Monthly Archives

syyskuu 2012

    Purkkiruokah*elvetintuli, antaa tulla

    Voi paska. Voi paskan paska. Siinä, missä bloggaajakollegat (kuten Lähiömutsi hienossa vauvanruokajutussaan) kertovat soseutuksen saloista ja esittelevät upeita värikkäitä terveellisiä jääpalamuottiruokataideteoksia, tässä blogissa vain aaaaaaaaa aaahdistaaaaaaaaaaaa.

    Prismasta perjantaina ostetut perunat ovat keittämättä. Ja siksi aaaaaaa aaaahdistaa. Nytkö mun sitten pitäis alkaa perhana vie soseuttaa. Ei pysty, ei kykene, ei kunnolla edes ajattemaan koko asiaa.

    (mikä ei kyllä pidä paikkansa – olen vauhkonnut asiasta koko illan)

    Kyllä, olen sitä  mieltä, että itse tehty ruoka on varmasti lapselle parasta ja terveellisintä. Ja ei, nyt en vaan kykene ajattelemaan itseäni blenderiä pöristelemässä ja perunoita keittelemässä. Koska mä viimeksi oon j*mankauta edes keittänyt perunan? Ysiluokan kotitaloustunnilla. Ai niin, mutta mähän en edes valinnut kotitaloutta valinnaisaineeksi. Eli en edes silloin.

    Perunashoppailun lisäksi kävimme perjantaina kurkkimassa sitä hemmetin huono-äiti-häpeäkäytävää eli Prisman lastenruokaosastoa. Nappasin randomilla käsiin kaksi purkkia, joiden hintaopasteissa oli vihreä luomu-lappu. Toinen oli Semperin palsternakka-peruna (sis. palsternakka 38 %, peruna 38 %, vesi ja rapsiöljy) ja toinen maissi-bataatti (sis maissi 57 %, bataatti 21 %, vesi ja rapsiöljy). Ei löydy lisäaineita eikä sokereita. Tämäkö on nyt niin myrkkyä, että jos annan tätä lapselleni, tulee vähintäänkin huostaanotto ja koulukoti ja avioero ja perintövero-mikälie (en keksinyt enää viimeiseksi tarpeeksi pelottavaa sanaa) ...?

    Mikäli nettimaailmaan, blogeihin, äitikeskusteluihin ja neuvolaan ja ehkä koko maailman on uskominen, mä oon nyt paskaäiti ja palan h*vetin tulessa. Mutta Silva saa huomenna tuota purkkiperunapalsternakkasosetta. Tai sit vaihtoehtoisesti mä imetän sitä niin kauan, että se alkaa syömään mun kanssa nuudeleita ja nepalilaisen Panneer Chiliä.

    Ampukaa mut. Antaa tulla. Aaaaaaaaaa.

  • Kakkaikävä

    Tämän jutun otsikossa on kakka ihan tarkoituksella. Että ehkä ne ”voi-v*u-miten-yököttäviä-nuo-äitien-jatkuvat-kakkapuheet-on” -koulukunnan edustajat saattaisivat sen myötä jättää jutun kokonaan lukematta. Tai sitten he juuri klikkaavat tänne kauhistelemaan. Jaiks. Saa nähdä, miten käy. Mutta…

  • ”…hampaissaan kanelinkukka ja siivet on pilvenhöyhentä…”

    Hih on ehkä käynyt jo selväksi, että meillä on taidettu hurahtaa erilaisiin lastenloruihin (myös täällä ja täälläkin) ja -lauluihin. Varsinkin vauvajumpassa on selvästi huomattu, että kaikenlainen musiikin tahdissa nostelu ja kieputtelu kikatuttaa Silvaa…

  • Työn sankariäiti?

    Töistä soiteltiin: ”No moi moi, hyvää kuuluu! Silva on kasvanut niin kovasti, kaikki on hyvin, ja arki niin erilaista kuin ennen – päivät täynnä näitä vauvapuuhasteluita. Ihanaa on! Niin joo helmikuussa…

  • Vauvasirkusta!

    Jee meillä alkaa parin viikon päästä ihan uusi harrastus: vauvasirkus! Kaikkihan alkoi siis vajaa kuukausi sitten, kun bloggasin omasta sirkusharjoittelustani ja kommentointiketjussa haikailin vauvasirkuksen perään – vielä vuosi sitten sitä ei…

  • Rytmitön ryhmä

    Viime viikolla perhevalmennuksessa keskusteltiin vauvan yö- ja päivärytmistä. Tehtäväksi saatiin taiteilla värikynin kellotauluun oma vuorokausirytmi: koska syödään, koska ulkoillaan, koska nukutaan… Täh? Ai mikä rytmi? Pyörittelimme värikyniä käsissämme, kunnes minulla napsahti feikkausvaihde…

  • Matosta asiaa

    Katsos, mitä me tehtiin! Vauva? Epätarkka kuva? Joo-o, mutta nyt tarkoitan tätä: ostettiin viikonloppuna kirjastoon valkoinen villamatto. VALKOINEN! Nyt on kyllä maailmankaikkeus (vähintäänkin) sekaisin. Me lähdetiin ostamaan oranssia (tässä vaiheessa oltiin siis…

  • Lisää loruja

    Hihii, vauvan myötä omienkin aivojen kätköistä näköjään löytää vaikka ja mitä – esimerkiksi sieltä voi pompsahtaa ulos tällainen loru, jota lapsena äidin kanssa toisteltiin vuoropuheluna. Kuulostaako tutulta? ”Hyvää huomenta, punahilkka. Maistuisiko kahvitilkka?”…

  • Kuinka sanoa kohteliaisuus miehelle?

    No ei ainakaan näin: Olen hyräillyt eilisestä asti Silvan vauvajumppalaulua, jossa (tuntemattomaksi jääneestä syystä) korvaan unohtamani kohdat sanalla ”juustonakki”. Joel kylvettää vauvaa ylävartalo paljaana. Minä tuon kylpyhuoneeseen pyykkejä. minä: Ohhoh, isihän se varsinainen juustonakki…