Kurkistus kulisseihin: bloggaaminen työnä

Yhteistyössä: UKKO.fi

Tapanani ei ole ollut kovinkaan syvällisesti täällä blogissa avata ”bloggaajan työ” -puolta. Mutta etenkin erilaisten keskustelupalstojen perusteella aihe kovasti kiinnostaa ja ihmetyttääkin. ”Mistä niillekin muka oikein maksetaan?”. Varsinkin syksyisin verotietojen julkistamisen jälkeen keskustelupalstoilla kuhisee: ”Sehän vaan mutristelee kuvissa huuliaan kaikki päivät – ja TUOLLAISET TULOT?!?!?”.

No, minä en mutristele huuliani (muotibloggaajia kai noissa tavallisesti eniten kummastellaan) enkä pääse kyllä mihinkään tulokuningatarlistoillekaan. Ha ha, valitettavasti. Mutta kyllä minäkin blogistani ihan rahaa saan. Siis ihan oikeaa verotettavaa tuloa, jolla maksetaan perheen ostoksia ruokakaupassa – tällä hetkellä saan ehkä suunnilleen sellaisen puolipäiväisen osa-aikatyön verran.

UKKO.fi:n haastamana – tässä oma ”itsensätyöllistämistarinani”.

tyonteko-terassilla-nauru


Aloitin blogini 4,5 vuotta sitten hetken mielijohteesta, kun olin jäänyt töistäni juuri sairauslomalle ennenaikaisten supistusten takia – odotin siis Silvaa silloin. Olen aina tehnyt töitä (enimmäkseen kirjoittamiseen liittyvää) enkä osannut oikein olla ”tekemättä mitään”. Paitsi öö mitä nyt vauvaa olin siinä tekemässä.

Aluksi blogi ei tietysti ollut mikään työ vaan harrastuskokeilu: tulisikohan kukaan lukemaan, jos kirjoittaisin meidän elämästämme tällaista rehellisen realistista blogia, ihan sataprosenttisen omaan tyyliini…?

En tuntenut silloin blogimaailmaa ollenkaan, mutta yleinen käsitykseni oli, että blogit siihen aikaan olivat aika kiiltokuvaa: päivän asuja ja asetelmia. Minun ”erilainen ideani” oli näyttää väläys kotiäidin arkirealismista sellaisena kuin se on: pesemätöntä tukkaa, univelan pätkimää ajatuksen juoksua ja välillä hormonihuuruisia pusipusituntemuksia. Meidän ihan oikeaa elämää, rehellisesti ja sellaisena kuin se on. Omanlaista tekstiäni, photoshoppaamattomia kuvia.

Syntyi Puutalobaby.

kahvikuppi

Perustin blogin (keväällä 2012) valmiille alustalle valmiiseen blogiyhteisöön ja aloin vaan kirjoittaa. Oho, lukija! Toinen! Sadas! Tuhannes! Homma lähti hyvin käyntiin. Jonkin ajan kuluttua – kun blogini oli kerännyt jo kivankokoisia yleisöjä – aloin saada kuukausittain pienen-pienen-pientä (sanoinko jo, että hyvin pientä) rahallista palkkiota. Itse sitä pokkana (ja sitkeästi) pyysin.

Vähitellen, kun lukijamääräni edelleen kasvoivat ja blogi muutenkin vakiintui, paranivat tietysti myös neuvotteluasemani ja blogista saamani korvaukset (edelleen pienet; tuntipalkkaa näissä ei toki voi edes laskea).

johdot

Oman kokemukseni mukaan bloggaajalla voi olla blogissaan kahdentyyppisiä ansaintamahdollisuuksia: Ensinnäkin voi olla kuukausipalkka, jota voi maksaa esimerkiksi jokin lehti tai sivusto – se voi olla joko kiinteä, tai kävijämäärään tai sivulatauksiin perustuva. Toiseksi on kaupalliset blogiyhteistyöt ja/tai bannerimainokset. Tällöin bloggaaja saa tulonsa sen mukaan, millaisia kaupallisia yhteistöitä tekee – joko palkkiona suoraan kyseiseltä yritykseltä tai portaalin/yhteisön kautta. Tällöin tietysti kaupallinen yhteistyö tulee merkitä aina selkeästi (piilomainonta on ehdoton no-no) ja oma vakiintunut tapani on merkitä kaupallinen yhteistyö heti postauksen alkuun; itse en tykkää yhtään siitä, jos se tulee postauksen lopussa yllärinä.

Ja sitten on tietysti näiden kahden ansaintatavan erilaiset yhdistelmät.

Blogi voi myös poikia muita alaan liittyviä töitä ja projekteja (etenkin jos on muutenkin alan koulutusta ja/tai kokemusta): konsultointia, luennointia tai vaikkapa kirjan kirjoittamista, mistä aika moni bloggaaja haaveilee. Minäkin; oi jos vain olisi aikaa…

On varmasti makuasia, kumpi tapa tuntuu itselle mieluisimmalta. Kiinteä kuukausipalkka tuo tietysti tulojen vakautta ja varmuutta – toisaalta silloin palkanmaksaja saattaa haluta sanoa sanasensa siihen, millaisia kaupallisia yhteistöitä blogissa saa esiintyä. Moni bloggaaja onkin nykyään yksityisyrittäjä tai ns. kevytyrittäjä. Tällöin yrittäjämäisesti mukaan tulee tulojen epävarmuus ja epätasaisuus: joskus voi olla monta kuukautta nollatuloa, kun taas jonkun kuun aikana saa lähtemään monen yhteistyön laskut yhtä aikaa.

Yksi varteenotettava vaihtoehto on myös pysyä erillään kaikesta ansainnasta ja pitää blogia pelkkänä harrastuksenaan. Tällöin tietysti aika monesti blogiin pystyy käytännön syistä (esim. kun käy töissä toisaalla) käyttämään vähemmän aikaa. Esimerkiksi postaustahti on usein harrastuksena pidettävissä blogeissa verkkaisempi.

tyonteko-terassilla

Itse pähkäilin erilaisia vaihtoehtoja piiiiitkään, ja tuossa reilu vuosi sitten tein tuoreimman valintani, johon olen ollut tosi tyytyväinen: lähdin ”omilleni” eli perustin ja rakensin tämän ikioman sivuston. Kaipasin kuitenkin itselleni ”taustayhteisöä”, ja siksi liityin Blogirinkiin (nykyinen uusi Lifie) – se antaa minulle taustatukea ja sen kautta minulle voidaan tarjota blogiyhteistöitä. Lisäksi voin tehdä omia blogiyhteistöitäni; ne laskutan ”kevytyrittäjänä” UKKO.fi:n kautta.

Minulla ei siis ole omaa virallista yritystä, ainakaan toistaiseksi. Omaa laskutettavaa työtä on tällä hetkellä sellainen määrä, että kaikki se yritykseen liittyvä byrokratia ei ole tuntunut vielä järkevältä. Mutta tuon UKKO.fi:n kautta voin laskuttaa ilman omaa yritystä: sinne olen syöttänyt tietoni ja verokorttini, ja sinne täytän valmiille lomakkeelle laskun tiedot. UKKO.fi hoitaa homman siitä eteenpäin ja maksaa palkan tililleni.

Kaikista tehdyistä töistä kertyy myös normaalisti eläkettä.

?????????????

Niin, niistä kaupallisista blogiyhteistöistä

Mähän olen siis aina tykännyt niistä. Siksi varmasti valitsin juuri tämän bloginpitomallin; blogiyhteistöiden tekeminen ja suunnitteleminen on mun mielestä kivaa. Jos en tekisi niitä (vaan olisin vakaa kuukausipalkkalainen jossain), minulta jäisi ikään kuin yksi kiinnostava ulottuvuus tätä hommaa kokonaan tekemättä. Mä pidän blogiyhteistöitä ikään kuin kivana haasteena ja lisänä bloggaamiseen.

Parhaimmillaan hyvä blogiyhteistyö antaa blogiin osuvaa keskustelunaihetta ja sisältöä. Hyvä blogiyhteistyö voi myös osua nappiin lukijan senhetkisen tilanteen kanssa: vaikkapa jokin hankinta on lukijalle juuri siihen aikaan ajankohtainen, ja blogi tarjoaa siihen vinkkejä – hyvällä tsägällä (jos bloggaaja onnistuu sen neuvottelemaan) alennustakin.

Mun mielestä on mahtavaa olla ”kuulolla”. Eli miettiä paitsi ”tavallisia” blogipostauksia myös kaupallisia yhteistöitä siltä kannalta, että antaisiko tämä aihe tai yhteistyökumppani lukijoille jotain kiinnostavaa näkökulmaa/keskustelunaihetta/tuoteuutuutta/hyötyä/testiryhmää/hauskaa läppää ja niin edelleen. Millaisella näkökulmalla sitä voisi käsitellä juuri tässä blogissa? Ei niin, että ”esittelen tässä tällaista tavaraa”, vaan asian ympärille voi miettiä jonkun kiinnostavan keskustelun tai teeman. Jos sellaista ei spontaanisti löydy, niin kenties asia ei olekaan blogiin sopiva – silloin sen voi jättää tekemättä ja tehdä jotain muuta.

Hyvä blogiyhteistyö sen sijaan EI  ole varaukseton kehuhehkutus. Se EI ole piilomainontaa eikä lukijoiden harhaanjohtamista. Sitä ei myöskään saa olla liikaa; se on toki makuasia, että missä se raja kulkee. Välillä ”ruuhka-aikoina” ylitän itsekin oman kuvitteellisen määrärajani, kun useamman yhteistyön aikataulut menevät liian lähelle toisiaan – joku siirtyy ja toinen muuttuu, ja yhtä äkkiä ollaankin sumassa. Vastaavasti joskus voi ruuhkan jälkeen tulla kuukaudenkin tauko, jolloin yhteistöitä ei ole ollenkaan. Määrä siis koko ajan vaihtelee.

Itse ajattelen asian näin: minun tärkein ”blogiomaisuuteni” on minun mielipiteitteni uskottavuus. Siitä en voi tinkiä tai muuten ”söisin” suoraan oman blogini perustaa. Niinpä kirjoitan blogiyhteistyöni samalla periaattella kuin muutkin postaukseni: siitä, mitä ajattelen ja mitä hyväksi koen. Mitä oikeasti teen ja käytän – eikä siis ”ihanneminän” ekoluomutekoset vaan sen reaalimaailman oikean arkierehtyväisminän, joka ihan mielellään avaa sen halvan ja helpon puolivalmistepurkin. Joel lisää tähän, että jonka mies avaa sen puolivalmistepurkin. Ha ha.

Iso kriteeri minulle on aina myös se, että mitä voisin ystävilleni suositella tai ottaa keskustelunaiheeksi – ihan ilman blogiakin.

Lisää kaupallisten yhteistöideni periaatteista täällä.

lounas-salaatti-1

Enpä varmasti olisi aikoinaan valtiotieteellisen tiedekunnan luentosalissa istuessani ajatellut, että hei minusta tulee isona bloggaaja. Saatikka perhebloggaaja, ha ha. Ei sellaista kuin bloggaaminen silloin ollutkaan. Eikä niitä lapsia ollut edes tarkoitus tehdä.

Olen saanut olla työurani aikana monessa tosi hyvässä työpaikassa, ja toivottavasti olen jatkossakin. Mutta juuri tähän nykyiseen elämänvaiheeseen – pienet lapset ja niin edelleen – tämä ”osa-aikatyö” on minulle ihan lemppareista lempparein: kirjoitan mistä haluan ja milloin haluan. Kirjoitan omasta elämästä, ajatuksista, joskus ihan mistä mieleen tulee. Tällä hetkellä kirjoitan Espanjasta käsin. On vapaus. On itsenäisyys. On myös se, että isompi lapsi voi olla ”vain” osa-aikaisesti hoidossa/kerhossa ja pienempi vielä hetken kotona.

On asia, josta vilpittömästi nautin – se kirjoittaminen siis. Ja on sen osa-aikatyön verran tulojakin, että tämä yhtälö ylipäänsä on mahdollista.

Ei ehkä hamaan maailmanloppuun ja eläkeikään asti – vaikka eihän sitä koskaan tiedä hei – mutta kuukausi (ja vuosi?) kerrallaan edes tässä elämänvaiheessa.

Joo kyllä mä tätä ihan jo itsensätyöllistämiseksi kutsuisin.

indiedays-ja-brm-yhteislogo

Yhteistyössä: UKKO.fi

PS. Ai mikä UKKO.fi? Se on siis ”kevytyrittäjyyspalvelu”, jota itse olen käyttänyt useamman vuoden ajan – sen kautta voi laskuttaa omasta työstään yksityishenkilönä, vaikka ei olisi omaa yritystä. Lisätietoja palvelusta (ja siitä, kenelle se sopii) täällä.

28

You Might Also Like

  • Kiia
    16.11.2016 at 09:56

    Onko tuolla johtojen alla Mithun huivi, vai onko sulla Mithun paita? Ääks!

    • krista
      16.11.2016 at 10:00

      Hihihii, ei Mithua tänään :) Ens viikolla seuraavan kerran! :) Mun pitää muistaa ihan tarkkana olla aina näinä muina päivinä, että ei vahingossa lipsahda jotain kuvaan :D

  • Kiia
    16.11.2016 at 10:08

    Mä selkeästi olen lukenut kilpailun ohjeet tosi tarkkaan :D Huomenta vaan ihanaiset!

    • krista
      16.11.2016 at 10:10

      Hei kuule aina kannattaa yrittää! :D Parempi näin kuin että miettii, että ”onkohan tuo”, ei sano mitään ja sit toinen ehtii ensin! Mä oon hyvin varautunut siihen, että tän seuraavan viikon ajan joka päivä huudetaan jotain :D Huomenta sinnekin! <3

  • Jasmina Fettah
    16.11.2016 at 10:19

    Moi Krista! Oli ihan pakko laittaa kommenttia, kun oli niin kiinnostava blogipostaus. Kun luin postaustasi, huomasin, että aloittaessasi blogin, huomasit saavasi ensimmäisen, toisen, kymmenennen ja tuhannen lukijan jne. Markkinoitko blogiasi silloin kun aloitit? Mietin vaan, miten nuo lukijat löysivät yhtäkkiä blogisi… :) Niin, itse olen pitänyt blogia vuodesta 2013. Aluksi se oli sellainen opiskelujen vuoksi luotu, mutta valmistuttuani tykästyin yhä enemmän bloggaamiseen (se on vaan se kirjoittaminen ja luominen) joten aloitin kunnon muutosrempan. Uusi blogipohja, nimi, some-markkinointi. Itse aihe on pysynyt samana (sisustus) koska olen ammatiltani tilasuunnittelija. Mutta, edelleenkin on hieman hiljaista. Kyllä muutamat lukijat ovat löytäneet blogini (kommentoinut) ja yksi seuraajakin on… Voi, toivon vain että seuraajia tulisi enemmän. En tiiä onko wordpress sitten niin hankala pohja… Ja somea käytän markkinoinnissa (fb, linkedin, pinterest). Ja päätavoite on, että blogin avulla avautuisi työelämän ovet, tulisi projekteja, yhteydenottoja. Vielä hiljaista sillä saralla, mutta jos pikkuhiljaa… Sori tällainen piiitkä kommentti :D

    • krista
      16.11.2016 at 10:30

      Mä mietin tätä silloin alkuun kovasti! Mulla oli silloin (ja nytkin) sellainen olo, että ensisijaisesti halusin KIRJOITTAA enkä käyttää aikaa blogin markkinoimiseen. Siksi valitsin bloginaloituspaikaksi yhteisön, jossa oli siis jo ikään kuin yleisö valmiina. Lily siis. He nostivat uusia, tuoreita ja kiinnostavaksi katsomiaan blogeja/postauksia esim. etusivun nostoihin ja Facebookiinsa, ja sitä kautta ne ensimmäiset löysivät mukaan. Ja kun vaikka toimituksen tekemän noston ansiosta tuli lukijoita, se nousi sitten ”suosituimpiin” > lisää uusia ihmisiä löysi mukaan. Eli sellainen postiivinen kierre :) Eli kaikki kiitos ja kumarrus silloiselle blogisijainnelleni, että omalta kannaltani ”kuin itsestään” (tai no mun panos oli tietysti se sisällön tuottaminen) alkoi ihmisiä löytää paikalle.

      Löytyisikö sun blogille jotain sopivaa yhteisöä, jossa voisit olla osana? Jotkut myös jakavat blogiaan esim. FB-ryhmissä, mutta itse koen sen itselleni tosi kömpelöksi. Tuntuu niin läpinäkyvältä :) Oon tehnyt itse niin vain ihan muutamia kertoja ja sellaisissa tapauksissa, kun postaus osuu JUST napiin ryhmän kanssa tai jos ryhmää sivutaan(mainitaan postauksessa.

      Toivottavasti lähtee tosiaan vähitellen sujumaan! Ja ps. tänne saat ainakin ihan vapaasti linkata, jos joskus mun postauksessa käsitellään sellaista aihetta, mikä sulla on ollut blogissa :)

      • Jasmina
        17.11.2016 at 11:25

        Hei Krista ja kiitos tosi paljon tästä vastauksestasi! Blogimarkkinoinnissa aloitin vasta käyttämään Facebookia, mutta todennäköisesti on hieman kömpelö tapa (esim. en rahaa halua laittaa siihen) ja on pieni mahdollisuus että seuraajia löytyy… Mutta katotaan ajan kanssa… Ja mitä yhteisöön tulee, niin blogit.fi on yksi esimerkki siitä, miten blogin katselukerrat on mennyt mukavaan nousuun. En halua vaikuttaa epätoivoiselta, mutta olisihan ne blogin seuraajat/pysyvät lukijat plussaa… Sori, taas meinaa lähteä oman blogin mainostamiseen… Ei tuu toistumaan :) Mutta blogiasi tulen ainakin vielä lukemaan jatkossa! <3

    • Mindeka
      16.11.2016 at 11:57

      No nyt mä ainakin jäin kaipaamaan sun blogin likkiä :D

      • krista
        16.11.2016 at 21:29

        Hei klikkaa tuota Jasmina Fettahin nimeä – sitä kautta ainakin mä pääsen! :)

        Tää on muuten tosi hyvä esimerkki; keskustelemalla muiden blogeissa tosiaan voi löytää uusia lukijoita! Mäkin tuun lukemaan :)

    • Johanna
      16.11.2016 at 21:08

      Hei Jasmina.

      minulla ei ole omaa blogia, mutta ahkerana blogien lukijana olen tehnyt seuraavia havaintoja:
      Blogin tunnettuutta lisää muiden blogeissa keskustelu ja kommentointi. Moniin uusiin blogeihin olen tutustunut toisten blogien kautta: kommenttikentässä joku on kirjoittanut kiinnostavasti, joten olen vilkaissut hänen blogiaan. Lyhyt parin sanan kommentti ja linkki omaan blogiin vaikuttaa pelkältä mainostamiselta, kivempi on sellainen viesti, jossa on asiaa.

      Onnea blogiin ja työelämän oviin!

      • krista
        16.11.2016 at 21:35

        Hyviä vinkkejä! Etenkin Lilyssä itselläni tää toimi just näin; vakkarikommentoijien blogeja alkoi seurata ja hommasta tuli kivan vastavuoroista!

        WP:n tunnareiden käyttäminen on kans hyvä juttu, sen kautta päässee klikkaamalla suoraan kommentin jättäneen blogiin eikä tarvitse erityisesti linkatakaan!

        • Jasmina
          17.11.2016 at 11:21

          Hei Johanna! Ajattelin kurkata, onko tänne Kristan blogiin tullut uusia kommentteja ja niitähän oli! Joo vasta lähikuukausina olen rohkaisuut itseäni ja päätynyt kommentoimaan kiinnostavia blogipostuksia (tässä on yksi elävä esimerkkikin <3) ja oon huomannut, että jos linkitän blogini siihen kommenttiin, niin muutama lukija ilmestyy (ainakin tilastoihin jos on uskominen) :D Ja en tosiaan lähde pelkällä mainonnalla liikkeelle, kiinnostavien asioiden jakaminen ja niistä tykkääminen auttavat eteenpäin myös oman blogin "menestyksen" :D

    • Karin
      16.11.2016 at 22:55

      Kävin kurkkaamassa blogia minäkin. Huomaan että itse tykkään siitä, että tekstin vieressä on heti joku kuva (stailattu mutta luonnollinen valokuva itsestä tai paikasta/ esineestä/ sisustuksesta/ eläimestä), että tekstiä ei ole paljon ennen ensimmäistä kuvaa, ja että kuvakoko olisi isompi kuin mitä nyt blogistasi aukeaa.
      *
      Nyt blogista välittyy asiapitoinen kuva, mikä ei välttämättä ole huono asia, mutta se ei ole ehkä helpoin lähestyttävä tyyli. Varsinkin somessa tulee itse oltua usein aika kärsimätön, ja silloin lyhyemmät tekstit (tai leveämmälle venytettynä) ja kuvien rytmitys niin, että näen padin ruudulta, että seuraava kuva on ihan just, vetävät puoleensa ja tuntuvat houkuttelevammilta. Mutta tämä oli täysin oma näkökulmani asiaan.

  • Anu A.
    16.11.2016 at 10:20

    Olipa kiva postaus!

    Olen lopettanut useamman blogin lukemisen liiallisten blogiyhteistöiden takia. Ei vaan jaksa lukea mainosta mainoksen perään. Oon miettinyt, että miksi sun yhteistyöt ei ärsytä ja tossahan se tuli! Kun niissä on aina joku pointti tai idea tai näkökulma! Ne on aina oikeasti sitä teidän elämää. Tykkään! Vitsi oot fiksu kun osaat tehä noi tollee ärsyttämättä, hyvä sie! 😄👍

    • krista
      16.11.2016 at 10:35

      Oi, kiitos! Mä ihan TOSI paljon arvostan, että kirjoitit noin! Mä jaan ärsyyntymisesi liiallisiin blogiyhteistöihin; jos se joku määrittelemätön ”näkymätön määräraja” ylittyy. Ja sit SILTI samalla myös tykkään niistä hurjasti, on tää sit ristiriitaista :D Mutta ehkä just siksi jotenkin niin isolla ”intohimolla” suhtaudun omiin yhteistöihini eli yritän aina löytää niihin jonkun sellaisen kulman, että se tois hyvää oikeaa sisältöä eikä vaan ”pakollista mainoskatkoa”. Hitsi miten tuntuu hyvältä, jos oon yhtään, edes yhden lukijan mielestä, onnistunut <3
      -
      Pisteet myös yhteistyökumppaneille, jotka ovat tosi hyvin ymmärtäneet sen, että mä en tee ns. tuote-esittelyitä (enkä tee pelkästään tavarapalkasta) vaan käsittelen yhteistyöt just tällä tavalla kuin teen :)

      • Riika A
        17.11.2016 at 09:35

        Tässä toinen pitkän linjan lukija, jonka mielestä oot onnistunut tässä tosi hyvin. Itse jaksaisin lukea vaikka useampiakin yhteistyöjuttuja, kunhan niissä ei ole tuota ”pakollisen mainoskatkon” fiilistä, vaan ne tuntuvat postauksilta siinä missä muutkin. Lisäksi toivon, että jatkat bloggaamista vielä pitkään, ja kuten itsekin sanoit harrastuspohjalta bloggaaminen täyden työpäivän jälkeen jäisi varmasti vähemmälle. Eli toivottavasti saat paljon yhteistyökampanjoita jatkossakin. :)

        • krista
          17.11.2016 at 09:53

          Kiitos! <3 Hitsi, että tulee hyvä mieli näistä - oonpa iloinen, että tulin kirjoittaneeksi tästäkin puolesta!
          -
          Joo se on ihan varmaa (ainakin siis omalta kohdaltani), että jos olisin palannut jo aikaisemmin työelämään, tämä blogi olisi ihan erilainen. Hiljaisempi. Ehkä olemassa, mutta ajankäytöllisesti eihän mulla olisi mitään mahdollisuutta tällaiseen - ja työpäivän jälkeen sitä varmasti haluaisi olla lasten kanssa ne illan tunnit. Hoitovapaahan mulla loppuu huhtikussa, jaiks! Itse toivon (heh tuleepa kerrottua sekin nyt tässä), että löydän jonkin osa-aikaisen järjestelyn niin, että voisin säilyttää blogini tällaisenaan (tuntuisi valtavalta menetykseltä "luopua" tästä, kun tätä on jo monta vuotta tehnyt) ja mahdollisesti tehdä jotain muuta pientä osa-aikaista työtä parina päivänä viikossa siihen päälle, jos Seela myös menisi 3-vuotiaana (tai viimeistään 3,5-vuotiaana) osa-aikaiseen hoitoon. Kaikki riippuu tietysti kaikesta, mutta tuo olisi sellainen optimaalinen toiveskenaarioni tulevaisuun työhommista :)

          • Riika A
            17.11.2016 at 22:11

            Jotain tämmöistä tavoitejärjestelyä vähän uumoilinkin. Siksi halusinkin sanoa, että itse ainakin olen valmis lukemaan yhteistyöbloggauksia enemmänkin, jos mahdollistaa sun bloggauksen jatkuvan ainakin kutakuinkin päivittäisenä. :)

          • krista
            17.11.2016 at 22:30

            Kiitos <3 Todella <3

  • Heispi
    16.11.2016 at 10:54

    Mä oon aina ajatellut, että miten kovaa duunia bloggarit tekee! Joka päivä pitäis kirjoittaa, pitää kirjoittaa hyvää kieltä, mielenkiintoisista aiheista, olla ajan hermolla..

    Mut suomalaiset kadehtii aina toisia. Niin se vaan on. Hyvä, että saa palkkaa kovasta työstä, ja siitä että jakaa oman elämänsä ja arvonsa muiden kanssa. Ne on aika henkilökohtaisia ja tärkeitä juttuja. Arvostan. Ja sua nimenomaan <3

    • krista
      16.11.2016 at 10:57

      Oi, kiitos! <3 Ja hihi siis eihän tämä niii-iiiin rankkaa ole; kotona (tai missä vaan) voi kirjoittaa, ja työ pääkoppahan on tietysti sellainen, että se raksuttelee itsestään postausideaa vaikka siellä ihan hiekkalaatikon reunalla samalla, kun puuhastelee lasten kanssa :) Tuntipalkkoja ei tietysti pysty laskemaan - menis kyllä kaikkien taulukoiden alle - mutta kivaa ja "omaa" tekemistä tämä on, nautin kyllä, eli oikein hyvä "osa-aikatyö" just mulle" :)
      -
      Kiitos vielä <3

  • Devika Rani
    16.11.2016 at 10:58

    Mä luin koko ajan että blogiysteisötyö ja mietin että miten siitä saa palkkaa? Sä yhteisöllistät bloggaajia yhteen..? :D
    Hahaa, mutta mielenkiintoinen juttu!

    • krista
      16.11.2016 at 22:00

      Blogiyhteisöiden blogiyhteistöiden blogiyhteisöliisyydellisyydellänsäkään :D

  • Miitu
    16.11.2016 at 20:39

    Mä en ilmeisesti lue ”liikaa” blogeja, koska ei just tuu mieleen tilannetta, missä blogiyhteistyötä olis ollu mielestäni liikaa. Ehkä pikemminkin silloin, jos sama blogiyhteistyö tulee eteen monesta (saman genren) blogista, raja tahtoo ylittyä. Ja sitten riippuu hirveästi toki myös aiheesta. Jos aiheena on esimerkiksi muoti/kauneus, yhteistyö tuntuu aika luonnolliselta. Ja mielestäni näistä yhteistyökuvioista (samoin kuin blogin aktiivisesta pitämisestä ylipäätään) on asiallista saada myös palkkio, sillä kyllähän ne ostokäyttäytymistä ohjaa. Tämän blogin osalta yhteistyöt sinänsä on ollu aivan hyviä. Jos nyt jotain voisi kehittää, niin alkujohdatteluja en välttämättä kaipaisi. Suorempaakin voisi mennä itse asiaan ilman alkuselittelyjä.

    Mutta tosiaan kokonaisuudessaan hyvin sä vedät, vaikka tämäkin vakkari on viime aikoina hieman hiljentyny :)

    • krista
      16.11.2016 at 22:13

      TAI sitten sä luet sellaisia blogeja, jotka hoitavat yhteistyönsä tosi hyvin! :) Hyvä blogimaku siis! :)

      Haha mä tunnistan tuon alkujohdatteluajatuksen – mulla on joissain tapauksissa ollut jotenkin sellainen oma tarve selittää, että ”miten tähän on tultu”. Ehkä se tosiaan voi (ainakin joissain tapauksissa) olla ylimääräistä. Mutta usein asiassa on tarina, joka yhdistää jutun meihin, joskus sen selittäminen voi olla paikallaankin… Mutta täytyypäs vähän kiinnittää asiaan huomiota jatkossa! :)

      Ja PUS, ihanaa, että olet edelleen täällä kuulolla – vielä me joskus sit live-treffataankin! Onko nallet teille enää mitään? Meillä puhutaan kovasti, että ens kesänä pitäis nalletaloon päästä :)

      • Miitu
        16.11.2016 at 22:47

        Ettäkö nallet poistuis meidän taloudesta – never. Pienempi vaatii säännöllisesti jotain nalle-dvd:tä katsottavaksi ja yrittää opetella niistä sanoja. On raukka periny äitinsä, eikä sanat jää niin mieleen. Isompi viimeksi eilen veti nalleasun päälle ja markkinoi nalletalo käyntiä. Pitäis kuulemma viedä pikkusiskon tutti Ti-Ri-vauvalle. Sisko saattaa olla asiasta eri mieltä…

        Mä luulen, että mulla tökkää tuo johdattelu sen takia, kun sorrun yleensä siihen ite ja yritän opetella siitä pois. Ei oo helppoa! Tai sitten se ”äh” voi tulla jostain ihan yksittäisestä sanasta, kuten ”hei” (piilo-Riitta!). Esim. (mulle) olis toiminu tuon Mithu-yhteistyön kohdalla paremmin ihan suora ”Ja siinä kahvikupillisen viimeisillä hörppäyksillä keksittiin kiva kilpailu: …” Ei oo siis paljosta kiinni ja varmasti myös makuasia. Tää tän postauksen ”ukko.fi” kun soljui omaan makuun hyvin luontevasti.

        Mitähän siitä tulis, jos joskus oikeasti osuttais nokittain :D Hämmentynyt alkuhiljaisuus vai armoton pärpätys?

        • krista
          16.11.2016 at 22:57

          Toi selittäminen johtunee muuten myös siitä, että mä oon luontainen lörpöttelijä :D

          Mä veikkaan, että mun osalta kestäisi ensin kymmenen sekuntia ennen kuin nimet ja naamat ja kaikki muu yhdistyisi jossain aivopiuhoissa ja sit tulisi se: ”niin sä oot MIITU” noin kymmenen kertaa, kun piuhat virittäisivät ne uudet yhteytensä kuntoon. Mutta sen jälkeen uskon, että se olisi hyvinkin luontevaa :)

    • Tilia
      28.11.2016 at 12:01

      Joo, se on just ärsyttävintä, kun samaa mainosta tulee monesta suosikkiblogista yhtä aikaa. Niin kuin se siivouspalvelu. Kaikki bloggaajat ovat sitä kokeilleet ja kaikki olleet vielä yhtä tyytyväisiäkin. Ylläripylläri siivottu koti on sotkuista kivempi! Yhteistyön tarjoajat voisivat ripotella edes pitkin vuotta ne yhteistyönsä, niin ei olisi niin päälletunkevaa. Toki joskus kiva vertailla, mitä mikin blogisti saa samasta kahvinkeittimestä irti…

      • krista
        28.11.2016 at 12:17

        Joo hei ja täältä bloggaajan puolelta täytyy sanoa, että itsekin mieluiten tekisi ”uniikkeja” – ja useasti on käynyt niin, että tekee jonkun oooo-miten-kivaa-yhteistyön ja HUPS sitten onkin (tyyliin samana päivänä) muissakin blogeissa se. Äääääh. Pitäisi muistaa aina kysyä, että onko tätä tulossa muille; ja sitten aina ei tietenkään ole edes sitä tietoa saatavilla. Mutta joo joskus tulee tuollaisia – mutta bloggaajankin intressissä ois tietysti saada aina joku ”yksinoikeudella”, mutta ylläreitä tosiaan TULEE. Blogiyhteistyöstä innostunut yritys innostuu sit tekemään sitä vähän enemmänkin :D

  • Karin
    16.11.2016 at 23:18

    Olipas mielenkiintoinen postaus. Mua nimenomaan on häirinnyt kauneusblogeissa (joskus sellaisiakin selanneena) se, miten ei-yhteistyökirjoituksessa hehkutetaan jotain meikkiä, miten se on maailman paras eikä koskaan vaihtaisi pois, mutta yhteistyöpostauksessa vastaavaa tuotetta ei mitenkään verrata tuotetta tähän ”parastaikinä” -tuotteeseen tai edes mainita mitään muuta tuotetta, ja kehutaan aika estoitta yhteistyötuotetta.
    *
    Toinen kategoria on lifestyle -blogit, jotka selkeästi myyvät näitä yhteistyötuotteita mielikuvilla. Voi olla, että he oikeasti pitävät kyseisistä tuotteista, ainakin osa laittaa itsensä likoon niiden puolesta. Kun julkisesti seisot sen takana mitä julistat, se vaikuttaa… öm, julkisuuskuvaan? Näissä tapauksissa kunnioitan bloggaajaa, jos mainonnan pystyy tekemään tyylikkäästi. Omaan silmääni vain harva pystyy, ja varmaan he karsivat tiukalla kädellä yhteistyökumppaneita jotta ”mainokset” olisivat omannäköisiä. Niin kuin sulla. Että sen kerran kun mainostat blogissa strassikoruja tai uusinta Barbaba Cartlandia (liekö enää tässä maailmassa?), niin sun julkisuuskuva kyllä murenee ja pahasti.

    • krista
      16.11.2016 at 23:32

      Mä meinasin sanoa, että lupaan, että en mainosta noita mainitsemiasi – mutta hei mistä sitä tietää, vaikka jotenkin jossain vaiheessa megahurahtaisi strassikoruihin tai tuohon-toiseen-kuka-se-nyt-sit-onkaan :D Tai no kröhöm joo, kyllä mä sit kuitenkin lupaan :D

      Mua itseäni häiritsee se, jos en voi olla varma, tykkääkö bloggaja oikeasti tuotteesta (tämäkin usein kauneusblogejen juttu) maailmaneninten vai kirjoittaako niin, koska kyseessä on yhteistyö. Eli us-kot-ta-vuus. Bloggaaja voi aidosti tykätäkin, mutta ”se jokin” puuttuu, että mä luottaisin siihen, että se mielipide on aito. Ja onhan se teho ihan eri: lukee kehut joltain, joka kehuu kaikkea – tai lukee kehut joltain, jonka mielipiteeseen luottaa. Eli joo, se uskottavuus on ihan älyttömän tärkeää. Varmasti se mainitsemasi tiukalla kädellä karsiminen (jota siis itsekin teen) vaikuttaa omiin tuloihin; mutta mun mielestä pitää ajatella pidemmälle. Ei ”rahastaa” vaan kaikesta mahdollisesta. Eikä kai kovin moni sitä teekään nykyään (toki riippuu skenestä); aika laadukkaita mun mielestä nykyään blogien yhteistyöt, ainakin niissä blogeissa, joita itse seuraan :)

  • julsandrags
    17.11.2016 at 18:10

    Näitä bloggaamisesta kertovia juttuja on kiva lukea. Aloittelevana bloggaajana käyn nää aina tarkkaan läpi! Sun blogi Lilyssä oli itseasiassa ihan ensimmäinen blogi, jota aloin lukea. Ja ehkäpä siitä syystä Lily oli luonnollinen valinta omaksi blogialustaksi.

    Valoittaisitko vielä hieman sun ja Lifie-sivuston ”suhdetta”? Lifie siis ei ilmeisesti maksa bloggaajille palkkaa tai korvauksia, mutta saat sitä kautta esim. teknistä tukea ja näkyvyyttä ja he puolestaan suositun bloggaajan sivustolleen? Ymmärsinkö tämän vaihtokaupan oikein? Miten Indiedays liittyy Lifiehen?

    Ps. Oon samaa mieltä kuin Anu A. ja Riika A. siitä, että sä oot onnistunu näissä yhteistyöpostauksissa hyvin. Jos yhtäkkiä päättäisit lopettaa yhteistyöpostaukset niin jäisin luultavasti kaipaamaan niitä.

    • krista
      17.11.2016 at 22:42

      Kiva kuulla! Mä oon kyllä kans ihan samaa mieltä, että Lily on/oli helppo paikka aloittaa ja löytää lukijoita – olen edelleen Lily-ajastani iloinen ja sieltä jäi mukaan paljon ihania ihmisiä ja muistoja <3
      -
      Tää Lifie on siis uusi juttu, ja siinä on mukana blogeja sekä entisestä Blogiringistä että Indiedaysistä. Blogirinki ja Indiedays tuli siis saman katon alle Kalevan ostettua ne molemmat, ja Blogiringin ja Indiedaysin lifestyle-blogeista tehtiin tämä uusi sivusto Lifie. Tää oli mun korvaan tosi kiva uudistus! Ja kyllä, olet ymmärtänyt "suhteen" ihan oikein. Eli Lifie tarjoaa taustatukea sekä toimistohenkilökunnan että muiden bloggaajien voimin, sekä sitä kautta voi tulla myös kampanjaehdotuksia. Myös tekninen tukihenkilö siellä on, mutta itse olen omalla pohjallani ja myös ostan teknistä palvelua ulkopuoliselta palveluntarjoajalta (tarvitsen 24-7-päivystystä).
      -
      Kiitos myös tuosta yhteistyöpalautteesta! Tosi hyvä mieli kyllä tuli näistä kommenteista - sai kokea tällaisia onnistumisentunteita :) Kiitos!

      • julsandrags
        20.11.2016 at 17:18

        Kiitos vastauksesta! Tää Lifie-kuvia kuulostaa just sulle sopivalta :) En oo tajunnukaan, että blogi omalla alustalla vaatii noin paljon teknistä tukea ja päivystystä! Nautin siis kaksin verroin Lilyn teknisestä tuesta :D

        • krista
          20.11.2016 at 17:32

          Hih taas sun viesti meni roskapostiin, en tajua! Hmm voiskohan se olla, että tuon sun nimimerkin loppuosa (d:stä eteenpäin) ois u-kirjaimella päihdeaine – en sano sitä tässä, ettei taas potenssilääkespämmääjät innostu :D Nooh, jatkossakin jos tulee julkaisuviivettä, niin kyllä mä ne viestit aina sieltä roskapostista bongaan! :)

  • julsandrags
    17.11.2016 at 18:31

    Meneekö kommentit esitarkastukseen vai onnistuinko poistamaan oman kommenttini muuten vaan? :D

    • krista
      17.11.2016 at 22:17

      Tavallisesti eivät mene esitarkastukseen, mutta joskus tää päättää pitää jotain kommenttia epäilyttävänä ilman, että mäkään hahmotan, että miksi :D Joskus se voi olla englanninkielinen sana, kirosana tai linkki. Mutta joissain tapauksissa en itsekään tajua, että mikäköhän viestissä oli mukama epäilyttävää :) Vapautan joka tapauksessa tuolta aina, kun huomaan, että sinne on joku uusi viesti tullut. Sinne menee myös siis ihan potenssilääkemainosta aika merkittävät määrät…

      Mutta siis sori julkaisuviiveestä! Vastaan, kun saan lapset nukkumaan :)

  • Mummo ja koira
    19.11.2016 at 19:28

    Olen itse ollut alussa hyvinkin yhteistöpostauksia vastaan, koska olin lukenut muutamia blogeja, joissa tuntui ettei muuta olekaan, kun juuri sitä ja sitä parasta tuotetta, joka seuraavana päivänä oli vaihtunut taas toiseen. Ei mitään uskottavuutta. Nyt olen itse saanut muutaman tuotepaketin jostain, jota olen muutenkin käyttänyt ja kirjoittanut niistä. Mutta miten aloitit käytännössä ns. blogiyhteistyön alkujaan? Eli otitko itse yhteyttä ja pyysit blogiyhteistyötä ja miten hinnoittelet työsi? Voiko bloggaajana menestyä jos ei kuulu johonkin blogiyhteisöön? Entä mitä velvollisuutta koet kirjoittaa tuotteesta jonka saat ns. tilaamatta tai tuleeko sellaisia yleensäkään.

    • krista
      19.11.2016 at 20:03

      Hyviä kysymyksiä! Itselläni blogin vakiinnuttua alkoi tulla yhteistyötarjouksiakin meiliin – suurin osa ei-toteutettavia (”lukijoitasi kiinnostaisi varmasti, että tämän shampoomerkin uusi keulakuva on tämä huippumalli” > NO EI TODELLAKAAN KIINNOSTAISI, mun lukijoita kiinnostaa NUKKUA :D ), mutta aina sit joukkoon mahtui niitä helmiäkin! Aika paljon olen myös ehdottanut itse sellaisia, jos minulla on oikeasti mielessä joku tuote, josta haluan kirjoittaa – mutta niiden toteutumisprosentti ei kyllä ole kovin huima. Hinnoittelussa vaikuttaa tietysti lukijamäärä – se on se helppo numero antaa – ja hinnoittelu on tietysti oma taiteenlajinsa. Pientä viitettä voi ottaa esimerkiksi journalistiliiton freelancereiden palkkataulukosta. Tokikaan postaukseen käytetty tuntimäärä ei voi olla yksin peruste hinnalle, koska myös se lukijamäärä tarvitaan :) Ja sitä lukijamäärää tietysti rakennetaan pitkäjänteisellä ”tavallisella arkibloggaamisella” :)

      Ns. tilaamatta tuotteita tulee harvoin, mutta silloin tällöin – ja minulla on linjana, että en koe minkäänlaista velvollisuutta niistä kirjoittaa. Joskus tykkään kovasti ja laitan vaikka Instaan – joskus tykkään NIIIIN kovasti, että ehdotan siitä ns. oikeaa yhteistyötä. JA täytyy sanoa, että teen myös joskus (harvoin) poikkeuksia :) Eli sellainen näppituntuma ja oman blogin arvostus kannattaa pitää, niin itse ehkä löytää ne oikeat omat tavat. Ihan alkuun saatoin tehdä jotain vain tuotettakin vastaan enkä mitenkään soimaa mennyttä minääni; silloin koin just sen hyväksi. Eli jos tuntuu oikealta, niin siitä vaan!

      Yhteisö helpottaa ihan valtavasti. Varmaan VOI menestyä (taloudellisesti) etenkin jos yleisö on jo kerätty, mutta kyllä mä itse melkein suosittelisin yhteisön etsimistä. Tai ainakin omalta kohdaltani koen sen isona helpotuksena kaikkeen. Jos muuten haluat sparrata erityisesti joitain asioita, niin laita ihmeessä meiliä, voidaan jutella privanakin lisää! :)

      Ps. Ihana blogi sulla! Tiedätkö muuten 40+ -yhteisön? Siellä on ainakin muutamia huipputyyppejä!

  • Heya
    28.11.2016 at 23:15

    Minua kiinnostaisi lukea – joko täällä kommenteissa tai ihan postaus – miten hallitset ajankäyttöäsi perheen ja työnteon välillä? Teemme mieheni kanssa tällä hetkellä molemmat töitä kotona ja vuotottelemme töiden ja lastenhoidon suhteen. Kummastakin tuntuu koko ajan, ettei saa riittävästi aikaan. Lapset ovat 1v ja 3v melko puuhakkaita tapauksia. Ja tuntuu että päivästä iso osaa menee ruuanlaittoon (toinen lasten kans) ja ihan syömiseen. 😃

    • krista
      28.11.2016 at 23:21

      Kuulostaa tutulta :) Koko ajan pitää painiskella sen tunteen kanssa, että ”ääääh vielä se ja se ja se on vielä hoitamatta” – ja toisella sama juttu tekemättömistä hommista, ja sit on ne härdäävät lapset myös :D Yritämme antaa toinen toisillemme kaksi kokonaista työpäivää niin, että toinen on lasten kanssa kokonaan poissa kotoa. Ja näiden lisäksi muilta päiviltä muutaman tunnin työaikoja sieltä täältä, oikeastaan päivittäin. Täällä Espanjassa siihen kotoa poissa pysymiseen ei ole vielä tullut riittävän hyvää rutiinia (kotiin tullaan lounaalle toista häritsemään), ja sit on tietysti nämä sairastamisetkin, kun hommat on silti tehtävä. Että aikamoista taitelua :) Yritän, jos keksisin jotain sanottavaa (muutakin kuin että ”joo aikamoista sumplimista”) postaukseksikin asti jossain vaiheessa! :)