Kun reilut viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin, ensimmäinen minivauvamme oli juuri tupsahtamassa maailmaan, kuusi viikkoa etuajassa. Tämä vauva oli vauvakuumeettoman äidin ensimmäinen kosketus… …no: vauvoihin. Öööh niinku ikinä. Kummityttöäni olin…
”Otatko keittoa?” ”En!” ”Otatko perunaa?” ”En!” ”Kulta, otatko salaattia?” ”EN!” ”Otatko keittoa?” ”EN!!!” ”No, saako äiti ottaa keittoa?” (ironisesti hymähtäen)…
Tänään kävin tutustumassa erääseen vanhusten palvelutaloon pääkaupunkiseudulla (siitä lisää myöhemmin). Yksi pieni kohtaaminen jäi mieleeni – ja vaikka sen viesti on tästä blogista entuudestaankin ihan tuttu, halusin silti jakaa tämän ajatuksen.…
Joskus joku ihan perhosesiivenhauraalta vaikuttava voi olla vahvempi kuin kukaan osaa ajatella. Päälle päin se ehkä näyttää siltä, että sitä ei ole tarkoitettu kestämään. Se huojuu pienemmässäkin tuulessa; ei selvästikään myrskyihin…
Kaupallinen yhteistyö: Helsingin Diakonissalaitos Kun jään kasiratikasta pois Diakonissalaitoksen kohdalla – sillä samalla pysäkillä, jolta mennään kesäisin Linnanmäelle – vastaani kävelee väsyneen näköinen nainen. Hänellä on jalassaan vain siniset crocsit, vaikka kevätilma…
Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Ekopaasto/Suomen ev. lut. kirkko On taas Ekopaaston aika. Ensimmäistä Ekopaastoa vietettiin keväällä 2012 – ja se oli sattumoisin meidän perheelle ihan erityisen merkityksellistä aikaa. Meidän Ekopaastomme nimittäin huipentui synnytyssaliin…
Näin kissamakin kuolevan.…
Kaupallinen yhteistyö: Helsingin Diakonissalaitos Jo kaksi vuotta sitten täällä Fuengirolassa käydessäni kiinnitin huomiota erään tietyn ison ruokakaupan edustaan – sen kiveyksellä ja katoksen alla istui aina kerjäläisiä kuppeineen ja koirineen. Sama havainto…
Lapsuudesta asti minulla on ollut yksi kuolemanpelko ylitse muiden: tulipalo. Vai onko se sitten irrationaalista pelkoa vai järkevää varustautumista uhkatilanteeseen; en tiedä. Veikkaan, että itse heilun tuossa pelon ja järkevyyden rajamailla.…
