pitää olla Joku Juttu. Mitään turhaa kamaa ei osteta (kirjat eivät ole turhia) ja lahjan pitää olla hauska ja saajalle sopiva. Syötävät lahjat on aina hyvä vaihtoehto, jos muuta ei keksi. Esim. minä ja mieheni saimme pari vuotta sitten vasenkätisten puuhaarukan eli puuhaarukan, joka on muotoiltu vasemmalla kädellä käytettäväksi, me kun molemmat olemme vasenkätisiä. Sitä on tullut käytettyä paljonkin, vaikka tavallinenkin puuhaarukka tietysti kävisi, ja joka kerta muistan lahjan antajan puuhaarukkaa käyttäessäni. Mulle osa joulun rentoutumista on myös lahjojen pakkaaminen, hauskan joulupaperin löytäminen jne.

    Silti, me ei olla ostettu meidän vauvalle (5kk) yhtäkään lahjaa. Hän saa muutaman lahjan kummeita, tädiltään, isovanhemmilta jne. mutta osaa näistä on ohjattu (esim. mummi ostanee matkasängyn vauvalle, jota voidaan käyttää isovanhemmilla kyläillessä vaunukopan jäädessä liian pieneksi pian). Me ostetaan ehkä lautaset ja aterimet tuolle joulun jälkeen, kun kiinteitä aletaan pian maistella, tosin ne ostettaisiin toki muutenkin. Ensi vuonna lahjajutut katsotaan sitten uudestaan :)

    Rauhallista ja rentouttavaa joulua puutaloon! :)

    • krista
      21.12.2015 at 16:42

      Ihanalta kuulostaa! Juhlasta kun tosiaan voi nauttia just fiiliksen mukaan – ei tarvitse livetä sinne suorittamiseen, mistä mä oon tulkinnut tuon joulustressin jollekin syntyvän. Kiireettömyys, ilo, nauru, yhdessäolo… Just parasta! Tuolla reseptillä mekin mennään tähänkin jouluun <3
      -
      Mekään ei (muistaakseni) ostettu Silvalle mitään eka jouluna (silloin vajaa 9 kk). Toka jouluna muistaakseni laitettiin pakettiin sammakkoquiro (soitin), mutta ei muuta. Tällöin siis molempina jouluina tiedettiin, että muutama lahja tulee muilta. Nyt tänä ja viime jouluna ollaan laitettu yhdet paketit tytöille. Ihan sopivasti :) Viime joulunakin Silva ois vaan halunnut alkaa leikkiä sillä eka lahjallaan eikä edes avata muita. Ei vielä ole materialismi tuohon jälkikasvuun onneksi iskenyt :) Mutta saattaahan sekin vaihe vielä tulla :)

  • Sari
    21.12.2015 at 16:03

    Ihana muistutus, kiitos! Tunnustan; oli aikomuksena lähteä ehkä vähän liian isosti tähän jouluun ja meinas stressiikin tulla, mutta nyt alan sittenkin syömään suklaata ja jätänkin kyllä kaappien siivoukset ens vuodelle ;,,D Hyvää joulua teidän perheelle!

    • krista
      21.12.2015 at 16:42

      Suklaata kaapinsiivouksen sijaan – OI KYLLÄ! Hyvä!

    • Nro 26
      21.12.2015 at 19:05

      Marttaliittokin kertoo ettei kaappeja tarvi siivota ellei sitten aio viettää jouluaan kaapissa ;)

      • krista
        21.12.2015 at 19:36

        Toi on niiii-iiiiin hyvin sanottu!!!

  • Leluteekin Emilia
    21.12.2015 at 17:00

    Meillä sitä stressiä syntyy ehkä siitä, että kun vietetään joulua Ranskan mummolassa, niin lähtötohina ja lahjojen hankinta osuu sille viikolle vuodesta, jossa muutenkin tuntuu aina olevan eniten kaikkea, esim. kolme lasten joulujuhlanäytöstä. Ja tänä vuonna kyllä vähän siivosinkin, koska on vaan kivempi tulla reissusta kotiin, kun vastassa ei ole ihan karmea läävä (tätä mies on mulle selittänyt muutaman vuoden, ja hyvä on, oikeassa on). Että on stressattu. Mutta nyt kun on päästy perille, niin en ajatellut stressata yhtään enempää.

    • krista
      21.12.2015 at 17:15

      Terkkuja Ranskaan – voin hyvin kuvitella, että tuollaista lähtöä ei ole kyllä ilman stressiä oikein mahdollista suorittaa! Tai ei ainakaan mulla ois :) Joo lähtöstressi oli ehdottomasti meilläkin ennen tota meidän viime reissua – kun oli mun vatsatauti ja ziljoona asiaa hoidettavana ennen matkaa. Mutta onneksi jäi sitten stressi siihen kuin lähdettiin. Hyvä jouluasenne tuo sulla, että nyt on tän joulun stressit stressattu!

  • Nina
    21.12.2015 at 17:24

    Tää on jännä kysymys kyllä :) vähän ehkä semmonen ampparipesänsohimisjuttu.. musta joulu on ihanaa aikaa ja iso osa siitä fiiliksestä itselle tulee kodin koristelusta ja lahjojen antamisesta jne. Stressiä aiheuttaa lähinnä se, että me mennään koko perheen voimin valmiiseen joulupöytään, jlnka takia joku muu on nähnyt vaivaa. Ja toinen on sukulaislasten lahjat. Emme halua sanoa, että lahjoja ei tule, koska se stressaa meitä ja toisaalta onhan se lahjojen antaminen oikeesti lopulta tosi kivaa. Teidän joulu kuulostaa ihanalta, mutta (sori :D) olishan se tavallaan vähän itsekästä jättää tekemättä kaikki itseä stressaava, jos se vaikuttaa muiden jouluun. Ja mun mielestä joulun pitäisi olla epäitsekkäin juhla kaikista. Ehkä teillä on vaan niin erilainen ja -kokoinen lähipiiri, että tämmöstä problematiikkaa ei ilmene?
    Hyvää joulua kuitenkin! Etenkin lapsille, lasten juttu joulu on eritoten <3

    • krista
      21.12.2015 at 18:00

      Hmm mä en ehkä ihan hahmota tuota itsekkyysaspektia – millä tavalla se, että mä stressaisin, tekisi mun lähipiirin joulun paremmaksi? Päinvastoin. Jos mä stressaisin ja tiuskisin, sehän olisi ikävää läheisille. Ja mäkin otan mieluummin läheiseni stressittömänä kuin kireinä :)

      Mulle ei ole koskaan ollut ikävää/kiusallista sanoa, että ei lahjoja. Ehkä se johtuu siitä, että olen ottanut sen linjan jo heti teini-iästä asti. Ehkä se vaikuttaa. Samoin ehkä siihen sukulaispaineettomuuteen se, että mä kautta aikojen oon ollut reissussa joulun. Enkä ole koskaan ajatellut/kokenut, että siitä olisi kukaan loukkaantunut.

      Mutta nyt on tosiaan lasten myötä joululle tullut ihan uusi merkitys <3 Nyt me oltaisiin itse asiassa voitu olla joulun yli matkalla, mutta mä totesin, että ehkä ois etenkin Silvan kannalta kiva viettää joulu kotona. Siksi tultiin matkalta kotiin, vaikka mikään muu ei ois estänyt jäämästä tosiaan pidempään. Mutta lapset, lapset <3

      • Nina
        23.12.2015 at 13:17

        Sehän se varmaan onkin, että musta on pohjimmiltaan niin ihanaa antaa lahjoja, että se stressi siitä on perusteltua. Ja toiseksi mulla joulustressi ei aiheuta samanlaista tiuskismeininkiä kuin joku muu stressi, joten senkään takia en koe että sitä pitäis erikseen välttää.

        Tolla itsekkyysasialla ehkä enemmän viittasin esim. tilanteeseen, jossa ollaan menossa vaikka mummolaan valmiiseen joulpöytään ja ei ole pakko tehdä mitään. Mutta sit siellä toiset paistaa kinkkua ja laatikoita ylt läpensä, niin kyllä siinä joku itsekkyyden kukkanen itää sisällä, jos ei ole valmis mitään tekemään sen takia ettei halua ottaa asioista stressiä? Tietysti ihannetilanne olisi, että kukaan ei joutuisi stressata joulua ja kaikki olis vaan, mutta eipä se taida totuus olla minkään juhlan kanssa. :)

        Mutta teidän joulu kuulostaa kyllä ihanalta ja jos me joskus ollaan lasten kanssa ihan vaan kotona, niin en kyllä tee siitä mitään vuoden stressaavibta päivää, vaan syödään vaikka pizzaa ja ollaan vaan! :)

        Hyvää joulua ja tsemppiä jet lagin kanssa! :D

  • Nellisi
    21.12.2015 at 17:42

    Ei stressiä, ei todellakaan! En jaksa käsittää, miksi joku ottaa joulusta stressiä. Minä vaan jännitän niin kuin pikkulapsi. :D En saa aattoaamuna nukuttua ja herään aina ennen kuin joulupukin kuumalinja alkaa. Sitten katselen sitä ihan innoissani.

    Tältä joululta odotan eniten sitä rauhaa perheen kesken, olemme koko perhe ja siskoni perhe vanhempieni luona aaton. Joulupäivän sitten miehen äidillä. Mutta mitään matkastressiäkään ei oteta, sillä lähdemme jo aatonaattona ja olemme yöt minun vanhempieni luona ja liikumme siitä sitten miehen sukulaisiin, jotka asuvat lähellä. :)

    Mulla kans joulun tuloon kuuluu lahjat: ihanan lahjan löytäminen jollekin, paketointi, kauniin paketin tekeminen, pieni jännitys yms. En malta omia pakettejani avata, kun katselen muiden avaamista ja iloa. Totta on, että äitini ei osaa pysyä lahjojen kanssa kohtuudessa ja niitä on joka vuosi ihan hillittömästi. Onneksi äitini myös hallitsee lahjojen ostamisen, eikä mitään turhaa yleensä tule. Me ostetaan kyllä aikuistenkin kesken, itse hankin yhden lahjan per nenä. Mies tosin yleensä saa useemman, kun tuolle on niin helppo ostaa. :)

    Yritän siis lahja-asiassa sanoa, että vaikka materiaa onkin maailma pullollaan, niin ehdottomasti ne kuuluvat meidän jouluun ja ehdottomasti myös aikuisten kesken. On ihanaa olla kuin pikkulapsi kerran vuodessa. :D Mutta ehdottomasti kukin tavallaan! Ja mielellään myös stressittömästi. ;)

    • krista
      21.12.2015 at 18:02

      Voi ihanaa, sä oot siis tavallaan jotenkin onnistunut säilyttämään sen lapsuudenjoulun itsessäsi! Tosi ihanaa <3 Multa se karisi joskus teini-iässä pois, valitettavasti. Mutta tosiaan nyt lasten myötä on ihana ollut saada siitä sellaisia onnen pilkaduksia takaisin <3

    • Mii
      21.12.2015 at 22:00

      Tää on ihan kun mun kirjoittama :D

  • rajallinen
    21.12.2015 at 17:44

    Äh, tämä on kyllä niitä asioita, joissa kaikki vaan ollaan tosi erilaisia.. Itse kyllä tunnistan stressaavani joulun (ja monien muidenkin juhlien) järjestelyistä, mutta pienen vaivankin näkeminen tuo itselleni joulumielen, antamisen ilon ja sitäkin nautinnollisemman rauhoittumisen aaton saapuessa. Itselleni joulu ei tulisi, jos olisin edeltävät päivät elellyt ihan normiarkea, kyllä siihen kuuluu olennaisena se, että nimenomaan niinä viimeisinä päivinä pörrää kaupoissa etsimässä juuri niitä mieleisimpiä lahjoja – ja koskaan ei ole joulu mennyt pilalle siitä, että jossain edeltävässä hetkessä oli kiire tai ohimenevä entä-jos-en-keksi-mitään -stressi. Tai vaikka sitä ihan kaikkein täydellisintä ei löytyisikään.

    Ja meidän perheen joulu on ehdottomasti ennen kaikkea yhdessäoloa ja lämmintä yhdessäoloa, jonka arvoa ei lainkaan vähennä se, että kaikki aikuisetkin saavat tarkoin mietityt lahjat ja ruoka on itse valmistettua ja arkiruokaa hienompaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, niiden etukäteen stressaavienkin, jos se on se, mikä heidän jouluunsa sopii!

    • krista
      21.12.2015 at 18:26

      Hmm. Voisiko sitä vaivannäköä ilman stressiä, vai menevätkö ne sinulla käsi kädessä? Hih ja tätä kirjoittaessa tajuan tän suomen kielen termin ”nähdä vaivaa”, sehän kuulostaa työläältä ja ikävältä jo terminäkin :D :D :D Eli joku muu positiivisempi termi tähän, vaikkapa se joulupuuhastelu :) Eli että voisiko puuhastella myös ilman sitä stressin puolelle menemistä; tekisi ikään kuin ne samat asiat, mutta pitäisi mielen kevyenä?

      Yhdessäolo kuulostaa oikein ihanalta <3 Sehän se on varmasti tärkeimpiä juttuja, että stressin takia ei mene homma vaikkapa riitelyksi tai tiuskimiseksi. Jotenkin mulla sellaisessa joulustressistereotypiassa on sellainen kireä megajoulunlaittaja, joka ärisee ja tiuskii muulle perheelle parit päivät ennen joulua. Eli toivotaan myös, että ne, jotka sitä stressiä haluavat (täh? voiko joku HALUTA tuntea stressiä?) tuntea ennen joulua, eivät kohdista ikäviä tuntemuksia lähipiiriinsä. Ei jouluna, mutta ei myöskään ennen sitä. Eli että sais just sellaisen lämpimän yhdessäolon joulun, mistä säkin kirjoitat <3

  • Hollannikas
    21.12.2015 at 18:09

    Mä myönnän vähän ehkä stressaavani. Tänä vuonna miehen perhe on kutsunut itsensä meille viettämään ’autenttista suomalaista joulua’. Mikä on tosi kiva esikoiselle että mummo ja sedät tulee, mutta mun olisi loihdittava se suomalainen joulu. Tämä 3kk sylissäroikkuja ei projektia jouduta. Noh, esikoisen kanssa leivottiin pipareita ja mä löysin punajuuria torilta eli hyvä alku. Sillit ja lohet ostettiin Ikeasta (taitaa tulla autenttinen ruotsalainen joulu…) ja kai mä jotain laatikkoja väännän. Niitä kun ei valmiiksi kaupasta täällä tosiaan saa :/ . Onneksi vieraat eivät tiedä mitä pöytään tai muuhunkaan kuuluu, joten ehkä tämä tästä! Ja pukki soittaa Suomesta – se tulee olemaan esikoisen joulun kohokohta.

    • krista
      21.12.2015 at 18:20

      Auts – no tuossa on tosiaan stressin ainekset kasassa, 3 kk vauvan kanssa jouluhengettäreksi… Auts auts auts! Ikea-joulu kuulostaa ihan riittävän autenttiselta! Eiks niillä muka vois olla jotain laatikoita…? :) Ikealle tuotekehitettävää! :)

  • M-M
    21.12.2015 at 18:10

    Mulla iski joulustressi vasta siinä vaiheessa, kun mä tajusin, että en mitenkään ehdi tehdä kaikkea mitä olin aikonut. Ja vain sen takia, kun mä lähdin töihin :) Mutta onneksi tajusin, että ei kaikkea tarvi ehtiä :) Mä nautin siitä, että saan kokonaiset neljä päivää olla vaan lasten kanssa.

    • krista
      21.12.2015 at 18:19

      Nimenomaan – kaikkea ei tarvitse ehtiä! Se varmaan on sen stressittömyyden ytimessä. Että tekee sen, mikä tuntuu mukavalta ja joulufiilistä edistävältä. Yhteinen aika on kyllä parasta!

  • a
    21.12.2015 at 20:28

    Meillä ei stressata joulusta. Kuusi on haettu vintiltä ekana adventtina (meidän (t)ekokuusi on jo 10 vuotta käytössä ja saa ilahduttaa ekasta adventista tapaninpäivään, mä rakastan sitä hämyisen olkkarin nurkassa…mutta toisaalta mieluiten heivaisin sen takaisin vintille jo joulupäivänä). Kynttilöitä poltettu ja askarreltu lapsen kanssa tonttuja (koska lapsi rakastaa askartelua, äiti ei niinkään) ja leivottu pipareita valmistaikinasta. Jouluruuat ostetaan aatonaattona ja joulupäivänä ajellaan sukulaisiin ihan vaan siksi kun silloin on tiet on tyhjät ja muutenkin kyseessä on vuoden tylsimmät päivät :)

    Lahjoista pakko vaan sanoa, että meillä aikuiset ”saa” lahjoja, koska muuten lapsi olisi surullinen/pahoillaan aikuisten puolesta…siis se ei vaan käy lapsen oikeudentajuun että vain hän saa paketteja. Aikana ennen lasta vietettiin ihania lahjattomia jouluja monta monta vuotta, mutta viime jouluna piti aikuisillekin vääntää paketit, paketteihin käärittiin mun henk.koht. itselleni ostama yökkäri ja miehelle rukkaset ;) Tänä vuonna mies on säästänyt pari tilaamaansa kirjaa pakettiin ja mun pitänee äkkiä keksiä jotain itselleni. Olen luopunut toivosta että lahjamäärät lapsen osalta ois järkevät, siis kun sukulaiset haluavat pientä muistaa, niin ei mulla käy sydän kieltääkään (isovanhemmille on isot ukaasit että max. kaksi lahjaa mutta kattotaan).

    • krista
      22.12.2015 at 07:07

      Kuulostaa hyvältä! Mulle kans kuusi on sellainen joulutunnelman tuoja: koristeltu kuusi olkkarissa ja joulutähti ikkunassa, niin se on siinä :) Lapsuusjouluissa oli aina vakkarikoristeet (ja niin haluan olevan meilläkin; ei siis uusia koristeita joka vuosi tai mitään teemavärejä tms.), ja niissä isona osana lasten askartelemat tontut sun muut <3
      -
      Oi, miten empaattinen lapsi - supersuloista! <3

  • lilah
    21.12.2015 at 21:48

    Tulipa jotenkin hupaisa fiilis näistä kommenteista: lukijat kertovat miten joulunsa viettävät ja blogisti joko kannustaa että kuulostaa hyvältä tai yrittää ehdotella voisko tehdä vähemmän :-) Kuten joku muukin kirjoitti, nämää lähipiirit joita joko kokee että tarvitsee tai ihan haluaakin jouluna huomioida ja muistaa on eri ihmisillä hippasen eri kokoa. Meilläkin siihen kuuluvat meidän molempien vanhempien isoäidit, lasten isovanhemmat, muutama vanhapiikatäti ja meidän vanhempien sisarukset perheineen. Ja tietysti muutama ystäväperhe ja kummilapsia. Kaikille ei siis osteta lahjaa, mutta jotenkin muistetaan tai ollaan yhteyksissä joulun aikaan. Ja kieltämättä jotta tämän kaiken muistaa ja ehtii muun arkirumban (työt, harrastusten päätökset jne) ohessa niin voihan sitä stressiksikin kutsua. En kuitenkaan osaa nähdä siinä negatiivista, ennemmin kyse on positiivisesta tekemistä tehostavasta lisäbuustista ja ennen h-hetkeä huokaisusta ”onnistuipas, ehdinpäs”. Silti sitä joulua tehdään yhdessä lasten kanssa: askarrellaan, leivotaan, siivotaan, metsäretkeillään hakemaan kuusta ja kukka-asetelmien koristeita, tehdään tonttukierros viemään lahjoja itse saman pitäjän sisällä jne. Jos vain viettäisin jouluni oman perheen kesken, hommaa olisi toki paljon vähemmän, mutta kokisin myös jättäneeni minulle rakkaat ihmiset huomioimatta.
    Lapsille tulee ostettua lahjaksi sekä tarpeellista (ne vaatteet mitä ei kirpparilta osteta eli lähinnä alusvaatteet, jotkut paremmat talvikintaat jne) että pari toivelahjaa kummallekin. Lisäksi tuo sama lähipiiri muistaa lapsiamme eli kertyy paljon toki. Meillä myös pienempinä jaksoivat avata pari pakettia, mutta sitten vietimme jokusen joulun niin että paikalla oli myös melko pitelemättömästi omia pakettejaan avaavia isompia lapsia ja aika äkkiä se malli alkoi tarttua. Nyt on taas toppuuteltu, että avataan nätisti ja maltilla.
    Ja vielä joku kirjoitti joulun viettämisestä itsekkäästi vs. niiden lähimpien toiveita toteuttaen. Tämä on meilläkin melkoinen dilemma ollut jo vuosia. Ei pelkästään mitä me vanhemmat toivoisiimme (kotijoulu) vaan myös että ollaan ajateltu erästä yksinäistä ihmistä, joka meidät monesti kutsui kylään juuri aatoksi. Jossain vaiheessa lapsetkin kasvoivat niin, että osasivat jo toivoakin, että menemme hänen luokseen. Kun on monta perheenjäsentä, voi niitä toiveita helposti olla neljä erilaistakin, joten kompromissien aikaa tämä on myös, yrittipä olla itsekäs tai ei.

    • krista
      22.12.2015 at 07:27

      Mun mielestä on kiva lukea ihmisten joulunviettotavoista! :)

      Meilläkin on kyllä noita lähirakkaita paljon. Ehkä kyse on enemmänkin lähipiirin tavoista/tottumuksista kuin läheisten määrästä saatikka tärkeydestä. Meidän läheiset tasan tarkkaan tietävät, kuinka rakkaita he meille ovat, vaikka ei ollakaan ikinä ostettu heille (aikuisille) paketin pakettia. Me ei osteta myöskään tuliaisia tms. tai syntymäpäivälahjoja. Eli tavaraa ei ole meillä otettu kiintymyksen merkiksi. Omalle äidilleni esimerkiksi soitan aattona ”hyvää joulua” -puhelun. En edes korttia ole koskaan lähettänyt. Ja hän varmasti tietää, kuinka rakas minulle on. Eikä hänkään muuten anna lahjaa ”tapamielessä” minulle. Joskus hän on tehnyt jonkun isomman hankinnan, jos mulla on ollut joku hankinta päällä – esimerkiksi yhtenä vuonna osti meille uudet joustinpatjat tai mä ostin ne patjat ja se laittoi rahaa tilille – ja se oli sitten lahja sille ja seuraavalle n. kolmelle vuodelle samalla :)

      Tänä vuonna oon törmännyt muuten ihanaan huomaavaisuuteen meidän lähipiirissä. Useampi on etukäteen kysynyt (esim. Seelan molemmat kummivanhemmat), että ”saako Xxxxx:lle ostaa joululahjan?” Ja toki saa <3 Joku kaukaisempi jos esittäisi saman kysymyksen, vastaisin luultavasti (ja olen vastannutkin), että jos jotain ihan-ihan erityistä sille lapselle sopivaa/itsetehtyä on mielessä, niin toki saa - mutta sellaista, että menee lelukauppaan pyörimään, että "mitäköhän mä nyt sille keksisin", niin mieluummin ei.
      -
      Meillä Helsingissä asuvat läheiset käyvät meillä kylässä (ne, jotka haluavat - on esitetty avoin kutsu ilman läsnäolovelvollisuutta) siihen aikaan, kun meillä on joulupukkileikki. Sitten he suuntaavat toisaalle "aikuistenruokailemaan" pidemmän kaavan kautta. Viime jouluna meillä sai niitä aamullapaistettuja pipareita ja glögiä sen lahjojenjakamisen aikana :)

      • lilah
        22.12.2015 at 19:08

        SIis ei meilläkään lahjoilla mitata läheisten tärkeyttä mutta vierailuilla, joulukukan tai lasten askartelujen viemisellä ja korteilla haluamme osoittaa että heitä muistamme niiltä osin kun ei joka paikkaan revetä. Osa noista rakkaista on joko näin maalla heikon joukkoliikenteen tai oman kuntonsa puolesta itse kykenemättömiä minnekään lähtemään, jolloin homma sitten menee niin päin, että me kyläillään. Itse ajattelisin, että jos viettäisin joulua yksin, ihan kauhean lämmittävä ei olisi se ajatus, että ”kyllä ne minusta välittävät, vaikkeivat sitä juuri osoitakaan”. Sellaisen ihmisen iloksi ja hyväksi, josta välittää, näkee mielellään vaivaa ja tinkii vähän siitä mitä itse mieluiten tekisi.

        Tuliaisia ei mekään osteta, korkeintaan jotain kiitokseksi taloa poissaolojen ajan hoitaneille. Synttäreitä muistetaan lähinnä onnitteluviestillä tai kortilla – arkena kun ei samalla tavalla repeä kyläilemään.

        Tuo lahjan ostamiseen luvan pyytäminen on myös minusta outoa. Senkin ymmärrän, että kysyy onko joku lahja sopiva, mutta että saako ostaa! En omien lasten kohdalla osaa ajatella, että siten omistaisin lapseni, että voin sanoa ettei heille saa tuoda lahjaa! Minusta lahja annetaan antamisen ilosta ja halusta ja silloinhan se lahja sopii saajalleen – tarkoitushan on ilahduttaa. Kummilasteni vanhemmat välillä ovatkin sanoneet, että ”ei sinun kuulu kummilapsen sisarukselle tuoda joululahjaa”. Kerran en voinut hillitä itseäni puuskahtamasta, että annan lahjoja tasan niille, joita haluan lahjalla muistaa. En antaisi sille kummilapsellekaan vain siksi että täytyy! Kummiksi ryhtyessäni olen lupautunut tiettyihin juttuihin, mutta en lahja-automaatiksi.

        • krista
          22.12.2015 at 20:05

          Kyllä tuollaisen 1-vuotiaan puolesta vanhemmat päättävät vielä aika monta asiaa :)

          Ja sit tuo joulun viettäminen yksin… Mä en nyt yhtään ymmärrä, miten joulustressaamattomuus liittyisi siihen, että joku viettäisi joulun yksin. Ei meillä kukaan vietä joulua yksin, vaikka ei stressatakaan :) Tuo ”kyllä ne minusta välittävät, vaikkeivat sitä juuri osoitakaan” on myös ihan kummallinen – miten niin ei osoita? Jouluko/joululahja se on se ainoa osoittamisen tapa? Toki on tosi surullista, että niitä ihmisiä tosiaan on, joilla niitä läheisiä ja rakkaita ei ole – ei jouluna eikä muutenkaan. Mutta se ei kyllä mitenkään liity siihen, että ottaako joku stressiä joulusta vai ei.

        • saria
          22.12.2015 at 20:10

          ”….ihan kauhean lämmittävä ei olisi se ajatus, että ”kyllä ne minusta välittävät, vaikkeivat sitä juuri osoitakaan”.”

          Niin. Jos on kaveri/tytar/eno/vanhempi/kummi x joka aina soittaa, tulee/kutsuu kaymaan, kysyy kuulumisia, laittaa kortin ja lahjat jouluna ja synttarina jne, ja sitten kaveri/tytar/eno/vanhempi/kummi y joka ei jaksa ottaa tammoisista asioista mitaan stressia ja toteaa etta kyllahan ne tietaa etta ma niista valitan, niin kummastakohan naista ajan myota alkaa itse valittamaan enemman? Vaikka siis naamaten nahdessa olisi aina yhta kivaa molempien kanssa?

          Eli olen samaa mielta siita etta valilla omasta helppoudesta/mukavuudesta voi ja pitaakin ”karsia” sen eteen etta viestittaa toiselle valittavansa.
          Taannoin naapurin perheessa sattui sairaustapaus joka vuoksi toinen vanhempi oli piiitkaaaaaaaan ihan toimintakyvyton. Otin oman tyo- ja pikkulapsiarkeni lisaristiksi sen etta valilla vein heillekin illallista, soittelin illalla kuulumiset sen sijaan etta olisin vain roikkunut netissa (vaikka se olisikin huokuttanut enemman) ja kutsuin lapsia leikkimaan meille jne. Tietysti se lisasi vaivaa omaan arkeeni, mutta se oli silti ehdottomasti sen arvoista. Naen etta jouluna panostaminen lahjoihin, kortteihin, ruokaan, sukulaisiin ajamiseen jne jen on sama asia. ei sita naapuriakaan olisi varmaan yhta paljon lammittanyt ajatus etta ”no se varmaan kuitenkin ajatustasolla on empattiinen, vaikkei silta nyt mitaan konkreettista apua/tukea liukene”.

          • krista
            22.12.2015 at 20:17

            En vois olla enempää eri mieltä siitä, että sairastapauksessa auttaminen ois sama kuin stressillä ostettu väkinäinen joululahja! Totta HEMMETISSÄ mä ainakin autan lähipiiriäni, osoitan rakkauttani ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen VAIKKA meillä ei aikuiset osta keskenään joululahjoja toisilleen eikä stressaa joulusta. Herranjestas. Tää keskusteluhan alkaa mennä ihan älyttömäksi.

            Ja jos jonkun rakkaus on siitä kiinni, että annanko mä sille kerran vuodessa joululahjan… No, se ei sitten kovin syvää rakkautta varmasti ollutkaan. Onneksi meidän suvussa/lähipiirissä ei ole niin pinnallisia ihmisiä. Kuulumisia toki kysytään, tavataan ja osoitetaan välittämistä erittäin monilla eri tavoilla. Lähellä asuvien sukulaisten kanssa useita kertoja viikossa. Materialististen lahjojen antaminen ei kuitenkaan kuulu näihin rakkaudenilmaisun tapoihin meillä.

            Ehkä vähän kärkeviä vastuksia mulla jo tämä ja tuo edellinen, mutta ihan vähän alan kokea tuon loukkaavana. Että jonkun rakkautta kyseenalaistetaan, koska ei osta lahjoja tai stressata. Ei kuulosta kovin joulumieliseltä, pakko sanoa.

          • viv
            22.12.2015 at 23:16

            Teillä on joululle eri merkitys. Varmaan suurin osa käsitää joulun sellaisena juhlana jolloin osoitetaan perinteisin tavoin korteilla, lahjoilla jne. välittämistä niille läheisille ja ihan tuiki tuntemattomillekin. Osa kulttuuria ja siihen liittyviä tapoja ja perinteita, tunnetason juttu. Ehkä joskus hiukan stressaavaa valmisteluinen varsinkin kiireisen arjen keskellä – mutta silti silti niin merkityksellistä, tärkeää ja ihanaa että kaikki hyörintä ehdottomasti kannattaa .

            Bloggaajalle joulu taitaa enemmän olla päivä muiden joukossa ilman kovin syvällistä merkitystä. (Saa korjata jos olen väärässä!) Tämä ei tietenkään tarkoita sitä ettei läheisistä välittäisi – jostain syystä joulun vietto perinteisin tavoin ei vaan hirveästi nappaa. Ei kaikki tykkää ja halua siinä meiningissä olla mukana syystä tai toisesta.

          • lilah
            23.12.2015 at 00:54

            Mä en alkuunkaan ymmärrä miten ne vaihtoehdot on vain ei lahjoja tai stressillä ostettu väkinäinen joululahja. Meillä ainakin toteutuu just jotain näiden väliltä: haluan muistaa aineellisella tai aineettomalla lahjalla joka sopii saajalleen. Jos sitä lähtee aatonaattona hakemaan tietämättä mitä antaisi niin homma onkin pilalla, mutta siksi tykkäänkin valmistautua jouluun ajoissa ja ostan sen lahjan vaikka kesällä jos jollekin juuri se oikea juttu tulee vastaan (tosin ajoittain päädyn sitten antamaankin sen jo kesällä).

            Ei mulle tule joulustressiä kokkaamisesta ja oman kodin puunaamisesta vaan korkeintaan siitä, että ehdin muistaa mielekkäällä tavalla kaikkia niitä joita haluan muistaa. Kuten aiemminin muistaakseni jo kirjoitin, arjessa tähän ei riitä niin paljoa aikaa kuin haluaisi ja siksi tällaiset paineet kohdistuu jouluun ja loma-aikoihin yleensäkin. Ja kun noita yksineläviä lähipiirissä on useampia (vanhuksia, vanhapiikoja, yh-äitejä) niin välillä sitä tahtoisi antaa heidänkin jouluunsa enemmän kuin mihin meinaa rahkeet riittää. Enkä tarkoita materiaa, joskin sekin ilahduttaa jos siitä on puutetta. Kuten ihan aluksi kirjoitin, lähipiirin koosta ja siitä millaisia ihmisiä siihen kuuluu on paljon kiinni. Itsekin tiedostan, että nämä tilanteet muuttuu ja aikanaan meillä ei noita nyt huomiotani saavia läheisiä ole tai heidän elämäntilanteensa on helpompi.

          • krista
            23.12.2015 at 06:26

            Lilah, ääh mitä mä sanoisin…? Mitä mä sua virtuaalitunnen aiempien jutteluiden myötä, oot ihana ja ajatteleva tyyppi – mutta mun täytyy nyt ajatella, että sulla on tätä aihetta kohtaan nyt jonkinlainen sokea piste… Tai siis mun on tosi vaikea vastata, kun musta tuntuu, että sä jotenkin perustelet sellaisia asioita vastaan, mitä mä EN ole sanonut ja mikä EI ole bloggauksen aihe saatikka tilanne mun lähipiirissä. Tai siis mun on vaikea vastata argumenttiin, joka… …tai no siis se klassinen ”oletko jo lopettanut vaimosi lyömisen” -tilanne.

            Tai siis just tuo eka: ”Mä en alkuunkaan ymmärrä miten ne vaihtoehdot on vain ei lahjoja tai stressillä ostettu väkinäinen joululahja.” Mähän oon tuonne alkudisclaimeriin asti ja noin 30 kertaa tässä keskustelussa painottanut, että mä kirjoitin jouluSTRESSISTÄ, en siitä, että ihminen tykkää puuhastella joulua. Mun mielestä tuo sun kuvaama teidän joulunviettotapa kuulostaa kivalta ja kyllä: myös stressittömältä! Kun sitä tehdään ilolla <3
            -
            Mutta mä en ymmärrä, miten sä olet päässyt yksin joulun viettäviin sukulaisiin ja "vaikkeivat sitä osoitakaan" -ajatuksiin. Mä nyt tässä väännän vielä rautalangasta: me ei STRESSATA joulusta. Me ei OSTETA LAHJOJA. Me kuitenkin tavataan läheisiä, leivotaan pipareita, koristellaan kuusi niin edelleen - ja rakastetaan ja tavataan ja autetaan meidän läheisiä kaikkina vuoden päivinä, ei vain jouluna. Ei stressillä ja lahjojen ostolla ole mitään tekemistä sen kanssa, että viettääkö joku jouluaan yksin. Ei vietä. Eikä siihen, että kokeeko joku, että häntä ei muisteta/huomioda/rakasteta. Ei koe. SAATIKKA siihen, että vaikka autetaanko lähimmäistä hädässä (ja muutenkin). AUTETAAN. Rautalangasta: näillä asioilla ei ole mitään tekemistä STRESSIN ja LAHJANANTAMATTOMUUDEN kanssa.
            -
            Tähän viestiketjuun on syntynyt niin kummallisia aasinsiltoja, että olen hieman hämmentynyt ja osin vähän (eilen illalla, en enää yön yli nukuttuani) närkästynyt. Silloin tuli olo, että miten joku VOI rivivälistä antaa olettaa, että ME ei rakastettaisi ja huomioitais läheisiämme ja laitettais joku viettämään vaikka jouluaan yksin. Lilah siis sekä sun riviväleissä että Saria sun. Toi on oikeasti jopa loukkaavaa. Mutta nyt yön yli nukuttuani ehkä enemmänkin toteamaan, että tää ehkä todistaa sen, mitä tästä joulunajasta ajattelen :) Ja miksi sitä oon niin monesti paennut. Joulu saa ihan järkevät ihmiset jotenkin... ...tolaltaan.
            -
            AHAA-ELÄMYS: ehkä se onkin se, että jos joulu ihmisten mielikuvassa on jotenkin suora indeksi siitä, kuinka paljon läheisiään rakastaa. Ei sitten ehkä ihmekään, että se tuottaa paineita ja laittaa hieman ehkä jopa friikahtamaan :)

          • krista
            23.12.2015 at 06:30

            Viv (nyt tulee se vaikeus, kun ei pysty enää vastaamaan alatasolla kommenttiin), mutta siis kyllä: juuri näin! Veikkaan, että tulkintasi on täysin oikea!

    1 2 3