Silmälasisöpöliini, vol 2. (tai itse asiassa 3)

Voi tätä onnen päivää:

prinsessa-silmalasit

Uudet silmälasit!

Eikä mitkä tahansa silmälasit, vaan…

frozen-silmalasit-elsa

..Frozen-silmälasit! 

On ollut aika onnellinen nelivuotias täällä meillä tänään. Lasit on taas itse valitut, luonnollisesti. Nämä ovat jo Silvan kolmannet silmälasit, ja tällä kertaa lasien… …yleinen prinsessaisuus oli se keskeisin valintaperuste.

Ainoastaan mahdolliset Ryhmä Hau -lasit olisivat ehkä voineet voittaa prinsessat. Että sellaisia odotellessa.

frozen-silmalasikotelo

Silvalla on ollut silmälasit nyt reilut kaksi vuotta, ja kaikki on mennyt niiden kanssa yllättävänkin hyvin. Myönnän: kyllä minua salaa hieman jännitti, miten muut lapset suhtautuvat niihin. Mutta huoli oli ihan turhaa – lapsethan ovat suvaitsevaisia ihan luonnostaan! Eräs tyypillisimmistä tapauksista:

”Miksi sinulla on silmälasit?”, kysyy vähän isompi poika hieman haastetta äänessään.
”Mä en muuten näe niin hyvin. Silmälaseilla mä näen paremmin”, Silva vastaa.
”Okei!”, huikkaa poika hyväntuulisesti.

Leikit jatkuvat.

Varmasti 99,9% silmälaseihin liittyvistä kohtaamisista on ollut positiivisia. Osa lapsista ei kiinnitä laseihin mitään huomiota; toiset kysyvät suoraan Silvalta niistä tai kuiskuttavat vanhemmilleen, että ”oi mäkin haluan tuollaiset”. Vain ihan yksittäisiä kertoja tai yksittäisten lasten kanssa on ollut jotain ongelmia; repimistä tai muuta. Tällöin lasit ovat vaan kiinnostaneet toista lasta vähän liikaa. Useimmiten vanhemmat ovat tosi hienosti selvittäneet tilanteen – ja minkäänlaisia ikävämpiä huutelutilanteita muistan näiden reilun kahden vuoden ajalta vain kaksi. Ja kaikkien niiden positiivisten kohtaamisten määrän ansiosta noille yksittäisille ikäville tilanteille ei ole latautunut mitään merkityksiä.

Olen myös ihan hurjan kiitollinen niille kaikille tuntemattomille aikuisille (usein silmälasipäisille naisille), jotka ovat tulleet spontaanisti ihastelemaan lasta silmälaseissa – usein muuten jutellessa on tullut ilmi, että hekin ovat saaneet silmälasinsa jo lapsina. Nämä ovat olleet arvokkaita hetkiä ja varmasti tukeneet Silvan itsetuntoa tässä asiassa.

Nämäkin kohtaamiset ovat varmasti osittain aiheuttaneet sen, että Silva on aina ollut silmälaseistaan ylpeä ja suhtautuu koko asiaan sellaisella mutkattomalla lapsen asenteella: mulla on tällaiset hienot lasit ja niiden ansiosta mä näen hyvin. Laseihin ei liity mitään syvempiä ”arvomerkityksiä”: ne ovat vaan ihan tavallinen juttu. Ja varmasti (jälleen ainakin osittain) tämä Silvan mutkaton reipas asenne puolestaan vaikuttaa siihen, miten muutkin lapset suhtautuvat Silvan silmälaseihin.

Kun näköasiat on käsitelty alta pois – ”mulla on silmälasit!”, ”okei!” – voivat leikit jatkua.

En tiedä, johtuuko se siitä, että itse on silmälasisöpöliinin äiti ja siksi kiinnittää siihen huomiota. Mutta mun mielestä lasten silmälasit ovat nykyään jotenkin tosi yleisiä; siis jo alle kouluikäisillä. Omassa lapsuudessani (ja ainakin Kuusamo-taajudella) näköasioihin kiinnitettiin tavallisesti huomiota vasta koulussa; meillä 1.-3. luokalla moni luokkakaveri passitettiin näöntarkastuksiin, kun koulussa huomattiin, että lapsi siristelee eikä näe taululle. Jotenkin tuntuu, että nykyään huono näkö ehkä huomataan lapsella jo aikaisemmin.

Ehkä. Mutta jotenkin vaan tuntuu, että näen paljonkin ympärilläni lapsia silmälaseissa.

frozen-silmalasit

Suloisia lapsia silmälaseissaan. Maailman luonnollisin asia.

PS. Silvan ensimmäiset silmälasit täällä.

40

You Might Also Like

  • Tiia - Littlebigthings
    5.10.2016 at 18:04

    Voi miten suloiset! Meiltä ei tälläisiä ihanuuksia löydykään valikoimasta.
    Ihana Silva ja ihan loisto asenne <3

    • krista
      5.10.2016 at 18:07

      Optikko Arvolalta (Forumista) löytyi. Eka kerralla todettiin, että siellä on paras valikoima ja palvelu. Ois voinut myös tilata mieleistään (netistä löytyi muitakin prinsessuuksia), mutta kun kerran Frozen löytyi jo valikoimasta, ei sit ollut tarvetta enää muulle :D

  • anonyymi tänään
    5.10.2016 at 18:26

    Hienot lasit!

    Ei meillä päin ihan hirveästi näe juurikaan lapsilla silmälaseja. Lasten päiväkodissa on 120 lasta ja heistä kahdella on silmälasit. Meidän suvussa vain yksi on saanut lasit alle kouluikäisenä.

    Kerran näin alle vuoden ikäisellä silmälasit. Jäi mieleen jotenkin söpönä <3

    • krista
      5.10.2016 at 18:53

      Hmm ehkä se voi olla myös ihan kaupungistakin kiinni… Täällä tosiaan tuntuu olevan paljon, mutta ehkä se on sitä, että just itse vaan kiinnittää asiaan huomiota :D Enkä tiedä, onko tämä kaupunkikohtaista – mutta täällähän lapsen silmälasit on (tai ainakin meillä) kaupungin kustantamat. Meidän tuoreimmassa reseptissä luki ”alle 8-vuotiaan silmälasit” -kohdassa rasti, eli oisko tyyliin siihen asti.

      Silva sai ekat silmälasinsa 2-vuotiaana, siihen asti vaan tarkkailtiin. Mutta nuoremmillakin oon mäkin nähnyt!

      • anonyymi tänään
        5.10.2016 at 20:06

        Ei me kaukana asuta teistä, naapurikunnassa ehkä 10 kilometrin päässä :D

        Uskon kyllä myös, että ovat yleistyneet, mutta eivät silti vielä ihan hirveän yleisiä.

        • krista
          5.10.2016 at 20:35

          No se ei ole sit kaukana tosiaan! :) Ehkä se tosiaan on myös ”mun silmässä”, että niihin silmälaseihin vaan kiinnittää aina huomion, kun omalla lapsellakin on, ja siksi tuntuu että niitä ois paljon :)

          Hah ja paljouskin on suhteellista, just katsoin tuota sun antamaa päiväkotisuhdelukua ja totesin, että niin – Silvahan taitaa olla sen päiväkodin ainoa silmälasipäinen lapsi, heitä on noin 50. Eli suunnilleen sama suhdeluku :D Että se ”paljous” taitaa tosiaan olla vaan omissa ajatuksissa :)

  • sssansan
    5.10.2016 at 18:51

    No kyllä noin päheistä Frozen-laseista saakin olla ylpeä :-D!

    • krista
      5.10.2016 at 19:00

      No sanos muuta! :D

  • Jestanpoo
    5.10.2016 at 18:55

    Meidän tyttö haluaa kans lasit, koska äitilläkin on :)

    • krista
      5.10.2016 at 19:01

      Joo tosi moni lapsi on sanonut Silvan lasit nähtyään, että ”äiti mäkin haluan!”. Tai sitten selittänyt ylpeänä, että on silläkin lasit – aurinkolasit! Ehkä muuten myös lasten positiivista suhtautumista silmälaseihin edesauttaa se, että aurinkolasien käyttö on nykyään niin yleistä!

  • Kahvittelija
    5.10.2016 at 19:45

    Ihanat silmälasit, ja ihana kuulla, että Silvalla sujuu lasien kanssa noin hyvin. :) mä oon aika varma, että meillä ainakin esikoiselle tulee lasit jo kouluiässä, sillä oli jo 4-vuotisneuvolassa näkö aika lähellä sitä rajaa (toisaalta se neuvolan näkötestaustilanne oli vähän sellainen, etten tiedä miten paljon siihen voi näin pienellä luottaa).
    Mä sain itse lasit jo 8-vuotiaana, mutta en oikeasti joutunut turvautumaan niihin kuin seiskalla (ja silloinkin käytin vain oppitunneilla), kasilla siirryin piilareihin ja 9 vuotta sitten kävin laserleikkauksessa. Mulle ei koskaan kehittynyt sellaista ”silmälasipäisen identiteettiä”, en edes tiedä miksei. En edes muista, että mua ois mitenkään laseista kiusattu, muuten kyllä, ja ehkä se muu koulukiusaaminen vaikutti siihen, etten niitä lasejakaan halunnut pitää, ellei ollut pakko. En tiedä. Nyt jos joudun vielä silmälasit hankkimaan, niin ihan hyvillä mielin niitä jo osaisin pitää. :)

    Mutta oikeastaan mun piti kommentoida tuota, kun kerroit vaikutelmasta, että silmälasit ois yleistyneet lapsilla. Kun oltiin hetki sitten reissussa Jenkeissä, mun veljen tuore vaimo, joka on silmälääkäri, varoitteli meitä antamasta pienille lapsille liikaa aikaa älypuhelimien ja tablettien kanssa. Se on kuulemma tosi haitallista lasten näölle, ja se kertoikin, että lapsiasiakkaiden määrä on kasvanut senkin vastaanotolla. Multa oli jotenkin mennyt tämä pointti kokonaan ohi tässä ”voiko pikkulapset pelailla kännykällä/tabletilla” -keskustelussa, mun mielestä se keskustelu pyörii aina jotenkin sen ympärillä, ettei se ole niin kehittävää kuin esim. leikki tai liikunta ja ootko sä ihan paska mutsi, jos edes vilautat älypuhelinta taaperolle. Mä en muista, että onko tällaisesta paljon ollut puhetta, että tässä ois myös tämä näkö-näkökulma. Meillä sai tytöt leikkiä aika paljon reissun aikana kännyköissä olevilla lasten peleillä tms. että saatiin lentomatkat sun muut sujumaan, mutta normaalisti ne ei juurikaan niillä saa tehdä (ja tuon keskustelun jälkeen vielä vähemmän! :D).

    • krista
      5.10.2016 at 19:55

      Täältä kovat tsemppaukset, että jos lasit tulee, siitä ei kannata huolehtia – ainakaan tällä meidän kokemuksella. Ja laseja on tosiaan vaikka mitä ihania :)

      Joo tuntuisi ihan maalaisjärjelläkin niin, että jos liikaa tuijottaa näyttöä, silmät väsyy. Aikuisellakin. Ja ehkä vaikuttaa lasten silmien kehitykseenkin tosiaan. Oon joskus muuten kuullut, että jotkut entisaikojen kultasepät (vai kellosepät) matkustivat Sveitsiin vuorille katsomaan välillä kaukaisuuteen – eli tää tuli mieleen, että pitäisi ikään kuin monipuolisesti käyttää näkökenttää, katsoa eteen ja kauas ja silleen :) Meillä tytöt ei käytä kännyköitä/pädejä ollenkaan, ei mitenkään ”päätetystä syystä”, mutta ei ole tullut tavaksi. Mutta lentokoneessa kyllä katsotaan kaikki sen näyttöruudun lastenelokuvat ja viimeksi Thaimaan-reissulla meillä oli kannettavalle ladattu lastenohjelmia :) Joku joskus aikoja sitten blogikommenteissa sanoi hyvin, että lentokonematkustamisen ajaksi kaikki kasvatusperiaatteet voi heittää romukoppaan ja keskittyy siihen, että matka sujuu hyvin :)

  • Annu
    5.10.2016 at 21:36

    Silva on niin suloinen uusissa laseissaan!
    En tiedä mikä siinä on, mutta mää niin tykkään silmälasipäisista ihmisistä, jotenkin ne tuo persoonaa paremmin esille ja tekee ihmisestä jotenkin voimakkaamman.

    Silva on aika Super! :)

    • krista
      5.10.2016 at 21:55

      Oi, kiitos! <3 Ihanasti sanottu!

  • Torey
    5.10.2016 at 21:47

    Meiän 5v. ilmotti haluavansa samanlaiset, viis siitä ettei laseja tarvitse. :D

    • krista
      5.10.2016 at 21:56

      Imagolasit siis hankintaan :)

      Mutta siis usein tosiaan lapset tulee livenäkin ihastelemaan, että ”kato äiti mäkin haluun”. Lapset on niin ihania kyllä! <3 Ei niillä ole sellaista "silmälasipäiset on xxxx" -asennetta (joku negatiivinen sana tuossa) luonnostaan, jos aikuiset tai muut lapset ei ole sellaista opettaneet. Luonnostaan suvaitsevaisia siis! <3

  • Lilia
    6.10.2016 at 09:19

    Minä aikani mietin, että miten tässä on tämmönen asenne, että lasit vois olla joku potentiaalinen ilkeilyn paikka. Sitten jostain kaukaa historiasta tuli mieleen stereotypia ”rillipäästä hammasraudoissaan”. Itse olen vaan aina lapsena ollut kateellinen noista molemmista. Nykyään en enää erityisemmin himoitse hammasrautoja, mutta silmälaseista pidän kovasti edelleen. Oon kuitenkin sitä mieltä, että vaikka tuon stereotypian muistan, se tuli lapsena jostain ”ulkoapäin”, kirjoista, jostain? Ei kenellekään oikeasti (ainakaan minun tietääkseni) ilkeilty silmälasien perusteella. Mun kokemukset on kyllä vähän myöhempää, ennen ala-astetta en muista kavereillani laseja olleen. Ehkä mulla on valikoiva muisti, ehkä en ole huomannut, ehkä olen saanut kasvaa poikkeuksellisen kiusaamattomassa ympäristössä, tai ehkä lapset vaan on niin ihania, että ne näkee ihmiset ihmisinä.

    • Torey
      6.10.2016 at 09:51

      Raudoissa ei mitään kadehdittavaa! Sattu niin julmetusti! :D

      Lasit sain just ennen joulua. Tykkään näistä kyllä, mutta olen myös onnellinen kun pärjään esim. juhlissa ilman. Ei niitä oo aina kiva pitää tai sit ois kiva omistaa monet eri tyyliset! :)

      Mä taas olin muksuna kateellinen nilkkansa muljauttaneille ku ne sai hetken käyttää keppejä! :D

      • krista
        6.10.2016 at 10:10

        Joo, kainalosauvat kyllä vähän herättivät kateutta mussakin! :D Ja kipsit! Toiset lapset niihin saivat sit piirrellä. Kaikesta sitä voikin olla (silleen positiivisesti) kateellinen :)

      • stev
        6.10.2016 at 12:25

        Me leikittiin lapsena parhaan kaverin kanssa sitä, että meillä olis hammasraudat. Laitettiin sellasia muovisia rannerenkaita suuhun ja ihailtiin peilistä.. :D :D yritettiin pyytää että eikö mekin saatais ihan oikeat raudat!
        Oltiin kadeja myös mm.puheterapiasta jonne jotkut pääsi (se terapeutin tms. huone oli niiiiin siisti ja täynnä kaikkia hauskoja ”pelejä”) ja vanhemmista jotka olivat eronneet.. (Niillä oli kaksi kotia ja kahdet lelut,kun itsellä oli vain yksi tylsä koti ja lisäksi ne lapset saivat joitain erivapauksia esim.lähteä koulusta perjantaina aiemmin,jos lähtivät toiselle vanhemmalle kauemmaksi..) Oon mm.sanonut pienenä omalle äitille,että voisitteko tekin erota!! :D:D
        Lapset ajattelee usein vähän eri tavalla asiat.. :D

        • krista
          6.10.2016 at 12:33

          Voi miten ihania <3 <3 <3 Mutta siis just niin hyviä esimerkkejä siitä, miten lapsi voi ajatella asiat ihan eri tavalla :D

    • krista
      6.10.2016 at 10:09

      Voiskohan oikeasti olla (mun omat arkihavainnot tukee kyllä tätä), että just tuo ”rillipää hammasrauta” -kiusaamismeininki on painunut historiaan…? En ole vielä kouluikäisen vanhempi joten en tiedä; mutta tosiaan näillä pienemmillä tuollaista ei tunnu vielä olevan (yksittäistapauksia lukuunottamatta; pari huutelucasea on ollut, mutta se on tietty vähän) ja toivottavasti sitä ei omaksuta enää nykyään isompinakaan!

      Mäkin ihan muistelen, että kiusattiinko meidän koulussa silmälasipäisiä…? Ehkä sitä ei niin itse rekisteröinyt muistiin, kun itsellä ei ollut laseja. Varmaan saivat niistä jotain kuulla, mutta varsinaista systemaattista kiusaamista en muista minäkään. Aika moni meillä sai 1.-3. luokalla lasit. Ja esimerkiksi sillä pojalla, johon mä olin ala-asteella ihastunut (heh ja muutkin tytöt olivat), oli lasit. Nyt vasta tuli tämäkin mieleen; että ei siihen itsekään selvästi lapsena kovin kiinnittänyt huomiota, ainakaan negatiivisesti :)

  • Jenn-
    6.10.2016 at 13:25

    Miten Silvalla sitä näköä tutkitaan? Testataanko se vaan sellaisella automaatilla?

    Ajattelin vaan, kun aikuisella on niin, että itse pitää koko ajan vastata niihin kysymyksiin, kummalla pohjalla oleva näkyy selkeämmin, onko rasti keskellä ympyrää, luettele nämä jne jne. Ja mulla tulee itsellä niistä aina sellainen olo, että apua jos nyt vastaan vahingossa väärin, niin oon sit pari vuotta huonoilla laseilla :D

    • krista
      6.10.2016 at 13:48

      Pienenä Silvan näkö tarkastettiin aina sellaisella ”nallekameralla” – lapsi siis katsoi johonkin laitteeseen enkä tiedä, mitä siellä sit oikein tapahtui. Jotain nalleja siellä varmaan oli :) 3-vuotiaana muistaakseni tehtiin jo ”tavallisia” näkötestauksia eli piti sanoa niistä kuvioista, että onko sydäntä, taloa vai tähteä; myös Seelalle tehtiin (jo alle 2-vuotiaana) sellainen, Seelan näkö oli sen perusteella normaali. Ja joitain muitakin tehtävälappuja oli. Silvan viime kerrasta (nyt noin kuukausi sitten) puolestaan en tiedä, koska Joel oli Silvan kanssa siellä. Aina puolen vuoden välein tulee uusi aika, ja nyt tuli tosiaan kolmannet lasit. Eka laseilla Silva kompasteli aika paljon (toki oli silloin vasta 2-vuotias), mutta kahdet viimeiset eivät ole vaikuttaneet motoriikkaan. Muuten kuin positiivisesti :)

      Mä veikkaan, että lapset pääsisivät uudestaan tarkastuksiin, jos lasit vaikuttaisivat huonoilta. Ainakin tosiaan tuon puolen vuoden välein nää tarkistetaan, meillä on siis kaupungin lähete silmäklinikalle.

  • Aa
    6.10.2016 at 20:08

    Oi hienot uudet lasit, hän on niiin söpö niissä :).
    T:tää yks ”rillipää”, joka siis aikoinaan inspiroitui silvan laseista ja osti maailman hienoimmat pyöreät ”nörttilasit” :D

    • krista
      6.10.2016 at 22:09

      Oi, mä muistan! <3 Monesti oon tätä miettinyt, jotenkin on palautunut mieleen :) Onko sulla vielä ne käytössä?

      • AaHoo
        8.10.2016 at 12:50

        Hih, juu käytössä on, nää on edelleen niiiin siistit :). Itsehän sain ala-asteella siis jo lasit, eli muutamat on kokeiltu. Tuohon kiusaamisjuttuun, niin itseäni ei ole ikinä kiusattu laseista, mutta silloin vuonna nakki vaihtoehtoja tais olla tasan yhdet tytöille ja yhdet pojille… Ja silmälasipäisiähän ei juuri ollut, toisin kuin nykyään. Eli eiköhän kaikki mene hyvin <3

  • Tarja
    10.10.2016 at 14:12

    Ihanaa, kun kirjoitit aiheesta! Meillä on myös Silvaa pari kk vanhempi tyttö, joka sai karsastuksen vuoksi silmälasit alkuvuodesta. Näkö itsessään on hyvä. Äidille se oli kova paikka, vaikka itselläkin on ollut silmälasit. Tyttö oli laseista innoissaan, ja äärettömän symppis optikko hoiti homman kyllä hienosti. Ja eikös vain sieltä löytyneet ihanat turkoosit Hello Kitty -lasit vaikka haaveena meilläkin oli prinsessalasit. Ekana päivänä tyttö kysyi kertaalleen, täytyykö näitä vielä pitää, mutta sen jälkeen on huolehtinut laseistaan niin esimerkillisesti että! Näkee niillä paremmin, kun toinen silmä ei katso kieroon, vaan lasit suoristavat silmän. Tyttö on myös saanut paljon positiivista palautetta laseistaan, ja jonkun kysyessä niistä avoimesti kertoo, että toinen silmä katsoo kieroon. Samalla hankittiin myös aurinkolasit samoilla vahvuuksilla kuin lasitkin :).
    Ainoastaan villimmässä menossa lasit ovat tiellä – esim. pomppulinnoissa ja pallomeressä kieriessä, ja silloin ottaa ne varmuuden vuoksi pois.
    Toivon, että koulussakaan ei mitään ongelmia tulisi.